Kirjakatsaus: Horst Wessel – eräs saksalainen kohtalo (WSOY, 1933) 

© Kalevi Mikkonen 2019 

Kauhutarinoistaan tunnetun kirjailija-näyttelijä-filosofin Hanns Heinz Ewersin kirjoittama Horst Wessel - eräs saksalainen kohtalo (alkuteos: Horst Wessel – ein deutsches Schicksal, 1932) ilmestyi WSOY:n kustantamana suomeksi vuonna 1933 Mika Waltarin tekemänä suomennoksena. Huomautettakoon tässä heti, että Waltari ei tietenkään ollut kansallissosialisti vaan teki kirjailijan työn ohella ammatikseen myös käännöstyötä. 

Itse Adolf Hitlerin toimeksiannosta tehty novellikirja kuvaa ns. ruskeapaidoissa eli Sturmabteilung (SA) -joukoissa vaikuttaneen Horst Ludwig Wessel (1907 – 1930) -nimisen nuorukaisen elämää enemmän tai vähemmän fiktiivisesti kuvattuna. Wessel oli pastorin poika ja oikeustieteiden opiskelija Friedrich Wilhelmin yliopistossa. Hän oli myös musiikillisesti lahjakas ja hän sävelsi useita lauluja ja kirjoitti sanat natsien "Kampflied" (Taistelulaulu) kappaleeseen. Tämä laulu opittiin myöhemmin tuntemaan paremmin Horst-Wessel-Liedinä (= Die Fahne hoch). Wessel oli mukana myös SA-joukkojen paikallisosaston laulukuorossa mm. esilaulajana. Kirja ajoittuu ns. Weimarin tasavallan ajalle vuosille 1928 – 1930 ennen natsien valtaantuloa. 

Horst Wessel vuonna 1929. Horst Wessel in 1929. (Kuva/photo: Bundesarchiv, Bild 119-0025B / CC-BY-SA 3.0)

Berliinin gauleiter (aluejohtaja) Joseph Goebbels, jonka onnistui nostaa kansallissosialistien kannatusta Berliinissä, oli vaikuttunut nuorukaisen taidoista ja vuonna 1926 natsien riveihin liittynyt Wessel kävi Goebbelsin lähettämänä vuonna 1928 Wienissä opiskelemassa Itävallan kansallissosialistisen puolueen nuorisotoimintaa. Wessel omistautui tämän jälkeen täysillä kansallissosialistien toimintaan Saksassa ja erityisesti Berliinissä. SA-joukoissa hän ehti ennen kuolemaansa yletä SA-Sturmführeriksi. 

Natsien SA-joukot ja tällöin vielä paljon vahvempi kommunistien Punarintama (Roten Frontkämpferbund) kävivät erityisesti Berliinin kaduilla kovaa ja väkivaltaista taistelua katujen herruudesta. 

Wesseliä ammuttiin hänen asunnollaan ja hän kuoli sairaalassa muutamaa viikkoa myöhemmin helmikuussa 1930. Goebbels oivalsi Wesselin kuoleman propaganda-aseeksi ja hän loi Wesselista ihanteellisen kansallissosialistisen marttyyrin. Vastapuoli eli kommunistit puolestaan koettivat parhaansa mukaan loata hänen maineensa. Wessel sai lopulta julkiset hautajaiset, joihin väitettiin osallistuneen 30 000 ihmistä. Ruskeapaidat lauloivat hautajaisissa hänen muutamaa kuukautta aiemmin kirjoittamansa Horst-Wessel-Liedin, josta tuli vuonna 1931 kansallissosialistisen puolueen virallinen laulu ja myöhemmin natsi-Saksan toinen kansallislaulu. Sodan jälkeen tämä laulu on ollut kielletty Saksassa ja sen julkisesta esittämisestä saa isot sakot. Sodan jälkeen Horst Wesselin hauta jäi Itä-Berliiniin. Hauta on häväisty monta kertaa, ja hautakivikin on poistettu, jotta paikasta ei tulisi uusnatsien pyhiinvaelluspaikkaa. 

