Neuvostoliittolaisten sotavainajien hautapaikkoja Rovaniemen keskustan ympäristössä 

© Kalevi Mikkonen 2020 

Jatkosodan aikana vuosina 1941 - 1944 Suomessa vangittiin yli 67000 Puna-armeijan sotilasta ja upseeria. Heistä yli 19000 kuoli leireillä ja heidät haudattiin satoihin erillis- ja joukkohautoihin koko Suomen alueella. 

Sodan päätyttyä Liittoutuneiden valvontakomissio sai Suomen viranomaisilta tietoja vangituista puna-armeijalaisista. Kuolleiden nimiä merkittiin rekisteriin. Perustiedot neuvostoliittolaisten vankien ja sotilaiden hautapaikoista Suomen alueella luovutettiin niiden kunnossa pitämiseksi. 

Suomen puolustusvoimat hoitivat sotahautausmaita sodan aikana ja sen päätyttyä. Sotilaalliset hautausmaat erotettiin aidoilla ja haudat merkittiin risteillä. Myöhemmin hautausmaihin pystytettiin obeliskeja, joihin kaiverrettiin haudassa olevien sotilaiden lukumääriä ja myös nimiä, jos ne olivat tiedossa. 

Vuonna 1949 sotahautausmaiden hoitovastuu siirtyi sisäministeriölle ja aluepoliisi suoritti sitä paikallisesti. Tuolloin Suomessa oli rekisteröity 184 joukkohautaa, johon oli haudattu yli 10900 puna-armeijalaista. Pienten ja syrjäisten hautojen hoito oli kuitenkin varsin hankalaa. Sen takia ministeriö teki samana vuonna yhdistämissuunnitelman, jonka perusteella 1950-luvulla joidenkin hautojen sotilaiden jäänteet siirrettiin suuremmille lähellä oleville hautausmaille. Samanaikaisesti maakunnissa järjestettiin kirjaamattomien hautojen etsintä, jonka tuloksena löydettiin suuri määrä aiemmin tuntemattomia neuvostosotilaiden hautoja. Jatkosodan aikana Lapissa sotilaallisia asioita ja saksalaisten ylläpitämiä vankileirejä hoiti Saksan sotilashallinto, minkä takia tiedot haudoista ja kuolleista sotavangeista ovat melkein kadonneet. Suomalaisten hallinnoimien leirien tiedot ovat paremmin säilyneet. 

Suomalaiset viranomaiset suorittivat 1950-luvulta alkaen hautojen yhdistämiset, vaikka he eivät tunnistaneet vainajia. Huolimatta siitä, että sotavankien hautapaikkojen hoito Suomessa toteutettiin melko tehokkaasti, viranomaiset eivät aina rekisteröineet tietoja tehdyistä muutoksista. Tästä syystä joissakin haudoissa lepäävien sotilaiden lukumäärä eroaa todellisesta lukumäärästä. 

Sotavainajien etsintää ei ole vieläkään saatu päätökseen, joten hautojen lukumäärä Suomessa ja niissä lepäävien neuvostosotilaiden lukumäärä voi vielä muuttua. Suomalaiset ja venäläiset sotavainajien etsintäryhmät tekevät tätä työtä yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. 

Lapin läänin alueelta on löydetty n. 3200 neuvostoliittolaista sotavainajaa, joista useimmat ovat olleet sotavankeja. Rovaniemen alueelta on tietoja yhteensä 288 haudatusta sotavangista. Haudat sijaitsivat Ounasvaaralla, Korkalovaarassa, Koskenkylässä, Saarijärvessä, Leinolassa, Nivavaarassa, Juukuanjärvellä, Muurolassa, Jaatilassa, Niesissä ja Perungassa sekä lentokentän vankileirin lähellä Salmenojantien varrella sekä Viassa ja Misissä.[1] Pohjolan suojeluskuntapiirin kenttäoikeus teloitutti vangittuja neuvostoliittolaisia desantteja ampumalla Ounasvaaran ampumaradalla ja Viirinkankaalla sijaitsevan neljännen hautausmaan länsipään kiviaidan takana. Saksalaiset teloittivat poliittisia komissaareja todennäköisesti nykyisen Lähteentiellä olevan Geologisen tutkimuslaitoksen kohdalla olleessa Sicherheitsdienstin (SD) ylläpitämässä vankilassa.[2] Se paikka, minne nämä saksalaisten teloittamat sotilaat haudattiin, ei ole tiedossa. Mahdollisesti heidät haudattiin jonnekin Ounasvaaran alueelle. 

