Pallastunturin matkailumajan ensimmäinen vaihe vuosina 1938 – 1944

© Kalevi Mikkonen 2018 (päivitetty 1.9.2022)

Lapin luonnon vetovoima ja parantuneet mahdollisuudet sen saavuttamiseen käynnistivät 1930-luvulla kulttuuri-ilmiön ja myös elinkeinon, jonka vaikutus Lapin maakunnassa oli ja on ollut sen jälkeen merkittävä. Valtio osallistui tunturihotellien ja matkailumajojen verkoston luomiseen sekä sen sodanjälkeiseen jälleenrakentamiseen ja täydentämiseen. Suomen vanhimmat kansallispuistot, Pyhätunturin ja Pallas-Ounastunturin kansallispuistot perustettiin 1938. Luonnonsuojeluun liittyi silloin oleellisena osana matkailun edistäminen ja siksi alettiin rakentaa matkailumajoja ja hotelleja näihin kohteisiin.

Vuonna 1938 valmistui Suomen ensimmäinen tunturihotelli Pallastunturille tiettömän taipaleen taakse ylös tunturiin. Hotelli tai paremminkin Pallastunturin matkailumaja silloiselta nimeltään avattiin 7.3.1938. Sinne kyllä rakennettiin tie, mutta se ei ollut talvella auki. Sen takia talvisin vieraat kuljetettiin viimeiset 10 km Kutunivasta Jerisjärven luoteispäästä joko porokyydillä tai telaketjuilla ja suksilla varustetulla pakettiautolla, jolla myös tavara- ja ruokatäydennykset tuotiin perille. Kolmikerroksisen, funktionalismin tyylisen ja valkoisesta kivestä valmistetun matkailumajan suunnittelivat arkkitehdit Väinö Vähäkallio ja Aulis E. Hämäläinen, ja sen rakennutti Suomen Matkailijayhdistys. Huonekalut olivat Alvar Aallon ja hänen Artek-yrityksensä tuotteita. Kutsuvieraat matkailumajan vihkiäisiin tuotiin pitkässä pororaidossa läheisestä Kutunivan kylästä. Ohjelmassa oli mm. slalom-näytös. Vihkiäisistä oli radiossa suora lähetys. Pallastunturin matkailumajan rakentaminen tiettömään erämaahan aloitti uuden aikakauden Suomen matkailun historiassa. Siihen asti Suomea oli mainostettu lähes yksinomaan kesämatkailumaana.[1]

 Tältä näytti Pallastunturin matkailumaja vuosina 1938 - 1944. Kuva: Viljo Mäkipuro/Lapin maakuntamuseo.

Telaketjuilla varustettu pakettiauto matkailumajan pihalla vuonna 1938. Myös pororekeä laitetaan valmiiksi kuljettamaan  asiakkaita. Kuva: Otso Pietinen/Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma. 
Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0

Lapin maakuntamuseon kokoelmissa oleva Pallastunturin matkamuistomerkki. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Vaatimattomasti nimetty Suomen matkailijayhdistyksen Pallastunturin matkailumaja (hotelli) sijaitsi puurajalla Vatikurussa Pallastunturin etelärinteellä, 506 metriä merenpinnan yläpuolella. Vatikurua ympäröivät Laukukero (762 m), Taivaskero (Himmelriikki, 821 m) ja Pyhäkero (711 m). Palkaskurun puolella pyöri tuulimoottori ja sen takana kohoaa Palkaskero (705 m). Matkailumaja sijaitsi uudenaikaisessa kivirakennuksessa ja siinä oli 17 yhden hengen huonetta, 19 kahden, 4 kuuden ja 3 kahdeksan hengen huonetta, halli, 2 seurusteluhuonetta, 3 ruokasalia, 8 kylpyhuonetta, 7 suihkuhuonetta, 4 kuivaushuonetta ja 2 saunaa. Lisäksi siellä oli keskuslämmitys, juokseva lämmin ja kylmä vesi, sähkövalaistus, puhelin ja oma postitoimisto. Matkailumaja punaisine ulkorakennuksineen muodosti hienon kokonaisuuden tasaisesti pyöristyvällä tunturinrinteellä. Sen tarjoamat mukavuudet vastasivat parhainta kaupunkitasoa ja viihtyisyys oli samaa luokkaa. Myös pohjakerroksen yhteismajoitus oli mahdollista ja se olikin talon erikoisuus. Yhteismajoituksessa olo oli edullisempaa, mutta silti sai nauttia talon ”ylellisyyksiä”. Oleskelu Pallastunturilla tarjosi loistavia retkeilymahdollisuuksia mm. Pallas-Ounaksen kansallispuistoon ja useille autiotuville. Jokaisen matkailijan velvollisuus oli noudattaa tarkasti kansallispuistossa liikkumisesta annettuja ohjeita.[2] Pallastunturin matkailumajalla oli oma limonaditehdas ja myös bensamittari. Autolla sinne pääsi kuitenkin vain kesäaikana.[3]

 Ruokailuhuone. Kuva: Otso Pietinen/Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma.
Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0

Sisäkuva huoneesta. Kuva: Otso Pietinen/Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma.
Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0

Matkailumajan moderni keittiö.  Kuva: Otso Pietinen/Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma. 
Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0

Alvar Aallon suunnittelemia ja Artekin valmistamia huonekaluja takkahuoneessa. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma. Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0

Pallastunturin matkailumaja ehti olla vain vajaat pari vuotta normaalisti toiminnassa kun alkoi talvisota 30.11.1939. Talvisodan loppuvaiheessa se oli Lapin lääninhallituksen käytössä, sillä 10.2.1940 Lapin lääninhallitus siirrettiin sodan takia sinne. Asia oli niin salainen, ettei sitä voinut kirjata edes lääninhallituksen kokouksen pöytäkirjaan.[4] Välirauhan aikana se oli taas normaalikäytössä. Matkailumajassa yöpyi vuosina 1938–1941 noin 7000 henkeä vuodessa.