Berliiniin nimettiin natsien vallassaoloaikana Horst Wesselille omistettu kaupunginosa ja aukio. Hänen haudallaan pidettiin säännöllisesti muistotilaisuuksia. Vuonna 1933 Hitler osallistui juhlallisuuksiin ja puhui haudalla järjestetyssä tilaisuudessa. Wesselin nimi toimi myös Hitler-Jugendin innoittajana ja myöhemmin hänen mukaansa nimettiin jopa taisteluyksikkö (18. SS-Freiwilligen-Panzergrenadier-Division Horst Wessel) toisessa maailmansodassa. 

Kirja on varsin sujuvaa tarinaa, jonka Waltari on tyylilleen ominaisesti kääntänyt varsin vauhdikkaaksi seikkailukertomukseksi. On mahdollista, että tämä Waltarin tekemä käännös on jopa parempi kuin itse alkuperäinen saksaksi tehty kirja. Kirjassa kerrotaan Horst Wesselin tarinaa lähinnä hänen parilta viimeiseltä elinvuodeltaan. Idealistinen Wessel kuvataan taitavaksi puhujaksi ja organisaattoriksi, joka operoi varsinkin Berliinin pahimmilla kommunistialueilla värväten natsien kannattajaksi erityisesti kommunistien riveissä toimineita nuoria. Hän osallistui aktiivisesti SA:n järjestämiin marsseihin ja puhetilaisuuksiin, joita tehtiin myös maaseudulle. 

Horst Wessel johtaa SA-osastoaan Nürnbergissä vuonna 1929. Horst Wessel leading his SA-troops in Nuremberg in 1929. (Kuva/photo: Bundesarchiv, Bild 147-0503 / CC-BY-SA 3.0) 

Päästäkseen lähemmäksi työväestöä tämä erilaisesta taustasta tullut aktivisti lopetti väliaikaisesti yliopisto-opiskelun ja meni ensin taksinkuljettajaksi ja sen jälkeen lapiomieheksi maanalaisen rakennustyömaalle. Kummassakin työpaikassa hän agiteerasi natsiaatetta ja väitteli kommunistien kanssa. Wessel korosti olevansa paitsi sosialisti niin myös ensisijaisesti kansallinen saksalainen. Wesselin toiminta aiheutti jatkuvaa skismaa kiivaimpien kommunistien kanssa ja nämä suunnittelivat Wesselin hakkaamista sairaalakuntoon tai vielä pahempaa. 

Wessel tapasi nuoren kommunistipiireissä pyörivän ilotytön Ernan, joka rakastui Wesseliin tämän autettua häntä maksamaan velkansa. Erna muuttikin Wesselin luokse asumaan ja kertoi hänelle kommunistien suunnitelmista Wesselin suhteen. Wessel ja Erna muuttivat isompaan asuntoon, jonka vuokraemäntä oli kommunistin leski. Wessel kehotti Ernaa ottamaan selvää kommunistien aikeista ja tämä ilmeisesti toimikin sitten vakoojana heidän joukossaan. Kirjassa kerrotaan, että Wesselin SA-toverit eivät suhtautuneet tähän suhteeseen kovin hyväksyvästi. Tämä lieneekin jonkinlainen särö kirjassa Wesselista annettuun lähes yltiöihanteelliseen kuvaan. 

Horstin nuorempi veli Werner osallistui myös aktiivisesti natsien toimintaan. Hän kuoli vain pari kuukautta aiemmin kuin veljensä jouduttuaan joulukuussa 1929 hiihtolomamatkalla vuoristossa lumimyrskyyn, jossa hän ja kolme muuta SA-nuorta menehtyi. Wernerin hautajaiset oli isohko tapahtuma, johon Joseph Goebbels osallistui. Horst Wessel otti veljensä kuoleman raskaasti ja romahti tämän hautajaisten jälkeen pariksi viikoksi kuumeeseen. 

