Saksalaisten alueet Kursungissa 1941 - 1944

© Kalevi Mikkonen 2018 (Päivitetty 6.1.2023)

Saksalaisten tiedustelutoiminta Rovaniemen maalaiskunnan alueella alkoi jo talven 1940 -1941 aikana. He etsivät varuskunta-alueeksi sopivan paikan maaliskuun alussa 1941 ja samana kesänä alkoi sen rakentaminen Kursungin alueelle. Kursungin alue sijaitsee Ranuantien (nykyisin Kajaanintien) varressa, 8 - 10 kilometriä kauppalasta kaakkoon. Ranuantieltä kääntyi Kursunkijärvelle päin 850 - 1 000 metrin välein kolme saksalaisten rakentamaa leveähköä tieväylää. Aluksi Lapissa toimivaa Saksan armeijaa johtaneen kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorstin Norjan armeijan Suomen komentopaikka (AOK Norwegen, Befehlstelle Finnland) toimi siellä kesäkuun 10. päivästä 1941 alkaen syyskuulle 1941, jolloin se siirtyi kauppalan alueelle Keskuskansakoululle. (1) 

Waldlagerin alueella oli tämän näköisiä telttoja sekä asumis- että varastointitarkoituksessa. Leirialueen teltat ja rakennukset olivat myös niin hyvin naamioituja, että niitä oli miltei mahdoton havaita ilmasta. Kuva: SA-kuva.

Kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst tervehtii lottia. Kuva: SA-kuva.

Waldlager Rovaniemi

Saksalaisten leirialueet Kursungissa olivat kolmella lähekkäin olevalla alueella. Kauppalaa lähimpänä oli Waldlager "AOK" Rovaniemi, jossa oli pääesikunta-alue ja majoitusrakennukset sekä autohalli- ja pysäköintialue. Jo loppukesällä 1941 siellä oli 16 parakkia, autohalli, sotilaskoti, kaksi saunaa ja keittiöparakki. (2) Nykyään Waldlagerin alueelta löytyy kaikkiaan 21 rakennuksen jäänteitä, lukuisia mahdollisia korsun paikkoja, taistelupesäkkeitä, ampumapoteroita, muita kaivantoja sekä sirpalesuoja. Alueelta löytyy myös mm. kaksi varsin korkealla luonnonkivisokkelilla varustettua tilaa ja mahdollinen ammusvaraston paikka. Aluetta ei ole nykyaikana rakennettu, mutta kasvillisuus on peittänyt osan rakenteista, joista monet ovat vaikeasti havaittavissa. (3) Vuoden 1943 kesällä alueelle tehtiin uusi rakennus- ja käyttösuunnitelma. Joitakin uusia parakkeja rakennettiin, ehkä toisia purettiin tai niiden käyttötapaa muutettiin. Kaikkia uusia parakkeja ei välttämättä rakennettu, koska niiden paikoista ei löydy jäänteitä.

Kursungin Waldlagerin kartta. Kartta: Kalevi Mikkonen.

Saksalaisten Waldlagerin uusi rakennussuunnitelma vuodelta 1943. Joitakin uusia rakennuksia on tehty ja mahdollisesti joitakin purettu alkuperäisestä suunnitelmasta tai niiden käyttötapa on muutettu. Lähde: AOK 20:n arkisto. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Waldlagerin alueen jäänteitä Kursungin maastossa. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Waldlagerissa sijaitsivat upseeri- ja aliupseerikerhot sekä sotilaskodit. Kenraalieversti von Falkenhorst asui aluksi vuonna 1941 Hotelli Pohjanhovissa, mutta myöhemmin kesällä hänelle rakennettiin avara asunto ja työtilat ns. korpikasinon (upseerikerhon) lähelle. Lotta Wellamo Paananen kertoi, että asunto oli kauniisti sisustettu ja aistikkaasti kalustettu suomalaistyylisillä visakoivukalusteilla. Asunto oli samalla sotilasvirkahuone, joten työtilojen seinät ja pöydät olivat täynnä karttoja, joihin oli merkitty sotatilanne nuppineuloilla. Falkenhorstin asunto oli myöhemmin AOK 20 Ia-osaston käytössä. Upseeristo asui hirsirakennuksissa, miehistö ja aliupseerit alkuvaiheessa pahvitelttamajoituksessa, joka korvattiin myöhemmin usealla parakkirakennuksella.(4) Waldlageria käytettiin jo alkuvaiheessa ja myös koko jatkosodan ajan läpikulkujoukkojen ja väliaikaisesti majoitettavien joukkojen sijoituspaikkana.

