Armee Betriebstofflager Nivea ja Tanklager der Luftwaffe Nivavaarassa jatkosodan aikana

© Kalevi Mikkonen (2017) - 2023 (päivitetty 30.12.2023)

Helmikuun lopulla vuonna 1941 alettiin saksalaisten toivomuksesta rakentaa silloisen Rovaniemen maalaiskunnan Hirsirinteen ja Nivavaaran rautatiepysäkin välistä maantietä. Nivavaaran maantie rakennettiin TVH:n työmaana. Työmaalla oli kova kiire, sillä polttoainevarastot oli tarkoitus rakentaa uuden tien varteen sekä nykyisen Nivavaaran koulun ja rautatien väliselle alueelle eli ns. Eeliksen aukiolle. (1)

Nivavaaran asemarakennus valmistui jo vuonna 1929 ja itse asema otettiin käyttöön joulukuussa vuonna 1932. Asema sijaitsee kuuden kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta rautatietä pitkin mitattuna. Aseman alue oli pieni ja siellä tehtiin jo kesästä 1941 alkaen isoja laajennustöitä ja aseman viereiset alueet aina nykyiselle Napapiirin koulun alueelle asti otettiin saksalaisten käyttöön mm. varastojen rakentamiseksi. Saksalaisilla oli alueella laajalti alueita mm. lentokentän varastoalueena ja rautatien lastausalueena käytössä. Nivavaaran rautatieasema toimi lentokentän purkauspaikkana. Saksalaiset kuljettivat polttoainetta Pohjanlahden satamista rautateitse Nivavaaran asemalle, jossa lasti siirrettiin läheisille polttoainevarastoille. Polttoaineen lisäksi tuotiin autotarvikkeita ja lentotoimintaan liittyviä osia ja tarvikkeita.(2) 

Nivavaaran alue oli niin Luftwaffen kuin Heerin käytössä koko jatkosodan ajan. Luftwaffen esikuntayksikkö Nachschub-Leitstelle der Luftwaffe Rovaniemi (kenttäpostinumero L05563), hallinnoi aluetta. Alueella toimi Armee Betriebstofflager Nivea kesästä 1941 alkaen koko jatkosodan ajan. Lager Nivea oli erittäin tärkeä polttoaineiden varasto ja jakeluyksikkö koko Saksan Lapin armeijaa varten. Heerin yksikkö Betr.St.Verw.Kp.525 vastasi kaikesta lastauksesta ja purkamisesta Nivavaaran asemalla. Myös Luftwaffen henkilöstöä toimi apuna. Kesällä 1944 kaikki alistettiin Wehrmacht-Verladeoffizieren (WVO) alaisuuteen. Nivean rakentaminen aloitettiin jo ennen jatkosodan alkua ja 6.6.1941 tehdyssä rakennussuunnitelman kartoituksessa sinne oli suunniteltu rakennettavaksi viisi parakkia, joista kaksi oli silloin valmiina, yksi keittiöparakki (valmis) ja kaikkiaan 19 polttoainetankkia, joista neljä oli valmiina. Myöhemmin aluetta laajennettiin ja parakkeja sekä polttoainetankkien kaivantoja tehtiin vielä lisää. Nykyisen Napapiirin koulun kohdalta aina lähelle entistä Jäämerentien liittymää näkyy vuoden 1949 ilmakuvassa 31 erimittaista polttoainesäiliöiden tai tynnyrien ja muun tarvittavan materiaalin säilyttämistä varten tehtyjä kaivantoja. Osa niistä on vielä osittain näkyvissä alueella, mutta suurin osa on tuhoutunut teiden ja rakennusten rakentamisen takia.(3) 

Tässä esimerkkinä katalyyttinesteiden jakelu syyskuussa 1943.

Nivavaaran vanha asemarakennus, joka säilyi sodasta. Asema on lakkautettu ja rakennus on nykyisin yksityisomistuksessa. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Luftgaustab Finnland vuokrasi 1.10.1941 alkaen Nivavaaran aseman ja rautatien pohjoispuolelta Eemeli Karisen, Matti Vuorman perikunnan, Matti Halvarin perikunnan ja Eelis Halvarin maita yhteensä 69 800 neliömetrin suuruisen alueen. Nivavaaran alueella sijaitsi kaksi isoa Luftwaffen polttoainevarastoa, muita varastoja, majoitusparakkeja, autovarikko ja korjauspaja. Leiri oli nimeltään Tanklager der Luftwaffe. (4)