Hän kuitenkin toipui ja heti tervehtymisensä jälkeen meni vuokra-asunnolleen tarkoituksenaan hakea sieltä tavaransa pois. Huoneiston vuokraemäntä, joka siis oli kommunistien kannattaja, kävi kiireesti kertomassa aatetovereilleen Wesselin olevan huoneessaan Ernan ja erään toisen naisen kanssa. Kommunistit päättivät nyt iskeä ja 14.1.1930 Erwin Rückert ja Ali (Albrecht) Höhler menivät Wesselin asunnolle. Tämän avattua oven Höhler ampui pistoolillaan Wesselia suuhun. Kommunistit pakenivat paikalta ja Wessel toimitettiin sairaalaan. Välillä hän näytti jo toipuvan vammoistaan, mutta lopulta kuume ja verenmyrkytys saivat voiton ja hän kuoli 23.2.1930. 

Höhler pakeni kirjan mukaan Prahaan, mutta palasi lopulta takaisin Berliiniin. Poliisit pidättivät Höhlerin ja seitsemän muuta kommunistia Wesselin murhasta syytettynä. Höhler tuomittiin oikeudessa vain kuuden vuoden vankeuteen ja kun natsit pääsivät valtaan, hänet murhattiin vuonna 1933 huomiota herättämättä. Loppuosa kirjasta keskittyy Wesselin hautajaisten järjestelyyn ja itse hautajaisiin ja hieman myös murhasta syytettyjen kommunistien oikeudenkäyntiin sekä Wesselin äidin suuhun laitettujen natsismin tulevaisuutta ylistäviin lauseisiin. 

Silloinen Saksan ja Berliinin johto ei olisi halunnut antaa natsien viettää suureellisia Wesselin hautajaisia, mutta lopulta heidän oli myönnyttävä antamaan hieman periksi. Kirjan mukaan kommunistit häiritsivät hautajaiskulkuetta useaan otteeseen ja hautajaisvierailla oli kova työ päästä hautausmaalle ehjin nahoin. Hautausmaalla Goebbels piti innostavan puheen tuhansille hautajaisvieraille. Myös Hitlerin lähettämä seppele laitettiin haudalle. Hautajaisten päätyttyä kommunistit ja natsien kannattajat ottivat jälleen kiivaasti yhteen. Kovista otteistaan tunnettu Berliinin poliisi hajotti väkijoukot pamputtamalla niin osallisia kuin sivullisiakin. 

Horst Wesselin hautajaiset maaliskuussa 1930 Berliinissä. The funeral of Horst Wessel in March 1930 in Berlin. (Kuva/photo: Bundesarchiv, Bild 102-09302 / CC-BY-SA 3.0)

Kirjassa on huomionarvoista, että se keskittyy pelkästään kommunistien ja SA:n välisen taistelun ja Wesselin henkilön kuvauksiin. Juutalaisista kirjassa ei puhuta oikeastaan ollenkaan, paitsi että monet tapahtumat sijoittuvat silloiselle Berliinin vanhan kaupungin Jüdenstraßelle, jonka varrella Wesselin perhe asui ja Jüdenhof -aukiolle. Juutalaisuuteen liittyvät nimet johtuivat siitä, että alue oli keskiajalla ollut juutalaisten ghetto. Juutalaisvihaa, joka oli tietenkin erityisesti 1930-luvulla SA:n iljettävä tavaramerkki, kirjassa ei siis ole, ainakaan Waltarin tekemässä suomalaisessa käännöksessä. Tosin kirjan kirjoittaja Ewers, vaikka suhtautuikin myötämielisesti natseihin, ei tiettävästi ollut ollenkaan juutalaisvastainen vaan suhtautui juutalaisiin peräti myönteisesti. 