Falkenhorstin virka- ja asuntoparakin jäänteitä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Löysin AOK 20:n arkistosta saksalaisten Waldlagerin rakennussuunnitelman vuodelta 1943, johon kasinon eli upseerikodin (Offiziers-Heim) paikka oli merkitty. Paikka on eri kuin se, jossa aiemmin otaksuin sen olevan. Korpikasino (kartassa kohde 1) oli pinta-alaltaan n. 8,5 x 21 - 22 metriä eli n. 180 neliömetrin suuruinen. Syyskuussa vuonna 1941 Kursungin kasinolla vieraili suomalainen viihdytyskiertue George de Godzinskyn ja nuoren Liisa Tuomen johdolla. Ohjelma sisälsi tanssi- ja lauluesityksiä. (5) Saksalaiset tuhosivat korpikasinon kuten muutkin rakennukset. Korpikasinon paikalla on jäljellä jonkin verran betonijäänteitä ja hieman metalliromua. 

Saksalaiset pyrkivät täälläkin sisustamaan erityisesti upseerien parakit kodikkaalla sisustuksella ja ulkopuolelle rakennettiin vaikkapa koivuaitoja. Isohko sauna- ja peseytymistila rakennettiin upseerikerhon lähimaastoon. Rakennusten välille tehtiin kapulateitä. Upseereilla oli käytössään ratsastushevosia ja niitä varten oli tehty tallirakennukset. Alueilla on myös ollut sähköä käytettävissä aggregaattien ja myöhemmin kauppalasta vedetyn sähkölinjan ansiosta. Saksalaisten tekemät huoltotiet ovat edelleen suurimmaksi osaksi käytössä ja kunnostettuja kesämökkiteitä. (6)

Nämä ovat ns. korpikasinon jäänteitä saksalaisten vuoden 1943 suunnitelman mukaan. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Se rakennus, jota aiemmin luulin korpikasinoksi ja jonne Ranuantieltä vie erillinen tie, on saksalaisten suunnitelmassa merkitty kuorma-autohalliksi, joka se tuskin oli. Todennäköisesti rakennuksella on ollut jokin muu käyttötarkoitus, esim. miehistölle tarkoitettu sotilaskoti (kartassa kohde 34). Metalliromua ja mm. tarjoilulautasen kappale löytyi rakennuksen ympäristöstä. Lähellä olevasta roskakuopasta on löytynyt mm. säilykepurkkeja ja hajuvesipullo. Tämän rakennuksen sokkeli oli tehty betonista. Rakennuksen pohjoispuolella on ollut piha-alue ja autojen parkkipaikka, joka on vieläkin tasaisena pintana näkyvissä. Rakennuksen eteläpuolella on iso kivi, jonka vieressä on otettu mm. Wellamo Paanasen kirjassa ollut koirakuva. 

Ehkä sotilaskodiksi tarkoitetun parakin sokkelin jäänteitä. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Waldlagerin leirillä on ollut muistomerkkitaulu (kartassa kohde 11) osasto Paatsalon / Er.P. 4 ns. kanoottisissien muistolle, joita hukkui mm. Paanajärvellä. Kanoottisissireissun hukkumiset tapahtuivat heinä-elokuulla vuonna 1942. Isoon kiveen oli kiinnitetty kivinen muistotaulu ja kaiketi saksalaiset tuhosivat sen ainakin osittain syksyllä 1944. Siitä löytyi kappaleita vuonna 1952. Kiven edessä on kivistä tehty suojareunus/ maakerros. Kokonaisalue n. 5 x 6 metriä. Takana olevaan isoon kivilohkareeseen on kiinnitetty kaksi metallipuikkoa, joihin oli kiinnitetty muistolaatta. Kiinnikkeiden väli on 67 cm ja itse metallipiikki on 11 cm pitkä kiinnityskohdasta alkaen. Kiven laatan puoleinen sivu on hakattu tasaiseksi. Muistomerkki on suunnattu länteen päin. Muistomerkin viereen on kaivettu kuoppa, mitat n. 0,7 x 0,7 metriä. Kyseessä on ehkä ollut Saksan sotilashautojen huoltoyhdistys, joka lienee käynyt paikalla vuonna 1952. Samoin itse muistomerkin aluetta on kaivettu.(7)

Paatsalon kanoottisissien muistotaulun paikka Waldlagerilla. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Varasto- ja koiratarhaleiri

Keskimmäinen leiri oli sankan metsän keskellä oleva laaja varastoalue, jonne oli sijoitettu valtavat määrät ammuksia, polttonesteitä ja muuta sodankäynnin kannalta tarpeellista tavaraa ja siellä oli myös vartijoiden koiratarha. Varastoalueen portilla oli vartio, jonka ohi pääsi vain erityisen Passierzettelin avulla. (8) Nykyään varastoalueelta löytyy 24 rakennuksen jäänteet, runsaasti metalliromua, sirpalesuojia, taisteluhautoja, taistelupesäkkeitä, ampumapoteroita ja muita kaivantoja. Siellä on myös tasattuja ilmeisesti autokatoksien alueita, koiratarhan koppien kaivantoja, sodanjälkeisten Kursungin kisojen jäänteitä ja huoltoteitä, joista osa on edelleen kesämökkiläisten käytössä ja osa metsittynyt. Aluetta ei vielä tätä kirjoitettaessa ole uudelleen rakennettu, mutta kasvillisuus on peittänyt jäänteitä ja metsäkoneella sekä metsätöillä on lähes koko alue tuhottu. (9)

Kursungin varasto- ja koiratarhaleirin kartta. Kartta: Kalevi Mikkonen.

