Rasthaus Vuotso
© Kalevi Mikkonen (Päivitetty 17.12.2023)Sodankylän Vuotson varsinaisen kylän liepeillä saksalaisilla oli parakkialue suurin piirtein nykyisen K-Siepin kaupan ja sen ympäristön asuinalueen kohdalla Jäämerentien länsipuolella. Tämä oli Organisation Todtin rakentama Rasthaus Vuotson leirialue (Rasthaus u. Verpflegungs-Stelle) eli taukopaikka- ja huoltoalue. Sen sisäänkäynnissä oli iso puusta tehty hieno portti, jonka yläosassa oli valkoiseksi maalattu puuosa, johon oli kirjoitettu ”Rasthaus Vuotso” ja liitetty puinen hakaristiseppele, jonka päällä oli puinen Wehrmachtin kotkatunnus. Leirin ympärillä oli piikkilanka-aita. Portin kohdalla tiellä oli puomi ja puomivartio.[1]
Organisation Todtin rakentama Rasthaus
Vuotso. Kuva: OT-sotakirjeenvaihtaja H.F. Blenck/Signaali 1.3.1943/Nr.
5/1943.
Kaksi Luftwaffen sotilasta ja Org. Todtin mies Rasthaus Vuotson portilla keväällä 1944. Kuva: Kalevi Mikkosen kuva-arkisto.
Heti portista sisään tultaessa oli vasemmalla puolella aikalaisten kertomusten mukaan iso ruokasali-keittiöparakki (vuoden 1956 ilmakuvan mukaan jopa n. 12 x 61 metriä tai 12 x 42 metriä + erillinen lisärakennus), jossa oli kaksi huonetta kaiketi Saksan Punaisen Ristin keittiöhenkilökunnalle (KKJ:n peruskoordinaatisto: N 7557087, E 3505186). Tätä vastapäätä portin oikealla puolella oli iso majoitusparakki (ilmakuvan mukaan n. 12 x 43 metriä), jossa oli useita huoneita ja kerrossänkyjä (KKJ:n peruskoordinaatisto: N 7557145, E 3505192). Tämän parakin itäpuolella ja sen ja aidan välisellä alueella oli ilmakuvan mukaan n. 22 metrin pituinen sirpalesuoja tai taisteluhautakaivanto (KKJ:n peruskoordinaatisto: N 7557136, E 3505205). Leirialueella oli myös lääkintäparakki, kaksikerroksinen Saksan Punaisen Ristin naispuolisten työntekijöiden ns. Schwester-parakki, ruokavarasto, muita varastoja, kaksi pienempää majoitusparakkia, jotka oli ilmeisesti tarkoitettu upseereille, muutama isokokoinen kahden auton autotalliparakki (n. 13 x 16 - 18 metriä) leiripihan länsireunassa ja ukrainalaisten luottovankien parakki sekä käymälät. Parakit oli ulkopuolelta maalattu vihreällä maalilla. Ilmakuvan perusteella alueella näyttäisi olleen ainakin 14 isompaa parakkia ja useita pienempiä rakennuksia. Leiripihan länsireunalla oli vierekkäin seitsemän parakkia, joista useimmat olivat autotalleja ja pohjoispuolella kolme parakkia. Osa näistä parakeista oli ns. Tundra-parakkeja. Vuoden 1942 lopulla Vientihöyläämö Oy (Turku) toimitti sinne viisi Polar-parakkia. Piha-alue oli varsin iso (n. 42 x 100 metriä) ja siellä oli myös kaivo.
