perjantai 10. kesäkuuta 2022

 

Rovaniemen Hirvaan alue jatkosodan aikana 1941 - 1944

© Kalevi Mikkonen 2022

Hirvas sijaitsee Kemintien varressa Rovaniemen keskustasta etelään. Kylä alkaa noin 11 kilometriä Rovaniemen keskustasta ja eteläraja on siitä noin 11 kilometrin päässä. Ensimmäiset saksalaiset joukot Hirvaalla kesällä 1941 olivat Maalarin pellolle saapuneet 150 hevosmiehen hevosjoukot. Miehille tarjottiin ruokaa ja heidän hevosilleen heinää. Aluksi isoimmat joukot asuivat Suojalassa, Ylä- ja Ala-Peterissä, Rantalassa ja Klemetillä lähinnä yksityisessä majoituksessa.[1]

Saksalaisten suuri huoltokeskus A.V.A. 520 (myöh. 517) (T.E.):n perustama Armee-Verpflegungs-Lager ”Heinrich”, jonka rakentaminen aloitettiin jo 3.6.1941[2], sijaitsi Hirvaalla Alakemijoen suojeluskunnan talossa (Suojala) ja sen pohjois- ja itäpuolella olevalla alueella. Kesäkuun rakennussuunnitelmatilanteessa huoltokeskukseen oli suunniteltu rakennettavaksi 3 parakkia (joista kaikki oli siihen mennessä valmiina), 10 varastohuonetta (joista 8 oli jo valmiina), yksi keittiöparakki (valmis) ja 4 rehulatoa (joista kolme oli valmiina). Peterin perillisten maita vuokrattiin Heerin huoltoyksikkö Armee-Verpflegungsamt 517:lle (kenttäpostinumero 43605) 1.10.1941 alkaen 60 000 neliömetrin suuruinen alue. Vuokrahinta oli 4000 markkaa/kuukausi. Maa-aluetta käytettiin majoitusparakkien ja huoltoteiden rakentamiseen. Metsää oli vuokra-alueelta raivattu 3,4 hehtaarin alueelta. Vuonna 1942 Hirvaalle alettiin rakentaa isompaa parakkikylää.[3] Suojalan talon ja Metsäoppilaitoksen välisellä alueelta Armee-Verpflegungsamt 517 (kenttäpostinumero 43605) vuokrasi 1.11.1943 alkaen Peterin perillisten mailta yhteensä 49 980,5 neliömetrin suuruisen alueen parakkien ja rehukatosten valmistamista varten. Talon läheisyyteen rakennettiin varasto- ja parakkialue, tykkien huoltorakennuksia ja elintarvikevarastoja. Heinä-, olki- ja kauravarastoja rakennettiin eläinten rehua varten. Peterin mailta vuokrattiin myös jo 22.10.1942 970 neliömetrin alue Kemintien pohjoispuolelta parakkien ja rehukatosten rakentamista varten.[4]