Viirinkankaan IV hautausmaan hautapaikka

Lapin lääninhallitukselta tuli vuonna 1951 velvoite laittaa kuntoon sekä venäläisten että saksalaisten haudat. Seuraavana vuonna valtio lupautui huolehtimaan näistä haudoista aiheutuvista kustannuksista. Rovaniemen seurakunta vuokrasi 1.1.1952 alkaen valtiolle 50 vuodeksi 17.10.1926 perustetun Viirinkankaan IV hautausmaan pohjoispuolen alueen ”viimeksi käytyjen sotien aikana kuolleiden venäläisten sotavankien hautapaikaksi”.[3] Vuokrasopimus valtion kanssa on uusittu joten vuokraus on edelleen voimassa. Sinne on aidattu alue, jonne on haudattu eri puolilta Rovaniemen alueelta tuotuja neuvostoliittolaisia sotavainajia yhteensä 288. Paikalle on 1950-luvulla pystytetty obeliskin muotoinen kivinen muistomerkki ja vuonna 2015 sen viereen toinen kivimuistomerkki, jossa on luettelo vainajista, joiden nimet ovat tiedossa. Seurakunnan hautaustoimi huolehtii IV hautausmaan yleisen kunnossapidon yhteydessä esimerkiksi lumitöistä hauta-alueen muistomerkille. Aiemmin Suomi-Neuvostoliitto -seuran ja nykyisin Suomi-Venäjä -seuran Rovaniemen osasto on puolestaan huolehtinut yleissiisteydestä esimerkiksi järjestämällä talkoita hauta-alueella. 

Viirinkankaan IV hautausmaan neuvostosotilaiden hautapaikka. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Korkalovaaran hautapaikka 

Korkalovaarassa sijaitsi nykyisten Konkelontien ja Kiertotien risteyksessä silloin asumattomalla alueella neuvostoliittolaisten sotavankien hautapaikka. Pentti Mikkonen muisteli seuraavaa: ”Nykyisten Konkelontien ja Kiertotien risteyksessä oli venäläisten sotavankien hauta, johon oli haudattu ilmeisesti seitsemän sotavankia. Siihen aikaan se oli asumatonta aluetta. Sodan jälkeen hauta oli merkitty hauta-alueeksi ja siellä oli myös jokin muistokivi ja kirjoitus. Vielä 1950-luvulla se oli olemassa, kunnes vainajat siirrettiin 4. hautausmaalle venäläisten sotavankien hautaan. Hauta-alue oli suurin piirtein Konkelontie 12:n vieressä Kiertotien puolella 25 - 30 metriä tiestä olevalla tasanteella." [4] Tästä hautapaikasta ei enää löytynyt tietoja Rovaniemen seurakunnan kirkkoherranviraston arkistosta eikä myöskään hautaustoimen arkistosta. 

Konkelontien ja Kiertotien risteyksen lähellä sijaitsi neuvostosotilaiden hautapaikka. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Mäntyvaaran ns. pappilan kämpän hautapaikka 

Yksi neuvostoliittolaisten sotilaiden hautapaikka oli pitkään Mäntyvaarassa. Suomi-Venäjä -seuran Rovaniemen osaston entinen puheenjohtaja Leena Sokero kertoi rovaniemeläisen Eino Salon hoitaneen sekä Viirinkankaan IV hautausmaan että Mäntyvaaran hautapaikkoja. Sokero oli saanut Salon omaisilta hautojen hoitoa koskevat päiväkirjavihkot ja valokuvia, jotka hän oli vienyt Suomi-Venäjä -seuran Rovaniemen osaston haltuun. Suomi-Venäjä -seuran Rovaniemen osaston varapuheenjohtaja Riikka Oittinen ystävällisesti luovutti minulle tutkittavaksi hautoja vuosina 1974 - 1989 hoitaneen Eino Salon päiväkirjavihkot sekä myös hänen ottamiaan valokuvia. Toimitin nämä Rovaniemen historiaan liittyvät aineistot Lapin maakuntamuseon kokoelmiin säilytettäviksi. 