Saksalaisten varastotavaralaatikoita. Kuva: SA-kuva.

Kursungin toisen alueen jäänteitä. Alinna yksi mahdollinen koirankopin kuoppa. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Soldatensender Lapplandin alue

Kolmas leirialue oli Kursungin kolmannella alueella, joka sijaitsi Ranuantien varrella noin kymmenen kilometriä Rovaniemen kauppalasta kaakkoon, vajaan kilometrin verran eteenpäin edellisestä alueesta. Ranuantiestä alaspäin viettävässä rinteessä oli saksalaisten radioasema ja lähetysmasto (Soldatensender Lappland tai Lapplandsender) henkilöstön asuntoineen. Radioaseman alueen kerrotaan olleen erityisen tarkkaan vartioitu, jonne ei Ausweis-todistuksella päässyt, varsinkaan siviilit. Vähän alempana on syvä kuru, joka lienee ollut jonkinlainen turvapaikka pommitusten varalta. (10) Tällä alueella on säilynyt kahden rakennuksen jäänteet, metalliromua ja lähetysmastojen ja niiden vaijereiden betonianturat sekä huoltotien jälkiä. Rinteessä on kaksi vierekkäistä kaivantoa. Näiden suojissa on ilmeisesti ollut varasto, jossa on säilytetty varageneraattoria ja radiolaitteita pommituksilta suojassa. Alueella on mahdollisesti ollut kaksi radiomastoa. Kumpikin masto oli tuettu kolmelta suunnalta ja ilmeisesti tukivaijereita oli neljä päällekkäin. Siellä on myös tasainen niittyalue, joka lienee ollut lähetysautojen sijoituspaikka. (11)

Lapplandsenderin alueen kartta. Kartta: Kalevi Mikkonen.

 Radiomaston vaijereiden kiinnitysalusta.

 Lapplandsenderin radiomaston kiinnitysalusta. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Soldatensender Lappland (sotilaskielellä Sender L) oli saksalaisten pyörien päälle rakennettu radioasema, joka lähetti ohjelmaa erityisesti saksalaissotilaille, mutta jota saattoi kuunnella kuka tahansa laajan lähetysalueen sisäpuolella asuva. Lähetysautoina käytettiin Saksan valtakunnanpostille valmistettuja Mercedes-erikoisautoja. Lähetysaseman voimanlähteenä toimi dieselmoottori. Toukokuussa 1943 Sender L kytkettiin Rovaniemen sähköverkkoon. (12)

Asemaa ylläpiti Wehrmachtin Propagandakomppania 680 (PK 680), joka perustettiin toukokuussa 1941 Saksan Potsdamissa ja siirrettiin sieltä lokakuussa 1942 Tanskan ja Norjan kautta ensin Tornioon ja sieltä Rovaniemelle. Soldatensender Lapplandin studio rakennettiin Korvanniemelle noin kolme kilometriä Rovaniemen kauppalan keskuksesta. Studion rakensi Armee-Nachrichten-Regiment 550 (A.N.R. 550) ja se oli valmis 18.12.1942. Luftgau Finnlandin Feldbautruppe rakensi Kursunkiin varavirta-aggregaattiparakin, lähetyshallin sekä toimisto- ja majoitusparakin, jotka olivat valmiit 17.12.1942 mennessä.(13)

Radiolaitteet oli laitettu kuuteen tai seitsemään kuorma-autoon ja ne oli kytketty kaapeleilla toisiinsa. Puiset antennien radiomastot oli ankkuroitu betonianturoilla maahan. Yksi kuorma-autoista toimi tarpeen vaatiessa studionakin ja toisessa oli koottava radiomasto, joka voitiin rakentaa 46 metrin korkuiseksi. (14) 

Radioasema aloitti toimintansa virallisesti Rovaniemellä jouluaattona 1942. Korvanniemen studioparakki tuhoutui tulipalossa jo 10.1.1943 ja tämän jälkeen lähetyksiä jatkettiin jonkin aikaa maalaistalosta. Aseman lähetysajat olivat aluksi klo 12.30, 15.30 ja 20.00 (sunnuntaisin klo 19.00). Myöhemmin kesästä 1943 alkaen lähetysajat pitenivät huomattavasti. Vuonna 1944 asema toimi myös radiomajakkana Luftwaffen lentokoneille. Asema lähetti ohjelmansa 20 kW:n lähetysteholla taajuudella 297 kHz. Aseman päällikkönä toimi pitkään luutnantti Detleff Neumann-Neurode ja hänen jälkeensä Sonderführer Karl Petersen. Propagandakomppanian päällikkönä toimi majuri Arthur Ruppelt. (15)

