Rovaniemen työväenliikkeen historiaa ensimmäisen 

50-vuotisjakson osalta

© Kalevi Mikkonen 2017

Julkaisijan johdanto

Rovaniemeläinen työväenliikkeen veteraani Antti Mikkonen (1890 – 1977) kirjoitti tämän käsinkirjoitetun Rovaniemen Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen historiikin vuonna 1955. Kirjoitus on mielenkiintoinen varhainen katsaus rovaniemeläisen työväenliikkeen historiaan. Olen puhtaaksikirjoittanut tämän kertomuksen setäni Pentti Mikkosen hallussa olevan alkuperäisen käsikirjoituksen papereista sellaisenaan. Koska käsikirjoitus perustuu monelta osin muistitietoon, siinä voi ehkä olla joitakin virheitä ja puutteita. Olen lisännyt valokuvat, väliotsikoita ja joitakin selventäviä sanoja tarpeen mukaan. Olen myös korjannut muutamien henkilöiden nimiä, jotka ovat tiedossa muista lähteistä.

Antti Mikkonen osallistui työväenliikkeen toimintaan erityisesti ammattiyhdistysliikkeessä jo nuoresta pojasta alkaen. Hän osallistui myös kansalaissotaan vuonna 1918. Hän kuitenkin selviytyi mm. haavoittumisesta, sairauksista ja muista koettelemuksista ja vapautui presidentti K.J. Ståhlbergin myöntämällä yleisellä armahduksella. Kansalaissodan jälkeen hän muutti ensin Kemiin, sitten Rovaniemelle vuonna 1923, sitten Tervolan Louelle ja uudelleen Rovaniemelle 1920-luvun puolivälin jälkeen. Hän työskenteli kirvesmiehenä rakennuksilla ja oli rakentamassa mm. Karjapohjolan taloa, Lapinmaan taloa ja lukuisia muita Rovaniemen entisiä tai nykyisiä rakennuksia. Jatkosodan aikana hän rakensi saksalaisille parakkeja. 

Antti toimi myös aktiivisesti mm. Rakennustyöläisten liiton Rovaniemen osastossa ollen yhdistyksen puheenjohtajakin vuosina 1942 - 1944. Toisen maailmansodan jälkeen hän toimi kauppalan valitsemana edustajana sotavahinkojen arvioimislautakunnassa. Työ käsitti koko Lapin sotavahinkojen arvioimisen. Viimeinen työpaikka oli Rovaniemen kauppalan rakennustoimiston rakennusosastolla esimiehenä. Hän jäi eläkkeelle 70-vuotiaana vuonna 1960.

Jo ennen maailmansotaa ja erityisesti sen jälkeen hän osallistui aktiivisesti myös Rovaniemen Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen toimintaan ollen sen johtavia henkilöitä Rovaniemen jälleenrakennuksen kaudella 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alkupuolella. Hänet valittiin valtuustoon vuonna 1945 ja uudelleen vuosina 1947 ja 1950. Luottamustehtävissä hän toimi mm. omakotilautakunnassa ja sosiaalilautakunnassa. Hän jäi pois SDP:n puoluetoiminnasta sosialidemokraattisen liikkeen hajaannuksen aikoihin 1960-luvun vaihteessa.

Kalevi Mikkonen

________________

Antti Mikkonen

Rovaniemen Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen 

historiikki 50-vuotistaipaleelta 1905 - 1955

Työväenyhdistyksen juhlavuoden 1955 rekvisiittaa. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Johdannoksi

Jos haluaisi kirjoittaa historiallisen muistelman jostain asiasta tai tapahtumasta, pitäisi olla mahdollisimman tarkat muistiinpanot ja asiatiedot, joitten avulla pystyisi laatimaan johdonmukaisen tosiasioihin perustuvan kuvan siitä mistä on kysymys.

Tämän asian kohdalla asiakirjatiedot ovat verrattain niukkoja sekä hataria, joten niiden perusteella on vaikea luoda yksityiskohtaista kuvaa tapahtumista ja niiden kehityksestä. Sen vuoksi on ollut pakko turvautua eri henkilöiltä saatuihin muistitietoihin ja näiden lähteitten avulla luomaan jonkunlainen yhteenveto tapahtumista kuluneen 50 vuoden pituiselta taipaleelta. Kuva jääpi väkisinkin vajavaiseksi, mutta siitä huolimatta toivomme, että se osaltaan valaisee työväen rientoja paikkakunnalla sekä niitä pyrkimyksiä, mitkä ovat työväkeä tehtävissään kannustaneet.

