SS-Reichsführer Heinrich Himmlerin vierailut Suomessa ja Rovaniemellä

© Kalevi Mikkonen 2017

Kolmannen valtakunnan yksi merkittävimmistä ja pelätyimmistä johtajista oli sekä Gestapon että SS:n johtaja SS-Reichsführer Heinrich Luitpold Himmler (7.10.1900-23.5.1945). Hän oli vastuussa Saksan keskitys- ja tuhoamis-leirijärjestelmän organisoimisesta.

SS-Reichsführer Heinrich Himmler. (Kuva: Bundesarchiv)

Himmler kävi kolme kertaa Suomen alueella. Ensimmäisen kerran hän kävi jo välirauhan aikana 10.2.1941 pikavierailulla Petsamon Kolttakönkäällä. Himmler poikkesi Suomen puolella tutustumassa Kolttakönkään kirkkoon ja kolttakylään Norjan -vierailunsa yhteydessä. Hän ei tuolloin tavannut suomalaisia viranomaisia.

Toinen vierailu oli hieman pitempi. Himmler saapui Rovaniemelle 22.3.1942 Junkers Ju 52 -kuljetuskoneella. Hän tapasi eversti Eduard Dietlin ja yöpyi Hotelli Pohjanhovissa. Seuraavana päivänä hän lensi Petsamoon tapaamaan kenraali Ferdinand Schörneriä ja palasi takaisin Rovaniemelle 24.3., jolloin hän tapasi mm. Dietlin, eversti Oiva Willamon ja maaherra Kaarlo Hillilän Pohjanhovin päivällisellä. Keskustelua käytiin mm. Leningradin valtauksen suunnitelmista, suomalaisesta Waffen-SS -pataljoonasta sekä Suomen ja Norjan tulevista rajajärjestelyistä. Dietl oli pyytänyt Himmleriltä Saksassa olevan suomalaisen Waffen SS-vapaaehtoispataljoonan siirtämistä Lappiin saksalaisjoukkojen vahvistukseksi. Himmler kiitteli suomalaisia maineensa mukaisiksi sotilaiksi. Hän kuitenkin päätyi siihen, että tässä vaiheessa pataljoonaa ei siirrettäisi Suomeen. Hän ei varmaankaan olisi halunnut päästää suomalaisia takaisin Suomeen, koska tällä joukolla oli paitsi propaganda-arvoa, se myös toimi eräänlaisena panttina Suomen suhteen.

Aikalaisten mukaan täysin asiallisesti ja poliittisesti korrektisti käyttäytynyt Himmler oli ollut talvisella tarkastusmatkalla Norjassa ja poikkesi sieltä pikavierailulle Rovaniemelle tapaamaan Lapin saksalaisjoukkojen komentajaa kenraalieversti Dietliä. Himmler kehui suomalaisille, miten Suomea arvostettiin Saksassa enemmän kuin suomalaiset tiesivätkään. Määräävissä asemissa olevien sympatiat Suomea kohtaan olivat yhtä suuret kuin koko Saksan kansan. Himmlerin mukaan Suomi oli Saksan liittolaisista suosituin. Himmleriä oli erityisesti ilahduttanut suomalaisten ja saksalaisten välillä pohjoisessa vallinnut hyvä toveruus. Willamon mukaan keskustelu Himmlerin kanssa oli ollut mitä avomielisintä ja rehtiä. Maljoja kilisteltiin ahkerasti toveruudelle ja aseveljeydelle. Willamo myös täytti Dietlin toiveen saunaillan järjestämisestä Himmlerille.

Pohjanhovin päivälliset 24.3.1942. Kuvassa Willamo, Himmler, Dietl, Hillilä ja Into Ahonen. (Kuva: Oulun maakunta-arkisto)

Tämä vierailu muistetaan Rovaniemellä parhaiten metsäherra Jarl ”Sunkku” Sundquistin Pohjanhovin vessaepisodista. Hotelli oli tyhjennetty vain Himmlerin käyttöön ja vartiomiehet asetettu oville. Sundquistille, joka hiipi salaa keittiön kautta hotelliin edellisillan laskua selvittämään, tuli vessahätä ja hän meni asioille. Viereisessä kopperossa oli myös Himmler asialla. Himmler hermostui yllättävästä tulijasta, ja ryntäsi housut nilkoissa kopista ulos. Samassa vihellys halkaisi ilman ja kaksi siviilipukuista miestä vangitsi Sundquistin. Sundquist vietiin kuulusteluihin ja häntä epäiltiin murhamieheksi ja rikolliseksi. Lopulta tiukan kuulustelun jälkeen Sundquist keksi keinon. Hän käski soittaa Dietlin, jonka hyvin tunsi, selvittämään asiaa. Dietl tuli paikalle ja väärinkäsitys korjattiin välittömästi. Konjakkilasien ääreen ilmestyi myös Himmler, ja pian juttu luisti ja nauru raikui. Lopulta Himmler teki Sundquistin kanssa sinunkaupat.