Jatkosodan (1941 – 1944) aikana saksalaiset järjestivät toipilaspotilaille, taisteluissa enemmän rasittuneille ja kunnostautuneille sotilaille hyvää hoitoa ja virkistystä tarjoavia lepokoteja (Erholungsheim), jotka valittiin erikoisella huolella rauhalliseen ja kauniiseen ympäristöön. Näitä lepokoteja oli mm. seuraavissa Suomen matkailijayhdistyksen retkeilyhotelleissa: Kolttaköngäs, Pallastunturi ja Aulanko. Lisäksi oli lepokoteja Oulussa, Kuopiossa ja Hangossa. Lepokodeissa oli tavallisesti kahden viikon vapaa oleskelu, mutta poikkeuksia tehtiin olosuhteet huomioiden runsaasti.[5] Saksalaisia alettiin majoittaa hyvää korvausta vastaan Pallastunturin matkailumajaan 8.12.1941 alkaen. Kesäkuun 4:n päivän määräyksessä Pallastunturin hotelli annettiin 16.6.1942 alkaen nimenomaan niiden pitkäaikaista lepoa tarvitsevien haavoittuneiden tai sairastuneiden sotilaiden, jotka eivät vielä voineet matkustaa lomalle kotimaahan, lepokodiksi. Lokakuussa (16.10.) 1942 Saksan (Geb.)AOK 20 antoi päiväkäskyn, jossa saksalaisia kiellettiin osallistumasta metsästykseen, koska alue oli Suomen valtion luonnonsuojelualue. Poikkeuksena metsästys sallittiin suomalaisten metsästysseurueissa. Lokakuun 19. päivän käskyssä (1942) hotellin käyttöön muodostettiin rekiyksikkö (Schlittenstaffel), jossa oli kahdeksan hevosreen valmius. Yksikköön kuului kaksi hevostenhoitajaa sekä kahdeksan hevosta Rovaniemen Armee-Pferdepark 462:sta, yksi upseeri ja kaksi hevosmiestä Armee Nachschub Führer 463:sta, neljä ukrainalaista hevosmiesluottovankia ja kuusi ukrainalaista luottovankitäydennysmiestä Rovaniemen vankileiriltä sekä kahdeksan rekeä Armee Geräte-Park Lapplandista. Hotellin huolto hoidettiin Rovaniemeltä ja polttopuu saatiin n. neljän kilometrin päästä hotellista. Vuonna 1942 puolen kuukauden välein laskettuna yöpymisiä oli keskimäärin 20 upseeria sekä 60 aliupseeria ja miehistön jäsentä. Vuonna 1943 hotellissa oli yöpymisiä peräti jo yhteensä 31 497, joista lähes kaikki johtuivat saksalaisten majoituksista.[6] Myös kenraalieversti Eduard Dietl yöpyi Pallastunturin hotellissa 20. - 21.9.1943 välisen yön matkallaan Pohjois-Norjaan. Erholungsheim Pallastunturin saksalaisena johtajana toimi kapteeni Schwender.

Määräys (4.6.1942) haavoittuneiden ja sairaiden sijoittamisesta Pallakselle. Lähde: AOK20:n arkisto.

Saksalaisia sotilaita ja muita vieraita Pallastunturin matkailumajalla. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Ulkona paukkuu pakkanen, mutta kauniin rakennuksen avariin, valoisiin huoneisiin pilkistävät jo kevätauringon ensimmäiset säteet. Toipilaskodin johtaja lausuu tervetulleeksi juuri saapuneet sotilaat, joilla on tilaisuus viettää lepokodissa kaksi levon ja virkistyksen viikkoa. Kuva: TK-valokuvaaja Frass/Signaali Fi nro 7/1. huhtikuun numero/1943.

 Takkatulen ääressä. Radio on yhdyssiteenä miesten ja kotimaan välillä. Kuva: TK-valokuvaaja Frass/Signaali Fi nro 7/ 1. huhtikuun numero/1943.

Kahden viikon tärkein tapaus. Toipilaskodin jalkaväen ja ilmavoimien edustajien välillä käytiin kireä shakkikilpailu. Kuva: TK-valokuvaaja Frass/Signaali Fi nro 7/ 1. huhtikuun numero/1943.

Lapin suunnattomaan erämaahan on rakennettu tämä majapaikka, jonka lähimaillakaan ei ole kylää, ei edes yksinäistä taloa. Väliin saapuu vieraita: porolaumat pyyhältävät pihalle ja saamelainen viivähtää joskus muutaman päivän jossakin sivurakennuksessa. Kuva: TK-valokuvaaja Frass/Signaali Fi nro 7/ 1. huhtikuun numero/1943.

