Saksalaisten alueet Kursungissa 1941 - 1944

© Kalevi Mikkonen 2018 (Päivitetty 13.1.2026)

Saksalaisten tiedustelutoiminta Rovaniemen maalaiskunnan alueella alkoi jo talven 1940 -1941 aikana. He etsivät varuskunta-alueeksi sopivan paikan maaliskuun alussa 1941 ja samana kesänä alkoi sen rakentaminen Kursungin alueelle. Kursungin alue sijaitsee Ranuantien (nykyisin Kajaanintien) varressa, 8 - 10 kilometriä kauppalasta kaakkoon. Ranuantieltä kääntyi Kursunkijärvelle päin 850 - 1 000 metrin välein kolme saksalaisten rakentamaa leveähköä tieväylää. Aluksi Lapissa toimivaa Saksan armeijaa johtaneen kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorstin Norjan armeijan Suomen komentopaikka (AOK Norwegen, Befehlstelle Finnland) toimi siellä kesäkuun 10. päivästä 1941 alkaen syyskuulle 1941, jolloin se siirtyi kauppalan alueelle Keskuskansakoululle. (1) 

Waldlagerin alueella oli tämän näköisiä telttoja sekä asumis- että varastointitarkoituksessa. Leirialueen teltat ja rakennukset olivat myös niin hyvin naamioituja, että niitä oli miltei mahdoton havaita ilmasta. Kuva: SA-kuva.

Kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst tervehtii lottia. Kuva: SA-kuva.

Waldlager Rovaniemi

Saksalaisten leirialueet Kursungissa olivat kolmella lähekkäin olevalla alueella. Kauppalaa lähimpänä oli Waldlager "AOK" Rovaniemi, jossa oli pääesikunta-alue ja majoitusrakennukset sekä autohalli- ja pysäköintialue. Jo loppukesällä 1941 siellä oli 16 parakkia, autohalli, sotilaskoti, kaksi saunaa ja keittiöparakki. (2) Nykyään Waldlagerin alueelta löytyy kaikkiaan 21 rakennuksen jäänteitä, lukuisia mahdollisia korsun paikkoja, taistelupesäkkeitä, ampumapoteroita, muita kaivantoja sekä sirpalesuoja. Alueelta löytyy myös mm. kaksi varsin korkealla luonnonkivisokkelilla varustettua tilaa ja mahdollinen ammusvaraston paikka. Aluetta ei ole nykyaikana rakennettu, mutta kasvillisuus on peittänyt osan rakenteista, joista monet ovat vaikeasti havaittavissa. (3) Vuoden 1943 kesällä alueelle tehtiin uusi rakennus- ja käyttösuunnitelma. Joitakin uusia parakkeja rakennettiin, ehkä toisia purettiin tai niiden käyttötapaa muutettiin. Kaikkia uusia parakkeja ei välttämättä rakennettu, koska niiden paikoista ei löydy jäänteitä.

Kursungin Waldlagerin kartta. Kartta: Kalevi Mikkonen.

Saksalaisten Waldlagerin uusi rakennussuunnitelma vuodelta 1943. Joitakin uusia rakennuksia on tehty ja mahdollisesti joitakin purettu alkuperäisestä suunnitelmasta tai niiden käyttötapa on muutettu. Lähde: AOK 20:n arkisto. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Waldlagerin parakkeja n. vuonna 1943. Kuvat: Rune Raution kokoelma/Finnmark Fylkesbibliotek.

Waldlagerin alueen jäänteitä Kursungin maastossa. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Waldlagerissa sijaitsivat upseeri- ja aliupseerikerhot sekä sotilaskodit. Kenraalieversti von Falkenhorst asui aluksi vuonna 1941 Hotelli Pohjanhovissa, mutta myöhemmin kesällä hänelle rakennettiin avara asunto ja työtilat ns. korpikasinon (upseerikerhon) lähelle. Lotta Wellamo Paananen kertoi, että asunto oli kauniisti sisustettu ja aistikkaasti kalustettu suomalaistyylisillä visakoivukalusteilla. Asunto oli samalla sotilasvirkahuone, joten työtilojen seinät ja pöydät olivat täynnä karttoja, joihin oli merkitty sotatilanne nuppineuloilla. Falkenhorstin asunto oli myöhemmin AOK 20 Ia-osaston käytössä. Upseeristo asui hirsirakennuksissa, miehistö ja aliupseerit alkuvaiheessa pahvitelttamajoituksessa, joka korvattiin myöhemmin usealla parakkirakennuksella.(4) Waldlageria käytettiin jo alkuvaiheessa ja myös koko jatkosodan ajan läpikulkujoukkojen ja väliaikaisesti majoitettavien joukkojen sijoituspaikkana.

Falkenhorstin mahdollisen virka- ja asuntoparakin jäänteitä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Löysin AOK 20:n arkistosta saksalaisten Waldlagerin rakennussuunnitelman vuodelta 1943, johon kasinon eli upseerikodin (Offiziers-Heim) paikka oli merkitty. Paikka on eri kuin se, jossa aiemmin otaksuin sen olevan. Tosin on mahdollista, että upseerikerhoja oli lopulta kaksi eri paikassa. Upseerikerho (kartassa kohde 1) oli pinta-alaltaan n. 8,5 x 21 - 22 metriä eli n. 180 neliömetrin suuruinen. Syyskuussa vuonna 1941 Kursungin kasinolla vieraili suomalainen viihdytyskiertue George de Godzinskyn ja nuoren Liisa Tuomen johdolla. Ohjelma sisälsi tanssi- ja lauluesityksiä. (5) Saksalaiset tuhosivat upseerikerhon rakennukset kuten muutkin rakennukset. Kasinon paikalla on jäljellä jonkin verran betonijäänteitä ja hieman metalliromua. 

Saksalaiset pyrkivät täälläkin sisustamaan erityisesti upseerien parakit kodikkaalla sisustuksella ja ulkopuolelle rakennettiin vaikkapa koivuaitoja. Isohko sauna- ja peseytymistila rakennettiin upseerikerhon lähimaastoon. Rakennusten välille tehtiin kapulateitä. Upseereilla oli käytössään ratsastushevosia ja niitä varten oli tehty tallirakennukset. Alueilla on myös ollut sähköä käytettävissä aggregaattien ja myöhemmin kauppalasta vedetyn sähkölinjan ansiosta. Saksalaisten tekemät huoltotiet ovat edelleen suurimmaksi osaksi käytössä ja kunnostettuja kesämökkiteitä. (6)

Nämä ovat kasinon jäänteitä saksalaisten vuoden 1943 suunnitelman mukaan. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Se rakennus, jota arvelin korpikasinoksi ja jonne Ranuantieltä vie erillinen tie, on saksalaisten suunnitelmassa kuitenkin merkitty kuorma-autohalliksi, joka se tuskin oli. Todennäköisesti rakennuksella (n. 10 x 21 metriä) on ollut jokin muu käyttötarkoitus, esim. miehistölle tai upseeereille tarkoitettu toinen sotilaskoti (kartassa kohde 34). Tämä on hyvin voinut olla se kuuluisa korpikasinokin. Metalliromua ja mm. tarjoilulautasen kappale löytyi rakennuksen ympäristöstä. Lähellä olevasta roskakuopasta on löytynyt mm. säilykepurkkeja ja hajuvesipullo. Tämän rakennuksen sokkeli oli tehty betonista. Rakennuksen pohjoispuolella on ollut piha-alue ja autojen parkkipaikka, joka on vieläkin tasaisena pintana näkyvissä. Rakennuksen eteläpuolella on iso kivi, jonka vieressä on ilmeisesti otettu mm. Wellamo Paanasen kirjassa ollut koirakuva, mikä viittaisi siihen, että tämä oli ehkä se korpikasino, josta Paananen kertoi. 