[2]
Majuri Prinz v. Hessenin tarkastusmatkalla tekemiä havaintoja Rasthaus Vuotson toiminnasta 22.3.1943: Rasthaus Vuotson huollosta vastasi Betreuungstrupp 3/19 der H.B.A. 10. Yksikön vahvuus tällöin oli 1 maksuliikenteen hoitaja (Zahlmeister), 1 aliupseeri, 14 miehistöön kuuluvaa, 6 naispuolista saksalaista työntekijää, 6 suomalaista työntekijää ja10 ukrainalaista. Majoituskapasiteetti oli 750 makuupaikkaa (makuulavaa). Helmikuussa 1943 oli ollut 10 390 yöpymistä. Päivittäin annettu ruokahuolto oli 600 annosta. Alueen turvallisuutta ei ollut tuolloin vielä varmistettu. Sen takia alueelle tuli perustaa pysyvä vartiokomennuskunta (1 + 6 - 8). Yritys järjestää vartiointi kulloinkin siellä olevien lomalaisten varaan ei ollut onnistunut. Lomalaiset tulivat usein illan suussa pimeällä ja sen takia heidän oli vaikea hahmottaa aluetta mm. miinakentän takia.
[2a]
Leirin luoteispuolella oli aikalaisten havaintojen mukaan tutka- tai radioasema. Leirialueen länsireunalla on sijainnut aggregaattiasema, jonka metalli- ja sähköromujäänteitä oli jäljellä vielä 1970-luvulla. Nykyisin paikalta löytyy vain vähäisiä jäänteitä. Leirialueen länsireunan ulkopuolella oli kaksi taistelukaivantoa, joista pohjoisempi oli lounas-koillinen -suuntaisesti n. 25 metriä pitkä (keskikohdalta KKJ:n peruskoordinaatisto: N 7557105, E 3505098) ja eteläisempi myös lounas-koillinen -suuntaisesti n. 55 metriä pitkä (keskikohdalta KKJ:n peruskoordinaatisto: N 7557063, E 3505079). Leirialueen lounaisreunalla oli iso kolmihaarainen taisteluhautasysteemi, jonka sakarat olivat 33 metriä (luode-kaakko -suuntainen), 35 metriä (lounas-koillinen -suuntainen) ja 34 metriä (pohjois-etelä -suuntainen). Taisteluhautojen yhtymäkohdassa KKJ:n peruskoordinaatisto: N 7556995, E 3505081. Jäämerentien toisella puolella eli itäpuolella oli miinakenttä ja sen takana neljä 20 mm ilmatorjuntatykkiä. Vuoden 1956 ilmakuvasta voi nähdä tällä alueella 11 kaivantoa, joista kuusi voisi olla ilmatorjuntatykin asemia ja muut kaivannot ehkä ammusten säilyttämistä varten ja osa taistelupesäkkeitä. Isoin tykkiasema oli halkaisijaltaan n. kahdeksan metriä (KKJ:n peruskoordinaatisto: N 7557138, E 3505325). Kaikkien asemien ympärillä oli paksut maavallit.
[3]
Kolmihaarainen
taisteluhauta. Kuva: Maanmittauslaitoksen
vuoden 1956 ilmakuva.
Rasthaus Vuotson alue
Maanmittauslaitoksen vuoden 1956 ilmakuvassa.
Taukopaikkoja tarvittiin uuvuttavien matkojen helpottamiseksi ja tarpeen vaatiessa yöpymistäkin varten. Kuorma- tai henkilöautolla matka Rovaniemeltä Petsamoon kesti vähintään puoli vuorokautta, usein kauemminkin. Majatalojen rakentaminen saksalaisjoukkojen lepopaikoiksi mm. joukkojen siirtojen aikana oli annettu Organisaatio Todtin tehtäväksi 19.2.1942 ja majatalot olivat aluksi järjestön hallinnassa. Kesäkuussa 1942 Salmijärven, Nautsin ja Vuotson Rasthaus -paikat siirrettiin Organisation Todtin hallinnasta armeijan hallintaan. Vuotson Rasthaus alistettiin Korückin (Kdt.Rückw.Armee-Geb.) hallintaan ja Ivalon paikalliskomendantin (Ortskommandant Ivalo) alaisuuteen niin talouden kuin palvelutoiminnan valvonnan osalta.[4] Heinäkuussa 1942 kaikille sotilaskuljetuksille ja erityisesti kuorma-autojen kuljettajille annetuissa ohjeissa kiellettiin kuljettajilta omatoiminen yöpyminen satunnaisissa majapaikoissa tai tien varrella. Sen sijaan yöpymisen tuli tapahtua niille määrätyissä paikoissa, joista Rasthaus Vuotso oli yksi.[5] Kun varusteluministeri ja Organisaatio Todtin johtaja Albert Speer vieraili Lapissa 23. - 30.12.1943, hän piipahti jouluaaton automatkallaan Rovaniemeltä Kirkkoniemelle myös Vuotson majatalon, jolla tarkoitettiin todennäköisesti Rasthaus Vuotsoa, kahvilassa.[6]
Saksalaisilla oli
naispuolisia Punaisen Ristin työntekijöitä sekä sairaaloissa että
sotilaskodeissa, ja myös Rasthaus Vuotsossa. AOK 20:n ylipäällikkö Eduard Dietl
nautti suurta arvostusta Schwesterien silmissä ja Dietl itsekin suhtautui
suurella kunnioituksella sisarten työhön. Kuva:
Kalevi Mikkosen kuva-arkisto.