Pallastunturin toipilaskodin huoltomääräys 13.8.1943. Lähde: AOK 20:n arkisto.

Matkailumajan evakuointi aloitettiin syyskuun loppupuolella ja suuri osa irtaimistoa ehdittiin kuljettaa Ruotsin Matkailijayhdistyksen varastoihin. Saksalaiset räjäyttivät heille tutuksi tulleen matkailumajan 26.10.1944. ”Pallas oli noussut taihvale”, kuvasi tapahtumaa poromies, joka katseli räjähdystä tunturista. Jopa kaksi suomalaista kaukopartiota marssi kymmenien kilometrien päästä pelastamaan rakennusta, mutta ne eivät ehtineet paikalle ajoissa. Jatkosodan aikana Saksan armeija oli ollut hyvä asiakas ja tuskin kukaan osasi tuolloin aavistaa, miten traagisesti ystävyys päättyisi.[7]

Sodan jälkeen Pallastunturin hotelli rakennettiin uudestaan tällä kertaa vähän alemmaksi Pallastunturin juurelle. Uuden hotellin vanhin, hirsinen osa avattiin 7.3.1948, ja sen suunnitteli arkkitehti Jouko Ylihannu. Sen jälkeen hotellia on laajennettu ja saneerattu.

Uudelleen rakennettu Pallastunturin hotelli 1970-luvulla. Taustalla näkyy Pallastunturi. Kuva: Mauno Mannelin/Lapin maakuntamuseo.

---

Lähdeviitteet:

[1] Mauri Nieminen. Lapin luonto luo outoa taikaa. Helsinki 2014, s. 329. Museoviraston kuvakokoelman kuvat.

[2] Pallaksen matkailuesite vuodelta 1938. Kohteessa: Seppo J. Partanen (1). http://seppoj.suntuubi.com/?cat=18

[3] Nieminen 2014, s. 329.

[4] Seppo J. Partanen (2). Unelmia ja unelmien raunioita: Lapin matkailun perusta valettiin Petsamon tiellä, s. 18. http://matkailijayhdistys.com/PDF%20UUSI/2partanen.pdf

[5] A.O. Väänänen. Yhteysesikunta Roin toiminta. (Raportti). Helsinki 1947, s. 64. Lapin maakuntakirjasto. Signaali (lehti). 1. huhtikuun numero 1943. Fi Nr:7. Lapin maakuntakirjasto.

[6] Partanen (2), s. 18. Armeetagesbefehl Nr. 31. Oberkommando der 20. (Gebirgs)-Armee Abteilung IIa. A.H.Qu. 16.10.1942. KTB 2. Anlagenband XI 1.10.42-31.10.42. T-312 R-1018 (mikrofilmi). The National Archives and Records Administration (NARA). (USA). Betr.: Einsatz  einer Schlittenstaffel für Erholungsheim Pallastunturi. Oberkommando der 20.Gebigs-Armee. O.Qu./Qu.1. Nr. 853/42. O.U. 19.10.1942. Anlagen zum K.T.B. AOK 20. O.Qu. 1.10.-31.12.1942. 27252/39. T-312 R-1024. NARA. Betr.: Versorgung Pallastunturi. Oberkommando der 20.Gebigs-Armee. O.Qu./Qu.1. O.U., den 2.12.1942. Anlagen zum K.T.B. AOK 20. O.Qu. 1.10.-31.12.1942. 27252/39. T-312 R-1024. NARA. Oberkommando der 2.(Gebirgs-) Armee Abt. IIa/IIb. A.H.Qu., den 7.3.1943. Tätigkeitsbericht der Abteilungen IIa/IIb (Geb.) A.O.K. 20 für die Zeit vom 1.IV.1942 bis 31.XII.1942. Tätigkeitsbericht, AOK 20, IIa/IIb. 1.4. - 31.12.1942. AOK 20, 27252/33. T-312, R-1022. NARA.

[7] Partanen (2), s. 20. Partanen (1).

________________

English summary: Hotel Pallastunturi during 1938 - 1944

Pallastunturi fells is a group of seven fells in the municipalities of Muonio and Enontekiö in Lapland, Finland. The highest peak is 809,1-metre (2,654 ft) Taivaskero. The fells are a part of Pallas-Ounastunturi National Park which was established in 1938. 

Finland’s first fell hotel, a great monument to functionalism, was designed in 1938 by architects Väinö Vähäkallio and Aulis Hämäläinen. The living spaces, highlighted by the breathtaking scenery were the best Finland offered at that time with modern rooms, central heating, running hot and cold water, electric light, two saunas, eight bathrooms, modern kitchen, three dining rooms and many other facilities. The furniture was designed by Alvar Aalto and made by Artek. There was a road to the remote hotel but it was in use only in the summer. In the winter only way to get there was with sleigh pulled by reindeers or with the caterpillar delivery van.

During the Continuation War (1941 - 1944) the Germans rented the hotel at their disposal. In the year 1943 over 30 000 German soldiers visited the hotel. Wounded or distinguished soldiers could rest there for a week or more. The building was destroyed by German troops during the Lapland War in 26th October 1944.

After the Second World War the new Hotel Pallas was built in 1948.

