Muurola jatkosodan aikana

© Kalevi Mikkonen 2017 (päivitetty 11.6.2023)

Muurolan keskustan alueella on saksalaisilla ollut jatkosodan aikana paljon erilaisia rakennuksia ja kaivantoja. Heer rakensi ison huoltoalueen parakkeineen rautatieaseman ja parantolan välimaastoon. Asema toimi lastauspaikkana ja varastoalueena. Aluetta kutsuttiin täälläkin Pikku-Berliiniksi. 

Saksalaisten varastot rakennettiin soramäen päälle, jonne johtava kenttäraide erkani ratapihan eteläpään kolmosraiteesta. Soramäen päällä raide haarautui kahdeksi pussiraiteeksi. Pussiraiteiden yhtymäkohdasta radan alkuun on ollut n. 660 metriä. Kaksi pussiraidetta erkanivat yhtymäkohdasta, itäinen n. 154 metriä ja läntinen n. 173 metriä. Totontien ja rautatien välisellä harjulla on säilynyt laajan varastorakennuksen seinäperustukset. Rakennuksen muurien päällä on ollut kaiketi puinen katto ja seinät. Rakennuksella on ilmeisesti ollut maa- tai puulattia. Rakennelman alue oli n. 21 x 33 metriä. Lisäksi sen länsipuolella on toisen siihen liittyvän muurin perustukset. Tämän rakennuksen kummallakin sivulla on nykyisin yli 100 metriä pitkät sivukaivannot, joissa on ollut nuo mainitut pussiraiteet. Tästä rakennuksesta 55 metriä etelään itäisen pussiraiteen itäpuolella on ollut vastaavanlainen rakennus, jonka koko oli myös n. 21 x 33 metriä. Tämä rakennus näkyy vielä vuoden 1952 ilmakuvassa.(1) Se on hävitetty joskus 1950-luvun loppupuolella, kun harjusta kaivettiin puolet pois ja sinne tehtiin ratapihan laajennus, joka ei sekään enää ole käytössä. Pussiraiteiden kiskojen kappaleita on ainakin osin käytetty harjun päällä olevan aidan valmistuksessa. Kiskoista löytyy seuraavat valmistajan merkinnät: (Stahlwerk) Osnabrück, BV&Co (Bolckow, Vaughan & Co, Middlesbrough) sekä Barrow (Barrow Hematite Steel Company).

MML:n ilmakuva Muurolan keskustasta vuodelta 1951. Kuvassa näkyy kenttäradan linjaus.

MML:n vuoden 1951 ilmakuvan suurennos harjun päällä olleista kenttäradoista ja rakennuksista, joista alempana oleva hävisi harjun leikkauksen yhteydessä 1950-luvulla.

Kuvat: Jaakko Ylikulju.

Saksalaisten tekemän varastorakennuksen jäänteitä.

Tämän varastorakennuksen kummallakin sivulla on yli 100 metriä pitkät sivukaivannot, joissa on ollut kenttäraiteet. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Tässä aidassa on ainakin osittain käytetty kenttäradan kiskoja. Kuva: Jaakko Ylikulju.

Sähkölaitteiden ja sulakkeiden jäänteitä. Kuva: Jaakko Ylikulju.

Kesäkuun 19. päivä 1941 suomalaisen päämajan liikennetoimisto vuokrasi Maria Peterin mailta 73 687 neliömetrin suuruisen alueen rakennustarkoituksiin. Myöhemmin (1.7.1943) sama alue siirtyi Luftwaffen käyttöön. Ns. Jaakopin aukealla nykyisen Jaakopintien alkupuolella oli saksalaisilla telttakylä, jonka ympäriltä vuokrattiin 2 500 neliömetrin suuruinen alue elokuussa 1943 Luftwaffen varastoleiriä varten. Kemintien toiselta puolen e.m. leirin eteläpuolelta he vuokrasivat elokuussa 1943 Kommandierender General der deutschen Luftwaffe in Finnlandin eli Saksan Luftwaffen Rovaniemen nimissä Perä-Pohjolan Maanviljelyseuralta Kemintien ja nykyisen urheilukentän väliseltä alueelta 12 000 neliömetrin alueen. Ilmeisesti myös tämän alueen viereinen nykyisen urheilukentän kohdalla ja sen pohjoispuolella oleva 31 977 neliömetrin alue oli heidän hallussaan. Tämän alueen pohjoispäädyn vierestä Kemintien varresta alkoi Luftwaffen huollon päämajan Nachschub-Leitstelle der Luftwaffe Rovaniemen Kemi Oy:ltä vuokraama 10 700 neliömetrin alue Luftwaffen kuorma-autovarikkoa varten (K.f.z.-Beständelager).(2)

Luftwaffen telttakylän ja varastoleirin paikka Muurolassa. 

Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Luftwaffen henkilöstöön kuuluva sotilas autonsa vieressä 4.10.1942 Muurolassa. Kuva: Timo Vuolion arkisto.

Kemintien ja rautatien väliseltä alueelta suurin piirtein nykyisen Mäkipuistontien alkupäästä vuokrasi saksalainen 20. Vuoristoarmeijan kuljetusyksikkö (Gebirgs-AOK 20 Transportoffizier 11 Rovaniemi-Finnland) (kenttäpostinumero 42853) huhtikuussa 1944 Toivo Seppäsen mailta (silloisen tienmittaustavan mukaan Kemintie 24 km:n kohdalta) 2,5 hehtaarin alueen moottoriajoneuvojen sijoittamiseksi.(3) Totonmäellä sijaitsi lentokoneiden huoltohalli ja varastoja.(4) Vuoden 1951 ilmakuvan perusteella Totonvaaran pohjoispuolella on saattanut olla myös pienkoneiden, kuten Fieseler Fi 156 Storchin, n. 60 x 300 metrin kokoinen lentokenttä. Sodan jälkeen se on ollut peltoaluetta ja nykyisin täysin metsittynyt, joten mitään varmaa asiasta ei voi sanoa. Alueen vierestä löytyy kuorma-auton metallijäänteitä ja joitakin kaivantoja.

20. Vuoristoarmeijan kuljetusyksikön alue Muurolassa. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Saksalaisten varastoalue Muurolassa. Kuva: SA-kuva.

Lisäksi Muurolan sairaala, joka tuhottiin sodan loppuvaiheessa, on ollut osittain saksalaisten käytössä jo 30.6.1941 alkaen. Elokuussa 1942 sairaalan johtokunta päätti vuokrata parantolan saksalaisille majoitus-, komento- ja sotasairaalatiloiksi. Vanhan parantolan iso jääkellari jäi nykyisen ns. saksalaiskellarin sisään. Saksalaiset laajensivat kellarin nykyiseen kokoonsa. Parantola oli vuokrattuna saksalaisille 9.8.1942 - 19.9.1944.(5) Muurolan sairaalassa oli 300 petipaikkaa. Parantolassa oli suuri kenttäsairaala ½ Feldlazarett (mot.) 617/Chir. Abt. (½ Kenttäsairaala 617/motorisoitu/ Kirurginen osasto) samoin kuin sairaalatarvikkeiden varastoja ja muita varastoja.(6) Kirurginen osasto siirrettiin Muurolaan Rovaniemen keskussairaalasta elokuussa 1942. Muurolan sairaalassa oli myös gynekologinen osasto. Muurolan sairaalassa järjestettiin sairaille ja haavoittuneille sotilaille joulujuhla vuoden 1943 jouluna. Kenraalieversti Dietl osallistui juhlaan.

