Kriegsgefangenen Zweiglager Rovaniemi
© Kalevi Mikkonen 2020 (Päivitetty 23.7.2022)
Ounasjoen suiston varrella ns. Sahanrannasta aina Jängislahdelle saakka oli saksalaisten Lager Fischereihafen Rovaniemi, jossa sijaitsi mm. sotavankileiri nimeltään Kriegsgefangenen Zweiglager Rovaniemi, saksalaisten käytössä sodan ajan ollut Rovaniemen Saha, lukuisia alueen varastorakennuksia ja kymmenkunta Organisaatio Todtin varastorakennusta, joissa varastoitiin rakennustarvikkeita, työkoneita ja muuta tarpeellista tavaraa. Alue otettiin käyttöön heti kesäkuussa 1941 ja sitä rakennettiin ja laajennettiin koko sodan ajan.[1] Nykyisin tämä alue on Arktikumin aluetta ja puistoaluetta.
Lager Fischereihafen Ounasjoen suiston rannalla. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.
Kesällä 1941 Saksan sotilasjohto arveli, että Suomessa otettavilla sotavangeilla ei ole mitään merkitystä, joten se suunnitteli heidän siirtämistään suomalaisille. Siksi Lapissa olevan armeijan ylin johto (Armeeoberkommando) sai hallintaansa Suomessa vain kaksi sotavankiyksikköä. Nämä olivat kantaleirit Stalag 309 ja 322[2], jotka heinäkuusta 1941 alkaen aina Saksan peräytymiseen syksyyn 1944 saakka, sijaitsivat Sallan Kuolajärvellä ja Norjan alueella Elvenesissä, Kirkkoniemen lähellä. Kuolajärven leiri oli samalla kertaa keskusleiri, työleiri ja järjestelyleiri, ja sieltä huollettiin muita paikkakuntia ja yksiköitä sotavankileireillä. Stalag 309:n haaraleirejä (Zweiglager) oli yhdeksällä paikkakunnalla, joista yksi oli ZL Rovaniemi.[3]
Stalag 309 oli jaettu neljään hallintopiiriin, jotka olivat numerojärjestyksessä Ivalo, Rovaniemi, Salla ja Kuusamo. Sotavankien tarve kuitenkin kasvoi niin nopeasti, että Saksasta ei vain pyydetty lisää sotavankeja, vaan myös puheet sotavankien siirtämisestä suomalaisille haudattiin.[4] Syyskuun 11. päivänä vuonna 1941 annettiin määräys Stalag 309:n alaleiri Kriegsgefangenen Zweiglager Rovaniemen perustamisesta Ounasjoen rannalle Rovaniemen Sahan (ent. Vikmanin saha) luoteispuolelle n. 100 metrin pituiselle ja 50 metriä leveälle kaistalle, nykyisen Arktikumin viereen. Leiri oli 10 - 20 metrin etäisyydellä joesta ja sen vierestä meni pistoraiteelta tehty kenttärata myöhemmin rakennetulle sähkölaitokselle. Vuonna 1941 leirillä oli vain yksi parakki, jossa asui 150 - 180 vankia. Leirin pystyttämisestä, sotavankien vartioinnista ja huollosta vastasi aluksi 2. Komp. Lds.Schtz.Batl. 809 ja leirin johtajana oli kapteeni Thorn. Leirin vartijat asuivat leirin ulkopuolella entisessä tehdasrakennuksessa. Leirille alettiin siirtää vankeja 15.9.1941 alkaen.[5]
Kriegsgefangenen Zweiglager Rovaniemen kartta. Kartta: Kalevi Mikkonen.