Albert Speerin Lapin vierailu 23.-29.12.1943

©  Kalevi Mikkonen 2018

Saksan valtakunnan varustelu- ja sotatuotantoministeri (Reichsminister für Bewaffnung und Munition) ja Organisaatio Todtin johtaja (vuodesta 1942 alkaen) Albert Speer (1905 – 1981) seurueineen saapui Rovaniemen lumiselle lentokentälle 23.12.1943 nelimoottorisella Focke Wulff Condorilla, jolla oli koneen sisälle rakennetun varapolttoainetankin ansiosta pitkä toimintasäde. Matkaansa Rovaniemelle hän kuvasi muistelmissaan: ”Matalalennossa ihailimme Suomen järvialuetta. Ne olivat olleet nuoruuteni kaipuun päämääriä. Olimme kerran halunneet vaimoni kanssa vaeltaa noiden halki kanootilla ja telttaillen.” Speer tuli Lappiin muistelmiensa mukaan pakoon Berliinin pettymyksiä ja juonitteluja. Hän kertoi koneensa laskeutuneen kerosiinilampuilla merkitylle ”alkukantaiselle” lumikentälle Rovaniemen luona, eli siis Rovaniemen lentokentälle. Speerin tarkoituksena oli puheiden sijasta tuottaa jouluiloa sotilaille ja Organisaatio Todtin työntekijöille, vaikkakin myönsi matkansa todellisen syyn olleen Kolosjoen nikkelikaivokseen tutustuminen.(1) Yhteysesikunta Roin päällikkö eversti Oiva Willamo kertoi, että turvatoimet olivat mittavat Speerin vierailun aikana.(2)

Albert Speer. Kuva: Bundesarchiv, Bild 146II-277 / Binder / CC-BY-SA 3.0.

Päivä Rovaniemellä

Speerin seurueeseen Rovaniemellä kuuluivat OT-Zentralin päällikkö Ministerialdirektor Franz Xaver Dorsch, Einsatz Wikingin Norjan päällikkkö Ministerialrat Willi Henne, Einsatz Finnlandin päällikkö Oberbaurat August Michahelles, ins.toht. Luehrs Pohjois-Norjasta, kaksi taiteilijaa eli Berliinin filharmonikkojen orkesterin ensiviulun soittaja konserttimestari Siegfried Borries ja Bavaria filmiyhtiön presidentti ja taikuri Helmut Schreiber, yksi valokuvaaja, yksi sotakirjeenvaihtaja ja ministeri Speerin yhteysupseeri armeijan, yleisesikuntamajuri von Heydock, joka toimi samalla Speerin henkilökohtaisena adjutanttina. Matkan suomalaisena yhteysupseerina oli OT-yhteysupseeri luutnantti Erkki Krantz. Päivän kuluessa Speer kävi hiihtämässä, tervehti NSKK-komppaniaa Jäämerentien varrella, oli Einsatz Finnlandin vieraana (O.T. Lager Rovaniemen parakeilla) ja sen jälkeen hän teki vierailun maaherra Kaarlo Hillilän luokse. Keskusteluissa sivuttiin mm. Saksan kärsimiä tappiolukuja ja Petsamon Kolosjoen nikkelikaivoksen toimintaa.(3)

Speer esiintyi Lapissa nimenomaan Organisaatio Todtin johtajana ja tarkastajana, käsivarressaan OT:n hihanauha. Hillilän luona vierailun jälkeen Speer osallistui kenraalieversti Eduard Dietlin suomalaislapsille ja heidän äideilleen järjestämään joulujuhlaan Keskuskansakoululla, jossa seinän kokoinen hakaristi juhlisti tilaisuutta. Speer jakoi tilaisuudessa suomalaislapsille joululahjoja. Pienenä yksityiskohtana juhlasta voi mainita, että hymyilevät Dietl ja Speer kuvauttivat itsensä juutalaisten daavidintähteä hiuksissaan koristeena käyttävän suomalaisen pikkutytön seurassa.(4)  

Speer saksalaisten suomalaislapsille ja heidän äideilleen järjestämässä joulujuhlassa 23.12.1943 Rovaniemen Keskuskansakoululla. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Pöydällä olevan hakaristilipun kohdalla Albert Speer, vieressä Dietl, edessä vasemmalla AOK:n huoltopäällikkö eversti Wilhelm Hess ja Yhteysesikunta Roin päällikkö Oiva Willamo. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Kuvassa vasemmalla maaherra Kaarlo Hillilä, keskellä Dietl sylissään enkeliksi puettu tyttö. Oikealla Speer. 

Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Illalla Speer vietti iltaa vielä AOK:n hänelle järjestämässä illallisjuhlassa. Tällöin Dietlin kerrotaan käyttäytyneen huonosti taikuri Schreiberia kohtaan, mikä ei ollut ollenkaan Speerin mieleen. Dietl olikin sitten henkilökohtaisesti pyytänyt Schreiberilta anteeksi tämän noloa kohtelua.(5) Schreiber saavutti sodan jälkeen suosiota Yhdysvalloissa esitettyään taikatemppuja mm. suositussa Ed Sullivan Show’ssa taiteilijanimella Kalanag.(6)

Kuva: Signaali Fi nro 5/1944.