Tältä näytti vanha Muurolan sairaala ennen kuin saksalaiset tuhosivat sen syksyllä 1944. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Saksalaisten perääntyminen Muurolan alueelta alkoi syyskuun lopussa ja ensimmäiset tuhotyöt alkoivat 30.9.1944, jolloin saksalaiset teurastivat sikoja ja lampaita. Lokakuun 6. päivään mennessä saksalaiset tuhosivat Muurolan kylän aluetta räjäyttämällä rakennuksia ja miinoittamalla teitä ja siltoja. Saksalaiset tuhosivat lähtiessään myös parantolan räjäyttämällä raunioiksi päärakennuksen. Lääkärin asunto ja ulkorakennukset (lääkärin tuparakennus ja maakellari), henkilökunnan asuinrakennus, työpajarakennus, kaksi jääkellaria, pari vajaa, suuri saksalaisten rakentama (laajennettu vanha kellari) kellari sekä saunarakennus ja pumppuhuonerakennus järven rannassa säilyivät.(7)

Saksalaisten laajentama ja osittain uudelleen rakentama kellari on edelleen paikallaan. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Räjäytyksessä oli tuhoutunut parantolarakennuksen nelikerroksinen keskiosa ja siihen liittyvä koko läntinen osa rakennusta. Itäsiipi, joka sisälsi toimistotilat, jäi pystyyn, mutta sekin purettiin uuden parantolan tieltä. Myös vanhan parantolan korkea punatiilinen savupiippu jäi pystyyn nykyisen pajarakennuksen ja sairaalan päärakennuksen väliselle alueelle. Sekin purettiin ennen uuden parantolarakennuksen rakentamista. Jääkellari säilyi päärakennuksen räjäytyksessä. Samoin säilyi vanhaan ylilääkäri Gripenbergin asuntorakennukseen liittyvä pienehkö maakellari. (8)

Saksalaiset räjäyttivät Muurolan sairaalan. Pystyyn jäi osa toista päätyä. Kuva: SA-kuva.

Muurolan Kuusivaarassa noin 25 km:n kohdalla Rovaniemeltä oli sotavankileiri. Kuusivaarassa saksalaiset ovat kertomusten mukaan ampuneet heinäkuussa 1944 sotavankeja soramonttuun.(9)

Myös Muurolan kylän keskustassa hyppyrimäen seudulla oli suomalaisten ylläpitämä vankileiri venäläisiä sotavankeja varten. Leiri oli Kemissä toimineen Sotavankileiri n:ro 9:n sivutoimipiste. Leiriä ympäröi piikkilanka-aita ja sen keskellä oli pieni vartiotorni. Leirissä oli 30 - 60 vankia ajankohdasta riippuen. Sotavankeja luovutettiin myös siviilitöihin ja heitä työskenteli mm. kunnalliskodissa. Leirin yhteydessä oli myös pieni vankien hautausmaa. Vankiparakki säilyi ehjänä Muurolaa tuhottaessa ja sodan jälkeen se kunnostettiin ja siellä järjestettiin tansseja. Paikka nimettiin Moskovaksi.(10)

Uusi keskuspylväs itään päin meneviä johtoja varten Muurolassa. Kuva: SA-kuva.

Saksalaisten räjäyttämä maantiesilta Muurolassa. Kuva: SA-kuva.

Muurolan keskustan alueella on vielä runsaasti jäänteitä saksalaisajasta siellä täällä. Muutamia rakennuksen perustuksia ja tuhottuja betoniröykkiöitä on jäänyt jäljelle. Erilaisia kaivantoja ja poteroita löytyy runsaasti Muurolan keskustan ja Totonvaaran alueelta.(11)

---

Lähdeviitteet:

1. Markku Nummelin, Rovaniemen viisi asemaa. Resiina 4/2001, s. 4 - 18. Maanmittauslaitoksen ilmakuvat vuosilta 1951 ja 1952. Omat maastotutkimukset. KM.

2. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA. Joukko-osastotiedot. KM.

3. Ibid.

4. Haastattelutietoja. KM.

5. Minna Vuorimaa, Muurolan parantola 1927 - 1975. Rovaniemi 1977.

6. Armeeintendant der 20.(Geb.) Armee. Tätigkeitsbericht für August 1942. A.H.Qu., den 7.9.1942. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. 1.4. -31.12.1942. AOK 20, 27252/43. T-312, R-1025. NARA. Pertti Hartikainen, Saksalaiset Rovaniemen seudulla. (Internetsivu).

7. Vuorimaa 1977. Joukko-osastotiedot: KM.

8. Vuorimaa 1977.

9. Lars Westerlund, Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 - 1944. Helsinki 2008.

10. Susanna Runtti, Muurolan historia. Rovaniemi 1991.

11. Omat maastotutkimukset. KM.

English summary: The Muurola area during the Continuation War 

Muurola is a village located in the city of Rovaniemi in Lapland, Finland about 24 kms from the city centre of Rovaniemi. During the Continuation War there were both German Heer and Luftwaffe camps and barracks. The Muurola railway station was very important station for Germans. Also the Muurola hospital was partly used by the Germans.The influence of Germans on local economies and social structure was big also in Muurola. They destroyed their barracks and the hospital when they retreated from Muurola in October 1944. There are still some ruins of the barracks they destroyed and pits and dugouts in Muurola area.

Saksan armeijan toiminta Kemin 

kaupungissa ja maalaiskunnassa 

vuosina 1941 – 1944

© Kalevi Mikkonen 2017 (Päivitetty 15.7.2022)

Kun Suomen ja Saksan välille solmittiin ns. kauttakulkusopimus, Suomeen alkoi syksyllä 1940 tulla Vaasan ja Oulun kautta saksalaisia sotilaita, jotka matkasivat Rovaniemen kautta Pohjois-Norjaan. Myös Kemin kautta liikkui sekä maantie- että rautatiekuljetuksina iso määrä saksalaisia sotilaita, jotka eivät kuitenkaan tällöin majoittuneet Kemiin. Kemissä oli vain pieni pysähdys. Saksalaisten autokolonnat liikkuivat pääosin yöaikaan, jolloin liikennettä oli vähän. Sensuurin vaatimuksesta suomalaiset sanomalehdet vaikenivat tyystin näistä kuljetuksista. Aluksi kuljetukset tapahtuivat vain pohjoisen suuntaan, mutta myöhemmin niitä alkoi tulla myös pohjoisesta päin. Tällöin lomalaisten lisäksi kuljetuksissa oli myös sairaita. Kuljetukset jatkuivat vuoden 1941 kevääseen asti. Kemiläiset eivät juurikaan asiaa noteeranneet.

Keväällä saksalaisia alkoi näkyä myös Kemin kaupunkikuvassa, kun kolonnat pysähtyivät vaikkapa syömään. Saksalaiset myös lauloivat reippaasti marssilaulujaan eivätkä muutenkaan salailleet paikalla oloaan. Kemin ravintoloissa vieraili saksalaisia upseereja virkistäytymässä.

Saksalaiset valmistelevat jo huhtikuusta 1941 alkaen yksiköidensä sijoittamista Kemin kaupungin ja maalaiskunnan alueelle. Ensimmäinen vuokrasopimus saksalaisten ja Kemin kaupungin välille solmittiin 23.4.1941 elintarvikevaraston ja -jäähdyttämön sijoittamiseksi Kemin alueelle. Alue oli jo tällöin ollut kolmisen viikkoa saksalaisten käytössä muutenkin. Aluetta laajennettiin myöhemmin kahdella uudella vuokrasopimuksella. Kemin maalaiskunnan (nykyisen Keminmaan) Kalkkimaahan saksalaiset suunnittelivat uutta varastoaluetta elintarvikkeiden sijoittamiseksi. Sinne piti tuoda Saksasta 300 tonnia olkia ja 515 tonnia heinää toukokuussa. Kesäkuun alkupäiviin mennessä Kemiin perustettiin useita bensiinivarastoja ja 18.6.1941 alkaen Kemiin alkoi saapua junan tuomina vaunukuormittain saksalaisten ajoneuvoja, parakkitarvikkeita, kattohuopaa ja kaikkea muuta heidän tarvitsemaansa tavaraa. Kemin ohi kulki yötä päivää saksalaisia autokolonnia ja sotilasjunia kohti Rovaniemeä. Kemin keskussairaalaan varattiin 400 potilaspaikka saksalaisia varten.

Keväällä 1941 tulleet saksalaiset siviilipukuiset henkilöt ja upseerit majoittuivat Kemin matkustajakoti Turistiin ja Kalevaan sekä Klubi-Hotelliin. Paikalla silloin ollut vähäinen miehistö asui vuokratuissa yksityisasunnoissa. Kesäkuun 6. päivästä alkaen SS-Kampfgruppe Nordin huoltojoukkojen johtaja ilmoitti seuraavat majapaikat: Stab Div. Nachschubführer 1.gr.Betriebsstoff-Kolonne Nachschubkompanie majoittuu Sauvosaaren kansakoululle; 1.-4.kl.Kw.-Kolonne, 2.gr.Betriebsstoff-Kolonne, 1.-3.Arl.-Kolonne, Schlächtereizug der Verw.-Dienste ja Rest.San-Kompanie majoittuu Karihaaran Kansakoululle; Verw.Dienste Suojalan juhlasaliin sekä Div.Nachschubführerin asiointitoimisto Hotelli Kalevaan. Kesällä alkoi myös saksalaisten oma rakennustoiminta vilkastua ja suomalaisille rakennusurakoitsijoille tuli isoja urakkasopimuksia. Pakkahuoneenkatu 11:een perustettiin 2.8.1941 saksalainen komendantintoimisto. Syksyllä 1941 perustettiin myös saksalainen asemakomendantin toimisto rautatieasemalle ohjaamaan saapuvia yksiköitä ja tavaratoimituksia niille kuuluviin sijoituspaikkoihin. Karjalahden kansakoulusta tuli saksalaisten kauttakulkukeskus. Sen piha-alueelle sijoitettiin ilmatorjuntayksikkö, jolla oli voimakkaat valonheittimet.