Vuokrasopimus 18.5.1942. Asiakirja: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Edellisen asiakirjan karttaliite. Asiakirja: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Ilmeisesti osittain juuri tälle Peterin maalle rakennettiin saksalaisten käyttöön pääradalta irtautuva kenttärata. Kenttäradan alkuosa kaartoi pääradalta nykyisen Hirvasmäentien pohjoisen haaran mukaisesti ja sen jatkeena olevan kävelytien kautta Kemintielle ja sen yli. Jo alkupäässä oli tehty yksi erillinen sivuraide pohjoisen puolen parakeille. Tästä sivuraiteesta ei ole enää mitään näkyvissä asuinrakennusten ja pihojen jäljiltä. Tällä osalla oli kenttäradan molemmin puolin varastoparakkeja ja kenttäradan eteläpuolella myös saksalaisten toimistoja ja pohjoispuolella lähellä Kemintietä bunkkeri ja jokin rakennus, joiden kaivantoja vielä näkyy. Kemintien itäpuolella kenttärata jakautui jälleen kahteen pussiraiteeseen, joiden varrella oli varastoparakkeja ja vankileiri. Nykyisin kenttäradan Kemintien itäpuoliset aika matalat penkat näkyvät vain joiltakin osin melko hyvin, mutta suurimmaksi osaksi ne ovat puiden ja pensaiden peitossa. Löysin kuitenkin molempien linjaukset. Penkat ovat olleet 4-6 metriä leveitä, ja joillakin kohdilla jopa 8 metriä ilmeisesti lastin purkamisen takia. Muutoin alueelta löytyi yksi yli 30-metrinen taisteluhauta, puolikuunmuotoinen taistelupesäke, pari poteroa ja vetinen kaivanto, joka on mahdollisesti ollut kaivo. Yksi hyvä löytö oli arvelujen mukaan raiteiden vaihtamiseen käytetty kolmimetrinen (1,10 x 3,10 m) rautainen laitteisto, jonka sisään oli kasvanut iso mänty. Löysin myös ilmeisesti höyryveturin uuniin kuuluvia osia. Vuoden 1946 ilmakuvassa parakkien paikat ja ratojen linjat näkyvät, mutta nykyisin parakkien raunioista ei ole mitään löydettävissä alueelta. Ei edes metalliromuakaan kuin aivan vähän. Alueella on tehty metsätöitä ja metsä, pensaat ja paksu turvekerros on peittänyt parakkien pohjat täydellisesti. Parakit lienee tehty ilman perustuksia pelkästään kasaamalla lautaparakki tasatulle alueelle. Kun ne poltettiin, mitään jälkiä ei enää ole näkyvissä. Sodan jälkeen aluetta on siistitty, koska raiteet ja romut on sieltä poistettu. Pohjoisemman pistoraiteen päätepiste oli kohdassa: ETRS-TM35FIN: N 7368057, E 429886. Yksi varastoparakki oli mm. tässä kohdassa: ETRS-TM35FIN: N 7368121, E 429700.[5] Saksalaisten kenttäradan nykyisen Hirvasmäentien osuus ennen Kemintien ylitystä otettiin uusintakäyttöön ja kiskotettiin Valajaskosken voimalaitoksen rakentamisajaksi 1957 - 1960.[6]


Kuvassa näkyy saksalaisten kenttärata ja sen vierellä ja alapuolella olevat varastorakennusten rauniot. Kuva: MML 1952.

Kenttäradan pohjoisemman pussiradan jäänne. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Raiteidenvaihtajalaite? Kuva: Kalevi Mikkonen.

Höyryveturin uunin kappale? Kuva: Kalevi Mikkonen.

Taisteluhaudan alkupää. Kuva: Kalevi Mikkonen.



Parakin jäänteitä. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Raiteiden samoin kuin parakkikylän rakentamisesta vastasi Höckertin Seuraajat Oy, joka palkkasi töihin suomalaisia työntekijöitä. Tämän radan varteen rakennettiin toistakymmentä noin 20 metriä (vuoden 1946 ilmakuvan mukaan parakit olivat n. 10,5 x 21,5 metriä) pitkää varasto- ja asuntoparakkia ja suuret olkivarastot jotka oli koottu talon muotoisiksi. Parakit täytettiin elintarvikkeilla, joista mainittakoon leivät, tuubijuustot, säilykepurkit, omenat ja kahvi. Hirvaalle tuotiin perunoita monta kymmentä junanvaunullista. Perunat kipattiin maahan kasoihin, ja palkatut suomalaiset pojat valikoivat hyvät perunat talteen. Palkkaa saksalaiset maksoivat pojille neljä markkaa tunnilta. Hirvaalla oli saksalaisilla myös oma kasvihuone. Sähköä alueelle saatiin dieselaggregaatista. Tämä konehuone on tiettävästi vieläkin pystyssä.[7]

Suojalassa oli saksalaisilla mm. toimistotiloja käytössä ja siellä näytettiin elokuvia, joita suomalaisetkin pääsivät katsomaan. Suojalan vieressä Peterinniementien toisella puolella oli bunkkeri ja aggregaattirakennus ja hieman kauempana saman tien varrella makkaratehdas. Makkaratehtaalle tuotiin Afrikasta muuleja makkaran raaka-aineeksi. Aikalaisten mukaan saksalaisteurastamon ja makkaratehtaan makkara oli niin tulista ja rasvaista, että sisuksia korvensi. Elintarvikevarikon päällikkönä oli saksalainen upseeri ja työnjohtajana saksalainen sotilas. Elintarvikevarikolla oli työssä noin 15 suomalaista, jotka lähes kaikki olivat paikallisia nuorukaisia, joiden tehtävänä oli elintarvikkeiden lastaus- ja purkutyö. Lisäksi työvoimana käytettiin venäläisiä sotavankeja, joita kuljetettiin paikalle Rovaniemeltä. Heidän tehtävänään oli tehdä polttopuita parakkien lämmitystä varten.[8] Elintarvikevarikolla toimi Schlächtereikomp. (mot) 645[9], joka tuli Hirvaalle jo 10.6.1941.[10] Lähtiessään saksalaiset polttivat Suojalan. Nykyisin samalla paikalla sijaitsee Hirvaan Sisun talo. Saksalaisten ruokala sijaitsi Suojalasta hieman pohjoiseen Kemintien länsipuolella.

