Saarenkylän-Vitikanpään lankkutie ja OT-Brücke Nord

© Kalevi Mikkonen 2018 (päivitetty 13.10.2022)

Sodan loppuvaiheessa vuonna 1944 saksalaiset rakensivat peräytymisvaiheessa raskaan kaluston ja sotilaiden kuljettamista varten lankkutien Rovaniemen maalaiskunnan Saarenkylään. Lankut laitettiin vanhan kylätien päälle. Tämä kohtuullisen huonokuntoinen tie alkoi Färinrannasta Rovaniemen Osuuskaupan myymälän kohdalta. Tie kääntyi nykyiselle Sahatielle ja seurasi vanhaa kärry- tai kylätietä Piirittävaaran tienhaaraan, josta se jatkui Vitikanpäähän. Tie kulki nykyisen Vitikanpääntien suuntaisesti Vitikanpään päähän, josta kahden lyhyehkön pukkisillan ja saarien kautta päästiin Ounasjoen yli Ylikylän puolelle nykyisen Apajatie 28:n kohdalle, jossa tie kulki näiden vanhojen sodasta säilyneiden talojen pihan läpi, ja jossa saksalaisilla oli vartiotupa. Samalle paikalle oli tehty puusilta jo 1930-luvulla aina kesäisin alueen asukkaiden eläinten, heinänkorjuukaluston ja ruokatarvikkeiden kuljetuksia varten. Silta purettiin osittain aina tulvan ja jäiden lähdön aikaan ja rakennettiin uudestaan sen jälkeen.[1]

Saksalaiset tarvitsivat lankkutietä raskaan kaluston kuljetuksia varten. Kuva: SA-kuva.

Saksalaiset vahvistivat peräytymisliikennettä varten kylätietä laittamalla pehmeiden maastokohtien ylityksiin tehdyillä 2/5 tuuman lankuista puutapeilla kaksinkertaiseksi naulattuja 1,5 x 1,5 metrin kokoisia lankkulevyjä. Kaksi levyä laitettiin aina rinnakkain, jotta lankkutielle saatiin riittävästi leveyttä autoja varten. Lankkutie oli siten kolmen metrin levyinen. Ohituskohdilla laitettiin kolme lankkulevyä vierekkäin. Myös Hiansaaren ylittänyt tieosuus oli lähes kokonaan katettu näillä levyillä. Pukkisiltojen kansirakenne tehtiin niin, että poikittaisen lankutuksen päällä oli pituussuuntainen lankutus ajoraiteiden osalta. Raideleveys oli silloisten ajoneuvojen mukainen.[2] Lankkutien ja uuden sillan rakensivat todennäköisesti Organisation Todtin työyksiköt, koska saksalaiset sotilaat kutsuivat siltaa nimellä OT-Brücke Nord. Saksalaiset tuhosivat 15.10. klo 10.30 OT-Brücken pukkisillat.[3] Suomalaiset pioneerit korjasivat ne kuitenkin käyttökuntoon 1.11.1944 mennessä. Nykyinen Lankkutie on saanut nimensä tämän saksalaisten tekemän peräytymistien mukaan. 

Lankkutie oli sodan jälkeen siltojen tuhoamisen takia varsin kovassa käytössä aina 1950-luvun alkupuolelle saakka, jolloin rautatiesillat saatiin korjattua ja liikenne alkoi kulkea niiden kautta. Lankkutien kautta kulkenut autoliikenne oli varsin hidasta tien heikon kunnon takia. Raskailla kuormilla ajattaessa lankkulevyistä katkeilivat niiden kiinnitykseen laitetut puutapit. Lankkuja irtoili ja lankkulevyt hajosivat. TVH (tie- ja vesirakennushallitus), jonka tehtävänä oli tien ylläpito, korvasi puutapit osittain rautanauloilla. Nekään eivät pysyneet kunnolla kiinni vaan aiheuttivat noustessaan rengasrikkoja. Joskus sattui, että auton molemmat vetopyörän renkaat rikkoutuivat samalla kertaa ja auto jäi tien tukoksi pitkäksi aikaa. Erityisesti vuosina 1949 – 1950 Lankkutiellä oli vilkas puutavaran ajo käynnissä. Ruotsalainen puutavarayhtiö oli hankkinut Inarista tukkipuita, joita vietiin Kemin Laivaniemeen suomalaisilla ja ruotsalaisilla autoilla.[4] 

Lankkutien lankkuja käytettiin sodan jälkeen uusien rakennusten tekemiseen. Alkuperäisiä lankkuja on vielä nykyisinkin erään vuonna 1950 rakennetun nykyisen Lankkutien varrella olevan saarenkyläläisen entisen navetan ylisillä lattialankkuina ja ne ovat edelleen hyvässä kunnossa.[5]

Lankkutien alkuperäisiä saksalaisten tekemiä hyväkuntoisia lankkuja löytyy eräästä Lankkutien vieressä olevasta entisestä navetasta. Ylläolevat kuvat: Olli Lehtoranta.