Saksan Lapin joukkojen komentaja, kenraalieversti Eduard Dietl, oli heti alusta alkaen mukana Lapplandsenderin perustamisessa. Lapplandsenderin viihteellinen ohjelmisto ei aina miellyttänyt propaganda-aselajin edustajia. Aseman viihteeseen suuntautunut päällikkö Neumann-Neurode piti kuitenkin päänsä. Lapplandsenderin kuuluvuus oli hyvä aina Vaasan tasalle saakka. Näin monet suomalaiset saattoivat kuunnella ja myös kuuntelivat tätä saksalaista sotilasradiota. (16) 

Ohjelmisto oli viihteellistä sisältäen siis pääasiassa kevyttä musiikkia, mutta ohjelmistossa oli myös jopa paikallisista joukoista koottujen esiintyjäryhmien tekemiä kuunnelmia sekä uutisia ja suomen kielen harjoituksia. Musiikkina olivat tanssimusiikki, kansanmusiikki, klassinen musiikki, operetit ja saksalainen sotilasmusiikki. Suosituin kappale oli Lili Marleen ja suosituimmat esiintyjät Lale Andersen, Ilse Werner ja ruotsalainen Zarah Leander. Amerikkalaisen tai englantilaisen musiikin soittaminen oli kielletty. Varsinaista kansallissosialismin propagandaa kanavalla ei lähetetty. Aseman resurssit musiikkilähetyksiin olivat erinomaiset. Lähetysasemalla oli käytettävissään mm. Luftwaffen 25-miehinen orkesteri ja mittava äänilevyarkisto. Aseman omalla uutistoimituksella oli käytössään kaksi kaukokirjoitinta ja yhdysmies Helsingissä. (17)

Ohjelmisto oli monipuolista ja runsasta ja joskus ohjelmaa lähetettiin jopa 18 tuntia vuorokaudessa. Radiota voitiin kuunnella koko rintama-alueella. Musiikin lisäksi erityisen suosittuja olivat päivittäin kello 15 suomalaisen kuuluttajaneitosen suomeksi lukemat Saksan sodanjohdon kuulutukset. Radiokanavan välikuulutukset kerrottiin sekä saksan että suomen kielellä. Radion ohjelmatietoja ei julkaistu suomalaisissa lehdissä, mutta ne olivat luettavissa Suomen ja Norjan alueella toimivien saksalaisjoukkojen omasta lehdestä Lappland-Kurierista. Kun Suomi teki erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa syyskuussa 1944, asema lähetti myös suomenkielisiä uutisia jonkin aikaa, lähinnä propagandan levittämiseksi. (18)

Radioasema evakuoitiin Rovaniemeltä ennen kauppalan tuhoamista 12.10.1944, jolloin lähetysantennit räjäytettiin ja lähetysautot siirrettiin Norjaan. Lähetyslaitteet ja kuljetusautot jätettiin sinne ja ne ovat nykyisin museoituina Bergenin radiomuseossa. (19)

Kursungin aluetta ei pommitettu koko sodan aikana ja se oli korpikuusimetsän suojassa ja myös rakennukset oli niin hyvin naamioitu havupuiden oksilla, että edes ilmasta ei niitä ollut mahdollista havaita. Alueella oli hyvä tieverkosto ja takaosasta pääsi siirtymään myös seuraavalle alueelle ilman että täytyi kiertää Ranuantien kautta. Tieverkosto on säilynyt varsin hyvässä kunnossa nykyaikaan saakka. (20)

Laatokka 13.10.1944

Huoltorakennuksen (rakennus nro 1) jäänteitä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kaukopartiokoulutusta Kursungissa

