Seefliegerhorst Olga ja muut leirialueet 

Olkkajärven Lahdenperässä ja Karhakkamaalla 

© Kalevi Mikkonen 2018 (päivitetty 2022)

Saksan Luftwaffen lentotukikohta ”Seefliegerhorst Olga” (Flugstützpunkt Olkkajärvi) toimi jatkosodan aikana Olkkajärvellä. ”Olga” sijaitsi Olkkajärven Lahdenperällä (Eismeerstrasse 18,3 km) saksalaisten Aufklärungskette (F) Lapplandille alistettujen Stab / Küstenfliegergruppe 706:n yksikkö 1./(H) Aufklärungsgruppe 32:n Heinkel- ja Arado-koneiden sekä Norjasta tulleen meripelastusyksikön Seenotbereichskommando IX:n (S.N.Ber. IX) vesilentotukikohtana. Myöhemmin tukikohtaa käyttivät muutkin vesitasot.[1]

Saksalaisten tekemä karttapiirros Olgan alueesta. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Sieltä lähtivät myös suomalaisten kaukopartiomiesten eli majuri Harri Paatsalon (myöh. Paarma) johtaman Osasto Paatsalon kuljetuslennot rintaman taakse samoin kuin Saksan puolelle siirtyneiden Venäjän vapautusarmeijan (ROA) tiedustelijoiden kuljetukset. Vapautusarmeijalaisten yksikön nimi oli Kompanie Hettinger, jonka virallinen nimi oli ”Sotilastiedustelun kuljetusyksikkö” eli Abwehr Transport 214 ja myöhemmin ”Sotilastiedusteluryhmä” eli Abwehrgruppe 164. Käytetyt koneet olivat yleensä saksalaisia, mutta lentäjät sekä saksalaisia että suomalaisia. Saksalaishävittäjät suojasivat partioiden kuljetuskoneita.[2] Osasto Paatsalon käytössä oli useimmiten Arado Ar 196 -koneita, joita erityisesti tätä varten lennätettiin Saksasta Rovaniemelle. Suojakoneina, milloin niitä tarvittiin, olivat saksalaisten Messerschmidt Me-109 -koneet. Täydennykset tulivat Focke-Wulfilla ja joillakin Junkers-koneilla. Pari kertaa huoltotorpedo oli Stukankin nokassa.[3]

Arado Ar 196 -kuljetuskone. Kuva: Public domain (Wikipedia).

Suoja- ja kuljetuskoneet laskeutuivat Rovaniemen tai jonkin muun Lapin alueen lentokentälle. Osasto Paatsalo kuului 1. heinäkuuta 1943 alkaen Erillinen pataljoona 4:ään. Osasto Paatsalo vastasi kaukopartiotoiminnasta Lapin alueella. Osaston toimintaa johdettiin Rovaniemeltä, missä yksiköllä oli useita eri aikoina vaihtuneita toimisto-, majoitus-, huolto- ja varastotiloja. Yksikön tunnetuimpia tukikohtia ovat Kemijoessa lähellä Rovaniemeä sijaitseva Vartiosaari, Olkkajärven tukikohta sekä noin kahdenkymmenen kilometrin päässä kaupungista sijainnut Silmäjärven tukikohta-alue. 

Vesilentotukikohta perustettiin kesällä 1941 erityisesti yhteys- ja kaukopartiolentojen keskukseksi. Vuosien 1941 - 1942 vaihteesta alkaen saksalaiset vuokrasivat Suutarin veljesten alueelta kymmenkunta hehtaaria maata tukikohdan rakentamiseksi. Saksalaiset maksoivat hyvää vuokraa ja sopimukset uusittiin aika-ajoin. Saksalaiset ostivat alueen omistajilta myös puutavaraa. Joulukuussa 1941 leirin rakentamiseen palkattiin Organisaatio Todtin Einsatz Seefliegerhorstin tueksi 15-miehinen saksalainen yritys Firma Müller. Lahdenperän ranta-alueelle rakennettiin puupäällysteisiä ”kapulateitä”, pystytettiin parakkeja ja rakennettiin laitureita vesilentokoneita varten. Alueella on sijainnut iso satamalaituri, varastoja sekä lentäjien ja muun henkilökunnan asuntoloita. Niemelle on mennyt maavallein reunustettu pengertie, jonka päässä on ollut vuosina 1942 - 1943 rakennettu pitkä ja järeä betonipohjainen satamalaituri ja veteen menevä luiska.[4]

Koneet hinattiin rullia pitkin huoltoon laiturille. Tukikohdassa oli tavallisimmin 5 - 7 konetta. Suurin tukikohdassa käynyt lentokone oli konekivääreillä varustettu metallirakenteinen, nelimoottorinen ja 26-paikkainen Ranskasta sotasaaliiksi saatu Leore-kuljetuskone. Olkkajärven Kanisaaressa (nykyinen Tervasaari) oli Stukien syöksypommitusharjoitusten maali. Talviaikaan järvellä oli jäälentokenttä. Olkkajärven tukikohta rakennettiin pitkälti vankityövoiman avulla, mutta myös suomalaisia työntekijöitä oli palkattu töihin. Olga-tukikohta oli käytössä vielä syksyyn 1944. Saksalaiset lähtivät Olkkajärveltä lokakuussa 1944 ja tuhosivat tukikohdan.[5]

Nykyisin alueelle on rakennettu kesäasuntoja ja niemeä on myös muokattu vahvasti. Niemen nokassa oleva betonialusta ja luiska ovat jotenkuten säilyneet. Sataman vieressä vedessä on puuosia jostain rakennelmasta. Osa vanhasta rannan huoltotiestä on vielä havaittavissa lyhyeltä matkalta.[6]

Yllä olevissa kuvissa vesilentotukikohdan rampin ja laiturin jäänteet nykyisin. 

Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Tähän samaan Luftwaffen vuokraamaan alueeseen kuului myös Karhakkamaan alueet. Karhakkamaan alueella (Sodankyläntie 18,4 - 18,7 km Rovaniemen keskustasta) on Luftwaffen varastoalueen ja levähdystukikohdan jäänteitä (Lager Karhakkamaa) ja sodan jälkeen kasattuja isoja kasoja metalliromua useissa kohdissa huoltotien varrella. Alueen vuokrasi Luftwaffen päämajan yksikkö Kommandierender General d. deutschen Luftwaffe in Finnland jonkin muun Luftwaffen yksikön käyttöön. Juho Suutarin mailta 1.3.1944 varattu alue on ollut 14 330 neliömetriä.[7]

Saksalaisten luonnoksessa Lager Karhakkamaan alueen rajat ja huoltotiet. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Karhakkamaan alueen jäänteet. Kartta: Kalevi Mikkonen 2022.

Leirissä on ollut noin kahdeksan rakennusta ja sieltä on löydettävissä useita isoja romukasoja, jotka on koottu sodan jälkeen alueelta. Leirissä on tiettävästi ollut asevarastoja ja Luftwaffen käytettyjen lentokoneiden moottorien varasto ja niiden korjaamiseen tehty verstas. Polttamatta jääneestä Suutarin piharakennuksesta, joka oli ollut saksalaisten käytössä sota-aikana, löytyi sodan jälkeen seitsemän Stukan moottoria ja kaksi siipeä. Alueella oli myös yksi rakennuksen paikka raivattu, johon ei ehditty rakentaa mitään. Saksalaiset tekivät Suutarin pihalle myös kaivon, joka on vieläkin käytössä.[8] Karhakkamaalla Suutarin perikunnan mailla säilyi ehjänä myös keskentekoinen autotalliparakki (levyparakki) kooltaan 10 x 20,2 metriä ja sen tekoon käytettäviä parakkilevyjä.[9] Alueen huoltoteiden ajourat ovat vielä hyvin näkyvissä. 

 Karhakkamaan leirin erään valmistumatta jääneen rakennuksen paikka. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Alueella on runsaasti romukasoja. Kuva: Kalevi Mikkonen. 

Lisää romua. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Alueen huoltotie. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Alueen kaivo. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Karhakkamaan vieressä, mutta samaan Karhakkamaan Lageriin kuuluvana, on Olkkajärventien ja Nelostien risteyksen lähellä myös rakennuksia ja kaivantoja Olkkajärventien molemmin puolin. Alueella on saksalaisten varasto- ja levähdystukikohdan teitä ja rakennuksien jäänteitä.[10] Saksalaisten suunnitelmien mukaan alueella on ollut 17 rakennusta.[11] Tämä alue ei kuitenkaan kaiketi missään vaiheessa kuulunut Luftwaffen hallitsemiin alueisiin vaan se oli 20. Vuoristoarmeijan sotatarvikehuollon aluetta. 

Saksalaisten tekemä leirisuunnitelma Olkkajärven tien leirialueelle. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Olkkajärventien alueelta saksalainen 15.2.1943 perustettu yksikkö (Stab) Kraftfahr-Abteilung 591 (kenttäpostinumero 02936) nimittäin vuokrasi keväällä 1944 Juho Suutarin ja Ville Tervon maita yhteensä 47 000 neliömetriä leirin ja parakkirakennusten pystyttämistä varten. Alueella on ollut tämä yksikkö tai muita yksiköitä ainakin jo 1.7.1942 alkaen. Sopimuksia on välillä uusittu.[12]

Lentotukikohta Olgaan kiinteämmin liittyi Olkkajärven eteläpäässä oleva Kulusniemi ja siihen ulottuva Kulusniemen pistoraide, jonka saksalaiset rakensivat Olkkajärven Kuluslahden ja Rovaniemi-Kemijärvi junaradan yhteysradaksi. Tämä satamaraide, joka päättyi Kuluslahden rantaan, haarautui Kulusniemellä kahdeksi pussiraiteeksi.[13] Kulusniemen päässä on radassa ollut kääntöpaikka. Rata oli saksalaisten huoltoreitti Kuluksen asemalta vesitasolentosatamaan, jossa lentokoneet tankattiin. Kääntöpaikalla ensimmäinen raide on rannanpuoleisesta radasta, jossa näkyy hiekkapenkka ja lahonneita ratapölkkyjä. Toinen raide on sijainnut nykyisellä tiellä, joka on rakennettu ylärinteen radan paikalle. Alimmainen, aito ratapenkka on viisi metriä ja paikoin 1,5 metriä korkea hiekkapenkka. Keskivaiheilla ratapenkka nousee kolme metriä suosta ja on 10 metriä leveä. Kiskot on koottu pois, mutta ratapölkyt näkyvät vielä osittain.[14]

Kuluksen pistoraiteen jäänteitä. Kuva: T. Karjalainen/Lusto/Metsähallituksen  metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma.

Kulusniemessä oli sotavankien leiri rautatien varressa. Vangit nostivat tukkeja Kuluslahdesta, jonne ne oli uitettu metsätyöpisteiltä. He joutuivat joskus kahlaamaan kaulaa myöten vedessä, sillä tukit piti järjestää ennen ylösnostoa. Rannalla oli nuotioita ja vangit lämmittelivät välillä niiden loisteessa.[15] Venäläisiä sotavankeja oli työssä noin 60 - 100 kerrallaan. He asuivat Kulusniemen satamassa olevassa varastossa ja vajoissa. 

Kuluksen pistoraiteen kiskot on purettu ja maastossa on näkyvissä enää lahonneita ratapölkkyjä ja ratapenkka, joka vielä näkyy hyvin sekä maastossa että ilmakuvassa. 

Kuluslahti, pistoraide ja Kuluksen asema vuonna 1950. Ilmakuva: Maanmittauslaitos.

______________ 

English summary: The Water Airport Olga and other German camps in Lake Olkka and surrounding area 

The water airport was built by the German Luftwaffe in the summer of 1941. It was in use till October 1944 during the Continuation War. 

The aerodrome had a concrete ramp with docks for the floatplanes. There were also barracks for personnel and warehouses in the land area. German planes provided help in aerial transporting of Detachment Paatsalo and German detachments in Lapland and occasionally also of other detachments like the Russian Liberation Army. From the Water Airport Olga the German Aredo Ar 196 floatplanes supplied Finnish patrols to do secret missions in the Soviet Union many times during 1942 and 1944. 

Detachment Paatsalo operated in Northern Finland and Lapland. On 1.7.1943 these separate Finnish detachments were gathered together into Separate Battalion 4. Troops under the Intelligence Department were called "long-range patrol (LRP) (kaukopartio) troops of Supreme HQ" in Finland and they were intended to long-range reconnaissance and guerrilla strikes far behind the enemy lines. 

_______________

Lähteet:

[1] Ossi Anttonen, Luftwaffe Suomessa 1941 – 1944, Osa 2. Helsinki 1980, s. 16. Tarkennetut joukko-osastotiedot: KM. 

[2] Lars Westerlund, Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 – 1944. 2008, s. 232. 

[3] Harri Paarma, Salaisen tiedustelun partiot 1940 – 1945. Hämeenlinna 1972, s. 174. 

[4] Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kaupunginarkisto. Jaakko Alakulppi, Lapin Ilmailuhistoria I. Enontekiön kuumailmapallosta 1799 Lapin ilmasotaan 1944 - 45. Lapin Maakuntamuseon julkaisuja 9. (2. korjattu painos). Vaasa 2004, s. 280. Organisation Todt. Einsatz Finnland. Betr.: OT. Bauleitung Salla/Kairala. Anlage 449c. O.U., 16. December 1941. Anlagen zum K.T.B., AOK 20, O.Qu/Qu.2. 19.5.1941-9.1.1942. AOK 20, 33166/2. T-312 R-1030 mikrofilmi. National Archives and Records Administration (NARA). Omat kenttätutkimukset. KM. 

[5] Alakulppi, s. 280, 282. 

[6] Omat kenttätutkimukset. KM. 

[7] Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kaupunginarkisto. Omat kenttätutkimukset. KM. Joukko-osastotiedot: KM. 

[8] Keskustelu Arvo ja Reijo Suutarin kanssa 21.8.2014. 

[9] Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. Oulun maakunta-arkisto. 

[10] Omat kenttätutkimukset. KM. 

[11] Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kaupunginarkisto. 

[12] Ibid. Joukko-osastotiedot: KM. 

[13] Markku Nummelin, Rovaniemen viisi asemaa. Resiina nro 4/2001, s. 9. 

[14] Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma. Www.kantapuu.fi. 

[15] Esko Kähkönen, Rakas Rovaniemi. Rovaniemi 2007, s. 62.