Ounasvaaran alueen saksalaiset leirit

 jatkosodan aikana 1941 – 1944

© Kalevi Mikkonen 2018 (päivitetty 9.7.2022)

Rovaniemen Ounasvaaran alue oli jatkosodan aikana laajalti saksalaisten käytössä. Siellä oli useita parakkialueita, sairaala-alue, leipomo-, eläinlääkintä- ja kuljetuskomppanioiden alue, turvallisuuspalvelun vankila-alue, rintamaesikunnan alue, Luftwaffen alueita, sotilaskoti sekä tietysti Rommelin kenttä, joka siellä on edelleen. Pullinpuolen Jäämerentien osan varrella oli myös runsaasti saksalaisten parakkeja, mutta ne eivät tällä kertaa kuulu tämän kirjoituksen aluejakoon.

Luftwaffen parakkileiri

Lastenkodin ja Ranuantien yläpuolen maastossa Ounasvaaran alueella oli Luftwaffella isohko vuosina 1942 ja 1943 rakennettu parakkileirialue. Ounasvaaran rinteen ylä- ja myös alaosassa oli joulukuussa 1941 Rovaniemelle siirtyneen ilmatiedusteluyksikön Luftnachrichten-Regiment 56:n (Ln.Regt. 56) (kenttäpostinumero Stab Ln.Regt 56 L53581) 1.4.1943 muodostetun uuden tutkayksikön II./Flugmelde-Meß-Abteilung -yksikön (kenttäpostinumero L46283) majoitusparakkeja ja alaosassa myös joulukuussa 1941 Rovaniemelle tulleen Gefechtsstand des Fliegerführers Nordin (Lentojohtaja Nordin alueellisen päämajan) rakennuksia. Fliegerführer Nordin päämaja siirrettiin 25.3.1942 Norjan Kirkenesiin. Lisäksi alueella oli ainakin yksi suomalaisen aputyövoiman (Finnische Hilfskraft) parakki. (1) 

Luftwaffen alue Ounasvaaralla. Kartta: Kalevi Mikkonen 2021.

Lännen ja lounaan puoleisella alueella on ollut ainakin 22 rakennusta, korsuja ja kaivantoja, kaivo sekä upseerikerho, autojen kuplahalleja, autotalli, toimistoparakki ja majoitusparakkeja. Lisäksi alueella on runsaasti erilaisia kaivantoja, kuten pitkähkö kaiketi Lapin sodan aikainen taisteluhauta ja/tai sirpalesuoja, jonka päälinja on alunperin ollut noin 1,5-2 x 110 metriä. Linjan päässä on ollut korsun paikka. Linjasta erkaneva varsin kapea ja matala pitkähkö kaakon suuntainen kaivanto lienee ehkä alkua lukuunottamatta joskus sodan jälkeen tehty oja. Alueella on sirpalesuojia, taistelupesäkkeitä, ampumapoteroita ja huoltoteiden poluiksi muuttuneita väyliä. (2)

Ison rakennuksen, majoitusparakin, jäänteitä. Rakennuksen koko on n. 6,5 x 28 metriä. Tämä parakki valmistui syksyllä 1943.

Kuva: Kalevi Mikkonen.

Edellisen kuvan rakennuksen lähellä olleen sirpalesuojan (n. 1-2 x 17 metriä) jäänne Ounasvaaran rinteessä. 

Kuva: Kalevi Mikkonen.

 Saksalaisen rakennuksen betoninen jäänne. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Lapin sodan aikainen taisteluhauta Ounasvaaran rinteessä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

 Rakennuksen jäänteet. Rakennuksen maan pinnalla oleva betonivalu on kooltaan noin 5 x 5 metriä. Saksalaisten piirustusten mukaan rakennus on ollut kooltaan noin 12 x 20  meriä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Armee-Veterinär-Park 462

Ranuantien varressa nykyisen Ounasvaaran yläasteen kohdalla oli Armee Veterinär-Park 462 eli eläinlääkintäyksikön leirialue (14 250 neliömetriä), jota rakennettiin ainakin vuosina 1942 ja 1943. Alueella oli asuin- ja varastoparakkeja, sauna, käymälöitä, autotalli, telttapaikkoja ja hevosteltta-alue, yhteensä ainakin 13 rakennusta. (3) Joitakin kaivantoja ja rakennuksen jäänteitä, mm. betonilattia, oli vielä 1990-luvulla koulun takana näkyvissä, mutta ne hävisivät Ounasvaaran koulun lisärakennuksen rakentamisen yhteydessä.

Eläinlääkintäyksikön leirin rakennussuunnitelma. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto. 

Lager Bäckerei-Kompanie 602

Eläinlääkintäyksikön eteläpuolella ja Ranuantien länsipuolella oli iso Heerin leipomokomppania Bäckerei-Kompanie 602:n (kenttäpostinumero 18941) vuosien 1941 - 1943 aikana rakennettu leirialue. Alue (19 350 neliömetriä) vuokrattiin Rovaniemen kauppalalta 25.2.1942, ja se ulottui nykyisen Ounasvaaran koulun ympäristöstä aina Lukkarinkadulle saakka. Leipomokomppania asettui Rovaniemelle 18.9.1941 alkaen. Alueella oli ainakin 18 rakennusta, joista ehkä kaksi oli leipomorakennuksia. Muita alueen rakennuksia olivat asuin- ja varastoparakit, hevostallit, höyrysulatusuunit (6 kpl), autotallit ja kaivo. (4) Näistä rakennuksista jäi saksalaisilta tuhoamatta yksi ruokalaparakki, yksi asuinparakki (4 x 12,80 metriä) ja yksi käymälärakennus. (5)

Leipomokomppanian leirialueen suunnitelma. 

Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto. Merkinnät: Kalevi Mikkonen.

Leipomorakennuksen suunnittelupiirrustus. Asiakirja: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Bäckerei-Kompanie 602 Kühlanlage

Ns. Soramonttua vastapäätä Ranuantien varressa tien länsipuolella Ranuantien ja nykyisen Ilvespolun välisellä alueella oli Heerin leipomokomppanian Bäckerei-Kompanie 602:n Kühlanlage (varasto- ja kylmiöalue), jossa oli ainakin 19 rakennusta. Alueella oli perunakellareita (4 kpl), ruokavarastomakasiineja (6 kpl), kylmiöitä (2 kpl), majoitusparakkeja (2 kpl), ukrainalaisten luottovankien majoitusparakki, toimistoparakki, sauna, keittiö ja puuvarasto. Alueen eteläreunalla kulki kenttätie (huoltotie). Aluetta rakennettiin ainakin vuonna 1943. Saksalaiset vuokrasivat heinäkuussa 1943 yhteensä 35 149 neliömetrin suuruisen alueen, joista veljekset Sukulan mailta 2 761 neliömetriä, Erkki Kiviniemen mailta ensin 25 775 neliömetriä ja vielä myöhemmin 301 neliömetriä ja Mikko Myllärin mailta 6 312 neliömetriä. (6)

Bäckerei-Kompanie 602:n Kühlanlagen rakennussuunnitelma vuodelta 1943. 

Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto. 

Kylmiöistä vedettiin vesijohtoputki Kemijoen rantatörmälle, jossa saksalaisilla oli oma pumppuasema Lukkariniemen maa-alueen rannalla 20 metriä silloiselta rantatöyräältä. Pumppuasemalla oli työssä sodan aikana ukrainalaisia luottovankeja. Pumppuasema pumppasi vettä ylempänä olevalle Kühlanlagen alueelle. Betonista tehty pumppuasema oli maan alla olevassa bunkkerissa, ja sinne mentiin katon kautta portaita pitkin alas. Maanalaisen aseman korkeus oli 2,5 metriä. Sodan jälkeen Rovaniemen kauppala osti Lapin Jäte Oy:ltä tämän saksalaisten rakentaman läpimitaltaan kolmetuumaisen vesijohtoputkiston, jonka pituus oli yhteensä 450 metriä. Pumppuhuoneen putket ja liete- ja imukaivot olivat käyttökuntoisia. Huoneeseen asennettiin vesipumppu, sähkömoottori ja muuntaja, sillä saksalaisten käyttämä järjestelmä oli toisenlainen kuin suomalaisten käyttämä. Tämä pumppuasema oli käytössä aina 1950-luvun alkupuolelle saakka, jolloin vesilaitoksen työntekijä Pentti Mikkonen kävi sulkemassa sen aseman, kun uudet pumppuasemat ja putkistot otettiin alueella käyttöön. (7) Myöhemmin pumppuasema on ilmeisesti peitetty maalla ja se lienee siellä edelleen. Kiviniementien maantien putkiston vaihtamisen aikana kesällä 2013 vanha saksalaisten ohut vesijohtoputki kaivettiin näkyville.

Metsäherra Jarl ”Sunkku” Sundquist kirjoitti muistiinpanoihinsa, että hänen johtamansa saksalaisia piileskellyt porukka löysi Salmijärven sillasta noin 400 metriä Ounasvaaralle päin ehjänä säilyneen saksalaisten ison lihasäilykevaraston, jossa oli puolisen miljoonaa tölkkiä ja rasiaa. Tästä varastosta suomalaiset sotilaat saivat kipeästi kaipaamaansa muonaa täydennykseksi. (8) Tämä mainittu varasto on nimenomaan leipomokomppanian kylmävarasto, koska muuta samanlaista ei tällä alueella ollut. Toisten kertomusten mukaan sieltä löydettiin myös iso leipävarasto.

