Organisation Todtin parakkialue ja sen jäänteitä 
Rovaniemen Pirttitiellä 

© Kalevi Mikkonen 2022 (päivitetty artikkeli vuodelta 2019)

Saksalainen rakennusjärjestö, jolle Hitler antoi sen perustajan Fritz Todtin mukaan vuonna 1938 nimen Organisation Todt, rakensi jo ennen sodan alkua Saksassa autoteistä linnoituksiin asti. OT:n keskustoimisto oli Amt Bau-OT-Zentrale Berliinissä. Vuonna 1940 Fritz Todtista tuli Saksan varusteluministeri. Hän toimi peräti kolmen ministeriön johdossa.[1]

Organisation Todtin perustaja Fritz Todt saapumassa Rovaniemelle vuonna 1941 Luftwaffen univormussaan. Kuva: Rudolf Raschke.

Organisation Todt (lyhenne OT) ei ollut armeijan osa, vaan itsenäinen, puolisotilaallinen järjestö. OT ei kuulunut kansallissosialistisen puolueen organisaatioon vaan se oli hallituksen alainen järjestö. OT:n saksalaisilla työntekijöillä oli järjestön tunnuksilla varustettu ruskea asepuku, jota ei jaettu muille työläisille. Varsinaiseen OT:n joukkoihin kuuluvilla oli lisäksi oma erityinen käsivarsinauha merkkinä järjestöön kuulumisesta.[2]

Kun Suomen ja Saksan sotilaallinen yhteistyö alkoi keväällä 1941, myös OT:n väkeä tuli rakennustöihin Suomeen. Einsatz Wikingin yhteysesikunta eli Leitstelle Wiking toimi Rovaniemellä. Itse varusteluministeri Todt teki 24.9.1941 pikavierailun Rovaniemelle. Hän kävi mm. keskusteluja rautatien jatkamisesta Petsamoon, mutta hanke haudattiin suomalaisten nihkeän suhtautumisen takia, koska se oli liian kallis toteuttaa. [3] Todt kuoli lento-onnettomuudessa 8. helmikuuta 1942 ja hänen seuraajakseen valittiin Albert Speer. Myös Speer seurueineen vieraili Rovaniemellä ja Lapissa joulun 1943 aikoihin.[4] Pikaisella Rovaniemen vierailulla Speer tutustui kaiketi OT:n Rovaniemen kauppalan leirialueeseen sekä Napapiirillä silloisen Jäämerentien varrella oleviin Nationalsozialistisches Kraftfahrkorpsin (N.S.K.K.) leireihin. 

Lokakuun lopulla 1941 tehtävien ja henkilökunnan määrän kasvaessa Organisation Todtin Suomen osaston nimeksi muutettiin Einsatz Finnland.[5] OT:n Suomen osaston komentajana toimi Hitlerin Kotkanpesän vuoristotien suunnittelija, yleisrintamajohtaja (Generalfrontführer) ja ylirakennusneuvos (Oberbaurath) August Michahelles. Heinäkuussa 1944 Michahellesin seuraajaksi nimitettiin rakennusneuvos (Baurath) Fritz Autenrieth. Hän oli aluksi virka-arvoltaan rintamaylijohtaja (Oberfrontführer) mutta ylennettiin vuonna 1944 rintamapääjohtajaksi (Hauptfrontführer).[6]

Einsatz Finnlandin johtaja August Michahelles toimistossaan O.T. Lager Rovaniemen alueella. Varsin hyväkuntoisen oloinen Michahelles osallistui Ounasvaaran kisoihin ainakin 18 km:n hiihtokilpailuun vuonna 1944 ja sen lisäksi hän kunnostautui myös mottitalkoissa saaden kultainen kirves -merkin.  Kuva: SA-kuva.