Petsamon alueella ja Kirkkoniemessä

Seuraavana päivänä 24.12. aikaisin aamulla Speer seurueineen jatkoi matkaa autolla kohti pohjoista. Speer ajoi itse Rovaniemeltä Kirkkoniemeen 600 km:n matkan saman päivän aikana talvikelissä avoautolla.(7) Speer kertoi muistelmissaan matkan olleen hieman yksitoikkoinen mutta ihastuneensa valon muutoksien aiheuttamaan fantastiseen kauneuteen maisemassa.(8) Matkan varrella hän kävi kahvilassa Vuotson majatalossa sekä hiihteli Kaunispään tunturilla parin tunnin ajan. Ivalossa hän söi keittoa sotilaskodissa. Ensimmäinen virallinen tapahtuma oli jouluaaton vietto OT-miesten seurassa Norjan Elvenesissä. Samana iltana hän piipahti myös Kirkkoniemen lentokentän hävittäjälentäjien vieraana. Joulupäivänä 25.12. Speer oli Einsatz Wikingin vieraana ja samana iltana sekä tapaninpäivänä Gebirgskorpsin vieraana. Seuraavina päivinä 27.-28.12. hän oli Einsatz Finnlandin vieraana ja 29.12. hän matkusti Karigasniemen kautta Norjaan. Norjan Banakista Speer matkusti 31.12. lentokoneella Führerquartieriin.(9)

Kuva: Signaali Fi nro 5/1944.

Pohjoisen ohjelmassa Speerillä oli ensin Kirkkoniemessä sijaitsevan rautatehtaan satamalaajennustöiden ja sataman linnoitustöiden katsastus. Rautatehtaan katsastus oli erittäin ylimalkainen, mutta muuten hän halusi kirjallisesti kaikki tuotantoluvut ja suunnitellut laskelmat laajennustöiden kunnostamiseksi samana päivänä tapahtuneita neuvotteluja varten. Jakobnäsissa Speer tarkasti Petsamon Nikkelin malmilaiturityöt ja matkalla takaisin Kirkkoniemeen hän tarkasti Kolttakönkään suunnitellun sähkölaitoksen mahdollisen sijainnin ja tiedusteli tarkkaan sen tuotantoa ja sen rakennusmahdollisuuksia. Gebigskorpsin vieraana Speer kävi Litsan rintamalla etumaisissa asemissa, tervehti eri yksikköjä, jotka sattuivat paikalle ja käväisi myös Kalastajasaarennon rintamalla ja Liinahamarissa.(10)

Speer kertoi muistelmissaan, että hän lähti hiihtämällä etulinjaan Kalastajasaarentoon kenraali Ritter von Henglin saattamana. Hän ”runoili” maisemia kuvatessaan: ”Alue oli masentavan yksinäistä. Kelmeä vihertävä valo tunkeutui vinosti sumuisen ja lumisen harson läpi puuttomaan, kuolemanliikkumattomaan maastoon”.  Kalastajasaarennon eteen työnnetyssä tukikohdassa hänelle esiteltiin 150 mm:n pst-tykin toimintaa. Tällöin Speer oli vähällä päästä hengestään, kun venäläinen tarkka-ampuja ampui hänen vieressään olleen korpraalin. Speer totesi kirjassaan, että ”kummallista kyllä, tämä oli ensimmäinen kerta, kun kohtasin sodan realiteetin”.(11) Matkalla etelään päin Speer kävi Kolosjoella ja Jäniskoskella. Kummassakin paikassa hän oli erittäin kiinnostunut suoritettavista rakennustöistä.(12) Speer itse huomasi sen seikan, että Kolosjoen kaivoksen alue oli täynnä nikkelimalmia, jota ei ollut voitu kuljettaa Saksaan sen takia, että kuljetuskalusto oli kiinni Jäniskosken voimalaitoksen pomminkestävän suojakuvun rakentamisessa. Speer määräsi välittömästi, että kuljetuskaluston ensimmäinen prioriteetti oli nikkelin kuljetus ja suojakuvun rakentaminen alhaisempi.(13)

Virallisista neuvotteluista ensimmäinen oli Kirkkoniemen turistihotellissa, jossa läsnä olivat Speerin lisäksi Henne, Dorsch, Michahelles, Luehrs, armeijan edustajana kenraaliluutnantti, ilmavoimien eversti ja merivoimien amiraali, joiden nimet eivät olleet Krantzin tiedossa. Neuvottelujen aiheet eivät ole tiedossa, mutta oletettavasti ne koskivat Kirkkoniemen malmin hyväksikäyttöä ja sen ympäristön linnoitustöitä. Gebirgskorpsin luona Speer kuunteli armeijakunnan huolia, jotka kaiketi koskivat ensisijassa kuljetusajoneuvojen hankintaa. Ivalossa 27.12. Speer ja paikalle saapunut Dietl keskustelivat noin tunnin ajan kahden kesken.(14)

Speerin puheet, joita Krantz kuuli, koskivat pääasiassa jokapäiväisiä tapahtumia ja niiden tarkoituksena oli ilmeisesti koruttomin sanoin korostaa saksalaisen sotilaan ja työmiehen velvollisuutta ja heille kuuluvaa oikeutta sodan päätyttyä Saksan aseiden voittoon. Sodan Speer arveli kestävän myös vuoden 1944 kiivaana ja odottamattomia yllätyksiä tuovana. Hän ei kuitenkaan puuttunut minkäänlaisiin yksityiskohtiin tai viitannut mihinkään toivoa antaviin salaperäisiin asioihin. Koko matkan ajan Speer huolehti erikoisella tunnollisuudella, että hänet valokuvattiin mitä moninaisimmissa tilaisuuksissa. Erikoisesti hän halusi tulla kuvatuksi yöpyessään rakovalkealla Inarin metsässä.(15)

Yö rakovalkealla

Speer oli esittänyt toiveen viettää yö rakovalkealla jossakin Lapin metsässä. Asiaa valmisteli Suomessa Lauri Arrela. Häneltä oli tiedusteltu, voisiko korkealle saksalaisseurueelle järjestää mahdollisuus yöpyä poromiesten laavulla ja nauttia aitoa poronkäristystä. Osallistuvien henkilöiden nimiä ei mainittu. Arrela otti yhteyttä poromieskavereihinsa Martti Jurmuun ja Oiva Junnuun, joilla oli ammattinsa puolesta mahdollisuus valmistella retki. Nämä suostuivat tapahtuman järjestämiseen ja lupasivat hommata tarvittavat poronpaistit ja padat sekä luovuttaa yhdessä Arrelan kanssa myös ajoporonsa ahkioineen herrojen käyttöön. Rasvat ja oikea kahvi tulivat saksalaisten varastosta. Rakotulimajoituksen paikaksi valittiin Saaritaimenjärven pohjoisranta, noin 10 km Inarista Kittilän suuntaan. Paikalla oli hyvä hongikko rakotulipuiksi ja kaunis näköala Karipäätunturille. Edellisenä päivänä ennen herrojen tuloa tarvittavat kamppeet tuotiin paikalle ja poromiesten malliin tehtiin kaksipuolinen laavu. Rakotulet rakennettiin laavujen väliin ja laavun pohjille laitettiin petihavut. Kaikki oli valmista hyvissä ajoin ennen Speerin seurueen tuloa.(16)

Seuraavana aamuna hyvissä ajoin vastaanottokomitea oli paikalla odottamassa Kustinojan siltarummun kohdalla. Vieraiden tiedettiin tulevan Kittilän suunnasta. Siellä oli käynnissä suuri saksalaisten metsäsavotta, jossa he kävivät suorittamassa tarkastuksen. Ensimmäisenä paikalle saapui Organisation Todtin paikallinen johtaja insinööri Haas. Koska Haas vaikutti jännittyneeltä, vastaanottajat alkoivat uumoilla, että tulossa saattoi olla isojakin pomoja. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun alkoi kuulua tavallista suksien suihketta. Ministeri Speer seurueineen oppaanaan metsäpäällikkö Ilmari Grönlund hiihti paikalle. Suomalaisille oli yllättävää, että noin iso herra liikkui hiihtämällä ketterästi kuin sukset olisivat olleet hänen jokapäiväinen kulkuneuvonsa. Avopäin ja hiihtoasussa hän vaikutti muutenkin erittäin reipasliikkeiseltä ja terveenoloiselta henkilöltä. Speer jatkoi hiihtäen parin kilometrin matkan laavulle, mutta muut istutettiin viiden ajoporon vetämään ahkiojonoon. Jokaisessa ahkiossa oli yksi herra. Matka ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, sillä tämän tästä joku ahkiossa ollut pyörähti kinokseen ja jono pysähtyi, kunnes herra oli vyörytetty takaisin ahkioon. Tasapainon ylläpitäminen vaatii tottumusta eikä se ensikertalaiselle ollut helppoa.(17)

Lopulta kaikki kolmisenkymmentä henkilöä kollos kerrallaan saatiin perille laavulle. Kaikki pääsivät nauttimaan maukasta poronkäristystä, joka painui ahnaisiin suihin niin tarkkaan, ettei kokeille jäänyt muruakaan, vaikka patoihin oli vuolta 7-8 kilon paisti. Seuraavaksi aamuksi kello viideksi piti sitten valmistaa uudet käristykset. Ruokajuomana oli konjakkia, jota kuitenkin tarjottiin hyvin niukalti kaiketi Speerin urheilullisen imagon takia. Vähitellen useimmat vieraat vietiin illan tullen takaisin tien varteen autokyyditykseen, mutta kantajoukko, puolenkymmentä herraa, aikoivat viettää yön rakotulen lämmössä. Herrat asettuivat laavun havuille, porisivat aikansa ja kävivät nukkumaan.(18)

Speer ja Lauri Arrela odottelemassa kahvin valmistumista. Kuva: Signaali Fi nro 5/1944.

Speer makoilee laavulla rakotulien loisteessa. Kuva: Bundesarchiv, Bild 183-J16637 / CC-BY-SA 3.0.