Lukkarinkadun Soldatenheim

Ounasvaarantien ja Lukkarinkadun kulmauksessa oli vuonna 1943 rakennettu sotilaskoti ja ruotsalaisten autonkuljettajien majoitusparakki, sekä perunakellari ja käymälä. (9) Joulukuun lopulta 1941 alkaen Organisaatio Todtin tarkoituksena oli rakentaa Sallaan iso parakkikylä. Sitä varten Ruotsista ostettiin parakkeja. Ruotsista vuokrattiin myös kuorma-autoja, joita ajoivat palkatut ruotsalaiset autonkuljettajat. Kuorma-autojen parkkipaikat olivat myös lähistöllä. (10) 

Lukkarinkadun sotilaskodin ja ruotsalaisten autonkuljettajien parakin rakennussuunnitelma vuodelta 1943. 

Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Altes Schwedenlager

Kiirunan kaupunginosa sijaitsee Porokadun Ounasvaaran puoleisella alueella. Pientaloalue on saanut nimensä Rovaniemen ruotsalaisen ystäväkaupungin mukaan. Kiirunan alueen nimi tulee välirauhan ajalta (1940 - 1941), jolloin ruotsalaiset toivat Suomeen kansalaiskeräyksen tuloksena puutaloja, joista 30 sijoitettiin Rovaniemelle. Ne oli tarkoitettu ensisijaisesti siirtoväelle ja sodan takia asunnottomiksi joutuneille. Talot myytiin asukkaille vuonna 1941. Alkuperäisistä ruotsalaistaloista vain yhdeksän säilyi sodan tuhoilta.

Kiirunan vieressä nykyisen Porokadun ja Sorkuntien välisellä alueella oli vuosina 1941 ja 1942 rakennettu iso Luftwaffen parakkileiri nimeltään Altes Schwedenlager. Tämä vanha Schwedenlager oli saanut ”ruotsalaisen” nimensä sen takia, että sinne oli huhtikuussa 1941 valmistunut välirauhan aikaisen Petsamon liikenteen ruotsalaisten autonkuljettajien parakkileiri, jossa oli kuusi asuinparakkia, korjaamoparakki, kokoontumisparakki, sauna, joitakin varastoja ja käymälöitä. Ruotsalainen Petsamon liikenne loppui jatkosodan syttyessä, joten parakit myytiin saksalaisille, jotka myös laajensivat leiriä uusilla parakeilla.

Ruotsalaisten Petsamon liikenteen autonkuljettajien parakkileiri Ounasvaaran ns. Kiirunan alueella nykyisen Porokadun varrella. Jatkosodan alkaessa saksalaiset ostivat parakit ja sinne rakennettiin Altes Schwedenlager. Kuva: Oma arkisto.

Lokakuussa 1941 alueella majoittuivat  seuraavat yksiköt: Stab/ Res. Flak Abt. 467 (vahvuus 14.10.1941: 8 + 125), Kw. Werkstattzug 411 (Luftwaffe) (vahvuus: 2 + 57) ja  Stoluft b. A.O.K. Norwegen Abt. Ia op 2 (vahvuus 1 + 2).  Luftwaffe vuokrasi lisää maa-alueita käyttöönsä Porokadun eteläpuolelta Siiri Hervan (21 807 neliömetriä), Siina Lukkariniemen (14 400 neliömetriä) ja Matti, Erkki ja Eevert Sukulan (60 900 neliömetriä) maa-alueilta. (11) Altes Schwedenlagerin alueella oli kaikkiaan ainakin 46 rakennusta. Siellä oli Stab schwere Flak-Abteilung 425:n rakennuksia, kaksi työpalvelujärjestön Reicharbeitsdienstin (RAD) rakennusta, majoitus- ja varastoparakkeja, moottoriajoneuvohalleja, kuorma-autokorjaamo, muita korjaamoita, osastoparakki, sauna, keittiö ja käymälöitä. Ranuantien varressa itäpuolella ja Altes Schwedenlagerin länsireunassa oli Luftwaffen ilmatorjuntakorjausyksikön Kommandeur (Kdr.) Flak Instandsetzungs 103/III:n vuonna 1943 rakentama kuorma-autohalli, työpajaparakki, jokin muu parakki ja muuntaja. Luftwaffen alueen eteläpuolella oli Heerin 2. Kompanie Gebirgs-Träger-Bataillon 57:n (kenttäpostinumero 47233) vuonna 1943 rakennettu leirialue, jossa oli kuusi rakennusta. Alueella oli mm. keittiö, kellari, varastoparakki, oleskeluparakki ja upseerien asuinparakki sekä leirin reunalla vielä yksi Luftwaffen majoitusparakki. (12) Altes Schwedenlagerin rakennuksista säilyi ehjänä vain yksi pieni asuinparakki, yksi pesutupa ja yksi käymälä. (13) Nykyisin alueelta on vielä löydettävissä joitakin rakennusten jäänteitä, kaksi asemakaivantoa, poteroita, tiiliä ja metalliromua. (14)

Altes Schwedenlagerin täydennysosan rakennuslupahakemus vuodelta 1942. 

Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto. Merkinnät: Kalevi Mikkonen.

Schwedenlager

Altes Schwedenlagerin pohjoispuolella oli uusi Luftwaffen Schwedenlager, joka oli vuosina 1943 ja 1944 rakennettu iso leirialue. Luftwaffe vuokrasi alueelta kaksi Rovaniemen kauppalan omistamaa maa-aluetta, joiden yhteispinta-ala oli 33 232 neliömetriä. (15) Uuden Schwedenlagerin alueella on sijainnut Das Flughafen-Bereichskommando 27/III:n (kenttäpostinumero 00854) leirialue. Yksikkö sijoitettiin Rovaniemelle lokakuussa 1941. Schwedenlagerin alueelle oli majoitettu myös Unterkunftsbereich der Flak-Brigade 13 (Ilmatorjuntaprikaati 13:n majoitusyksikkö). Luftlotte 5:een kuulunut Flak-Brigade 13 sijoitettiin Rovaniemelle 1.6.1942 alkaen. Lisäksi Schwedenlagerissa oli Barackenlager des Flakführer Mittelfinnlandin ja Kdr. (Kommandeur) der Lw.-Bautruppe Finnlandin majoitustilat. (16)

Schwedenlagerin alue vuonna 1944. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Nämä yksiköt eivät välttämättä olleet samaan aikaan leirialueella, vaan ne ovat mahdollisesti olleet alueella eri aikoina ja rakennukset eri käytössä. Schwedenlagerissa on ollut autotalli, miehistön majoitusparakkeja (ainakin seitsemän), upseerien majoitusparakkeja (2 kpl), komendantin parakki, liiketilaparakki, upseerikerho eli kasino, toimistoparakki, kenttärakennustoimiston parakki, sauna, asevarasto, keittiö- ja kanttiiniparakki sekä useita käymälärakennuksia. (17) Schwedenlagerin rakennuksista säilyi ehjänä kaksi asuinparakkia (6,80 x 11,50 metriä ja 6,70 x 12,70 metriä) ja kaksi käymälärakennusta, jotka olivat sodan jälkeen rakennusliike Pohjolan käytössä. (18)

Schwedenlagerin alueen rakennuksista ei ole enää paljoakaan jäljellä, koska alue on miltei rakennettu täyteen omakotitaloja. Aivan alueen reunalla on säilynyt maareunuksin (kolmella sivulla) reunustettuja kaivantoja neljä vierekkäin. Kaivannot ovat todennäköisesti lautavarastojen pohjia. Paikalla on myös metalliromua (mm. kamiina) ja rautalankaa. Joidenkin omakotitalojen pihamailla on vielä saksalaisten rakennusten betonipohjia. Laitakadun ja Vasantien välinen puistoalue on vahvistettu puistoalueeksi. Tällä alueella on yksi saksalaisten Schwedenlagerin rakennuksen raunio ja poluiksi muotoutuneita huoltoteiden jälkiä sekä nykyisin jo tasaantuneita ehkä taistelupesäkkeiden tai vajojen kuoppia. (19) 

Korück 525 pyysi Regimentsstab Armee-Nachrichten-Regiment 550 -yksikön nimissä (kenttäpostinumero 41750) lupaa vuokrata vielä 17.7.1944 Schwedenlagerin eteläpuolella sijaitsevan 800 neliömetrin metsäalueen Rovaniemen kauppalan mailta bunkkerien rakentamista varten. Saksalaisilla oli tällöin käynnistymässä Ringwall-asemien rakentamissuunnitelma, johon nämä puolustusasemat varmaankin liittyivät. Asialle pyydettiin pikaista käsittelyä. (20) Ei ole varmaa, rakennettiinko tuolle suunnitellulle alueelle lopulta mitään, koska alue on nykyisin jo niin täyteen rakennettu, ettei sieltä ole löydettävissä enää mitään jäänteitä.

Sportsbahn Feldmarschall Rommel

Ranuantien itäpuolella on Rommelin kentäksi kutsuttu urheilukenttä. Kentän rakensivat saksalaisen Heerin leipomokomppanian Bäckerei-Kompanie 602:n ja viereisen Heerin kuljetuskomppanian miehet vuonna 1943 virkistysalueekseen antaen kentälle mahtipontisen nimen Sportsbahn Feldmarschall Rommel (tunnettu myös nimellä Feldmarschall-Rommel-Kampfbahn) (Marsalkka Rommelin urheilukenttä), joka oli kirjoitettu kentän portin ylälaudoitukseen. Kentän juhlalliset avajaiset olivat 18.7.1943. Ohjelmassa oli kahdeksan saksalaisen jalkapallojoukkueen välinen jalkapalloturnaus sekä kahden saksalaisen käsipallojoukkueen välinen ottelu. Kenraalieversti Eduard Dietl vihki kentän käyttöön ja jakoi parhaan pelaajan palkinnot. Kentällä järjestettiin muutamia jääpallo- ja jalkapallo-otteluja myös saksalaisten ja suomalaisten välillä. Kenttää ympäröi silloin koivuaita ja myös kenraalieversti Dietl istui joskus seuraamassa pelejä koivuista tehdyssä juhlakatsomossa. Parhaimmillaan otteluita saattoi katsoa jopa yli tuhat katsojaa. Seuraava isompi urheilutapahtuma kentällä oli 16.9.1943 järjestetty Wehrmachtsportfest, johon osallistui 18 eri yksiköiden joukkuetta.(21) Kunnalliskertomuksen mukaan kenttä oli varsin huonosti tehty, vino ja pehmeä hiekkakenttä ja sen takia pölyinen. (22)

Rommelin kentän avajaiset 18.7.1943. Lappland-Kurier 30.7.1943.

Saksalainen maajoukkojen kuorma-autokomppanian sotilas Gerhard Pommerening, jonka yksikkö oli sijoitettu lähelle Rommelin kenttää Ranuantien toiselle puolelle, muisteli seuraavaa: ”Tien toisella puolella siinä vieressämme oli vapaata tilaa. Raivasimme alueen tyhjäksi, poistimme kivet ja pystytimme kaksi maalia. Siinä pelattiin jalkapalloa. Se alue on nyt nimeltään Rommelin kenttä. Kun aloitimme pelaamisen vuoden alussa 1943, pystytimme vain maalit, myöhemmin siihen tehtiin oikein portti, jossa oli kyltti Rommels Platz. Nykyisin kenttä on vain suurempi.” (23)

Rommelin kenttä on edelleen paikallaan. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kunnostettu kenttä on edelleen paikallaan Kiirunan alueella, Ounasvaaran rinteessä. Rommelin kenttä on ainoa saksalaisajasta muistuttava paikannimi Rovaniemellä. Rommelin kentän nimi eli vuosikymmeniä vain paikallisten asukkaiden suullisena perinteenä, koska kaupunki saksalaisajan menneisyyttä häveten ei hyväksynyt nimeä asemakaavakarttaan ennen kuin 2000-luvun alussa.

Rommelin kentän yläpuolella Ounasvaaran kupeessa oli tuholta säästynyt lautaseinäinen kahden huoneen saksalainen parakki, joka oli jonkin aikaa sodan jälkeen Rovalan käytössä, jonka jälkeen se purettiin. (24) Kentän yläpuolella Ounasvaaran alarinteessä on yksi pienen rakennuksen jäänne, jossa on vielä hieman romuakin jäljellä. Samoin sieltä löytyy muutamia potero- ja asemakaivantoja. Näitä oli alueen lähellä enemmänkin, mutta teiden rakentamisen takia ne ovat hävinneet. (25)

Kraftwagenkompanie, Arrest-Anstalt, Frontleitstelle 42

Rautatien, nykyisen Kajaanintien (Ranuantie) ja Ounasvaarantien välisellä alueella oli useita saksalaisten parakkialueita, joita rakennettiin vuosien 1941 - 1943 aikana. Alueet olivat Rovaniemen kauppalan ja Valtion Rautateiden omistuksessa. Tällä alueella on ollut runsaasti saksalaisten rakennuksia, varastoja, autovarikkoja, autokorjaamoja ja vankila. Kaikkiaan alueella oli ainakin viitisenkymmentä rakennusta. (26) Aluetta on sodan jälkeen ja aivan viime vuosinakin rakennettu uudelleen ja tehty infrastruktuuria. Silti siellä on jäljellä vielä runsaasti jäänteitä sodanaikaisista rakennuksista ja kaivannoista.

Silloisen lastenkodin lähellä ja nykyisen kauppa-alueen tontilla on ollut ainakin Heerin kuorma-autokomppanian isokokoisia (noin 15 x 32/36 metriä) autovarikkoja, autokorjaamoja ja asuinrakennuksia, sauna sekä iso polttoainevarasto ja jakeluasema. Nykyisen kauppa-alueen kohdalla oli autonkorjausmonttuja, jotka sodan jälkeen käsiteltiin ja täytettiin maalla. Kauppahallin ja kerrostalojen rakentamisen jälkeen kaikki jäänteet alueen rakennuksista ovat hävinneet. (27)

Saksalaisia kuljetuskomppanian sotilaita autotallin edustalla Ounasvaaralla. Takana keskellä Gerhard Pommerening. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Entinen lastenkoti oli saksalaisten käytössä ennen heidän omien sairaalaparakkiensa valmistumista Heerin sairaalana. Lokakuussa 1941 lastenkotiin oli majoittunut myös Abwehrnebenstelle und Geheime Feldpolizein ryhmä, jonka vahvuus oli tällöin kaksi upseeria ja kuusi miehistön sotilasta. Rakennus on edelleen olemassa. Lapin sodan aikana sairaala ja sen alue oli miinoitettu, mutta miinoja ei räjäytetty. Kauppalan tuhon jälkeen sinne sijoitettiin kauppalan virastot. Kauppalanjohtaja sekä virkamiehet myös asuivat rakennuksessa. (28)

 Rovaniemen lastenkoti n. vuonna 1945. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Sama rakennus nykyään. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Geologisen tutkimuslaitoksen kohdalla oli portaita ja kaivantoja ennen GTL:n taloa. Alue oli lasten suosittu leikkipaikka, josta löytyi runsaasti sodanaikaista tavaraa. GTL:n talon kohdalla oli saksalaisilla heidän omille tutkinto-, rangaistus- ja arestivangeilleen tarkoitettu muuratuilla selleillä varustettu ilmeisesti Sicherheitsdienstin (SD:n) vankila nimeltään Standort Arrest-Anstalt Rovaniemi. Alue oli piikkilanka-aidalla ympäröity. Tämän vieressä on säilynyt isohko pengeralue, jossa ilmeisesti oli rakennuksia, joissa oli luonnonkivireunuksia. Vieressä on Lapin sodan aikainen taisteluhauta, joka on noin 50 metriä pitkä, syvyydeltään noin 1 - 1,5 metriä, ja leveydeltään noin 1 - 1,5 metriä. Keskellä ja pohjoispäässä on ilmeisesti ollut korsun paikka. Saksalaisten arkistoista selvisi, että vankilassa vieraili kenttäpappi säännöllisesti sielunhoitoa antamassa. Armeijan päiväkäskyssä 20.12.1942 valitettiin sitä, että vankilaan tuodaan vankeja ilmoittamatta. Koska vankilassa oli vain rajoitettu määrä sellejä käytettävissä, tästä lähtien vankila otti vastaan vankeja vain etukäteen kirjallisesti tai suullisesti tehdyillä sopimuksilla. Vangit oli tuotava päivittäin klo 17 puhdistettuna, ilman arvoesineitä tai rahaa, mutta peseytymisvälineillä varustettuna syöpäläistenpuhdistuslaitoksen kautta. Saattokommando tuli paikalle klo 16.45. Näitä aikoja oli ehdottomasti noudatettava. Lieviä rangaistuksia ei vankilassa voinut suorittaa. Helmikuussa vuonna 1943 alueelle rakennettiin peseytymisparakki. Vuoden 1944 rakennussuunnitelmaan oli merkitty laitoksen lisärakentaminen.(29) 

Vankila-alueen rakennusten jäänteitä nykyisen Geologisen tutkimuslaitoksen vieressä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Rautatien ja Lähteentien välisellä alueelle rakennettiin uusi leirialue Frontleitstelle 42:n Lager Ounasvaara (Unterkunftslager), joka otettiin käyttöön 15.3.1943 ja jossa oli Kivikoululta tänne siirtyneen Frontleitstelle (ent. Frontsammelstelle) 42:n lukuisia majoitus- ja varastoparakkeja, ilmeisesti iso toimistorakennus, sotilaskoti, autotalli, perunakellari, sauna- ja pukeutumistila ja useita käymälärakennuksia, kaikkiaan noin kolmisenkymmentä rakennusta. Alueella oli keskusaukio (noin 10 x 60 metriä), jonka ympärillä oli neljä isohkoa rakennusta, joista kolme oli 11 x 30 metriä ja yksi 6,5 x 41,40 metriä ja sen kyljessä oleva lisäosa 6,5 x 12,5 metriä. (30) Alueen rakennuksista säilyi vain yksi asuinparakki (6,80 x 12,80 metriä) ja yksi käymälärakennus. (31) Joitakin rakennusten jäänteitä, kaivantoja ja varasto- sekä asemakuoppia on vielä alueella näkyvissä. Alueelle oli järjestetty Rovaniemen rautatieasemalta sukkulalinja kuljetuksia varten. Kuorma-autot kulkivat alueelle Ranuantien kautta ja jalankulkijat Ounaskosken rautatiesillan kautta ja sillan vierestä merkittyä polkua pitkin. Osa tätä polkua on näkyvissä vieläkin. (32)

Tämän leirialueen rakentaminen oli vielä kesken, kun sinne päätettiin vuoden 1943 alkupuolella tuoda Lappiin sijoitettava osa Geb.Pol.Rgt 18:n osastoja. Nämä olivat Rgt.-Stab, Pi.-Zug, ja III.Btl, joissa oli yhteensä 839 miestä, 58 hevosta, 141 sotavankia ja ajoneuvoja. Tätä varten leiri oli saatava valmiiksi ja sitä oli myös laajennettava. Rakentamista varten oli tuotava riittävästi rakennustarvikkeita mitä pikimmin. Hevosia varten tarvittiin ainakin kuusi vaneritelttaa. (33)

Frontleitstelle 42:n saunarakennuksen jäänteet. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Tässä kartassa näkyy vasemmalla ylhäällä Frontleitstelle 42:n alue, sen vieressä oikealla Standort Arrest-Anstaltin alue, keskellä nykyisen Ounasvaaran yläasteen kohdalla Armee Veterinär-Park 462:n alue ja alhaalla Bäckerei-Kompanie 602:n alue. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Junaradan idän puolen taisteluasemia ja parakkeja