O.T. Lager Rovaniemi 

Saksalaiset olivat etukäteen tutkineet Rovaniemen kauppalan soveltuvuutta vuoristoarmeijan huoltokeskukseksi ja Pohjoisen armeijan päämajakeskukseksi. Koska Saksan operaatiot sijoittuivat pääosin Sallan suunnalle, Rovaniemi oli itsestään selvyys saksalaisten esikuntakaupungiksi. Liikenneyhteydet Rovaniemelle ja Rovaniemeltä vaikuttivat luonnollisesti asiaan, koska Rovaniemi oli liikenteen solmukohta Lapissa.[7] Siksi myös Organisation Todtin Lapin alueen päämaja ja keskuspaikka sijaitsi Rovaniemellä. 

O.T. Lager Rovaniemen alue 19.5.1944. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto. Kartan muokkaus: Kalevi Mikkonen.

Kolme alempaa kuvaa OT:n alueen parakkien rakennuspiirustuksia. Asiakirjat: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Rovaniemen kauppalan III kauppalanosan alueella silloisen Koskikadun pohjoisosissa ja nykyisten Koskikadun ja Ounasjoentien (entinen Pohjoinen Rantakatu) välisellä Kotitien ja Pirttitien alueella oli Organisation Todt -järjestöllä iso parakkileiri nimeltään O.T. Lager Rovaniemi. Lokakuussa 1941 perustetun OT:n Suomen osaston Einsatz Finnlandin esikunta sijaitsi tällä alueella Rovaniemellä. OT vuokrasi aluksi 32 200 neliömetrin suuruisen pääosin pelto- ja niittyalueen Yliruokasen perikunnalta lokakuussa 1941. Myöhemmin alueita vuokrattiin lisää, mm. Aapo Narkauksen ja Tornion Portteri- ja Oluttehtaan mailta. Parakkialueen rakentaminen aloitettiin talvella 1941 - 1942. Alueella oli myös N.S.K.K. -Gruppe Todt -yksikön tukikohta-alue.[8]

Yliruokasen perikunnan ja OT:n välinen maanvuokraussopimus. Asiakirja: Rovaniemen kaupunginarkisto.

O.T. Lager Rovaniemellä oli ainakin nelisenkymmentä erilaista rakennusta. Täällä sijaitsivat sen tärkeimmät toimintakeskukset. Leirillä oli esikuntarakennus, upseerien majoitustila, johtokeskus, kaksiosainen sairaalaparakki (Gross-Revier), useita miehistön majoitusparakkeja, kokoustila, Reichspostin parakki, varastoja, iso keittiö- ja kanttiinirakennus, jääkellari, sauna ja pesutilat, puusepänverstas ja moottoriajoneuvokorjaamo, aggregaattitila, Kraftfahrzeug-Ersatz (moottoriajoneuvoyksikön täydennysjoukkojen) -alaleirin parakkeja, vartiorakennuksia, paja, käymälöitä ja iso noin 12 x 60 metrin kokoinen Kraftfahrzeug Werkstatt (moottoriajoneuvo-korjaamo), jonka betonipohjaa on vielä ainakin Pirttitie 16:n pihamaalla sekä toinen noin 10 x 33 metrin kokoinen autokorjaamoparakki, joka säilyi alueen tuhosta ehjänä Koskikadun varrella Tornion Portteri- ja Oluttehtaan maa-alueella. Se purettiin joskus 1950-luvun lopulla. Alueella oli useita huoltoteitä, joiden kohdille tehtiin sodanjälkeisen omakotialueen tiestö. Sodan jälkeen Kotitien ja Pirttitien ympäristössä oli runsaasti romua ja rakennusten jäänteitä raivattavana.[9]

Eversti O.J. Willamo raportoi 21.12.1943 Organisaatio Todtin leirillä tapahtuneesta tulipalosta seuraavaa: "Org.Todtin Rovaniemen leirillä syttyi 5.12.43 suuri autoverstasparakki tuleen palaen perustuksiaan myöten. Palossa tuhoutui 9 kuorma-autoa ja 1 suuri lumensärkijätraktori, ajanmukainen kumikorjaamo, paljon korvaamatonta kalustoa ja suuri joukko varaosia. Kuvaavaa saksalaisten kirjaimellisuudelle on, että kun suomalaiset leirin vieressä ensimmäisinä havaitsivat palon aamuvarhaisella ja olisivat rientäneet sitä sammuttamaan, ei vartiomies päästänyt heitä sisään, koska heillä ei ollut erikoista lupatodistusta kauttakulkuun. Suomalaiset hälyttivät kuitenkin meikäläisen palokunnan, jota ilman ehkä enempikin lähellä olleita parakkeja olisi voinut syttyä tuleen. Palo sai alkunsa lämminilmajohdoista ja levisi nopeasti yli koko rakennuksen. Tämä oli vuoden sisällä toinen parakkipalo Todtin Rovaniemen leirillä."[10]

