Rovaniemen kauppalan väestönsuojat II maailmansodan aikana
© Kalevi Mikkonen 2017 (päivitetty 10.8.2024)
Asiasanat: Rovaniemi, väestönsuojat, talvisota, jatkosota, toinen maailmansota, historia, WWII, air-raid shelters
Rovaniemen kauppalan alueella oli useita väestönsuojia sota-aikana. Suomalaisten rakentamista yksi oli Tapaninpuistossa, yksi Ukkoherrantien päässä, yksi nykyisen Hallituskatu 27:n kohdalla ja yksi nykyisen Kairatie 58:n kohdalla. Saksalaisten rakentama Kenraalimajan ilmasuojabunkkeri on edelleen nykyisen Eteläranta 28:n piha-alueella.
Vuonna 1960 väestönsuojelulautakunnan tekemässä katselmuksessa kaikki väestönsuojat olivat vielä näkyvillä. Sittemmin nämä suomalaisten tekemät suojat on joko purettu tai peitetty maalla. Kenraalimajan ilmasuojabunkkeri on edelleen olemassa ja alueen taloyhtiön käytössä.
Näiden
lisäksi kauppalan alueella oli useita muitakin pienempiä pommisuojia tai lähinnä
sirpalesuojia. Ennen talvisotaa pommisuojiin ei kauppala ollut pahemmin varautunut. Sodan alettua asian kiireellisyyden vuoksi Suomen väestönsuojelujohto suositteli tilapäisten suojakaivantojen rakentamista taajamiin. Suojakaivannot olivat runsaan kahden metrin syvyisiä maahan kaivettuja sirpalesuojia, joiden seinät ja katto oli tuettu pyöreillä puilla. Päälle oli ladottu turvetta ja irtomaata, joskus myös kiviä, parantamaan suojavaikutusta. Suojaava maakerros oli käytännössä yleensä melko ohut. Sisäänkäynti oli molemmissa päädyissä. Suuremmat sirpalesuojat rakennettiin taisteluhaudan tapaan polveileviksi ja jaettiin väliseinillä osastoihin.
Sirpalesuoja ei siis ollut varsinainen pommisuoja vaan nimensä mukaisesti se suojasi vain pommien räjähtäessä ilmaan sinkoilevilta sirpaleilta ja muilta esineiltä. Täysosuman sattuessa sillä ei olisi ollut juurikaan merkitystä. Kaivantojen rakentaminen oli kuitenkin helppo ja nopea suojautumiskeino. Myös ryhdyttiin tuolloin vielä vähälukuisten kivitalojen pohjakerroksia ja kellaritiloja järjestämään väestönsuojatiloiksi. Näitä voitiin vahvistaa sortuman kestäviksi tukemalla rakenteita hirsillä ja asettamalla esim. hiekkasäkkejä seinien ja kattojen lisäeristykseksi. Joillakin pihoilla saattoi olla kivikellari ja varsinkin maaseudulla navetta tai muu piharakennus kivestä tai betonista. Tällöin oli suojapaikka ainakin omalle väelle ja myös lähiympäristölle. Nämä rakennukset olivat vähintään yhtä turvallisia kuin sirpalesuojatkin.
Ainakin lääninhallituksen talon alla oli rakennettu pommisuoja. Erkki Lilja (s. 1939) kertoi,
että Pohjoisen Rantakadun (nykyisen Ounasjoentien) varrella jossakin
Lassinkadun ja nykyisen Arktikumin välisellä alueella oli putkimainen
molemmista päistä avonainen maan alla oleva sirpalesuoja. Lisäksi oli
yksityisten asukkaiden tekemiä sirpalesuojia omille perheilleen ja jatkosodan aikana tietenkin
kymmeniä saksalaisten tekemiä sirpalesuojia eri puolilla heidän hallinnassaan
olevilla alueilla. Saksalaisten suojiin pääsi myös siviilejä, jos tarve vaati.