Tammikuussa 1942 Rovaniemelle saapui 15. Leichte Kompanie, joka kuului Regiment Brandenburgiin. Sen päällikkönä toimi kapteeni (myöh. majuri) Fritz Benesch, joka kuitenkin varsinaisesti oli komppanian ja Armeijakunnan sekä Osasto Paatsalon välinen yhdysupseeri. Taktillisena komppanianpäällikkönä oli luutnantti Tromsdorff. Komppania oli muodostettu kokeneista saksalaisista alppijääkäreistä. Suomesta komppaniaan komennettiin kapteeni Harri Paatsalon Osasto Paatsalosta kaksi upseeria ja 16 aliupseeria ja toukokuussa siihen liittyi vielä Saksasta 14 erikoiskoulutuksen saanutta suomalaista SS-miestä. Suomalaisille annettiin saksalaiset asepuvut ja varusteet ja komentokieli oli saksa. Suomalaisten tehtävänä oli opettaa saksalaisille tulentekoa, hiihtoa ja äänetöntä liikkumista metsässä tähtäimessä pitkät kaukopartioretket Venäjälle. Erityisesti kenraali Eduard Dietl painotti hiihtokoulutuksen olevan koulutuksen tärkein osa-alue, koska talvea oli Suomessa 7 - 8 kuukautta vuoden aikana. Hiihtoharjoitukset alkoivat ihan alkeista Kursunkijärven jäällä. Komppanian leirinä oli Kursungin Waldlager, jonka ympäristössä molemmin puolin Ranuantietä oli runsaasti laajoja metsäalueita, suota, järviä, lampia, vaaroja ja kuruja pitkiäkin harjoitustehtäviä varten. Alue oli tuohon aikaan asumatonta. Harjoitusretkiä tehtiin myös Sallaan ja Luttojoen seudulle.(21)

Kursungin leirialueella aloitettiin heti järjestelmällinen koulutus erityisiin saman kesän aikana suoritettaviin kaukopartiotehtäviin (Salainen tehtävä 800). Useimmilla Osasto Paatsalon miehillä oli kaukopartioista jo käytännön kokemustakin. Sen sijaan saksalaisille tämän kaltainen toiminta suomalaisessa metsämaastossa oli täysin vierasta. Harjoitukset olivat perusteellisia eikä sulkeisiakaan unohdettu. Saksalaisille tuotti vaikeuksia oppia suunnistamaan ja liikkuminen yksin metsämaastossa. Harjoitukset kestivät lähes neljä kuukautta. Ensimmäinen tehtävä komppanialle annettiin huhtikuussa 1942, jolloin se oli siirretty kokonaan Lutolle Osasto Pennasen alueelle. Toukokuun alussa se palasi Kursungin leirille ja pian se kuljetettiin Kiestinkiin taisteluihin, joihin suomalaiset Paatsalon miehet eivät osallistuneet.(22)

Kursungissa aloitettiin toukokuussa 1942 valmistelut tulevia tehtäviä varten. Komppaniaa täydennettiin suomalaisilla SS-miehillä. Suomalaiset toivat mukanaan uudet partioradiot, jotka painoivat vain 7 kg, kun saksalaisten vastaava Berta-radio painoi peräti 40 kg. Pitkillä maastomatkoilla harjoiteltiin suunnistamista ja Kursunki-järvellä tehtiin joka päivä vesistöharjoituksia. Miehille luennoitiin moottorien huollosta ja opetettiin partiomatkoilla käytettävien kanoottien käyttöä, lastausta ja kokoonpanoa. Kanootteja oli 100 kpl. Ampumaharjoituksissa ammuttiin kaikilla käytettävissä olevilla aseilla. Lisäksi miehet perehdytettiin uuteen saksalaiseen 75 mm:n rekyylittömään suorasuuntaustykkiin, jota voitiin kuljettaa kumipyörälavetilla tai osiin purettuna. Tykki painoi yli 150 kg ja sen kantomatka oli viisi kilometriä. Komppania lähti tehtäviinsä 10.7.1942. Komppanian uusi päällikkö oli itävaltalainen Hettinger. Syyskuun alussa komppania oli jälleen Kursungin leirillä. Kenraalieversti Dietl jakoi II luokan rautaristit kuudelle Osasto Paatsalon miehelle. Syyskuun lopulla kaikki Paatsalon miehet palasivat takaisin entisiin tehtäviinsä. Suomeen jääneestä osasta 15.(le.) Kompanie Verband "Brandenburgin" miehistä muodostettiin 12.12.1942 luutnantti von Riesenin johtama Jagdkp. z.b.V. beim A.O.K., joka majoitettiin Waldlageriin. Siellä tapahtui myös komppanian koulutus. Komppanian koostumus oli seuraava: 26 saksalaista upseeria ja miehistön jäsentä, 8 volgansaksalaista sekä 32 venäläistä sotavankia, jotka olivat lupautuneet saksalaisten palvelukseen. Vangit puettiin saksalaisiin univormuihin (ilman arvomerkkejä) ja he saivat saksalaisen muonituksen. (23)