Eino Salo haastatteli 1970-luvulla[5] Hilja Kumpulaa (os. Nurmela) Mäntyvaaran ns. pappilan kämpän tapahtumista syksyllä 1944[6], jolloin saksalaiset surmasivat karanneet neuvostoliittolaiset sotavangit ja polttivat kämpän. Kumpula kertoi, että Rovaniemeltä n. viiden - kuuden kilometrin päässä Mäntyvaaralla oli hirsistä tehty ns. pappilan metsäkämppä, jonka Eino Salo myöhemmin mittasi olleen n. 5 x 3,5 metrin kokoinen. Tähän kämppään oli syksyllä 1944 majoittunut seitsemän puna-armeijan sotilasta, jotka olivat karanneet saksalaisten sotavankeudesta. Heistä kuusi miestä oli karannut Rovaniemeltä ja yksi Kemijärveltä. Tämä Kemijärveltä karannut oli Kemijärvi-Rovaniemi -välillä hypännyt junan vaunun katolta, sitten harhaillut metsissä ja sattumalta oli tullut pappilan kämpälle. Kolme naista, jotka olivat työssä saksalaisten palveluksessa, alkoivat kuljettaa muonaa näille kämpällä oleville sotilaille. Nämä kolme naista olivat Hilja Kumpula (silloin Nurmela), joka oli hevosen kanssa saksalaisilla ajossa, saksalaisten parakkien siivooja Eeva Lehikoinen ja eräs Alma, jonka sukunimeä Kumpula ei muistanut (tai halunnut kertoa). 

Sahanperällä olevasta Kuoksan talosta naiset saivat aina perunoita ja sieltä saksalaiset heidät erään kerran myös pidättivät. Naiset vietiin Hervan taloon Pullinpuolelle, joka sijaitsi suunnilleen Pohjanhovia vastapäätä Kemijoen toisella puolella. Seuraavana päivänä Alma pakotettiin oppaaksi näyttämään tie pappilan kämpälle. Saksalaisten partion saapuessa kämpälle, yksi venäläisistä sotilaista hyppäsi kämpän ikkunasta ulos ja hänen onnistui ampumisesta huolimatta paeta ja säilyttää henkensä. Kumpula näki myöhemmin saman miehen Rovaniemellä. Hän keskustelikin miehen kanssa, koska tämä osasi jonkun verran suomea. Mies kertoi, että yksi surmatuista oli Anttoni -niminen upseeri. Kumpulan kertomuksen mukaan saksalaiset uhkasivat ampua nuo kolme venäläisiä auttanutta naista, mutta Antero Jurva ja Esko Alaoja saivat sen estetyksi ja niin saksalaiset päästivät naiset vapaaksi. Asukkaiden palattua hävitettyyn Rovaniemeen Mäntyvaaran betonivalimolla silloin asuneet Eeva ja Kunnari Lehikoinen hautasivat vainajat samalle paikalle, missä kämppä oli sijainnut.[7]

Kumpulan kertomuksessa asiaa ei kerrota, mutta Eino Salon mukaan saksalaiset telkesivät ne kuusi miestä kämppään ja polttivat elävältä kämpän mukana.[8] Tämä tarina on kiertänyt Rovaniemellä sodanjälkeisenä aikana, ja mm. Pentti Mikkonen kertoi näin tapahtuneen.[9] Ilmeisestikään tästä tapahtumasta ei ole olemassa varsinaista silminnäkijäkertomusta, joten vankikarkurit on toki voitu ampuakin ennen kämpän polttamista. 

