Kirjakatsaus: Mari Olafson Lundemolta erinomainen väitöskirja Organisaatio Todtin toiminnasta Suomessa vuosina 1941 - 1944

Mari Olafson Lundemo: Engineering, resources and nature: Organisation Todt in Finland 1941 - 1944. Florence: European University Institute, 2020, EUI PhD theses, Department of History and Civilization.

© Kalevi Mikkonen 2020

Norjalainen tutkija Mari Olafson Lundemo sai monen vuoden uurastuksen jälkeen tohtorin paperit 7.9.2020 Firenzessä. Hänen englanninkielisen väitöskirjansa aihe oli Organisation Todtin toiminta Suomen ja Lapin alueella jatkosodan aikana. Organisation Todt (OT) oli yksi Kolmannen valtakunnan lukuisista järjestöistä, mutta sillä oli keskeinen rooli Wehrmachtin sotakoneiston apuna eri puolilla miehitettyä Eurooppaa ja myös Saksan liittolaisten ja kanssasotijoiden alueilla. Olafson Lundemon väitöskirja on ensimmäinen kokonaisvaltainen esitys OT:n, Suomessa nimellä Einsatz Finnland (EF), toiminnasta Suomen ja Lapin alueella. Väitöskirja on toistaiseksi vain sähköisessä muodossa yliopiston sivuilla, mutta myöhemmin se on tarkoitus julkaista myös paperiversiona, kunhan kustantaja löytyy ja miksei löytyisi. Aikaisemmin asiaa on sivuttu useissa teoksissa ja olen itsekin käsitellyt OT:n toimintaa kirjoissani ja useissa artikkeleissa kartoittamalla OT:n leirejä ja tutkimalla joitakin työkohteita erityisesti Rovaniemen alueella ja hieman muuallakin Lapissa. Nyt on kuitenkin käsillä tutkimus, jossa perataan läpi lähes kaikki OT:n politiikkaan, talouteen, resursseihin, työvoimaan, väärinkäytöksiin ja tärkeimpiin työkohteisiin liittyvä toiminta Suomessa ja arvioidaan myös OT:n merkitystä sekä Saksan että Suomen sotatalouden näkökulmasta. OT:n leirien kartoitusta tai arkeologiaa tämä tutkimus ei käsittele.

Tutkijan tehtävä ei ole ollut helppo, sillä OT:n arkistot Lapin osalta ovat lähes täydellisesti hävinneet ja ainakin yksi OT:n arkistoja kuljettanut laiva upotettiin matkalla Saksaan. AOK (Armeeoberkommando) 20:n arkistoista toki löytyy yhtä ja toista ja myös Saksan Bundesarchivin laajoista kokoelmista löytyy lähinnä yleistä OT:n toimintaan liittyvää. OT:n toimintaa Norjassa on myös tutkittu viime vuosina ansiokkaasti. Tärkein lähdeaineisto löytyi kuitenkin Kansallisarkiston Yhteysesikunta Roin raporteista. YhtERoilla oli myös EF:ssä omat yhteyshenkilönsä, joiden varsin seikkaperäisistä raporteista Olafson Lundemo on ansiokkaasti kaivanut esille suurin piirtein kaiken mahdollisen EF:n toimintaan liittyvän ja näihin raportteihin onkin tämä tutkimus OT:n Suomen toiminnan osalta pitkälti perustunut.

Fritz Todtin perustama ja johtama rakennusjärjestö, jolle Hitler antoi nimen Organisation Todt vuonna 1938, rakensi Saksassa jo ennen sodan alkua autoteistä linnoituksiin asti. OT:n keskustoimisto oli Amt Bau-OT-Zentrale Berliinissä. Vuonna 1940 Fritz Todtista tuli Saksan varusteluministeri. Hän toimi kolmen ministeriön johdossa ja hänen toimenkuvaansa kuului myös armeijan aseistus ja sotatarvikehankinnat. Varusteluministeri Todt kuoli lento-onnettomuudessa 8. helmikuuta 1942 ja hänen seuraajakseen valittiin Albert Speer. Sekä Todt vuonna 1941 että Speer joulun 1943 aikoihin vieraili Rovaniemellä ja Lapissa. Lokakuun lopulla 1941 tehtävien ja henkilökunnan määrän kasvaessa Organisation Todtin Suomen osaston nimeksi muutettiin Einsatz Finnland.

Fritz Todt. Kuva: Bundesarchiv.

Organisation Todt ei ollut armeijan osa, vaan itsenäinen, puolisotilaallinen järjestö. OT ei kuulunut kansallissosialistisen puolueen organisaatioon vaan se oli hallituksen alainen järjestö. Sen henkilökunta oli Saksan sotilaslain alaista. OT:n saksalaisille työntekijöille ja joillekin ulkomaalaisille annettiin aseet varsinkin rintaman lähellä olevissa työkohteissa, mutta he eivät kuitenkaan olleet taistelujoukkoja eikä heille annettu sotilaskoulutusta.

Saksan sotien myötä järjestön toiminta siirtyi pitkälti Saksan ulkopuolelle ja toiminta liittyi yhä enenevässä määrin Saksan sotalaitoksen avustamiseen. Kun Suomen ja Saksan sotilaallinen yhteistyö alkoi keväällä 1941, OT:n väkeä alkoi tulla rakennustöihin myös Suomeen. Kesällä 1941 Suomessa työskenteli pieni Norjassa toimineen OT-Einsatzgruppe Wikingin alaosasto Sonderbauleitung Finnland. Kun Saksan hyökkäys Muurmanskiin ja Muurmanskin radan katkaisemiseen ei sujunutkaan niin kuin Saksan sodanjohto oli ylioptimisesti kuvitellut, OT:n rooli Saksan joukkojen huoltamisessa ja Lapin infrastruktuurin rakentamisessa ja ylläpidossa tuli ratkaisevaksi tekijäksi koko sodan jatkon kannalta, kun syksyn 1941 offensiivin jälkeen vastaan tuli kylmä ja luminen talvi ilman että siihen oli erityisemmin varustauduttu. Arktiset olosuhteet muuttivat koko sodankäynnin luonteen Lapissa ja Einsatz Finnlandin varsin pienehkön joukon tehtäväkansio alkoi täyttyä mitä moninaisimmista tehtävistä, joita se teki varsin itsenäisesti ja järjestön resursseja venyttäen.

OT-joukot olivat ensisijaisesti rakennusjoukkoja, joiden tehtävänä olivat linnoitustyöt, liikenneyhteyksien ja majoitustilojen rakentaminen sekä huoltoon ja kuljetukseen liittyvät tehtävät rintaman takana. OT:n työnjohtajina ja suunnittelijoina toimivat saksalaiset ammattimiehet. Järjestön työvoimaan Lapissa kuului rintamapalvelukseen kelpaamattomia tai yli 40-vuotiaita saksalaisia, vallattujen alueiden vapaaehtoisia, pakkotyövelvollisia erityisesti Puolasta, Virosta, Ranskasta ja Hollannista sekä myöhemmin aika paljon sotavankeja. Myös suomalaista työvoimaa oli palkkalistoilla, kuten Olafson Lundemon tutkimuksesta ilmenee. Jos Saksan ulkopuolisten alueiden (suomalaiset työntekijät tietenkin poislukien) työntekijät eivät kuuluneet varsinaisiin OT-joukkoihin (OT-Eigenes) tai jonkun yksityisen yrityksen henkilökuntaan (Firmenangehörige), heidät luokiteltiin pakkotyövoimaksi (Sonstige zugewiesene Ausländer), jotka jaettiin vielä kahteen osaan, eli vapaaehtoiset (Hilfswillige) ja pakkotyöläiset (Zwangsarbeiter). OT:n varsinaiset työntekijät olivat Saksan sotilaslain alaisia. OT:n joukkojen määrä Pohjois-Suomessa vaihteli vuosien 1941 – 1944 välisenä aikana runsaasta kahdestatuhannesta miehestä lähes seitsemääntuhanteen. Joukot toivat mukanaan ajoneuvoja, eläimiä, koneita, työkaluja ja rakennusaineita.

Org. Todt rakentaa siltaa Ivalojoen yli. Kuva: SA-kuva.

Mari Olafson Lundemon tutkimuksessa on paljon mielenkiintoisia asioita, joista otan tässä esille väärinkäytökset. Tutkija on mm. käsitellyt laajasti Einsatz Finnlandin väärinkäytöksiä eli lähinnä mustan pörssin kauppaa suomalaisten toimijoiden kanssa. Tämän paljastuttua käsillä oli tietysti skandaali, jota molemmat osapuolet, Suomi ja Saksa, halusivat pitää pimennossa. Ruotsin lehdissä kuitenkin asia otettiin esille ja niinpä tapausta ei voitu käsitellä ihan suljetuin ovin. Useita sekä suomalaisia että EF:n toimijoita pidätettiin ja vankeusrangaistuksia annettiin. Saksalaiset syylliset joutuivat vastuuseen Saksassa eikä ole tiedossa miten heidän kävi. Suomi vaati lisäksi neljän EF:n toimijan karkoittamista Suomesta ja yksi näistä olisi ollut EF:n johtaja August Michahelles, jolla oli hyvät suhteet suomalaisiin sotilas- ja siviilihenkilöihin. Koska Saksa halusi säilyttää suhteet Suomeen hyvinä, kolme näistä karkotettiin, mutta Michahelles sai jäädä kaiketi hyvien henkilökohtaisten suhteidensa avulla.

August Michahelles. EF:n johtaja. Kuva: SA-kuva

Tutkija esittää näkemyksenään, että puuttumalla ankarasti tavallaan Saksan armeijan ulkopuoliseen toimijaan eli Einsatz Finnlandiiin, saatiin aikaiseksi savuverho, jolla voitiin pimittää myös Luftwaffen ja Heerin tekemiä vastaavia raakapuun ostamiseen liittyviä mustan pörssin kauppoja, joihin ei tahdottu kajota Suomen ja Saksan armeijoiden hyvien suhteiden takia. Tutkijan näkemys voi hyvinkin pitää paikkansa, sillä muista lähteistä tiedetään Luftwaffen varastaneen sähköä Rovaniemen sähköverkostosta tekemällä omia virityksiään Rovaniemen sähköverkkoon. Sähköntarve oli suuri ja näin Luftwaffen ei tarvinnut maksaa ottamastaan sähköstä. Asia kuitenkin huomattiin ja Luftwaffen oli purettava omat viritykset. Luftwaffen Rovaniemen johto vakuutti jatkossa toimivansa sopimusten mukaan. Luftwaffe rakensi tämän episodin jälkeen vuonna 1943 Rovaniemelle oman sähkölaitoksen, jonka tuotanto kuitenkin kärsi ajoittaisista katkoksista.

Vaikka sotatalouden aikana kaikissa maissa harjoitettiin mustan pörssin kauppaa ja tehtiin monenlaista vilunkia, Suomessa olevissa saksalaisjoukoissa oli toki paljon rehellisiäkin toimijoita, jotka eivät sortuneet väärinkäytöksiin ja jopa paljastivat rikoksen tielle lähteneitä henkilöitä. Ja usein näissä rikoksissa aloitteen tekijänä oli nimenomaan suomalainen liikemies. Suomalainen yritys sai muhkeita ja suuria voittoja tuottavia kauppoja ja saksalainen osapuoli saattoi saada tavaran nopeammin ja isomman erän kuin hitaan virallisen lupamenettelyn kautta. Eräs Helsingissä toimiva OT:n virkailija ainakin teki kauppoja suomalaisten kanssa siten, että voitoista lohkaistiin hänelle henkilökohtaisesti iso siivu. Mies kuitenkin jäi kiinni ja lähetettiin Saksaan tuomittavaksi.

Olafson Lundemo esittää myös monia sekä yhtäläisyyksiä että erovaisuuksia kauppasuhteiden isossa kuvassa Suomen ja Saksan välillä. Suomi ei ollut miehitetty maa, joten saksalaisten oli nopeasti sopeutettava miehitetyillä alueilla oleva riistotalouteen perustuva politiikka toisenlaiseen menettelytapaan. Suomi oli Saksalle tärkeä maa paitsi sotilaallisen kyvyn myös poliittisen vaikutuksen vuoksi. Suomi oli ainoa demokraattinen maa Saksan ystävien ja kanssasotijoiden joukossa. Tutkija esittää, että maiden välisestä kokoerosta huolimatta sekä Suomi että Saksa olivat riippuvuussuhteessa toisistaan ja kumpikin osapuoli pyrki hyödyntämään tilannetta edukseen. Saksa sai sotilaallisen panoksen lisäksi elintärkeitä mineraaleja, kuten nikkeliä ja kuparia ja Suomi puolestaan elintarvikkeita, viljaa, aseita ja ammuksia. Suomihan oli tuolloin jotakuinkin eristyksissä kauppapolitiikassa. Vain Ruotsi ja Saksa olivat kauppakumppaneita. Saksa ja Suomi solmivat Saksan Grossraumwirtschaftin (suurvyöhyketalouden) puitteissa kauppasopimuksia clearing-kaupan muodossa kuten Saksa teki miehitettyjen maiden kanssa. Näistä maista poiketen Saksalla ei ollut Suomessa mitään määräysvaltaa suomalaisiin toimijoihin, kuten miehitetyssä Euroopassa tapahtui. Myös EF:n toiminta Suomessa oli rajattu näihin puitteisiin.

Olafson Lundemo onnistui jäljittämään jopa August Michahellesin pojan Jörgin, jota hän haastatteli Saksassa. Jörg Michahelles kertoi isänsä suhteista muihin työtovereihinsa OT:ssä ja näistä Olafson Lundemo sai mielenkiintoista aineistoa OT:n henkilösuhteisiin. Sähköpostissaan minulle Olafson Lundemo kertoi, että poika ei kuitenkaan valitettavasti tiennyt mitään isänsä Suomen ajoista ja mitään papereita, kirjeitä, muistikirjoja tai mahdollista päiväkirjaa hänellä ei ollut, koska kaikki paperit oli hänen äitinsä hävittänyt August Michahellesin kuoltua vuonna 1985. Poika kertoi isänsä käyneen kerran Suomessa sodan jälkeen ja tällöin hän varmasti oli käynyt Rovaniemellä tutustumassa entiseen työpaikkaansa!

Einsatz Finnlandin toiminta läheni loppuaan Suomen irtautuessa sodasta syyskuussa 1944. Joukoille tuli kiire lähtö ja raporttien mukaan valtavat määrät tavaroita, työkoneita ja työvälineitä jouduttiin jättämään Suomeen, mikä ilmenee Norjasta löydetyissä dokumenteissa. Tutkimuksessa asiaa ei kerrota, mutta kaiketi nämä tavarat joutuivat myöhemmin Lapin Jäte Oy:n toimesta valvontakomission hallintaan ja sitä kautta Neuvostoliittoon. Schutzwall- ja Sturmbock-linjojen valmistuksessa EF:llä oli vielä tärkeä rooli, mutta kun viimeisetkin EF:n työporukat vetäytyivät Norjaan, koko EF lakkautettiin ja se hävisi historian hämärään. EF:n tärkeä merkitys korostui vielä tällöinkin, sillä sen toimesta tehdyt useat tieosuudet Norjaan olivat elintärkeitä saksalaisjoukkojen perääntyessä Norjaan.

Org. Todtin merkittävimpiä töitä oli tieverkoston rakentaminen, korjaaminen ja kunnossapito. Kuva: SA-kuva.

Mari Olafson Lundemon tutkimus Einsatz Finnlandin toiminnasta on erittäin tärkeä lisä Lapin jatkosodan ajan historiaan, joka on ollut tähän saakka tältä osin melko vähän tutkittua. Nyt on saatu varsin kokonaisvaltainen historia EF:n toiminnasta erityisesti täällä Lapin alueella. Toivoa sopii, että tämä tutkimus saadaan mahdollisimman pian myös kirjamuotoon ja asiasta kiinnostuneiden tutkijoiden ja sotahistorian harrastajien käyttöön.

______________

English summary (Mari Olafson Lundemo):

Mari Olafson Lundemo: Engineering, resources and nature: Organisation Todt in Finland 1941 - 1944. Florence 2020.

Organisation Todt (OT) was a product of the Third Reich and had a central role as assistant of the Wehrmacht during the Second World War. Starting out as a domestic and civilian initiative in the 1930s, this engineering and construction organisation would take on an increasingly military character with the outbreak of the war. Establishing itself all over Europe, OT impacted the societies and economies within which it operated, besides having a profound importance for the German armed forces, supporting them in their attempts at conquest and domination. OT established itself in Finland in the autumn of 1941, as a consequence of the Wehrmacht’s failure to capture Murmansk. This led to a situation where the troops were stuck in the inhospitable territories of Lapland and the northern areas of the Soviet Union, areas with extreme climate and insufficient infrastructure. For three years, OT would operate in Finland though the subunit Einsatz Finnland (EF). Despite being a relatively small unit of OT, EF performed a wide range of construction projects assigned to it by the Wehrmacht, and its presence became vital for the German army in Lapland. Together, the German agencies were struggling to survive in the Arctic environment, which tested man and technology equally. Access to resources of both sufficient quality and amount was paramount for the operations of EF and although the unit received most of its resources from Germany, EF was also active on the Finnish domestic market, engaging in legal as well as illegal trade.