Ehkä sotilaskodiksi tai upseerikerhoksi tarkoitetun parakin sokkelin jäänteitä. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Waldlagerin leirillä on ollut muistomerkkitaulu (kartassa kohde 11) osasto Paatsalon / Er.P. 4 ns. kanoottisissien muistolle, joita hukkui mm. Paanajärvellä. Kanoottisissireissun hukkumiset tapahtuivat heinä-elokuulla vuonna 1942. Isoon kiveen oli kiinnitetty kivinen muistotaulu ja kaiketi saksalaiset tuhosivat sen ainakin osittain syksyllä 1944. Siitä löytyi kappaleita vuonna 1952. Kiven edessä on kivistä tehty suojareunus/ maakerros. Kokonaisalue n. 5 x 6 metriä. Takana olevaan isoon kivilohkareeseen on kiinnitetty kaksi metallipuikkoa, joihin oli kiinnitetty muistolaatta. Kiinnikkeiden väli on 67 cm ja itse metallipiikki on 11 cm pitkä kiinnityskohdasta alkaen. Kiven laatan puoleinen sivu on hakattu tasaiseksi. Muistomerkki on suunnattu länteen päin. Muistomerkin viereen on kaivettu kuoppa, mitat n. 0,7 x 0,7 metriä. Kyseessä on ehkä ollut Saksan sotilashautojen huoltoyhdistys, joka lienee käynyt paikalla vuonna 1952. Samoin itse muistomerkin aluetta on kaivettu.(7)

Paatsalon kanoottisissien muistotaulun paikka Waldlagerilla. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Varasto- ja koiratarhaleiri

Keskimmäinen leiri oli sankan metsän keskellä oleva laaja varastoalue, jonne oli sijoitettu valtavat määrät ammuksia, polttonesteitä ja muuta sodankäynnin kannalta tarpeellista tavaraa ja siellä oli myös vartijoiden koiratarha. Varastoalueen portilla oli vartio, jonka ohi pääsi vain erityisen Passierzettelin avulla. (8) Nykyään varastoalueelta löytyy 24 rakennuksen jäänteet, runsaasti metalliromua, sirpalesuojia, taisteluhautoja, taistelupesäkkeitä, ampumapoteroita ja muita kaivantoja. Siellä on myös tasattuja ilmeisesti autokatoksien alueita, koiratarhan koppien kaivantoja, sodanjälkeisten Kursungin kisojen jäänteitä ja huoltoteitä, joista osa on edelleen kesämökkiläisten käytössä ja osa metsittynyt. Aluetta ei vielä tätä kirjoitettaessa ole uudelleen rakennettu, mutta kasvillisuus on peittänyt jäänteitä ja metsäkoneella sekä metsätöillä on lähes koko alue tuhottu. (9)

Kursungin varasto- ja koiratarhaleirin kartta. Kartta: Kalevi Mikkonen.

Saksalaisten varastotavaralaatikoita. Kuva: SA-kuva.

Kursungin toisen alueen jäänteitä. Alinna yksi mahdollinen koirankopin kuoppa. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Kaapelikeloja. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Pullot. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Soldatensender Lapplandin alue

Kolmas leirialue oli Kursungin kolmannella alueella, joka sijaitsi Ranuantien varrella noin kymmenen kilometriä Rovaniemen kauppalasta kaakkoon, vajaan kilometrin verran eteenpäin edellisestä alueesta. Ranuantiestä alaspäin viettävässä rinteessä oli saksalaisten radioasema ja lähetysmasto (Soldatensender Lappland tai Lapplandsender) henkilöstön asuntoineen. Radioaseman alueen kerrotaan olleen erityisen tarkkaan vartioitu, jonne ei Ausweis-todistuksella päässyt, varsinkaan siviilit. Vähän alempana on syvä kuru, joka lienee ollut jonkinlainen turvapaikka pommitusten varalta. (10) Tällä alueella on säilynyt kahden rakennuksen jäänteet, metalliromua ja lähetysmastojen ja niiden vaijereiden betonianturat sekä huoltotien jälkiä. Rinteessä on kaksi vierekkäistä kaivantoa. Näiden suojissa on ilmeisesti ollut varasto, jossa on säilytetty varageneraattoria ja radiolaitteita pommituksilta suojassa. Alueella on mahdollisesti ollut kaksi radiomastoa. Kumpikin masto oli tuettu kolmelta suunnalta ja ilmeisesti tukivaijereita oli neljä päällekkäin. Siellä on myös tasainen niittyalue, joka lienee ollut lähetysautojen sijoituspaikka. (11)

Lapplandsenderin alueen kartta. Kartta: Kalevi Mikkonen.

 Radiomaston vaijereiden kiinnitysalusta.

 Lapplandsenderin radiomaston kiinnitysalusta. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Soldatensender Lappland (sotilaskielellä Sender L) oli saksalaisten pyörien päälle rakennettu radioasema, joka lähetti ohjelmaa erityisesti saksalaissotilaille, mutta jota saattoi kuunnella kuka tahansa laajan lähetysalueen sisäpuolella asuva. Lähetysautoina käytettiin Saksan valtakunnanpostille valmistettuja Mercedes-erikoisautoja. Lähetysaseman voimanlähteenä toimi dieselmoottori. Toukokuussa 1943 Sender L kytkettiin Rovaniemen sähköverkkoon. (12)

Asemaa ylläpiti Wehrmachtin Propagandakomppania 680 (PK 680), joka perustettiin toukokuussa 1941 Saksan Potsdamissa ja siirrettiin sieltä lokakuussa 1942 Tanskan ja Norjan kautta ensin Tornioon ja sieltä Rovaniemelle. Soldatensender Lapplandin studio rakennettiin Korvanniemelle noin kolme kilometriä Rovaniemen kauppalan keskuksesta. Studion rakensi Armee-Nachrichten-Regiment 550 (A.N.R. 550) ja se oli valmis 18.12.1942. Luftgau Finnlandin Feldbautruppe rakensi Kursunkiin varavirta-aggregaattiparakin, lähetyshallin sekä toimisto- ja majoitusparakin, jotka olivat valmiit 17.12.1942 mennessä.(13)

Radiolaitteet oli laitettu kuuteen tai seitsemään kuorma-autoon ja ne oli kytketty kaapeleilla toisiinsa. Puiset antennien radiomastot oli ankkuroitu betonianturoilla maahan. Yksi kuorma-autoista toimi tarpeen vaatiessa studionakin ja toisessa oli koottava radiomasto, joka voitiin rakentaa 46 metrin korkuiseksi. (14) 

Radioasema aloitti toimintansa virallisesti Rovaniemellä jouluaattona 1942. Korvanniemen studioparakki tuhoutui tulipalossa jo 10.1.1943 ja tämän jälkeen lähetyksiä jatkettiin jonkin aikaa maalaistalosta. Aseman lähetysajat olivat aluksi klo 12.30, 15.30 ja 20.00 (sunnuntaisin klo 19.00). Myöhemmin kesästä 1943 alkaen lähetysajat pitenivät huomattavasti. Vuonna 1944 asema toimi myös radiomajakkana Luftwaffen lentokoneille. Asema lähetti ohjelmansa 20 kW:n lähetysteholla taajuudella 297 kHz. Aseman päällikkönä toimi pitkään luutnantti Detleff Neumann-Neurode ja hänen jälkeensä Sonderführer Karl Petersen. Propagandakomppanian päällikkönä toimi majuri Arthur Ruppelt. (15)

Saksan Lapin joukkojen komentaja, kenraalieversti Eduard Dietl, oli heti alusta alkaen mukana Lapplandsenderin perustamisessa. Lapplandsenderin viihteellinen ohjelmisto ei aina miellyttänyt propaganda-aselajin edustajia. Aseman viihteeseen suuntautunut päällikkö Neumann-Neurode piti kuitenkin päänsä. Lapplandsenderin kuuluvuus oli hyvä aina Vaasan tasalle saakka. Näin monet suomalaiset saattoivat kuunnella ja myös kuuntelivat tätä saksalaista sotilasradiota. (16) 

Ohjelmisto oli viihteellistä sisältäen siis pääasiassa kevyttä musiikkia, mutta ohjelmistossa oli myös jopa paikallisista joukoista koottujen esiintyjäryhmien tekemiä kuunnelmia sekä uutisia ja suomen kielen harjoituksia. Musiikkina olivat tanssimusiikki, kansanmusiikki, klassinen musiikki, operetit ja saksalainen sotilasmusiikki. Suosituin kappale oli Lili Marleen ja suosituimmat esiintyjät Lale Andersen, Ilse Werner ja ruotsalainen Zarah Leander. Amerikkalaisen tai englantilaisen musiikin soittaminen oli kielletty. Varsinaista kansallissosialismin propagandaa kanavalla ei lähetetty. Aseman resurssit musiikkilähetyksiin olivat erinomaiset. Lähetysasemalla oli käytettävissään mm. Luftwaffen 25-miehinen orkesteri ja mittava äänilevyarkisto. Aseman omalla uutistoimituksella oli käytössään kaksi kaukokirjoitinta ja yhdysmies Helsingissä. (17)

Ohjelmisto oli monipuolista ja runsasta ja joskus ohjelmaa lähetettiin jopa 18 tuntia vuorokaudessa. Radiota voitiin kuunnella koko rintama-alueella. Musiikin lisäksi erityisen suosittuja olivat päivittäin kello 15 suomalaisen kuuluttajaneitosen suomeksi lukemat Saksan sodanjohdon kuulutukset. Radiokanavan välikuulutukset kerrottiin sekä saksan että suomen kielellä. Radion ohjelmatietoja ei julkaistu suomalaisissa lehdissä, mutta ne olivat luettavissa Suomen ja Norjan alueella toimivien saksalaisjoukkojen omasta lehdestä Lappland-Kurierista. Kun Suomi teki erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa syyskuussa 1944, asema lähetti myös suomenkielisiä uutisia jonkin aikaa, lähinnä propagandan levittämiseksi. (18)

Radioasema evakuoitiin Rovaniemeltä ennen kauppalan tuhoamista 12.10.1944, jolloin lähetysantennit räjäytettiin ja lähetysautot siirrettiin Norjaan. Lähetyslaitteet ja kuljetusautot jätettiin sinne ja ne ovat nykyisin museoituina Bergenin radiomuseossa. (19)

Kursungin aluetta ei pommitettu koko sodan aikana ja se oli korpikuusimetsän suojassa ja myös rakennukset oli niin hyvin naamioitu havupuiden oksilla, että edes ilmasta ei niitä ollut mahdollista havaita. Alueella oli hyvä tieverkosto ja takaosasta pääsi siirtymään myös seuraavalle alueelle ilman että täytyi kiertää Ranuantien kautta. Tieverkosto on säilynyt varsin hyvässä kunnossa nykyaikaan saakka. (20)

Laatokka 13.10.1944

Huoltorakennuksen (rakennus nro 1) jäänteitä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kaukopartiokoulutusta Kursungissa

Tammikuussa 1942 Rovaniemelle saapui 15. Leichte Kompanie, joka kuului Regiment Brandenburgiin. Sen päällikkönä toimi kapteeni (myöh. majuri) Fritz Benesch, joka kuitenkin varsinaisesti oli komppanian ja Armeijakunnan sekä Osasto Paatsalon välinen yhdysupseeri. Taktillisena komppanianpäällikkönä oli luutnantti Tromsdorff. Komppania oli muodostettu kokeneista saksalaisista alppijääkäreistä. Suomesta komppaniaan komennettiin kapteeni Harri Paatsalon Osasto Paatsalosta kaksi upseeria ja 16 aliupseeria. Suomalaisille annettiin saksalaiset asepuvut ja varusteet ja komentokieli oli saksa. Suomalaisten tehtävänä oli opettaa saksalaisille tulentekoa, hiihtoa ja äänetöntä liikkumista metsässä tähtäimessä pitkät kaukopartioretket Venäjälle. Erityisesti kenraali Eduard Dietl painotti hiihtokoulutuksen olevan koulutuksen tärkein osa-alue, koska talvea oli Suomessa 7 - 8 kuukautta vuoden aikana. Hiihtoharjoitukset alkoivat ihan alkeista Kursunkijärven jäällä. Komppanian leirinä oli Kursungin Waldlager, jonka ympäristössä molemmin puolin Ranuantietä oli runsaasti laajoja metsäalueita, suota, järviä, lampia, vaaroja ja kuruja pitkiäkin harjoitustehtäviä varten. Alue oli tuohon aikaan asumatonta. Harjoitusretkiä tehtiin myös Sallaan ja Luttojoen seudulle.(21)

Kursungin leirialueella aloitettiin heti järjestelmällinen koulutus erityisiin saman kesän aikana suoritettaviin kaukopartiotehtäviin (Salainen tehtävä 800). Useimmilla Osasto Paatsalon miehillä oli kaukopartioista jo käytännön kokemustakin. Sen sijaan saksalaisille tämän kaltainen toiminta suomalaisessa metsämaastossa oli täysin vierasta. Harjoitukset olivat perusteellisia eikä sulkeisiakaan unohdettu. Saksalaisille tuotti vaikeuksia oppia suunnistamaan ja liikkuminen yksin metsämaastossa. Harjoitukset kestivät lähes neljä kuukautta. Ensimmäinen tehtävä komppanialle annettiin huhtikuussa 1942, jolloin se oli siirretty kokonaan Lutolle Osasto Pennasen alueelle. Toukokuun alussa se palasi Kursungin leirille ja pian se kuljetettiin Kiestinkiin taisteluihin, joihin suomalaiset Paatsalon miehet eivät osallistuneet.(22)

Kursungissa aloitettiin toukokuussa 1942 valmistelut uusia tulevia tehtäviä varten. Toukokuussa siihen liittyi vielä Saksasta 14 Zossenin koulutuskeskuksessa kommandojoukkojen erikoiskoulutuksen saanutta suomalaista SS-miestä, joiden salainen tehtävä oli nimeltään "Geheimauftrag 800". SS-miesten tuli olla hyviä taistelijoita ja ruumiillisesti vahvoja. SS-miehet toivat mukanaan uudet partioradiot, jotka painoivat vain 7 kg, kun saksalaisten vastaava Berta-radio painoi peräti 40 kg. Koulutettaviin liittyi suomalaisten ja saksalaisten lisäksi viitisenkymmentä eri kansallisuuksia edustavaa neuvostoliittolaista sotavankia, jotka olivat vapaaehtoisesti liittyneet saksalaisten palvelukseen. Pitkillä maastomatkoilla harjoiteltiin suunnistamista. Myös yöharjoituksiin kiinnitettiin huomiota, ja erään kerran kierrettiin suunnistamisharjoituksessa koko Ounasvaara. Kursunki-järvellä tehtiin joka päivä vesistöharjoituksia. Miehille luennoitiin moottorien huollosta ja opetettiin partiomatkoilla käytettävien kanoottien käyttöä, lastausta ja kokoonpanoa. Kanootteja oli 100 kpl. Ampumaharjoituksissa ammuttiin kaikilla käytettävissä olevilla aseilla. Lisäksi miehet perehdytettiin uuteen saksalaiseen 75 mm:n rekyylittömään suorasuuntaustykkiin, jota voitiin kuljettaa kumipyörälavetilla tai osiin purettuna. Tykki painoi n. 200 kg ja sen kantomatka oli viisi kilometriä. Komppania lähti tehtäviinsä 10.7.1942 miinoittamaan Muurmannin rataa. Miehet jättivät kaikki henkilökohtaiset paperinsa ja sotilaspassit Kursungin leirille. Miehille tähdennettiin, että vangiksi ei saanut antautua. Tarvittaessa piti käyttää kaikille jaettua myrkkykapselia. Komppanian uusi päällikkö oli itävaltalainen Hettinger. Syyskuun alussa komppania oli jälleen Kursungin leirillä. Kenraalieversti Dietl kävi kiittämässä retken osanottajia. Hän kätteli ja onnitteli kaikkia ja määräsi kolmen viikon loman korpivaelluksen rasitusten jälkeen. Hän myös jakoi II luokan rautaristeja  Osasto Paatsalon miehille ja SS-miehille. Syyskuun lopulla kaikki Paatsalon miehet palasivat takaisin entisiin tehtäviinsä. Suomeen jääneestä osasta 15.(le.) Kompanie Verband "Brandenburgin" miehistä muodostettiin 12.12.1942 luutnantti von Riesenin johtama Jagdkp. z.b.V. beim A.O.K., joka majoitettiin Waldlageriin. Siellä tapahtui myös komppanian koulutus. Komppanian koostumus oli seuraava: 26 saksalaista upseeria ja miehistön jäsentä, 8 volgansaksalaista sekä 32 venäläistä sotavankia, jotka olivat lupautuneet saksalaisten palvelukseen. Vangit puettiin saksalaisiin univormuihin (ilman arvomerkkejä) ja he saivat saksalaisen muonituksen. (23)

Venäjän vapautusarmeijan ROA:n valmennuskoulutuskeskus Waldlagerissa

Neuvostoliiton tiedustelupalvelun arkistojen mukaan Saksan puolelle loikanneista neuvostosotavangeista muodostettiin elokuussa 1942 Itäkomppania (Ostkompanie 690), joka toimi tiedustelutehtävissä Kantalahden suunnalla. Muodostamisvaiheessa se oli sijoitettu leirille, joka sijaitsi Kursungin alueella, ilmeisesti Rovaniemeltä katsoen ensimmäisellä eli Waldlager Rovaniemen leirillä. Leirin nimi oli Russ. Betreuungsstaffel N:o 680. Huhtikuussa 1943 yksikkö siirrettiin Alakurtin alueelle taistelutoimiin, joskin se epäluotettavana toimi enimmäkseen työpalvelutehtävissä. Tämän operaation nimi oli Silberstreif Fi.  Toukokuun alussa 1944 tämä epäluotettava ja osin niskuroinutkin yksikkö siirrettiin takaisin Rovaniemelle ja sieltä edelleen jonnekin muualle koulutettavaksi.(24)

Kursungissa toimi vuoden 1943 alussa myös AOK 20:n tiedustelu-, desantti- ja tuholaiskoulu Waldlager Rovaniemen alueella kapteeni Hettingerin johdolla. Kompanie Hettingerin virallinen nimi oli ”Sotilastiedustelun kuljetusyksikkö” eli Abwehr Transport 214 ja myöhemmin ”Sotilastiedusteluryhmä” eli Abwehr-Trupp 164. Tässä yksikössä koulutettiin vapaaehtoisia Saksan puolelle siirtyneitä neuvostosotavankeja tiedustelijoiksi, radisteiksi ja tuhotyöntekijöiksi. Heitä oli yhteensä 52 miestä. Nämä kaikki venäläiset oli värvätty kenraali Andrei Vlasovin ROA:n (25) riveistä. Andrei Andrejevitš Vlasov oli puna-armeijan kenraaliluutnantti, joka loikkasi saksalaisten puolelle ja alkoi värväämään sotavangeista Saksan riveissä taistelevaa venäläisarmeijaa. Hän ei itse koskaan käynyt Suomessa. Hitler suhtautui epäluuloisesti tähän armeijaan eikä sille lopulta ollut kovin paljon käyttöä itse taistelutoiminnassa. Myös suomalaisen Osasto Paatsalon kouluttamille venäläisille vapaaehtoisille opetettiin Kursungissa mm. laskuvarjon käyttöä. Osittain tähän liittyen ja propagandatarkoituksia varten saksalaiset järjestivät vuosien 1943 - 1944 aikana 6 - 8 viikon tulkkikursseja, joihin valittiin henkilöitä eri yksiköistä. Vuoden 1944 alkupuolella aloitetussa toisessa tulkkikurssissa oli 47 osallistujaa, joille opetettiin slaavilaisten kielten perusteita myöhempiä tulkki- ja tiedotustehtäviä ajatellen. (26)

