Kemijärvi jatkosodan aikana 1941 - 1944

© Kalevi Mikkonen 2.5.2022

Kemijärven pinta-alaltaan laaja kaupunki sijaitsee Lapin maakunnan kaakkoisosassa. Kaupungissa asuu nykyisin n. 7 600 asukasta ja sen pinta-ala on 3 930,91 km², josta 425,93 km² on vesistöjä. Jatkosodan aikana myös Kemijärvi (silloin kunta) oli tärkeä saksalaisten joukkojen huoltokeskus (Betreuungsstelle) mm. Sallan suunnan taistelujoukoille. Kemijärvellä toimi Luftwaffen yksiköitä Ketolan lentokentältä operoiden ja Kemijärvellä majoittui myös SS-divisioona Nord, joka taisteli Sallan suunnalla. Myös Suomen armeijalla oli Kemijärvellä paljon toimintaa varsinkin talvisodan ja välirauhan aikana 1939 - 1941.

Juuri ennen jatkosodan puhkeamista 18.6.1941 saksalaiset alkoivat siirrellä Pohjois-Suomessa olevia joukkojaan kohti itärajan hyökkäysasemia. ”Muistan, kun ensimmäiset saksalaiset tulivat. Joukot marssivat Kemijärven asemalta kirkolle loputtoman pitkässä jonossa. He leiriytyivät pappilan pelloille. Sinne riensi ihmisiä katsomaan saksalaisia. Me penskat tietysti menimme myös. Tuntui se silloin erikoiselta nähdä ulkomaalaisia.”, kertoi eräs silminnäkijä. Rovaniemi-Kemijärvi -päätielle saksalaiset nimesivät tiekomentajan liikennettä järjestelemään ja johtamaan. Saksalaisten suurin huolenaihe tässä vaiheessa oli Kemijoen ylitys Kemijärvellä. Joukkojen keskittämistä ja huoltoa varten tarvittiin vahva rautatiesilta, joka liittyi myös välirauhanehdoissa määrätyn Sallan radan valmistumiseen. Jo kesäkuun alussa aloitettiin neljän 18 tonnia kantavan lautan rakentaminen. Saksalaiset kiirehtivät sillan rakentamista ja 13.6.1941 rautatiejoukkojen komentaja vieraili Kemijärvellä suomalaiseen univormuun pukeutuneena kuin myös muita saksalaisia siviiliasuisia pioneereja tutustumassa sillan rakentamiseen. Saksalaiset arvioivat väliaikaisen rauta- ja maantiesillan valmistuvan kolmessa viikossa, mitä suomalaiset eivät jaksaneet uskoa. Kemijoen siltatyömaalla oli runsaasti saksalaisia pioneereja avustamassa ja nopeuttamassa sillanrakennustyötä. Kuitenkin mm. noiden lauttojen ansiosta tilapäinen rautatiesilta Kemijoen yli valmistui juuri ajoissa ennen 30.6.1941 suunniteltua hyökkäystä.1 Varsinaisen jykevämmän rautatiesillan rakentaminen alkoi myös samoihin aikoihin ja se valmistui kesällä 1942.2

Kemijärven alueen paikalliskomendanttina (Ortskommandant) toimi kapteeni Hackhofer. Kemijärven alueen komendanttiviraston, josta maksettiin mm. majoituskorvaukset, toimialueena oli Kemijärvi, Pelkosenniemi ja Savukoski.3

Kemijärvelle välillä 18.6.-28.6.1941 saapuneiden saksalaisten ja suomalaisten sotaliikenteen junien määrät. Kuvalähde: Tätigkeitsbericht, AOK 20, Bv.T.O. 1.6.1940 - 31.8.1941. AOK 20, 19648/12. T-312, R-1007. NARA.

Saksalaisten pioneerien ohjauksessa kesäkuussa 1941 tehty tilapäinen rauta- ja maantiesilta Kemijoen yli. Silta valmistui noin 7 - 8 päivässä ja työssä oli 700 - 800 miestä. Kuva: SA-kuva.

Saksalainen sotilas vartiossa  tilapäisen sillan korvassa. Kuva: SA-kuva. 

 Tilapäisen sillan viereen alettiin heti kesällä 1941 rakentaa myös jykevämpää rauta- ja maantiesiltaa. Kuva: SA-kuva.

Uusi rauta- ja maantiesilta valmistumassa kesällä 1942. Kuva: SA-kuva.

Kenraalieversti Nikolai von Falkenhorstin kenttäesikunta samoin kuin Luftwaffen Luftlotte 5:n johtoa sijoittui Joutsijärvelle. Varsinaisen keskitysmarssin aikana Kemijärvellä riitti vilskettä, kun tuhansia sotilaita purkautui junavaunuista ja sotamateriaalia ja muita tarvikkeita alettiin lastata eteenpäin vietäväksi.4 Varsinkin 18.6.1941 alkaen saapui Kemijärvelle paljon sotilaita, joita majoitettiin tilapäisesti postia vastapäätä olevaan hotelliin, telttoihin, saksalaisten Bethaus Kemijärven tiloihin, kouluihin ja kaikkiin mahdollisiin vapaisiin tiloihin.5

Bensiinitynnyripinoja Kemijärven rautatieasemalla 21.9.1941. Kuva: SA-kuva. 

Neuvostoliitto aloitti pommitukset Suomea vastaan 25.6.1941, jolloin Rovaniemen lisäksi myös Kemijärveä pommitettiin. Kemijärven palokunnantalo otettiin saksalaisten joukkojen haltuun ja sairaiden vastaanottopaikka (Krankensammelstelle) sijoitettiin kirkonkylän kansakoululle 30.6.1941 alkaen. Koulu tuhoutui tulipalossa tammikuussa 1942. Krankensammelstelle Kemijärvi sijoitettiin sen jälkeen lomalaisten Bethaus Kemijärven tiloihin ja maaliskuussa 1942 se sijoitettiin Barackenlager Vaaran yhteyteen. Samalla tontilla sijainnut Wehrmachtin huoltojoukkojen polttoainevarasto paloi kolme kuukautta myöhemmin, jolloin myös kansakoulun talousrakennus, sauna ja palokalustovaja tuhoutuivat.6 Kemijärven sotilaskoti Kemijärvi-Bahnhof sijaitsi rautatieaseman tuntumassa.7

Saksalaissotilas Kemijärven Osuuskaupan rappusilla. Kuva: Kirjoittajan (KM) oma arkisto.

Saksalaisten huoltojoukkojen varasto tulessa 20.4.1942 kirkonkylässä. Kuva: SA-kuva.

Saksalaisten sairaalan yhteydessä toimi huoltoyksikkö, johon kuului kuljetus- ja ambulanssimiehiä. Heidät oli majoitettu Ingerön majataloon. Saksalaisten ruokailuparakkeja oli rakennettu pappilan alueelle ja Kuumalammin rantaan. Yleensä ottaen saksalaiset ja kemijärveläiset tulivat varsin hyvin toimeen keskenään. Saksalaiset ja kemijärveläiset järjestivät yhdessä tai vuorotellen ohjelmallisia iltamia, joissa oli soittoa ja laulua.8 Saksalaiset auttoivat myös lääkintähuollossa ja suomalaiset saattoivat saada saksalaisten lääkäripalveluja. Monet kemijärveläiset saivat hyvin palkattua työtä saksalaisten palveluksessa.  Kesäkuun lopulla koottiin 1000 miehen vahvuinen osasto suomalaisista siviileistä tietöihin Kemijärvelle saksalaisten vastatessa huollosta. Ensisijaisesti pyrittiin korjaamaan Kemijärvi-Pelkosenniemi sekä Kemijärvi-Kuusamo -osuuksia.9

Ennen jatkosodan alkamista 19.6.1941 maaherra Kaarlo Hillilä ja Saksan Lapin armeijan komentaja Nikolaus von Falkenhorst kävivät neuvotteluja, joissa suunniteltiin jopa koko Kemijärven siviiliasukkaiden evakuointia etelämmäksi10, mutta 8.7.1941 ilmoitettiin, että tästä suunnitelmasta oli luovuttu.11 Lopulta evakkoon lähtö toteutui syyskuussa 1944. Evakkomatkalle lähdettäessä saksalaiset avustivat mm. tavaroiden pakkaamisessa ja kuljetuksissa rautatieasemalle. Evakon jälkeen paikalle saapuneet saksalaisyksiköt polttivat keskustan taloja ja ilmeisesti mm. Kemijärven kirkon, vaikka se oli kaiketi tarkoitus säästää. Muualla Kemijärven alueella tuhottuja taloja oli varsinkin Ylikylässä ja Isokylässä. Suomalaiset joukot saivat Kemijärven haltuunsa 18.10.1944. 12

 Kemijärven vanha vuonna 1879 valmistunut puukirkko, jonka saksalaiset polttivat vuonna 1944 ja sen vierellä oleva sankarihautausmaa. Kuva: SA-kuva.