Ounasvaaran junaradan viereisellä sivustalla on myös lukuisia kaivantoja, joista voi päätellä siellä olleen paitsi taisteluhautoja ja -pesäkkeitä, myös vartiointitoimintaan liittyviä kaivantoja. Ainakin osa näistä lienee Lapin sodan aikaisia kaivantoja. Vaaran laidassa radan vieressä on pitkä taisteluhautakaivanto, rakennusten jäänteitä, taistelupesäkkeitä ja ampumapoteroita. Itse Ounasvaaran alueella on myös pohjoislaidalla taistelupesäkkeitä ja siellä täällä vaaran korkeammillakin osilla. Vaaran laidoilla on ollut ilmeisesti pitkähkö taistelukaivantojen linja, joka on ulottunut aina nykyisen golf-radan tienoille ja sieltä vaaraa ylöspäin Tottorakan ympäristöön ja sieltä edelleen Välirakan alueelle ja sieltä kohti nykyistä Urheiluopiston aluetta. Ehkä osittain Lapin sodan aikaisia ampumapoteroiden ja taistelupesäkkeiden jälkiä on maastossa vielä näkyvissä, mutta osa lienee jo kasvanut umpeen. Saksalaiset hyödynsivät myös vaaran luontaisia onkaloita ja kivimuodostelmia pesäkkeiksi. (34)

Rakennuksen (betonikorsu) jäänteet, n. 5 x 7 metriä. Katto on osittain sortunut, mutta muuten varsin ehjä. Rakennuksen alueella on metalliromua, mm. hetekka. Ilmeisesti juuri tämä bunkkeri on rakennettu kesäkuussa 1944 TF Amtin käyttöön. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Taistelupesäke Ounasvaaran rinteessä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Jäämerentieltä junaradan sillan alikulkukäytävän kautta kulkeneen vanhan Ranuantien kohdalla heti alikulkukäytävän viereisellä alueella oli saksalaisilla viisi asuntoparakkia, jotka säilyivät tuhoamiselta. Lähistöllä oli myös suomalainen betonivalimo ennen sotaa ja sodan aikana. Lähellä tätä aluetta idässä Ounasvaaran alarinteen puolella oli myös kauppalan sähkölaitoksen puuvarastolla työskentelevien venäläisten sotavankien vankiparakki. Alueella on lisäksi ollut kauppalan Kemi-yhtiöltä ostettu parakki radan itäpuolella ilmeisesti nykyisen Kajaanintien ja Lähteentien välisellä alueella radan vieressä. Parakki oli kauppalan omaisuutta ja se oli varsin isokokoinen laudoista tehty parakki. Siellä oli kaksi kauppalan työntekijää töissä ainakin jatkosodan alkuun asti. Jatkosodan aikana se oli mahdollisesti saksalaisten käytössä, koska sen vieressä oli viisi muuta saksalaisten parakkia. (35)

Kaikki parakit näkyvät vuonna 1946 otetussa (Maanmittauslaitoksen) ilmakuvassa ja pari parakkia näkyy vielä vuonna 1958 otetussa valokuvassa ja useissa muissa ilmakuvissa, jotka löytyvät Lapin maakuntamuseosta. Parakit säilyivät sodassa, ja niitä remontoitiin sodan jälkeen evakosta palaavien asunnoksi. Viimeiset näistä parakeista purettiin ilmeisesti joskus 1950-luvun lopulla tai 1960-luvun alussa. (36)

Kuvan keskiosan kohdalla sijaitsi viisi saksalaisten parakkia, jotka säilyivät tuholta. Tässä 1950-luvulla otetussa kuvassa osa niistä on ilmeisesti vielä jäljellä muiden rakennusten seassa. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Heer Krankensammelstelle

Alueella, joka rajoittuu nykyisen Lähteentien, rautatien ja Jäämerentien väliselle alueelle, sijoittui saksalaisten vuonna 1943 rakennettu iso sairaala-alue (Heer Krankensammelstelle). Sairaala-alueella työskenteli Sanitätskompanie 508/7. Gruppe. Alueen läpi menee nykyisin uusi Kajaanintien siltaliittymä ja pohjois-etelä -suunnassa Mäkimiestenrinne -niminen tie. 

Alueella oli sairaalaparakkeja (noin 6,50-8 x 25 metriä), työverstasparakki (6 x 8 metriä), materiaalivarasto (8 x 16 metriä), autonkuljettajien majoitusparakki (6,50 x 12,50 metriä), autotalli (10,30 x 21,60 metriä), aggregaattivaja (4 x 6 metriä), polttoainevarasto (4 x 6 metriä), käymälöitä, sauna (5 x 10 metriä), taloustoimistoparakki (6,50 x 12,50 metriä), miehistön majoitusparakki (6,50 x 12,50 metriä), upseerien majoitusparakki ja kasino (6,50 x 12,50 metriä), esikuntaparakki, esikunnan majoitusparakki (6,50 x 12,50 metriä), kirjautumisparakki (6,50 x 12,50 metriä) ja lisäksi varastoparakkeja. Alueella oli kaikkiaan parisenkymmentä parakkia. (37) 

Joissakin kohdissa alueen reunoilla olevilla metsäalueilla on vielä näkyvissä joitakin varastojen ja käymälän kaivantoja ja reunavalleja sekä yhden sairaalaparakin perustan jäänteitä. (38) Esikunnan majoitusparakki (6,50 x 12,50 metriä) säilyi ehjänä, mutta purettiin pian sodan jälkeen. (39)

Heerin Krankensammelstellen rakennuskaavio. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Ounasvaaran ampumapaviljonki ja ampumarata

Ounasvaaran vanhalla hiihtostadionilla ja ampumaradalla on Viljami Kaltion suunnittelema Ounasvaaran ampumapaviljonki (aiemmalta nimeltään Ampula), joka valmistui vuonna 1927. Sota-aikana paviljongissa oli sekä suomalaisten että saksalaisten radioasemat ja henkilöstön majoitustilat. Paviljongin ympäristössä oli saksalaisten joukkojen asemapaikka telttamajoituksineen. Ampumaradalla järjestettiin mm. ampumaharjoituksia ja sen ympäristössä maastoharjoituksia. Sotavuosina 1943 ja 1944 ampumarata oli Ounasvaaran kisojen kisakeskus. (40) Edelleen käytössä oleva Ounasvaaran Hiihtoseuran entisöimä paviljonkirakennus on vuosien varrella toiminut talvikisojen huoltorakennuksena ja nuorisotilana. (41)

(Geb.) AOK 20:n upseereja harjoituksissa Ounasvaaran ampumaradalla 10.5.1943. (Kuvat: SA-kuva)

Ounasvaaran ampumaradan ehjänä säilynyt ja jokin aika sitten kunnostettu paviljonki oli jatkosodan aikana saksalaisten radioaseman käytössä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

_______________

Lähdeviitteet:

1. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. Rovaniemen kaupunginarkisto (RKA).

2. Ibid. Omat kenttätutkimukset. KM.

3. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA. 

4. Ibid. IV.a. Tätigkeitsbericht. O.U., den 8. Januar 1942. Anlagen zum Tätigkeitsbericht, AOK 20, O.Qu. 16.5.-31.12.1941. AOK 20, 16103/8. T-312, R-997. U.S. National Archives and Records Administration (NARA).

5. Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. Oulun maakunta-arkisto (OMA).

6. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA. Lageplan Kühlanlage, Bearbeitet juli 1943. (Kartta saksalaisten Ranuan tien varren parakkialueesta ja Kemijoen pumppuasemasta). Arvi Myllärin arkisto.

7. Ibid. Pentti Mikkosen haastattelu 6.6.2012. Arvi Myllärin haastattelu 15.6.2012. Rovaniemen kauppalan kunnalliskertomus vuosilta 1943 - 1949. Turku 1951. Lageplan Kühlanlage, Bearbeitet juli 1943. (Kartta saksalaisten Ranuan tien varren parakkialueesta ja Kemijoen pumppuasemasta). Arvi Myllärin arkisto.

8. Toivo T. Kaila, Lapin sota, Porvoo 1950.

9. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA.

10. Kalle Korpi. Todt-Organisaatio ja Pohjois-Suomen rintama 1941 - 1942. Faravid 35/2011.

11. Saksalaisten rakennuslupahakemuksia. Kansallisarkisto (KA).

12. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA.

13. Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. OMA.

14. Omat kenttätutkimukset. KM.

15. Saksalaisten rakennuslupahakemuksia. KA.

16. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA. Omat arkistotutkimukset. KM.

17. Ibid.

18. Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. OMA.

19. Omat kenttätutkimukset. KM.

20. Saksalaisten rakennuslupahakemuksia. KA.

21. Mikko Uola. Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle. Hämeenlinna 2010. Marianne Junila. Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Helsinki 2000. Lappland-Kurier 30.7.1943. Tätigkeitsbericht für den Monat September 1943. Armeeindentent der 20.(Geb.) Armee. A.H.Qu., den 8. October 1943. Tätigkeitsberichte, AOK 20, O.Qu. 1.7.-31.12.1943. AOK 20, 43871/24. T-312 R-1049. National Archives and Records Administration (NARA). Mikrofilmi. 

22. Rovaniemen kauppalan kunnalliskertomus vuosilta 1943 - 1949. Turku 1951. 

23. Gerhard Pommereningin haastattelusta. Ei päivämäärää. Moniste. LMM.

24. Sami Pirilä, Rovala 1923 - 2003. Muutoksessa mukana. Jyväskylä 2005.

25. Omat kenttätutkimukset. KM.

26. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA.