Ukkoherrantien
väestönsuoja
Ukkoherrantien
väestönsuoja sijaitsi sodasta säästyneen opettajaintalon lounaispuolella ihan
talon vieressä sen suuntaisesti. Suoja oli n. 1-1,5 metrin päässä talon
reunasta alkaen suurin piirtein talon sivustan toisen ikkunan kohdalta. Suojaan
meni betoniportaikko tien pinnasta alaspäin ehkä n. 2,5-3 metrin syvyyteen. Sen
jälkeen oli parin metrin käytävä ja ensimmäinen ovi. Kaikkiaan itse suoja oli
n. parinkymmenen metrin pituinen. Vuonna 1960 sen oviaukon puoli oli peitetty
lankuilla.
Antti
Sorro (s. 1947) kertoi seuraavaa: ”Tämä pommisuoja oli meillä asuinalueen
pienellä kaveriporukalla se meidän oma suojapaikka 1950-luvulla. Suoja oli
täynnä romua, joten puhdistimme sen kaikista tavaroista ja toimme sinne omia penkkejä
ja pöydän. Suoja oli n. 2,5 metriä korkea teräsbetoninen suippokärkisellä
holvatulla katolla varustettu tila. Siinä oli metallinen pariovi
sisäänkäynnissä, sen jälkeen pienempi eteishuone, sitten toinen metalliovi ja
varsinainen pommisuoja sen takana. Urheilukentän puoleisessa päässä oli
terästikkaat ilmeisesti varauloskäyntiä varten ja ilmanvaihtotorvi. Teimme
suojasta meidän oman piilopaikan. Ulko-oven eteen teimme pahvista isokokoisen
luurangon pelotteeksi seudun muille lapsille. Ovea avattaessa luuranko tipahti
narujen varassa ylhäältä suoraan tulijan eteen. Suojassa oli myös rottia, joita
tapoimme aina kun saimme kiinni.”
Vuoden
1960 katselmuksessa suoja oli jo homeen valtaama. Nykyisin se on joko peitetty
tai kokonaan kaivettu pois. Suojan kohdalla on asfalttipäällyste.
Ukkoherrantien
väestönsuoja. Kuva: Lapin Kansa (1960)
Ukkoherrantien
väestönsuoja sijaitsi tässä kohdassa suurin piirtein kuvassa näkyvän
ensimmäisen (oik.) ikkunan kohdalta taustalla näkyvän auton kohdalle. Kuva:
Kalevi Mikkonen (2017)
Tapaninpuiston
väestönsuoja
Yksi
väestönsuoja oli Valtakadun varrella Tapaninpuistossa. Myös se oli samantapainen
kuin Ukkoherrantien suoja. Se oli betoninen suoja, johon laskeutui maan
pinnalta betoninen portaikko n. 3 metrin syvyyteen, jonka jälkeen oli parin
metrin eteinen ja metalliovi. Suojan pituudesta ei ole tietoa, mutta varmaankin
itse suoja on ollut ainakin 20 metriä pitkä. Vuonna 1960 tässä samoin kuin
muissakin suojissa oli miljoonien markkojen edestä teräsbetonia, betonirautaa,
osin ratakiskoja ym. kunnallista omaisuutta. Niiden katsottiin olevan myös
vaaraksi alueella liikkuville. Vuonna 1960 Tapaninpuiston suojaa alettiin
tyhjentää. Nykyisin suoja on joko purettu tai näkymättömissä maan alla.
Tapaninpuiston väestönsuoja. Kuva: Lapin Kansa (1960)
Hallituskadun
väestönsuoja
Hallituskadun
väestönsuoja sijaitsi suurin piirtein nykyisen Lappia-talon parkkipaikan
länsipuolella (vuonna 1960 Hallituskatu 27) nykyisin paikalla olevan
huoltoaseman koillispuolella. Se oli ulkoasultaan ympyränmuotoinen
graniitti-betonibunkkeri, josta varsin iso kupu oli näkyvissä maan pinnalla.
Pentti Mikkonen (s. 1925) kertoi, että sinne oli myös sijoitettu vielä
1970-luvullakin kaikenlaista kaupungin omaisuutta, joten sitä käytettiin
varastona. Ilmeisesti näille suojille ei löydetty mitään muuta käyttöä. Suoja
purettiin 1970-luvun alussa Lappia-talon ja sen parkkipaikan rakentamisen tieltä.