Yöpyminen olisi onnistunut muuten oikein hyvin, mutta sattui armoton lumimyrsky. Laavut kyllä kestivät repeilemättä, mutta rakotulien kanssa oli ongelmia. Koko ajan täytyi yhden suomalaisista isännistä istua laavuaukon päässä ja heittää lunta riehumaan pyrkivän liekehtivän rakotulen hillitsemiseksi. Tuli pysyi aisoissa, mutta tuuli puski savun laavun sisään tehden siellä olijoiden hengityksen vaikeaksi. Yksi toisensa jälkeen syöksyi herroja kakistellen laavusta ulos istumaan rakovalkean ympärille. Laavujen siirtäminen ei olisi auttanut asiaa, koska tuuli pyöri milloin mistäkin suunnasta. Lopuksi laavussa oli vain kaksi nukkujaa Speer ja nuori majuri. Välillä majurin housutkin meinasivat syttyä tuleen, mutta lumella ne sammutettiin. Lopulta myös Speer antoi periksi ja tuli ulos. Hän käski levittää poronnahoista tehdyn makuupussinsa lumikieppiin, tilasi herätyksen kello kuudeksi ja nukahti saman tien. Tasan kello kuusi Speer nousi makuupussistaan ja oli niin tuoreen ja raikkaan näköinen kuin olisi nukkunut yön loistohotellissa. Kahvi ja käristys olivat valmiina, mutta käristys ei oikein herroille maistunut. He olivat kai ahnehtineet illalla liikaa ja pusikko kutsui. Herrat kuljetettiin takaisin tien varrelle. Speer kertoi olevansa erittäin tyytyväinen yöhönsä ja antoi isännille hienot hollantilaiset sikariaskit, puristi heidän nokisia käsiään ja kiipesi avo-Mersuunsa, asettui itse rattiin ja lähti huristelemaan etelään päin. Myöhemmin isännät saivat vielä konjakkipullot palkkioksi saksalaisten varastoista.(19)

Mukana ollut sotakirjeenvaihtaja teki Speerin yöpymisestä Lapin rakotulilla kuvitetun propagandajutun saksalaisessa Stuttgarter Illustrierte –lehdessä, jossa laavuyötä kuvattiin mm. näin runollisesti: ”Sametinmustina napaseudun liekehtivää taivasta vasten kuvastuvien mäntyjen latvojen välistä välkkyivät tähdet. Mykkinä seisoivat miehet syvässä lumessa räiskyvän nuotion ympärillä”.(20) Myös saksalaisten julkaisemassa suomenkielisessä Signaali –lehdessä nro 5/1944 oli yhden sivun kuvareportaasi Speerin Lapin vierailusta. Myös Lappland-Kurier julkaisi Speerin matkasta kolme valokuvaa kuitenkin vasta 7.3.1944.(21)

Speer itse kommentoi muistelmissaan rakotulilla viettämäänsä yötä seuraavasti: ”Odotettu idyllinen yö teltassa kolmenkymmenenkahden asteen pakkasessa lopahti, koska tuuli kääntyi ja täytti makuupaikkamme savulla. Pakenin ulos ja paneuduin levolle kolmen aikaan aamulla poronnahkaiseen makuupussiini. Seuraavana aamuna tunsin pistävää kipua polvessani.”(22)

Speerin neuvottelu- ja propagandamatka oli ilmeisen onnistunut ja ainakin Speer itse oli siihen tyytyväinen. Michahellesille hän oli luvannut tulla seuraavana kesänä uudelleen Lappiin viettämään viikon loman siviilihenkilönä.(23) Tämä ei kuitenkaan tunnetuista syistä johtuen toteutunut, ei silloin eikä myöhemminkään.

Lappland-Kurier 7.3.1944.

Yhteysupseeri Krantzin arvioita Speeristä

Yhteysupseeri Krantz arvioi ministeri Speerin luonnetta siten, että silmiinpistävintä oli hänen selväpiirteisyytensä. Tämä kävi erityisesti ilmi hänen puheistaan, jotka olivat lyhyitä, nasevia ja tosiasioiden loogillista selvittelyä. Hän tuntui myös olevan pian selvillä esitetyistä asioista. Keskitetyt ja selvät vastaukset olivat tästä parhaimmat todisteet. Puuttumatta pedanttisesti pikkuseikkoihin hän tahtoi saada asioista nopean ja lyhyen selityksen. Juurikin tämä hänen laajasta kulmasta arvosteleva selvänäköisyytensä kuului olevan se, mikä hänet tähän paikalle oli vienyt. Speer oli myös erinomaisen täsmällinen. Ohjelmaa oli keinolla millä hyvänsä minuutilleen noudatettava. Hän poisti henkilökohtaisesti ohjelmakohtia, jos oli hiukankin epävarma, voiko ne toteuttaa. Mm. Kirkkoniemessä hän lyhensi ohjelmaa puolella.(24)

Ministeri Speer käytti jokaisen tilaisuuden keskustella asianomaisten erikoisalamiesten kanssa asioista, joista tahtoi saada lähempää selvyyttä. Matkatessaan autolla hän otti autoonsa aina eri henkilöitä ja keskusteli näiden kanssa saadakseen selville erilaisia mielipiteitä. Kenraaleita Speer haastatteli aina erikseen kahden kesken. Neuvotteluissa Speer käytti näitä tietoja hyväkseen ja ne olivatkin tavallaan hänen käskynantojaan. Niissä ei enää keskusteltu yhteisesti vaan otettiin määräykset vastaan.(25)