Yhdistyksen perustaminen ja jäsentiedot

Rovaniemen Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen perustamisen aiheutti samat yleiset syyt, jotka ovat olleet leimaa antavia koko Suomen työväenliikkeelle. Rovaniemellä on aina ollut Lappiin nähden keskeinen asema. Sen kautta on kulkenut se työvoima, jota vuosisadan vaiheilla melkoisen suuriksi paisuneet puutavaran hakkuu- ja uittotyöt ovat tarvinneet.

Vaikka Rovaniemi silloin oli verrattain vaatimaton kirkonkylä, asettui tänne melkoisen monta käsityöammatin harjoittajaa ja muita liikemiehiä, joitten keskuudesta löydämme ne henkilöt, jotka antoivat alkusysäyksen järjestyneelle työväenliikkeelle.

Jo alun alkaen on myös metsätyöläisten joukossa ollut henkilöitä, joilla on ollut rohkeutta astua mukaan yhteiseen rintamaan. Suurimman voiman lisän sai järjestötoiminta kun Kemi-Rovaniemi –radan rakennustyöläisiä alkoi vuosien 1906 – 1907 aikana saapua paikkakunnalle.

Yhdistyksen varsinaiset syntysanat lienee lausuttu kauppias Heikki Marttilan omistamassa kahvilassa käydyissä keskusteluissa. Jo vuoden 1905 alkupuolella eräässä keskustelutilaisuudessa päätettiin perustaa paikkakunnalle työväenyhdistys. Asiaa valmistelemaan ja jäsentenhankintaa varten valittiin toimikunta, johon tuli ainakin kauppias Heikki Marttila, Olli Tervo ja Viktor Perälä. Hyvin luultavaa on, että siihen ovat kuuluneet myös Juho Kemppainen, Mikko Isokoski ja räätälimestari E. Suhonen.

Varsinainen perustava kokous pidettiin 27.9.1905, mutta (Sosialidemokraattiseen) puolueeseen yhdistys liittyi vasta 27.1.1907. Yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Heikki Marttila. Johtokunnan muista jäsenistä ei ole luotettavia asiatietoja. Myöhemmässä vaiheessa ennen vuotta 1918 ovat yhdistyksen puheenjohtajina olleet ainakin Pekka Komulainen ja Aukusti Holopainen.

Kansan Tahto 30.1.1907. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Sos.dem. puolueelle tilitetyistä jäsenmaksuista selviää yhdistyksen jäsenmäärä seuraavasti:

1907 Miehiä 97, Naisia 15, yhteensä 112.

1908 Miehiä 102, Naisia 18, yhteensä 120.

1909 Miehiä 70, Naisia 30, yhteensä 100.

1910 Miehiä 59, Naisia 4, yhteensä 63.

1912 Miehiä 51, Naisia 38, yhteensä 89.

1915 Miehiä 57, Naisia 14, yhteensä 71.

1916 Miehiä 131, Naisia 51 yhteensä 182.

Kansallinen onnettomuutemme veljessota 1918 raivosi katkerana myös Lapissa. Sodan jälkiseurauksissa n. 10% yhdistyksemme jäsenistä joutui voittaneen puolen koston uhriksi. Kaarlo Kurki, Heikki Marttila, Antti Räty, Viktor Pirilä, Leo Pekkala, Martti Nieminen, Lauri Kettunen, Väinö Koskitapio, Matti Ollanketo ja pol.konst. Vauhkonen menettivät henkensä sosialidemokratian puolesta. Kansalaissota on murheellinen sivu Suomen historiassa, mutta se samalla todistaa, että ihminen voidaan tuhota, mutta ei aatetta.

Vuoden 1916 jälkeen puuttuvat jäsentilastot aina vuoteen 1937 saakka. Tähän ei ole syynä se, että järjestötoimintaa ei olisi ollut, koska jo vuonna 1920 Rovaniemen silloisella työväentalon pihamaalla pidettiin kesäjuhlat. Mutta yhdistys on suuntariitojen johdosta roikkunut silloisen Sosialistisen Työväenpuolueen linjoilla ja jäsenyys mihinkään keskusjärjestöön ei ole tullut hoidetuksi, joten voimme katsoa Sosialidemokraattisen Työväenyhdistyksen toiminnan ensimmäisen jakson päättyneen vuonna 1918 alkupuolella puhjenneeseen kansalaissotaan.