Myös pyöveli tarvitsee välillä rentoutumishetkensä. Himmler pelaamassa baijerilaista kiekkoa Lapin vierailullaan. 

(Kuva: Lapin maakuntamuseo)

Huono sää esti Himmlerin lennon Kiestinkiin seuraavana päivänä, joten Hillilä järjesti pikaisesti kotonaan päivällisen, jonne kutsuttiin Himmler seuralaisineen, Dietl, Korück 525:n päällikkö ja paikallinen Gestapon johtaja Iwan Heunert, AOK esikuntapäällikkö Ferdinand Jodl ja Willamo. Hillilä kutsui ulkoministeriön ohjeen mukaan Himmlerin vierailulle Helsinkiin, mutta hän ei tarttunut kutsuun vedoten kiireisiinsä. Hillilä kertoi raportissaan Himmlerin puhuneen sivumennen ja kylmässä äänilajissa juutalaisista ja heidän kohtelustaan Saksassa. Himmler oli maininnut jonkun ”aktionin” olevan paraikaa käynnissä heitä kohtaan. Hillilä raportoi Himmlerin kertoneen myös, että kaikki mustalaiset oli Saksassa kerätty yhteen ja siirretty Lublinin tienoille Puolaan. Suomessa ei tiedetty, että kansallissosialistien virkamiehiä oli kokoontunut 20.1.1942 Wannsee-järven rannalla olevalle huvilalle, jossa päätettiin ”lopullisesta ratkaisusta”, mikä tarkoitti kaikkien Euroopan juutalaisten tuhoamista. Seuraavana päivänä huonon sään jatkuessa Himmler kuljetettiin autolla Kiestinkiin, jossa ohjelmaan kuului käynti kenraali Hjalmar Siilasvuon luona Kananaisen kylässä ja Kiestingissä SS-divisioona Nordissa. Kiestingistä hän matkusti 28.3. lentokoneella Tallinnaan.

Himmler kenraali Siilasvuon vieraana Kananaisissa 27.3.1942. (Kuva: SA-kuva)

Kesällä 1942 (29.7.-6.8.) Himmler teki virallisen vierailun Suomeen yhtenä tarkoituksenaan ehkä pyytää Suomea luovuttamaan Saksaan juutalaisia, joista hänellä oli tiettävästi nimilista. Himmler oli juuri ennen Suomen matkaansa käynyt tutustumassa Auschwitziin. Himmler tapasi 29.7. pääministeri J.W. Rangellin, joka kuvaili keskusteluaan historiantutkija Mauno Jokipiille 3.11.1961: "Himmler kysyi, miten Suomen juutalaisten laita on. Sanoin hänelle, että Suomessa on noin pari tuhatta juutalaista, kunnollisia perheitä ja yksilöitä, joiden pojat taistelevat armeijassamme niin kuin toisetkin suomalaiset, ja jotka ovat yhtä kunnioitettuja kansalaisia kuin muutkin. Päätin lausuntoni sanoihin: "Wir haben keine Judenfrage", ja sanoin sen kyllin täsmällisesti, että keskustelu tästä asiasta päättyi siihen. Muuta kertaa ei juutalaiskysymyksestä Himmlerin kanssa keskusteltu." Suomalaisilla tiedusteluelimillä oli jo tuolloin jonkinlainen kuva saksalaisten väkivallasta juutalaisvähemmistöä ja miehitettyjen venäläisalueiden siviiliväestöä kohtaan.

Kerrotaan, että Himmlerin illastaessa suomalaisten isäntiensä kanssa Suomen sotilastiedustelu murtautui Himmlerin huoneeseen ja valokuvasi Himmlerin listan luovutettavista juutalaisista. Tämä kertomus lienee kuitenkin pelkkää tarua. Pääosin Suomi onnistui torjumaan koko loppusodan toistuvat vaatimukset juutalaisten luovuttamisesta Saksaan. Helsingissä Himmler tapasi 29.7. myös presidentti Risto Rytin ja seuraavana päivänä hän oli jo Mikkelissä tapaamassa marsalkka Mannerheimia. Mannerheim otti vieraansa vastaan huomaavaisesti ja ystävällisesti. Himmleriä vastassa oli kunniakomppania ja tapausta juhlittiin juhlavalla päivällisellä Mikkelin klubilla.