Tämä osaltaan aiheutti sen, että Ewers joutui natsien epäsuosioon ja hänen muita kirjojaan kiellettiin jo vuonna 1934. Myöhemmin natsivallan aikana kielto kuitenkin kumottiin. Vuonna 1934 kirjaa oli painettu yli 200 000 kappaletta, mutta se ei silti saanut kovin suurta suosiota natsien keskuudessa, ei sen takia, että kirja ei olisi ollut heidän mielestään tarpeeksi hyvä vaan sen kirjoittajan epäilyttävän maineen takia. Nyt kirjaa lukiessa huomasi myös sen, että äskettäin tehty suosittu ja loistelias saksalainen TV-sarja Babylon Berlin on varmasti osittain saanut vaikutteita myös tästä kirjasta ja sen perusteella tehdystä elokuvasta, sillä kirjan kuvaama myrskyisä ajan henki ja sen aihepiiri suorastaan hyppii silmille TV-sarjasta. Sijoittuuhan TV-sarja nimenomaan näille samoille vuosille. 

Wesselin tarinalla, hänestä tehdyllä myytillä ja erityisesti hänen musiikillaan oli vaikutusta myös Pohjois-Suomessa toimivien saksalaisjoukkojen keskuudessa. Kenraali Eduard Dietlin johtamassa 20. Vuoristoarmeijassa (20. Gebirgsarmee) sotilaiden ideologisella kasvatuksella oli suuri merkitys. Horst Wesselin myytti oli yksi osa tätä ideologista kasvatustyötä. Vuoristoarmeijalla oli myös oma sotilassoittokuntansa, joka osallistui erittäin aktiivisesti lukuisiin sekä suomalaisten että saksalaisten järjestämiin juhliin ja muihin tapahtumiin eri puolilla Lappia. Soittokunnan yksi vakionumero oli Horst-Wessel-Liedin soittaminen eri tilaisuuksissa, mm. Ounasvaaran kisojen palkintojenjakotilaisuudessa soittokunta soitti sekä Horst-Wessel-Liedin että Suomen kansallislaulun. 

Kirjan kansi/The cover of the book. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

______________ 

English summary: A book review: Horst Wessel – A German Fate (Original: Horst Wessel – ein deutsches Schicksal, 1932, in Finnish in 1933) 

Horst Ludwig Wessel (1907 – 1930) was a Berlin leader of the Nazi Party's "stormtroopers" – the Sturmabteilung or "SA". He is best known for being made into a martyr for the Nazi cause by Joseph Goebbels after Wessel's murder in 1930. 

In 1932 by the assignment of Adolf Hitler Hanns Heinz Ewers wrote a more or less fictive biographical book about Wessel concentrating on his last two years in 1928 - 1930. The book was translated to Finnish by a later prominent writer Mika Waltari and published by WSOY in 1933. One must mention that Waltari was not a national socialist. He was earning his living as a book translator for the company. 

In 1926 Horst Wessel joined the paramilitary Sturmabteilung ("Storm Detachment" or SA) of Adolf Hitler's National Socialist German Workers' Party (NSDAP or Nazi Party). They were the brownshirted street-fighting stormtroopers of the Nazi Party. Part of the attraction of the NSDAP to Wessel was Joseph Goebbels, the Party's newly appointed Gauleiter (regional leader) of Berlin. Wessel rose to command several SA squads and districts. On 14 January 1930, he was shot in the head by two members of the Communist Party of Germany (KPD). 

According to the book the SA party comrades clung to Wessel with great devotion. The SA would have let itself be cut to pieces for him. Wessel soon impressed Goebbels, and in January 1928, a period in which the Berlin city authorities had banned the SA in an effort to curb political street violence, Wessel was sent to Vienna to study the National Socialist Youth Group, as well as the organisational and tactical methods of the Nazi Party there. He returned to Berlin in 1928 to recruit local youths, and was involved in helping to implement a reorganisation of the NSDAP in the city into a cell-structure similar to that used by the German Communist Party (KPD). 