Kemintien ja Kemijoen välisellä alueella olevalla entisellä Metsäkoululla oli suuri sairaalaosasto. Sodan alettua 1939 koulu sai uuden käyttötarkoituksen aluksi suomalaisten ja myöhemmin ilmeisesti jonkin aikaa myös saksalaisten sotasairaalana, ja myöhemmässä vaiheessa sinne sijoitettiin myös saksalaisten esikunta. Hirvaan metsäkoululla oli suomalaisia lottia muonitustehtävissä upseeriruokalassa. Paikka muuttui sodan aikana niin rakkaaksi saksalaisille, että kun Lapin sota alkoi ja saksalaiset lähtivät pakenemaan pohjoiseen polttaen kaiken tieltään, kerrotaan ylemmältä taholta tulleen pyyntö, että tämä kyseinen miljöö tulisi säilyttää ehjänä tuleville sukupolville. Kolme vanhaa rakennusta myös säilyi ehjänä ja ne ovat vieläkin paikallaan.[11] Metsäkoululla lienee ollut Armee-Verpflegungsamt 517:n esikunta.

Entisen Metsäkoulun päärakennus kuvattuna 1930-luvulla. Kuva: Lusto - Suomen Metsämuseo/Johanna Keräsen kokoelma.


Hirvaan Metsäkoulun sisustaa 16.10.1944. Opettajien ja oppilaiden kuvataulut lattialla. Kuva: SA-kuva.


Metsäkoulun päärakennuksen edustalla on sodassa kaatuneiden Metsäkoulun oppilaiden muistomerkki. Kuva: Lusto - Suomen Metsämuseo/T. Rancken (1949).

Hirvaalla oli Hirvaskankaalla Kemintien ja sen yli menneen kenttäradan koillisen puolella sotavankileiri, jonka vankeja käytettiin alueella työvoimana. Esimerkiksi Hirvaan kunnalliskodissa käytettiin työvoimapulan takia sotavankeja työvoimana. Heitä oli siellä vuoden 1941 lokakuussa yhteensä 21 ja heillä oli yksi vartija. Vankeja oli kunnalliskodilla töissä vielä seuraavinakin vuosina ja esimerkiksi vuonna 1942 maatilan työvoimana käytettiin ainoastaan sotavankeja. Vankityövoima oli kunnalliskodille oleellisen tärkeää, sillä muu työvoima oli vähäistä työkykyisten hoidettavien puuttumisen takia. Vuonna 1943 sotavangeista perittiin kunnalliskodilta 25 markkaa päivältä ja vartijalle maksettiin ”tekemästään työstä ja vankien työtehon valvomisesta ja tehostamisesta” 500 markkaa kuukaudessa. Vankeja käytettiin maatilan työvoimana aina vuoteen 1944 saakka. Vankien asuttaminen oli aluksi pieni ongelma, sillä huoltotarkastaja oli kieltänyt vankien pitämisen mielisairasosastolla. Sota-aikana lapsuuttaan elänyt Markku Säiniö muisteli: ”Sota-aikana kunnalliskodissa oli noin 20 sotavankia töissä. He asuivat tallirakennuksen valjashuoneessa, josta he tekivät olosuhteisiin katsoen varsin kodikkaan tilan ja jossa olin hyvin usein heidän kanssaan. Mieleeni on jäänyt heidän valmistamansa kauniit olkikoristeiset lippaat ja sen sellaiset koruesineet. Kun edellä mainitsin heidän lukumääräkseen 20, niin se oli alussa, sittemmin lukumäärä supistui muistaakseni alle kymmeneen.”[12]

Saksalaissotilaiden ja kyläläisten suhde oli erittäin hyvä. Hirvaalla saksalaisten kanssa ei ollut mitään erimielisyyksiä. Kielitaidon puute tietysti tuotti joitakin vaikeuksia kanssakäymiseen, tosin nuoriso oppi aika paljon sanoja, joiden avulla tultiin toimeen. Saksalaisjoukkojen pitkäaikaisen oleskelun aikana syntyi hyvinkin läheisiä ihmissuhteita paikallisen väestön kanssa. Etenkin naisia kohtaan saksalaisten käytös oli kohteliasta. Saksalaisaika tarjosi kyläläisille myös paljon työmahdollisuuksia. Varsinkin monet saksalaisten palveluksessa olevat saivat työstään hyvän palkan.[13]

Kun saksalaiset lähtivät Hirvaalta, he räjäyttivät ja polttivat kaiken minkä ennättivät. Ruokatavaravarastojen elintarvikkeita löytyi paljon maastostakin.[14] Hirvaan alueella Ylä-Peterin mailla tuholta säilyi vain viisi saksalaisten rakennusta, jotka on myöhemmin purettu. Rovaniemeltä tullessa tien oikealla puolella oli asuntoparakki, jonka koko oli 12 x 21 metriä ja jossa oli kahdeksan huonetta. Samalla puolella oli myös sauna, jonka koko oli 5 x 10 metriä. Tien vasemmalla puolella oli viisi pientä huonetta sisältävä asuinrakennus, jonka koko oli 5 x 14 metriä sekä kasvihuone, jonka koko oli 3,2 x 8 metriä. Näiden lisäksi säilyi sauna, jonka koko oli 6 x 7 metriä ja talli, jonka koko oli 5,2 x 8,4 metriä.[15] Hirvaan koulun pohjoispuoliselta alueelta eli Jussilanvaaralta löytyy joitakin poteroita ja mahdollisia pesäkekaivantoja.

 


Lähdeviitteet:


[1] Katri Issakainen, Hirvas: kylän elämää ja historiaa. Rovaniemi 1997, 86.

[2] Abt. IVa. Tätigkeitsbericht. O.U., den 17. Juni 1941. Anlagen zum Tätigkeitsbericht, AOK 20, O.Qu. 16.5. – 31.12.1941. AOK 20, 16103/8. T-312, R-997. U.S. National Archives and Records Administration (NARA). 

[3] Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kaupunginarkisto (RKA). Stand der Bauvorhaben am 6.6.1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Beurteilungen der Versorgungslage - Norwegen und Finnland. 1.5. - 30.11.1941. AOK 20, 36037/1. T-312, R-1033. NARA. Omat kenttätutkimukset (KM). Joukko-osastotiedot (KM).

[4] Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA. Besondere Anordnungen für die Versorgungstruppen Nr. 5.  O.U., den 26.6.1941. Anlage zur BAV für die Versorgungstruppen Nr. 5v.26.6. SS-Division Nord. Kriegstagebuch 1.4.-31.12.1941 II/I. Abtn. Ia. Ib. IVb, V. T-354 R-139. NARA. Issakainen, 86 - 87. Sirpa Vanhahanni, Rovaniemen maalaiskunnan vanhainkoti 100 vuotta 1888 - 1988. Rovaniemen maalaiskunta 1988, 107. Joukko-osastotiedot (KM).

[5] Omat kenttätutkimukset 6.6.2022 (KM). Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1946

[6] Markku Nummelin, Rovaniemen viisi asemaa. Resiina 4/2001, s. 9.

[7] Lauri Junkkari, Hirvaalla 1941 - 1942 Issakaisen kirjassa, 85. Issakainen, 86 - 87. Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1946.

[8] Issakainen, 87. Vanhahanni, 107.

[9] Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Meldungen über Transp.-Raum und Arbeitskräfte. 12 Aug-31 Dec 1941. AOK 20, 16103/10. T-312, R 998. NARA.

[10] Abt. IVa. Tätigkeitsbericht. O.U., den 17. Juni 1941. Anlagen zum Tätigkeitsbericht, AOK 20, O.Qu. 16.5. – 31.12.1941. AOK 20, 16103/8. T-312, R-997. NARA. 

[11] https://www.metsahirvas.fi/historia https://www.lottasvard.fi/kellokumpu-helmi/

[12] Vanhahanni, 107 - 108.

[13] Lauri Junkkara Issakaisen kirjassa, 86.

[14] Issakainen, 87.

[15] Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. Oulun maakunta-arkisto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti