Tankavaaran ja sen ympäristön Schutzwall -puolustusasemat 

© Kalevi Mikkonen 2020 (päivitetty 8.8.2022)

Tankavaarassa entisen Koilliskairan luontokeskuksen ja nykyisen elämys- ja kokouskeskus Tankavaara Wildin/Kultakylän opastuskeskuksen ja sen luontopolkujen välittömässä läheisyydessä on saksalaisten Schutzwall-linjan varustuksia, tykkiasemia ja korsuja, joiden entistämistyötä on tehnyt mm. Lapin Jääkäriprikaati. 

Tankavaara Wildin/Kultakylän pihapiiristä lähtevät Pikku Tankavaaran erimittaiset luontopolut. Valittavana on kilometrin esteettömästä reitistä aina kolmen, kuuden ja seitsemän kilometrin rengasreitteihin. 

Kuukkelin lenkki on kuuden kilometrin mittainen rengasreitti, joka kohoaa Pikku Tankavaaran laelle. Alussa reitti myötäilee suuntaansa noin 1,5 kilometrin mittaista sotahistoriallista polkua. Ennen nousua vaaralle on maastossa nähtävissä paljon sotahistoriallisia jäännöksiä korsuineen ja juoksuhautoineen. 

Näiden merkattujen reittien lisäksi Schutzwall-linjan asemia löytyy monesta muustakin paikasta laajalla alueella. Niiden löytäminen vaatii jo hieman enemmän suunnistustaitoa ja tarkkaavaisuutta, sillä ne ovat useimmiten varsin vaikeasti havaittavia kohteita maastossa. 

Sotapolun esittelytaulusta./Introduction table. (Kuva/photo: Kalevi Mikkonen)

Schutzwallin historiaa ja varustuksia 

Suomalais-saksalaisen aseveljeyden alkaessa rakoilla Suomen erillisrauhapyrkimysten takia sekä Petsamon nikkelikaivoksen puolustamiseksi ryhdyttiin jo vuoden 1943 kuluessa suunnittelemaan pysyvää puolustusasemaa Tankavaaran alueelle. Polttoaineen säästämisen ja huoltoyhteyksien takia puolustusasemat piti rakentaa niin pohjoiseen kuin mahdollista. Linnoittamisvaiheeseen siirryttiin kevään 1944 aikana, jolloin alettiin rakentaa Jäämerentien suuntaan Vuotsosta noin 10 kilometriä pohjoiseen Tankavaaran tasalle Schutzwall-Stellung (Suojavalliasema) -linjaa etelän suunnasta tulevaa mahdollista uhkaa vastaan. (Schutzwall-asemiin liittyvissä tiedoissa käytetty seuraavia lähteitä: Huttunen 1989 ja 1990, Postila 1997, Metsähallituksen kulttuuriperintöinventointiraportit, Kantapuu museotietokanta, omat kenttätutkimukset). 

Saksalaisten tekemä suunnitelma Ivalo-Stellung (myöh. nimellä Schutz-Stellung) -puolustuslinjasta 18.7.1944. (Anlagenband zum Kriegstagebuch, AOK 20, Ia 1.7.-31.7.1944. (Geb.) AOK 20/Ia 65635/3. T-312 R-1061. National Archives  and Records Administration (NARA) mikrofilmi.)

Organisation Todtin vastuulla olevien Tankavaaran linnoitustöiden johtoon tuli ylirakennusjohtaja Jordan ja hänen työnjohtoyksikökseen ”Oberbauleitung Vuotso”. Työssä oli syyskuussa 1944 yli 3100 miestä, joista sotavankeja oli reilut 1300. Kaikkia joukkoja, OT:n työmuodostelmia ja sotavankiyksiköitä, kehotettiin pyrkimään töissään yksinkertaisiin, mieluimmin ”normitettuihin rakenteisiin” eli vakiolinnoitteisiin. Ohjeena kehotettiin käyttämään kuvastoa nimeltä ”Bildheft Neuzeitlicher Stellungsbau”, joka oli julkaistu luonnoksena 15.9.1942. Se, miten hyvin nämä yksiköt lopulta noudattivat ohjeistusta, on epäselvää. Suomen ja Neuvostoliiton solmittua aselevon 4.9.1944 OT:n johdolle annettiin käsky luopua toisarvoisista töistä ja keskittyä asemien linnoittamiseen. Syyskuun lopulla linnoitustyöt kuitenkin määrättiin keskeytettäväksi, joten koko puolustuslinjaa ei saatu valmiiksi. Työosastot siirrettiin pohjoisemmaksi kohti Ivaloa ja sittemmin Norjaa. 

Linnoittamisessa pyrittiin hyödyntämään maastoa siten, että linnoitettiin todennäköiset vastustajan etenemisreitit. Pääaseman kohdalla suunnitelman oli Jäämerentien katkaisu. Linnoittamiseen ei käytetty terästä tai valettua betonia vaan tärkeimpinä rakennusmateriaaleina olivat puu, hiekka ja kivi. Valmiiksi saatiin tehtyä Pikku Tankavaaran asemat ja aivan Jäämerentien molemmin puolin olevat asemat, minne oli ehditty rakentaa vahvat tulikorsut ampumapesäkkeineen. Tärkein puolustusase oli raskas konekivääri, joiden pesäkkeitä tehtiin suojaamaan erityisesti sivustahyökkäyksiä. Asemien lähelle rakennettiin lisäksi majoituskorsuja, väliaikaiset telttamajoitusalueet ja hevostallit. Kaikki asemat varmistettiin kaivamalla kahden miehen taistelupoterot suojaamaan mm. vihollisen selustahyökkäyksiä vastaan. Maastossa kahden miehen taistelupotero on yleisin kohde aina Lohijoelta Tankavaaran taaempiin asemiin asti. 

Korsun näköisrakennus, johon pääsee sisälle tutustumaan rakennelmaan. Korsut olivat sodassa käytettyjä miehistön suojarakennuksia, jotka rakennettiin kokonaan tai osittain maan alle sulautumaan maastoon. (Kuvat/photos: Kalevi Mikkonen)

Yhtenäisiä, pitkiä taisteluhautoja pyrittiin välttämään, jotta asemia ja poteroita olisi vaikeampi havaita ja jotta vihollinen ei pääsisi taisteluhautoja pitkin etenemään. Niitä on kuitenkin kaivettu Pikku Tankavaaran länsilaidalle, jossa taisteluhautaa on yhtenäisen puolustuslinjan jatkeena noin 300 metriä. Myös Purnumukan tienhaaran alueella on taisteluhautoja. Asemat suojattiin myös Lappland Zaun-piikkilankaesteillä ja murroksilla. Tarkoitus oli myös miinoittaa asemien edustoja ja sivulla olevia alueita. Naamioinnin takia metsäalueita ei saanut tarpeettomasti hakata. 

Konekivääriasema. Machine gun post.

Potero./Foxhole.

 Yhteyshautoja ja taisteluhautakaivantoja./Connecting trenches.

Majoituskorsut./ Dugouts for lodging.

Taisteluhautoja./Trenches.

Taistelupesäkkeitä sotapolun varrelta./Combat nests. 

Kannettavia kranaattikoteloita maastossa./Portable grenate boxes.

Krnaatinheitinpesäke./Mortar nest.

Ilmeisesti tähystysasema Pikku Tankavaaran huipulla./Possible observation post on the top of Pikku Tankavaara. (Kuvat/photos: Kalevi Mikkonen)

Ammuslaatikoiden jäänteitä./Ammunition boxes. (Kuva/photo: Leo Onkamo)

Linnoitustöiden yhteydessä yhtenä tärkeänä rakennuskohteena olivat myös puolustukselle tarpeelliset poikkitiet Jäämerentiestä itään ja länteen. Nämä kenttätiet olivat paitsi huoltoteitä myös vaihtoehtoisia vetäytymisreittejä. Saksalaiset rakensivat aina kaksi vetäytymisreittiä kohteisiin, joissa vihollinen olisi voinut tuhota tai sulkea yhden kulkutien. Schutzwall-asemien ympäristössä on kymmeniä kilometrejä kenttäteitä. Osa niistä on jäänyt keskeneräisiksi. Valmiiden teiden pohjat on tehty huolellisesti ja laidat on monin paikoin kivetty, niin kuin saksalaisilla oli tapana tehdä muillakin alueilla. Osa teistä on vieläkin käytössä metsäautoteinä. Saksalaiset käyttivät myös telalavoja, jotka olivat soiden ja muiden vaikeiden maastokohtien ylittämiseen tarkoitettuja tienjatkeita. Mahdollisten desanttien takia selväkielisiä tienviittoja ei salaamissyistä saanut käyttää. 

Tienrakennuksen yhteydessä rakennettiin myös kolme kenttäsiltaa ilmeisesti syksyllä 1944. Kaksi siltaa rakennettiin Tankavaaran itäpuolelle, Huuhkajanpäänpaistaman kuruun ja suolle. Näistä suurempi kenttäsilta sijaitsi Huuhkajanpäänpaistaman itälaidassa. Pioneerien syyskuussa 1944 rakentama silta kulki kurun yli muutaman kilometrin päässä Jäämerentieltä. Vankkoine tukirakenteineen se oli hyvin tehty ja jäi saksalaisilta räjäyttämättä. Silta oli pystyssä vielä 2000-luvun alussa, mutta nykyään se on jo romahtanut kasaan. Jäämerentien ja Huuhkajanpäänpaistaman välisellä suolla oli toinen matala arkkusilta, joka myös säilyi tuholta. Näitä pienempi kenttäsilta löytyy myös Kaita-Kotsamoon rakennetulta tieltä. Huuhkajanpäänpaistaman sillan takana meni myös saksalaisten huoltotie, joka oli osittain lankkutie, kohti Nattastuntureita.

Huuhkajanpäänpaistaman silta vuonna 1992./ A bridge made by the German Army. (Kuva/photo: Juha Kaija)

Huuhkajanpäänpaistaman silta 1990-luvulla./ A bridge made by the German Army. (Kuva/photo: Leo Onkamo)

Kuva/photo: Tapani Postila. Schutzwall – sodanaikainen puolustusasema Urho Kekkosen kansallispuistossa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A No 71. Vantaa 1997.

Lankkutie Huuhkajanpäänpaistaman sillan takana./A plank road made by the German Army. (Kuva/photo: Leo Onkamo)

Saksalaisten suon yli menneen huoltotien jäänteet. Taustalla Nattastunturit./A frontage road made by the German Army. (Kuva/photo: Leo Onkamo)

Jäämerentien ja Huuhkajanpäänpaistaman välisellä suolla oli matala arkkusilta./ A low bridge made by the German Army. (Kuva/photo: Juha Kaija)

Schutzwall-puolustuslinjaa kuuluivat myös tykistöasemat, joita rakennettiin Ylisenvaaraan, Tankavaaran laitaan sekä Pikku Tankavaaraan. Pikku Tankavaaran pohjoisrinteeltä löytyy ainakin kuudelle tykille tehdyt asemat. Vaaroihin rakennetut asemat ovat maahan kaivettuja tai kivistä ladottuja, noin metrin syvyisiä tasaiseksi tehtyjä tykin ampuma-alustoja. Näiden suojaksi rakennettiin lähipuolustusta varten taistelupoteroita. Tykistöasemien läheisyydessä on myös viestintä- ja tulenjohtueiden asemapaikkoja. Lähes Pikku Tankavaaran laella on kaksi tykkiasemaa, joissa on ollut suorasuuntausammuntaan pystyviä kenttätykkejä. Pikku Tankavaaran laella on kallioperään kaivettu ilmeisesti tähysasema. Tykistön tuliasemat pyrittiin sijoittamaan niin, että tykit (aina 150 mm saakka) kykenivät suora-ammunnalla panssarintorjuntaan vähintään 600 metrin etäisyydelle. Toinen asemista on hyvin säilynyt. Tykistöasema on kuusikulmainen ja halkaisijaltaan kahdeksanmetrinen. Reunavarustukseksi on rakennettu kaksinkertainen hirsisalvosvalli, jonka korkeus on noin 40 cm. Hirsikehien välissä on kivi- ja maatäytettä. Aseman takan on kesken jäänyt miehistön suoja-asema. Kaikkialle ei tehty valmiita tykkiasemia, jolloin tykistö on toiminut väliaikaisissa asemissa. Näitä löytyy mm. Mukkarovasta ja Iso-ojan tienhaarasta. 

Sotapolkureitin alkupäässä on aito panssaritorjuntakanuuna entisöidyssä asemassa. Suomalaiset puolustautuivat näillä kesällä 1944 Neuvostoliiton hyökätessä ja samoja tykkejä käyttivät saksalaiset Lapin sodassa vuonna 1945. 

Tykistön tuliasemia./Artillery Emplacements. (Kuvat/photos: Kalevi Mikkonen)

Jäämerentien länsipuolen asemat jäivät lähes tyystin kesken. Ainoastaan syvä vajaan kilometrin päässä nykyisen Kultakylän pohjoispuolella oleva yhtenäinen panssariestekaivanto ja melkein kaikkien korsujen pohjat tulivat valmiiksi. Saksalaiset syvensivät osittain luonnon muovaamaa painaumaa tehden siitä paikoitellen noin kolmen metrin syvyisen kaivannon. Este alkaa Jäämerentien itäpuolelta noin 200 metrin päässä tiestä ja jatkuu länsipuolelle Purnuvaaran eteläpuolitse yli kilometrin mittaisena. Länsilaidalla on keskeneräisiä konekivääripesäkkeitä ja korsuja. Siellä on myös useita panssarintorjuntatykkien avopesäkkeitä suoja-asemineen. Myös tien itäpuolella on yksi panssarintorjuntatykin asema. 

Artikkelin kirjoittaja tutkimassa korsua./ The writer of this article exploring a dugout for lodging.

(Kuva/photo: Pekka Heikkinen)

Myös Tankavaaran pohjois- ja koillispuolen korsut jäivät pahasti kesken. Suurin osa näistä linnoitteista on jo pääosin tuhoutunut. Tankavaaran puolustusasemien eteen työnnetty, niin sanottu Kotkanpesäasema, sijaitsi Lohijoella noin 10 km Vuotson eteläpuolella. Porttipahdan tekoaltaan rakentamisen takia Lohijoen tienoilla olevat asemien etummaiset kiinteät pesäkkeet jäivät altaan alle. Osia tästä Kotkanpesäasemasta ja sen jäänteistä löytyy vielä Lohijoelta muutamia kilometrejä pohjoiseen. 

Saksalaisten maalaussapluunoita Porttipahdasta./German painting stencils from Porttipahta. (Kuva/photo: Leo Onkamo)

Osa Saksan armeijan rakentamaa Schutzwall-puolustuslinjaa sijaitsee Ivalontien länsipuolella, Tankavaaran kultakylän luoteispuolella, noin 100 – 200 metriä panssariesteen eteläpuolella. Maasto laskee loivasti länteen päin ojaa kohti. Siellä on yhdeksän pyöreää teltanpohjaa, ja niiden vieressä on taisteluhaudan pätkiä. Alueella on myös poteroita ja metalliromua. 

Poteroita, taisteluhautoja, majoituskorsuja, telttapaikkoja ja mahdollisesti tykkiasemien suojia./Foxholes, trenches, dugouts for lodging, tent depressions and possible covering positions for the guns. (Kuvat/photos: Kalevi Mikkonen)

Useita Schutzwall-linjaan kuuluvia laajoja kokonaisuuksia on kartoitettu Tankavaarasta Ivaloon johtavan tien varrelta. Kaksi niistä sijaitsee Ison Tankavaaran pohjoislaidalla Koijakkokurun ja Ivaloon johtavan tien välissä, Purnumukan risteyksen etelä- ja kaakkoispuolilla. Alueelta on kartoitettu yli 110 erilaista rakennetta: muun muassa taisteluhautoja, teltan pohjia, poteroita, tuliasemia ja korsuja. Kohteet ovat hyvin eritasoisesti säilyneitä ja osa niistä on jo ehtinyt osittain tuhoutua. 

Nämä puolustusrakennelmat sijaitsevat kahdessa keskittymässä Purnumukan risteyksen etelä- ja kaakkoispuolilla. Risteyksen kohdalta lähtee polku kohti Loijakkokurua ja ensimmäiset kohteet sijaitsevat polun molemmin puolin noin 100 - 150 metrin päässä tiestä. Toinen keskittymä sijaitsee tästä noin 700 m päässä itään hiekanottoalueen tuntumassa. 

_______ 

In English: The Schutzwall defensive line in Tankavaara 

There are still many traces of the Second World War in Lapland. The German army built Schutzwall defensive fortifications in 1944 in the Tankavaara area in Sodankylä across the northeastern Lapland, the traces of which can still be seen in the terrain. Most of the stations built by the Germans in Lapland have been destroyed, but the main station in Urho Kekkonen National Park in Tankavaara is relatively well-preserved and recognized. The remains of dugouts, artillery stations, machine gun nests and trenches are remains of our history during the wars. 

The Schutzwall defensive line was built using German, PoW and forced labourer workforce. The Germans withdrew from Tankavaara in 1944, when the Lapland War battles between the Germans and the Finns took place in Tankavaara. 

The Germans built a lot of fortifications to secure the use of the Petsamo nickel mines and the Arctic Ocean, but much of these has been destroyed. 

Marked nature trails of different lengths from Tankavaara leave the yard of the current Tankavaara Wild experience and conference center. There is a choice from one kilometer of unobstructed route to three, six and seven kilometer ring routes. The Kuukkeli loop is a six-kilometer-long ring route that rises to the top of Pikku Tankavaara. At the beginning, the route follows a military history path of about 1.5 kilometers. Before rising to the top, many remnants of war history with their dugouts and trenches can be seen in the terrain. 

From the very beginning, you can reach the wooden building in front of an easy-to-reach gravel path. It is a replica of a dugout, where you can get inside to see the structure. The dugouts were crew shelters used in the war, built in whole or in part underground to blend into the terrain. 

There is also an authentic anti-tank cannon in the vicinity of the dugout. These cannons were used by the Germans in the Lapland War in 1945.

_________

Lähdeluettelo:

Pertti Huttunen. Saksalaisten linnoittamistyöt Lapin sodassa 1944.  Faravid. Pohjois-Suomen Historiallisen Yhdistyksen Vuosikirja Xiii, s. 157 - 176. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Rovaniemi 1989.

Pertti Huttunen. Sodankylä, Vuotso, Tankavaara. Toisen maailmansodan aikaisen linnoitusvyöhykkeen kohdeinventointi syys-joulukuu 1990. Museovirasto 1990.

Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma. Kantapuu museotietokanta. www.kantapuu.fi

Omat kenttätutkimukset.

Tapani Postila. Schutzwall – sodanaikainen puolustusasema Urho Kekkosen kansallispuistossa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A No 71. Vantaa 1997.