Myöhemmin leirin vankimäärä kasvoi, niin että siellä oli ainakin 11 parakkia ja kaikkiaan arviolta 400 - 800 vankia kerrallaan. Vangit olivat pääasiassa venäläisiä ja ukrainalaisia, josta on syntynyt käsitys, että leirejä oli kaksi, eli ”venäläinen” ja ”ukrainalainen” leiri.[6] Tosiasiassa kyseessä oli vain yksi ja sama leirialue, jossa oli molempien kansallisuuksien vankeja toki toisistaan eroteltuna, kuten leireissä oli määräyksenä. Syyskuussa 1942 leirillä oli 351 ukrainalaista vankia, jotka saivat siitä alkaen niin tällä leirillä kuin muillakin ns. erityiskohtelun (Sonderbehandlung), joka tarkoitti parempaa huoltoa ja jopa rahakorvausta työnteosta, mikäli olivat valmiita yhteistoimintaan saksalaisten kanssa. Rovaniemen vankileiri oli erilainen kuin Stalag 309:n muut sivuleirit. Leiriä ylläpiti Landesschützen-Bataillon 809:n (kodinturvajoukkojen) toinen komppania, jonka sotilaat toimivat leireillä myös vartijoina. Tämä leiri toimi myös Saksasta tuotujen vankikuljetusten välietappina. Muun muassa syyskuussa 1942 tuotiin 7. vankikuljetus, jossa oli 1000 vankia. Kuljetus tapahtui ensin laivalla Ouluun, josta vangit siirrettiin junakuljetuksella suoraan vankileirin vieressä olevalle purkauspaikalle, jonne meni sivuraiteet. Vangit majoitettiin vankileiriin, josta heidät siirrettiin myöhemmin muille leireille Lapin alueelle. Kuljetuksen jälkeen vankivaunut määrättiin puhdistettaviksi ja desinfioitaviksi, mikä viittaa siihen, että Saksan itärintamalta tuodut vangit eivät olleet kovin kaksisessa kunnossa. Elokuusta 1942 alkaen Rovaniemen leiri oli se paikka, mihin sijoitettiin ns. yliloikkarit, eli ne neuvostoliittolaiset sotilaat, jotka loikkasivat linjojen yli saksalaisten puolelle. Näitä loikkauksia tapahtui viikoittain koko sodan ajan. Loikkareiden turvallisuudesta leirillä tuli huolehtia ja heitä voitiin käyttää propagandatarkoituksiin mm. lentolehtisten avulla. Rovaniemen leirillä koulutettiin myös bolševismin vastaiseen taisteluun sitoutuneita volgansaksalaisia, ukrainalaisia, valkovenäläisiä, latvialaisia, virolaisia ja liettualaisia, erityisesti yliloikkareita, apuvartijoiksi leireille. [7]
Leirillä ilmeni silloin tällöin pilkkukuume- tai muita kulkutautitapauksia ja sinä aikana leiri oli karanteenissa ja se desinfioitiin huolellisesti.
Taustalla näkyy Vikmanin/Rovaniemen Sahan jäänne. Tämä alue sahalta luoteeseen päin oli vankileirin aluetta.
Entisen vankileirin paikka nykyisessä Arktikumin puistossa, jota on voimakkaasti muokattu viime vuosikymmeninä. Sinne on tehty mm. oikealla oleva kanava ja vesiallas. Alue on ollut ja on suosittu vapaa-ajanviettopaikka ja siellä on myös uimaranta. Kuvat: Kalevi Mikkonen.
Toukokuussa 1944 rakennettiin Pohjoisen Rantakadun ja pistoraiteen väliselle alueelle nykyisen Arktikumin kohdalle Heerin sotavankien vartioimisyksikön Kriegsgefangenen-Bereich II:n leirialue, jossa oli yhdistetty asiointi- ja asuinparakki, yhdistetty varustetila, sauna ja keittiöparakki, autotalli, hevostalli, käymälä ja sirpalesuoja.[8] Vielä 1960-luvulle saakka nykyisen Arktikumin kohdalla oli jäänteitä saksalaisten paikalla olleesta sirpalesuojasta, jossa alueen lapset leikkivät.[9]
Vartioimisyksikön leiri nykyisen Arktikumin kohdalla vuonna 1944.
Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto. Kuva: Kalevi Mikkonen.
Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto. Kuva: Kalevi Mikkonen.
Zweiglager Rovaniemi oli keskuspaikka, josta vankeja toimitettiin töihin Rovaniemen kauppalan alueella oleviin työkohteisiin, kuten leirin vieressä olevalle Rovaniemen Sahalle, jonka koko tuotanto meni jatkosodan aikana saksalaisille, sekä saksalaisten sähkölaitokselle, metsä- ja lumenraivaustöihin, tietöihin ja rautatien lastausasemille ja myös Rovaniemen maalaiskunnan alueelle mm. Vikajärvellä olevalle saksalaisten kuorma-autovarikolle. Työntekijöiden tarpeen kasvaessa sotavuosien aikana, vankien ja leirien määrä kasvoi samassa suhteessa. Rovaniemellä oli vuonna 1944 kaikkiaan arviolta 16 vankileiriä, joissa kussakin oli yleensä vain pienehkö määrä (10 - 50) vankeja kerrallaan.
Kaikki leirit olivat lähes poikkeuksetta ympäröity 2,5 metrin korkuisella kaksinkertaisella paaluista tehdyllä piikkilanka-aidalla. Varsinkin venäläisvankeja saksalaiset kohtelivat usein varsin huonosti ja heitä menehtyi liian vähäisen ruokahuollon, tautien ja kehnon majoituksen uuvuttamana. Myös kuri vankeja kohtaan oli ankaraa ja heitä saatettiin teloittaa pienemmistäkin syistä. Marraskuussa 1942 Rovaniemen ”venäläisellä leirillä” kerrotaan teloitetun 10 miestä suklaalevyn varastamisesta. Kertomus lienee jossain määrin liioiteltu.[10]
Routa on pukannut esille kaiketi vankileirin ympärillä olleen piikkilanka-aidan luoteispään läntisen paksuhkon (läpimitta 12 cm) kulmapaalun jäänteen. Tämä sopii hyvin tekemiini vankileirin laajuuden laskelmiin.
Kuva: Kalevi Mikkonen.
Saksalainen AOK 20 vangitsi 1941 - 1944 Pohjois-Suomen rintamilla noin 9 000 neuvostosotilasta. Lisäksi saksalaiset toivat keväästä 1942 alkaen Suomeen 20 000 neuvostoliittolaista sotavankia rakennus- ja metsätöihin.[11] Näiltä leireiltä saattoivat myös suomalaiset puutavarayhtiöt, teollisuusyritykset ja jopa yksityiset henkilöt tilata työvoimaa käyttöönsä. Kesällä 1943 työvoiman hinta oli 50 markkaa/päivä. Mikäli työvoiman tilaaja järjesti majoituksen ja muonituksen, maksu oli pienempi.[12]
Kantaleirit hoitivat sotavankiasioiden hallinnon ja leirit olivat vastuussa paitsi vankien rekisteröinnistä ja jakelusta, myös heidän työpanoksestaan. Kantaleirit alistettiin syyskuussa 1942 sotavankipiirikomendantille (Der Kriegsgefangenen-Bezirkskommandant beim AOK), joka yhdessä muun sotilasjohdon kanssa hyödynsi neuvostosotavankien työpanosta tehokkaalla tavalla. Siitä huolimatta koko ajan vallitsi ankara puute työvoimasta, mikä pakotti saksalaiset toimimaan varovaisesti käyttäessään sotavankiresurssejaan. Maailmankatsomukselliset näkemykset saivat silloin useimmiten työntyä syrjään pragmaattisen hyödyn tieltä. Ilman neuvostosotilaiden työtä, varsinkin tie- ja rautatierakennushankkeissa, talvisessa kunnossapidossa sekä poltto- ja rakennuspuiden hakkuussa ja jalostuksessa, Saksan armeija ei olisi kestänyt Lapin olosuhteissa neljää vuotta.[13]
Rovaniemen leiri tyhjennettiin lopullisesti 10.10.1944, jolloin sekä vangit että heidän vartijansa olivat matkalla Norjaan. (14)
Venäläisiä sotavankeja matkalla vankileirille. Kuva: KM-arkisto
______________
English summary: Kriegsgefangenen Zweiglager Rovaniemi
In 1941 - 1944, German troops were responsible for a front of nearly a thousand kilometers in Lapland, Northern Finland. The Germans built prisoner of war and labor camps in Lapland, and imprisoned some 20,000 - 30,000 Russian soldiers there. The prison camps and military bases, as well as their archives, were almost completely destroyed during the German retreat from Finland after the Lapland war.
The Germans, as also the Finns, built many prisoner of war camps (PoW) in Lapland and in Rovaniemi area, mostly for Russian prisoners. Since Lapland’s infrastructure was very poor, the prisoners were used as a workforce for tasks such as building and improving roads and bridges, building barracks and other military structures and also for logging.
The German 20th Mountain Army (Gebirgs-Armee-Oberkommando 20), Luftwaffe and Organisation Todt were the main organizers of PoW camps in Lapland and Rovaniemi area. Stalag 309 in Salla (today in Russia) was the only official German PoW camp in the Finnish Lapland, but there were over 200 temporary camps, punishment camps and work camps in Lapland.
There were at least 41 - 42 PoW camps in the Rovaniemi area. Most of them were very small, consisting of only one or two barracks. The biggest camp called Kriegsgefangenen Zweiglager Rovaniemi was besides river Ounasjoki near modern Arktikum Science Center in the bigger area that the Germans called Lager Fischereihafen. In that camp there were about 400 – 800 prisoners of war during the Continuation War. The camp area was about 120 metres long and about 50 metres wide consisting of 11 barracks. The guardians had their own camp in that same area.
____________
Lähdeviitteet:
[1] Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA.
[2] Stalag on lyhenne sanoista: Stammlager für kriegsgefangene Mannschaften und Unteroffiziere (suom. sotavankileiri miehistölle ja aliupseereille), numerokoodi 30/32 merkitsee leiriä neuvostosotavangeille. Viimeinen numero on järjestysnumero.
[3] Saksalaisten Lapin alueella olevista sotavankileireistä ja vankien kohtelusta kts. tarkemmin mm. seuraavista teoksista: Lars Westerlund, Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 - 1944. Helsinki 2008. Kalle Korpi, Rintama ilman juoksuhautoja. Saksalaisten keskeiset rakentamiset, työmaat ja työvoima Pohjois-Suomessa 1941 - 1942. Tornio 2010. Elina Sana, Luovutetut. Suomen ihmisluovutukset Gestapolle. Juva 2004.
[4] Reinhard Otto, Soviet Prisoners of War on the German Lapland Front, 1941 - 1944. Kirjassa: Lars Westerlund (toim.): Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki 2008.
[5] Vasili S. Hristoforov, Sotavankileirit Suomessa ja Norjassa. Kirjassa: Lars Westerlund (toim.): Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki 2008. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA. Haastattelutietoja. KM. Besondere Anordnungen für die Versorgungstruppen Nr. 22. Armeeoberkommando Norwegen. Befehlsstelle Finnland. O.Qu./Qu.1. Anlage 363. 11.9.1941. Anlagen zum Kriegstagebuch. AOK 20, Q.Qu. 10.9.-31.10.1941. 16103/5. T-312 R-996. U.S. National Archives and Records Administration (NARA). Mikrofilmi.
[6] Einar Laidinen, Saksalaiset neuvostosotavankileirit Karjalan pohjoisosassa ja Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Kirjassa: Lars Westerlund (toim.): Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki 2008. Anlagenband z. KTB Nr. 5. AOK 20, Ia. Geheime Kommandosache Rovaniemi. T-312 R-1066. NARA. Mikrofilmi.
[7] Kalle Korpi, Rintama ilman juoksuhautoja. Saksalaisten keskeiset rakentamiset, työmaat ja työvoima Pohjois-Suomessa 1941 - 1942. Tornio 2010. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA. Oberkommando der 20. (Gebirgs)-Armee O.Qu./Qu.2 Nr. 1350/42 14.9.1942. 7. Transport von Kriegsgefangenen aus Deutschland. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Tätigkeitsberichte Qu.2. 1.4. - 31.12.1942. AOK 20, 27252/44. T-312, R-1025. NARA. Mikrofilmi. Oberkommando der 20. (Gebirgs)-Armee O.Qu./Qu.2 Nr. 1382/42 24.9.1942. Anlage 9. Betr.: Sonderbehandlungen für ukrainische Kgf. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Tätigkeitsberichte Qu.2. 1.4. - 31.12.1942. AOK 20, 27252/44. T-312, R-1025. NARA. Mikrofilmi. Oberkommando der 20. (Gebirgs)-Armee O.Qu./Qu.2 Nr. 1222/42 1.8.1942. Anlage 2. Betr.: Behandlung von Überläufern, AOK 20, O.Qu. Tätigkeitsberichte Qu.2. 1.4. - 31.12.1942. AOK 20, 27252/44. T-312, R-1025. NARA. Mikrofilmi. Oberkommando der 20. (Gebirgs)-Armee O.Qu./Qu.2 Nr. 1100/42 11.7.1942. Anlage 7. Betr.: Ausbildung von Kriegsgefangenen zu Hilfswachtmannschaften, AOK 20, O.Qu. Tätigkeitsberichte Qu.2. 1.4. - 31.12.1942. AOK 20, 27252/44. T-312, R-1025. NARA. Mikrofilmi.
[8] Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA.
[9] Yksityinen tieto. KM.
[10] Laidinen, 2008.
[11] Westerlund, Lars: Prisoners of war in Finland in WWII. Kirjassa: Lars Westerlund (toim.): Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki 2008. (Viite 2008 b).
[12] Westerlund 2008.
[13] Otto 2008. Oberkommando der 20. (Gebirgs)-Armee
O.Qu./Qu.2 Nr. 1 340/42 10.9.1942. Dienstanweisung
für den Kriegsgefangenen-Bezirkskommandanten beim (Geb.) A.O.K. 20. Anlagen zum
Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Tätigkeitsberichte Qu.2. 1.4. -31.12.1942. AOK
20, 27252/44. T-312, R-1025. NARA. Mikrofilmi.