Himmler ja Mannerheim tarkastavat kunniakomppanian Mikkelissä päämajan pihalla 30.7.1942. (Kuva:SA-kuva)

 Himmler, Mannerheim ja kenraali Waldemar Ehrfurth Mannerheimin tarjoamalla päivällisellä Mikkelin klubilla 30.7.1942. (Kuva: SA-kuva)

Mikkelistä Himmler jatkoi matkaansa jälleen Rovaniemellä 31.7.1942. Ensimmäinen tapaaminen oli Hillilän kanssa Dietlin kahvikutsuilla, jolloin Dietl kertoi joukkojensa hyökkäävän syksyllä Kantalahteen. Tämän edellytyksenä oli kuitenkin suomalaisten samanaikainen hyökkäys Muurmannin radan katkaisemiseksi. Seuraava tapaaminen oli samana iltana Willamon Rajavartioston alueella olevassa asunnossa, jonne hänet yhdessä Dietlin ja Hillilän kanssa oli kutsuttu saunomaan. Tästä tapaamisesta on säilynyt valokuva, jossa herrat poseeraavat Rajavartioston aidan vieressä nykyisen Karhunkaatajan tien kohdalla.

Hillilän raportin mukaan tapaamisessa keskusteltiin mm. Leningradin näköpiirissä olevasta valtauksesta. Himmler, joka oli saanut Mikkelissä Mannerheimiltä Vapaudenristin suurristin, näytti Hillilän mukaan olevan erittäin tyytyväinen Suomen matkaansa ja täällä saamaansa vastaanottoon. Himmler kuvaili käyntiään Helsingissä ja Mikkelissä ”hyvin voimakkain superlatiivein”. Hän sanoi jo kokonaan kotiutuneensa Suomeen ja viihtyvänsä täällä paremmin kuin missään muualla Saksan ulkopuolella. Yhteysesikunnan esikuntapäällikkö everstiluutnantti Åke Frey pääsi myös tutustumaan Himmleriin. Yksityisesti hän totesi Himmlerin olleen ”miellyttävä kokemus, avomielinen, kohtelias ja ystävällinen”.

Seuraavana päivänä 1.8. Himmler saapui lentokoneella Parolan kentälle. Koneen miehistö majoitettiin Aulangon hotelliin. Himmler oli silmin nähden hermostunut ja kärsimätön, koska mahdollisesti huonot uutiset itärintamalta ahdistivat häntä. Hän halusi viettää hieman lomaa suomalaisessa järvimaisemassa. Puolustusvoimien ylilääkäri lääkintäkenraalimajuri Eino Suolahti oli tarjonnut Tyrvännön Petäyksessä olevan huvilansa käyttöön. Petäykseen matkasivat Himmler, henkilökohtainen hieroja Felix Kersten, SS-Hauptsturmführer Grothmann, SS-Obersturmführer Kiermayer ja Suolahti. Mukana oli myös kolme Valtiollisen poliisin Valpon miestä. Vierailua varten Petäykseen oli palkattu keittiömestari ja tarjoilijatar. 

Paikkaa oli helppo vartioida ja se eristettiin uteliailta. Järjestelyt olivat huippusalaisia. Huvila oli vierailun aikana kuin linnoitus, ja sinne oli mm. vedetty kuuma linja Saksan lähetystön kautta Berliiniin Hitlerin päämajaan. Himmler soittikin vierailun aikana joka päivä Berliiniin. Himmleristä muistuttaa edelleenkin Palvelualojen Ammattiliiton Hotelli Petäyksen pihapiirissä Himmlerin polkuna tunnettu rantapolku sekä väestönsuojassa oleva heteka, jossa Kolmannen valtakunnan toiseksi vaikutusvaltaisin johtaja nukkui neljä yötä. Hetekassa ei Himmlerin jälkeen ole tiettävästi kukaan muu nukkunut. 

Himmler veneretkeltä tulossa. Kersten ojentaa auttavan kätensä. (Kuva: Suomen Kuvalehti 46/1963)

Himmler halusi vierailunsa aikana viettää muutaman päivän kalastamalla ja soutelemalla Vanajavedellä. Himmler viihtyi myös suurten sotakarttojensa ääressä ja välillä hän kävi kävelemässä metsässä sieniä keräämässä. Himmler teki jatkuvasti kysymyksiä Suolahdella lukemattomista pienistä yksityiskohdista. Himmler vieraili myös läheisellä pääministeri Rangellin huvilalla Luopioisten Kukkiajärvellä. Felix Kerstenin mukaan tämä Suomen matka jäikin Himmlerin viimeiseksi lomailuksi sodan aikana. Himmlerille oli 5.8. varattu lentokyyti Junkers Ju 52 -koneella Parolasta Helsinkiin, mutta viime hetkellä hän päättikin matkustaa autolla.