Venäjän vapautusarmeijan ROA:n valmennuskoulutuskeskus Waldlagerissa

Neuvostoliiton tiedustelupalvelun arkistojen mukaan Saksan puolelle loikanneista neuvostosotavangeista muodostettiin elokuussa 1942 Itäkomppania (Ostkompanie 690), joka toimi tiedustelutehtävissä Kantalahden suunnalla. Muodostamisvaiheessa se oli sijoitettu leirille, joka sijaitsi Kursungin alueella, ilmeisesti Rovaniemeltä katsoen ensimmäisellä eli Waldlager Rovaniemen leirillä. Leirin nimi oli Russ. Betreuungsstaffel N:o 680. Huhtikuussa 1943 yksikkö siirrettiin Alakurtin alueelle taistelutoimiin, joskin se epäluotettavana toimi enimmäkseen työpalvelutehtävissä. Tämän operaation nimi oli Silberstreif Fi.  Toukokuun alussa 1944 yksikkö siirrettiin takaisin Rovaniemelle.(24)

Kursungissa toimi vuoden 1943 alussa myös AOK 20:n tiedustelu-, desantti- ja tuholaiskoulu Waldlager Rovaniemen alueella kapteeni Hettingerin johdolla. Kompanie Hettingerin virallinen nimi oli ”Sotilastiedustelun kuljetusyksikkö” eli Abwehr Transport 214 ja myöhemmin ”Sotilastiedusteluryhmä” eli Abwehr-Trupp 164. Tässä yksikössä koulutettiin vapaaehtoisia Saksan puolelle siirtyneitä neuvostosotavankeja tiedustelijoiksi, radisteiksi ja tuhotyöntekijöiksi. Heitä oli yhteensä 52 miestä. Nämä kaikki venäläiset oli värvätty kenraali Andrei Vlasovin ROA:n (25) riveistä. Andrei Andrejevitš Vlasov oli puna-armeijan kenraaliluutnantti, joka loikkasi saksalaisten puolelle ja alkoi värväämään sotavangeista Saksan riveissä taistelevaa venäläisarmeijaa. Hän ei itse koskaan käynyt Suomessa. Hitler suhtautui epäluuloisesti tähän armeijaan eikä sille lopulta ollut kovin paljon käyttöä itse taistelutoiminnassa. Myös suomalaisen Osasto Paatsalon kouluttamille venäläisille vapaaehtoisille opetettiin Kursungissa mm. laskuvarjon käyttöä. Osittain tähän liittyen ja propagandatarkoituksia varten saksalaiset järjestivät vuosien 1943 - 1944 aikana 6 - 8 viikon tulkkikursseja, joihin valittiin henkilöitä eri yksiköistä. Vuoden 1944 alkupuolella aloitetussa toisessa tulkkikurssissa oli 47 osallistujaa, joille opetettiin slaavilaisten kielten perusteita myöhempiä tulkki- ja tiedotustehtäviä ajatellen. (26)

ROA:n saksalaisiin sotilaspukuihin puettuja sotilaita näkyi kesällä 1943 myös Rovaniemen kaduilla. Nämä herättivät kuulemma suurta pahennusta kaikissa suomalaisissa, sillä heidän katsottiin esiintyvän röyhkeästi ja ylimielisesti. Tämä lienee hieman liioiteltu arvio. Joka tapauksessa suomalaisten valitusten takia heidät siirrettiin myöhemmin kesällä pois Rovaniemeltä.(27)

Rovaniemelle saapui alkusyksystä 1943 vielä ROA:n kaksi majuria, toistakymmentä muuta upseeria ja 55 aliupseeria käsittävä propagandaryhmä yhdessä Saksan sotilastiedustelu Abwehrin edustajien kanssa. Nämä harjoittivat tiedotus- ja värväystoimintaa radiolähetysten ja lentolehtisten avulla yrittäen saada venäläisiä sotilaita loikkaamaan ROA:n armeijaan. Heidän esikuntansa sijaitsi jossakin Rovaniemen alueella, todennäköisesti Kursungissa.(28)

AOK 20:n dokumenteissa on runsaasti aineistoa tästä Pohjoisrintamalla venäläisille suunnatusta propagandasta. Siellä on kuvia ja tekstejä kaikista lentolehtisistä, joita pudotettiin Lapin lentokentiltä operoivista Luftlotte 5:n koneista satoja tuhansia Venäjän puolelle. Niiden sävy oli paitsi tiukasti kommunismin ja Stalinin vastainen myös aika voimakkaasti antisemitistinen. Vlasovin puheita ja hänen joukkojensa kuvia esiteltiin propagandassa ja siellä oli ROA:aan liittyneiden venäläisten "kertomuksia" liittymisestään Vlasovin joukkoihin. Propagandan lisäksi lentolehtisissä oli kehotuksia tulla rintaman yli lentolehtispaperi mukana. Koko sodan ajan näitä yksittäisiä ns. yliloikkareita tulikin saksalaisten puolelle.(29)

Saksalaisten tekemän Illustrirovannyj bojevoj put -propaganda-lehden numeron 5/1943 aineistoa. 

Lähde AOK 20:n arkisto.

Nord-Österbotten 19.11.1943.