Poliisit kaivoivat neuvostosotilaiden luut Mäntyvaaran haudasta vasta 22.9.1977. Haudasta löytyi taskukello, jonka lasi oli kuumuudessa sulanut ja liimannut viisarit tauluun ajassa 10.55 sekä venäläinen rengastähtäimellä varustettu sotilaskivääri. Lääninlääkäri Anja Peltonen antoi lausunnon, jossa kerrottiin, että vainajia oli kuusi miestä. Samana päivänä vainajat haudattiin Viirinkankaan yhteishautaan. Yksi näistä surmatuista miehistä oli ilmeisesti nimeltään Ivan Kullik. Hän oli syntyisin Mustan meren seudulta.[10] Vielä vuonna 1984 hautaa hoitaneet istuttivat entiselle hautapaikalle valkoruusun ja se myös merkittiin vaatimattomalla aitauksella ja ristillä.[11] Hautapaikka ja tuhottu kämppä sijaitsivat kaiketi varsin lähellä silloista Mäntyvaaran majaa. Nykyisin tällä kohdalla on ravirata, joten kaikki jäänteet ovat lopullisesti hävinneet. Tästäkään hautapaikasta ei enää löytynyt tietoja sen enempää Rovaniemen seurakunnan kirkkoherranviraston kuin hautaustoimen arkistoistakaan. 

Mäntyvaaran hautapaikka vuonna 1984. Kuvat: Eino Salo/Lapin maakuntamuseo.

Jorva-aavan hautapaikka 

Kesällä 2020 löysin saamani tiedon perusteella Jorva-aavalta aika läheltä siellä olevaa muinaismuistoa (puinen peurapatsas) hautapaikan, jossa oli vielä näkyvissä puisen ortodoksiristin sekä haudan ympärillä olleen vaatimattoman puuaitauksen jäänteitä. Sotavainajien etsintäryhmä Kelsinkäisen edustajan kanssa teimme koekaivauksen siltä varalta, että haudasta löytyisi vainajien luita. Maa-aineksen sekoittumisen perusteella se oli selvästi hautapaikka, mutta haudasta ei löytynyt enää mitään merkkejä vainajasta tai vainajista. Myöskään metallinetsimellä ei löytynyt mitään esinelöytöjä. Ihan haudan vieressä oli tasainen alue, jossa ei kasvanut puita mutta joka oli mättäiden peitossa. Sitä ei ollut mitenkään merkitty hautapaikaksi. Metallinetsimellä sieltä löytyi kranaatin sirpale ja ns. räkäpääpatruunan kuori. Tähän alueelle olisi voitu haudata isompikin määrä vainajia, mutta todennäköisesti niin ei ollut tehty. Tämän hauta-alueen vainaja tai vainajat on varmaankin jo 1950-luvun alussa siirretty Viirinkankaan IV hautausmaan yhteishautaan.[12]

Jorva-aavan hautapaikka. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Lentokentän vankileirin hautausmaa-alue 

Salmenojantien (ent. Norvajärventie) alkupäästä noin 780 metrin kohdalta aina 300 metriä eteenpäin sijaitsi Luftwaffen lentokentän alueen vankileirin alue. Tien molemmin puolin on runsaasti kaivantoja, pesäkkeitä ja rakennusten jäänteitä. Alueella on sijainnut myös venäläisten vankien vankileiri. Saksalaisten tekemän karttapiirroksen perusteella vankileirin alue oli ympäröity piikkilanka-aidalla. Leirissä oli kartan mukaan neljä vankiparakkia ja perällä ilmeisesti käymälärakennus. Leirin vieressä oli tiesulku ja konekivääripesäke.[13]

Lentokentän (Salmenojantien) hautapaikka. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Koska koko tämä alue on sodan jälkeen ollut Suomen armeijan vakituisena harjoitusalueena, vankileiristä ei ole enää havaittavissa kuin pari piipun pohjaa. Kaikki piikkilanka-aidat ja rakennelmat on purettu kauan sitten. Pari piikkilanka-aidan jäännettä ja palanen paalua on kuitenkin löytynyt. Vankien hautausmaa on tien toisella puolella noin 100 metrin päässä tieltä. Siellä on avoimia hautoja, joista vainajien luut on kaivettu pois ja viety Viirinkankaan IV hautausmaalle 1950-luvulla. Alueelta löytyy vieläkin ortodoksien ristien jäännöksiä.[14]

Ounasvaaran haudat

Ounasvaaran laidalla oli vankileiriparakki, josta Pentti Mikkonen tiesi kertoa seuraavaa: 

”Suomalaisten hallussa olevien venäläisten sotavankien piikkilanka-aidalla ympäröity leiriparakki oli radan takana Ounasvaaran rinteen puolella olevalla metsäalueella, suurin piirtein nykyisen uuden Kajaanintien kohdalla noin 100 metriä rautatiestä”.[15]

Tämän parakin vanki tai vankeja on voitu haudata Ounasvaaran laidalle samoin kuin Ounasvaaran ampumaradalla teloitettuja desantteja. Lapin lääninhallituksen luettelon mukaan Ounasvaaran alueelta on siirretty neuvostoliittolaisvainajia Viirinkankaan yhteishautaan 1950-luvun alussa.[16] 

Koskenkylän haudat

Koskenkylässä oli melko suuri piikkilangoin ympäröity Heerin sotavankiyksikkö II:n vankileiri ja vankileirisairaala (Kriegsgefangenen Lager u. Krankenrevier des Kriegsgefangenen-Bereichs II), jonka kenttäpostinumero oli 27773, ns. Pallarinrannan alueella Rovaniemen suunnasta Koskenkyläntien vasemmalla puolella Mommon talon lähellä noin 4,5 – 4,7 kilometrin kohdalla Rovaniemen keskustasta. Siellä oli venäläisiä ja ukrainalaisia sotavankeja. Sodan jälkeen 1950-luvun alussa tämän vankileirin alueelta on tiettävästi tuotu muutaman vainajan luut Viirinkankaan IV hautausmaan yhteishautaan. 

Nivavaaran haudat 

Myös Nivavaarassa on asiakirjojen mukaan ollut neuvostoliittolaisten sotavankien hautapaikka. Sieltä on vainajien luut siirretty Viirinkankaalle ilmeisesti jo 1950-luvulla. Hautapaikasta tai vainajien lukumäärästä ei ole tarkempaa tietoa.[17]

Saksalaisilla oli vankiparakkeja monilla muillakin alueilla Rovaniemen kauppalassa ja sen läheisyydessä, mm. Ylikylässä ja Vihviläjängällä, mutta näiden leirien mahdollisista neuvostoliittolaisvankien haudoista ei ole tietoa. Voi olla mahdollista, että näiltä alueilta saattaisi vieläkin löytyä vainajien luita, jos mahdolliset hautapaikat olisivat tiedossa. 

________ 

In English: 

The burial places of the deceased Soviet Union soldiers around Rovaniemi centre 

During the war between the Soviet Union and Finland between 1941 and 1944, more than 67 000 Red Army soldiers were imprisoned in Finland. More than 19000 (about 30% of the total number of detainees) died in camps and were buried in hundreds of separate mass graves throughout the country. 

At the end of the war, the Federal Control Commission received information from the Finnish authorities about the prisoners of the Red Army. The names of the dead were recorded in the register. Basic knowledge of the burial sites of Soviet prisoners and soldiers on Finnish territory was released in order to keep them fit. 

The treatment of war cemeteries during and after the war was the responsibility of the Finnish Defence Forces and was controlled by the military cabinets. Military cemeteries were separated by fences and graves marked with cross-breeds. Later, obelisks were erected in the cemeteries, engraved with the numbers of soldiers in the tomb. 

In 1949, the responsibility for the care of the war cemeterys was transferred to the Finnish Ministry of the Interior and carried out by the regional police locally. At that time, 184 mass graves had been registered in Finland, with more than 10 900 Red Army soldiers buried. 

The treatment of small and remote graves caused difficulties. That's why the Ministry made a merger plan that year. In the 1950s, the remains of some of the soldiers of the graves were moved to larger nearby cemeteries. At the same time, the search for unposted graves was held in the provinces, resulting in the unveiling of large unidentified tombs of Soviet soldiers. In Lapland, the German local military office ruled most of the burial places, which is why information on the tombs and dead prisoners of war has almost disappeared. The search for unknown graves is currently being carried out. Finnish and Russian volunteers do this work in cooperation with local authorities. 

The Finnish authorities carried out the reunification of the graves, even though they did not acknowledge the remains. Despite the fact that the care of prisoners of war in Finland was carried out fairly effectively, officials did not always register information about the changes made. For this reason, the number of soldiers resting in some burial places differs from reality. 

The data on dead and buried soldiers were checked and supplemented in the Finnish National Archives. This work has not yet been completed. In this respect, the number of graves in Finland and the number of Soviet soldiers resting in them may change. 

In this study I have mentioned several former burial place around Rovaniemi centre. All of the deceased were moved to the mass grave in the IV cemetery in Viirinkangas mostly in 1950’s. In 1977 there still was a burial place in Mäntyvaara where there were buried six Soviet Union soldiers. Those prisoners of war that escaped from German prisoner of war camps and were hiding in a log house were killed in that place by German soldiers. After the war they were buried in the same place. In 1977 the remnants of these soldiers were moved to the Viirinkangas IV cemetery. 

____________

Lähdeviitteet:

[1] Lapin lääninhallitus. Hs:10. Luettelo Lapin läänin alueella olevista saksalaisten ja neuvostoliittolaisten sotilaiden haudoista. Kansallisarkisto. Lapin lääninhallitus. Luettelo Lapin läänissä sijaitsevista venäläisten sotilaiden hautapaikoista 14.12.2006. Oulun maakunta-arkisto. Omat tutkimukset (KM). 

[2] Petteri Holma, Kolkkoja paikkoja. Lapin Kansa 17.2.2007. Haastattelutietoja. KM. 

[3] Seija Pulkamo, Rovaniemen seurakunnan hautausmaat. Rovaniemi 1994, s. 50, 54. 

[4] Pentti Mikkosen haastattelu 10.7.2013. 

[5] Kumpulan haastattelu tehty ilmeisesti huhti- tai toukokuussa 1977. 

[6] Syyskuussa ennen Rovaniemen väestön evakuointia. Kirj. huom. 

[7] Hilkka Kumpulan kertomus. Ei päivämäärämerkintää, mutta oletettavasti vuodelta 1977. Eino Salon päiväkirjavihko neuvostoliittolaisten hautojen hoidosta 1974 – 1989. 

[8] Eino Salon päiväkirjamerkintä 22.9.1977. Eino Salon päiväkirjavihko neuvostoliittolaisten hautojen hoidosta 1974 – 1989. 

[9] Pentti Mikkosen haastattelu 10.7.2013. 

[10] Eino Salon päiväkirjamerkintä 22.9.1977. Eino Salon päiväkirjavihko neuvostoliittolaisten hautojen hoidosta 1974 – 1989. Paikalta löytynyt kello on ilmeisesti toimitettu jollekin nimeltä mainitsemattomalle venäläiselle museolle vuonna 1984. 

[11] Eino Salon päiväkirjamerkintä 16.5.1984. Eino Salon päiväkirjavihko neuvostoliittolaisten hautojen hoidosta 1974 – 1989. 

[12] Omat kenttätutkimukset. (KM) 

[13] Omat kenttätutkimukset. KM. Rovaniemen lentokentän puolustussuunnitelma (karttapiirros). Rovaniemi Fliegerhorst. Plan zur Horstverteidigung vuodelta 1942. LMM. 

[14] Omat kenttätutkimukset. KM. 

[15] Pentti Mikkosen haastattelu 30.10.2013. 

[16] Lapin lääninhallitus. Hs:10. Luettelo Lapin läänin alueella olevista saksalaisten ja neuvostoliittolaisten sotilaiden haudoista. Kansallisarkisto. 

[17] Ibid. Lapin lääninhallitus. Luettelo Lapin läänissä sijaitsevista venäläisten sotilaiden hautapaikoista 14.12.2006. Oulun maakunta-arkisto.