ROA:n saksalaisiin sotilaspukuihin puettuja sotilaita näkyi kesällä 1943 myös Rovaniemen kaduilla. Nämä herättivät kuulemma suurta pahennusta kaikissa suomalaisissa, sillä heidän katsottiin esiintyvän röyhkeästi ja ylimielisesti. Tämä lienee hieman liioiteltu arvio. Joka tapauksessa suomalaisten valitusten takia heidät siirrettiin myöhemmin kesällä pois Rovaniemeltä.(27)

Rovaniemelle saapui alkusyksystä 1943 vielä ROA:n kaksi majuria, toistakymmentä muuta upseeria ja 55 aliupseeria käsittävä propagandaryhmä yhdessä Saksan sotilastiedustelu Abwehrin edustajien kanssa. Nämä harjoittivat tiedotus- ja värväystoimintaa radiolähetysten ja lentolehtisten avulla yrittäen saada venäläisiä sotilaita loikkaamaan ROA:n armeijaan. Heidän esikuntansa sijaitsi jossakin Rovaniemen alueella, todennäköisesti Kursungissa.(28)

AOK 20:n dokumenteissa on runsaasti aineistoa tästä Pohjoisrintamalla venäläisille suunnatusta propagandasta. Siellä on kuvia ja tekstejä kaikista lentolehtisistä, joita pudotettiin Lapin lentokentiltä operoivista Luftlotte 5:n koneista satoja tuhansia Venäjän puolelle. Niiden sävy oli paitsi tiukasti kommunismin ja Stalinin vastainen myös aika voimakkaasti antisemitistinen. Vlasovin puheita ja hänen joukkojensa kuvia esiteltiin propagandassa ja siellä oli ROA:aan liittyneiden venäläisten "kertomuksia" liittymisestään Vlasovin joukkoihin. Propagandan lisäksi lentolehtisissä oli kehotuksia tulla rintaman yli lentolehtispaperi mukana. Koko sodan ajan näitä yksittäisiä ns. yliloikkareita tulikin saksalaisten puolelle.(29)

Saksalaisten tekemän Illustrirovannyj bojevoj put -propaganda-lehden numeron 5/1943 aineistoa. 

Lähde AOK 20:n arkisto.

Nord-Österbotten 19.11.1943.

Kursungin alueen tuhoutuminen syksyllä 1944

Lokakuun 12. päivän aikana 1944 saksalaiset polttivat tai räjäyttivät kaikki Kursungin alueella olevat varasto- ja asuinparakkinsa sekä ne tavarat ja ammukset, joita he eivät ottaneet mukaansa. Alueella oli vielä silloinkin valtava määrä tarvikkeita varastoissa. Rankkasateiden ansiosta palot sammuivat ennen kuin ne olisivat levinneet laajoiksi metsäpaloiksi ympäröivällä metsäalueella. Kursungista kauppalaan menevän Ranuantien ja sen varret saksalaiset miinoittivat laajasti. He katkaisivat tien suurilla murroksilla, joiden alla oli miinakenttiä ja räjäyttivät kaikki puhelinpylväät. Tiellä ja tien varrella oli kaikenlaista sotatavaraa, nelipyöräisiä vankkureita, palaneita autoja, sotilaskypäriä, kiväärejä ja ammuksia runsain mitoin.(30)

_____________

Lähdeviitteet:

1. Marianne Junila. Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Helsinki 2000. Bibliotheca Historica 61. Mikko Uola. Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle. Hämeenlinna 2010. Das Kriegstagebuch des Armeeoberkommando Norwegen/Befehlsstelle Finnland. 10.6.1941. Kriegstagebuch, AOK 20, Ia. 3.6.1941 - 13.1.1942. AOK 20, 19070/1. T-312, R-1000. U.S. National Archives and Records Administration (NARA).

2. Toivo T. Kaila, Lapin sota, Porvoo 1950. Kalle Korpi. Rintama ilman juoksuhautoja. Saksalaisten keskeiset rakentamiset, työmaat ja työvoima Pohjois-Suomessa 1941 - 1942. Tornio 2010. 

3. Omat kenttätutkimukset. KM. 

4. Wellamo Paananen. Lottana lippusiimassa. Muistoja Wehrmachtin Lapin esikunnasta. Jyväskylä 1998. 

5. Ibid. Omat kenttätutkimukset. KM .

6. Ibid.

7. Omat kenttätutkimukset. KM. Tiedot muistolaatasta Pekka Iivarin ja Jouni Mäntyniemen toimittamasta kirjasta: Seeva Vuolle. Tiedustelijan päiväkirja. Keuruu 2020.

8. Kaila 1950. 

9. Omat kenttätutkimukset. KM. 

10. Kaila 1950. Korpi 2010. 

11. Omat kenttätutkimukset. KM. 

12. Tätigkeitsbericht, AOK 20, A.N.R. 17.12.1942. 1.4. -31.12.1942. AOK 20, 27252/45. T-312, R-1026. NARA. Kari Kallio, Soldatensender Lappland. Radiomaailma. Lokakuu/N:ro 10 2000. Uola 2010. 

13. Ibid. 

14. Kallio 2000. Uola 2010.

15. Ibid.

16. Lasse Vihonen, Radio sodissamme 1939 - 1945. Porvoo 2010 

17. Vihonen 2010. Uola 2010. 

18. Ibid. 

19. Kallio 2000. Uola 2010. 

20. Ibid. Kaila 1950.

21. Harri Paarma. Salaisen tiedustelun partiot 1940 - 1945. Hämeenlinna 1972. Tuomo Korteniemi (toim.). Kaukopartiomies Jaakko Kontiolan veteraanin testamentti olympia- ja MM-mitalisti Petri Kontiolan sukupolvelle. Rovaniemi 2017.

AOK Lappland. Abt. Ia. Nr. 747/42 geh. A.H.Qu., 10.3.1942. Vorschlag für Sommereinsatz der Komp. An die 1e.Komp./Lehr Rgt. z.b.V. 800 (Komp Tomsdorff). Anlagenband 3 zum Kriegstagebuch, AOK 20, Ia. Tagesmeldungen Ia AOK Lappland. 1. - 31.3.1942. AOK 20, 19692/4. T-312, R-1008. NARA.

22. Ibid.

23. Ibid. Oberkommando der 20.(Gebirgs-) Armee Abt. Ia/Org. Nr. 3640/42 geh. Betr.: Aufstellung  der "Jagdkp. z.b.V." beim (Geb.) A.O.K. 20. A.H.Qu., den 12. Dez. 1942. Anlage 7. Anlagen zum Kriegstagebuch Nr, 2, AOK 20, Ia. Tagesmeldungen Ia. 1. - 31.12.1942. AOK 20, 27252/13. T-312, R-1019. NARA. Paarma 1972. Unto Parvilahti. Terekille ja takaisin. Keuruu 1958.

24. Einar Laidinen. Saksalaiset neuvostosotavankileirit Karjalan pohjoisosassa ja Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Kirjassa: Lars Westerlund (toim.): Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki 2008. Carl-Fredrik Geust. Vlasovin armeija. Stalinin sotilaat Suomen palveluksessa. Juva 2017.

25. Lyhenne ROA tarkoittaa venäjäksi: Russkaya osvoboditel'naya armiya. Saksassa se oli Russische Befreiungsarmee ja suomeksi Venäjän vapautusarmeija. ROA oli venäläisen kenraalin Andrei Vlasovin yhdessä saksalaisten kanssa perustama armeija, johon värvättiin venäläisiä sotavankeja ja emigrantteja taistelemaan Neuvostoliiton kommunistihallintoa vastaan. ROA ei Hitlerin vastustuksen vuoksi juurikaan osallistunut taisteluihin vaan keskittyi lähinnä propagandatoimintaan.

26. Lars Westerlund. Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 - 1944. Helsinki 2008. Oberkommando der 20.(Gebirgs-) Armee. A. Nachr.Fü./Ic Nr. 4545/43 geh. Betr.: 2. Dolmetscher-Lehrgang. 14.12.1943. Anlage 2 zum Tätigkeitsbericht, AOK 20, Ic. 1.7. - 31.12.1943. AOK 20, 43871/13. T-312, R-1047. NARA.

27. Westerlund 2008.

28. Ibid.

29. AOK 20:n arkisto. Passim.  NARA.

30. Kaila 1950. Kaakinen 1994.

_____________

English summary: The Kursunki area during 1941 – 1944

During the Continuation War (1941 – 1944) the German Army  looked for suitable areas around Rovaniemi to establish their military camps. One of the first areas they built was the Kursunki area about 8 – 10 kilometres SE from Rovaniemi.

The Germans built three camps along the road to Ranua. The first was called Waldlager Rovaniemi. There was the nicely furnished residence for General Nikolaus von Falkenhorst, who was the commanding officer for German troops in Northern Finland until he was replaced by General Eduard Dietl. In the Waldlager there was also a casino (officers club) and many other barracks for men. Also the Russian Liberation Army (ROA) trained there occasionally.

The second camp was mainly a supply and kennel camp. The third camp was a place for Soldatensender Lappland which was a German military radio station in Nothern Finland and Northern Norway. The station was under command of Propagandakompanie 680, which was one of the propaganda units of the Wehrmacht.

This army entertainment station was on the air for nearly three years from December 1942. The daily schedule from the radio consisted of variety programming, news bulletins and Finnish language lessons. The final broadcast from this unit was in November 1944. On October 1944, during their retreat from Lapland, the Germans took the station down and moved it to Norway. Shortly afterwards, all camps in Kursunki were burned to the ground.

 Päivitetty artikkeli 

"Tornio ja Alatornio saksalaisaikana 1941 - 1944" 

on luettavissa seuraavan linkin  takaa:

https://www.academia.edu/49308818/Tornio_ja_Alatornio_saksalaisaikana_1941_1944

(Kuva: Lapin maakuntamuseo)

HUOM! Artikkelin lukeminen ei vaadi maksullista Premium-kirjautumista. Voit kuitenkin kirjautua sivulle ilmaiseksi ja laittaa minun sivuni seurantaan, jolloin saat sähköpostiin aina tiedon, kun uusi artikkeli ilmestyy sivulle.

 Vankileiri- ja Org.Todt -kirjojen verkkojulkaisut (2022)

Nyt luettavissa Academia.edu -sivustolla vuonna 2020 tekemäni "Jatkosodan aikaiset vankileirit Rovaniemen kauppalan ja maalaiskunnan alueella" -kirjan uudistettu verkkojulkaisu (2022), jossa on uutta aineistoa ja kuvia

sekä

"Organisation Todt Rovaniemellä ja muualla Lapin alueella 1941 - 1944" -kirjan uudistettu verkkojulkaisu (2022), jossa on myös hieman uutta aineistoa ja uusia karttoja.

https://www.academia.edu/67748851/Jatkosodan_aikaiset_vankileirit_Rovaniemen_kauppalan_ja_maalaiskunnan_alueella

https://www.academia.edu/38879827/Organisation_Todt_Rovaniemell%C3%A4_ja_muualla_Lapin_alueella_1941_1944_Uudistettu_2_painos_

Tätä sivustoa koskeva ilmoitus:

Suosittelen kirjautumaan ilmaiselle Academia.edu -sivulle ja laittamaan minun sivu seurantaan, jolloin tulee sähköpostiin aina ilmoitus uudesta kirjoituksesta. Älkää kuitenkaan kirjautuko maksulliseen Premium-palveluun, koska se ei ole ollenkaan tarpeen artikkeleiden lukemiseksi!

 

Misin alue 1940 – 1944

© Kalevi Mikkonen 5.10.2021 

(päivitetty Manfred Thomaen albumin harvinaisilla valokuvilla 20.10.2023)

Misi sijaitsee noin 50 km:n päässä Rovaniemen keskustasta itä-koilliseen. Jo välirauhan aikana saksalaisia upseereja kävi siviiliasuissa kartoittamassa ja tutustumassa Misin alueen teihin ja maastoihin.(1) Marraskuun 13. päivänä 1940 kirjatussa Valtion Rautateiden kirjeessä n:ro 3371 ilmoitettiin, että Saksan puolustusvoimien käyttöön on toistaiseksi annettu Misin pysäkin alueelta 2 000 neliömetrin suuruinen alue, josta ei tehty vuokrasopimusta.(2) Saksalaiset pitivät Misiä tukikohtanaan vuosina 1940 - 1944, joten Misiin vuosina 1927 – 1934 rakennettu ja siitä eteenpäin avattu rautatieyhteys ja Misin asema olivat heille todella tärkeä myös läpikulkuliikenteen osalta. Misin kautta kulki junia tiuhaan tahtiin koko jatkosodan ajan kuljettamassa ammustarvikkeita, aseita, huoltoa ja kaikkea mahdollista mitä saksalaiset tarvitsivat niin Sallan rintamilla kuin tukikohdissaan.

Höyryjuna Misin asemalla. (Kuva: Pirjo Pantsarin valokuva-albumi)

Näkymä Lapalionvaaralta Misin rautatieaseman hiekkakuoppa-alueen pistoraiteille. Saksalaiset tarvitsivat laajennetun ratapiha-alueen voimakkaasti lisääntyneen juna- ja tavaraliikenteen takia. Taustalla näkyy Lapalionlampi. (Kuva: Pirjo Pantsarin valokuva-albumi)

Ratapihan näkymä nykyisin. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

Suomalaiset aloittivat Misin ammusvarastojen rakentamisen 31.3.1941. Saksn armeijan joukot jatkoivat rakentamista sen jälkeen, kun ne saapuivat alueelle. Misintien varrelle saksalaiset rakensivat satoja varastorakennuksia, jotka olivat täynnä ammuksia, räjähteitä ja patruunoita. Misintien varrella sijaitsi heidän pääampumatarvikevarastonsa Armee Munitionslager "Moritz" ja Misin ratapihan  sekä satamaradan lähellä  varuste- ja sotasaalistavaran varasto eli Sammelgerätepark ”Bergmann”.(3) Ensimmäisten saksalaisten joukossa saapuivat Organisaatio Todtin työntekijät, joita paikalliset asukkaat kutsuivat ”kaakaopojiksi” heidän ruskeiden univormujensa takia. He tekivät Misin hiekkaisille kankaille autolla kuljettavia teitä. Alueella toimivat kesästä ja syksystä 1941 alkaen OT:n lisäksi myös logistiikkaa ja huoltoa rakentavan Nachschub-Batl. 463:n osastot samoin kuin korjaamokomppania Werkstatt-Komp. (mot.) 463:n asekorjaamojoukkue Waffenmeisterzug (mot.) sekä kuljetusyksikkö 3./Trspt.Abt.500 (Speer). Saksalaisten rakennussuunnitelman (6.6.1941) mukaan Misin alueelle piti rakentaa 170 ammusvarastoa, joista tällöin oli valmiina jo 150. Myöhemmin niitä rakennettiin lisääkin.(4) 

Organisation Todtin Suomen osaston komentajana toimi lähes koko jatkosodan ajan Hitlerin Kotkanpesän vuoristotien suunnittelija, yleisrintamajohtaja (Generalfrontführer) ja ylirakennusneuvos (Oberbaurath) August Michahelles, jonka päämaja sijaitsi Rovaniemellä. (Kuva: SA-kuva)

Kenraalieversti Eduard Dietl teki tarkastusmatkan myös Misiin. (Kuvat: Manfred Thomae Album)

Koska Misissä ei ollut sähköverkkoa, saksalaiset tuottivat sähköä aggregaateilla. Kaikki alueet oli ympäröity piikkilanka-aidoilla ja niitä vartioitiin hyvin. Alueilla liikkumiseen tarvittiin lupalappu. Saksalaiset laittoivat myös omia tienviittoja Misin alueelle. Kaikkiaan saksalaisia oli Misissä arviolta noin 700 pysyvästi sijoitettuna. Lisäksi koko sodan ajan siellä oli paljon läpikulkujoukkoja, jotka oleilivat siellä jonkin aikaa.(5) Kaikki alueet lienee vuokrannut Wehrmachtin ammusvarastoja hallinnoiva yksikkö Munitions-Verwaltungs-Kompanie 600 (kenttäpostinumero 38450) tai Armee-Geräte-Park Lappland (kenttäpostinumero 31747). Munitions-Verwaltungs-Kompanien yksikön johtaja oli Hauptmann (kapteeni) u. Einheit-Führer (yksikön komentaja) Krüger.  Apunaan hänellä oli Oberleutnant (yliluutnantti) Lauermann ainakin vuosina 1941 - 1943.(6) 

Saksalainen sotilas vartiossa Misin asemalla. (Kuva: Pirjo Pantsarin valokuva-albumi)

Veturi Misin asemalla. (Kuva: Manfred Thomae Album)