Kemi oli aikoinaan tunnettu vasemmistolainen kaupunki, jossa mm. kommunistijohtoisella Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuralla oli kesällä 1940 eräs suurimmista paikallisosastoistaan, jäsenmäärältään noin 900 henkilöä. Tämän johdosta kemiläisten suhtautuminen saksalaisiin oli hyvinkin ristiriitaista riippuen poliittisesta kannasta. Kuitenkaan Valtion Tiedotuslaitoksen, joka seurasi erityisesti kommunistien toimintaa, raporteista ei löydy kovinkaan paljon merkintöjä. Kemissä oli myös suhteellisen vähän suomalaisten ja saksalaisten välisiä satunnaisia kahinoita verrattuna esim. oikeistolaisempaan Rovaniemeen. Ideologiset antipatiat eivät tehneet rinnakkaineloa kemiläisille sen vaikeammaksi kuin rovaniemeläisillekään. Eniten tapauksia sattui vuonna 1943, silloinkin tilastojen mukaan vain 14. Kemin saksalaisessa komendantinvirastossa oli pantu merkille välikohtausten lisääntyminen: ”Kommunistiset ainekset olivat kiihottaneet suomalaisia hyökkäämään yksinään kulkevien saksalaisten kimppuun.” Näistä tapauksista saksalaiset vaativat selvitystä, sillä joinakin kertoina saksalaiset olivat ammuskelleet tai paljastaneet aseensa suomalaisia siviileitä tai järjestystehtävissä toimineita henkilöitä vastaan. Myös suomalaisilla oli puukkoja tai muita aseita joskus esillä. Suomalaisten viranomaisten mukaan nämä välikohtaukset liittyivät kuitenkin useimmiten mustan pörssin kauppaan tai alkoholin käyttöön kuin ideologisiin asioihin. Saksalaiset olivat myös huolissaan joidenkin heidän palveluksessaan olevien työntekijöiden poliittisesta luotettavuudesta.

Kemin lentokenttä ja sen ympäristö

Suomen valtion ja Kemin kaupungin kesken tehtiin 26.11.1936 sopimus, jonka mukaan Kemin kaupunki luovutti 54 hehtaarin alueen Lautiosaaren alueelta korvauksetta valtiolle, joka rakentaa sinne lentokentän, autojen pysäköimisaukion sekä lentokentälle johtavan tien. Pian tämän jälkeen 3.12.1936 aloitettiin lentokentän rakennustyöt, jotka jatkuivat keskeytymättä syksyyn 1939 asti. Vuonna 1939 lentokenttäaluetta laajennettiin kaksi kertaa 23 hehtaarin lisäalueilla. Pisin kiitotie oli 850 metrin pituinen ja kolme muuta 800 metriä pitkiä. Kiitotiet olivat sorapintaisia ja reuna-alueille kylvettiin nurmikkoa. Kesällä 1939 lentokenttä oli rakennettu valmiiksi ja ensimmäinen vuorolentokone laskeutui Kemiin 16.6.1939 klo 14.30. Sitä ennen oli jo muutamia pienkoneita vieraillut Kemissä. Avajaisjuhlaa vietettiin 18.6.1939 ja läsnä oli ennätysmäärä yleisöä, arviolta noin 8000 henkeä. Menestykseen lienee vaikuttanut lentonäytös. Aero Oy:n reittiliikenne reitillä Helsinki-Tampere-Vaasa-Kemi alkoi kesäkuussa 1939 ja jatkui talvisodan alkuun asti. Talvisodan jälkeen kesällä 1940 avattiin uusi 1300 kilometriä pitkä lentolinja Helsinki Tampere-Vaasa-Oulu-Kemi-Rovaniemi-Sodankylä-Petsamo. Petsamon kenttä oli Yläluostarin kenttä. Tämä reitti oli talvitaukoa lukuun ottamatta käynnissä aina 21.6.1941 asti, jolloin Pohjois-Suomen kentät otettiin Saksan Luftwaffen käyttöön.

Kemin lentokenttä oli elokuun 1941 loppuun asti suomalaisten hallinnassa ja käytössä, vaikkakin Suomen puolustusministeriö vuokrasi sen Saksan ilmavoimille jo 1.8.1941 alkaen. Luftgaustab Finnland otti kentän ja sen ympäristön hallintaansa. Huollon järjestäminen oli Kemissä parempien liikenneyhteyksien takia helpompaa kuin Rovaniemellä. Kirjallinen vuokrasopimus tehtiin takautuvasti kuitenkin vasta 2.4.1943 niin kuin Rovaniemelläkin. Aluksi Organisaatio Todtin miehet kaivoivat kaapeliojia, asensivat kiitoratojen merkinantolaitteita ja tekivät sähkö- ja puhelintöitä. Suomalaiset armeijan linnoituskomppaniat pidensivät kiitoratoja. Kesän lopulla heidän tilalleen tuli Luftwaffen rakennuskomppania. Myöhemmin Kemin lentokentän pääkiitotietä jatkettiin aina 1700 metrin pituiseksi. Kiitotien leveys oli 60 metriä. Kentän läheisyyteen saksalaiset rakensivat viestikeskuksen puhelinlinjoineen. Lentokentälle rakennettiin kiitoteiden lisäksi lentokonehalleja, korjaamoita, varastoja ja majoitusparakkeja, kaikkiaan yli sata rakennusta. Vuosina 1942 – 1944 lentokentän ympäristöön rakennettiin majoitus-, huolto ja varastoalueita tuhansien miehien tarpeita varten. Kemin lentotukikohdassa oli vuosina 1941 - 1944 keskimäärin noin 70 lentokonetta ja hieman yli 1000 miestä pysyvästi. Vuoden 1943 tietojen mukaan kenttä oli tarkoitettu kolmelle laivueelle eli noin sadalle koneelle ja kiitotiet oli hyvin tehty. Kemin lentokenttä oli toimintakelpoinen kuljetuskoneille, pommikoneille, hävittäjille ja Stuka-syöksypommittajille ja se oli Luftwaffen suurin huolto- ja varikkopaikka Lapissa. Tukikohdan lentokonevahvuus vaihteli suuresti, mutta elokuussa 1944 siellä oli koneita enemmän kuin koskaan. Vahvuudessa oli silloin mm. 38 Ju 87- ja Arado Ar -66 -konetta ja lisäksi kuljetus-, ym. lentokalustoa. Lentotukikohdan lähipuolustusvahvuus oli 750 sotilasta, joskin sirpalesuojat olivat puutteellisia. Tukikohdan oman majoitustarpeen lisäksi Kemissä oli kauttakulkua varten noin 6000 majoituspaikkaa. Kentän läheisyyteen saksalaiset rakensivat myös viestikeskuksen puhelinlinjoineen.

Lentokentälle rakennettiin ainakin 14 pientä lentokonehallia ja yksi iso n. 25 x 40 metrin halli. Lisäksi siellä oli lentokoneiden kompassien kalibrointipaikka. Lentokoneita kentällä oli yleensä muutamia kymmeniä määrän vaihdellessa sotatilanteiden ja siirtojen takia. Eri aikoina siellä oli Junkers Ju -88 pommituslaivue ja tiedusteluyksikkö, Heinkel He 111 -pommituskonelentue, Junkers Ju-52 -kuljetuskoneyksikkö, Junkers Ju-87 (Stuka) -yksiköitä, Dornier Do 24-, Arado Ar-66 ja Ar 199 -meripelastusyksiköiden koneita. Yöpommituksia harjoiteltiin Kemin edustalla Välikarissa vuonna 1944.