Kursungin alueen tuhoutuminen syksyllä 1944

Lokakuun 12. päivän aikana 1944 saksalaiset polttivat tai räjäyttivät kaikki Kursungin alueella olevat varasto- ja asuinparakkinsa sekä ne tavarat ja ammukset, joita he eivät ottaneet mukaansa. Alueella oli vielä silloinkin valtava määrä tarvikkeita varastoissa. Rankkasateiden ansiosta palot sammuivat ennen kuin ne olisivat levinneet laajoiksi metsäpaloiksi ympäröivällä metsäalueella. Kursungista kauppalaan menevän Ranuantien ja sen varret saksalaiset miinoittivat laajasti. He katkaisivat tien suurilla murroksilla, joiden alla oli miinakenttiä ja räjäyttivät kaikki puhelinpylväät. Tiellä ja tien varrella oli kaikenlaista sotatavaraa, nelipyöräisiä vankkureita, palaneita autoja, sotilaskypäriä, kiväärejä ja ammuksia runsain mitoin.(30)

_____________

Lähdeviitteet:

1. Marianne Junila. Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Helsinki 2000. Bibliotheca Historica 61. Mikko Uola. Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle. Hämeenlinna 2010. Das Kriegstagebuch des Armeeoberkommando Norwegen/Befehlsstelle Finnland. 10.6.1941. Kriegstagebuch, AOK 20, Ia. 3.6.1941 - 13.1.1942. AOK 20, 19070/1. T-312, R-1000. U.S. National Archives and Records Administration (NARA).

2. Toivo T. Kaila, Lapin sota, Porvoo 1950. Kalle Korpi. Rintama ilman juoksuhautoja. Saksalaisten keskeiset rakentamiset, työmaat ja työvoima Pohjois-Suomessa 1941 - 1942. Tornio 2010. 

3. Omat kenttätutkimukset. KM. 

4. Wellamo Paananen. Lottana lippusiimassa. Muistoja Wehrmachtin Lapin esikunnasta. Jyväskylä 1998. 

5. Ibid. Omat kenttätutkimukset. KM .

6. Ibid.

7. Omat kenttätutkimukset. KM. Tiedot muistolaatasta Pekka Iivarin ja Jouni Mäntyniemen toimittamasta kirjasta: Seeva Vuolle. Tiedustelijan päiväkirja. Keuruu 2020.

8. Kaila 1950. 

9. Omat kenttätutkimukset. KM. 

10. Kaila 1950. Korpi 2010. 

11. Omat kenttätutkimukset. KM. 

12. Tätigkeitsbericht, AOK 20, A.N.R. 17.12.1942. 1.4. -31.12.1942. AOK 20, 27252/45. T-312, R-1026. NARA. Kari Kallio, Soldatensender Lappland. Radiomaailma. Lokakuu/N:ro 10 2000. Uola 2010. 

13. Ibid. 

14. Kallio 2000. Uola 2010.

15. Ibid.

16. Lasse Vihonen, Radio sodissamme 1939 - 1945. Porvoo 2010 

17. Vihonen 2010. Uola 2010. 

18. Ibid. 

19. Kallio 2000. Uola 2010. 

20. Ibid. Kaila 1950.

21. Harri Paarma. Salaisen tiedustelun partiot 1940 - 1945. Hämeenlinna 1972. Tuomo Korteniemi (toim.). Kaukopartiomies Jaakko Kontiolan veteraanin testamentti olympia- ja MM-mitalisti Petri Kontiolan sukupolvelle.

AOK Lappland. Abt. Ia. Nr. 747/42 geh. A.H.Qu., 10.3.1942. Vorschlag für Sommereinsatz der Komp. An die 1e.Komp./Lehr Rgt. z.b.V. 800 (Komp Tomsdorff). Anlagenband 3 zum Kriegstagebuch, AOK 20, Ia. Tagesmeldungen Ia AOK Lappland. 1. - 31.3.1942. AOK 20, 19692/4. T-312, R-1008. NARA.

22. Ibid.

23. Ibid. Oberkommando der 20.(Gebirgs-) Armee Abt. Ia/Org. Nr. 3640/42 geh. Betr.: Aufstellung  der "Jagdkp. z.b.V." beim (Geb.) A.O.K. 20. A.H.Qu., den 12. Dez. 1942. Anlage 7. Anlagen zum Kriegstagebuch Nr, 2, AOK 20, Ia. Tagesmeldungen Ia. 1. - 31.12.1942. AOK 20, 27252/13. T-312, R-1019. NARA.

24. Einar Laidinen. Saksalaiset neuvostosotavankileirit Karjalan pohjoisosassa ja Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Kirjassa: Lars Westerlund (toim.): Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki 2008. Carl-Fredrik Geust. Vlasovin armeija. Stalinin sotilaat Suomen palveluksessa. Juva 2017.

