Luutyö- ja puukkomestari Johannes Laurin ja hänen liikeyrityksiensä vaiheita

 © Kalevi Mikkonen 2021

Johannes Lauri (1901 – 1968) oli aikanaan hyvin kuuluisa rovaniemeläinen ja Suomessa ja jopa ulkomailla tunnettu käsityöalan mestari. Hänen perustamansa yritykset toimivat pitkään Rovaniemellä ja vielä nykyisinkin hänen nimellään toimii yritys.

Laurin nimellä toimii edelleen yritystoimintaa. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Johannes Laurin äiti Eveliina perheensä kanssa muutti Rovaniemelle jo vuonna 1915. Hänen isänsä sen sijaan muutti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ja kuoli siellä 1936 käymättä kertaakaan Suomessa.  Johannes Lauri oli työväenhenkinen mies ja liittyi jo vuonna 1916 Rovaniemen Työväenyhdistyksen nuoriso-osastoon. Venäjän vallankumous innostutti nuorta miestä ja vappuna 1917 Rovaniemellä pidettiin ilmeisesti ensimmäinen työväen vappukulkua, jossa Johannes Lauri oli lipunkantajana. Rovaniemen punakaarti perustettiin myöhäissyksyllä 1917 ja Lauri liittyi punakaartin järjestyskaartin II komppaniaan. Punakaarti kävi takavarikoimassa aseita mm. metsänhoitaja Sandbergin huvilalta ja särki olutpullot kirkonkylän kapakoista. Työväenliike kun oli tuolloin erittäin raittiushenkinen ja kannatti mm. kieltolakia.

Rovaniemellä ei jotakin satunnaista ammuskelua lukuun ottamatta tapahtunut väkivaltaisia yhteenottoja punakaartin ja valkoisten suojeluskunnan välillä. Molempien puolien miesvahvuus ja aseistus oli jotakuinkin tasavahvaa, joten kumpikaan osapuoli ei halunnut riskeerata väkivaltaisuuksiin. Rovaniemen suojeluskuntalaiset saivat vahvistusta Kemistä tulleilta valkoisilta ja niinpä Rovaniemen punakaartilaiset päättivät lähteä 28.1.1918 junalla Kemiin, jossa oli vahva punakaartin osasto. Johannes Lauri oli mukana tässä porukassa. Valkoiset kemiläiset päättivät lähteä junalla kohti Kemiä neuvotellakseen punaisten kanssa, mutta joutuivat peruuttamaan Tervolaan, jonne muodostui heidän vahva tukikohtansa.

Helmikuun alussa 1918 Kemissä olevat punaiset, joita oli 160 miehen vahvuinen joukko, päättivät lähteä junalla kohti Rovaniemeä takavarikoimaan valkoisten venäläisiltä saamat aseet ja kaiketi myös valtaamaan Rovaniemen. Lauri oli mukana junassa. Myös isoisäni Antti Mikkonen (1890 – 1977), joka oli jonkinlainen komppanian alipäällikkö, oli mukana tässä junassa. Tämä oli varmaankin ensimmäinen kerta kun he mahdollisesti tutustuivat toisiinsa. Valkoiset saivat kuitenkin vihiä punaisten tulosta ja vahvistukseksi tulleiden jääkärien avulla järjestivät väijytyksen Tervolassa ja Tervolan taistelu käytiin 2.2.1918. Lyhyen laukausten vaihdon jälkeen punaiset menettivät ehkä 8 - 10 miestä kaatuneina ja useita haavoittuneina. Myös valkoisten puolella oli tappioita. Punaiset nousivat takaisin junaan ja isoisäni yhdessä toisen veturin kuljettajan kanssa saivat junan irrotettua taistelusta ja punaiset perääntyivät takaisin Kemiin. Mahdollisesti haavoittunut Johannes Lauri kuitenkin jäi vangiksi ja hänet lähetettiin Rovaniemen vankileirille. Haavoittuneet punaiset saivat kuitenkin jääkärien määräyksestä asianmukaista hoitoa.

Rovaniemellä pidätettiin sinne jääneitä punaisia ja vaikka he eivät ilmeisesti olleetkaan osallistuneet mihinkään isompiin laittomuuksiin, valkoiset teloittivat ainakin 24 punaista ja monien ruumiit työnnettiin Lainaalla olevaan avantoon. Viimeiset teloitukset olivat elokuussa 1918. Johannes Lauri oli vangittuna ensin Rovaniemellä ja sitten Oulussa ja hänet vapautettiin ehdonalaiseen vapauteen heinäkuussa 1918 ja määrättiin matkustamaan Rovaniemelle odottamaan lopullista tuomiota. Lauri sai työpaikan Pekka Räsäsen kultasepänliikkeestä. Valtiorikosoikeuden päätöksellä hänet tuomittiin avunannosta valtiopetokseen kahden vuoden kuritushuonetuomioon, joka kuitenkin 20.6.1918 annetun lain mukaan muutettiin ehdolliseksi kahden vuoden koeajalla. Sisällissota ei katkeroittanut Lauria ainakaan näkyvästi. Hän ei lietsonut luokkavihaa eikä puhunut kotonaan politiikkaa ollenkaan.

Lauri ahkeroi Räsäsen kultasepänliikkeessä ja sai kultasepän kisällin kirjan. Vuonna 1920 hän perusti kelloseppä Komulaisen kanssa kulta- ja kellosepänliikkeen Rovaniemelle ja meni naimisiin pelastusarmeijalaisen Aliina Tervosen kanssa. Hän oli myös urheilumiehiä ja hän saavutti mm. TUL:n Lapin piirin kolmiottelun mestaruuden vuonna 1921. Hän oli mukana aktiivisesti myös Rovaniemen Työväen Näyttämön toiminnassa näyttelijänä ja myöhemmin myös johtokunnassa. Lauri kuitenkin lopetti toimintansa kultasepänliikkeessä ja muutti perheineen pois Rovaniemeltä Kauhavalle.

Muutaman vuoden jälkeen kaiketi alkuvuodesta 1924 Johannes Lauri perheineen muutti takaisin Rovaniemelle. Tällöin hän perusti ensimmäisen verstaansa, jonka nimenä oli Lapin Puukkotehdas, joka sijaitsi silloisen Kittiläntien, nykyisen Kairatien varrella. Lauri alkoi ostaa hyvällä hinnalla poronsarvia, jotka tuolloin olivat lähinnä pois heitettävää hylkytavaraa. Poronsarvia tuotiin puukkotehtaalle isoina kasoina reen päällä ja tämä kauppa oli monille saamelaiselle hyvä tulonlähde. Lauri käytti hyväkseen kultasepän malleja ja taitoja ja sovelsi niitä poronsarviin ja poronluista tehtyihin koriste- ja tarve-esineisiin. Puukkotehtaan tuotanto käsitti omien mallien mukaan tehtyjä puukkoja ja koriste-esineitä. Lauri panosti erityisesti tuotteiden laatuun ja niinpä tuotteiden menekki oli hyvä. Hän osallistui Suomen messuille ja voitti monta kertaa laatukilpailun ensimmäisen palkinnon. Puukkojen ohella verstaassa valmistettiin lappilaisia perinnekäsitöitä matkamuistoiksi. Pääasiallisena materiaalina oli poronsarvi ja raidan juuripahka. Parhaimmillaan verstaassa työskenteli tällöin parikymmentä henkilöä.

Lapin Puukkotehtaan kasvu oli liiankin voimakasta ja yritys ajautui vuoden 1926 loppupuolella konkurssiin. Johannes Lauri perusti pian yhdessä toisen henkilön kanssa uuden yrityksen, jonka toimipiste oli Rovaniemen keskustassa. Tämäkin yritys jäi lyhytaikaiseksi ja Lauri siirtyi takaisin Lapin Puukkotehtaan vanhoihin tiloihin ja liiketoiminta lähti taas vauhtiin. Pian vanha rakennus tuli liian pieneksi ja Laurin yritys muutti uusiin tiloihin Vartiokadun Ounasjoen puoleiseen päähän, ns. Reki-Kettusen paikkaan. Johannes osti tämän entisen sepän tontin ja talon. Tilat sijaitsivat vastapäätä Janne Marttiinin lautapajaa, jossa valmistettiin sirppejä, viikatteita, reen osia ja muita käyttöesineitä. Lauri valmisti pääasiassa puukkoja ja koriste-esineitä. Hän ajautui jälleen likviditeettiongelmiin liiallisten investointien takia ja hän myi hankkimansa visakoivuvaraston, puukonkahvat ja puukontuppisorvin Marttiinille, joka aloitti vuonna 1928 oman J. Marttiinin Puukkotehdas Oy -yrityksen.

Johannes Laurin suunnittelema muistoesinepuukko. Kuva: Museovirasto/Kansallismuseon kuvakokoelma.

Vuonna 1928 Johannes Lauri muutti entisen pirtukauppiaan Kaikkosen taloon osoitteeseen Pohjolankatu 27, jossa toimitila ja koti sen jälkeen olivat. Yrityksen nimeksi tuli Luuesineiden valmistamo Johannes Lauri. Puukot eivät enää olleet yksistään päätuote vaan nyt myytäviä tuotteita oli parisenkymmentä. Näihin aikoihin suunniteltiin Petsamoon menevää tietä eli Jäämerentietä, joka valmistui vuonna 1931. Johannes Lauri aavisteli matkailun lisääntyvän ja hän alkoi valmistaa matkailijoille muistoesineitä. Lama-aika kuitenkin koetteli niin Suomea kuin muutakin maailmaa ja liiketoiminnassa oli suuria vaikeuksia.

Johannes Lauri oli edelleen aktiivinen myös työväenliikkeen toiminnassa ja oli vaimonsa kanssa perustamassa uudelleen Rovaniemen Sosialidemokraattista Työväenyhdistystä entisen ns. kommunistilakien perusteella lakkautetun yhdistyksen tilalle. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1931 – 1936. Hän oli muutenkin aktiivinen toimija Rovaniemellä yhteiskunnallisen vaikuttamisen alalla, vaikka sosialistit eivät 1930-luvulla saaneet edustajia kauppalan valtuustoon, koska heidän vaaliliittonsa aina poistettiin listoilta jonkin teknisen tekosyyn nojalla. Osuusliike Lapinmaa oli tällöin työväestön tärkein yhteiskunnallinen toimija Rovaniemellä ja muuallakin Lapissa ja myös sen toiminnassa Johannes Lauri oli aktiivinen.

Kuva: Kansallisarkisto.

Talouslaman hellitettyä Laurin liiketoiminta alkoi vilkastua ja erityisesti Petsamoon ja muualle Lappiin suuntautuva matkailu antoi lisäpuhtia koriste- ja muistoesineiden myynnille. Kaksi sesonkiaikaa oli ylitse muiden eli kesä ja joulu. Verstaan tuotanto oli huipussaan ja tulevaisuus näytti hyvältä. Neuvostoliiton hyökkäys 30.11.1939 aloitti talvisodan ja Johannes Lauri oli syvästi pettynyt ”työväen ihannevaltioon” ja hän ilmoittikin liittyvänsä suojeluskuntaan, mihin hän ei kuitenkaan lopulta liittynyt, koska hän ei entisenä punakaartilaisena saanut suosittelijaa. Liiketoiminta ei kuitenkaan lyhyehkön talvisodan aikana ehtinyt kovinkaan paljon kärsiä ja mm. ruotsalaiset vapaaehtoiset, joita oli Rovaniemellä melko paljon, ostivat runsaasti muistoesineitä.

Vuoden 1940 Helsingin olympialaisia varten tehty muistoesine. Kuva: Suomen urheilumuseo.

Ns. välirauhan aikana Suomi teki Saksan kanssa kauttakulkusopimuksen ja jo syksyllä 1940 Rovaniemellä, joka oli kauttakulun tärkeä etappipaikka, oli saksalaisia sotilaita kauttakulkua järjestämässä ja välietappina majoittumassa muutamista kymmenistä muutamaan sataan eri aikoina talvella 1940 – 1941.  Joukkojen määrä Rovaniemellä kasvoi pikkuhiljaa vuoden 1941 keväällä. Luftwaffen toimeksiannosta Johannes Laurin yritys valmisti mm. upean poronluisen kellon- tai avaimenperän, joka tehtiin Luftwaffen ja suomalaisnuorten välillä talvella 1940 - 1941 pelattujen jääpallo-otteluiden muistoksi. Näitä annettiin lahjaksi suomalaispelaajillekin. Ottelut käytiin Ruokolammen jäällä.

 

Johannes Laurin Luftwaffen toimeksiannosta valmistama upea poronluinen kellon- tai avaimenperä, joka on tehty Luftwaffen ja suomalaisnuorten välillä talvella 1940-41 pelattujen jääpallo-otteluiden muistoksi. Malli oli sama kuin vuoden 1940 olympiamuistoesineessä. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Uusi sota oli kuitenkin pian tulossa ja ns. jatkosota alkoi 25.6.1941 mm. Neuvostoliiton tekemillä Rovaniemen pommituksilla. Saksa oli Suomen apuna taistelussa Neuvostoliittoa vastaan ja Rovaniemi oli saksalaisten Lapissa toimivan armeijan keskus. Rovaniemellä oli pysyvästi n. 6000 saksalaista sotilasta ja muuta henkilökuntaa, mm. naispuolisia toimistotyöntekijöitä ja Organisaatio Todtin väkeä. Saksalaiset olivat erittäin innokkaita hankkimaan muistoesineitä ja puukkoja muistoksi ajastaan Rovaniemellä ja muualla Lapissa. Saksalaisten yksittäiset ja yksikkökohtaiset hankinnat olivatkin merkittävä lisä Laurin liiketoiminnalle, kun suomalaisten ostovoima oli sodan takia heikentynyt ja asiakaskunta vähentynyt. Näitä muistoesineitä on palautunut myös takaisin Rovaniemelle entisten saksalaisten sotilaiden omaisten lahjoittamina.

 

Saksalaissotilaat testaavat puukkoja. Kuva: Richard Krumme/Lapin maakuntamuseo.

Johannes Lauri esittelee puukkoja saksalaissotilaille. Kuva: Richard Krumme/Lapin maakuntamuseo.

Saksalaisten omille sotilaille tarkoitetun Lappland Kurier -lehden toimittaja Richard Krumme teki Laurin puukoista ja niiden valmistamisista koko sivun kuvareportaasin ”Der Puukko: Messer und Waffe” 20.5.1944 ilmestyneeseen lehteen. Tyypilliseen tapaansa lehti ei ilmoittanut pajan nimeä tai sijaintia, mutta kyseessä oli siis Johannes Laurin verstas. Artikkelissa todettiin heti kärkeen: ”Es gibt in Lappland wohl kaum einen männlichen Einwohner, der nicht am Gürtel seinen Puukko hängen hat”. Suomalaisille puukko oli tarpeellinen niin metsästykseen kuin kalankäsittelyyn liittyen kuin myös sodankäynnissä lähitaisteluaseena. Myös saksalaiset sotilaat olivat huomanneet puukon hyödyllisyyden ja artikkelin mukaan Dietlin armeijan lähes jokaisella sotilaalla oli oma puukkonsa. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin artikkelin ilmestymisestä verstas ja muut rakennukset tuhoutuivat saksalaisten tekemien räjäytysten seurauksena Lapin sodassa.

 

Lappland Kurierin artikkeli 20.5.1944.

Välittömästi sodan jälkeen toimintaa kuitenkin jatkettiin väliaikaiseksi tarkoitetussa parakkirakennuksessa. Vuonna 1946 Johannes Lauri rakennutti samalle paikalle (Pohjolankatu 27) uuden talon. Nykyisin nimellä Johannes Laurin käsityötalo tunnettu talo on arkkitehti Veli Paatelan suunnittelema kaksikerroksinen rapattu puutalo, joka edustaa Rovaniemen jälleenrakennuskauden rakentamista ja on säilynyt alkuperäisessä asussaan. Talo rakennettiin luutyömestari Johannes Laurin kodiksi, verstaaksi, myymälä-, näyttely- ja konttorirakennukseksi, jossa sijaitsi myös raaka-ainevarasto.

Johannes Laurin rakennuttama talo on edelleen pystyssä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Tavoitteena oli ollut saada paikalle pohjalainen hirsitalo. Tavoite toteutui kun Johannes Laurin perilliset siirsivät 1968 Rapakon talon Rovaniemen maalaiskunnan Alanamman kylästä Pohjolankatu 25:n tontille. Talo sijoitettiin tontin Pohjolankadun puoleiselle reunalle. Verstaan lisäksi siihen tuli myymälä.

Johannes Laurin kuoleman jälkeen toimintaa jatkettiin eri toiminimillä 1970-luvun puoliväliin saakka. Vuonna 1978 perustettiin Lauri-tuotteet Oy, joka kiinteistön ostettuaan saneerasi sen uudelleen verstas- ja myymäläkäyttöön. Tontille siirrettiin Kuivaniemen Oijärveltä varastorakennus lämpökeskukseksi ja raaka-aineiden säilyttämistä varten.

Lauri-tuotteet Oy suunnitteli uusia tuotteita aikaisempien rinnalle niin poronsarvesta kuin visakoivustakin, samoin kuin uusia puukko- ja korumalleja. Rakennuskantaa lisättiin vuonna 1986 siirtämällä viereiselle Tukkipojantien puoleiselle tontille Pudasjärven Sarakylästä Ala-Nuorungan talonpoikaistalo.

Aluksi uudisrakennuksessa toimi myymälä ja kahvio, kunnes tila muutettiin 1990-luvun alussa ulkopuolisille vuokrattavaksi kokous- ja pitopaikaksi. Johannes Laurin lähes 90 vuotta sitten Rovaniemellä aloittama taidekäsityöhön perustuva liiketoiminta jatkuu edelleen. Laurin talo pihapiireineen sai uudet omistajat vuonna 2018. Vanhat rakennukset muunnettiin hotelliksi, mutta myös vanha käsityömyymälä sai jäädä paikalleen.