Sota-aikana saksalaisten toiminta Kemin lentokentällä oli erittäin vilkasta. Pommituslennot suuntautuivat Neuvostoliiton Muurmannin rautatielle, joka oli tärkein kohdealue. Pommikoneet nousivat ilmaan peräkkäin hyvin lyhyin väliajoin ja kerääntyivät Simon yläpuolelle yhteen ja lähtivät sitten yhdessä matkalle. Kemin lentokentällä toimivat ainakin seuraavat yksiköt:

I. / Kampfgeschwader 30, II. / Kampfgeschwader 30, 8. / Kampfgeschwader 30, 1. / Aufklärungsgruppe 22, I. / Kampfgeschwader 26 ja Sanitäts-Flugbereitschaft 8.

Kentän saksalainen johtoyksikkö oli aluksi Fliegerhorst-Kommandantur E 16/I Kemi (alistettu Rovaniemen Flughafen-Bereichs-Kommando 27/III:lle 2. - 10.1942). Lokakuusta 1942 alkaen Kemissä oli oma johtoyksikkö nimeltään Fliegerhorst-Kommandantur A 214/III Kemi, Seenotstützpunkt (10.1942 - 1.4.1944) ja 1.4.1944 alkaen aina saksalaisten syys-lokakuussa tapahtuneeseen poistumiseen asti Fliegerhorst-Kommandantur A(o) 109/III Kemi (1.4.- 10.1944). Kemin lentokentän komendanttina oli helmikuusta 1942 alkaen 9.1.1944 asti Maj. Theodor von Wilpert ja sen jälkeen Obstlt. Hans-Joachim Thüne ja Generalmajor Methner.

Tutkija Pauli Sutelan laatima piirros Kemin lentokentän alueesta vuonna 1944.

Alkuperäinen piirros: Pauli Sutela, Saksan sotavoimat Kemissä vuosina 1940 – 1944. Kirjassa: Teo Sorri (toim.). Kemissä, Peräpohjolassa ja Lapissa sotavuosina 1939 – 1945. Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu. Kemi 1993. (Lapin maakuntamuseon kokoelmat).

Kemin lentokentän lentokonekompassien kalibrointipaikka. Kuvat: Jaakko Alakulppi/LMM.

 Junkers Ju-88 -pommikone.

 Syöksypommituskone Stuka eli Junkers Ju-87.

Syöksypommituskone Stuka valmiina lähtöön. Kuvat: SA-kuva.

Lentokentällä oli luonnollisesti myös ilmatorjuntayksikkö, jonka käytössä oli vuoden 1943 lopulla 12 kpl 88 mm:n tykkejä ja joitakin kevyempiä ilmatorjuntatykkejä. Saksalaisilla oli vuoden 1944 aikana laaja hajauttamissuunnitelma venäläisten pommitusten pelossa. Sitä ei kuitenkaan ehditty toteuttaa kuin pieneltä osin ennen Suomen irtautumista sodasta. Jatkosodan aikana Kemin kaupunki kuitenkin säästyi pommituksilta eikä se muutenkaan joutunut sotatoimien kohteeksi. Ennen vetäytymistään Kemistä saksalaiset tuhosivat kiitotiet ja suurimman osan rakennuksista. Uuno Hannula kertoi päiväkirjassaan, että lentokentän räjäytykset alkoivat 4.10. klo 17. Vielä vuonna 1966 kentän lähistöltä löytyi 500 kilon lentopommi.

Marraskuussa 1941 Saksan Luftwaffen ylin Suomessa ollut esikunta, Gefechtstab Luftlotte 5, tuli Kemiin. Luftwaffen esikunta toimi lastenkodissa Vilmilässä. Lastenkodissa oli myös upseerikerho ja joitakin upseereja asui talon huoneissa. Lastenkoti paloi kosteiden juhlien seurauksena huhtikuussa 1942. Sen tilalle rakennettiin kaksikerroksinen tirolaistyylinen hirsirakennus, joka myös onnistuttiin polttamaan maan tasalle. Kolmas esikuntarakennus oli sitten tavallinen iso esikuntakäyttöön tehty parakkirakennus, jonka saksalaiset polttivat lähtiessään syksyllä 1944.

Tutkija Pauli Sutelan tekemien arkisto- ja haastattelututkimusten ansiosta tiedetään, että Vilmilään rakennettiin lisäksi asunto- ja varastoparakkeja, autohalleja ja muutamia baijerilaistyylisiä hirsitaloja. Upseereiden asunnoiksi vuokrattiin myös lähellä olevia omakotitaloja. Luftlotte 5:n ylipäällikön kenraalieversti Hans-Jürgen Stumpffin ja hänen palveluskuntansa asunto sijaitsi myös alueella. Suomalaiselta omistajalta vuokrattu talo muutettiin saksalaistyyliseksi ja sen pihalle rakennettiin lämmitettävä kasvihuone. Syksyllä 1943 talon pihalle rakennettiin maanalainen pommisuoja, jossa oli vesijohdot, viemärit ja kaakeloitu kylpyhuone. Marraskuussa 1943 Stumpffin tilalle uudeksi ylipäälliköksi tuli kenraali Josef Kammhuber.

Pohjois-Suomessa toimineen Luftwaffen Luftlotte 5:n joukkojen komentaja kenraalieversti Hans-Jürgen Stumpff on saapunut Saksasta Malmin lentokentälle. Vastassa everstiluutnantii Ilanko. Kuva: SA-kuva.

Lentokentän pohjoispuolelta Kemin maalaiskunnan Lautiosaaresta Luftwaffe vuokrasi myös yksityisten maita. Kesästä 1941 alkaen Lautiosaaren alueella rakennettiin teitä, asunto- ja varastoparakkialueita, bensiini-, hiili- ammus- ja pommivarastoja, ilmatorjuntabunkkereita, harjoituskenttiä, ampumahautoja, 2,5 km:n pituinen kenttärata, korjaamo- ja huoltamohalleja, lentokonesuojia ja -halleja, soranottopaikkoja, kivilouhimoita ja betonisia asemia. Pommivarastosta Akkunusjoen rannalta johtivat rullaustiet lentokentälle. Ampumaharjoituksia saksalaiset pitivät ampumaradalla ja Akkunusjoen paloaukealla.

Lentokentällä tai sen lähellä oli vuodesta 1942 alkaen myös tutka-asema, jonka koodinimi oli "Kiebitz". Tämä asema siirrettiin 25.9.1944 Purnumukkaan. Lentoliikenteen radiopeilausasemat rakennettiin Pölhöön, Juokualle ja Murhaniemelle, lähiliikenneasemat Vilmilään, Laurilaan ja Pajusaareen. Rytikarissa oli viihdeohjelmistoon tarkoitettu radioasema. Lentokentän töissä oli suomalaisia palkattuja työntekijöitä ja sotavankeja. Kentän ympäristöön rakennettiin 1943 – 1944 sahoja, voima- ja paloasemia ja kasattiin lautatarhoja. Lentokentän taakse suunniteltiin myös ison sotilaiden lepokeskuksen rakentamista. Sen rakentaminen jäi toteutumatta sodan käänteiden vuoksi.

Muut toimipisteet kuten ampumatarvikevarikko, sotasairaalat, kenttäpostitoimisto, radioasemat, sotavankileirit ja huoltokeskus, jossa olivat kenttämakasiinit, Luftwaffe sijoitti eri puolille Kemin kaupunkia ja osin maalaiskunnan alueelle. Vuoden 1941 loppupuolelta alkaen Luftwaffen sotasairaalana toimi Paattion kansakoulu. Kaupungin lihantarkastamo oli myös heidän käytössään.

Karihaaran koulun piha-alueelle Luftwaffen Feldbauamt Kemi teki 16.2.1942 suunnitelman parakkialueen rakentamiseksi. Alueelle piti rakentaa miehistön asunto-parakki/kanttiini ja toinen kuljettajien asuntoparakki miehistölle, keittiöparakki, kanttiini, käymälä, kolme moottoriajoneuvohallia, autotarvikevarasto ja vaatetus- ja tarvikeparakki Luftwaffen ilmatorjunta yksikön esikunnalle Stab schwere Flak-Abteilung 641 (kenttäpostinumero L06289). Karjalahden koululle ja sen alueelle Luftwaffen Feldbauamt Kemi majoitti yksikön 1. Kompanie Luftwaffen-Bau-Bataillon 9/XII (kenttäpostinumero L25750). Koulun lisäksi miehistöä majoitettiin koulun lähelle rakennettaviin kahteen majoitusparakkiin. Lisäksi alueelle rakennettiin käymälät ja työjärjestö R.A.D.:n yhteisökotiparakki.

 Asiakirja: Kemin kaupunginarkisto (KKA).

Asiakirja: KKA.

Kemin lentokentän tyhjentäminen aloitettiin syyskuun alkupäivinä 1944. Ilmeisesti Kemin lentokentältä lähti 6.10.1944 rakettiohjuksilla varustettu nelimoottorinen Focke-Wulf FW 200 C-8, joka ampui rakettinsa Tornion Pirkkiössä olevia suomalaisia maihinnousun tehneitä joukkoja kohti.  Suomen ilmavoimat otti kentän haltuunsa 9.-10.10.1944.  Sodan jälkeen nimismiehet ja arvioimislautakunnat joutuivat tekemään selvityksen saksalaisten parakeista ja omaisuudesta valvontakomissiota varten. Vilmilän lastenkodin alueelle jäi ehjiksi viestivarasto, varastoparakki, koju, kolme asuinparakkia ja toimistoparakki. Asuinparakit olivat levyparakkeja, muut lautaparakkeja.

Lentokentän alueelle jäi ehjäksi neljä suomalaisten parakkia, jotka olivat olleet saksalaisten käytössä ja 22 saksalaisten omaa parakkia tai muuta rakennelmaa. Näissä parakeissa oli ollut seuraavanlaista toimintaa: Kolme levyparakkia oli esikunnan käytössä. Lisäksi alueella oli lautarakenteinen hevostalli, kaksi levyparakkiruokalaa, kaksi lautaparakkiruokalaa, kolme lautaparakkivarastoa, yksi levyparakkisairaala (8 x 30 metriä), lautaparakkimyrkkyvarasto, kaksi lautaparakkisaunaa, lautaparakkipumppusuoja, sekä seuraavat levyparakit, joita olivat kaksi sotilaskotia, varusvarasto, muuntajarakennus, autotalli, tekninen varasto, esikuntakomppanian parakki, työhuoneparakki, majoitusparakki ja moottorivarasto. Sotilaskodit olivat kooltaan 6,5 x 31 metriä ja 6,5 x 20,8 metriä. Isoin ruokala oli kooltaan 12,5 x 41,9 metriä, mikä lienee ollut alueen isoin parakkirakennus.

Lähtiessään syksyllä 1944 saksalaiset tuhosivat lentokentän kiitoratoja ja mm. taustalla näkyvän lentokonehallin. 

Saksalaiset tuhosivat myös ne vioittuneet omat lentokoneensa, joita he eivät voineet viedä lentämällä pois. 

Kuvat: SA-kuva.

Lentokentän lentokonehallin jäänteet. Kuva: Jaakko Alakulppi/LMM.

Saman lentokonehallin seinän jäänteitä toisesta kulmasta. Kuva: Aki Jääskö.

Ilmeisesti saksalaisten ammusvaraston paikka. Vasemmalla on maavalliin tehty betoninen oviaukko. Itse rakennus lienee sodan jälkeen tehty. Kuva: Aki Jääskö.

Kemin kaupungin ja esikaupunkien alue

Heerin eli maavoimien esikunta sijaitsi Rovaniemellä, mutta Kemissä oli huoltojoukkojen komppania (Betreuungs-Kompanie) ja asemapaikka (Betreuungsstelle), sotasairaala, kaksi sotilaskotia ja kenttäpostitoimisto. Huoltojoukkojen toimintaan kuului elintarvikejäähdyttämö, erilaiset materiaalivarastot, autokorjaamot, hevosvarikko ja hevossairaala. Sairaalajuna, jonka henkilökuntana oli sekä suomalaisia että saksalaisia lääkäreitä, sairaanhoitajia ja lääkintämiehiä, toi Kemiin ja Tornioon haavoittuneita. Junan sijoituspaikkana oli aluksi Rovaniemi, mutta 9.3.1942 alkaen Tornio. Kun juna myöhemmin 1942 siirrettiin Karjalan Kannakselle, potilaita tuotiin Kemiin kuusimoottorisella vesilentokoneella.

Kemin julkisista rakennuksista useimmat joutuivat heti jatkosodan alussa Saksan sotavoimien käyttöön niin kuin mm. Rovaniemellä. Kemistä tuli Rovaniemen ohella tärkein saksalaisten sotasairaalakeskus (Kriegslasarett 1/521) Pohjois-Suomen alueella. Sotasairaaloita oli toki muuallakin Lapin alueella, mm. Ivalossa. Suomalaisia sairaanhoitajia ja muuta lääkintähenkilökuntaa oli saksalaisten palveluksessa Kemissä iso määrä. Ainakin syksyllä vuonna 1941 heille kuuluvien majoituskorvaussaatavien kanssa oli jostain syystä suuria ongelmia, kun saksalaisten muuten tehokas hallinto-organisaatio tökki pahasti.

Ote nimismies M. Kosolan 18.12.1941 tekemästä raportista koskien Kemin kaupungin alueella saksalaisten palveluksessa olevien suomalaisten sairaalahenkilökuntaan kuuluvien lottien majoituskorvauksia. 

Asiakirja: Oulun maakunta-arkisto.

 Kemin yhteislyseo toimi saksalaisten sotasairaalana. Sen edustalla oli myös sankarihautausmaa ja piha-alueella  ainakin neljä saksalaisten parakkia. Kuva: SA-kuva.

Vuokrasopimuksella, joka laadittiin 15.6.1941, saksalaiset saivat haltuunsa sotasairaaloiksi ensin Kemin ammattikoulun (250 paikkaa) ja Kemin keskuskansakoulun (450), myöhemmin Kemin lyseon (550), Työkeskus Toivolan (250), apukoulun (100), Kemin Pirtin (200), Kemin työväentalon (180) ja yleisen sairaalan (400). Saksalaisten majoitukseen vuokrattiin Karjalahden kansakoulu (250 henkilöä), Klubi-Hotelli (30), Matkustajakoti Turisti (30) ja Matkustajakoti Kaleva (30). Kalevassa oli lisäksi saksalainen sotilaskoti. Kemin kaupunki vuokrasi 19.11.1941 alkaen saksalaisille Sauvosaaren keskusurheilukentän, jonne rakennettiin 10 sairaalaparakkia. Näissä oli yhteensä 500 paikkaa sairaille ja haavoittuneille. Samana päivänä vuokratulle Ruutinrannan pallokentälle rakennettiin sotasairaalan vaatevarasto.

Tiihosen perikunnan talossa oli saksalaisten vaatekorjaamo ja elokuvateatteri Kivalossa oli joinakin päivinä saksalaisille varattuja elokuvanäytäntöjä. Helmikuussa 1942 saksalaisille vuokrattiin Syväkankaalta neljä ns. ruotsalaistaloa upseereiden asunnoksi. Kemi Oy:ltä vuokrattiin Karihaarasta huoneistoja saksalaisten asunnoiksi ja kenttäpostitoimiston käyttöön sekä virkamieskerho kokonaan Luftwaffen sotasairaalaksi. Upseereita asui lisäksi yksityisten vuokraamissa asunnoissa. Helmikuussa 1942 kaupungintalon ja rautatieaseman väliseltä alueelta saksalaiset vuokrasivat alueen kenttäpostitoimistoa varten ja tenniskentän vierestä alueen hevosvarikkoa varten. Kemin rautatieaseman läheltä saksalaiset vuokrasivat myös valtion maita sotilaskäyttöön. Kemissä toimi myös kenttäpostivirasto Feldpost Amt 228.

Kemin työväentalolla oli saksalaisten yksi sotasairaala. 

Kemin ammattikoululla oli myös yksi sotasairaala. 

Aseveljien yhteinen Kahvi-Korsu  -kahvila ja ampumarata Kemin torilla. Kuvat: SA-kuva.

Helmikuussa 1942 kaupungintalon ja rautatieaseman väliseltä alueelta saksalaiset vuokrasivat alueen kenttäpostitoimistoa varten ja tenniskentän vierestä alueen hevosvarikkoa varten. Kemin rautatieaseman läheltä saksalaiset vuokrasivat myös valtion maita sotilaskäyttöön.

Kemin rautatieaseman saksalaisparakkeja toukokuussa 1943. Kuva: Kemi Shipping Oy.

Kaupungintalon katolta otettu valokuva, jossa Kemin asema ja sen edustalla olleita saksalaisten tuhoamia omia parakkeja. Kuva: SA-kuva.

Syksyllä 1941 saksalaisille vuokrattiin Hahtisaaren ja Kiikelin väliltä vesialue meripelastus- ja torpedovesitason käyttöön ja Hahtisaaren pohjoisrannalta alue sen varaosaparakkia ja miehistön asuinparakkia varten. Hahtisaaren ranta-alueilta saksalaiset vuokrasivat alueita polttoainesäiliöitä ja vesilentokoneiden korjaushallia varten. Ajoksen satama-alueelta kaupunki vuokrasi saksalaisille helmikuussa 1942 viisi asuntoparakkia ja hevostallin. Muutoin Kemin satama ei ollut tarpeeksi syvä saksalaisten isompaan käyttöön, eikä syväsatamaa ehditty saada tehtyä ennen sodan päättymistä. Vallitunsaareen saksalaiset perustivat sota- ja rangaistusvankileirin, jossa oli yleensä noin 700 vankia kerrallaan. 

Kemin satama-aluetta, jota saksalaiset ehtivät jonkun verran tuhota. Kuva: SA-kuva.

Pajusaaren pohjoispäästä Kemi Oy antoi vuokralle maa-alueen saksalaisten radioasemaa varten. Puolustusministeriö otti pakko-otolla haltuunsa Nobel Standard Oy:n ja Shell Oy:n isot polttoainesäiliöt ja luovutti ne Saksan sotavoimien käyttöön.

Kun saksalaisten rakennustoiminta edistyi, he luovuttivat vuoden 1942 loppupuolella ja vuoden 1943 aikana ammattikoulun, Karjalahden ja Karihaaran kansakoulut takaisin suomalaisten käyttöön. Saksalaiset varasivat Kemistä majoituskapasiteettia kauttakulkua varten noin 6000 henkilölle. Kemin kaupungin alueella olleiden saksalaisten vuokraamien parakkialueiden ja rakennusten tiedot, jotka on edellä olevassa osiossa lueteltu, perustuvat tutkija Pauli Sutelan tekemiin arkisto- ja haastattelututkimuksiin.

Luftwaffe vuokrasi joskus vuoden 1943 kevään tai kesän aikana ilmeisesti Kemi Oy:n Pajusaaren sulfiittispriitehtaalta laboratorion, joka oli Lufttanklager Berlin L14401:n alainen laboratorio. Kenttäpostinumero viittaa kentän saksalaiseen johtoyksikköön, joka oli tuolloin Fliegerhorst-Kommandantur A 214/III Kemi (10.1942 - 1.4.1944) ja sittemmin nimeltään Fliegerhorst-Kommandantur A(o) 109/III Kemi (1.4. - 10.1944). Laboratorion tehtävänä oli kaiketi tutkia sulfiittispriin soveltuvuutta lentokoneiden poltto- ja voiteluaineina erityisesti talviolosuhteissa. Sulfiittispriitä valmistettiin sota-aikana lukuisissa suomalaisissa tehtaissa pääasiassa Suomen puolustusvoimien tarpeisiin mm. polttoaineeksi. Saksalaisille sitä tuskin meni paljoakaan, jos yhtään. Kemi Oy:n sulfiittispriitehdas valmistui vuonna 1942 ja avattiin tuotannolle maaliskuussa 1943 ja se toimi jonkin aikaa vielä sodan jälkeenkin. Saksalaisten laboratorio, joka oli todennäköisesti täysin erillinen laitos, sai varmaankin materiaalinsa Kemi Oy:ltä, mutta muutoin Kemi Oy:llä tuskin oli paljonkaan tekemistä tämän laboratorion kanssa muuten kuin siten, että se sai hyvät vuokratulot vaikeina aikoina. Kemi Oy:n toimintakertomuksissa ei asiasta mainita sanallakaan. Laboratorion toiminta lienee loppunut viimeistään elokuun loppupuolella 1944.

Kemin Pikku-Berliini sijaitsi Hepolan kaupunginosan pohjoispuolella. Satamankankaalla on vielä poteroiden ja taisteluhautojen jäänteitä. Se oli Pikku-Berliinin tukikohdan harjoittelualue.

Nimismiehen tai arvioimislautakunnan vuonna 1945 tekemässä selvityksessä valvontakomissiota varten, Kemin varsinaisen kaupungin osalta todettiin seuraavia asioita liittyen saksalaisten parakkeihin. Yhteislyseon pihalle jäi neljä parakkia, joista yksi oli keittiö- ja yksi varastoparakki sekä kaksi asuntoparakkia. Urheilukentän ympäristöön jäi täisauna ja yksi asuntoparakki. Apukoulun pihalle jäi keittiöparakki. Hahtisaareen ja yleisen sairaalan alueelle jäi kaksi varastoparakkia. Ammattikoulun alueelle jäi täisauna. Keskuskansakoulun pihalle jäi kaksi asuntoparakkia, täisauna ja tavallinen sauna. Valion meijerin luo jäi toimisto/varastoparakki. Rautatieaseman ja Valion väliselle alueelle jäi asuntoparakki, varastoparakki, sauna, autotalli ja käymäläparakki. Kaikki nämä parakit olivat joko kiinteitä tai siirrettäviä levyparakkeja paitsi kolme viimeksi mainittua olivat kiinteitä lautaparakkeja.

Valvontakomissiolle tehdyssä raportissa Kemin esikaupunkialueella olevia jotakuinkin ehyitä parakkeja oli seuraavasti. Seurakunnan Työkeskus ”Toivolassa” oli yksi asuntoparakki, ”Suojalassa” oli asunto/varastoparakki, ”Väinölässä” kaksi autohallia ja autokorjaamo ja Karihaaran virkamieskerhon pihalla asunto/keittiöparakki. Nämä kaikki olivat kiinteitä levyparakkeja. Vallitunsaareen jäi viisi vajaa, yksi varasto (kiinteä levyparakki), kaksi saunaa, yksi keittiöparakki (kiinteä levyparakki) ja neljä asuinparakkia (kiinteitä levyparakkeja).

Osan parakeistaan saksalaiset tuhosivat itse ja säilyneet parakit otettiin armeijan, eri valtion ja Kemin virastojen, Lapin tie- ja vesipiirin, Sotasaalisosaston ja joidenkin yritysten, kuten Kemi Oy:n, Pohjolan Liikenteen ja Cyklop Oy:n sekä mm. Suomi-Neuvostoliitto -seuran käyttöön. Yksi toisensa jälkeen parakit on purettu tai myyty rakennustarvikkeiksi 1940-luvulta alkaen. Nykyään Kemin lentokentän takamaastosta löytyy saksalaisten tukikohdan raunioita samoin kuin rakennuksen pohjia ja maanalaisia tunneleita. Rovan uuden asuinalueen vieressä oli usean kymmenen neliömetrin suuruinen betonilaatta, joka on ilmeisesti toiminut saksalaisten ilmatorjuntatykin alustana.

Kemin maalaiskunnan alue

Silloin kun saksalaisten lomalaisten kauttakulkuliikenteen reitti kulki Kemin maalaiskunnan lävitse, saksalaisten vaikutus paikkakunnan elämään oli vähäinen. Kaikki muuttui syksystä 1941 alkaen kun kunnasta tuli Saksan 20. Vuoristoarmeijan majoitus-, varasto- ja huoltopaikka. Saksalaisia sotilaita majoittui maalaiskunnan alueelle arviolta 1500 henkilöä. Valtaosa pysyvästi oleskelevista sotilaista oli itävaltalaisia alppijääkäreitä. Tosin myös Luftwaffella oli huoltojoukkojen sotilaita majoitettuna maalaiskunnan puolella. Kemin maalaiskunnan alueella saksalaisilla yksiköillä oli Laurilan männikössä maanviljelijä Otto Laurilalta vuokratulla maa-alueella iso Technische Verwaltungs-Kp. Oblt. (W) Krügerin parakkileiri  nimeltään Gerätelager Laurila, joka siirtyi vuonna 1943 Misiin ja sillankorvassa ilmatorjuntayksikkö, jonka vahvuus oli arviolta 500 sotilasta. Laurilan männikössä ja Kallijärven ympäristössä majoittui leipomokomppania Bäckereikp. 512. Leipomo sijaitsi nykyisen vanhustentalon paikalla. Laurilassa tuholta säästyi ainakin Otto Laurilan maalla olleet seitsemän asuntoparakkia ja yksi ruokalaparakki.

Liedakkalassa oli Armee Verpflegungsamtin (A.V.A. 517) 7.7.1941 pystyttämä Armee Verpflegungslager, jossa toimi yksi A.V.L.-Gruppe, sekä rehuvarasto ja lentokonekorjaamo. Liedakkalan koululla majoittui alppijääkäriyksikkö Kompanie Oberleutnant Kallee ja Liedakkalassa oli myös lentomajakka. Alapaakkolan monissa taloissa oli majoitettuna sotilaita ja Kalkkimaan radan varressa oli jo aiemmin mainittu heinä- ja olkivarasto. Törmän Purnuvaarassa oli suuntima- ja viestiasema ja Lautiosaaressa Pölhön lähettyvillä 200 auton kuljetuskomppanian miehistön majoitus. Näillä oli oma kanttiini ja aliupseerikerho Pölhön navetassa. Pölhön koulussa toimi saksalaisten upseerikerho. Mikkolan mutkassa oli pieni sairaala. Pommivarastoja oli Tolosenmäellä, Saarenkylänkankaalla, Sivakkavaarassa, Anterovaarassa ja Tuiskuvaarassa. Ala-Tornion puolella Kallinkankaalla (Hirsikankaalla) oli iso hevos- ja muulisairaala ja tallialue, joka oli mitoitettu usealle tuhannelle eläimelle. Sieltä tuli runsaasti liikennettä myös Kemin maalaiskunnan alueelle.

Liedakkalan koulu oli saksalaisen alppijääkäriyksikön majoitustilana. 

 Hienosti tehty tienviitta Liedakkalan koulun portin vieressä. Koulussa majoittui Kompanie Oberleutnant Kallee.

 Alppijääkärit Liedakkalan koulun pihalla. Kuvat: Lapin maakuntamuseo.

Kun saksalaiset saapuivat maalaiskunnan alueelle syksyllä 1941, he asettuivat aluksi asumaan pääasiassa yksityistaloihin, Keminsuun nuorisoseuran talolle ja työväentalolle. Keväällä 1942 rakennettiin parakkikylää Laurilaan sekä Lautiosaaren puolelle. Upseeristo olisi halunnut asua yksityistaloissa, mutta se kiellettiin marraskuussa 1942. Kemin maalaiskunnan alueella kuten muuallakin saksalaiset palkkasivat paikallisia työvoimaksi mm. hevosmiehiksi, pesulaan ja erityisesti Kemin lentokentälle. Kentällä oli enimmillään noin 500 suomalaista henkilöä työtehtävissä. Sekatyömies sai palkkaa saksalaisilta 18 markkaa tunnissa, kun valtion hommissa palkka oli vain 12 markkaa.

Muuta toimintaa maalaiskunnan alueella oli mm. jouluna 1942 järjestetty roomalais-katolinen messu. Lottien kanttiini toimi lentokentällä, Liedakkalassa järjestettiin soittotilaisuuksia ja Pölhön aliupseerikerholla oli juhlia, joihin kutsuttiin myös paikallisia mukaan.

Saksalaiset tuhosivat suurimman osan Kemin maalaiskunnan alueella olevista omista parakeistaan viimeistään lokakuun alussa. Tuiskuvaarassa olleen pommivaraston saksalaiset tuhosivat räjäytyksin. Valvontakomissiolle tehdyn raportin mukaan ainakin Lautiosaaren lastenkotia vastapäätä olevalle alueelle jäi kuusi vajaa, yksi toimistoparakki (kiinteä levyparakki), sauna ja keittiöparakki (kiinteä levyparakki). Vaikka maalaiskunnassa ei käyty varsinaisia taisteluita, aineellisia vahinkoja tuli runsaasti. Saksalaiset tuhosivat paitsi julkisia rakennuksia myös ensimmäistä kertaa suomalaisten siviiliasumuksia ja omaisuutta järjestelmällisesti kaiketi juuri kostoksi suomalaisten 1.10. tekemälle yllätyshyökkäykselle. Maalaiskunnan asukkaita joutui lähtemään evakkoon ja nelisensataa ihmistä jäi kodittomiksi. Pahimmat tuhot olivat Liedakkalassa. Maalaiskunnan kunnantoimisto ja Laurilan rautatieasema räjäytettiin kappaleiksi.

Liedakkalan parakin jäänne. Kuva: Aki Jääskö.

Lapin sodan taistelut Kemissä

Tilanne muuttui niin Kemissä kuin muuallakin Lapin alueella, kun Suomi solmi ensin aselevon (4.9.1944) ja sitten välirauhansopimuksen (19.9.1944) Neuvostoliiton kanssa. Pääasiassa Pohjois-Suomen alueella olleet saksalaiset joukot piti aseleposopimuksen mukaan riisua aseista. Saksalaiset alkoivat evakuoida joukkojaan syyskuun puolivälin tienoissa. Myös sotamateriaalia alettiin kuljettaa yötä päivää pohjoiseen mm. lentokoneilla. Saksalaiset jopa maksoivat vuokria ja palkkoja ennen lähtöään. Saksalaisten meriliikenne Kemissä päättyi 21.9.1944. Syyskuun 24. päivän jälkeen saksalaiset alkoivat varustautua mahdollista suomalaisia vastaan käytävää sotaa varten ja varustivat asemiaan. He ottivat myös kemiläisiä panttivangeiksi yrittäessään pakottaa suomalaiset päästämään heidät lähtemään rauhassa. Panttivangit vapautettiin lopulta 11.10.1944 Jaatilassa. Lapin sodan alkaessa suurin osa Kemistä oli saksalaisjoukkojen valvonnassa. Suomalaisia joukkoja oli ainoastaan Luttojoelta siirretty pataljoonan vahvuinen Osasto Pennanen. 

Saksalaisen divisioonan komentajan antama kuulutus Kemin kaupungin asukkaille.

Taistelu Kemin kaupungista alkoi 1. lokakuuta aamuyöllä kello kaksi, samana päivänä jolloin tehtiin Tornion maihinnousu. Suomalaiset valtasivat Ajoksen saaren ja Kraaselin sillan pienen taistelun jälkeen. Sillan saksalaiset kuitenkin valtasivat heti aamulla takaisin.

Suomalaisten lisäjoukkoja saapui Veitsiluotoon ja sai yhteyden osasto Pennaseen. Hyökkäysvalmistelut aloitettiin vasta, kun 15. prikaatin pääosat olivat saapuneet Kemiin 6. lokakuuta. Suomalaisten hyökkäys kaupungin itäpuolen metsistä 7.10. yllätti saksalaiset. Kiivaiden taistelujen jälkeen saksalaiset jäivät lähes saarroksiin, mutta osa onnistui kuitenkin pakenemaan kaupungista. Vangiksi suomalaiset saivat 500 saksalaista. Suomalaisten tavoitteena oli saada haltuunsa Kemijoen ylittävät sillat ja lentokenttä ehjinä, mutta saksalaiset ehtivät ne tuhota. Yksityisten omistamia rakennuksia he eivät kuitenkaan Kemin kaupungissa tuhonneet.

Vangiksi saatuja saksalaisia matkalla vankien kokoamispaikkoihin. Vangit lähetettiin myöhemmin Neuvostoliittoon pakkotyöleireille, joista useimmat eivät palanneet takaisin. Kuva: SA-kuva.

Saksalaiset pommittivat teollisuuslaitoksia syöksypommittajillaan. Kolmetoistakerroksisen ja 51 metriä korkean Kemin kaupungintalon saksalaiset yrittivät tuhota räjähdyspanoksin. Se oli kuitenkin poikkeuksellisen vahvarakenteinen eikä kaatunut. Niinpä se on edelleen kunnostettuna alkuperäisessä käytössä. Taistelujen yhteydessä monia rakennuksia tuhoutui, muun muassa Karihaaran kansakoulu, mutta muuhun Lappiin nähden Kemin kaupunki selvisi Lapin sodasta vähäisemmillä vaurioilla. Asuinrakennuksia tuhoutui 76. Saksalaisten tappiot taisteluissa olivat satoja kaatuneita. Suomalaiset menettivät kaatuneina tai haavoittuneina yhteensä noin 500 miestä.

 Kemin vuonna 1903 valmistunut rautatieasema säilyi särkyneitä ikkunoita lukuunottamatta varsin ehjänä. Ratapihalla olevat rautatiekiskot kärsivät vaurioita pommituksissa.

Kemin ratapihan räjäyttämiseen tarkoitettuja lentopommeja aseman laiturilla.

Kemin räjäytetyn rautatiesillan merkinantolaitteita ja tienviittoja.

Kemin kaupungintalo, jonka saksalaiset yrittivät räjäyttää, mutta joka riittämättömän panostuksen takia jäi kuitenkin pystyyn. Kuvat: SA-kuva.

Lähteitä:

Sampo Ahto. Aseveljet vastakkain – Lapin sota 1944–1945 Helsinki 1980.

Jaakko Alakulppi. Lapin ilmailuhistoria I. Enontekiön kuumailmapallosta 1799 Lapin ilmasotaan 1944 – 1945. Lapin maakuntamuseon julkaisuja 9. Vaasa 2004.

Ossi Anttonen & Hannu Valtonen. Luftwaffe Suomessa – in Finland 1941 - 1944. Osa 1. Helsinki 1976.

Ossi Anttonen. Luftwaffe Suomessa – in Finland 1941 - 1944. Osa/Vol. 2. Helsinki 1980.

AOK 20. Abt. Iva. Tätigkeitsbericht. O.U., den 8. Juli 1941. Anlagen zum Tätigkeitsbericht, AOK 20, O.Qu. 16.5.-31.12.1941. AOK 20, 16103/8. T-312, R-997. U.S. National Archives and Records Administration (NARA). Mikrofilmi.

AOK 20. Anlage zu Geb.AOK 20/O.Qu./Ia Nr. 52/44 g.Kdos.-Chefs. v. 10.3.44. Oberkommando der 20. (Gebirgs-) Armee O.Qu./Ia Nr 52/44 g.Kdos.-Chefsache. A.H.Qu., den 10.3.1944. Kriegstagebuch (Geb.) A.O.K.20 Ia. Chefsachen-Anlagen-Band 1.1.44 - 30.6.44. T-312 R-1056. NARA. Mikrofilmi.

AOK 20. Kriegstagebuch 24.7.1943. AOK 20, O.Qu. 1.7.-31.12.1943. AOK 20, 43871/19. T-312 R-1048. NARA. Mikrofilmi.

AOK 20. Besondere Anordnungen für die Versorgung Nr. 99. Oberkommando der 20. (Geb.) Armee. O.Qu./Qu.1 Lfd. Nr. 545/42. O.U., den 4.6.1942. AOK 20, 27252/40. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu. Besondere Anordnungen für die Versorgung. 1 Apr – 25 Aug 1942. T-312 R-1024. NARA. Mikrofilmi.

AOK 20. SS-Division Nord. Kriegstagebuch 1.4.-31.12.1941 II/I. Abtn. Ia. Ib. IVb, V. T-354 R-139 NARA. Mikrofilmi.

Matti Eräpuro. Kemin lentoasema toiminut 40 vuotta. Käsikirjoitus 1979. Jaakko Alakulpin aineisto/LMM.

Http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Kasernen/Finnland/KasernenKemi-R.htm.

Http://www.lexikon-der-wehrmacht.de/Personenregister/S/StumpffHJ.htm.

Marianne Junila. Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Helsinki 2000. Bibliotheca Historica 61.

Kemin kaupungin majoituslautakunnan arkisto. Kemin kaupunginarkisto.

Pentti Koivunen, Jouko Vahtola, Reija Satokangas & Martti Itkonen. Toim. Reija Satokangas. Keminmaan historia. Jyväskylä 1997.

Mika Kulju. Lapin sota 1944 - 1945. Juva 2013.

Jukka Kulomaa. Käpykaartiin? 1941 – 1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Helsinki 1995, 74 – 76. 

Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:5. Saksalaisten majoitusasiat 1941 – 1944. Nimismies M. Kosolan sotilasmajoituksesta tekemiä havaintoja. 18.12.1941. Oulun maakunta-arkisto.

Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. Oulun maakunta-arkisto.

Luftwaffe land units in Finland and Northern Norway 1941 - 1944:
http://www.elisanet.fi/fmp/fmpg_lwland.html

Keijo Pakkala. Kemin valtaustaistelut 1944. Kirjassa: Jatuli XVIII. Kemi 1981.

SS-Kampfgruppe ”Nord”. Div. Nachschubführer. Betr.: Unterkunftsverteilung der Einheiten des Div. Nachschubführers. O.U., den 7.Juni 1941. Kriegstagebuch 1.4. - 31.12.1941 II/I. Abt. Ia. Ib. IVb, V. T-354 R-139. NARA.

Pauli Sutela, Saksan sotavoimat Kemissä vuosina 1940 – 1944. Kirjassa: Teo Sorri (toim.). Kemissä, Peräpohjolassa ja Lapissa sotavuosina 1939 – 1945. Kemin Kotiseutu- ja museoyhdistyksen julkaisu. Kemi 1993.

Sulfiittisprii-tuotanto ja Luftwaffen laboratorio: Yksityinen tiedonanto 15.11.2021. Kemi Oy:n toimintakertomukset vuosilta 1943 - 1944. Sakari Virtanen - Kalervo Katajavuori, Kuvia leivän isästä. Kemiyhtiön taipaleelta 1893 - 1993. Keuruu 1993, passim. Antti Kaukoranta, Sulfiittispriiteollisuus Suomessa vuosina 1918 - 1978. Polar Oy 1981, s. 110 -111.

Hannu Valtonen. Luftwaffen pohjoinen sivusta. Saksan ilmavoimat Suomessa ja Pohjois-Norjassa 1941 – 1944. Jyväskylä 1997, 225 – 226.
 

_______________

English summary: The German Army presence in the Kemi area before and during the Continuation War 1941 – 1944

The city and municipality of Kemi are situated by the Bothnian Bay at the mouth of river Kemijoki in the Finnish region of Lapland.

In August 1940, Finnish and German army authorities agreed that German troops stationed in northern Norway could be transported to and from Germany through northern Finland via harbours on the Bothnian Gulf. During the spring 1941 Finland agreed to be part of a joint Finnish-German operation in northern Finland against the Soviet Union. During the Continuation War the German Army (Luftwaffe and Heer) needed garrison and supply bases all over Northern Finland including the city and municipality of Kemi. There were several military bases, hospitals, warehouses and training areas for troops of Wehrmacht mainly constructed in Autumn 1941 and after. Luftwaffe had their Finnish headquarters (Gefechtstab Luftlotte 5) in Kemi and the airport of Kemi (Kemi Fliegerhorstkommandantur A 214/III, Seenotstützpunkt) was totally in their use. Kemi was also ”a hospital centre” for German troops in Northern Finland.

The cease fire agreement (4.9.1941) and the Moscow Armistice (19.9.1944) between Finland and the Soviet Union required the Finns to break diplomatic ties with Germany and publicly demand the withdrawal of all German troops from Finland by 15 September 1944. Any troops remaining after the deadline were to be disarmed and handed over to the Soviet Union. As the Finns wanted to avoid devastation to their country, and the Germans wished to avoid hostilities, both sides wanted the evacuation to be performed as smoothly as possible. The last German convoy departed from Kemi on 21 September 1944.

Fighting intensified on 1 October 1944, when the Finns launched a risky seaborne invasion near Tornio. The landing had originally been planned as a diversionary raid, with the main assault to take place at Kemi, where the Finnish battalion-sized Detachment Pennanen (Osasto Pennanen) was already in control of important industrial facilities on the island of Ajos. The Finns attacked Kemi on 7 October 1944, attempting to encircle the Germans with a frontal attack by the 15th Brigade and an attack from the rear by Detachment Pennanen. Though Finnish forces took several hundred prisoners and the Germans lost hundreds of men dead or wounded, they failed to prevent the Germans from demolishing the important bridges over the Kemijoki river once they began their withdrawal on 8 October. Also Finnish troops had hundreds of casualties.

During the Continuation War the city of Kemi was spared from bombings, however during the Lapland War the Germans demolished the bridges of Kemijoki and also tried to explode the city hall of Kemi on 7 th October 1944. However, the city hall was exceptionally sturdy, and it was not demolished. The city hall still functions today in its original task. In the Kemi municipality area especially in Liedakkala the Germans first time destroyed also civilian houses.

German forces in the beginning of October 1944 captured Finnish civilian hostages from Kemi and threatened to kill them unless the Finnish army released German POWs and let their troops go without fighting. The Finns refused to comply and the hostages were released unharmed on 11. October 1944 in Jaatila.