"Hämeenlinnassa tällaista tapausta varten oli varattu suuri henkilöauto, joka tilattiin meitä hakemaan ja sillä ajoimme sitten Turengin ja Hyvinkään kautta Helsinkiin", Eino Suolahti kirjoitti Suomen Kuvalehdessä. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Hattulan Pyhän Ristin kirkko. Himmler oli suomalaisen antropologiystävänsä Yrjö von Grönhagenin tutkimusten takia myös kansatieteellisesti kiinnostunut Kalevalan kansanperinteestä.

Himmler ja pääministeri Rangell jälkimmäisen huvilalla Luopioisten Kukkiajärvellä. Takana Grothmann ja majuri Hovilainen. 

(Kuva: Suomen Kuvalehti 46/1963)

Himmlerin matkojen todellista tarkoitusta ei kukaan oikein tiennyt, mutta ilmeisesti hän halusi selvitellä pohjoisissa olosuhteissa elävien saksalaisten mielialoja ja tutustua suomalaisten ”rodulliseen erikoislaatuisuuteen”.

Himmlerin Suomen vierailuista ei etukäteen eikä itse matkan aikana kerrottu julkisuuteen. Kummastakaan Rovaniemen vierailusta ei ollut sanaakaan lehdissä kuin vasta kesän 1942 vierailun jälkeen, kun mm. Lapin Kansa julkaisi 11.8.1942 lyhyen uutisen Himmlerin saamasta kunniamerkistä ja hänen käynnistään pohjoisessa.

Lapin Kansa 11.8.1942. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

_________

Lähteitä:

Mauno Jokipii, Himmlerin Suomen-matka v. 1942. Historiallinen Arkisto 58/1962, 417–441.

Hannu Rautkallio, Holokaustilta pelastetut. Helsinki 2004.

Jarl Sundquist, Kairankiertäjä. Helsinki 1961.

Eino E. Suolahti, "Himmlerin "lomamatka" Suomeen kesällä 1942". Suomen Kuvalehti nr. 46/1963 (16.11.1963), 37 - 41.

Timo J. Tuikka, Kekkosen takapiru. Kaarlo Hillilän elämä. Keuruu 2011.

Mikko Uola, Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle. Hämeenlinna 2010.

http://www.jormanmaailma.fi/index.php?juttuId=jutut/mennyt%20maailma/himmler.htm& Jorma Virtanen: "Himmlerin heteka on yhä Petäyksessä". 29.5.2003.

English summary: Himmler in Finland and Rovaniemi

Heinrich Luitpold Himmler (7 October 1900 – 23 May 1945) was Reichsführer  of the Schutzstaffel (Protection Squadron; SS), and a leading member of the National Socialist Party (NSDAP) of Germany. Himmler was one of the most powerful men in Germany and one of the people most directly responsible for the Holocaust.

Himmler visited Finland three times. First visit was 10.2.1941, when he briefly paid a visit to Kolttaköngas to see a church and a Skoltish village. Next visit was in 22.3.-28.3.1942, when he first came to Rovaniemi and visited also Kiestinki. He did not visit Helsinki this time. Third visit was in 29.7.-6.8.1942, which was both  official and vacation. This time he first arrived in Helsinki to see president Risto Ryti and prime minister J.W. Rangell. Himmler wanted to present a list of Finnish Jews to Finnish goverment, so that they could have expelled to Germany but his wishes were blocked. 

From Helsinki he travelled by air to Mikkeli to see marshall Mannerheim. From Mikkeli he travelled to Rovaniemi again and from Rovaniemi to have a vacation in Petäys. Himmler discussed some military matters with Finnish and German generals and met also Finnish public officials.

Himmler stayed in major Eino Suolahti´s villa situated in the lake district in southern Finland in Petäys. He was accompanied only by Kersten, Kiermayer, Grothmann, Suolahti and the Secret State Police officers. Himmler spent whole week swimming, fishing, visiting sauna, picking berries and mushrooms and walking in the forests.

Himmler arrived in Finland straight after visiting Auschwitz. As eye-wittnessed by Suolahti, he was seemingly nervous and could not sit in one place for long time. Even on holiday he had daily phone conversations with Hitler. On the way back to Helsinki, Himmler visited Hattula Holy Cross Church.