25. Lyhenne ROA tarkoittaa venäjäksi: Russkaya osvoboditel'naya armiya. Saksassa se oli Russische Befreiungsarmee ja suomeksi Venäjän vapautusarmeija. ROA oli venäläisen kenraalin Andrei Vlasovin yhdessä saksalaisten kanssa perustama armeija, johon värvättiin venäläisiä sotavankeja ja emigrantteja taistelemaan Neuvostoliiton kommunistihallintoa vastaan. ROA ei Hitlerin vastustuksen vuoksi juurikaan osallistunut taisteluihin vaan keskittyi lähinnä propagandatoimintaan.

26. Lars Westerlund. Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 - 1944. Helsinki 2008. Oberkommando der 20.(Gebirgs-) Armee. A. Nachr.Fü./Ic Nr. 4545/43 geh. Betr.: 2. Dolmetscher-Lehrgang. 14.12.1943. Anlage 2 zum Tätigkeitsbericht, AOK 20, Ic. 1.7. - 31.12.1943. AOK 20, 43871/13. T-312, R-1047. NARA.

27. Westerlund 2008.

28. Ibid.

29. AOK 20:n arkisto. Passim.  NARA.

30. Kaila 1950. Kaakinen 1994.

_____________

English summary: The Kursunki area during 1941 – 1944

During the Continuation War (1941 – 1944) the German Army  looked for suitable areas around Rovaniemi to establish their military camps. One of the first areas they built was the Kursunki area about 8 – 10 kilometres SE from Rovaniemi.

The Germans built three camps along the road to Ranua. The first was called Waldlager Rovaniemi. There was the nicely furnished residence for General Nikolaus von Falkenhorst, who was the commanding officer for German troops in Northern Finland until he was replaced by General Eduard Dietl. In the Waldlager there was also a casino (officers club) and many other barracks for men. Also the Russian Liberation Army (ROA) trained there occasionally.

The second camp was mainly a supply and kennel camp. The third camp was a place for Soldatensender Lappland which was a German military radio station in Nothern Finland and Northern Norway. The station was under command of Propagandakompanie 680, which was one of the propaganda units of the Wehrmacht.

This army entertainment station was on the air for nearly three years from December 1942. The daily schedule from the radio consisted of variety programming, news bulletins and Finnish language lessons. The final broadcast from this unit was in November 1944. On October 1944, during their retreat from Lapland, the Germans took the station down and moved it to Norway. Shortly afterwards, all camps in Kursunki were burned to the ground.

Päivitetty artikkeli 

"Tornio ja Alatornio saksalaisaikana 1941 - 1944" 

on luettavissa seuraavan linkin  takaa:

https://www.academia.edu/49308818/Tornio_ja_Alatornio_saksalaisaikana_1941_1944

(Kuva: Lapin maakuntamuseo)

HUOM! Artikkelin lukeminen ei vaadi maksullista Premium-kirjautumista. Voit kuitenkin kirjautua sivulle ilmaiseksi ja laittaa minun sivuni seurantaan, jolloin saat sähköpostiin aina tiedon, kun uusi artikkeli ilmestyy sivulle.

Vankileiri- ja Org.Todt -kirjojen verkkojulkaisut (2022)

Nyt luettavissa Academia.edu -sivustolla vuonna 2020 tekemäni "Jatkosodan aikaiset vankileirit Rovaniemen kauppalan ja maalaiskunnan alueella" -kirjan uudistettu verkkojulkaisu (2022), jossa on uutta aineistoa ja kuvia

sekä

"Organisation Todt Rovaniemellä ja muualla Lapin alueella 1941 - 1944" -kirjan uudistettu verkkojulkaisu (2022), jossa on myös hieman uutta aineistoa ja uusia karttoja.

https://www.academia.edu/67748851/Jatkosodan_aikaiset_vankileirit_Rovaniemen_kauppalan_ja_maalaiskunnan_alueella

https://www.academia.edu/38879827/Organisation_Todt_Rovaniemell%C3%A4_ja_muualla_Lapin_alueella_1941_1944_Uudistettu_2_painos_

Tätä sivustoa koskeva ilmoitus:

Tälle Bloggerin sivustollekin tulee uutta aineistoa, ja useimmat entiset artikkelit pysyvät sivulla ja niitä voi lukea. Sitä mukaa kun päivitän näitäkin artikkeleita, niin siirrän niitä myös tuonne Academian sivulle.

Suosittelen kirjautumaan ilmaiselle Academia.edu -sivulle ja laittamaan minun sivu seurantaan, jolloin tulee sähköpostiin aina ilmoitus uudesta kirjoituksesta. Älkää kuitenkaan kirjautuko maksulliseen Premium-palveluun, koska se ei ole ollenkaan tarpeen artikkeleiden lukemiseksi!