Kesällä 2018 Saarenkylän Lankkutiellä kaivettiin tietä auki kaapelitöitä varten. Syyskuussa tien kaivuussa paljastui alkuperäisen saksalaisten tekemän lankkutien jäänteitä. Kaivinkoneenkuljettaja kertoi, että näitä vanhoja saksalaisten lankkuja löytyi noin 250 - 300 metrin matkalta Lankkutien läntisestä osasta alkaen suunnilleen Lankkutie 21:n kohdalta Pulkamontien penkalle saakka. Nykyinen tien pinta on noin 20 - 30 cm ylempänä tien kohdasta riippuen.[6] 

Kaivinkone kaivoi vanhaa lankkutietä esille noin 300 metrin matkalta syksyllä 2018. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Tietä kaivettaessa lankkuja tuli esiin joka rouhaisulla. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Alkuperäinen lankkutie näkyi paikoitellen kaivanteen reunassa sitä mukaa kuin työ edistyi. Kaivaustyössä löytyi runsaasti lankkujen jäänteitä. Kaivetut maakerrokset ja lankkujen jäänteet vietiin aina saman tien pois kuorma-autolla. On mahdollista, että saksalaisten lankkutien jäänteitä löytyisi myös Nelostien takaa Piiritäntien (sekin entistä lankkutietä) ja myös Vitikanpääntien alta, ellei näistä paikoista ole jo sodan jälkeen otettu lankut uudisrakentamiseen.[7] 

Sain vinkin käydä katsomassa kaivaustyötä ja onnistuin nappaamaan kuvia lankuista ja vein myös pari kappaletta maakuntamuseolle. Lankuissa on näkyvissä puutappien porattuja reikiä ja myös vielä paikallaan olevia puutappeja. Lankut kiinnitettiin toisiinsa puutapeilla. Lankuista löytyi myös rautanauloja, mutta ne olivat siis TVH:n tekemien korjaustöiden jäljiltä. Lankut olivat leveydeltään eripituisia, eli noin 10 - 20 cm, ja niiden paksuus oli noin 6 cm. Puutappien reikien halkaisija oli noin 2 cm.[8] 

Näissä lankuissa näkyy kiinnityksessä käytettyjä puutappeja ja lankkuihin porattuja reikiä.
Ylläolevat kuvat: Kalevi Mikkonen.

________________

Lähteet/References:

[1] Pentti Niemi, ”Lankkutien vaiheita”. Kirjassa: Saarenkylän historia. Useita kirjoittajia. Rovaniemi 1998, 190 - 191. Erkki Mannisen (s. 1951) haastattelu 16.6.2014. KM. Onni Mannisen (s. 1929) haastattelu 9.2.2015. KM. Juhani Setälän kertomia tietoja 6.6.2015 ja 26.10.2018. KM. 

[2] Niemi 1998, s. 190. 

[3] Emil Schuler, Mit dem Bergschuh in Russland und Finnland. München 1959, s. 181. Tagesmeldung 15.10.1944. Anlagenband zum Kriegstagebuch, AOK 20, Ia, 1.10.-15.10.1944. AOK 20, 65635/7. T-312 R-1063. National Archives and Records Administration (USA).

[4] Niemi 1998, 190 - 191. 

[5] Oma tutkimustieto. KM. 

[6] Ibid. 

[7] Ibid. 

[8] Ibid.

______________

English summary: Saarenkylä-Vitikanpää plank road and OT-Brücke

In the beginning of the Lapland War between Finland and Germany in autumn 1944, the German army built a plank road on the old village road in Saarenkylä and Vitikanpää north of Rovaniemi. They also strengthened the old weak bridge over the Ounasjoki (river). The Germans called this wooden bridge OT-Brücke. All of this happened because the Germans had to move heavy vehicles and lots of armored personnel carriers and thousands of soldiers from Vitikanpää to Ylikylä over the river. From there they retreated via the Kittiläntie (road) to northern parts of Lapland and to Norway. 

The plank road and the new wooden bridge were built by the Organisation Todt (OT) which was a German civil and military engineering group named after its founder, engineer Fritz Todt. It was founded in 1938. The organization was responsible for almost all major civil and military engineering projects in Lapland during the Continuation War.

Some remnants of the German plank road came out in autumn 2018. There were cabel work in Lankkutie (in English the Plank road) so these remnants were found at the level of 30 cm from the surface of the present road. The modern name of the road stems from the German road.

There are also well preserved planks in an old cowshed near the Plank road. These planks were taken from the road in 1950 when this cowshed was built.