In 1929, Wessel became the Street Cell Leader of the Alexanderplatz Storm Section of the SA. In May, he was appointed district leader of the SA with the rank of SA-Sturmführer. In October 1929, Wessel dropped out of university in order to dedicate himself full-time to the Nazi movement. In order to get to know the proletarian milieu better, Wessel takes jobs as a taxi driver and later as a shoveler. According to the book he successfully recruited many working class people and even communists to join the nazis. In that same year, Wessel wrote the lyrics to "Die Fahne hoch!" ("Raise the Flag!"), which would later be known as the "Horst Wessel Song". Wessel wrote songs for the SA to keep up the spirits of his men. Wessel was recognized by Goebbels and the Berlin Nazi hierarchy as an effective street speaker. 

The death of Horst Wessels brother Werner during the snowstorm in the mountains only a couple of months before his own death haunted his remaining life and after the funeral he was very sick for two weeks. 

During the period of 1929 – 1930, there was a continual violence in Berlin between the street fighters of the Nazi Party and those of the Communist Party, which the Prussian police were powerless to control. Wessel was marked for death by the KPD. The slogan of the KPD and the Red Front Fighters' League became "Strike the fascists wherever you find them." When the communists had the chance to eliminate their hated enemy they agreed to give Wessel a beating or murder him. Knowing they needed a tough guy, they sent word to a nearby tavern that they needed Albrecht "Ali" Höhler, a criminal who had a gun. Höhler was a Communist and a member of the Red Freedom Fighters League. Höhler and Erwin Rückert, another communist, knocked at the front door of the room where Wessel lived, while the remainder of the gang of at least a dozen men and women waited on the street outside. When Wessel opened the door, he was immediately shot at point-blank range. 

Wessel received medical attention and recovered somewhat, but eventually died in hospital on 23 February 1930 from blood poisoning he contracted during his hospitalisation. After a trial, Höhler was sentenced to six years imprisonment for the shooting; the light sentence was the result of the court finding that there were extenuating circumstances. Seven accomplices were also found guilty and sentenced to jail. Three years later, after the Nazi ascension to national power in 1933, Höhler was forcibly taken out of jail in 1933 and killed by the SA. 

Wessel's funeral was given wide attention in Berlin, with many of the Nazi elite in attendance. After his death, he became a major propaganda symbol in Nazi Germany. The march he had written the lyrics to was renamed the "Horst-Wessel-Lied" ("Horst Wessel Song"), and became the official anthem of the Nazi Party. After Adolf Hitler came to national power in 1933, the song became the co-national anthem of Germany, along with the first verse of the "Deutschlandlied". 

The book despite the theme, the large number of orders and the edition of over 200 000 copies in 1934 was not very popular with the nazis. This was not because of the bad style of the book, but because of the suspicious past of the writer Ewers. Some of his books were even banned in 1934 but released later. Although the SA was especially in 1930's extremely and disgustingly anti-Semitic there are no straightforward anti-Semitic references in the book at least in the Finnish edition. It has been said that the writer Ewers was not at all an anti-Semite albeit he was pro-Nazi. 

Goebbels decided that Horst Wessel was a suitable martyr and hero of the German youth. He used Wessel myth as a propaganda device for years. The Berlin district of Friedrichshain, where Wessel died, was renamed "Horst Wessel Stadt", and the Bülowplatz in the Mitte district was renamed "Horst-Wessel-Platz”. In World War II there was the 18th SS Volunteer Panzergrenadier Division, known as the "Horst Wessel" Division. 

I think also that this book must have had some influence when making the new and very popular television series ”Babylon Berlin”. The zeitgeist of the book and even the time period fits together very nicely with the series. 

There is also a connection to Lapland. During the Continuation War (1941 – 1944) the commander of the German Army in Lapland general Eduard Dietl was very keen to educate his troops ideologically. The myth of Horst Wessel was one part of the ideological training schedule for soldiers. Also Horst-Wessel-Lied was an essential part of the repertoire of the Lapland Army marching band which was a very popular performer in numerous happenings in Rovaniemi and other parts of Lapland.