Krantziin teki miellyttävän vaikutuksen Speerin ilmeinen vaatimattomuus. Hän ei pitänyt siitä, että hänen edessään käyttäydyttiin nuolevasti tai varpaillaan ollen. Kuitenkin hän vaati, että hänen pienimmätkin toiveensa viipymättä täytettiin. Kenraaleitakin kohden hän otti suoran käskevän otteen. Speer ei alkanut keskusteluihin juuri laisinkaan suuremmassa seurueessa. Jos näin kävi, niin ne koskivat aivan jokapäiväisiä tapahtumia. Sodasta hän ei juurikaan puhunut eikä toistanut turhia toivoja vaan tähdensi velvollisuutta ja tinkimättömyyttä. Yleisesti voi sanoa, että Speer oli suora, mutta sulkeutunut ja harvasanainen useasti ja ehkä karultakin vaikuttava luonne. Krantz kertoi raporttinsa lopuksi hauskan anekdootin, joka kuvasi Speeriä omalla tavallaan. Kun Speer nähdessään ensi kerran Ounasvaaran huipulta aavistuksen Lapin luonnosta sanoi: ”Luulen, että jos lähettäisin kaikki hullut Berliinistä Lappiin, niin saisin nopean ja lopullisen vastauksen, paranevatko he vielä vai jäävätkö he loppuiäkseen huurapäisiksi”.(26)

_____________

English summary: Albert Speer in Lapland 23.-29.12.1943

Albert Speer was a German architect who was, for most of World War II, Reich Minister of Armaments and War Production for  Germany. Speer was Adolf Hitler's chief architect before assuming ministerial office.

Albert Speer made a trip to Lapland, Finland, during the Christmas time in 1943. Speer flew to Rovaniemi with his new plane, a four-motored Focke-Wulf Condor. It had unusually long range because of its built-in reserve tanks. Siegried Borries, the violinist, Helmut Schreiber, an amateur magician who became famous after the war under the name of Kalanag, Ministerialdirektor Franz Xaver Dorsch and several others accompanied Speer. Speers idea was that instead of making speeches, they would provide some Christmas entertainment for the soldiers and Todt organisation workes in the north. The real reason was to inspect the nickel plant of Kolosjoki, Germany’s almost only source of nickel.

In Rovaniemi Speer had a full day program with skiing in Ounasvaara, visiting a Christmas party for local kids and their mothers which was organised by Germans, visiting local Finnish governor Kaarlo Hillilä and visiting OT headquarters and NSKK-camp. In the evening there was a special party arranged for Speer.

The very next day Speer drove two hundred and seventy-five miles north in an open Mercedes-Benz until they reached the small Arctic port of Petsamo and to Kirkkoniemi. Speer wrote: ”The landscape had a certain high-alpine monotony, but the changes of light through all the intervening shades from yellow to red, produced by the sun moving below the horizon, had a fantastic beauty.”

In Petsamo and in Kirkkoniemi they held several Christmas parties for workers, soldiers and officers and meetings for generals and OT-officers. Speer visited advanced bases on Fisher Peninsula and almost lost his life. A lance corporal right beside Speer collapsed without a sound. A Soviet sharpshooter had hit him in the head through the observation slit. Oddly enough, this was the first time Speer had been confronted with the reality of the war.

Speer and others visited a Lapp encampment some 10 kms from Inari. Speer and some of his men spent a night in the encampment, but their expected idyllic night in a tent at twenty-two degrees below zero Fahrenheit came to naught, however: for the wind turned and filled our shelter halves with smoke. Speer and others fled outside and at three o’clock in the morming Speer bedded down in his reindeer skin sleeping bag.

The next morning he felt a darting pain in his knee. Later Speer fell ill with complications from an inflamed knee. Speer flew back to Germany from Norway’s Banak.

---

Lähdeluettelo:

1. Albert Speer. Inside the Third Reich. St. Ives 1995, 433 – 435.

2. Willamo Heinrichsille 27.12.1943. Yht.E Roin arkisto. T-17216/2. Kansallisarkisto.

3. Erkki Krantz. Liite N:o 4. Matkakertomus ajalta 24.-30.12.1943. Yht.E Roin arkisto T-17217/1 (Willamo Heinrichsille 5.1.1944). Kansallisarkisto.  Timo J. Tuikka. Kekkosen takapiru. Kaarlo Hillilän uskomaton elämä. Keuruu 2011, s. 369. Henkilötietojen tarkistus: KM.

4. Valokuvalähteitä. Lapin maakuntamuseo. Krantz 1944. Markku Jokisipilä ja Janne Könönen. Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944. Keuruu 2013, s. 459 – 460. Tuikka 2011, s. 369.

5. Krantz 1944.

6. Speer 1995, s. 434. Tuikka 2011, s. 368.

7. Krantz 1944.

8. Speer 1995, 434.

9. Krantz 1944. Speer 1995, 560.

10. Ibid.

11. Speer 1995, 434 – 435.

12. Krantz 1944.

13. Speer 1995, 435 – 436.

14. Krantz 1944.

15. Ibid.

16. Lauri Arrela. Isokenkäiset yöpyivät Lapinmiesten laavuilla. Kansa Taisteli 1/1983, s. 23 – 25.

17. Ibid.

18. Ibid.

19. Ibid.

20. Ibid.

21. Speer Dietlin luona. Signaali Fi nro 5/1944, s. 7.

22. Speer 1995, s. 436.

23. Krantz 1944.

24. Ibid.

25. Ibid.

26. Ibid.