Vaaran yläosassa oli ilmatorjuntapesäkkeet suurin piirtein nykyisen koulun kohdalla lentokentän ja polttoainevarastojen suojana. Nivavaaran aseman läheisyydestä Flakbrigade XIII (kenttäpostinumero L 50366 ”St”) vuokrasi 1.11.1941 alkaen I.H. Kunnarin mailta 7 840 neliömetrin suuruisen alueen rakennustarkoituksiin. Flakbrigade XIII toimi vuonna 1943 nimellä Flakbrigade 13 (mot.) (kenttäpostinumero L 50366). Porissa toiminut Luftwaffen lentokenttävarikkoyksikkö Feldluftpark 3/XI (FLP 3/XI Pori), joka oli perustettu 17.7.1941, muutti Nivavaaraan ja Könkäänvaaraan heinäkuussa 1944. Nivavaaran aseman läheltä, saksalaisten varastoalueelta Luftwaffen huollon päämaja Nachschub-Leitstelle der Luftwaffe Rovaniemi vuokrasi 1.1.1942 alkaen Kalle Keskipoikelan omistaman varastorakennuksen käyttöönsä. Fliegerhorst-kommandantur vuokrasi 1.11.1942 alkaen Pekka Keskipoikelan maita (Poikela 8 -tilan alue) Nivavaarasta 8 120 neliömetrin suuruisen alueen rakennustarkoituksiin. (5) Vuokrasopimuksia oli ilmeisesti tehty jo aiemminkin tai ne päivitettiin suullisten sopimusten perusteella myöhemmin, koska alueita oli Luftwaffen ja Lager Nivean käytössä ainakin kesäkuusta 1941 alkaen.

Vanhan rautatieaseman edessä radan eteläpuolella on aseman suojaksi rakennettu betoninen konekivääribunkkeri, noin 7,5 x 10 metriä ja jonka korkeus on noin 2,5 metriä. Bunkkeri on hyvin säilynyt ja täysin ehjä ja osittain maan alle rakennettu. Sisäänkäynti bunkkeriin on aseman puoleiselta sivulta (pohjoispuolelta). Sinne kuljetaan portaat alaspäin ja sieltä ensimmäiseen sisähuoneeseen, joka on kooltaan n. 2,5 x 4 metriä. Sisällä on aukot kahteen pienempään tilaan, jossa on sivuhuoneet konekivääriasemineen. Pidempi sivutila, johon pääsee sisältä kahden aukon kautta, on ilman kattoa, joten se lienee siltä osin keskeneräinen. Siellä on kaksi konekivääriaukkoa. Ensimmäisestä huoneesta on ovi toiseen huoneeseen, joka on kooltaan n. 4 x 4 metriä. Siellä on myös kaksi ikkunaa, joista pääsee etelän puolen sivutilaan ja lännen puolen pieneen sivutilaan, jossa on konekivääriasema. Näiden sisätilan ikkunoiden edessä on luonnollisesti ollut puuportaat. Bunkkerissa on sivuilla kaksi ampuma-aukkoa, joista on voitu valvoa bunkkerin lännen ja etelänpuoleisia alueita. Bunkkerin huoneissa on paljon mädäntyvää puutavaraa ilmeisesti juurikin noista portaista, joiden kautta on päästy ampumatiloihin. Lisäksi siellä on tiiliä ja kaikenlaista roskaa. Nivavaaran rautatieasema ja asemarakennus olivat saksalaisten käytössä jatkosodan aikana. Seinät ovat järeät, noin 60 senttiä paksua betonia. Bunkkerin katossa on aukko savuhormille, koska sisätiloja on lämmitetty kamiinalla. (6)

Betoninen konekivääribunkkeri Nivavaaran aseman kohdalla rautatien eteläpuolella. Kaikki alueen puut ovat sodan jälkeen kasvaneita. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Konekivääribunkkeri toisesta suunnasta. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Konekivääribunkkerin sisätiloja. Kuva: Pekka Välimaa.

Bunkkerista pystyttiin valvomaan aseman alapuolen seutua kokonaisuudessaan. Sota-aikana bunkkerin edustalla oli Hanninniityn pelto, joten näkyvyys bunkkerista oli hyvä. Samalla alueella on myös rakennuksen paikka ja vanhoja poluiksi muuttuneita huoltoteitä risteilee alueella. Rautatien ja Riihitien välisessä maastossa on ainakin 19 ampumapoteroa tai hieman isompaa taistelupesäkettä. (7)

Radan pohjoispuoliselta alueelta löytyy kahden polttoainevaraston kaadetut jäänteet. Kaksi suurta teräsrakenteista polttoainesäiliötä oli suojattu massiivisilla betonirakenteilla. Polttoainetta kuljetettiin päivittäin rautateitse säiliövaunulla. Säiliöiltä oli rakennettu puolen kilometrin etäisyydelle putkiyhteys. Siellä polttoaine siirrettiin tynnyreihin tai säiliöautoihin ja kuljetettiin ympäri Lappia. Rovaniemen lentokenttä sijaitsi viiden kilometrin päässä Nivavaaran asemalta ja sinne oli maantieyhteys mm. Jäämerentien kautta. (8) 