Kairatie 58:n
väestönsuoja
Nykyisen
Kairatien ja Viestitien vieressä tontilla Kairatie 58 sijaitsi sota-aikana
ilmavalvontayksikön valvonta-asema. Sen alla tai vieressä oli teräsbetoninen
väestönsuoja, joka oli vuonna 1960 täynnä tavaraa. Se aiottiin tyhjentää samana
vuonna. Ei ole tietoa, mitä tälle suojalle on tehty. Se myös voi olla vielä
maan alla tai sitten se on purettu ja kaivettu pois.
Tässä kohdassa Kairatie 58:n tontilla sijaitsi väestönsuoja. Suoja voi vieläkin olla jommankumman kummun alla peitettynä. Kuva: Kalevi Mikkonen (2017)
Kenraalimajan
ilmasuojabunkkeri (Luftschutzbunker)
Kenraalimaja
oli Luftwaffen kenraalin Julius Schultzin rakennuttama rakennus
vuodenvaihteesta 1942 - 1943 alkaen. Kenraalimajasta pohjoiseen vajaan sadan
metrin päässä Eteläranta -tien toisella puolella As Oy Kenraalimajan
(Eteläranta 28) pihalla oleva saksalaisten rakentama 25-metrinen
pommisuojabunkkeri on nykyisin taloyhtiön käytössä. Sisällä ei ole mitään
alkuperäistä jäämistöä. Tila on nykyisin jaettu siten, että siellä on
askarteluhuone, häkkivarastoja ja perunakellari. Bunkkerin sisällä on ollut
alun perin kaksi tai kolme huonetta ja eteiskäytävä, jonka itäisessä päässä on
ilmeisesti varauloskäynnin ovi, joka on suljettu ja joka ei näy ulkoapäin.
Bunkkeriin on kaksi alaspäin menevää sisäänkäyntiä bunkkerin sivustalla, jotka
ovat osittain myöhemmin rakennettuja. Sisäänkäynnin suojaksi on nykyaikana
rakennettu katokset sadetta pitämään. Kenraalimajan pommisuojabunkkerin
pinta-ala on noin 60 neliömetriä.
Bunkkerista
on ilmeisesti ollut maanalainen käytävä kenraalimajalle. Bunkkerissa on korjatut
ilmatorvet katossa ja muuten se on ulkoisesti nurmikon peittämä, kuten lienee
ollut myös alun perin. Bunkkerin betonisen katon paksuus on kolme metriä ja
myös seinissä on parin metrin verran betonia. Vuonna 1960 sekin oli
siivottomassa kunnossa, mutta tarkoitus oli puhdistaa se. Nykyisin se siis on
taloyhtiön hallussa ja edelleen erinomaisen hyväkuntoinen.
English summary: This article tells about air-raid shelters in Rovaniemi during World War Two. They were still visible in the early sixties, but since then they have been covered with land or destroyed. At least the German Luftschutzbunker is still in use as a workstead and a storeroom. It belongs to a nearby housing cooperative.
Kenraalimajan pommisuojabunkkeri. Kuva: Lapin Kansa (1960)
Kenraalimajan
ilmasuojabunkkeri Eteläranta 28:n tontilla. Kuva: Kalevi Mikkonen (2012)
Moni näistä väestönsuojista onkin vanhoja. Mutta kyllä ne varmasti asian ajaa edelleen, jos vain pitää huolen huolloista ja muista. Ei onneksi ole tullut itselle tilannetta eteen, että on semmoiseen pitänyt mennä. Hyvä kuitenkin, että niitä on. https://www.pksammutin.fi/vaestonsuojien-tarkastus-ja-huolto
VastaaPoistaNämä sota-aikaiset väestönsuojat ehkä tuota nykyisin yksityiskäytössä olevaa entistä Kenraalimajan bunkkeria lukuun ottamatta eivät enää ole käytössä tai edes käytettävissä tosi paikan tullen.
PoistaKiitos! Historia on todella mielenkiintoista. Meidänkin suku on alkujaan Lapista. Hyvä että näitä väestönsuojia on ollut. Meidän naapuriin kohta myös sellaista ilmeisesti aletaan rakentamaan. Nykyään ovatkin hieman parempia varmasti, kuin aikoinaan.
VastaaPoista