Saksalaisten vankileiri venäläisille sotavangeille ja heidän omille rikoksia tehneille sotilaille sijaitsi Pirttilammen luoteen puoleisella rannalla, vuoden 1949 ilmakuvan mukaan noin 20 - 100 metriä Pirttilammen rannasta ja osittain nykyisin metsittyneellä kangaskummulla. Ilmakuvan mukaan alueella olisi ollut kaksi parakkirakennusta, joista lounas-koillinen -suuntainen (pitkät sivut) olisi ollut noin 10 x 13,5 metriä ja toinen noin 8 x 8,5 metriä. Lisäksi alueella lähempänä rantaa on ollut vielä yksi rakennus, joka varmaankin on ollut sauna. Kaikki rakennukset on myöhemmin purettu. Alueella on vielä jäljellä joitakin kivirakennelmia, kuten ilmeisesti siellä käytetty leivinuuni sekä ruostunut hella sekä metalliromua. Parakkien pohjia tai mahdollisia vaneritelttojen kaivanteita ei enää pysty havaitsemaan kasvillisuuden takia. Joitakin leirin aidan paaluja ja piikkilankaa löytyy myös alueelta. Alueen läheisyydessä on myös ollut tuntemattoman saksalaisen sotilaan tai todennäköisesti rangaistusvangin hauta, josta vainajan luut on viety Norvajärvelle. Alueelle on mennyt koillisesta metsätie, joka oli suon kohdalta lankuilla vahvistettu. Venäläisiä sotavankeja käytettiin pääasiassa puusavotoissa. Heidän tehtävänään oli hakkuiden lisäksi tehdä ratapölkkyjä, käyttää sirkkeliä sahalla ja tehdä polttopuita. Heidän tehtäviinsä kuului myös junavaunujen purkaus ja lastaus. Karanneet ja kiinnisaadut vangit teloitettiin hirttämällä. Hirsipuu on sijainnut Misin asemalta muutama sata metriä länteen päin olleen parakkikylän takana lähellä junarataa.(7)

Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949.

Vankileirin jäänteitä. (Kuvat: Ari Paldan)

Misin aseman kaakonpuolella sijaitsivat asekorjaamot ja -varikot. Misin alueella oli sijoitettuna lisäksi tykkejä, muita taisteluvälineitä, ajoneuvoja ja puutavaravarastoja sekä korjauspajoja. 

Alueella oli tykkejä varastoituna ja korjattavana. (Kuvat: Manfred Thomae Album)

Misin aseman vieressä saksalaisilla oli oma postiparakki. Saksalaisilla oli myös varsin iso ruokalarakennus, jossa oli kaksi lisäsiipeä päärakennuksen lisäksi. Ruokala sijaitsi kylän keskellä Misintien varrella noin 200 metriä asemalta. Siellä oli erillisiä kabinettiosastoja ilmeisesti upseereita varten. Lähes vastapäätä ruokalaa sijaitsi soittokunnan majoitusparakki. Saman tien varrella vajaan puolen kilometrin päässä asemalta sijaitsi heidän upseerikerhonsa eli kasino. Siellä järjestettiin paljon erilaisia juhlia, viihdytyskiertueen esityksiä ja elokuvanäytöksiä, joihin suomalaisetkin saivat joskus osallistua. Saksalaisilla oli oma orkesteri, joka vastasi musiikkiesityksistä. Kasinolla järjestettiin myös joitakin suomalaisten juhlatilaisuuksia, koska Misin suojeluskunnan hirsinen rakennus Misintien varrella nykyisen vesitornin kohdalla toimi saksalaisten sairaalana. Siellä oli myös hammaslääkärin vastaanotto, terveydenhoitotilat ja lääkärin vastaanottotilat. Piha-alueella oli sijoitettu ambulanssit. Saksalaiset hoitivat täälläkin omiensa lisäksi myös kyläläisiä.(8)

Saksalaisen sirkuksen väkeä viihdytyskiertueella Misissä. (Kuva: Pirjo Pantsarin valokuva-albumi)

Kuka-Mi -orkesteri viihdytyskiertueella Misissä. (Kuva: Manfred Thomae Album)

Misin aseman lähellä olevalla sorakuoppa-alueella oli ilmeisesti myös yksi ammusvarikko. Siellä löytyy myös taisteluhauta tai sirpalesuoja, parakkien paikkoja ja metalliromua sieltä täältä, mm. kamiina.(9)

Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949. Misin asema ja aseman seudun saksalaisalueet.

Rovaniemeltä lähtenyt järjestelyjuna hoiti kaikkien liikennepaikkojen vaihtotyöt. Kiireisimpinä aikoina Misissä oli oma vaihtoveturi, joka kävi myös Viassa. Sodan aikana junat tulivat Rovaniemeltä aina uudelle ratapihalle. Varsinaisen Misin rautatieaseman alueelta yksikkö Munitions-Verwaltungs-Kompanie 600 vuokrasi elokuussa 1943 Rautatiehallitukselta 9 360 neliömetrin alueen varastointia varten. Vuonna 1942 uuden aseman ratapihaa laajennettiin. Samalla länteen päin rakennettiin uusi vetoraide. Vuoden 1942 (kts. taulukko) aikana tavaraliikenne Misiin ja sieltä Kemijärvelle (sekä Misistä Rovaniemen suuntaan) oli erittäin vilkasta ja jatkui koko jatkosodan ajan, vaikka saksalaisilla olikin puutetta tavaravaunuista.(10)

Tavaravaunuliikennemäärät lokakuussa 1942:

 

Tavara	Sisään	Ulos
Varusteita	92	101
Ammuksia	625	76
Raaka-ainetta	7	-
Tyhjiä	4	-
Rikkoutuneita/käyttämättömiä	3	29

Tavaravaunuliikennemäärät marraskuussa 1942:

 

Tavara	Sisään	Ulos
Varusteita	105	152
Ammuksia	29	55
Raaka-ainetta	20	11
Tyhjiä	-	11
Rikkoutuneita/käyttämättömiä	-	35

Misin aseman vieressä olleen Munitions-Verwaltungs-Kompanie 600:n alueen karttamerkintä. 

(Karttaliite: Rovaniemen kaupunginarkisto)

Saksalaiset rakensivat hiekkakankaiselle alueelle kapearaiteisen kenttäradan Lapalionvaaran vieressä olevalle leirialueelle asti. Syyskuun alussa 1942 ratatyö oli alkamassa, mutta vuonna 1943 varmaankin jo valmiina. Ratapenkka Lapalionvaaran kenttäradalla oli korkea ja tehty kivistä ja maa-aineksista. Se oli noin neljä metriä leveä. Samalta raiteelta tehtiin myös toinen kenttärata Misijärven rantaan, jossa oli pieni satama-alue ja lähistöllä varastoja ja ruokailuparakki. Sitä ilmeisesti tarvittiin Misijärven takana olevilta puusavotoilta Misijärven kautta uitettujen tukkien kuljettamiseen rautatieasemalle ja sieltä sahalle tai eteenpäin rakennus- ja polttopuutarpeiksi. Satamaa käytettiin todennäköisesti myös Misijärvelle suuntautuneiden lentokuljetusten takia. Kesäisin lennettiin vesitasoilla tai lentoveneillä ja talvisin laskeuduttiin Misijärven jäälle. Tavarakuljetusten lisäksi lentokoneilla todennäköisesti kuljetettiin haavoittuneita, kuriireja ja myös korkeimpia upseereja. Varsinaisen vain hieman korotetun rataosuuden leveys oli myös n. neljä metriä. Tämän kenttäradan sivuraiteiden pituus oli yhteensä noin kaksi kilometriä.(11)

Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949. Misijärven satamaan menevä kenttäraide.

Sataman kenttäradan linjaus ja joitakin ratapölkkyjä näkyy vielä hyvin maastossa. (Kuvat: Kalevi Mikkonen)

Lapalionvaaran kylkeen rakennettu kenttärata, joka on huomattavasti korkeampi kuin satamarata. 

(Kuvat: Kalevi Mikkonen)

Kemijärven länsiosassa, molemmin puolin Rovaniemen rajaa ja Misin alueen itäpuolella, sijaitsee Lapalionvaaran alue. Alueen eteläpuolella on Misijärvi ja itäpuolella Särkilampi ja Mäki-Särkijärvi. Lapalionvaaran viereen ja sen alueelle rakennettiin leirialue ja vaaran päälle ilmavalvontatorneja, joissa oli tähystämässä paikallisia vanhempia poikia. Ainakin kahden tornin jäänteet on sieltä vielä löydettävissä. Yksi näistä torneista lienee ollut myös palotorni. Vaaran päällä kerrotaan olleen myös upseerikerho eli upseerikasino ja lääkevarasto. Saksalaiset tamppasivat vaaran rinteeseen pujotteluradan talvista hiihtoharrastustaan varten. Läheiseen Mammanlampeen (Särkilampi) tehtiin pumppuasema, josta johdettiin vettä parakkialueelle. Mammanlammelle päin vaaran kupeella oli väliaikaisiksi asunnoiksi tarkoitettuja kymmeniä isoja turvekorsuja, joiden jäänteitä siellä on vieläkin. Vaaran lähellä tasaisella maalla oli myös saksalaisten ampumarata.(12)  

Särkilammesta ongittuja säiliöitä. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

Lapalionvaaran leirialueella on rakennusten jäännöksiä, useita varastoparakkeja, lääkevaraston jäänteet, junaradan pohja sekä tie- tai ajoura. Lisäksi alueella on runsaasti kaivantoja ja kuoppia ja sekalaista romua, kuten auton osia, ammuskoteloita sekä posliiniastioiden jäänteitä. Rakennusten jäännösten lisäksi alueella on muita parakkirakennusten pohjiksi tulkittavia alueita. Havaitut rakenteet ovat pääosin erittäin huonossa kunnossa.(13) Parhaiten säilynyt iso betonista valmistettu (n. 16 x 40 metriä) rakennuksen pohjakerros on sodanjälkeisen suomalaisen tiilitehtaan rakennuksen jäänne, jota ei siis ollut sota-aikana.(14) Suurin osa näistä Lapalionvaaran alueen jäänteistä sijaitsee Kemijärven puolella, mutta kuuluvat luonnollisesti samaan saksalaisten Misissä olevaan leirialueeseen.

Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949. Lapalionvaaran saksalaisalueet.

Saksalaisten parakin jäänteitä Lapalionvaaran lähellä. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

Misin satamaradan varrella olevan 55 000 neliömetrin alueen vuokrasi Saksan armeijan Armee-Geräte-Park Lappland elokuussa 1943 Rautatiehallitukselta varastointitarkoituksia varten. Misiin siirrettiin parakit ja varusteet Gerätelager Laurilasta. A.G.P. Lapplandin Mun.Verw. (Ampumatarvikehallinto) oli toiminut Misissä jo vuodesta 1942 alkaen. A.G.P. Lappland järjesti Misissä myös koulutuskursseja mm. varustealiupseereille, joille koulutuksen jälkeen avautui mahdollisuus päästä upseereiksi.(15) 

Rautatiehallituksen ja Saksan Armee-Geräte-Park Lapplandin välinen vuokrasopimus ja sen liitteet. 

(Sopimus ja kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto)

Misiläispoikia satamaradan varrella olevan Armee-Geräte-Parkin varastoalueen edustalla. Tykki on laitettu koristeeksi leirialueen näyttävän puusta tehdyn kyltin viereen.  (Kuva: Pirjo Pantsarin valokuva-albumi)

Dietl vierailulla Misissä. (Kuva: Manfred Thomae Album)

Parakkirakentamista ilmeisesti kesällä 1942. (Kuvat: Manfred Thomae Album)

Armee-Geräte-Parkin parakkeja. Ylimmän kuvan taustalla näkyy Misijärvi. (Kuvat: Manfred Thomae Album)

Nykyisen Raajärventien ja Misijoen suun välimaastossa on paikka, jossa on isot kasat rikottuja viini- ja keraamisia konjakkipulloja. Tällä alueella ja Raajärventien molemmin puolin on ollut leirialue. Alueilta löytyy palaneiden parakkien paikkoja, joitakin betonijäänteitä, iso kasa maitotonkkia ja tynnyreitä sekä muuta metalliromua. Alueella on ollut keittiö ja ruokala.(16)

Ehkä keittiön ruokavaraston jäänteitä. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

Parakin jäänne. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

Misin koulusta nähden Misintien toisella puolella on sijainnut leiri suon takana kohoavalla mäellä. Tie alueelle on lähtenyt nykyisen Misin Metsätorpan kohdalta. Leirialueelle on tehty alueen kiertävä tie, jonka varrella on ollut joitakin parakkeja, taisteluhautoja, korsuja ja poteroita ja ilmeisesti myös telttapaikkoja. Tie on vielä melko hyvin näkyvissä, mutta sen varren leirialue on metsittynyt ja kohteet pääosin peittyneet turvakerroksen alle. Metsätorpan vieressä on parikymmenmetrinen taisteluhauta suojaamassa alueen sisäänkäyntiä. Leirialueen päässä on vielä pystyssä savupiippu, jonka tiilistä voidaan lukea Kupittaan (Saven) nimi, logo ja merkintä Henrik, joka tarkoitti tiilien tyyppimerkintää. Myöhemmin Henrik-tunnusta käytettiin Kupittaan Saven koriste-esineissä. Saksalaiset tilasivat myös suomalaisilta yrityksiltä paitsi itse parakkielementtejä myös mm. tiiliä rakennustarvikkeiksi. Kupittaan Saven tiiliä löytyy myös eräältä Rovaniemen saksalaiselta leirialueelta.(17)

Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949. Metsätorpalta lähtenyt leirialue.

Parakin savupiippu. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

Savupiipun tiilet ovat Kupittaan Saven tuotantoa. (Kuva: Jaakko Ylikulju)

Lapalionlammen kaakkoispuolelle saksalaiset pystyttivät naistyöntekijöille omat parakit, ison keittiön ja muut huoltorakennukset. Pesula ja ompelimo ja sivuvarastot olivat omissa parakeissa hieman kauempana. Lapalionlammen pohjoispuolella oli saksalaisten jalkapallokenttä, jonne rakennettiin paalupuusilta lammen yli. Sen jäänteitä on vielä havaittavissa lammen rannalla. Saksalaiset harrastivat myös talviurheilua pelaamalla jääpalloa, hiihtämällä ja laskettelemalla. (18) 

Jalkapalloa Misin kentällä. (Kuvat: Manfred Thomae Album)

Köydenvetokilpailu Misin kentällä. (Kuva: Manfred Thomae Album)

Saksalaissotilaita hiihtämässä Lapalionvaaralla. (Kuva: Manfred Thomae Album)

Lapalionlammen pohjoispuolella olevalta aiemmin Heikki Rajamäen omistamalta (15.5.1942 asti) Heikkilä -nimiseltä tilalta, jonka sittemmin omisti Höckertin Seuraajat Oy:n johtaja Heikki Kivinen tai jonka hallinnassa se oli, vuokrasi Wehrmachtin Armee-Munitionslager-Moritzin (A.M.L. Moritz) yksikkö Munitions-Verwaltungs-Kompanie 600 21.3.1943 rakennustarkoituksiin 30 392 neliömetrin suuruisen alueen. Alueella oli jo aiemmin ollut saksalaisille vuokrattua maa-aluetta. Höckertin Seuraajat Oy oli jatkosodan aikana tunnetuin ja ehkä merkittävin yksityinen Pohjois-Suomessa saksalaisille palveluja myyvä yritys. Se toimitti saksalaisille polttopuita, rakensi parakkeja, järjesti pesulatoimintaa ja varustehuoltoa sekä muonitti kanttiineja ja hankki näihin kaikkiin toimintoihin suomalaista työvoimaa. Lisäksi sen autot hoitivat Saksan armeijan kuljetuksia. Misin aseman ja Kemijärventien välisen tieosuuden (Misintie) molemmin useasta kohdasta Wehrmachtin A.M.L. Moritzin (Armee Munitionslager Moritz) yksikkö Munitions-Verwaltungs-Kompanie 600 vuokrasi vuosina 1941 - 1942 Heikki Rajamäen, Kaisa Sallan, Matti Sallan, Paavo Kontion, Paavo Ovaskan, Hanna Kontion, Heikki Pirttijärven ja Kalle Pirttijärven omistamilta mailta laajahkoja maa-alueita parakkien rakentamista varten. Alueilla sijaitsi ainakin viisi-kuusi leirialuetta.(19) Venejärven rannalla saksalaisilla oli mahdollisesti myös pieni venesatama majoineen. Sieltä on löytynyt ammusjäämiä.(20)

Saksalaisten Misintien varrelta vuokraamia pääosin ammusvarastojen paikkoja. (Kartat: Rovaniemen kaupunginarkisto)

Saksalaiset vuokrasivat maa-alueita myös Kielijärven ja Kielivaaran väliseltä alueelta Misintien molemmin puolin, Venevaaran kaakkoispuolelta Misintien varrelta molemmin puolin sekä Venevaaran ja Tervajärven väliseltä alueelta Misintien länsipuolelta.(21)

Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949. Venevaaran kaakon puoleiset saksalaisalueet, joissa näkyy parakkien ja ammusvarastojen räjäyttämisien jäljet.

Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949. Venevaaran ja Tervajärven väliset saksalaisalueet.

Tervajärven alueen kaivanto. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

Tervajärven alueen romua. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

Misin ammus- ja muut tarvikevarastot olivat Saksan ja Suomen Sallan-Alakurtin suunnalla operoivien joukkojen tärkein rintaman takainen tukikohta-alue. Junat toivat tarvikkeita Misiin ja sieltä eteenpäin kohti rintamaa niitä vietiin rautateitse, autoilla ja tarvittaessa vaikka hevosten tai muulien vetämillä kärryillä. Välirauhan aikana Suomi oli velvoitettu rauhansopimuksen mukaisesti rakentamaan 86,8 kilometrin pituisen rautatieyhteyden Kemijärven ja Sallan välille aina silloiselle rajalle Kelloselkään saakka. Samaan aikaan Neuvostoliitto rakensi radan Rutšjista Muurmannin radalta Alakurtin kautta valtakunnanrajalle. Neuvostoliitto aloitti oman 171 kilometrin mittaisen osuutensa rakentamisen 19. tammikuuta 1940 ja se valmistui 25. helmikuuta 1941, kun taas Suomen rakentama osuus valmistui ja yhdistettiin Alakurtin rataan 15. toukokuuta 1941. Jatkosodan alettua Neuvostoliiton joukot vetäytyessään tuhosivat rautatietä, mutta kaksi saksalaista rautatiepioneerikomppaniaa saivat radan korjattua Suomen rajalta Alakurttiin, 158 kilometrin päähän Kemijärveltä, ja edelleen Tuntsajoen ylitse Karhu-nimiselle armeijan purkausasemalle ja tykistön ampuma-alueelle. Peräännyttyään syyskuussa 1944 saksalaiset tuhosivat juuri korjatun rautatien.(22)

Vuonna 1944 saksalaiset tuhosivat ja osin myös hautasivat asevarastojensa ammukset. Räjäytettäessä jäänteitä ja räjähtämättömiä ammuksia levisi laajalti maastoon. Sodan jälkeen suomalaiset raivasivat metsäalueita ja hautasivat osan ammuksista maahan. Nykyisin vuosittain raivattavat alueet ovat olleet sodan aikana saksalaisten varastoalueita ja niitä Sodankylän Jääkäriprikaatin johdolla raivataan. Löydettyjen räjähteiden määrä on vaihdellut vuosittain raivaamistapahtuman aikana muutamista kymmenistä jopa 5000 räjähteeseen. Raivattaessa löydetty räjähtävä materiaali on vaihdellut kiväärin patruunoista ja käsikranaateista aina 210 mm tykin ammuksiin ja jopa lentopommeihin. Näitä ammuksia on vieläkin runsaasti Misin maastossa, jopa näkyvillä.(23)

Puolustusvoimat etsii joka vuosi räjähteitä Misin alueelta. Tässä löydetty 150 mm kranaatti. (Kuva: Puolustusvoimat)

Myös Misin Venejärvessä ja muissa alueen järvissä ja lammissa on saksalaisten upottamia saksalaisia käsikranaatteja, tykistön kranaatteja ja heittimen ammuksia sekä muuta sotaroinaa tonnikaupalla. Venäläiset sotavangit kuljettivat syksyllä 1944 veneillä ammuslaatikoita vesistöihin upotettavaksi. Sodan jälkeen myös suomalaiset joukot upottivat isoja määriä ammuksia vesistöihin. Alueita on koko ajan raivattu ja ammuksia on kaivettu esiin ja tuhottu. Raivattavaa riittää silti vielä vuosikausiksi.(24)

________________

English summary: The Misi area 1940 – 1944

The village of Misi, situated some 50 kilometers towards Kemijärvi from Rovaniemi, was an important base for the German Army during the Continuation War. The construction of the Rovaniemi-Kemijärvi railroad began in 1927. The Misi station was introduced for traffic in the summer of 1934. The Misi station, with it's multiple side tracks has been an important meeting and crossing place for trains. It has been a vital point not only for loading and unloading of timber, but also for the transportation of people, and in gargo and military transfers.

The village of Misi was used as a base camp of the German soldiers from 1941 - 1944, so the Misi station was extremely vital to their operations. The Finnish Railroad bureau and private landowners made contracts with the Germans and gave them plenty of land to build their camps in the locality ot the Misi village and railway station area and both sides of the Misi road from Misi station to the Kemijärvi road. The German units that made most of the contracts were Wehrmacht’s Armee-Munitionslager-Moritz (A.M.L. Moritz) and it’s unit Munitions-Verwaltungs-Kompanie 600 and Armee-Geräte-Park Lappland. The Germans stored lots of ammunition inside their camps, because this was the main storage of ammunition for the Germans in the Lapland battlefront. In Misi there was also Sammel-Geräte-Park "Bergmann". After the war there has been and still is a Finnish army post at Misi, which keeps the village alive.

---

Lähdeviitteet:

1. Kaisa Kervinen, Hylsyjä tiellä. Saksalaisten ase- ja ammusvaruskunta Misissä 1941 – 1944. Oulu 2017, 38 - 40.
2. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunta. Saapuneet kirjeet 1940 - 1949. Rovaniemen kaupunginarkisto (RKA).
3. Pentti Karppinen, Suomalaisten saksalaisille joukoille suorittamat kuljetukset Suomen sodassa 1941 - 1945. Tiede ja ase, vol. 24 (1966), s. 202 - 249. Markku Nummelin. Rovaniemen viisi asemaa. Resiina 4/2001, s. 4 - 18. Besondere Anordnungen für die Versorgungstruppen Nr. 5. O.U., den 26.6.1941. Anlage zur BAV für die Versorgungstruppen Nr. 5v.26.6. SS-Division Nord. Kriegstagebuch 1.4.-31.12.1941 II/I. Abtn. Ia. Ib. IVb, V. T-354, R-139. The U.S. National Archives and Records Administration (NARA). Omat tutkimukset (KM).
4. Kervinen 2017, 44. Einsatz der Versorgungstruppen und -Einrichtungen. Stand vom 18.8.1941. Anlage 249a. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. 16.7. - 9.9.1941. Tagesmeldungen Qu.1, Besondere Anordnungen für die Versorgung. AOK 20, 16103/4. T-312, R-996. NARA. Armeenachschubführer 463, Ia Nr. 562/41 geh. O.U. den 10.11.1941. Bezug: Besprechung vom 9.11.1941. Betr.: Planung für Einsatz und Unterbringung. Anlage 572a. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. 1.11. – 15.12.1941. Besondere Anordnungen für die Versorgung und Richtlinien für die Bevorratung und Instandsetzung. AOK 20, 16103/6. T-312, R-996. (NARA).Stand der Bauvorhaben am 6.6.1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Beurteilungen der Versorgungslage - Norwegen und Finnland. 1.5. - 30.11.1941. AOK 20, 36037/1. T-312, R-1033. NARA. 

5. Kervinen 2017, passim.
6. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA. Joukko-osastotiedot: KM.
7. Kari Vikajärven ja Ari Paldanin antamia tietoja vankileirin alueesta 30.9.2021. Kervinen 2017, 63 - 65. Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949.
8. Kervinen 2017, passim. Seija Mäkisen kertomia tietoja 30.9.2021. Omat kenttätutkimukset (KM) 26.9.2021.
10. Nummelin 2001, 10. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA. W.G.M. An Qu.1, O.U., den 10.11.42. Tätigkeitsbericht für October 1942. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. 1.4. – 31.12.1942. AOK 20, 27252/43. T-312, R-1025. NARA.W.G.M. An Qu 1. O.U., den 12.12.42. Tätigkeitsbericht für November 1942. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. 1.4. – 31.12.1942. AOK 20, 27252/43. T-312, R-1025. NARA.

11. Omat kenttätutkimukset (KM) 26.9.2021. Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949. Ueberblick über die Versorgunglage der 20.(Geb.)Armee vom 1.9.1942. Oberkommando der 20.Gebirgs-Armee O.Qu./Qu.1 Nr. 500/42g.Kdos. O.U., den 10.9.1942. AOK 20, 36037/3. T-312, R-1034. NARA.
12. Kervinen 2017, 56 -58. Seija Mäkisen kertomia tietoja 30.9.2021. Omat kenttätutkimukset (KM) 26.9.2021.
13. Finna: Kantapuu – museotietokanta. Lusto – Suomen metsämuseo. Omat kenttätutkimukset (KM) 26.9.2021.
14. Omat kenttätutkimukset (KM) 26.9.2021.

15. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA. Joukko-osastotiedot: KM. Anlage zu (Geb.)A.O.K.20 Ia/L Nr.1548/42 g.Kdos. v.20.8.42. Anlagen zum Kriegstagebuch Nr. 2, AOK 20, Ia, 1.8. – 31.8.1942. Tagesmeldungen Ia. AOK 20, 27252/9. T-312, R-1018. NARA. W.G.M. Tätigkeitsbericht für August 1942. O.U., den 10.9.1942.  Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. 1.4. - 31.12.1942. AOK 20, 27252/43. T-312, R-1025. NARA. Armeepionierführer (Geb.) AOK20, Abt. Pi.1., A.H.Qu, 21.5.1944. Betr.: Ausbildung von Geräte-Unteroffizieren. Bundesarchiv RH 20-20/271.
16. Finna: Kantapuu – museotietokanta. Lusto – Suomen metsämuseo. Omat kenttätutkimukset (KM) 27.9.2021.
17. Omat kenttätutkimukset (KM) 26.9.2021.
18. Kervinen 2017, 68, 81.
19. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA. Joukko-osastotiedot: KM. Omat tutkimukset (KM).
20. Kervinen 2017, 60.
21. Omat kenttätutkimukset (KM) 27.9.2021. Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1949. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA.
22. https://fi.wikipedia.org/wiki/Alakurtin_rata
23. Satu Rasa, Misin ammukset vielä pitkään hengenvaarallisia. Lapin Kansa 3.6.2002.
24. Jorma Särkelä, Misin takapihoilla ja järvissä tonnikaupalla räjähteitä. Lapin Kansa 11.10.2009.