Lännen puoleisesta pienemmästä polttoainevarastosta on säilynyt yksi pystyssä oleva seinän osa ja runsaasti isoja seinien betonilaattoja. Tämän kuusikulmaisen pienemmän varaston alkuperäinen koko on ollut noin 30 x 30 metriä. Rakennuksen seinät ovat olleet kahdeksan metriä korkeita ja 80 cm paksuja. Seinälaatta on valmistettu lukuisista ohuemmista betonisuikaleista, jotka on liitetty yhteen. Yhden seinän pituus on ollut noin 12 metriä. Idänpuoleisen isomman ilmeisesti kahdeksankulmaisen polttoainevaraston jäänteet ovat edellisen lähellä. Siellä on myös vielä jäljellä jonkin verran kaadettuja isoja betonilaattoja ja runsaasti perustusten jäänteitä. Tämän rakennuksen seinät ovat olleet valokuvien perusteella laskettuna jopa 10 metriä korkeita ja perustan mittauksen mukaan 80 cm paksuja. Hieman soikion muotoisen varaston alkuperäinen koko lienee ollut noin 35/40 x 40/43 metriä. Kummankin polttoainevaraston katto oli ilmeisesti puurakenteinen ja vihreäksi maalattu. Ainakin isomman varaston seinät ovat lehtitietojen mukaan olleet pääosin pystyssä vielä 1980-luvun alkupuolella, mutta Rovaniemen maalaiskunta kaatoi rakenteet turvallisuussyistä. Rovaniemen maalaiskunta tai puolustusvoimat on myös jossakin vaiheessa sodan jälkeen kuljettanut pois polttoainesäiliöt ja muita siellä olleita putkia ja rakenteita. Vuoden 1949 ilmakuvassa näkyy molemmat varastot.(9)

Taustalla suuremman polttoainevaraston seinärakennelmat. Kuva: Lauri Honka, 1961.

Suuremman varaston oviaukkopuoli. Vastakkaisella puolella on kaiketi ollut leveämpi oviaukko.
Kuva: Lauri Honka, 1961.

Suuremman varaston seiniä. Kuva: Lauri Honka, 1961.

Suuremman varaston kulmaus. Kuva: Lauri Honka, 1961.

Rovaniemen maalaiskunnan jatkokoulun metsäkurssin pojat istuttavat metsää suuremman varaston seinämuurien sisällä. Kuva: Lauri Honka, 1961. 

Isommasta varastosta ei ole enää kovin paljoa jäljellä. Maalaiskunta on aikanaan siirtänyt useimmat betoniseinien kappaleet pois alueelta. Kuva: Kalevi Mikkonen, 2014.

Etualalla pienemmän varaston seiniä, jotka ovat vielä jäljellä. Taustalla massiivinen suurempi varasto. 

Kuva: Lauri Honka, 1961. 

Pienemmän varaston pystyssä oleva seinän osa. Näistä näkee hyvin rakenteen kerroksellisuuden. 

Kuva: Kalevi Mikkonen, 2014.

Pienemmän varaston seinälaattoja. Kuva: Kalevi Mikkonen, 2013.

Pienemmän varaston seinälaattoja. Kuva: Kalevi Mikkonen, 2014.

Nivavaaran alueelle jäi saksalaisilta iso määrä polttoainetta tuhoamatta. Suomen armeija takavarikoi kaasuöljyn, mutta sitä ei saatu kauppalan käyttöön. Puolustusvoimien sotasaalisosaston kanssa käytiin asiasta neuvotteluja, mutta rauhanehtojen mukaan saksalaisten jättämät tarvikkeet kuuluivat Neuvostoliitolle, joten asia jäi siihen. (10) Puolustusvoimat ilmeisesti käytti polttoaineen loppuun pikku hiljaa sodan jälkeen.

Radan pohjoispuoliselta alueelta radan läheltä löytyy myös useita rakennusten jäänteitä, vanhojen huoltoteiden poluiksi muuttuneita väyliä, taisteluhautakaivanto ja muita kaivantoja. Taisteluhauta lienee tehty Lapin sodan aikana puolustustarkoituksiin. (11) 

Radan vierustan rakennuksen jäänteet. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Resiinatie 5:n tontilla on ilmeisesti ollut sota-aikaan joku rakennus, mahdollisesti pesula, mutta asiasta ei ole varmuutta. Kuitenkin paikalla oli ennen uuden asuntoalueen rakentamista savupiipun jäännökset, jonkinlainen tunkio, josta on löydetty lautasen palanen (pohjassa on leima, jossa on hakaristi ja merkintä Rosenthal) ja bakeliittinen Losantine-tablettien (10 kpl/rasia) rasia, jossa on vuosiluku 1939. Rasian sisällä olevat tabletit ovat hajonneet valkeaksi jauheeksi. Tabletteja oli tarkoitus käyttää kaasuhyökkäyksessä aiheutuneiden ihorakkuloiden hoitoon, mutta sitä käytettiin yleisesti myös vaatteiden pesuaineena. Ympäristöstä on lisäksi löytynyt runsaasti saksalaista piikkilankaa. Tontin takana on rakennuksen betonipohjan jäänteitä. (12) Alueella on ollut Maanmittauslaitoksen vuoden 1949 ilmakuvan perusteella lukuisia saksalaisten parakkeja ja muita kaivantoja.

Rosenthal-tehtaan valmistaman astian kappale. Kuva: Pekka Välimaa.

Vaaran yläosassa oli ilmatorjuntapesäkkeet suurin piirtein nykyisen koulun kohdalla polttoainevarastojen ja lentokentän suojana. Alueella toimi ainakin Flakbrigade XIII (vuonna 1942), joka vuonna 1943 oli nimellä Flakbrigade 13 (mot.) (kenttäpostinumero L 50366). Niveaa ja Rovaniemen lentokenttää kohtaan tehtiin yksi ilmahyökkäys 28.3.1942. Hyökkäyksellä oli vain vähäisiä vaikutuksia tällä alueella. Rautatieaseman kohdalla raiteet vaurioituivat ja yksi vaunu, jossa oli tyhjiä tynnyreitä, tuhoutui. Alueelle odotettiin silloin polttoaine-erityisjunaa, joka kuitenkin tuli perille vasta seuraavana päivänä. Porissa toiminut Luftwaffen lentokenttävarikkoyksikkö Feldluftpark 3/XI (FLP 3/XI Pori), joka oli perustettu 17.7.1941, muutti Nivavaaraan ja Könkäänvaaraan heinäkuussa 1944. (13)

Nivavaaran alueelle on 1970-luvulta alkaen rakennettu runsaasti koulu-, asuin- ja teollisuusalueita, jotka ovat suurelta osin peittäneet alleen näillä paikoilla olleet saksalaisten rakennelmat ja kaivannot. Nykyisin koulun ympäristön alueella on vielä jonkin verran rakennusten jäänteitä, useita kaivantoja ja metalliromua metsäalueilla. (14) Napapiirin koulun pohjakerroksen erään huoneen alta löytyi remontin yhteydessä vanha sodanaikainen öljysäiliö. (15) Nykyisen Myllymäentien varressa on molemmin puolin tietä myös joitakin rakennusten ja asemien jäänteitä, polttoainevarastojen kaivantoja sekä ampumapoteroita. (16)

Napapiirin koulun vierellä oleva saksalaisten rakennuksen raunio. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Myllymäentien länsipuolella oleva rakennuksen raunio. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Polttoainevaraston kaivanto. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Myllymäentien itäpuolella oleva kaivanto. Tämä on polttoainetankin tai -varaston paikka. 

Kuva: Kalevi Mikkonen.

Nykyisen Kairankujan ja Myllymäentien välisellä alueella on ollut Heerin Armee Betriebstofflagerin varasto- ja parakkialue. Alueelta ja sen lähiympäristöstä löytyy vielä muutaman rakennuksen jäänteet, kaivantoja sekä yksi ehjä betonista valettu bunkkeri erään talon takapihalta. Tämä bunkkeri on nykyisin vain osittain maan päällä ja sen sisäänkäynti ja näkyvissä oleva sisus on täytetty maalla ja kivillä. Vain pieni osa bunkkerin katto-osaa on näkyvissä. Muu osa bunkkerista on ilmeisesti hyvin säilyneenä maan alla. Maanmittauslaitoksen vuoden 1949 ilmakuvan perusteella alueella on on ollut iso määrä parakkeja ja kaivantoja. Alueelle on rakennettu iso asuinalue, joka on hävittänyt lähes kaiken saksalaisten rakennustoiminnan jäänteet. Asuinalueen rakentamisvaiheessa siellä oli vielä useita rakennusten pohjia näkyvissä.(17)

Myllymäentien itäpuolella oleva bunkkeri, josta on näkyvillä vain pieni osa. 

Kuva: Kalevi Mikkonen.

______________

Liitteet:

1. Janne Luusua, Nivavaaran maantien, ”pysäkkitien” rakentaminen vuonna 1941. Kirjassa: Saarenkylän historia 1998.

2. Omat kenttätutkimukset. KM. Haastattelutietoja KM. 

3. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kaupunginarkisto. Baracken-Übersicht Stand 10.11.1941, A.O.K. Norwegen, Befehlstelle Finnland, O.Qu.1. Anlagen zum KTB, AOK 20, O.Qu. Übersichten der Versorgung, Einrichtungen der Armee, Korps und Divisionen 11.1.–25.12.1941, 16103/9, T-312/998. U.S. National Archives and Records Administration (NARA). Stand der Bauvorhaben am 6.6.1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Beurteilungen der Versorgungslage - Norwegen und Finnland. 1.5. - 30.11.1941. AOK 20, 36037/1. T-312, R-1033. NARA. Oberkommando der 20. (Gebirgs-) Armee O.Qu./Qu.1. Nr. 500/44 g.Kdos. Betr.: Räumung von Versorgungsgütern mit der E-Bahn auf der Strecke Tuntsa-Rovaniemi. A.H.Qu., den 21.6.1944. Anlage 125.  Anlagenband zum Kriegstagebuch Nr.5, AOK 20, O.Qu. 1.1.1944 - 28.6.1944. AOK 20, 58633/2. T-312, R-1058. NARA. Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949.

4. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kaupunginarkisto.

5. Ibid. AOK 20:n arkisto.

6. Omat kenttätutkimukset. KM.

7. Ibid.

8. Markku Nummelin, Rovaniemen viisi asemaa. Resiina 4/2001, s. 4 - 18. Arkistolähteitä. KM.

9. Omat kenttätutkimukset. KM. Lauri Hongan valokuvia vuodelta 1961. Karttatietoja. Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949.

10. Mikko Jylhä & Markku Torkko, Sata vuotta Rovaniemen energiaa 1913 - 2013. Kerava 2014.

11. Omat kenttätutkimukset. KM.

12. Pekka Välimaan tietoja. Omat arkisto- ja kenttätutkimukset. KM. Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949.

13. Omat kenttätutkimukset. KM. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kaupunginarkisto (RKA). KTB 28.3.1942. Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu/Qu.1. 14.1. - 31.3.1942. AOK 20, 19692/11. T-312, R-1009. NARA.

14. Omat kenttätutkimukset. KM. 

15. Hannu Hakanpään tietoja.

16. Omat kenttätutkimukset. KM.

17. Ibid. Alueella asuintaloja rakentamassa olleen Leo Onkamon tiedot 30.7.2022. Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949.

Kiitokset Tuomas Hongalle Lauri Hongan mustavalkovalokuvista! Samoin kiitokset Pekka Välimaalle valokuvasta!

_________

English summary: Tanklager der Luftwaffe in the Nivavaara area during the Continuation War

The German Luftwaffe had their fuel storage tanks and camp (Tanklager der Luftwaffe) in Nivavaara area near the Nivavaara railway station. The area is about six kilometres from the Rovaniemi center by train. There were two large concrete depots containing large steel tanks. The walls of the smaller depot (about 30 x 30 m) were 8 metres high and 80 cm thick. The walls of the bigger depot (about 35/40 x 40/43 m) were 10 metres high and 80 cm thick. The walls were dismantled in the early 70’s.

 Uusi kirja!

Kalevi Mikkonen: DIETL - Lapin kenraali jatkosodan aikana

Hinta €29,00

350 s., kovakantinen kirja

Dietl-kirja sotahistoriasta kiinnostuneille.

Kirjaa on myynnissä:

Rovaniemen Arktikumin museokaupassa (signeerattuja)

Rovaniemen Suomalaisessa kirjakaupassa

Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museossa (muutama kpl)

Kirjaa voi tilata myös lähes kaikkien nettikirjakauppojen kautta ja tietysti Väyläkirjojen nettisivulta: 

https://www.vaylakirjat.fi/product/kalevi-mikkonen-dietl-lapin-kenraali-jatkosodan-aikana/

__________________

Dietl: Lapin kenraali jatkosodan aikana

 29,00 €

Väyläkirjat
Sivumäärä: 350 sivua
Asu: Kovakantinen kirja
Julkaisuvuosi: 2023
Kieli: Suomi

Kenraalieversti Eduard Dietl (1890 – 1944) oli jatkosodan aikana pisimmän ajan saksalaisten armeijan komentajana Lapissa.

Suomessa ja erityisesti Rovaniemellä hänet muistetaan saksalaisena aseveljenä, joka nautti myös suomalaisten sotilaiden ja siviilien arvostusta. Dietl ei oikein sopinut sodanaikaiseen tai edes sodanjälkeiseen käsitykseen ”pahasta natsista”, vaikka hänen toimintaansa liittyi myös synkempiä vivahteita.

Dietl tuli hyvin toimeen myös siviilien kanssa erityisesti Rovaniemellä, jossa hänen esikuntansa sijaitsi. Hän oli hyvin perehtynyt Suomen historiaan ja hän oli ilmeisen aidosti kiinnostunut Rovaniemestä. Hän jätti itsestään lappilaisille hyvän kuvan, joten häntä muisteltiin aidosti suomalaisten ja Lapin ystävänä.

Kesällä 1944 lento-onnettomuudessa Saksassa kuolleen Dietlin maine ei myöskään tahriutunut Lapin sodan tuhotöissä syksyllä 1944, vaikka hän oli esikuntansa kanssa vastannut operaatio Birken eli saksalaisten ”poltetun maan taktiikan” suunnittelusta.

Tässä kirjassa pyritään kertomaan mahdollisimman laajasti Dietlin toiminnasta Lapissa ja Rovaniemellä keskittyen erityisesti hänen henkilöönsä. Myös Dietlin yleisesti tunnettua, mutta varsin vähän käsiteltyä kansallissosialistista vakaumusta pyritään valottamaan mahdollisimman paljon. Kirjassa käsitellään kattavasti Dietlin poliittisluonteista toimintaa ja myös hänen kulttuuriin ja urheiluun liittyvää aktiivista vaikuttamista.

Tietokirjailija fil.lis. Kalevi Mikkonen on tutkinut sotavuosia Rovaniemellä ja kirjoittanut aiheesta muun muassa kirjan: Parakkeja ja piikkilankaa. Saksan armeijan rakentamiseen liittyvä toiminta Rovaniemen seudulla 1940–1944. (2017).

Saarenputaan/ Vaskurin museosilta Rovaniemellä

© Kalevi Mikkonen 2023 

Saarenputaan silta, jota myös Vaskurin sillaksi kutsutaan, on vuonna 1925 valmistunut teräsbetoninen holvisilta Rovaniemen Saarenkylässä. Jäämerentie Rovaniemeltä Liinahamariin, myöhempi Valtatie 4, kulki sillan kautta vuoteen 1965 asti. 

Maantieosuus Saarenputaan yli pohjoiseen saatiin avatuksi vuonna 1851. Ounasjoki ja Saarenpudas ylitettiin lossilla. Vuonna 1855 Saarenputaan yli rakennettiin noin neljänkymmenen metrin pituinen silta. Sillan lähellä asuneen vaskisepän mukaan siltaa kutsuttiin Vaskurin sillaksi. Mutta sillasta tuli liian matala. Joka kevät tulvavesi nousi kannen yläpuolelle. Liikenne hoidettiin lautalla sillan kannen päällitse. Vuonna 1910 Kemijoen ylälatvoilla syntyi raju ja äkillinen tulva. Kemijoessa vesi oli paljon korkeammalla kuin Ounasjoessa ja niinpä pudasta pitkin Kemijoesta vyöryvä tulva-aalto tempaisi Saarenputaan sillan mukaansa ja vei sen pitkin Ounasjokea vastavirtaan kymmenisen kilometriä.[1]

Uuden, korkeamman sillan suunnittelu aloitettiin vuonna 1916. Mutta aika ei ollut suotuisa sillan rakentamiselle, sillä ensimmäinen maailmansota raivosi maailmalla. Suomen itsenäistymisen jälkeen liitettiin Petsamo Suomeen Tarton rauhassa vuonna 1920. Silloin tuli myös Jäämerentien rakentaminen Petsamoon ajankohtaiseksi. Sillan rakentaminen päästiin aloittamaan kuitenkin vasta vuonna 1924, ja se valmistui seuraavana vuonna. Sillan lopullinen suunnittelija oli yli-insinööri Olli Martikainen. Se oli teknillisenä ratkaisuna aikansa edelläkävijä ja edusti viimeisintä rakennustekniikkaa. Uuden sillan alusrakenne oli tehty kivistä, jotka kuljetettiin hevosvetoisilla kivireillä paikanpäälle. Kivimiehet – sen aikaista tiemiesten rakennusaatelia – hakkasivat kivet lopulliseen muotoonsa perusmuuriin soviteltaviksi.[2] Siltatyöhön käytettiin yli 10000 hevostyötuntia ja 400 000 miestyötuntia.[3] Saarenputaan sillan ajolinjan leveys on vajaat viisi metriä ja sillan kokonaispituus on 16 metriä. Silta on yksiaukkoinen ja vapaa aukko on 10 metriä leveä. 

Saarenputaan/Vaskurin silta. (Kuvat: Kalevi Mikkonen 2020).

Lapin sodassa Saarenputaan silta säilyi lähes uskomattomalla tavalla. Näin ei olisi tapahtunut, elleivät silloin 12-vuotias Toivo Manninen ja 13-vuotias Kauko Aakkonen olisi pelastaneet siltaa seitsemänkymmentä vuotta sitten. Toivo Manninen kertoi Erkki Liljan tekemässä haastattelussa kesällä 1993 tästä tapahtumasta. Pojat olivat jo melkein itseoppineita pioneereja, kun he seurailivat saksalaisten ilmatorjunnan toimintaa. Ennen evakkoon lähtöä pojat huomasivat, että saksalaiset laittoivat neljä isoa lentopommia Vaskurin sillan alle tarkoituksenaan räjäyttää silta, kunhan evakot ja perääntyvät saksalaisjoukot olisivat ylittäneet sillan. Pojat kuitenkin päättivät, ettei heidän siltaa räjäytetä ja niinpä he soutivat saksalaisten poistuttua huomaamatta paikalle ja katkoivat sähköjohdot, irrottivat nallit ja poistivat trotyylin molemmin puolin siltaa olleista räjähteistä. Pojat peittivät jälkensä huolellisesti, etteivät saksalaiset huomaisi paikalla käydyn. Sitten he soutelivat muina miehinä pois.[4]

Saarenputaan silta on kokenut monenlaisia tapahtumia vuosien varrella. Syksyllä 1944 osa Pohjois-Suomen evakoista karjoineen ylitti sillan Lapin evakuoinnin yhteydessä. Väki palasi seuraavana vuonna tuhottuun Lappiin takaisin yli seudun ainoan ehjän sillan. Maineikkaan Jäämerentien ja Nelostien osana silta lakkasi olemasta 1965, kun uuden nelostien liikennejärjestelyt otettiin käyttöön. Saarenputaan silta on nykyisin kevyenliikenteen silta.[5]

Saarenputaan silta on ainoa Jäämerentien silta, joka säästyi tuholta Lapin sodan aikana. Silta on vuodesta 1982 ollut Jäämerentien tiehistoriallinen kohde eli museosilta, joka sisältyy Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.[6]

___________ 

På svenska. In English. Auf Deutsch.

____________

Lähdeviitteet:

[1] Erkki Lilja, Saarenputaan sillan kronikka. Tie & Liikenne 2/2015, s. 38 – 39. 

[2] Ibid. 

[3] Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5092

[4] Lilja 2015. 

[5] Ibid. 

[6] Museovirasto (e.m. linkki).

 

Rovaniemen Ojanperän saksalaiset alueet jatkosodan aikana

© Kalevi Mikkonen 2023 (päivitetty 23.4.2024)

(Kuvat saa isommiksi klikkaamalla yhden kerran kuvaa)

Rovaniemen pienviljelijäkoulun rakennukset Ojanperällä valmistuivat tammikuussa 1941.  Jatkosodan aikana koulun rakennukset toimivat saksalaisten kenttäsairaalana ja autokorjaamona. Saksalaiset tuhosivat kaikki rakennukset lokakuussa 1944.

Saksalainen sairaalayksikkö ½ Feldlazarett 617 (kenttäpostinumero 19144) vuokrasi syksyllä 1943 Rovaniemen Pienviljelijäkoulun alueelta pelto- ja tonttimaata yhteensä 8 000 neliömetrin alueen kenttäsairaalan parakki- ja liikennöintialueeksi. Sairaalan käyttöön tuli myös koulurakennuksia, saunarakennus ja neljä käymälää, joiden yhteispinta-ala oli 1 473 neliömetriä. Vielä kesäkuussa 1944 alueelle rakennettiin infektioparakki.[1]

Saksalaisten kenttäsairaalan vuokraamat alueet ja heidän käyttämä tieverkosto on rajattu karttaan punaisella viivoituksella.

Toinen saksalainen sotilasyksikkö Stab I Armee-Nachrichten-Regiment 550 (kenttäpostinumero 00974) vuokrasi Rovaniemen Pienviljelijäkoulun alueelta marraskuussa 1943 tonttimaata yhteensä 2 700 neliömetrin alueen moottoriajoneuvojen korjauspajarakennuksia varten. Myös koulurakennuksia vuokrattiin huhtikuussa 1944 yhteensä 336 neliömetriä korjaamoja varten. Myös kuljetusjoukkojen esikunta Gebirgs-AOK 20, Transportoffizier 11 Rovaniemi-Finnland (kenttäpostinumero 42853) vuokrasi Pienviljelijäkoulun alueelta maata. Näiden yksiköiden alue on rajattu karttaan sinisellä viivoituksella. Ojanperällä paloi kuljetusjoukkojen autovarastoparakki 3.4.1942. palossa tuhoutui Rovaniemen palolaitoksen raportin mukaan kuusi kuorma-autoa.[2] 

Lapin Kansa 5.4.1942.

Alueelle rakennettiin paljon uusia rakennuksia sodan jälkeen, mutta niistäkin useimmat on jo purettu. Nykyisin (2023) alueella on vain kolme rakennusta, jotka ovat samoilla paikoilla kuin sota-ajan rakennukset. Koulun päärakennus sijaitsee samalla paikalla kuin saksalaisten sairaalakäytössä ollut rakennus. Navettarakennus tuhottiin lokakuussa 1944, mutta sen perustukset säilyivät ja niiden päälle rakennettiin uusi navetta, joka on vieläkin olemassa. Alue on muutamaa rakennusta lukuun ottamatta suunnilleen samanlainen kuin sota-aikana. Alueen tieverkosto on jotakuinkin samanlainen kuin sota-aikana.

Koulun alue nykyään on hyvin paljon samanlainen kuin sota-aikana. Rakennukset ovat sodanjälkeiseltä ajalta ja tieverkosto on sama.

Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Ilmakuva vuodelta 2021.

Hygienisch-bakteriologische u. chemische Untersuchungsstelle Rovaniemi

Ojanperällä, lähellä silloista Pienviljelijäkoulua, nykyisen Kemijoen itäpuolen tien varrella, sijaitsi saksalaisten Hygieenis-bakterologinen ja kemiallinen tutkimuslaitos (ETRS-TM35FIN: N 7373430, E: 443389). Sen johtajana oli Stabsapotheker Dr. A. Schwarz ja laitosta ylläpiti Gebirgs-AOK 20 (Fp.Nr 42853).[3] Koko AOK 20:n sairaala- ja saniteettijärjestelmää Lapissa ja Suomessa johti Armee-Arzt 20. Gebirgs-Armee johtajanaan tammikuun puolivälistä 1942 alkaen Generalstabsarzt Dr. Kurt Franz Theodor Bingler (1888 - 1972). Sodan jälkeen hän harjoitti lääkärin ammattia Münchenissä ja myös Garmisch-Partenkirchenissa iho- ja sukupuolitautilääkärinä.[4] Armee-Arzt 20. Gebirgs-Armeen vahvuus 3.12.1943 oli 1 + 18 +23.[5] 

Tämän laitoksen tehtävänä oli tutkia mm. sotilaiden laboratorionäytteitä kulkutautien estämiseksi, tehdä verikokeita, tarkastaa elintarvikkeiden ja juomien laatua ja kaikkea terveyteen ja yleiseen hygieniaan liittyviä asioita. Huhtikuussa 1944 laitos mm. tutki suomalaisten tehtaiden virvoitusjuomien sopivuutta saksalaisten käyttöön todeten juomat sopiviksi. Laitos rakennettiin Ojanperälle vuoden 1943 lopulla H.E. Keskiojalta vuokratulle alueelle. Sopimus allekirjoitettiin 16.12.1943 ja se astui voimaan takautuvasti 1.12.1943 alkaen. Alueen pinta-ala oli 2725 m² ja sen kuukausivuokra oli 68 markkaa 15 penniä.[6] Maanmittauslaitoksen ilmakuvissa vuodelta 1946 ja vielä vuodelta 1952 näkyy suorakulmaisen rakennuksen reunat hyvin. Aiemmin tutkimuksia ilmeisesti tehtiin Rovaniemen keskussairaalassa ja saksalaisten kenttäsairaaloissa. Nykyisin laitoksen kaikki perustukset ovat hävinneet asutuksen ja tietöiden takia. Metsiköstä löytyy hieman piikkilankaa, tiiliä, puutavaraa ym., jotka voivat olla laitoksen jäänteitä. Laitoksen autopihan paikka näkyy vielä nurmialueena entisen laitoksen vieressä.

Virvoitusjuomien tutkimus.

Laitoksen reuna-aluetta.

Tiiliä.

Piikkilankaa.

Lapio.

Puujäänteitä.

Laitoksen autopihan paikka.

Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Tämän rakennuksen vastakkaiselle puolelle piti rakennussuunnitelman mukaisesti tehdä 12 x 25 metrin alueelle henkilö- ja kuorma-autoja varten halli (Pkw-Lkw-Halle) (ETRS-TM35FIN: N 7373411, E: 443356). Ilmakuvien tai maaston perusteella ei pysty varmasti sanomaan, tehtiinkö kyseinen rakennus. Tälläkin kohdalla on levennetty tietä, tehty leveä oja ja myös rakennettu sähkökaappirakennus.

 

Autohallin paikka nykyisin.

---

Lähdeviitteet:

[1] Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kaupungin arkisto (RKA); Joukko-osastotiedot: KM; 0816. Is.komppania 19.1.1943. Ilmoitus po. sk:p.n alueella sattuneista tulipaloista 1942. Lapin lääninhallituksen arkisto. Rovaniemi; Lapin Kansa 5.4.1942.

O.Qu./Truppe T 10.7.1944 An O.Qu. Tätigkeitsbericht für den Monat Juni. Anlagenband zum Kriegstagebuch Nr. 5, AOK 20, O.Qu. 1.1. - 30.6.1944. AOK 20, 58633/4. T-312, R-1059. NARA.

[2] Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kaupungin arkisto (RKA); Joukko-osastotiedot: KM. 

[3] Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunta III 9, Ea:1. Saapuneet kirjeet 1940 - 1943. RKA; Joukko-osastotiedot: KM.

[4] Https://de.wikipedia.org/wiki/Kurt_Bingler.

[5] Anlage zu (Geb.)A.O.K.20 Ia/Org.Nr. 1325/43 g.Kdos.vom 3.12.1943. Truppenverteiler B 1 bis B 3. Kriegstagebuch (Geb.) A.O.K.20/Ia. Anlagenband Dezember 43. 43871/7. AOK 20. T-312, R-1045. NARA.

[6] Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunta III 9, Ea:1. Saapuneet kirjeet 1940 - 1943. RKA; Joukko-osastotiedot: KM; Oberkommando der 20.(Gebirgs-)Armee O.Qu./Qu.1 Nr. 87/44. A.H.Qu., den 3.4.1944. Besondere Anordnungen für die Versorgung Nr. 22. Anlagenband zum Kriegstagebuch Nr. 5, AOK 20, O.Qu. AOK 20, 58633/3. T-312, R-1058. NARA.