Joutsijärven Salpalinja

Joutsijärvellä sijaitsevat Salpalinjaan kuuluvat betonibunkkerit ja panssariesteet. Nämä Salpalinjan rakenteet on rakennettu vuosina 1940–1941 Suomen itärajan puolustamiseksi. Joutsijärven kantalinnoitetut taisteluasemat olivat Salpalinjan pohjoisin bunkkerialue. Kylän keskellä, Hunajalammen rannalla, on kunnostettu bunkkeri. Bunkkerimuseossa on mm. Salpalinjan rakentamisesta kertova valokuvanäyttely ja alueelta löytynyttä sotaesineistöä. Joutsijärvellä on myös panssariestekiviä sekä Sallaan että Kuusamoon johtavien pääteiden varsilla.

Saksalaisten tukikohta Joutsijärvellä 1941 – 1944

Kemijärven alueen Versorgungsgebiet (huoltoalue) sijaitsi Joutsijärvellä peitenimellä ”Carl Nikolaus”. Armee Verpflegungsamt 517 (A.V.A. 517)perusti 21.6.1941 kaksi kilometriä länteen päin Joutsijärveltä (Armee Verpflegungs Lager Joutsijärvi, Armee Betreuungslager Joutsijärvi). Tämä oli toimintavalmiina 2.7.1941.13 Sinne rakennettiin lentosatama, sotilaskoti, sairaala, autokoulu, elokuvateatteri, viestikeskus ja erilaisia majoitus-, huolto- ja varastoparakkeja. Alueen 21.6.1941 perustetun johtoesikunnan (Befehlstelle für den Führungsstab des AOK Stabes, Gefechtsstand Joutsijärvi) ja armeijan viestijohtoyksikön (Armee Nachrichtenführer) päämajarakennus sijaitsi Hietaniemen vanhassa vaivaistalossa (kunnalliskoti), joka oli jatkosodan aikana saksalaisten käytössä. Joutsijärvellä toimivat mm. Werkstatt-Zug 1./463, Armee Nachschubführer 463, 4./Gebirgs-Träger-Bataillon 56, Betriebs-Stoff-Lager, Gefangenenbewachung Joutsijärvi, Handwerker Joutsijärvi, Wegebaukommando Nachsch. Stab Peters ja Strassenbaukommando Joutsijärvi.14 Alueen ilmatorjunnasta vastasi ainakin vuodenvaihteen 1943 - 1944 aikana Alarmflakbattr. (H) 74/III, josta osa toimi myös Misissä.15 Alueella oli myös varsin avoin vankileiri ainakin ukrainalaisille luottovangeille, jotka saivat hyvän kohtelun, päivärahaa ja parempaa ruokaa.16 Venäläisille sotavangeille oli siellä oma pieni parin parakin leiri. Joutsijärven alueella Siirtolassa olevan tontin reunalla on saksalaisten pystyttämä muistokivi, johon on naputeltu kaiketi Berliinin kaupungin tunnus eli karhu. Vetäytyessään syksyllä 1944 saksalaiset hävittivät parakit ja miinoittivat alueen.

Saksalaisten pystyttämä muistokivi. Kuvat: Mauri Monto.

Isokylän tukikohta

Isokylällä sijaitsi jatkosodan aikana saksalaisten sotilaiden tukikohta. Alueella oli sairaala (Armee Feldlazarett 617 Isokylä), joka aloitti toimintansa heinäkuussa 1941, sekä ruokala, sotilaskoti, majoitusparakkeja, vainajien säilytyspaikka ja erilaisia varastoja ja vankileiri. Saksalaiset tuhosivat parakkinsa lokakuun alussa 1944 vetäytyessään alueelta.17

Tohmo ja Leväranta

Tohmon ja Levärannan puolustusasemat ovat osa saksalaisten Rovaniemen suojaksi rakentamaa Ringwall-puolustusketjua. Puolustusketjun oli määrä olla suojaamassa saksalaisia sotilaita heidän vetäytyessä kohti Pohjois-Norjaa ja Ivaloa Lapin sodassa 1944 - 1945. Ringwall-puolustusketju rakennettiin Ranualta, Posiolta ja Kemijärveltä Rovaniemelle johtavien teiden varsiin.18

Lossirannan parakkialue

Lossirannan alueella oli jatkosodan aikana saksalaisten levy- ja lautaparakeista tehty parakkikylä, jonka rakennuksista säilyi valvontakomissiota varten tehdyn luettelon mukaan 10 rakennusta. Siellä oli kuusi asuntoparakkia, keittiöparakki (5,10 x 8,50 m), autotalli (6,00 x 15,20 m), paja (3,00 x 5,00 m) ja hevostalli (3,80 x 8,10 m). Sodan jälkeen nämä säilyneet rakennukset olivat TVH:n ja Lapin Rakennuspiiri Oy:n käytössä.19

Säilyneet parakit:

Asuntoparakki, 4 x 13 m, lautaparakki, huoneluku: 3.

Asuntoparakki, 6,2 x 7,1 m, lautaparakki, huoneluku: 3.

Asuntoparakki, 4 x 16,4 m, lautaparakki, huoneluku: 3 + 1.

Asuntoparakki, 6,2 x 12,3 m, levyparakki, huoneluku: 4 + 2.

Asuntoparakki, 6,6 x 10,9 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Asuntoparakki, 6,6 x 14,3 m, levyparakki, huoneluku: 7.

Keittiöparakki, 5,1 x 8,5 m, levy/lautaparakki, huoneluku: 2.

Autotalli, 6 x 15,2 m, levyparakki, huoneluku: 2.

Paja, 3 x 5 m, lautaparakki, huoneluku: 1.

Talli, 3,8 x 8,1 m, lautaparakki, huoneluku: 2.

Hanhikosken-Ketolan parakkileiri ja lentokenttä

Hanhikosken-Ketolan alue oli saksalaisten tärkein parakkialue Kemijärvellä. Se sijaitsee Sarriojärven ja lentokentän välisellä alueella ampumaradan ympäristössä Niskavaaran ja Ketoselän alueilla sekä lentokentän molemmin puolin. Samoilla alueilla oli myös Suomen armeijan rakennuksia. Hanhikosken-Ketolan varuskunta-alue perustettiin kesällä 1940 Suomen maavoimien uudelleenorganisoinnin yhteydessä. Varuskunta toimi erityisesti koulutuskeskuksena välirauhan ja jatkosodan aikana. Ketolan lentokentän rakennustyöt oli aloitettu ennen talvisotaa, ja se valmistui kesällä 1940. Kenttä oli aika huonossa kunnossa vielä alkukesällä 1941, koska saksalaiskolonnat olivat Sallaan marssiessaan kulkeneet Kemijärven kentän läpi mennyttä Rovaniemen tietä. Tie- ja vesirakennushallitus, joka oli vastuussa rakennustöistä, kiirehti kentän kunnostamista ja se saatiinkin valmiiksi jo samana kesänä. Samalla myös alueen tieverkostoa parannettiin. Kesällä 1941 Kemijärven lentokentällä alkoivat suuret lentotukikohdan rakennustyöt. Ennen Operaatio Barbarossan alkua 19.6.1941 saksalainen lentäjä Liese kävi Rovaniemeltä Fi 156 -koneella edestakaisen lennon Kemijärvellä. Liesen tarkastuslento liittyi epäilemättä lentokentän liikennekelpoisuuden tarkasteluun ja osaltaan operaation valmisteluun.20

TVH:n laatima alkuperäinen Kemijärven lentokentän suunnitelma vuodelta 1938. Asiakirja: Jaakko Alakulpin aineisto/LMM.

Kuva: Maanmittauslaitos/ilmakuva 1950.

Varuskunta-alueella toimivat suomalaiset 12. prikaatin esikunta, ensimmäinen pataljoona, tykkikomppania ja kranaatinheitinkomppania sekä viestikomppania, 40. autokomppania ja prikaatin huoltolaitoksia. Itä-Lapin alueelle perustettavista varuskunnista Hanhikoski oli suurin. Se jakautui henkilökunnan asuntoalueeseen, parakkialueeseen ja lentokenttään. Upseereille oli noin 30 perheasuntoa ja aliupseereille lähes 70.21 Parakkialueella oli miehistön majoitusrakennukset, toimistoparakit, varastot ja huoltotilat. Siellä oli myös upseerikerho, korjaamo, sauna, koulu, pesula, elokuvateatteri ja sairaala.22

Jatkosodan aikana alueella toimi saksalaisten lentotukikohta ja huoltokeskus Fliegerhorst-Kommandantur E 25/III Kemijärvi lokakuusta 1941 1.4.1944 asti ja Fliegerhorst-Kommandantur E(v) 216/III Kemijärvi 1.4.1944 alkaen siihen asti, kun saksalaiset poistuivat alueelta lokakuussa 1944. Lentokentän komendantteina toimivat Maj. Wilhelm Munkelt 15.10.1942 – 15.10.1943, Maj. Walter Dittrich 15.10.1943 – 15.6.1944, Obstlt. Othmar Wolfan 15.6.1944 alkaen lokakuuhun 1944 saakka.23 Yhteysesikunta Roi puolestaan käytti alueen länsiosaa omana koulutuspaikkana ja huoltotukikohtana. YhtERoi koulutti paitsi suomalaisia myös saksalaisia, joille opetettiin mm. sissisodassa käytettäviä keinoja ja maastontuntemusta sekä kymmenen päivän kurssilla hiihtotaitoja. Hanhikoskella järjestettiin lisäksi kymmenen viikon aliupseerikursseja ja 4 – 12 viikkoa kestäviä puhelin-, sähkötys- ja radiokursseja suomalaisille.24

Kemijärven Ketolan lentokenttäalue ja Hanhikosken varuskunta oli merkittävä tukikohta saksalaisille ja suomalaisille jatkosodan aikaan. Sora- ja hiekkapintaisen kentän kiitoratoja laajennettiin ja kesällä 1941 kiitoalueiden pituudet olivat 80 x 700/800 metriä. Saksalaiset tekivät lisäksi lankkuteitä rullausteiksi. Niitä pitkin voitiin lentokoneita viedä syrjemmälle turvaan mm. pommitusten varalta. Siellä, missä maasto oli pehmeää hiekkaa tai upottavaa jänkää, se katettiin puulavoilla. Tukevat 7,5 x 15,0 x 120 cm:n lankut oli ladottu harvahkoksi ristikoksi ja kiinnitetty puutapeilla toisiinsa. Nämä vahvat levyt aseteltiin lentokoneiden rullausteiden pohjiksi. Nämä ristikot kerättiin sodan jälkeen maastosta ja lastattiin Neuvostoliittoon menevään sotasaalisjunaan.25 Samoin kuin Rovaniemen myös Ketolan lentokenttä tuli saksalaisten käyttöön nimenomaan Operaatio Barbarossan myötä.

Saksalaiset sotilaat sahaushommissa 15.9.1941 Ketolan lentokentän parakkialueella. Kuva: SA-kuva.

Saksalaisia lentokonemekaanikkoja Hanhikosken parakkialueella. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Rovaniemeltä siirtyivät heti kesäkuussa 1941 ensin Henschel Hs 126 -lähitiedustelukoneet ja Fieseler Fi 156 Storch -lähitiedustelukoneet Kemijärvelle. Koneet osallistuivat Sallan suunnan tiedusteluun ja taisteluihin. Lähitiedusteluyksikkö oli nimeltään Lähitiedustelulaivue (Aufklärungsgruppe) 32:n 1. lentue (1.(H)/32). Elokuusta 1941 alkaen lentokenttä oli Stuka-syöksypommittajien ja Messerschmitt-torjuntahävittäjien käytössä, jolloin kentältä toimivat Luftwaffen 1./(H)/Aufklärungsgruppe 32 ja osia Stuka-yksiköistä I./Sturzkampfgeschwader 5. Myöhemmin siellä olivat Stuka-yksikkö 1. Nachtschlachtgruppe 8 (l./NSGr8) ja Messerschmitt Bf 109-yksikkö lll/Jagdgruppe (12 konetta) 5. Myös kaukotiedusteluyksikkö Aufklärerkette (F) AOK Lappland toimi Kemijärveltä ainakin alkuvuonna 1942 (12 Dornier Do 17 P -konetta). Kenttää käytti ajoittain myös kuriiriyksikön ja kuljetuslentoyksiköiden koneet. Vuonna 1943 Kemijärven lentokentän majoituskapasiteetin on arvioitu olleen n. 1800 miestä. Suurimmillaan Kemijärven tukikohta oli vuonna 1944. Luftwaffen Flakgruppe Finnland 181:n ilmatorjuntajoukoilla oli oma esikunta myös Kemijärvellä ainakin 1942 ja 1943. Lentokentän ilmapuolustusta hoiti neljä 88 mm:n, kolme 37 mm:n ja yhteensä 22 kpl 20 mm:n ilmatorjuntatykkiä. Ilmatorjuntapattereita oli joka puolella lentokentän ympärillä ja jopa suoalueella hiekkapatjojen päällä. Järeimmät tykit olivat Niskavaaran suunnalla. Tykkejä myös tarvittiin, sillä venäläiset tekivät alueelle lentohyökkäyksiä. Yöhävittäjätoiminnan yhteydessä syksyllä 1944 tuli ilmi, että Kemijärven lentokentällä oli ollut tutka-asema, jonka koodinimi oli Kolibri.26

 Fieseler Fi 156 Storch (Haikara) valmiina lähtöön Kemijärven lentokentällä 15.9.1941. Lähitiedustelulaivue 32:n 1. lentueen (1.(H)/32) tunnus oli haikara.  Kuva: SA-kuva.

Fi 156 Storch lähdössä Kemijärven lentokentältä 15.9.1941. Haikaran mahapuolelle on kiinnitetty 80 litran lisäpolttoainesäiliö. Kuva: SA-kuva.

Stukan pommilastia kiinnitetään. Kuva: SA-kuva.

 Stuka-koneiden käyttöön varattuja 50 ja 250 kg:n pommeja (Huom! Pienen pommin vihellyspillit!). Kuva: SA-kuva.

Messerschmitt Bf 109 G-2 (tunnus MT-227). Kuva: SA-kuva.

Kuvassa on kaksi SC 50 -miinapommia Ketolan lentokentällä. Kuva: SA-kuva. 

Lentokentän ympäristö oli saksalaisten huoltotoiminnan tärkeä purkauspaikka ja varastoalue. Saksalaiset käyttivät lentokenttää paljon varsinkin talven 1941 – 1942 hyökkäysvaiheen aikana. Näihin aikoihin oli niin kovia pakkasia, että joskus koneilla ei voitu lentää ollenkaan. Purevaa pakkasta vastaan ja koneiden sirpalesuojiksi rakennettiin Ketolan alueelle yksi suuri 26 x 40 metrin lentokonesuoja (pohjapinta-ala 1040 neliömetriä) ja seitsemän pienempää konehallia, asuin-, korjaamo- ja varastoparakkeja, puolustusasemia sekä suojakaivantoja poltto-ainetynnyreille ja ajoneuvoille. Rakennusten maanpäälliset osat maalattiin naamiointiväreillä.  Kentän alueelle rakennettiin myös avonaisia lentokonesuojia. Näissä oli noin metrin paksuiset hiekalla täytetyt seinät. Operaatio Birken suunnitelmassa huhtikuussa 1944 Kemijärven lentokentän osalta ei tehty laajennussuunnitelmia, sillä se oli tarvittaessa valmis joukkojen siirtoon lentoteitse. Sodan loppuvaiheessa saksalaiset tuhosivat kaikki lentokonesuojat räjäyttämällä. Niiden jäännökset tasoitettiin myöhemmin lentokentän kunnostuksen yhteydessä. Saksalaisilla oli koksilla toimiva voimalaitos, joka toimitti alueelle sähkövirtaa. Koksia käytettiin myös parakkien lämmitykseen. Lähtiessään saksalaiset sytyttivät koksikasat palamaan. Savua nousi vielä seuraavana kesänä.27

Saksalaiset tuhoavat parakkejaan lokakuussa 1944. Kuva: Jaakko Alakulpin aineisto/LMM.

Lentokentän länsipuolen lentokonehallin jäänteitä. Kuva: Mauri Monto.

Alueella majoittuivat sekä ilmavoimien että maavoimien joukot. Alueella on ollut lentokentän lisäksi iso polttoainevarasto, asunto-, toimisto- ja huoltorakennuksia (isoin asuntoparakki 12,5 x 42,5 m) sekä mm. vartioparakki, keittiöparakkeja (isoin 17 x 26 m), luentosaliparakkeja (isoin 8 x 22 m), kirjastoparakkeja, puhelinkeskusparakki, elokuvateatteri (12,5 x 33,75 m), sairaala, leipomo, pesula (6 x 12 m), sotilaskoti (Fliegerhorst Soldatenheim), saunoja (isoin 12,5 x 25 m), autotalleja (isoimmat 10 x 21,2 m), verstaita, vajoja, talleja, sikala, lasiseinäinen kasvihuone, ampumarata, vankileiri ja hautausmaa. Parakit olivat levy- tai lautaparakkeja. Majoituskapasiteettiä on ilmoitettu olleen kesällä 1943 noin 1800 henkilön varalta. Vankileirin paikka oli Rovaniemi-Kemijärvi -tien varrella lentokentän vieressä. Puolalaisten ja inkeriläisten sotavankien tehtävänä oli puhdistaa lumet pois kiitoradoilta ja lämmittää rakennuksia. Myös suomalaisia työvelvollisia niin miehiä kuin naisia oli kentällä mm. rakennustöissä, pesulassa, sairaalassa, ruokalassa ja toimistotyössä. Hanhikoskelle tehtiin lievemmin haavoittuneita sotilaita varten myös sotasairaala, Leichtkranken-Kriegslazarett 2/571 (2. Zug). Määräys sairaalan perustamisesta ja sairaankuljetusautojen varustamisesta Punaisen Ristin merkillä annettiin 21.7.1941. Sotakirjeenvaihtaja Kurt Bringmann julkaisi syyskuussa 1942 Lappland-Kurierissa erään nimeltä mainitsemattoman, kuten lehdessä oli tapana, kenttäsairaalan suomalaisia sisaria koskevan kirjoituksen. Sijaintia ei siis mainita, mutta koska se sijaitsi Alakurtin rintaman selustassa, kyseessä lienee ollut Kemijärven Hanhikosken kenttäsairaala. Siellä työskenteli suomalaisia naisia ja sairaalan potilasparakeille oli annettu nimet suomalaisten sisarien mukaan. Käsinmaalatuissa kilvissä luki mm. ”Villa Doria”, ”Villa Kaarina” ja ”Villa Hilja”. Sairaalapalveluita oli tarvittaessa myös suomalaisten käytössä.28 Lapin sodan alettua Hanhikoskella sijainnutta Krankensammelstelle Hanhikoskea alettiin purkaa 3.10.1944. Sairaalan henkilökunta ja materiaalit siirrettiin Norjan Kaarasjoelle.29

Hanhikosken sotilaskodissa oli saksalaisten ”Muti” tai kai oikeammin ”Mutti” (äiti) -lempinimellä kutsuma suomalainen sotilaskotisisar, joka hoiti uskollisesti ja antaumuksella sotilaskotiaan. Sotilaskodin vieressä oli mm. saksalainen kenttäsairaala, joten siellä oli runsaasti saksalaisia asiakkaita kuin myös suomalaisia. Virallisen aukioloajan alettua, sotilaskoti täyttyi alueen sotilaista. Vähänkin vakituisemmat kävijät, niin suomalaiset kuin saksalaiset, Mutti tunsi nimeltä ja tunsipa heidän tapansa, niin hyvät kuin huonot. Niinpä Mutti ymmärtävin silmin ja lempeällä äänellään torui hairahtuneeksi tietämiään, kuunteli saksalaisten terveisiä kotoaan, luki heidän näyttämiään kirjeitä, vaikkei suuremmin saksan kieltä taitanutkaan. Saksalaiset olivat iloisia saadessaan Muttista kuuntelijan, vaikka hyvin tiesivät, ettei kumpikaan sanottavasti ymmärtänyt solkenaan tulevaa puhetta. Valokuvat, joita saksalaiset näyttivät ”äidilleen”, kertoivat sanoittakin tarinansa. Aika ajoin tapahtui vakavampiakin rikkeitä, joista Mutti suuttui todella. Silloin hän ajoi joukkonsa ulos ja telkesi oven ja uhkasi lähteä pois, jolloin sotilaat ymmärsivät toden olevan kysymyksessä. Pian karut, useimmiten suomalaiset sotilaat, jotka olivat Muttin suututtaneet, tulivat kopistelemaan oven taakse ja vannoivat syvää katumusta ja toivoivat nöyrästi, että Mutti pysyisi edelleenkin toimessaan. Vilpittömän katumuksen edessä Mutti ei hylännyt ”kurittomia lapsiaan” vaan heltyi ja jäi edelleen hoitamaan sotilaskotia aina sodan loppumiseen asti.30

Kirjallisten lähteiden ja kertomusten mukaan varuskunta-alueella oli paikkakuntalaisten kalmankellariksi nimeämä bunkkeri eli ruumishuone, jossa olisi sulatettu ja säilytetty vainajia ennen hautausta. Sen vieressä olisi ollut ambulanssin autotalli. Toisen tiedon mukaan bunkkeri olisi ollut varuskunnan komentajan asuinrakennukseen liittyvä muonakellari ja viereinen nyt avoinna oleva bunkkeri komentajan autotalli. Betoninen bunkkerin sisäänkäynti on edelleen ehjä. Oviaukon yläpuolella on hakaristi. Sisätila on melko hyvässä kunnossa, joskin siellä on roskia ja seiniin on myöhemmin maalattu erilaisia tekstejä. Katossa on reikä, joka on ilmeisesti toiminut tuuletusventtiilinä. Bunkkerin sisäänkäynnin oikealla puolella olevassa toisessa betonisessa tilassa, joka oli ehkä ambulanssitalli, ei ole enää kattoa. Sen sisäänkäynti on leveä ja se on kaivettu rinteeseen samoin kuin itse rakennekin. Kulkuaukkoa vierustavat vallit on kivetty. Koko Ketolan/Hanhikosken varuskunnan alueella on tämän rakennuksen lisäksi vain toinen näin ehjä ja hyvässä kunnossa oleva rakennus. Alueen hautausmaan saksalaiset vainajat siirrettiin vuonna 1963 valmistuneeseen Norvajärven kalmistoon.31

Ketoselän alueella oleva bunkkeri, ns. kalmankellari, jonka on kerrottu olleen saksalaisten ruumishuone. Kuva: P. Häkälä/Lusto/Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma.

Valvontakomissiota varten tehtiin sodan jälkeen luettelo Hanhikosken-Ketolan alueen säilyneistä parakeista. Alue oli iso ja siellä oli kaikkiaan varmaankin n. 200 saksalaisten ja suomalaisten parakkia, joista saksalaiset ehtivät tuhota suurimman osan ennen lähtöään lokakuussa 1944. Myös lentokentän hallit ja muut rakennukset sekä kiitoradat tuhottiin. Tuhoamatta jäi viitisenkymmentä parakkirakennusta, joista toistakymmentä oli suomalaisten käytössä olleita parakkeja. Lisäksi alueelle jäi uusien parakkien rakentamista varten varastoitu levykasa, sementtivuori ja valtava koksikasa, joka oli sytytetty palamaan. Saksalaisten lähdettyä alueelta kerättiin kaikki sinne jäänyt rautaromu, ammukset ja räjähteet talteen. Sodan jälkeen parakit oli varattu TVH:n, Lapin Rakennus Oy:n, Rajavartiosto 5:n ja joidenkin yksityisten yritysten käyttöön.32

 

Hanhikosken-Ketolan parakkialueen säilyneet rakennukset valvontakomissiolle tehdyssä raportissa. Kartta: Kalevi Mikkonen. Lähde: Oulun maakunta-arkisto.

Hanhikosken-Ketolan alueen säilyneet saksalaisparakit:33

Toimistoparakki, 12 x 20 m, levyparakki, huoneluku: 12.

Toimistoparakki, 10 x 33 m, levyparakki, huoneluku: 12.

Asuntoparakki (3 kpl), 6 x 12 m, levyparakki, huoneluku: 11.

Asuntoparakki, 8 x 20 m, levyparakki, huoneluku: 6.

Asuntoparakki (2 kpl), 4 x 7 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Asuntoparakki, 5 x 6 m, levyparakki, huoneluku: 2.

Asuntoparakki, 12 x 18 m, levyparakki, huoneluku: 10.

Asuntoparakki, 6 x 23 m, levyparakki, huoneluku: 6.

Asuntoparakki, 5,5 x 10 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Asuntoparakki, 9 x 19 m, levyparakki, huoneluku: 6.

Asuntoparakki (2 kpl), 8 x 16 m, levyparakki, huoneluku: 16.

Asuntoparakki, 7,5 x 8 m, levyparakki, huoneluku: 9.

Asuntoparakki, 8 x 15 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Luentosaliparakki, 8 x 22 m, levyparakki, huoneluku: 3.

Luentosaliparakki, 8 x 18 m, levyparakki, huoneluku: 5.

Luentosaliparakki (2 kpl), 6 x 11 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Varastoparakki, 6 x 12 m, levyparakki, huoneluku: 1.

Varastoparakki, 4,5 x 12 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Varastoparakki, 3 x 3 m, levyparakki, huoneluku: 1.

Varastoparakki, 5 x 15 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Varastoparakki, 8 x 8 m, levyparakki, huoneluku: 1.