Pirttitien alueen parakkeja. Kraftfahrzeug Werkstatt oikealla alempana. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Pentti Mikkonen, joka asui Pirttitiellä vuodesta 1945 alkaen 1960-luvun lopulle, kertoi seuraavaa: ”Pirttitie 16:n pikkupuoli rakennettiin jo vuonna 1945 ja päärakennuksen rakentaminen aloitettiin vuonna 1946, ja se valmistui vuonna 1947. Alue[11] oli sodan aikana ollut saksalaisten aluetta ja siellä oli romua ja rakennusten jäänteitä raivattavana. Kaikkea tavaraa ja betonijätettä, mitä tontilla oli, käytettiin tietysti hyödyksi talon rakentamisessa. Ison puolen rakennuksen betonirakenteisiin käytettiin saksalaisten tontille jäänyttä betonia. Perustuksen lattian betonirakenteita oli ja on vieläkin pihan alueella näkymättömissä kellariportaikon molemmin puolin. Kellaria tehtäessä betoniin leikattiin portaikkoa varten väylä. Sama perusta ulottui ilmeisesti myös viereisen talon (Pirttitie 14) pihalle. 

Pirttitie 16:n perunamaalta löytyi myös betonin kappaleita, samoin kuin saksalaisten esineistöä. Tontin Ounasjoen puoleisella sivulla oli saksalaisten tekemä melko syvä sadevesioja aina Pirttitien päästä Hartsuherrantielle asti. Oja[12] oli vielä 1960-luvulla syvä ja vetinen. Ojan vieressä meidän tontin takapihalla maan alla oli saksalaisten salaojaputkisto, joka on siellä varmaan vieläkin. Hartsuherrantien kohdalla oli saksalaisten tekemä yhteisviemäriputkisto ja tien yläpäässä oli saksalaisten tekemä saostuskaivo silloin Pirttitie 8:ssa asuvan Eemil Pyttysen talon kellarissa. Kellari oli maapohjakellari, ja se ilmeisesti kuului samalla paikalla olleeseen saksalaisten taloon. Kaivosta meni saksalaisten tekemä viemäriputki Hartsuherrantielle ja siitä eteenpäin Ounasjoentielle asti. Ounasjoentien joenpuoleisella alueella oli saksalaisten tekemä viemärikaivo, joka ohjasi jätevedet Ounasjokeen. Viemäri oli ainakin Pirttitien puoleisesta päästä tukkeutunut paikoitellen eikä enää toiminut kunnolla. Hartsuherrantien saksalaisten tekemä viemäri oli vielä sodan jälkeen aika pitkään käytössä. Pirttitie 4:n kohdalla oli puoliksi säilynyt saksalaisten kanttiinirakennus, jota käytettiin heti sodan jälkeen kommunistien toimistona ja Kansan Tahdon toimituksena.” [13]

Ilmakuvassa, joka on otettu 13.9.1945, näkyy OT:n rakennusten jäänteitä kaikkialla Pirttitien alueella, joten jälleenrakennuksessa tätä tuhoutunutta aluetta ja sen jäännöksiä voitiin käyttää hyödyksi ja käytettiinkin niin paljon kuin mahdollista. Kuten Pirttitie 16:en päärakennuksen kellariportaikosta voi havaita, ainakin joissakin OT:n parakeissa oli varsin vankat betoniset perustukset. Pirttitie tehtiin sodan jälkeen osittain saksalaisten huoltotietä hyväksi käyttäen ja sen varrelle rakennettiin uusi omakotitaloalue vuosina 1945 - 1949. Vuoden 1946 ilmakuvassa Pirttitien varrelle oli jo rakennettu ns. pikkupuolia melko monelle tontille. Uudisrakentamisen aikana ensin rakennettiin pienehkö parin huoneen ja puuvaraston sisältämä ns. pikkupuoli, jossa asuttiin varsinaisen kaksikerroksisen talon valmistumiseen asti. Kun päärakennus valmistui, pikkupuoli laitettiin useimmiten vuokralle. 