27. Ibid. Omat kenttätutkimukset. KM. Haastattelutietoja. KM.

28. Ortskommandantur Rovaniemi. Anlage 167. Aufstellung über die im Kommandanturbereicht Rovaniemi unteradressen Dienststellen u. Einheiten. O.U., den 14. October 1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu./Qu.2. Zusammenarbeit mit Finnland auf dem Quartiermeister Gebiet. 19.5.1941 - 9.1.1942. AOK 20, 33166/2. T-312, R-1029. NARA. Lapin Kansa 13.3.1945.

29. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA. Omat kenttätutkimukset. KM. Haastattelutietoja. KM. (Geb.) A.O.K. 20. Abt. IVd. (ev. u. kath.). Tätigkeitsbericht für Monat Juni 1942. A.H. Qu., den 7.7.1942. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. 1.4. -31.12.1942. AOK 20, 27252/43. T-312, R-1025. NARA. Mikrofilmi. Oberkommando der 20.(Gebirgs-) Armee Abteilung IIa. Armeestagesbefehl Nr. 37. A.H.Qu., den 20.12.1942. Anlage 5. Anlagen zum Kriegstagebuch Nr. 2, AOK 20, Ia. Tagesmeldungen Ia. 1.12. -31.12.1942. AOK 20, 27252/13. T-312, R-1019. NARA. Armeeindendant (Geb.) AOK 20 Az.-63 u - IV. A. H. Qu., den 26.2.1943. Anlage 2. Anlagen zum Kriegstagebuch Nr. 3. AOK 20, O.Qu., 1.1.-30.6.1943. AOK20, 36560/26. T-312, R-1040. NARA. Mikrofilmi. Oberkommando der 20. Gebirgs-Armee Qu.2., 21. Januar 1944. Tätigkeitsbericht für die Zeit vom 1.12. - 31.12. 1943. Tätigkeitsberichte, AOK 20, O.Qu., 1.7.-31.12.1943. AOK20, 43871/24. T-312, R-1049. NARA. Mikrofilmi.

30. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA.

31. Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. OMA.

32. Omat kenttätutkimukset. KM. Besondere Anordnungen für die Versorgung Nr. 26. Oberkommando der 20. Gebirgs-Armee O.Qu./Qu.1 Nr. 89/43, O.U., den 14.3.1943. Anlagen zum Kriegstagebuch Nr. 3. AOK 20, O.Qu., 1.1.-30.6.1943. AOK20, 36560/25. T-312, R-1040. NARA. Mikrofilmi.

33. O.Qu./Qu.1 Nr. 4596/42 geh. O.U., den 17.12.1942. Anlag 530. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Befehle, Meldungen usw. O.Qu/Qu.1. AOK 20, 27252/39. T-312, R-1024. NARA. Mikrofilmi.

34. Omat kenttätutkimukset. KM.

35. Pentti Mikkosen haastattelu 5.11.2013.

36. Puolustusvoimien Tiedustelukeskus. Ilmakuva Rovaniemen alueesta 1946. Kuva n:o 545/02. Valokuvia. LMM.

37. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA.

38. Omat kenttätutkimukset. KM.

39. Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. OMA.
40. Leena Talvensaari, OH pelasti historiallisen rakennuksen. Uusi Rovaniemi 20.9.2013. SA-kuva. Haastattelutietoja. KM.

41. Omat kenttätutkimukset. KM. Arkistotietoa.

_________________

English summary: The Ounasvaara area in Rovaniemi during the Continuation War 1941 - 1944

In June 1941 the German military arrived in northern Finland and Rovaniemi. The Germans became co-belligerents with the Finns, jointly waging war on the Soviets between June 1941 and September 1944 in what is known in Finland as the Continuation War. At its height, 220,000 Germans were based and living in Finnish communities about 6 000 of them in Rovaniemi area between 1940 and 1944. Finnish-German military cooperation made North Finland a war zone for Germany troops from 1941 to 1944, but Finnish Lapland was not occupied by the Germans.

The headquarters of the 20th Gebirgsarmee founded in January 1942 and also the base of Luftflotte 5 of the Luftwaffe, were located in Rovaniemi. The town of Rovaniemi is the capital of Lapland, the northernmost province of Finland. Rovaniemi’s and Ounasvaara’s excellent location close to transport links and their junction was the main reason Rovaniemi was chosen as the place of the headquarters.

During the Continuation War the Ounasvaara hill area served as one base and supply center for the Germans. From the autumn of 1941 onwards, there were few hundred  German accommodation- and storehouse barracks in the Ounasvaara area. At that time there were not much Finnish houses there. In the Western and Southwest side of the Ounasvaara hill there were Luftwaffe camps, veterinary medicine unit camp (Armee-Veterinär-Park 462), two bakery troop camps (Lager Bäckerei-Kompanie 602, Bäckerei-Kompanie 602 Kühlanlage), hospital assembly centre (Heer Krankensammelstelle), transport unit camp, front assembly centre (Frontleitstelle 42 Lager Ounasvaara), security service prison Arrest-Anstalt (Sicherheitsdienst, SD), a Lukkarinkatu canteen, new and old Schwedenlager camps and other barracks, trenches and structures.

There are still today foundations from the support structures that once were around Ounasvaara. The remnants of these structures today are mundane. The woods of Ounasvaara contain scattered remains of barracks, workshops, kasinos, trenches and assorted support and storage structures, but the new residential areas and infrastructure has erased most ot those structures. Skiing paths and walking trails (mostly originally German roads) are scattered throughout the woods around the eroding remnants of the German structures. The Germans destroyed almost all their barracks in October 1944 when they left Rovaniemi. 

Ounasvaaran kisat jatkosodan aikana vuosina 1943 ja 1944

© Kalevi Mikkonen 2018

Jatkosodan alkamisen takia Ounasvaaralla ei järjestetty kilpailuja vuoden 1941 talvikisojen jälkeen. Vuoden 1942 aikana Ounasvaaran Hiihtoseuran toiminta oli kokonaan pysähdyksissä. Muualla Suomessa kilpailutoiminta elpyi sodasta huolimatta  ja joitakin kisoja alettiin järjestää. Saksalaiset esittivät vuoden 1943 alussa Suomen Hiihtoliitolle toivomuksen, että heidän sotilaansa saisivat osallistua liiton alaisiin kisoihin Suomessa. Tällöin tuli ajankohtaiseksi myös Ounasvaaran kisojen järjestäminen. Saksalaiset järjestivät omia karsintakilpailujaan, joiden perusteella osallistujat kisoihin valittiin. Myös Yht.E.Roi järjesti suomalaisille omat karsintahiihdot Ounasvaaran kisoja varten 13.-14.3.1943. Ounasvaaran vanhan hiihtostadionin ympäristössä pidettiin 24. - 26.3.1943 ja 24. - 26.3.1944 talvikisat. Saksalaiset olivat aktiivisesti mukana niin palkintojen hankkimisessa, illanvietossa kuin palkintojenjakotilaisuudessa. Saksalaiset halusivat kisoille näyttävät puitteet ja siksi kisajärjestelyihin panostettiin paljon. (1)

Kisaliputus jääveistoksen ympärillä Valtakadun ja Koskikadun risteyksessä vuoden 1943 kisojen aikana. 

Kuva: A.V. Heikkinen/Lapin maakuntamuseo.

Kisat radioitiin molemmilla kerroilla. Sota-ajan aseveljeyden ja tilanteen takia Ounasvaaran talvikisojen merkitystä erityisesti vuonna 1943 pidettiin suurempana kuin koskaan ennen. Kumpanakin vuonna kisahuuma jatkui seuraavana viikonloppuna Ounasvaaran kisojen jälkeen Petsamon Kolosjoen kisoilla. Samoin sekä vuonna 1943 että 1944 järjestettiin lasten Konttisen kisat Ounasvaaralla.

Myös Kemiyhtiö osallistui Ounasvaaran kisojen järjestelyihin. Kemiyhtiön käytössä olleita vankeja käytettiin hiihtostadionin rakentamisessa. Vangit tekivät lumesta istuimia katsomoon ja kuljettivat lunta hyppyrimäkeä varten. Kemiyhtiö halusi vankien tekevän työn hyvin, joten he myös ruokkivat vankeja hyvin liha- ja makkaravalmisteilla. Vangit saivat syödä kerrankin niin paljon kuin jaksoivat ja kolmen viikon reissun jälkeen vangit olivat jo saavuttaneet miltei entisenlaisen painonsa takaisin. (2)

Saksalaiset tehostivat myös ilmavalvontaa ja ilmatorjuntaa kisojen ajaksi. Kisayleisöä oli molempina vuosina tuhansittain paikalla ja kisojen aikana kauppala oli juhlaliputettu niin Suomen kuin Saksan lipuilla. Murtomaahiihdon ohella kilpailtiin mäkihypyssä, yhdistetyssä, ampumahiihdossa, pujottelussa, suurpujottelussa ja sotilaspartiohiihdossa. Hiihtokilpailujen kisakeskus oli ns. vanhan hiihtostadionin alueella, jossa sijaitsi ampumarata. Ampumapaikka oli kuitenkin Kemijoen jäällä. Mäkikilpailut hypättiin 1943 Ounasvaaran pikkumäessä ja 1944 Pöyliövaaran mäessä. (3)

Vaikka saksalaiset olivat aktiivisesti mukana kummankin vuoden kilpailuissa, erityisesti vuoden 1943 kisoissa heidän paikallinen lehtensä Lappland-Kurier korosti kahden sivun artikkelilla suomalaisten hyvää panosta ja perinnettä murtomaa- ja ampumahiihtolajeissa. Muutoinkin lehti huomioi kisat näyttävästi mm. lukuisilla valokuvilla. Vuoden 1944 kisojen aikana suomalaisten pyrkimykset päästä eroon sodasta vaikuttivat myös uutisointiin ainakin sikäli, että tällöin korostettiin lähes kokonaan vain saksalaisten kisasuorituksia. Toki reilun viikon päästä myös suomalaislajit huomioitiin yhden sivun kuvareportaasilla. Olisiko kisojen suojelijalta kenraalieversti Eduard Dietliltä tullut palautetta? Saksalaisilla oli ollut vain muutama päivä ennen Ounasvaaran kisoja omat 20. Vuoristoarmeijan hiihtomestaruuskilpailunsa jollakin Pohjois-Suomen paikkakunnalla. (4)