Varastoparakki, 6 x 18 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Elokuvateatteriparakki, 10 x 22 m (toisessa luettelossa merkitty: 12,5 x 33,75 m), levyparakki, huoneluku: 3 (5).

Keittiöparakki, 17 x 26 m, levyparakki, huoneluku: 12.

Keittiöparakki, 6 x 12 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Saunaparakki, 6 x 17 m, levyparakki, huoneluku: 10.

Saunaparakki, 5 x 7 m, hirsirakennus, huoneluku: 2.

Pesulaparakki, 6 x 12 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Päävartio, 6 x 7 m, levyparakki, huoneluku: 2.

Kirjastoparakki, 6 x 12 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Kirjastoparakki, 7,5 x 19 m, levyparakki, huoneluku: 8.

Talli, 7 x 12 m, levyparakki, huoneluku: 3.

Autotalli (2 kpl), 9 x 20 m, levyparakki, huoneluku: 6.

Autotalli, 7 x 13 m, levyparakki, huoneluku: 1.

Autotalli, 7 x 10 m, levyparakki, huoneluku: 2.

Verstasparakki, 6 x 10 m, levyparakki, huoneluku: 4.

Verstasparakki, 7 x 12 m, levyparakki, huoneluku: 3.

Vaja, 2,5 x 4 m, lautaparakki, huoneluku: 1.

Vaja, 7 x 10 m, levyparakki, huoneluku: 2.

Puhelinkeskusparakki, 5 x 7 m, lautaparakki, huoneluku: 2.

Kaivohuone, 5 x 7 m, lautaparakki, huoneluku: 1.

Huom. E.m. parakkien joukossa voi olla myös joitakin suomalaisten varuskunnan parakkeja, joita säilyi hieman toistakymmentä kpl. Luetteloissa on joitakin päällekkäisyyksiä ja mittojen eroavuuksia.

Nykyisin yhteensä 21 hehtaarin kokoiselta alueelta on löydettävissä kaikkiaan 42 rakennuksen jäännökset, joista on jäljellä vain betonisia perustuksia sekä pommikuoppia ja kaivantoja.34 Sotaromua ja betonibunkkereiden jäänteitä on lentokentän ympäristössä runsaasti. Monien Ketolan talojen perustukset ja tiilet ovat peräisin sodan tuhoamista rakennuksista. Sementti saatiin tuhotuista saksalaisten varastoista samoin kuin muuraukseen käytetty kalkkilaasti. Juhani Rytilahti kertoi lentokentän vierellä olleen saksalaisten elokuvateatterikin, missä lapset katsoivat propagandafilmejä ja elokuvien draamaa. ”Meidän navetan tiilet ja muurauslaastikin on peräisin Hitlerin varastoista ja tuhotuista rakennuksista. Evakosta tultuamme näimme tuhotut bunkkerit ja poltetut rakennukset. Miinavaarakin oli melkoinen, sillä saksalaiset kylvivät tappavia räjähteitä runsaasti alueelle. Lasten vanhemmat varoittelivat alinomaa vaaroista”, kertoi alueella pitkään asunut Rytilahti Kemijärven kaupungin sivuilla.35

Rytilahden ladossa on säilytettynä myös saksalaisten lentokoneiden huollossa käyttämät liikuteltavat portaat. Vain puiset pyörät on korvattu rautarenkain. Kamiinoita, savutorvia, kivettynyttä sementtiä ja muuta romua on Hanhikosken-Ketolan lentokentän aidan sisällä vieläkin kasoittain.36 Kemijärven lentokentästä luoteeseen päin olevan Niskavaaran alueelta löytyy runsaasti saksalaisten rakennuksien ja kaivantojen jäänteitä.

Hyväkuntoinen rakennuksen pohja, jonka koko on n. 9 x 15 metriä, Niskavaaran suunnan alueelta. Huoneet erottuvat selvästi ja säilyneen betoniseinän korkeus on jopa kaksi metriä. Kuva: Tuomo Laamanen.

Säilykepurkkikasa ja tynnyri Niskavaaran alueella. Kuva: Tuomo Laamanen.

Kaivo. Kuva: Tuomo Laamanen.

Niskavaaran suunnan rakennuksen perustus. Kuva: Tuomo Laamanen.

Luftwaffen tilaamaa Felda Rhön Stadtlengsfeld posliinia löytyy Kemijärven lentokentän jäänteistä. Samanlaista en ole löytänyt esim. Rovaniemen lentokentän liepeiltä. Kuva: Tuomo Laamanen.

Kemijärven alueen vankileirejä

Ketolan lentokentän, Joutsijärven ja Isokylän vankileirien lisäksi Kemijärvellä oli muitakin leirejä, muun muassa ns. Rovajärven leiri. Kemijärvellä nykyisellä Rovajärven ampuma-alueella oli ns. Rovajärven vankileiri (saksalaisten merkinnällä Kriegsgefangenen-Zweiglager Rovajärvi 59 km mitattuna Rovaniemeltä Kemijärventien kohdalle), joka oli Korkia Rättiselässä ollut leiri. Se sijaitsi Enijärventien varressa noin 4,6 kilometriä Kemijärventiestä. Enijärventiestä lähti leirille saksalaisten vangeilla teettämä muutaman sadan metrin pituinen kärrypolku, joka on vieläkin kulkukelpoinen. Leiri on merkitty perustetuksi 27.11.1941 ja se oli toiminnassa aina syksyyn 1944 saakka. AOK Norwegenin asiakirjoissa se on merkitty valmiiksi 28.12.1941. Ainakin alkuvaiheessa leirin vartiointikomennuskunta oli Geb.Trg.Batl.56:n miehistöä. Taloushallinnon osalta se oli Lds.Schtz.Batl.809:n hallinnassa. Leiri perustettiin polttopuiden hakkausta varten. Jo ennen saksalaisten saapumista, paikalla oli suomalainen metsätyömaa parakkeineen toiminnassa. Marraskuun alussa alueelle oli pystytetty 100 vangille kehikko samoin kuin oleskelutila. Rakentamisvaiheessa oli mm. taloushallintorakennus ja 200 vangille tarkoitettu parakki. Näiden rakennusten oli määrä valmistua 30.11.1941 mennessä.37

Leirin tarkka vankimäärä ei ole selvillä, mutta eri aikoina siellä on ollut ainakin 150 - 200 vankia. Leiriä perustettaessa sinne oli tarkoitus sijoittaa jopa 560 vankia, mutta näin isoa määrää siellä tuskin on koskaan ollut.38

Saksalaiset toimivat yhteistyössä Metsähallituksen kanssa, kuten monissa muissakin vastaavissa kohteissa. Metsähallituksen metsätyömaa sijaitsi leirin kohdalta noin kolme kilometriä eteenpäin Enijärventietä Rättiselän pohjoispäähän, jossa vaaran laita loppuu suoalueeseen. Talvisin Enijärventie oli aurattu sinne saakka. Metsätyömaalla oli yksityisten omistuksessa olleet sirkkelit, joilla sahattiin tukit saksalaisten käyttöön. Sahatavara vietiin vankien kuljettamina kärrykolonnilla Ketolan lentokentälle. Sotavangit auttoivat suomalaisia työntekijöitä niin metsätöissä kuin sahalla. Sotavangit kuljetettiin metsätyömaalle aamuisin ja vietiin illalla takaisin leirille. Metsähallituksella oli metsätyömaan alueella parakki suomalaisia työntekijöitä varten ja toinen ”herroja” varten Enijärventien länsipuolella, jossa myös sahat olivat. Ne sijaitsivat noin 150 – 200 metriä Enijärventiestä suon lähellä olevan lähteen läheisyydessä. Saksalaisten vartiomiesten parakit, joita oli kaiketi kolme ja keittiöteltta sijaitsivat Enijärventien itäpuolella aivan tien läheisyydessä.39 Myös saksalaisten asiakirjassa 6.11.1941 mainitaan tästä suomalaisesta sirkkelityömaasta (Enijärventien) 8 km:n kohdalla. Siellä oli kymmenen suomalaista miestä valmistelemassa sahan toimintaa. Asiakirjassa kerrotaan, että mikäli suomalaisten kanssa päästään yhteisymmärrykseen asiasta, sinne voitaisiin rakentaa parakki 200 vangille ja toinen parakki vartiomiehistölle joulukuun aikana.40

Korkia Rättiselän vankileirillä oli mm. kivetty polku, jota sanottiin komendantin poluksi. Se näkyy vieläkin maastossa. Polku johti leiritieltä noin 43 metrin päässä olevaan kaksiosaiseen rakennukseen, joka lienee ollut leirin komendantin asunto. Rakennuksen jäänteet ovat näkyvissä. Maastossa näkyy lukuisia muitakin miehistö-, vanki- ja varastoparakkien jäänteitä sekä erilaisia kaivantoja, pesäkkeitä ja poteroita.41

Korkia Rättiselän vankileirin komendantin kivetty polku. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Korkia Rättiselän vankileirin komendantin rakennuksen jäänteitä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Vielä 1970-luvun lopulla oli osa leirin pylväistä ja piikkilangoista pystyssä ja kaivettuja hautoja, joita oli yhteensä 16, oli näkyvissä Korkia Rättiselän alueella. Nämä olivat mahdollisesti saksalaisten hautoja. Vainajien luut on siirretty muualle.42 Venäläisten vankien hautausmaa sijaitsi vuoden 1950 ilmakuvan perusteella ilmeisesti lähellä Enijärventietä läheisen suoalueen vieressä.

Leirillä oli ollut nykyisin näkyvien nurmikenttien kohdalla vankien parakit, jotka oli eristetty piikkilanka-aidalla. Lähdeojan eteläpuolella oli piikkilanka-aidan jäänteitä vielä pitkään. Tätä laajempaa aluetta ei kuitenkaan ollut aidoitettu. Enijärven tieltä päin tultaessa leiritietä isoin rakennus oli keittiö-ruokalaparakki. Keittiössä oli ollut tuolloin mieskokki työssä. Ilmeisesti tätä samaa parakkia käytettiin myös elokuvateatterina. Myös alueen kyläläiset pääsivät joskus elokuvia katsomaan. Metsähallituksen ”herroilla” oli myös yksi parakki leirillä. Se sijaitsi leirille menevän tien varrella vaaran puolella noin 20 – 30 metriä leirin ulkopuolella. Metsähallituksen ”herrojen” tehtävänä oli mitata saksalaisille menevä puutavara ja laskutus. Saksalaiset käyttivät hyödyksi myös sahausjätteet varsin tarkkaan.43

Rakennusten jäänteiden lisäksi alueella on sirpalesuojien jäänteitä ja ilmeisesti yksi saksalaisten tekemä taisteluhautakaivanto, joka näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa, mutta joka on kaiketi peitetty sittemmin sekä lukuisia suomalaisten sodan jälkeen tekemiä kaivantoja ja taisteluhautoja.44

 

Korkia Rättiselän vankileirin sirpalesuojan kaivanto. Kuva: Kalevi Mikkonen. 

Kemijärvellä sijaitsevan Kortejärven pohjoispuolella oli jatkosodan aikana saksalaisten ylläpitämä Kortejärven metsätyöleiri, jossa oli venäläisiä sotavankeja metsätöissä. Saamieni tietojen mukaan leirillä oli tulkkina yksi paikallinen nainen. Alueelta on löydettävissä vain vähäisiä kaivantoja, mikä viittaisi siihen, että tämä työleiri on ollut toiminnassa vain vähän aikaa, ehkä vain yhden kesäkauden ja mahdollisesti osittain telttamajoituksessa. Alueella on tietojen mukaan kuitenkin ollut myös hirsirakenteisia rakennuksia, yksi tai useampia. Sodan jälkeen näitä hirsiä olisi käytetty erään paikallisen talon rakentamiseen. Talo on 2000-luvulla purettu. Alueella on joitakin mahdollisia matalia ja lähes umpeen kasvaneita parakkien kaivantoja, mutta niitä on varsin vaikea varmentaa. Vuoden 1956 ilmakuvasta näkyy yhden lievästi lounas-koillinen -suuntaisen (pitkät sivut) isomman parakin (n. 8 x 18 metriä) jäänteet. Parakki on ollut kaksiosainen.  Huoneiden välissä näyttäisi olleen väliseinä. Huoneista ehkä toinen oli puoli vangeille (n. 8 x 9 metriä) ja toinen puoli vartijoille (n. 8 x 8 metriä) tai sitten toinen puoli vartijoille ja toinen keittiö. Tämän lisäksi leirillä näyttäisi olleen 2 tai 3 pienempää rakennusta. Vangit on todennäköisesti tuotu paikalle Korkia Rättiselän leiriltä ja heitä on todennäköisesti ollut vain 10 - 20 tällä leirillä. Läheiseltä metsäalueelta löytyy sekä vanhojen että uusien metsätöiden jättämiä kantoja. Hieman kauempana tältä leirialueelta löytyy runsaasti myös suomalaisten varusmiesten poteroita, asemia ja muita kaivantoja 1950 - 1960 -luvuilta ja myöhemmältä ajalta.45 

Puikkolan kylässä sijaitsi sotavankileiri jatkosodan alussa. Sotavangit tekivät töitä läheisellä ratatyömaalla. Ratatöissä kuolleiden neuvostosotavankien joukkohauta sijaitsee lähellä ratapenkkaa.

Myös Mäntyvaarassa sijaitsi jatkosodan aikana saksalaisten ylläpitämä vankileiri. Sotavankileirillä kuolleita on haudattu Mäntyvaaran luoteisrinteelle, jossa on sotavankien joukkohauta, johon on haudattu 380 vainajaa.

Kemijärven laita-alueiden kohteet

Kemijärven eteläosassa, Rovaniemen rajan tuntumassa, Petäjävaaran laella ja rinteessä, Petäjävaaran huipun itäreunalla on 23 ampuma-asemaksi ja 2 taisteluhaudaksi tulkittua rakennelmaa. Asemat ovat todennäköisesti saksalaisten tekemiä puolustusasemia, mahdollisesti jopa Ringwall-linjaan liittyen.46

Kemijärven länsiosassa, lähellä Rovaniemen rajaa, Lapalionvaaran alueella on kaiketi saksalaisten tekemien rakennuksien jäänteitä. Lähin kylä on Rovaniemen puolella oleva Misi, jonka itäpuolella Lapalionvaara kohoaa. Alueen eteläpuolella on Misijärvi ja itäpuolella Särkilampi ja Mäki-Särkijärvi. Alueella on jatkosodan aikaisia Saksan armeijan rakennusten jäännöksiä, parakkien pohjia, junaradan pohja sekä jonkinlainen tie tai ajoura. Lisäksi alueella on runsaasti erilaisia kaivantoja ja kuoppia, erilaista romua, kuten auton osia, mahdollisia ammuskoteloita sekä posliiniastioita.47

Kohteen rakennukset ovat osa Rovaniemen puolella Misissä ollutta saksalaisten huoltotukikohtaa ja erittäin laajaa asevarikkoketjua, joka oli Wehrmachtin Armee-Munitionslager-Moritz (A.M.L. Moritz). Osa rakennusten jäänteistä on sodan jälkeiseltä ajalta. Alueella on vanha rautatien pohja, joka voi olla saksalaisten tekemä kenttärata. Radan valtion maalla olevan osuuden pituus on 301 metriä, josta se jatkuu edelleen länteen yksityisomistuksessa olevalle maalle. Alueella on myös itä-länsisuuntainen tie, joka kulkee lähes samalla linjauksella radan kanssa sen itäpuolella. Tie on osin pengerretty maastoon, mikä maastossa erottuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Tie, polku tai reitti on nelisen metriä leveä ja siinä on voinut juuri ja juuri kulkea autolla.48

 

Saksalaisten tekemän kenttäradan korotettu ratalinja. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Taisteluhauta Lapalionvaaran lähellä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kemijärven ja Rovaniemen rajalla sijaitsevan Laitavaaran itäpuolella on bunkkeri, joka sijaitsee 20 metriä Rovaniemen ja Kemijärven rajasta itään, Kemijärven puolella. Alueella on armeijan harjoitusrata. Kohteessa on toisen maailmansodan aikaiseksi tulkittu betoninen bunkkeri, jonka koko on 8 x 4 metriä ja korkeus 3 metriä. Pitkät sivut kulkevat idästä länteen ja oviaukko on länsipäässä. Sisällä on vinssi, josta menee vaijerit katolla oleviin kolmeen avattavaan betoniluukkuun. Rakennelma on suurimmaksi osaksi kaivettu hiekkakumpuun. Rakennelman vieressä on lahonneita lautarakennelmia. Melko lähellä Rovaniemen puolella on Ala-Naarma -järven eteläpuolella myös sodanaikaisia taisteluhautoja.49

Saksalaisten vetäytyminen Kemijärven alueelta

Lapin sodan alkaessa lokakuussa 1944 oli pohjoisessa paljon saksalaisten joukkoja ja sotamateriaalia. Saksalaiset siirsivät selustan varmennus- ja linnoitustöihin Kemijärven alueelle sotilaita rakentamaan Ringwall-asemia mm. Tohmon ja Levärannan kylissä ja Sorsajärvelle, Peltojärvelle, Termusniemelle ja Tasasenvaaraan. Kemijoen saarille he tekivät konekivääripesäkkeitä samoin kuin uusia ilmatorjunta-asemia Kemijoen itäpuolelle. Välirauhan aikana suomalaiset tekivät Kuusivaaraan puolustusasemia, joita saksalaiset jatkoivat kesällä 1944 oman vetäytymisensä suojaksi. Joissakin paikoissa on vielä jäljellä näiden asemien jäänteitä.50

Saksalaiset pitivät vesistökapeikon hallussaan lokakuun puoliväliin asti. Kun Kemijoen yli kulkevaa saksalaisten pioneerien rakentamaa rautatiesiltaa ei enää tarvittu, se räjäytettiin poikki useammasta kohdasta. Kemijärven keskustan rakennuksista tuhoutui noin kolmasosa. Muun muassa kirkko ja rautatieasema paloivat. XXXVI vuoristoarmeijakunta vetäytyi Kemijärven ja Savukosken kautta Sodankylään ja sieltä Ivaloon ja sitten Norjan puolelle.51

_______________

Lähdeviitteet:

1 Risto Kuosmanen. Kemijärven historia II. Kemijärvi 1870-luvulta 1970-luvun alkuun. Kemijärvi 1978, 334 – 335. Nimimerkki Kauris. Mukaan viiden päivän eväs. Kirjassa: Näin taisteli kotirintama. Muistoja Lapin sotavuosilta 1939 - 1945. Suomen itsenäisyyden 80-vuotisjuhlavuonna. Toim. Arrela, Veli ja Rännäli, Erkki. Rovaniemi 1991, 70. Kriegstagebuch 30.6.1941. Kriegstagebuch, AOK 20, Ia 3.6. – 13.1.1942. AOK 20, 19070/1. T-312, R-1000. NARA. 

2 SA-kuva.fi.

3 Oberkommando der 20. (Geb.) Armee, O.Qu./Qu.1 Nr. 668/42. O.U., den 15.7.1942. 1 Apr. – 25. Aug 1942. AOK 20, 27252/40. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Besondere Anordnungen für die Versorgung. T-312 R-1024. NARA. Lapin lääninhallituksen arkisto: Hs:5. P.M. (Puolustusministeriö). Saksalaisen sotaväen majoituksen järjestely Lapin läänissä. 30.10.1941. OMA.

4 Kuosmanen 1978, 335.

5 Tagesmeldung 20.6.1941. Kodeis. Norwegen (I. /Eisb.Pi.Rgt. (mot) 7) Abt. I Az.-Br.B. Nr. 499/41 geh. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, Ia. Meldungen. 20.6. - 10.7.1941. AOK 20, 19070/12. T-312, R-1004. NARA. Mikrofilmi.

6 Ibid., 335 – 336. Besondere Anordnungen für die Versorgung Nr.18. Versorgungslage und Versorgungseinrichtungen bei Operationsbeginn. AOK Norwegen, Befehlstelle Finnland Qu.1. Nr. 62/41 geh. O.U., den 29.Juni 1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Besondere Anordnungen für die Versorgung. 11.6. – 15.7.1941. 16103/3. T-312, R-996. NARA.

7 Oberkommando der 20. (Geb.) Armee, O.Qu./Qu.1 Nr. 668/42. O.U., den 15.7.1942. 1 Apr. – 25. Aug 1942. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Besondere Anordnungen für die Versorgung. AOK 20, 27252/40. T-312 R-1024. NARA.

8 Kuosmanen 1978, 336 – 337.

9 Kriegstagebuch 27. Juni 1941. Kriegstagebuch. AOK 20, O.Qu. 11.6. - 31.12.1941. AOK 20, 16103/1. T-312, R-995. NARA. Mikrofilmi.

10 Kriegstagebuch 19.6.1941. Kriegstagebuch. AOK 20, Ia. 3.6. - 13.1.1942, AOK 20, 19070/1. T-312, R-1000. NARA Mikrofilmi.

11 Kriegstagebuch 8. Juli 1941. Kriegstagebuch. AOK 20, O.Qu. 11.6. - 31.12.1941. AOK 20, 16103/1. T-312, R-995. NARA. Mikrofilmi.

12 Ibid., 337, 345, 347.

13 Abt. IVa. Tätigkeitsbericht. O.U., den 1. Juli 1941. Anlagen zum Tätigkeitsbericht, AOK 20, O.Qu. 16.5. – 31.12.1941. AOK 20, 16103/8. T-312, R-997. NARA. Mikrofilmi.

14 Bevorratungs-Karte, Stand vom 5.11.1941. A.O.K. Norwegen, Bef.Stelle Finnland. O.Qu./Qu.1. Verforgungs-Karte. A.O.K. Norwegen, Bef.Stelle Finnland. O.Qu./Qu.1. Stand vom 1.12.41. Baracken-Übersicht Stand vom 10.11.1941. A.O.K. Norwegen, Bef.Stelle Finnland. O.Qu./Qu.1. Anlagen zum KTB, AOK 20, O.Qu. Übersichten über Versorgung, Einrichtungen der Armee, Korps, Divisionen 11.1. - 25.2.1941.  AOK 20 16103/9. T-312 R-998. NARA. Mikrofilmi. Betr. Vorlegung Geb.Pz.Jg.Abt.48 und M.G.Batl.13. Armeeoberkommando Lappland. Abt. Ia/Op. Nr. 798/42 geh. A.H.Qu., den 17. März 1942. Anlagenband 3 zum Kriegstagebuch, AOK 20, Ia. Tagesmeldungen Ia AOK Lappland. 1. Mar – 31 Mar 1942. AOK 20, 19692/4.  T-312 R-1008. NARA. Mikrofilmi. Kriegstagebuch 21.6.1941. Kriegstagebuch, AOK 20, Ia 3.6. – 13.1.1942. AOK 20, 19070/1. T-312, R-1000. NARA. Mikrofilmi.

15 Eisenbahnflakschutz. Oberkommando der 20.(Gebirgs-)Armee Ia/org.Nr. 72/44 geh. an Transportverbindungsstelle 11.  A.H.Qu., den 8. Januar 1944. Ia, Anlagenband zum Kriegstagebuch Nr. 3. (geb.)AOK 20/Ia. Anlagen 1.1.-31.1.1944. AOK 20 58629/2. T-312, R-1052. NARA.Mikrofilmi.

16 Westerlund 2008, 147 – 148.

17 Besondere Anordnungen für die Versorgungstruppen Nr. 8. Armeeoberkommando Norwegen, Befehlstelle Finnland O.Qu./Qu.1. O.U., den 2. Juli 1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Besondere Anordnungen für die Versorgung. 11.6. – 15.7.1941. 16103/3. T-312, R-996. NARA. Itä-Lappi. Sotahistorialliset kohteet: http://www.ita-lapinsotanahtavyydet.fi/.

18 Itä-Lappi talvi- ja jatkosodassa esite: file:///C:/Users/Kalevi/Downloads/It%C3%A4-Lappi%20talvi-%20ja%20jatkosodassa%20esite%20(FIN).pdf. Lentonäytökset juhlistavat Kemijärven lentopaikan vihkiäisiä. Lapin Kansa 9.6.1992.

19 Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. OMA.

20 Itä-Lapin kuntayhtymä. Itä-Lappi. Sotahistorialliset kohteet: http://www.ita-lapinsotanahtavyydet.fi/. Itä-Lapin kuntayhtymä. Jatkosodan vuodet Itä-Lapissa. DVD 2013. Kesto 78 minuuttia. Alakulppi 2004, 228 – 229, 284 – 285.

21 Itä-Lapin kuntayhtymä. Itä-Lappi. Sotahistorialliset kohteet: http://www.ita-lapinsotanahtavyydet.fi/. Itä-Lapin kuntayhtymä. Jatkosodan vuodet Itä-Lapissa. DVD 2013. Kesto 78 minuuttia.

22 Lusto/Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma: www.kantapuu.fi.

23 Luftwaffe land units in Finland and Northern Norway 1941 – 1944: http://www.elisanet.fi/fmp/fmpg_lwland.html.

24 Petter Parikka. Mikä oli Yhteysesikunta Roi ja mitkä olivat sen tehtävät? Sotaveteraani 2/2005 (20.4.2005), 30 – 31.

25 Alakulppi 2004, 229, 284. Lauri Akola. Saksalaissotilaita Ketolassa. Kari Rytilahti kertoo. Kirjassa: Lauri Akola & Pentti Väyrynen. Annahan ollakkahan. Kertomuksia Kemijärveltä. Saarijärvi 2012, 124, 126.

26 Alakulppi 2004, 284 - 285, 339 - 345. Mikko Juuti. Natsi-Saksan ruumiskellari löytyy Kemijärveltä – ”Kalmankellariksi sitä sanotaan”. Ilta-Sanomat 25.2.2015: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000884549.html. Akola 2012, 124. Ossi Anttonen & Hannu Valtonen. Luftwaffe Suomessa – in Finland 1941 - 1944. Osa 1. Helsinki 1976, 5 - 6. Ossi Anttonen. Luftwaffe Suomessa – in Finland 1941 - 1944. Osa/Vol. 2. Helsinki 1980, 13. Lapin Kansa 9.6.1992. Luftwaffe land units in Finland and Northern Norway 1941 – 1944: http://www.elisanet.fi/fmp/fmpg_lwland.html.

27 Alakulppi 2004, 284 -285. Pentti Airio. Aseveljeys. Saksalaiset ja suomalaiset Itä-Lapissa 1941 - 1944. Saarijärvi 2014, 201 – 202. Akola 2012, 124, 126. Haastattelutietoja (KM). Aktennotiz über Besprechung des Arbeitsstabes W am 19.4.1944. Abt.Ia/Op.Nr. 104/44 gKdos Chefs. Geheime Kommandosache. Nur durch Offizier. A.H.Qu., den 20.4.1944. Kriegstagebuch (Geb.) A.O.K.20 Ia. Chefsachen-Anlagen-Band 1.1.44 – 30.6.44. AOK 20. 58629/10. 3 Feb 1944 – 26 Jun 1944. T-312 R-1056. NARA.

28 Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. OMA. Museovirasto. Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Ketola-Hanhikoski varuskunta 1:

https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspxKOHDE_ID=1000029484.

Alakulppi 2004, 285. Akola 2012, 120 – 126. Besondere Anordnungen für die Versorgung Nr.32. SS-Division ”Nord”. Ib/21.7.41/Alb./Lo. Div.St.Qu., den 22.Juli 1941. Karl Bringmann. Lazarett zwischen Wald und See. Deutsche Verwundete finden Genesung im karelischen Wald. Lappland-Kurier 18.9.1942.

29 Kriegstagebuch 3.9.1944. KTB, AOK 20, O.Qu. 1.10. – 17.12.1944. AOK 20, 65641/2. T-312, R-1068. NARA. Mikrofilmi.

30 Eino Pohjamo. ”Muti” oli mallisisar: http://kansataisteli.sshs.fi/julkaisemattomat-kirjoitukset/kirjoitukset/js/Kirjoitus_1858.pdf.

31 Lusto/Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointi-kokoelma: www.kantapuu.fi. Mikko Juuti. Natsi-Saksan ruumiskellari löytyy Kemijärveltä – ”Kalmankellariksi sitä sanotaan”. Ilta-Sanomat 25.2.2015: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000884549.html.

32 Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. OMA.

33 Lusto/Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma: www.kantapuu.fi.

34 Https://www.kemijarvi.fi/fi/kemijarvi-info/kemijarven_kylat/ketola/.

35 Ibid.

36 Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. OMA.

37 Besondere Anordnungen für die Versorgung Nr. 167. Armeeoberkommando Norwegen. Befehlstelle Finnland. O.Qu./Qu 1. Anlage 635. O.U., den 27.November 1941. Anlagen zum KTB, AOK 20, O.Qu. Besondere Anordnungen für die Versorgung. Richtlinien für die Bevorratung und Instandsetzung. 1. Nov - 15 Dec 1941. AOK 20, 16103/6. T-312, R-997. U.S. National Archives and Records Administration (NARA). KTB 27.11.1941. Kriegstagebuch 5.6.1941 - 10.1.1942, AOK 20, O.Qu./Qu.2. AOK 20, 33166/1. T-312, R-1029. NARA. Anlage 269. 6.11.1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu/Qu.2. Zusammenarbeit mit Finnland auf dem Quartiermeister Gebiet. 19.5.1941 - 9.1.1942. AOK 20, 33166/2. T-312, R-1029. NARA.

Katso tutkimusraportti Rovajärven leiristä täältä: 

https://kalevimikkonen27.blogspot.com/2018/12/korkia-rattiselan-vankileirialue.html

38 Armeeoberkommando Norwegen. Befehlstelle Finnland. Qu.2. Nr. 315/41. Anlage 221. 29.10.1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu/Qu.2. Zusammenarbeit mit Finnland auf dem Quartiermeister Gebiet. 19.5.1941 - 9.1.1942. AOK 20, 33166/2. T-312, R-1029. NARA.

39 Reima Majavan sähköpostiviestit kirjoittajalle 14.9.2018 ja 16.9.2018.

40 Anlage 269. 6.11.1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu/Qu.2. Zusammenarbeit mit Finnland auf dem Quartiermeister Gebiet. 19.5.1941 - 9.1.1942. AOK 20, 33166/2. T-312, R-1029. NARA.

41 Omat kenttätutkimukset 11.6.2018. KM.

42 Tapani Rantahalvarin kertoma tieto 11.6.2018.

43 Tapani Rantahalvarin kertomia tietoja 11.6.2018 ja Reima Majavan sähköpostiviestit kirjoittajalle 14.9.2018 ja 16.9.2018.

44 Omat kenttätutkimukset 11.6.2018 (KM).

45 Omat kenttätutkimukset (KM) ja Maanmittauslaitoksen ilmakuva vuodelta 1956.

46 Lusto/Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma: www.kantapuu.fi.

47 Ibid. Omat kenttätutkimukset vuonna 2021 (KM).

48 Ibid.

49 Lusto/Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma: www.kantapuu.fi.

50 Itä-Lappi talvi- ja jatkosodassa esite: file:///C:/Users/Kalevi/Downloads/It%C3%A4-Lappi%20talvi-%20ja%20jatkosodassa%20esite%20(FIN).pdf.

51 Ibid.

__________________

English summary: Kemijärvi during the Continuation War 1941 – 1944

Kemijärvi is a city in Northern Finland. It is located in the province of Lapland. The city has a population of 7,600 and covers an area of 3.504,99 square kilometres of which 425.84 square kilometres is water. During the Continuation War Kemijärvi (then municipality) was an important logistics centre (Betreuungsstelle) of German Wehrmacht and there was also an important Luftwaffe air base in Hanhikoski-Ketola area.

The Germans established a base in Joutsijärvi upon their arrival in Eastern Lapland in summer 1941. An airport, hospital, canteen, driving school, cinema and various accommodation, supply and storage barracks were also built in Joutsijärvi. There was also a prison camp in the area. As the Germans withdrew in September 1944, they destroyed their barracks and laid mines in the area. 

During the Continuation War, a base for German soldiers was located in Isokylä. The area contained a hospital, canteen, residential barracks, a morgue and various warehouses and a prison camp. The Germans destroyed the barracks at the start of October 1944 as they withdrew from the area.

Also in Lossiranta there was a base for Germans. In this area there were supply and storage barracks, kitchen, garage barracks, forge and stalls.

The garrison area in Hanhikoski-Ketola was established in the summer of 1940 in connection with the reorganisation of the army. The garrison acted as a training centre for Finns during the interim peace period and Continuation War. Construction work on the airfield had begun before the Winter War and the field was completed in summer 1941. Hanhikoski was the largest of the garrisons established in Eastern Lapland. It was divided into a residential area for staff, barracks and an airfield. There were around 30 family homes for officers and almost 70 for Non-Commissioned Officers. The barrack area contained accommodation for the men, warehouses and service facilities.

During the Continuation War a Luftwaffe air base and supply centre operated in the Hanhikoski-Ketola area. The Finns used the western part of the area as a training site and supply base. There were around 200 buildings in the area. The Germans burnt most of their barracks but 50 German and Finnish barracks survived the destruction in the autumn of 1944. Nowadays the area is home to an airport and the Sarriojärvi shooting camp area. 

There were many prison camps in Kemijärvi area. Besides Hanhikoski, Joutsijärvi and Isokylä there were prison camps in Rättiselkä and in Kortejärvi. In the village of Puikkola there is a grave for diseased people from the prisoner of war camp. It is situated in the village near the railway. The mass grave dates back to the Continuation War when the prisoners were working on the railway. On the north-western slope of Mäntyvaara is also a mass grave. About 380 Soviet prisoners of war from the Continuation War period are buried there. 

German defence stations some of which were part of the Ringwall defence line constructed in 1944 to protect Rovaniemi can be found in Tohmo and Leväranta and other places. The defence lines were constructed to secure the German withdrawal towards northern Norway and Ivalo. The Ringwall defence line was constructed along roads leading from Ranua, Posio and Kemijärvi towards Rovaniemi.

According to the armistice signed in 4. September 1944, Finland was required to disarm and expel the German troops in Northern Finland. For this reason, an order was given in early September to evacuate Northern Finland’s civilian population and movable property to safer areas. The Germans also helped Finnish civilians to move from Kemijärvi and from other areas. Later about 1/3 of Kemijärvi was burned by German troops retreating from Salla.