Pirttitie 16. Kellariportaikossa OT:n moottoriajoneuvokorjaamon betoniset perustukset. Kuva: Pentti Mikkonen (1964).

Ilmakuva 13.9.1945, jossa näkyy saksalaisten tuhoama OT:n alue. Vielä tekemättömän Pirttitien tonttien pikkupuolet on jo tehty tai valmistumassa. Oikealla tuholta säilyneitä Pohjoisen Rantakadun eli nykyisen Ounasjoentien ja sen sivukatujen taloja. Osa-aluekuva: Kalevi Mikkonen. Alkuperäinen ilmakuva: Lapin maakuntamuseo.

Aarne Mikkonen kertoi, että pikkupoikana 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa hän ja muut alueen pojat kaivoivat Pirttitien parillisten numeroiden talojen takaisesta ojasta ja ympärillä olleesta metsiköstä ammuksia, aseiden osia ja muuta romua. Ammuksia he kävivät räjäyttelemässä Ounasjoen rannalla.[14] Tuo oja on nykyisin huomattavasti matalampi ja kapeampi kuin 1960-luvulla, mutta sieltä on jossain kohdissa vieläkin löydettävissä tiilien kappaleita, pientä metalliromua ja betonin kappaleita. 

Pirttitie 16:n piha-alue. Vanhin veljeni Aarne jalkapalloa pelaamassa. Etualalla näkyy OT:n moottoriajoneuvokorjaamon betonilattian perustaa. Kuva: Pentti Mikkonen (1952).

Saksalaisten kaivama huomattavasti umpeutunut oja Pirttitien pihojen takana nykyään. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Risto Hakkarainen, jonka perhe asui Pirttitie 20:ssa, tiesi kertoa, että heidän isänsä löysi perunapellostaan saksalaisten tekemiä betonisia anturoita ja salaojia.[15] Näyttäisi siis siltä, että Organisation Todtin alue ulottui aina nykyisen Pirttitie 20:n tontille saakka, joka lienee ollut heidän alueensa päätepiste sillä suunnalla. Tämän tontin takana olevassa metsikössä on vielä jokin betonilohkare löydettävissä. OT:n alueen kartan perusteella myös Pirttitie 20:n tontilla on ollut joitakin parakkirakennuksia.

Hilkka Ahokas, joka asui Pirttitie 23:ssa, kertoi, että heidän piha-alueella on jäänteitä saksalaisten betonista valmistetusta lattiasta. Ahokkaan pihalta routa puskee esiin aina silloin tällöin puun kappaleita, jotka voivat olla OT:n rakennusten jäänteitä.[16] Betonilaatta on pääosin nurmikon alla, mutta jonkin verran on näkyvissä. Alue on ainakin 4 x 6 metriä, mutta voi olla jopa 6 x 6 metriä tai enemmän. Tässä kohdassa on saksalaisten kartan mukaan ollut yksi OT:n alueen rakennus. Olen lapsena usein vieraillut tällä pihalla ja keinunut laattojen päällä olevassa keinussa. Silloin laattoja oli paljon enemmän näkyvillä kuin nykyisin.[17]

Entisen Ahokkaan talon pihalla olevia betonilaattoja, jotka lienevät myös piha-alueella olleen OT:n rakennuksen jäänteitä. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Juhani Setälä puolestaan kertoi Pirttitie 2:n tontin takaosasta löytyneen saksalaisten tekemä maanalainen puilla tuettu käytävä kohti Ounasjoentietä. Käytävä oli mahdollisesti viemäröintiä tai sähköjohtoja varten tehty. Silloin tällöin pihalta löytyi myös roudan maan pinnalle puskemia sodanaikaisia esineitä, mm. konekiväärivyö.[18]

Itse muistan 1960 - 1970 -luvuilta tästä entisestä Organisation Todtin alueesta, että kerran Pirttitie 16:n perunapellosta löytyi saksalaisten tikari. Lännenleikkejä leikkiessämme meillä oli vankkurilavana puinen saksalaisten ammuslaatikko, jossa oli muistaakseni Wehrmachtin tunnukset. Muistan myös hyvin sen saksalaisten rakennuksen betonipohjan, joka oli Pirttitie 16:n pihalla. Käytimme sitä ponnistusalustana pihapiirissä järjestetyissä pituushyppykilpailuissa. Ihmettelin silloin, että mikähän betonialusta se oikein on, kunnes sain tietää, että se oli saksalaisten jäljiltä sinne jäänyt. Pirttitien päässä olevassa metsikössä oli alueen poikien tekemä linnoitus, johon oli kerätty isot määrät saksalaisten peltiromua linnoituksen suojaksi. Kaupungin työntekijät kuljettivat romut pois joskus 1960-luvun lopulla. 

Pirttitien alkupäässä ns. Saharan urheilukentän ja Pirttitien välillä olevalla silloisella metsikkö/pusikkoalueella oli joitakin rakennusten jäänteitä ja sotaromua vielä 1960-luvulla ja ehkä 1970-luvun alussakin, ennen kuin alue siivottiin nykyiseksi puistoksi. Vielä 1970-luvun alussa alueen reunalla suurin piirtein Paloaseman kioskin (nykyisen grillin) kohdalta meni viistosti alaspäin kohti Kotitien päätyä ja siitä eteenpäin Pirttitie 25:n kohdalle varsin leveä kivikkoinen ja kulunut kärrytie, jota saksalaiset merkitsivät karttoihinsa nimellä Feldweg, ja joka oli yksi heidän huoltoteitään alueella. Nykyisin tästä vanhasta tiestä ei ole enää yhtään jäljellä, sillä uusi pyörätie on rakennettu alueen halki, ja se osittain rakennettiin entisen polun päälle. Samoin joitakin uusia pihoja on tehty tien kohdalle ja muilta osin tie on jo kasvillisuuden peittämä, eikä sitä enää voi edes havaita. 

Tällä ns. Saharan jalkapallokentän kohdalla oli lukuisia OT:n parakkeja, joiden jäänteitä näkyi vielä 1960-luvulla Pirttitien vieressä olevassa metsikössä, joka on 1970-luvulla puhdistettu puistoksi. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Rakennusten jäänteitä oli vielä 1950 - 1960 -luvuilla jäljellä melko paljon, mutta nykyisin enää vain muutamia pieniä kohteita on löydettävissä. Saksalaiset tuhosivat melkein kaikki rakennukset, mutta ainakin kolme rakennusta Koskikadun vieressä säilyi ehjinä. Ne purettiin myöhemmin 1950-luvun lopulla tai 1960-luvun alussa. On melko todennäköistä, että alueen pihojen, teiden, puistojen ja hiekkakentän pinnan alla on vielä jäänteitä OT:n rakennuksista muuallakin kuin jo mainituissa paikoissa. 

Onko tämä teline jäänne saksalaisajalta? Kuva: Kalevi Mikkonen.

Parakin betonia eräällä takapihalla. Kuva: Kalevi Mikkonen.

________________

English summary: Organisation Todt area (O.T. Lager Rovaniemi) in the Pirttitie area, Rovaniemi

The Todt Organisation (In German: Organisation Todt, OT) was a German civil and military engineering group named after its founder, engineer Fritz Todt. It was founded in 1938. The organization was responsible for all major civil and military engineering projects, both pre-war within Germany and during the war throughout the occupied territories and Finland. OT was not a Nazi Party organisation. The OT personnel was classified as militia. Its German personnel and some of its foreign volunteers had the right to bear arms although they were not combat units. 

Todt was succeeded as Minister of Armaments and Munitions and de facto head of the Organisation Todt by Albert Speer. Both Todt (in 1941) and Speer (in 1943) visited Lapland and Rovaniemi.

The OT arrived to Finnish Lapland in 1941. Its administrative headquarters were in Rovaniemi’s III district where now are modern roads like Pirttitie and Kotitie and big residential district which was built after the war. The head of the OT in Finland (Einsatz Finnland) was Generalfrontführer and Oberbaurath August Michahelles until 1944. His successor was Baurath Fritz Autenrieth. The OT’s mission in Finland was to build roads, bridges, shelters, barracks, rest-houses, fortifications and trenches. 

In the pictures you can see some remnants of the OT barracks that are still in the area. In one of the pictures you can see stairs going to the cellar. Those stairs were cut through the concrete base which you can see on both sides of the stairs. That concrete base was originally made by OT and there is much more of it on that yard under the present ground. As you can see some of their barracks had quite firm concrete bases on that OT headquarters area. The barrack on that sight was about 60 metres long and 10 - 15 metres wide and was probably KFZ Werkstatt. 

During the Rovaniemi reconstruction era people used as much as possible existing German bases and building materials. My grandfather built the house which is still standing there. My family lived there until 1965. The stairs to the cellar can no more be seen, because the new owners have built new entrance to the house and it covers those old stairs. Behind that yard there was and still is a ditch made by Germans. In it there were ammunition and other stuff after the war. 

______________

Lähdeviitteet:

[1] Handbook of the Organisation Todt. London 1945. 

Http://downloads.sturmpanzer.net/WWMF/Handbook_of_the_Organization_Todt_Pt1_1945.pdf, 3 - 4, 6 - 8. 

[2] Handbook of the Organisation Todt, 3 - 4. Franz W. Seidler, Die Organisation Todt. Bauen für Staat und Wehrmacht 1938 – 1945. Koblenz 1987, 15 - 17. 

[3] Kalle Korpi, ”Todt-Organisaatio ja Pohjois-Suomen rintama 1941 – 1942”. Faravid 35/2011. Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen vuosikirja XXXV. Tornio 2011, 113 – 114, 118. Timo J. Tuikka, Kekkosen takapiru. Kaarlo Hillilän elämä. Keuruu 2011, 255 – 256. 

[4] Mikko Uola, Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle. Hämeenlinna 2010, 393. 

[5] Marianne Junila, Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Bibliotheca Historica 61. Helsinki 2000, 70. 

[6] Uola 2010, 393 – 393. Lars Westerlund, Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 - 1944. Helsinki 2008, 195. 

[7] Junila 2000, passim. 

[8] Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. Rovaniemen kaupungin arkisto (RKA). Omat kenttätutkimukset. Kalevi Mikkonen (KM). 

[9] Ibid. 

[10] O.J. Willamo kenraali E. Heinrichsille 21.12.43/369. YhtERoin arkisto. Kansallisarkisto.

[11] Tällä kohdalla oli ollut saksalaisten iso, yli 60 metriä pitkä moottorikorjaamo/työpajarakennus. (Huom. KM). 

[12] Nykyisin oja on vielä Pirttitien 18 - 22 tonttien takana jokseenkin alkuperäinen, mutta 16:n kohdalta jatkuu osittain peitettynä ja Kympintien jälkeen lähes kokonaan peitettynä. (Huom. KM). 

[13] Pentti Mikkosen (1925 - 2021) haastatteluja vuosilta 2013 - 2016. KM. 

[14] Aarne Mikkosen (s. 1949) haastattelu 4.8.2014. KM. 

[15] Keskustelu Risto Hakkaraisen (s. 1951) kanssa 24.12.2015. KM. 

[16] Keskustelu Hilkka Ahokkaan (1925 - 2018) kanssa 21.8.2016. KM. 

[17] Omat kenttätutkimukset. KM. 

[18] Keskustelu Juhani Setälän (s. 1950) kanssa 6.6.2015. KM.