Vuoden 1943 kisat

Vuoden 1943 kisoissa erikoisuutena oli rintamalohkojen välinen 4 x 10 km:n viestihiihto, jossa oli mukana myös kaksi saksalaista joukkuetta. Kilpailun voitti Rukajärven suunnan joukkue (Laukkanen, Karppinen, Heikkinen, Tiainen) ajalla 2.40.03. Kovaa vastusta tarjosi Er. Sota Pol. Os. ajallaan 2.40.18. Paras saksalainen joukkue sijoittui vasta 18. sijalle ajallaan 2.53.41. Mukana oli kaikkiaan 20 joukkuetta. (5) Vuoden 1943 kisojen 30 km:n hiihdon voitti Pielaveden Sampoa edustanut kersantti Teuvo Laukkanen ajalla 1.58.11. Toiseksi sijoittui Ruotsin A. Danielsson ajalla 1.58.26 ja kolmanneksi Ruotsin L. Johansson ajalla 2.00.13. Nuorten 18 – 21 -vuotiaiden 17 km:n hiihdon voitti Joensuun Katajan Veikko Turunen ajalla 1.08.09. Ampumahiihdon 10 km:n matkalla voittajaksi hiihti Ounasvaaran Hiihtoseuran Pekka Niemi ajalla 20.07. Toiseksi hiihti A. Vanninen ajalla 20.32 ja kolmanneksi K. Tuppurainen ajalla 20.56. Ampumahiihdossa oli mukana peräti 50 saksalaista osallistujaa. Ampumahiihdon joukkuekilpailun paras joukkue oli luutnantti E. Valtosen joukkue (E. Valtonen, E. Tilli, N. Bexar, V. Ovaska, O. Syrjänen) ajalla 1.55.36. Toiseksi sijoittui vänrikki M. Eskon joukkue ajalla 1.58.47. Yhdistetyn voittajaksi hiihti ja laski OH:n Aarne Valkama pisteillä 440.8. Toiseksi sijoittui OH:n Martti Huhtala pisteillä 438.7. (6)

30 km:n hiihdon voittaja kersantti Teuvo Laukkanen saapuu maaliin. 

Ampumahiihdon ampumapaikka oli Kemijoen jäällä. 

Kenraalieversti Dietl, kenraali Schulz ja muuta kisayleisöä seuraamassa ampumahiihtoa. 

4 x 10 km:n viestihiihdon voitti Rukajärven suunnan joukkue (Laukkanen, Karppinen, Heikkinen, Tiainen) ajalla 2.40.03.

Saksalaisen sotilaskodin schwestereitä ja muuta kisayleisöä. Kuvat: SA-kuva.

OH:n talvikisojen juhlalliset palkintojenjaot järjestettiin vasta valmistuneessa Haus der Kameradschaft -talossa. Paikalla olivat kisojen suojelijan kenraalieversti Eduard Dietlin ohella useat pohjoisen alueen saksalaiset kenraalit, Yhteysesikunta Roin henkilöstöä, kutsuvieraita ja kaikki kilpailijat. Paikalla oli myös saksalainen sotilassoittokunta, joka vastasi musiikkiviihteestä. Palkintojenjaossa Dietlin ja eversti Oiva Willamon lahjoittaman kunniapalkinnon (tarkkuuskivääri) sai Pekka Niemi parhaasta sotilaallisesta suorituksesta. Niemi osallistui kaikkiin hiihtolajeihin. Kenraalieversti Hans-Jürgen Stumpffin kunniapalkinnon parhaasta ampumatuloksesta voitti tykkimies E. Tura. Palkintojenjaossa oli myös lukuisa määrä muita palkintoja parhaille urheilijoille. (7)

10 km:n ampumahiihdon voittaja Pekka Niemi radiohaastattelussa. Kuva: SA-kuva.

Sota-aika toi myös pujottelun Ounasvaaralle. Kenraalieversti Eduard Dietlin innoittamana saksalaiset Jarl Sundquistin ja Willamon avustuksella tekivät syksyllä 1942 Rovaniemen ensimmäisen pujotteluradan Ounasvaaralle. Se sijaitsi Saarenkylän puoleisella vaaran rinteellä. Ensimmäisen pujottelurinteen paikalla oli ennestään Ounasvaaralle nouseva leveä polku, jota käytettiin talvella hiihtämiseen ja mäenlaskuun. (8) Paikka sijaitsi heti nykyisen hyppyrimäen itäpuolella, jossa vieläkin on laskettelurinne. Pujottelurinne raivattiin kaiketi ilman lupaa yksityisen maalle. (9) Rinteen rakentajana toimi Saksan Lapissa oleva sodanjohto käyttäen alppijääkärien asiantuntemusta hyödyksi. (10) Nykyisellä Ounasvaaran hiihtostadionilla on tuosta vaiheesta muistuttamassa Alpenjager-niminen rinneravintola.

Nykyinen rinneravintola Alpenjager muistuttaa Ounasvaaran pujottelurinteen historiasta. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Ounasvaaran ensimmäiset kansainväliset pujottelukilpailut pidettiin upouudella pujottelurinteellä 26.3.1943 Ounasvaaran 15. talvikisojen yhteydessä. Kansainvälisyyttä edustivat tietenkin saksalaiset urheilijat. Pujottelukisoja oli seuraamassa 2 000 katsojaa ja innostus oli suuri. Ensimmäisissä kilpailuissa sotilaskilpailulajina olleen pujottelukisan lähtöpaikka oli Juhannuskallion lähellä ja maali vaaran juurella. Kilpailun voitti pujottelun Saksan nuorten mestari ylikorpraali Seyrling. Toiseksi sijoittui suomalainen Erkki Penttilä, kolmanneksi vuoden 1937 syöksylaskun ja alppiyhdistetyn Universiadien maailmanmestari 30-vuotias korpraali Gerhard Lantschner ja neljänneksi Vilho Hyyppä. Seuraavat sijat menivät jälleen saksalaisille. Osallistujia oli peräti kuutisenkymmentä. Joukkuekilpailun voitti vuoden 1936 Innsbruckin maailmanmestaruuskilpailuissa pujottelun voittaneen itävaltalaisen Rudolf ”Rudi” Mattin joukkue. (11) Mainittakoon, että Gerhard Lantschner kuoli syyskuussa samana vuonna taistelussa Karjalan rintamalla.

Koska Ounasvaaralla ei tällöin ollut vielä mitat täyttävää hyppyrimäkeä, niin mäkikilpailut pidettiin usein Pöyliövaaran mäessä, joka oli valmistunut 1937 ja oli aikoinaan maan suurin. Sen mäkiennätys oli Keijo Pietikäisen vuonna 1941 hyppäämä 74 metriä, joka jäi ikuisesti voimaan. Saksalaiset nimittäin räjäyttivät hyppyrimäen Rovaniemen tuhossa 8.10.1944, kuten Rovaniemi-lehti ilmaisi asian sarkastiseen sävyyn ensimmäisenä ”sotilaallisena laitteena”. (12) Laite eli mäki kuitenkin oli sotilaallinen kohde, sillä mäkitornista olisi mahdollisilla suomalaisilla partioilla ollut täydellinen näkyvyys lähes koko kauppalan alueelle ja siellä tapahtuville saksalaisten joukkojen siirroille. Vuoden 1943 kisoissa hypättiin kuitenkin Ounasvaaran pikkumäessä, jolloin mäenlaskun voitti Sortavalan Lippo Lemmetyinen, toiseksi sijoittui Lauri Valonen. (13)

Ounasvaaran mäkikilpailussa oli iso joukko katsojia paikalla.

Mäkilpailun voittaja Lippo Lemmetyinen kilpailusuorituksessa. Kuvat: SA-kuva.

Vuoden 1943 tuloksia:

Sotilasjoukkueiden 4 x 10 km:n viestihiihto: 1) Rukajärven suunnan joukkue (Laukkanen, Karppinen, Heikkinen, Tiainen) 2.40.03, 2) Er. SotaPol.os. 2.40.18, 3) Karhumäen suunnan joukkue 2.42.10, 4) Aunuksen kannaksen joukkue I 2.42.59, 5) Aunuksen kannaksen joukkue II 2.43.22, 6) Pohjolan sk.piirin joukkue 2.43.45, 7) Uhtuan suunnan joukkue 2.46.18, 8) Aunuksen suunnan joukkue III 2.46.42…18) Saksa 2.53.41…20) Saksa 2.55.24 (osallistui 20 joukkuetta).

18 - 21 -vuotiaiden 17 km:n hiihto: 1) Veikko Turunen 1.08.09, 2) August Kiuru 1.08.33, 3) R. Rautiainen 1.10.03, 4) E. Jantunen 1.11.05, 5) P. Kujanen 1.11.56 (15 osallistujaa).

Mäkihyppy: 1) Lippo Lemmetyinen 219,5, 2) Lauri Valonen 218,9, 3) Leo Laakso 216,9, 4) Olavi Sihvonen 216,9, 5) Taito Toivonen 215,9, 6) Timo Murama 215,9, 7) T. Sundkvist Ruotsi 213,8, 8) R. Nurminen 212,5…10) Delle-Karth Saksa 197,7. (Osallistujia 30).

10 km:n ampumahiihto: 1) Pekka Niemi 20.07, 2) A. Vanninen 20.32, 3) K. Tuppurainen 20.56, 4) Sulo Hänninen 20.59, 5) E. Tilli 21.11, 6) V. Rytky 21.46, 7) S. Lanka 21.56, 8) N. Partanen 21.57.

Ampumahiihdon joukkuekilpailu: 1) Luutnantti E. Valtosen joukkue (E. Valtonen, E. Tilli, N. Bexar, V. Ovaska, O. Syrjänen) 1.55.36, 2) Vänr. M. Eskon joukkue 1.58.47, 3) Luutn. Heikkisen joukkue, 4) Luutnantti T. Viemen joukkue. Paras saksalainen joukkue oli SS-Obersturmführer Theobaldin joukkue, jonka sijoituksesta ei ole tietoa.

Pujottelu: 1) Ylikorp. Seyrling Saksa 112,7, 2) Erkki Penttilä 113,2, 3) Korp. Gerhard Lantschner Saksa 119,2, 4) Vilho Hyyppä 119,4, 5) Vääp. Sonnweber Saksa 123,0, 6) Varajohtaja Rudolf Matt Saksa 124,0, 7) Varajohtaja Ruetz Saksa 124,1, 8) Vänr. H. Ebb 125,8. (osallistujia 60).

Pujottelun joukkuekilpailu: 1) Mannschaft Obw. Rudolf Matt 6.21,6.

30 km:n hiihto: 1) Teuvo Laukkanen 1.58.11, 2) A. Danielsson Ruotsi 1.58.26, 3) L. Johansson Ruotsi 2.00.13, 4) Tauno Toivonen 2.00.22, 5) Carl Pahlin Ruotsi 2.00.23, 6) Pekka Niemi 2.00.24, 7) Lauri Silvennoinen 2.01.22, 8) Jussi Kurikkala 2.01.23, 9) Erkki Jalkanen 2.02.53, 10) U. Tilli 2.03.05. (Osallistujia 30).

Yhdistetty: 1) Aarne Valkama 440.8, 2) Martti Huhtala 438.7, 3) Kalervo Kaplas 424.6, 4) E. Hyyriläinen 421.0, 5) Onni Suuronen 402.8, 6) O. Kerolainen 394.3, 7) Erkki Pietiläinen 392.1, 8) Erkki Mäkinen 390.5 (Osallistujia 18).

Vuoden 1944 kisat

Vuoden 1944 kisoissa oli ensiksi kahden päivän ajan armeijan talvimestaruuskilpailut (22.-23.3.1944), jotka jatkuivat kolmipäiväisillä OH:n 16. talvikisoilla (24.-26.3.1944), jotka olivat samalla myös Suomen mestaruuskilpailut. Kisojen suojelijoina toimivat Dietl ja kenraali Julius Schulz ja ylivalvojana Willamo. Kisoja aikana oli aluksi harmaa sää ja märkää lumisadetta ja viimeisenä päivänä kisojen 50 km:n hiihdon alkaessa -24 astetta pakkasta. (14)

Kenraalieversti Dietl ja kauppalanjohtajaViljo Heino tervehtivät toisiaan Armeijan talvimestaruuskisojen avajaisissa 21.3.1944. Kuva: Timo Vuolion arkisto.

Eversti Willamo puhuu Armeijan talvimestaruuskilpailuiden avajaisissa 21.3.1944. Kuva: Timo Vuolion arkisto.

Armeijan talvimestaruuskilpailujen ohjelmassa oli sotilaspartiohiihto ja 4 x 10 km:n viesti. Viestissä oli mukana peräti 52 joukkuetta, joista 13 oli saksalaisia. (15) Talvimestaruuskilpailujen juhlallinen palkintojenjako tapahtui Haus der Kameradschaft -talossa torstai-iltana. Paikalla olivat Dietl, Schulz, Willamo ja muita sotilashenkilöitä sekä tietysti kilpailijat. Saksalainen sotilassoittokunta soitti fanfaarit ja seuraavaksi oli ohjelmassa kilpailujen Willamon puhe ja palkintojenjako partiohiihdon ja viestin voittajille. Voittajajoukkueet saivat mm. hopeiset maljat. Tämän jälkeen astui korokkeelle kenraalieversti Dietl puhumaan joukoille. Hän korosti, että tämänkaltaisista kilpailuista erikoisesti huomaa Saksan ja Suomen sotavoimain tosi asetoveruuden. Puheensa hän lopetti sanoilla: ”Niin kauan kuin Lapissa on suomalaisia ja saksalaisia, jotka näin hiihtävät, niin kauan ei ryssä täällä ole oleva.” Puheensa jälkeen hän jakoi pujotteluhiihdon palkinnot sekä saksalaiset palkinnot voittajille ja palkinnot parhaille saksalaisille joukkueille. Lopuksi soittokunta soitti Maamme-laulun, Saksan kansallislaulun Deutschland ûber alles sekä Saksan kansallissosialistien tunnuslaulun Horst Wessel (tunnetaan myös nimellä Die Fahne hoch). (16)

 Luutn. J. Heikkisen partio (Heikkinen, Kyllönen, Martikainen, Komulainen) voitti sotilaspartiohiihdon ajalla 1.38.05.

 Armeijan mestaruuskisojen 4 x 10 km:n viestihiihto on lähdössä Ounasvaaran vanhalta hiihtostadionilta. Taustalla näkyy ampumaradan betoniseinä, joka on purettu jo vuosia sitten.

4 x 10 km:n viesti käynnissä. Taustalla näkyy ampumapaviljonki.

4 x 10 km:n viestin voittajajoukkue.

Saksalainen SS-upseeri Willi Bogner on saapunut maaliin.

Yleiskuva Ounasvaaran vanhalta hiihtostadionilta. Kuvat: SA-kuva.

Ounasvaaran kisoissa OH:n Sauli Rytky voitti 18 km:n pikamatkan ajalla 1.02.27 ja Kalajoen Junkkareiden Jussi Kurikkala 50 km:n hiihdon ajalla 3.23.21. Pikamatkan viimeiseksi jäi Organisation Todtin paikallinen päällikkö August Michahelles ihan kelpo ajalla 1.31.54. Osallistujamäärä kisoissa oli suuri, sillä pikamatkalla oli mukana peräti 147 ja viidellä kympillä 57 kilpailijaa, joista 39 pääsi maaliin asti. Yhdistetyn kilpailun voitti Kalervo Kaplas. Pöyliövaaran mäkikisan ykkönen oli Kouvolan Hiihtoseuran Lasse Johansson ennen Lahden Hiihtoseuran Leo Laaksoa. Ounasvaaran vuoden 1944 kisojen päättäjäiset ja palkintojenjako järjestettiin myös Haus der Kameradschaftissa, joka oli juhlaliputettu. Juhlapuheen piti Jarl Sundquist. Lopuksi soittokunta soitti Maamme-laulun. (17)

OH:n Sauli Rytky voitti 18 km:n pikamatkan.

 Myöhemmiltäkin vuosilta tuttua lumiaitaa ja runsasta kisayleisöä vanhalla hiihtostadionilla.

50 kilometrin hiihdon voittaja Jussi Kurikkala matkalla Ounasvaaran maastossa.

Kenraalieversti Dietl ja Jarl Sundqvist onnittelevat Jussi Kurikkalaa. 

 Yhdistetyn voittaja Kalervo Kaplas.


Mäkihyppykilpailu käynnissä Pöyliövaaran mäessä. Taustalla näkyy mm. Rantavitikan koulu ja saksalaisten parakkeja. Kuvat: SA-kuva.

Pöyliövaaran hyppyrimäen muistotaulu. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Tuhotun hyppyrimäen jäänteitä Pöyliövaaran maastossa. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Vuoden 1944 talvikisojen pujottelukilpailut olivat jälleen varsin kovatasoiset. Saksalais-itävaltalaisten alppijääkärien joukossa oli ennen sotia hyvin menestyneitä pujottelijoita ja muutenkin saksalaisten edustus oli suurempi. Kaikkien yllätykseksi vasta 18-vuotias Pentti Alonen, joka oli Suomen olympiaedustajana vuosien 1948 ja 1952 olympiakisoissa, kuitenkin voitti suurslalom -kisan ja paras saksalainen eläinlääkäri-tohtori Delle-Karth oli toinen. Alonen voitti selvästi molemmat laskut. Suurpujottelua kokeillut OH:n Timo Murama oli sijalla 12. Pujottelussa saksalaiset saavuttivat kuitenkin kaksoisvoiton, sillä paras oli jälleen ylikorpraali Seyrling ajalla 1.37,8 ja toinen ylikorp. Noggler ajalla 1.38,5 ennen parasta suomalaista korp. Vilho Hyyppää. Suomi-Saksa -pujottelumaaottelun voitti Saksa. (18)

 Suurslalomin voittaja Pentti Alonen vauhdissa.

 Suurslalomin yllätysvoittaja Pentti Alonen. Kuvat: SA-kuva.

Vuoden 1944 tuloksia:

Armeijan talvimestaruuskilpailut:

Sotilaspartiohiihto: 1) Luutn. J. Heikkisen partio (Heikkinen, Kyllönen, Martikainen, Komulainen) 1.38.05. 2) Luutn. I. Raappanan partio 1.38.46, 3) Vänr. E. Hiltusen partio 1.40.19, 4) Luutn. Niirasen partio 1.40.46, 5) Luutn. Suihkon partio 1.40.49, 6) Luutn. Nurmisen partio 1.41.37…25) Mannschaft ”Aster” 1.48.46…35) Mannschaft ”Grafenwöhr” 1.57.00…37) Mannschaft ”Athen” 1.57.04….40) Mannschaft ”Feldstecher” 1.58.55. (Osallistujia 52 partiota).

4 x 10 km:n viesti: 1) Luutn. Niirasen joukkue (Niiranen, Hentunen, Liihonen, Kontinen) 2.30.22, 2) Luutn. Heikkisen joukkue 2.30.31, 3) Vänr. Puurusen joukkue 2.30.35, 4) Luutn. Tokkolan joukkue 2.30.51, 5) Luutn. Honkaniemen joukkue 2.32.11, 6) Luutn. Juvosen joukkue 2.32.50…25) Mannschaft ”Aster” 2.38.53…35) Mannschaft ”Sternwarte” 2.45.37…39) Mannschaft ”Grafenwöhr” 2.51.10. (Osallistujia 52 joukkuetta, joista 13 saksalaista).

OH:n talvikisat/Suomen mestaruuskilpailut:

Pujottelu: 1) Ylikorp. Seyrling Saksa 1.37,8, 2) Ylikorpr. Noggler Saksa 1.38,5. 3) Korpr. Vilho Hyyppä 1.39,3, 4) Stm. Pentti Alonen 1.40,2, 5) Korpr. U. Koponen 1.42,0, 6) Ylikorpr. Wanner Saksa 1.42,1, 7) Korpr. Schöpf Saksa 1.42,7, 8) Ylivääp. Götz Saksa 1.43,0, 9) SS-kers. Werpe Saksa 1.43,8, 10) Ylikorpr. Wechselberger Saksa 1.44,1, 11) Stm. Korber Saksa 1.45,1, 12) Vääp. Erkki Penttilä 1.46,2.

Pujottelun joukkuekilpailu: 1) Mannschaft ”Aster” (Seyrling, Noggler, Gölz), 2) Mannschaft ”Hutten” 5.31,1, 3) Mannschaft ”Sternwarte” 5.51,4.

Pujottelumaaottelu Suomi-Saksa: 1) Saksa (Seyrling, Noggler, Wanner, Schäpf, Gölz, Werpe, Korber, Arnold) 13.39,8), 2) Suomi (Hyyppä, Alonen, Penttilä, Ebb, Elo, Ruokanen, O. Perkko, T. Perkko) 14.09,8.

Suurpujottelu: 1) Pentti Alonen 1.33,7, 2) Delle-Karth Saksa 1.37,0, 3) U. Koponen 1.37,1, 4) Erkki Penttilä 1.37,8, 5) V. Hyyppä 1.38,0, 6) L. Hotinen 1.38,1, 7) Seyrling Saksa 1.38,3, 8) Moser Saksa 1.38,3, 9) Wanner Saksa 1.39,0, 10) V. Ruokanen 1.39,1.

18 km:n hiihto: 1) Sauli Rytky 1.02.27, 2) Lauri Silvennoinen 1.02.57, 3) Veikko Kontinen 1.03.15, 4) Teuvo Laukkanen 1.03.53, 5) Vihtori Huhmarkangas 1.04.01, 6) Valle Goman 1.04.11, 7) Aulis Tolsa 1.04.14, 8) Eino Kourula 1.04.55, 9) Eemil Lemmetty 1.04.56, 10)  Väinö Mäkelä 1.05.02. (Osallistujia 147).

50 km:n hiihto: 1) Jussi Kurikkala 3.23.21, 2) Urho Niemi 3.25.26, 3) Matti Karvo 3.26.50, 4) Eero Naapuri 3.28.47, 5) Benjamin Vanninen 3.29.43, 6) Viljo Mäkelä 3.30.31, 7) Aarne Jalkanen 3.31.25, 8) Toivo Tiainen 3.33.14. (Osallistujia 57).

Yhdistetty: 1) Kalervo Kaplas 149.40, 2) Aulis Tolsa 139.70, 3) Erkki Mäkinen 138.80, 4) Aarne Valkama 137.70, 5) Martti Huhtala 137.50, 6) Timo Murama 135.00. (Osallistujia 24).

Mäkihyppy: 1) Lasse Johansson 72.8, 2) Leo Laakso 71.0, 3) Kalervo Kaplas 70.9, 4) T. Toivonen 70.5, 5) Timo Murama 68.5, 6) I. Valtanen 68.3, 7) L. Pietikäinen 67.6, 8) Leevi Lindquist 65.7, 9) Tauno Pälli 65.4, 10) K. Lehtinen 64.9. (Osallistujia 25).

Itävaltalainen ylikorpraali Seyrling voitti sekä vuonna 1943 että 1944 Ounasvaaran kisojen pujottelukisan.

Saksalainen Wechselberger sijoittui 10. sijalle pujottelussa.

Saksalainen Berlinger vauhdissa.

Yleiskuva pujottelurinteen maastosta. Kuvat: SA-kuva.

Vuoden 1944 talvikisoja varjosti helmikuun kova pommitusaalto. Sen takia kisojen käsiohjelmassa oli ohjeet myös mahdollisesta ilmapommituksesta. OH:n kisojen järjestelyissä oli Ounasvaaran Hiihtoseuran lisäksi mukana myös paikallinen TUL:n seura Rovaniemen Lappi sekä Rovaniemen kauppala. Kisajärjestelyissä oli mukana tälläkin kertaa venäläistä työvoimaa paikalliselta vankileiriltä tekemässä Ounasvaaran kisoille tutut lumiset suojavallit, kutsuvieras- ja toimitsija-aitiot. (19)

____________________

English summary: Ounasvaara Winter Games in 1943 and 1944

Ounasvaara Hill is an area within walking distance of Rovaniemi’s downtown. In Finland, the name Ounasvaara is associated with winter sports in general as well as with the legendary Ounasvaara Winter Games. During the Continuation War the Ounasvaara Winter Games were arranged in March 1943 and March 1944 in the old skiing sports arena.

The Games included a host of various sports - slalom, ski jumping, cross-country skiing, Nordic combined, biathlon and team events.  During the War the Ounasvaara Winter Games represented an important winter event, and gave the Finnish people, Finnish and German soldiers a relieve from the burden of war.

Alpine skiing came to Finland in 1930s. Alpine troops from Germany and Austria helped to clear the first slalom slope at Ounasvaara in the autumn of 1942. During the winter 1943 and 1944 slalom was one of the sports at Ounasvaara Winter Games. The name of the current restaurant in the Ounasvaara area, Alpenjager, derives from this piece of history. 

In the Games the Finns dominated the cross-country, ski jumping, biathlon and team disciplines. In the 1943 Games local sportsman Pekka Niemi was awarded for ”the best military achievement”. Niemi participated in all skiing events and won 10 km biathlon race. The prize was a precision rifle which was donated by German colonel general Eduard Dietl and Finnish colonel Oiva Willamo. The German-Austrian team, especially young Austrian Seyrling who won slalom both 1943 and 1944, was successful in slalom but young Finnish slalom skier Pentti Alonen won ”the giant slalom” race in 1944. In 1943 also Swedish cross-country skiers and ski jumpers  participated the Games successfully. Some of the sportsmen that participated the Games were even internationally successful before or after the World War II.

The head of the German 20th Mountain Army colonel general Eduard Dietl was the patron of the Games in 1943 and together with general Julius Schulz also in 1944. The Germans were actively involved in the organisation of the Games and donated prizes. The distribution of prizes and big celebration were always in the Haus der Kameradschaft which was completed just before the Games in March 1943.

The ski jump competitions were in 1943 on Ounasvaara ski jumping hill and in 1944  on Pöyliövaara ski jumping hill. The Pöyliövaara artificial wooden ski jump ramp, on which now distances of nearly 80 meters were jumped although it was quite windy, was destroyed by Germans during the Lapland War on 8.10.1944.

---

Lähdeviitteet:

1. Marianne Junila, Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941 – 1944. Helsinki 2000. Vuoden 1944 Suomen hiihtomestaruuskisojen ja Ounasvaaran kansainvälisten talvikisojen kisaohjelma. LMM. OH. Maailman paras. Toim. Leena Jääskeläinen. Rovaniemi 2007. SA-kuvat. Lappland-Kurier passim.

2. Elina Sana, Luovutetut. Suomen ihmisluovutukset Gestapolle. Juva 2004.

3. Lapin Kansa 25.3.1943, 27.3.1943 ja 28.3.1944. Rovaniemi 24.3.1944 ja 25.3.1944.

4. Lappland-Kurier passim.

5. Lappland-Kurier 28.3.1943. OH. Maailman paras 2007.

6. Lappland-Kurier 28.3.1943. Lapin Kansa 27.3.1943.

7. Lapin Kansa 25.3.1943 ja 27.3.1943.

8. Oiva Konttijärven haastattelu 3.3.2015. Jaarli Pirkkiö, Saksalaiset alppijääkärit toivat alppihiihdon Ounasvaaralle. Lapin Kansa 27.3.2013. OH. Maailman paras 2007.

9. Oiva Konttijärven haastattelu 3.3.2015.

10. OH. Maailman paras 2007.

11. Pentti Mäensyrjä, Kertomus Ounasvaaran Hiihtoseuran 40-vuotisesta toiminnasta: 1927 - 1967. Rovaniemi 1967. Pirkkiö 2013. Lapin Kansa 27.3.1943. Lappland-Kurier 30.3.1943.

12. Mäensyrjä 1967. Junila 2000. Rovaniemi 18.10.1944.

13. Lapin Kansa 27.3.1943.

14. Lapin Kansa 25.3.1944 ja 27.3.1944.

15. Lapin Kansa 24.3.1944. Lappland-Kurier 28.3.1944.

16. Lapin Kansa 24.3.1944.

17. Lapin Kansa 28.3.1944. Rovaniemi 24.3.1944 ja 25.3.1944.

18. Mäensyrjä 1967. OH. Maailman paras 2007. Lapin Kansa 25.3.1944. Helsingin Sanomat 28.1.2018. Lappland-Kurier 28.3.1944.

19. OH. Maailman paras 2007.

Lisäksi arkistotietoa mm. SA-kuvista.