Tämän artikkelin kirjoittaja ei muista henkilökohtaisesti koskaan tavanneensa Johannes Lauria, mutta hän oli vuosikymmeniä sekä isoisäni Antti Mikkosen että myös isoäitini Aino Mikkosen lähipiirissä ja varmaan vieraili silloin tällöin heidän luonaan ainakin merkkipäivinä. Ehkä olen hänet silloin nähnytkin. Harrastajanäyttelijänä olleen Ainon kanssa Lauri oli samaan aikaan 1920-luvulla sekä Rovaniemen Työväen Näyttämön näyttelijänä että johtajana useiden vuosien ajan. Johannes Laurin edesmennyt tytär lehtori ja kulttuuripersoona Maija-Liisa Lauri sen sijaan oli tuttu myös minulle, sillä hän opetti saksan kieltä Korkalovaaran lukiossa 1970-luvulla. Johannes Laurin kuudesta lapsesta nuorin eli Kaarina Murto os. Lauri oli puolestaan tunnettu rovaniemeläinen kuluttajaneuvoja ja kunnallinen vaikuttaja monien vuosien ajan.

___________

A short history of craftsman Johannes Lauri (1901 – 1968) and his Knife Factory

Johannes Lauri, a famous craftsman, who studied goldsmithing, moved from Southern Ostrobothnia to Rovaniemi in 1915. Lauri participated in The Finnish Civil War in 1918 in the ranks of the Reds without actually  doing any fighting. He was captured as a prison but released a few months later. After that he was active in the labour movement especially in the 1920`s and 1030`s.

In Rovaniemi he also founded the Lapland Knife Factory in 1924, which later moved to Pohjolankatu 27. Besides knives, products made of reindeer antlers and bone were produced by the workshop, for example, as souvenirs. The main material was a reindeer horn and a stripe root. At its best, the workshop employed about 30 people.

The original production building was destroyed during the Lapland War and a new one was built at its site. Immediately after the war, however, operations continued in a temporary barrack building. The goal had been to get a Ostrobothnian log house on site. The goal was achieved when Johannes Lauri's heirs moved the Rapakko house from the village of Alanampa in the Rovaniemi countryside to this place in 1968. The house was placed on the Pohjolankatu side of the plot. In addition to the workshop, a store was added to it.

After the death of Johannes Lauri, activities continued under various business names until the mid-1970´s. In 1978, Lauri-Products Oy was founded, which, after purchasing the property, renovated it again for workshop and store use. A warehouse building was transferred from the Oijärvi in ​​Kuivaniemi to the site as a heating center and for storing raw materials.

In addition to the previous ones, Lauri-products Oy designed new products from both reindeer horn and birch birch, as well as new knife and jewelery models. The building stock was increased in 1986 by moving the Ala-Nuorunga peasant house from the Sarakylä in Pudasjärvi to the adjacent plot on the Tukkipojantie side.

Initially, the new building housed a shop and a café, until the space was converted in the early 1990´s into a meeting and holding space for rent to outsiders. The business based on handicrafts started by Johannes Lauri almost 90 years ago in Rovaniemi continues.

___________

Lähdeluettelo:

Petteri Holma. Pyövelin aika. Lapin Kansa 8.3.1998.

Petteri Holma. Kolkkoja paikkoja. Lapin Kansa 17.2.2007.

Richard Krumme. Der Puukko: Messer und Waffe. Lappland Kurier 20.5.1944.

Jukka Lauri. Luutyömestari Johannes Lauri (1901 – 1968). Rovaniemi 2010.

Lauri-Tuote: https://fi.laurihouse.com/history

Lapin Kansa: https://www.lapinkansa.fi/punaisissa-laurin-taloissa-toimii-nyt-hotelli-talt/507708

”Luoti repi kaulaliinani ja lävisti Hannes Pantzarin pään…”. Lehtileike (ei päivämäärää). Työväen arkisto TA: rst1.

Antti Mikkonen. Rovaniemen työväenliikkeen historiaa ensimmäisen 50-vuotisjakson osalta. Kalevin historiasivut 5.10.2017.

Kalevi Mikkonen. Parakkeja ja piikkilankaa. Rovaniemi 2016.

Olli Tiuraniemi. Rovaniemen Sos.dem. Työväenyhdistys 90 vuotta 1905–1995. Rovaniemi 1995.