Elokuussa 1944 saksalaisille alkoi olla jo tiedossa, että Suomi oli tekemässä rauhaa Neuvostoliiton kanssa. Sen takia Saksa aloitti valmistautumisen mahdollista vetäytymistä ja neuvostojoukkojen varten. Saksan Lapissa oleva sodanjohto alkoi valmistella reittejä ja majoitusta vetäytyville joukoille. Kun Suomi sitten teki erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa, leirialueita, sotilaskoteja ja muita saksalaisten hallussa olevia tiloja alettiin valmistella tuhoamista varten. Suunnitelmissa oli kuitenkin joidenkin vetäytymisreittien varrella olevien leirien säästäminen siksi aikaa, kun joukot ja sotavangit olisi siirretty. Yksi näistä ns. Marschversorgungspunkt -huoltopisteistä oli Rasthaus Vuotso, joka oli näiden läpikulkujoukkojen väliaikainen lepopaikka. Huoltotarvikkeet Vuotsoon tuotiin AVL Vikan ja Rovaniemen toimipisteistä. Rasthaus Vuotsossa oli elokuussa 1944 mm. 250 Organisaatio Todtin vankia ulkomajoituksessa.[7]
Rasthaus Vuotso muutettiin 5.9.1944 alkaen sotilaskotialueeksi vetäytyviä joukkoja varten Sotilaskotien hallinto (Stabsführung) siirtyi Vuotsosta Ivaloon 15.9.1944.[8] Kaikki Jäämerentien huolto, myös Vuotson alue, jätettiin Gen. Kdo. XXXVI.(Geb.) A.K.:n haltuun 9.10.1944.[9] Saksalaiset kuljetusjoukot alkoivat poistua Sodankylän alueelta 13.10.1944 alkaen.[10] Perässä tulivat vielä pioneerijoukot ja viivytystaistelua tehneet taisteluyksiköt Rovaniemen suunnasta. Saksalaiset tuhosivat järjestelmällisesti rintamantakaiset majatalot ja lähes kaikki muutkin leirinsä sekä suomalaisten asumuksia lokakuun puolivälistä 1944 alkaen. Myös Rasthaus Vuotson kohtalona oli täystuho. Jonkin verran näiden tuhottujen rakennusten jäänteitä lienee vieläkin jäljellä, mutta Rasthaus Vuotson alueen jäänteet, joita vielä 1950-luvulla oli runsaasti, ovat suurimmaksi osaksi hävinneet uudisrakentamisen tieltä. _______________
English
summary: Rasthaus Vuotso in the Sodankylä area
In the small village of Vuotso there was the ”Rasthaus Vuotso”, a German resting place for soldiers. Even minister Albert Speer stopped there to have some refreshment in it’s canteen while visiting Lapland. It was built by Organisation Todt. When the German Army left Finland in October 1944, they destroyed almost all of their camps and buildings including Rasthaus Vuotso. Today there is not much to see in this place because the area has been constructed with new buildings.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti