Kirjakatsaus: 

Lars Gyllenhaal: Andra världskriget i Sverige: Främmande makter på besök. Lind & Co, 2019. 200 s.

Lars Gyllenhaal: Tyskar och allierade i Sverige - Svensk krigshistoria i nytt ljus (reviderad och utökad upplagan). Fischer & Co, 2014. 238 s.

© Kalevi Mikkonen 2019 

Lars Gyllenhaal (synt. 1968) on ruotsalainen sotahistoriasta kirjoittava tietokirjailija. Hän on jo lähes kolmenkymmenen vuoden ajan tutkinut erityisesti Ruotsin toisen maailmansodan aikaista historiaa. Gyllenhaal on kirjailijan työn lisäksi osallistunut arkistotutkimuksella mm. useiden dokumenttifilmien, kuten Jens Beckerin ja Ralf Daubitzin ”Krieg in der Arktis” tekoon. Hän on myös Ruotsin sotahistoriallisen komitean jäsen. 

Gyllenhaalin uusin tänä vuonna ilmestynyt kirja ”Andra världskriget i Sverige” käsittelee mm. aikaisemmin tuntematonta liittoutuneiden tunturitukikohtaa Ruotsin Lapissa lähellä Norjan rajaa, Neuvostoliiton tekemää pommitusta Ruotsin Ylitorniossa, saksalaisten ”uuden superaseen” eli sodan loppuhetkillä valmistuneen sukellusveneen rantautumista Ruotsin rannikolle ja monia muita mielenkiintoisia sotaan liittyviä yksityiskohtia sota-ajalta ja sen jälkeiseltäkin ajalta. Tämä kirja on tavallaan jatko-osa vuonna 2014 täydennettynä uusintapainoksena ilmestyneelle ”Tyskar och allierade i Sverige” -nimiselle kirjalleen. Tässä kirjassa Gyllenhaal käy varsin tarkasti läpi Saksan ja liittoutuneiden toimintaa Ruotsissa ja sitä, miten Ruotsi aluksi oli pakotettu enemmän Saksalle myönteiseen politiikkaan ja miten se erityisesti vuodesta 1943 lähtien vuoteen 1945 auttoi monin tavoin liittoutuneita, mm. antamalla amerikkalaisille lentokenttiä käyttöön Norjaan tehtäviä lentoja varten. 

Ruotsin toiminta toisen maailmansodan aikana on monille suomalaisille monelta osin melko tuntematonta. Kaikki suomalaiset tietävät toki, että Ruotsi auttoi Suomea erityisesti sotien aikana toimittamalla tänne mm. ruokaa ja muita tarvikkeita. Talvisodassa puolueettomasta Ruotsista tuli Suomeen yli 8000 vapaaehtoista taistelemaan Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Ruotsi myös lähetti pienistä ilmavoimistaan toistakymmentä lentokonetta puolustamaan Lapin ja erityisesti Rovaniemen ilmatilaa neuvostokoneita vastaan. Ruotsista tuli myös useita ilmatorjuntapattereita, jotka olivat suureen tarpeeseen mm. Rovaniemen puolustamisessa ilmahyökkäyksiä vastaan. Ja tietenkään suomalaiset eivät unohda sitä, että Ruotsi otti vastaan yli 56 000 Lapin evakkoa ennen Lapinsodan alkamista. Meille rovaniemeläisille on tuttua myös Kiirunan alueella vieläkin olevat lahjoituksina saadut ns. ruotsalaistalot. 

Gyllenhaalin kirjoissa on kuitenkin paljon suurelle yleisölle jopa ennen lähes tuntematonta tietoa asioista, joita Ruotsissa tapahtui toisen maailmansodan aikana. Harva tietää esim. että sodan aikana kuoli tuhansia lähinnä vapaaehtoisia ruotsalaisia paitsi Suomen, Saksan tai liittoutuneiden puolella taisteluissa myös ruotsalaisissa kauppalaivoissa, joita sekä Saksa että liittoutuneet upottivat maailman merillä. Paljon ruotsalaisia merimiehiä kuoli myös erityisesti liittoutuneiden sota- ja kauppalaivoissa, joissa he toimivat miehistössä. 

Kuten tiedetään, Ruotsi pyrki noudattamaan tiukkaa puolueettomuutta sodan aikana, jottei se joutuisi vedetyksi sotaan mukaan, mikä oli tietenkin sen kannalta täysin ymmärrettävää. Ruotsin hallituksen ensisijainen tehtävä oli tietenkin suojella omaa maataan ja sen kansalaisia. Ruotsilla oli sodan osapuolille ja erityisesti Saksalle kallisarvoista rautamalmia, terästä ja kuulalaakereita, joita se myi sodan osapuolille ja erityisesti Saksalle. Saksan tekemä Tanskan ja Norjan valloitus vuonna 1940 sekä uhka ja painostus Ruotsia kohtaan oli voimakasta, joten Ruotsi joutui myöntymään ja antamaan Saksalle luvan kuljettaa rautateitse lomalaisia ja myös aseita, mutta eri aikaan, Ruotsin läpi Trondheimista Ruotsin satamiin ja sieltä edelleen laivoilla Saksaan. 

Kesästä 1941 alkaen Saksa sai kuljettaa joukkojaan Ruotsin läpi myös Suomeen ja Gyllenhaalin kirjassa on mm. kuvatodisteita Ruotsissa kohua herättäneen Saksan 163. jalkaväkidivisioonan eli kuten sitä Ruotsissa nimitettiin sen johtajan mukaan ”Engelbrecht-divisioonan” kuljetuksesta täydessä aseistuksessa Suomeen kesällä 1941. Muutoin Ruotsi ei sallinut ”lomalaisten” olevan aseistettuna vaan aseet piti kuljettaa erillisessä kuljetuksessa. Saksa sai kuitenkin kuljettaa Ruotsin läpi sekä aseita että ammuksia aina vuoden 1943 elokuulle asti, jolloin rautatiekuljetukset virallisesti lopetettiin. Sopimuksen lopettaminen kuitenkin viivästyi aina vuoden 1944 alkuun asti. Senkin jälkeen saksalaisia haavoittuneita sotilaita kuljetettiin Ruotsin läpi Norjaan hoidettavaksi. 

Lapin ja Rovaniemen kannalta erittäin kiinnostavaa on Gyllenhaalin selvitys Ruotsin Luleåssa vuosina 1940 – 1943 toimineesta saksalaisten varastotukikohdasta. Tämä tukikohta on Ruotsissakin ollut lähes tuntematon asia saati sitten täällä Suomessa. Saksalaiset saivat Ruotsin hallitukselta luvan perustaa Luleån aseman seuduille välivaraston nimeltään ”Umschlaglager der deutschen Wehrmacht” Suomen Lapissa toimivan Saksan armeijan huoltoa varten. Tällä leirillä oli mm. käytössään kaksi isoa ennen sotia tehtyä varastorakennusta, jotka muuten tuhoutuivat tulipalossa vuonna 2016 sekä muita pienempiä rakennuksia ja ympäröivää maa-alaa. Saksan kustannuksella varastoille rakennettiin pistoraiteet. Alueella työskenteli kourallinen Saksan armeijan edustajia. Varastoihin ei saanut varastoida ammuksia tai sotatarvikkeita vaan ainoastaan lihaa, perunaa, juustoa ja muita ruokatarvikkeita sekä alkoholia. Näiden lisäksi varastojen ulkopuolella olevalla alueella varastoitiin tuhansia tonneja heinää ja olkia Saksan Lapin armeijan 60 000 hevosen ja muulin ruuaksi. Saksalaisten kannalta tämä oli hyvä ratkaisu, koska varastot olivat Ruotsissa täysin turvassa mahdollisilta ilmahyökkäyksiltä ja sieltä oli lyhempi matka toimittaa tavara Rovaniemelle, josta se toimitettiin eteenpäin. Luleåssa toimi myös saksalaisten konsulaatti. 

Tältä näytti saksalaisten käytössä Luleåssa ollut varastorakennus sisältä päin./ Interior of the German warehouse in Luleå.

Suomen Lappia ja suomalaisia koskeva mielenkiintoinen asia ovat myös Ruotsin Saksalle myymät sotilasteltat, parakit ja talvivaatteet, joista saksalaisilla oli Suomessa huutava puute. Ruotsi myi näitä Saksalle kylmänä talvena 1941 – 1942 25 miljoonan kruunun arvosta. Näitä tarvikkeita kuljettamaan saksalaiset palkkasivat 300 ruotsalaista autonkuljettajaa, joiden käytössä oli 150 heidän omaa kuorma-autoa. Lisäksi kuljetuksiin varattiin 41 Luleåssa ollutta saksalaisten kuorma-autoa. Ruotsalaiset kuljettajat ajoivat tarvikkeita aina Rovaniemelle ja siitä eteenpäin rintamien läheisyyteen saakka. Ihmeellistä on, että yksikään ruotsalainen kuljettaja ei tiettävästi kuollut näissä vaarallisissa kuljetuksissa. Kirjassa ei sitä sanota, mutta tiedän, että ruotsalaisten autonkuljettajien majoitustilat Rovaniemellä sijaitsivat Lukkarinkadun varrella olevassa parakissa (katso oheinen kartta ja Lapin maakuntamuseon valokuvat) ja heidän autojaan oli parkissa lähellä nykyistä Ounasvaaran peruskoulua. Rovaniemi oli näiden kuljettajien lepopaikka ja tukikohta. 

Saksalaisten vuokrasopimuspaperin karttaliite. Rovaniemen Lukkarinkadun varrella iso rakennus vasemmalla on saksalaisten sotilaskoti ja sen vieressä oikealla ruotsalaisten autonkuljettajien majoitusparakki./ Tyskarnas soldatenhem (åt vänster) och barack för svenska förarna (åt höger) vid Lukkarinkatu i Rovaniemi./A German canteen (on the left side) and a barrack for Swedish drivers (on the right side) by the Lukkarinkatu in Rovaniemi. (Kartta/karta/map: Rovaniemen kaupunginarkisto/Rovaniemi stadsarkiv/Rovaniemi City Archive)

Polttoainevarasto Rovaniemellä./Förvaring av bränsle i Rovaniemi./Fuel depot in Rovaniemi. 

(Kuva/bild/photo: Lapin maakuntamuseo/Lapplands provinsmuseum/The Provincial Museum of Lapland)

Ruotsalaisia dieseltynnyreitä kuljettava kuorma-auto./Motorbrännoljatunnor transporteras./Transporting diesel barrels. (Kuva/bild/photo: Lapin maakuntamuseo/Lapplands provinsmuseum/The Provincial Museum of Lapland)

Ruotsin hallituksen toimintaa Saksan suhteen on puolustettu sillä, että paitsi Saksan painostuksen takia, Ruotsi pyrki myös antamalla luvan näihin kuljetuksiin ja varastoihin tukemaan epäsuorasti myös Suomea sen taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Kuten tiedetään, Lapin puolustaminen oli Suomen ja Saksan sotajärjestelyissä annettu Saksan hoidettavaksi. Tämä käsitys voi hyvinkin olla varsin oikea, sillä olihan Ruotsin oman turvallisuuden kannalta tärkeää, että koska Suomi oli Saksan aseveli ja sen kanssa hyvissä väleissä, Suomi tavallaan toimi takuuna sille, että Saksa ei hyökkää Ruotsiin. Saksa tiesi, että Suomella ja Ruotsilla oli vanhastaan lämpimät suhteet keskenään, joten Adolf Hitlerin mielessä ei varmasti ollut ajatusta vaarantaa Suomen ja Saksan aseveljeyttä uhkaamalla Suomen ystävää Ruotsia. 

Molemmat Gyllenhaalin kirjat ovat helposti luettavaa, sujuvaa tekstiä ja erittäin kiinnostava lisäys Ruotsin historiaan toisen maailmansodan aikana. Erityisenä ansiona kirjoissa ovat hienot ja osin täysin ennen julkaisemattomat valokuvat, joita kirjailija on saanut häneen yhteyttä ottaneilta ihmisiltä ja arkistoista. Voin lämpimästi suositella molempia kirjoja Ruotsin sota-aikaisesta historiasta kiinnostuneille ja ruotsin kieltä taitaville. Näitä Gyllenhaalin kirjoja ei ole käännetty suomen kielelle, mutta niitä on saatavana ainakin verkkokaupoista. 

_________ 

På svenska: 

Bokrecensions: 

Lars Gyllenhaal: Andra världskriget i Sverige: Främmande makter på besök. Lind & Co, 2019. 200 s.

Lars Gyllenhaal: Tyskar och allierade i Sverige - Svensk krigshistoria i nytt ljus (reviderad och utökad upplagan). Fischer & Co, 2014. 238 s.

Lars Gyllenhaal är en svensk författare med modern militärhistoria som specialitet. Han har gjort research för flera dokumentärfilmer om andra världskriget, till exempel Krieg in der Arktis (Kriget i Arktis) av Jens Becker och Ralf Daubitz och de prisbelönta Blood Road (Blodsvägen) och Under a Rusty Star (Under en rostig stjärna) båda av Gunilla Bresky. Han är också ledamot i Svenska militärhistoriska kommissionen. Gyllenhaal har under mer än tjugo år samlat relevanta bilder från privatpersoner och arkiv. 

Gyllenhaals nya bok (2019) ”Andra världskriget i Sverige” handlar bl.a. om en tidigare okänd allierad fjällbas, Nazitysklands sista propagandakampanj i Sverige, Sovietunionens glömda bombningar i Övertårneå och Hitlers superubåt som i text och bild skildras i hans bok. Tyska stridsvagnstransporter har det talats om, men här framläggs konkreta bevis. Dessutom skildras de svensktillverkade vapnens roll, som användes i strid av både tyskar och allierade, i Europa och på mer avlägsna slagfält. Boken fungerar som en guide till platser över Sverige där spår av kriget finns att se. Den här boken är fortsättning till Gyllenhaals tidigare bok från 2014 ”Tyskar och allierade i Sverige” som handlar om både den tyska och allierade närvaron i Sverige under andra världskriget och vad som än idag finns att se av den. Båda böcker innehåller en unik guide över platser i Sverige med tysk och allierad anknytning. 

Tredje riket var fysiskt närvarande i Sverige och förutom vanliga tyska soldater det fanns även SS-soldater och tyska militärförråd i Sverige. Men bilderna av allierade specialförband, "polistrupper" och flygare i Sverige, illustrerar att även den allierade närvaron speciellt 1943 - 1945 var mycket mer omfattande än vad som allmänt antas. 

Det material i böckerna som mest intressarar den finska publiken och krigshistoriker är tysktågen, som från sommaren 1940 började rulla genom Sverige. Den mest omdebatterade händelsen i Sverige var transiteringen av ”Engelbrecht-division”, som egentligen hette 163. infanteridivision, som under midsommar 1941 flyttades från Norge till norra Finland. Gyllenhaal presenterar bl.a. bildmaterial som framvisar hur detta tåget såg ut. 

Ett annat mycket intressant material som författaren har lyftat fram gäller den tyska militärens förrådsbas, som hette ”Umschlaglager der deutschen Wehrmacht”, i Luleå. Det var varken vapen eller ammunition som förvarades i så kallade ”tyskmagasinen” i Luleå utan främst militär proviant som kött, potatis, ost, sprit osv. De båda byggnaderna brann upp midsommartagen 2016, så dom finns inte mer. Utanför magasinen lagrade tyskarna också flera tusen ton med hö och halm för de drygt 60 000 hästar och mulåsnorna i den tyska Lapplandsarmén. Från Luleå transporterades varorna till Rovaniemi och vidare till ”platser närmare ryska gränsen”. 

Vintern 1941 – 1942 var bitvis extrem samtidigt som de tyska trupperna i finska Lappland inte var lämpligt utrustade. Sverige sålde till Lapplandsarmén baracker, militärtält, stall och annat material. Stort problem för tyskarna var bristen på lastbilar och chaufförer. December 1941 kunde Sverige och Tyskland sluta ett avtal om 150 svenska lastbilar och 300 svenska förare. Till Wehrmacht hade också 41 fordon baserade i Luleå. Totalt kom alltså 191 lastbilar att pendla mellan Norrbotten och finska Lappland. Det står inte i boken men de svenska förare hade en egen barack (se kartan ovan) i Rovaniemi där de hade sin login att vila mellan åkturen.

Gyllenhaals böcker är lättlästa och mycket intressanta bidrag till Sveriges krigshistoria. Jag kan verkligen rekommendera dem till alla historiaentusiaster som är intresserade om vad som hände i Sverige under andra världskriget. Förutom fina texter där finns många utmärkta bilder bl.a. från privata album, som publiceras för första gång. Det fanns också krigstidsupplevelser från olika personer i båda böcker.

________

In English: 

Book reviews: 

Lars Gyllenhaal: Andra världskriget i Sverige: Främmande makter på besök. Lind & Co, 2019. 200 p.

Lars Gyllenhaal: Tyskar och allierade i Sverige - Svensk krigshistoria i nytt ljus (reviderad och utökad upplagan). Fischer & Co, 2014. 238 p.

Lars Gyllenhaal is a Swedish author. He writes about military history and in particular, about Swedish involvement in wars of the 20th century. 

Gyllenhaal has provided research for several World War II documentary films such as "Krieg in der Arktis" (War in the Arctic) by Jens Becker and Ralf Daubitz and the prize-winning "Blood Road" and "Under a Rusty Star", both by Gunilla Bresky. Gyllenhaal is an elected member of the Swedish Military History Commission. 

These books by Gyllenhaal are a great contribution to the Swedish military and WW2 history. I highly recommend these books to all readers who want to know more and even before unpublished facts about Sweden during the WW2. I especially appreciate all those rare and fine photos (some of them never before published) which there are lots in these books. 

Sweden was a neutral country during the WW2 but had close commercial ties especially with Germany and Finland. Sweden managed to maintain its policy of neutrality during WW2. 

When the WW2 began on September 1, 1939, the fate of Sweden was unclear. Maneuvering during an unpredictable course of events Sweden succeeded in keeping its official neutrality status throughout the war. Iron ore, steel and ball bearings were sold to Germany and also to the Allies throughout the war. 

From the autumn of 1940 and during the German invasion of the Soviet Union, Sweden allowed the Wehrmacht to use Swedish railways to transport German soldiers on leave from Norway to Germany and Finland and back. German soldiers were without their personal weapons when traveling between Norway and Germany or Finland. Their weapons were in separate trains or vans. And for the Allies, Sweden shared military intelligence and helped to train soldiers made up of refugees from Denmark and Norway, to be used in the liberation of their home countries but they actually didn’t participate in action before the war ended. Sweden also allowed the Allies to use Swedish airbases between 1944 and 1945 which is very well recounted in Gyllenhaal’s books. 

Sweden was not directly attacked during World War II. It was, however, subject to British and German Naval blockades and so called accidental bombings from the Soviets on some areas (e.g. Strängnäs and Övertorneå). There are some new facts about Övertorneå bombing in the book ”Andra världskriget i Sverige”. 

In these books there are some very interesting sections concerning Finland and Finnish readers. At the start of the German invasion of the Soviet Union in the Midsommer of 1941, codenamed Operation Barbarossa, the Germans asked Sweden to allow the transportation of armed German troops, the 163rd Infantry Division, commanded by General Erwin Engelbrecht, along with all its howitzers, tanks and anti-aircraft weapons and associated ammunition, through Swedish territory by train from Norway to the eastern front in Finland. The Swedish government granted this permission. In Sweden, the political deliberations surrounding this are known as the "Midsummer Crisis". There are some nice photos in the book ”Tyskar och allierade i Sverige” of that transportation. 

Another exciting story is about the ”Umschlaglager der deutschen Wehrmacht” which was in Luleå. The Wehrmacht had two big warehouses in use near the Luleå railwaystation. They stored there food supplies for the German Lapland Army. There were no ammution or weapons in those warehouses. Outside of this area there were also tons of hay and straw for horses and mules. All these supplies were transported to Rovaniemi and from there to the front. Those warehouses were destroyed in the summer of 2016 because of fire. 

During the winter 1941 – 1942 which was a very cold winter Sweden allowed German Army to hire 300 lorry drivers and 150 lorries to transport barracks, military tents and other supplies sold by Sweden to the German Army in Finland. Those Swedish drivers drove their vehicles between Norrbotten and Petsamo. This fact is not in those books but their way station was in Rovaniemi where they had their own barrack to rest between driving (see the map above).