Vuoden 1917 vappukulkue lähdössä Renkaan talolta. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Työväenyhdistyksen uudelleen perustaminen

Kansalaissodan jälkeisenä aikana yhdistyksen toimintaan osallistuivat aktiivisesti mm. tuuheapartainen Alex Hyvönen, puhuja, kynämies, filosofi, teoreetikko kuin myös käytännön mies K.O. Iivonen, Ville Kallio, näyttelijä ja myös toiminnan ihminen Greeta Kallio sekä Juho Laukkanen, jonka juureva ja hymyilevä olemus muistutti elävää työväen vääjäämätöntä tahtoa. Vuodesta 1923 alkaen on Frans Hautala hoitanut niin monia järjestötehtäviä, että niistä syntyisi oma historia. 

Keskinäiset erimielisyydet aiheuttivat yhdistystoiminnan lamautumisen. Sen lisäksi väkivaltainen lapualaisliike pyrki työväenrientoja estämään. Yhdistyksen toinen vaihe alkoi sekasortoisissa oloissa lapualaisuuskautena 1931. Silloin tilanne oli kehittynyt siihen, että ne sosialidemokraatit, jotka siihen saakka olivat yrittäneet toimia yhdessä valtaan päässeen kommunistisia aatteita tunnustavan, mutta niistä tietämättömän ja aina hulinoimaan pyrkivän ryhmän kanssa, näkivät parhaaksi palata selvälle sosialidemokraattiselle linjalle ja he perustivat yhdistyksen uudelleen. Muistitiedon mukaan on yhdistystä ollut perustamassa ainakin Johan Bäckström, Juho Laukkanen, Frans Hautala ja Eeva Kerttula.

Vuoteen 1936 saakka ei jäsenmäärä selviä tilastoista, mutta vuonna 1937 se on ollut 30, 1938: 30, 1939: 34, 1940: 26, 1941: 14, 1942: 19, 1943: 19, 1944: 24 ja 1945: 24. 

Vaikka jäsenmäärät näinä vuosina ovat olleet verrattain pieniä, on toiminta ollut määrätietoista ja luonut kestävän pohjan nykyiselle voimakkaalle kehitysvaiheelle, joka voidaan katsoa alkaneen vuonna 1945. Siitä antaa parhaimman kuvan seuraava tilasto jäsenmäärien kasvusta (liitteenä oleva tilasto). (-->Tilasto puuttuu käsikirjoituksesta, huom. KM).

Edellä oleva tilasto ei vielä anna todellista kuvaa jäsenistön määristä, sillä yhdistyksen jäsenistä on siirtynyt osa seuraaviin veljesjärjestöihin: Ammattiyhdistysväen Sos.dem. yhdistys, Henkisen työntekijäin- ja viran ja toimen haltijain Sos.dem. yhdistys ja Rautatieläisten Sos.dem. yhdistys. Nämä muodostavat yhdessä Rovaniemen Sos.dem. Kunnallisjärjestön, jonka runkona yhdistyksemme on. Vielä on yhdistyksemme jäseniä siirtynyt Jaatilan Sos.dem. työväenyhdistykseen, joten siinä puussa on oksia ja muualle vietyjä istukkaita. Yhdistyksemme omassa keskuudessa on myös yhdistys, joka vaatii oman lukunsa.

Naisten työväenyhdistyksen ja naisjaoston toiminta

Aikoinaan on Rovaniemellä toiminut erillinen naisten työväenyhdistys. Sen toiminnasta on vain muistitietoja. Puheenjohtajina ovat toimineet ainakin seuraavat henkilöt: Hanna Katainen, Ida Knuutinen, Elin Paananen ja Liinu Väisänen. Viimeisin sihteeri on ollut Hilda Hautala. Yhdistyksellä on ollut ompelukerho ja oma huvitoimikunta, joten toimintaa on kyllä ollut aikaisemminkin. Siitä johtuen nykyisen naisjaoston toiminnalle on ollut vahva pohja.

Naisten yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Elin Holopainen (myöh. Paananen). 

(Kuva: Pentti Mikkosen valokuva-albumi).

Sosiaalidemokraattisia naisia yhteiskuvassa 1930-luvulla. (Kuva: Pentti Mikkosen valokuva-albumi).

Yhdistyksen jäsenmäärän nopea kasvaminen pakotti suunnittelemaan uusia toiminnanaloja. Kiitollisin niistä oli naisten oma toiminta varsinkin, kun siihen oli mitä parhaimmat edellytykset. Harkinnan tuloksena oli, että yhdistyksen alaisuuteen perustetaan naisjaosto. Kokemus on osoittanut ratkaisun olleen oikean. Samalla kun jaoston toiminta on tukenut yhdistyksen kokonaistoimintaa, on sillä ollut mahdollisuus omien erikoisharrastustensa toteuttamiseen ja siinä se on onnistunut yli odotusten, kun ottaa huomioon ne olosuhteet, joissa kaikki toiminta oli vuonna 1944 tapahtuneen Rovaniemen perusteellisen hävityksen jälkeen tapahtunut. Hävitettiinhän Rovaniemen kauppala vuonna 1944 saksalaisten toimesta niin perusteellisesti, että vain 13 % rakennuksista jäi osittain käyttökelpoisiksi, teistä, silloista ja kulkuvälineistä puhumattakaan. Samoin asukkaat menettivät suurimman osan irtaimistostaan. Kaikki jälempänä mainittu työ on täytynyt suorittaa yhdessä valtavan jälleenrakennustyön rinnalla, mikä ei useinkaan ole jättänyt naisiakaan lepäämään laakereillaan. Tulos on suomalaisen naisen tarmon näyte, joka hakee vertaistaan missä muualla hyvänsä.

Naisjaosto perustettiin vuonna 1946. Perustamisvuoden toimi puheenjohtajana rouva Hellin Väyrynen, vuosina 1947 – 1948 Selma Ollanketo ja vuodesta 1949 alkaen Hellin Väyrynen, joka on toimessa edelleen. Jaoston sihteereinä ovat toimineet Hilda Hautala, Eeva Kerttula ja Aino Honkonen, joka hoitaa tointa edelleen. Talkooemäntinä ovat koko ajan toimineet Nanni Poikela ja Aino Mikkonen.

Jaoston toimesta on järjestetty vuosina 1949 ja 1953 koko Lapin piiriä käsittävät naisten talvipäivät. Lisäksi on osallistuttu Liittojuhlille, naisten kunnalliskursseille ja tehty retkiä kotimaahan, Ruotsiin ja Norjaan. Kerhotoiminta on ollut säännöllistä, lyhyttä kesälomaa lukuun ottamatta. Ompelukerho on toiminut koko ajan ja kokoontuminen on ollut kerran viikossa etupäässä kerhon jäsenten kotona. Näissä tilaisuuksissa on valmistettu kankaita, jotka sitten on myyty joka vuosi pidetyissä myyjäisissä. Varat on käytetty sosiaalisen työn tukemiseen. Kerhoilloissa on myös pidetty luentoja eri aloilta. Luennoitsijoina on ollut mm. lääkäreitä ja terveyssisaria.

Naisjaoston aktiivisia jäseniä 1950-luvun puolivälissä. (Kuva: Pentti Mikkosen valokuva-albumi).

Yhdistyksen poliittinen vaikutus ympäristöön

Jo ensimmäisen vaikean vuoden aikana Rovaniemen Sos. dem. työväenyhdistyksen vaikutus tuntui koko laajan Lapin alueella. Sen antaman herätteen johdosta perustettiin yhdistyksiä Kemijärvelle, Kittilään, Sodankylään ja Sallaan, vieläpä syrjäkyliä myöten. Varhaisimmassa vaiheessa Salla mainitaan Pohjolan punaisena pitäjänä. Sama kehitys on ollut jatkuvana edelleenkin. Kaikkien vaalien edellä on osallistuttu myös ympäristön vaalivalistustyöhön. Onpa uusien yhdistyksien perustamisessa oltu mukana aina Ivaloa myöten.

Se on ikään kuin sisäisestä paineesta johtunutta säteilyä, joka on pyrkinyt luomaan valoa ja parempia elämän mahdollisuuksia laajojen korpien keskellä omaa olemassaolon taistelua suorittavien ihmisten keskuuteen. Tämä työ on vaatinut niiltä ihmisiltä, jotka ovat toiminnan etupäässä kantaneet rajun kuorman ja helteen, paljon aikaa ja sen seurauksena hikeä ja vertakin, mutta ennen kaikkea uskoa työn oikeuteen ja välttämättömyyteen. Tuloksia on mahdoton arvioida numerollisesti eikä se ole tarkoituskaan. Se jääköön myöhemmän ajan tehtäväksi. Oman paikkakunnan kehitykseen sillä on oman toiminnan ulkopuolellakin ollut suorastaan suuntaa antava merkitys.

Taiteellinen ja kulttuurillinen toiminta

Puhtaasti yhteiskunnallisten toimintamuotojen ohella työväenyhdistyksessä on harrastettu myös laajaa taiteellista kultuuritoimintaa. Jo ensimmäisen vaiheen aikana ennen vuotta 1918 toimi laulukuoro. Sen johtajista on mainittava asemapäällikkö Juha Melart, urkuri Riihiaho ja myöhemmässä vaiheessa kapellimestari (K.J.) Forsell. Tarkemmat tiedot kuoron toiminnasta puuttuvat.

Rovaniemen Työväen Näyttämö

Järjestötehtävät ja näyttämötoiminta ovat kuuluneet erottamattomasti yhteen Suomen työväenliikkeessä. Näin on ollut myös Rovaniemellä. Työväen näyttämötoiminta on ollut aikaisempina aikoina erittäin vilkasta ja saavuttanut laajan ja tunnustetun maineen. Ennen vuotta 1918 toimi Näyttämö suoraan yhdistyksen alaisena jaostona. Ensimmäisenä johtajana toimi taiteellisesti monipuolinen asemapäällikkö Gustav Melart ja hänen jälkeensä sellaiset taiteelliset suuruudet kuin Hugo Hytönen ja Kaarlo Kurki, jonka taiteilijataipaleen päättivät teloittajain luodit Kemin torilla 8.2.1918 talviaamun sarastaessa.

Näyttämön kantavimpiin näyttelijävoimiin tänä aikana ovat kuuluneet: rouva Hulda Melart, Jenni Rautasäle, Lyyli Viinikainen, Elin Holopainen, Hilda Järvinen, Helmi Kauppinen, Ida Knuutinen, Katri Jääskö, Aino Holopainen, Greeta Kallio, Ida Hytönen, Aili Kettunen, Katri Tuorila ja Betty Ollikainen. Miesnäyttelijöistä mainittakoon: Alex Tuorila, Eino Raita, Valte Vuori, Kalle Tuomola, Leo Pekkala, Arne Holmström, Juho Kemppainen, Kalle Alkula, Martti Nieminen, Elis Körkkö, Ville Kallio, Juho Sjöberg, O. Kuokkanen, J. Aura ja Matti Ollanketo. Luettelo ei ole täydellinen, koska kirjallisia muistiinpanoja ei ole.

Suuren innostuksen vallitessa ohjelmistoon otettiin suuria ja vaativia näytelmiä. Kansankuvaukset ja proletaarinäytelmät olivat luonnollisesti voimakkaasti edustettuina. Esitetyistä näytelmistä huomattavimpia olivat: ”Lyyli”, ”Murtuneita”, "Purimossa", ”Kullervo”, ”Tuukkalan tappelu”, ”Pirunkirkko”, ”Puolan juutalainen”, ”Lalli”, ”Faust”, ”Saituri”, ”Rosvot”, ”Elinan surma”, ”Lesket lempivät”, ”Miehen kylkiluu”, ”Seitsemän veljestä” ja ”Nummisuutarit”. Lisäksi esitettiin suuri määrä kansan- ja muita pienempiä näytelmiä.

Yhteiskunnallisten olojen rauhoittuessa alkoi Näyttämön toiminta uudelleen vuonna 1920. Johtajista mainittakoon Anni Siimes-Piirainen, Heikki Häme, Huotari ja Väinö Anttila. Vanhaa näyttelijäkaartia oli vielä jälellä: Greeta Kallio, Aino Holopainen (myöh. Mikkonen, huom. KM), Betty Ollikainen ja Ville Kallio. Nuorempaa kaartia olivat naisista: Asta Lauri, Aili Kettunen, Aune Hämäläinen, Kyllikki Ollanketo, Aune Ollanketo, Mirja Palén, Toini Anttila, Ida Kettunen, Pirkko Säkkinen ja Hilja Karttunen. Miehistä: Johannes Lauri, Kalle Kultalahti, Taavi Tiitinen, Edvard Salonen, Antti Ahola, Johannes Kettunen, Pentti Partanen, Mikko Laitakari, Leonart Järvelin, Urho Piila ja Martti Suosalo.

"Lemmin poika" -näytelmä vuodelta 1923.

"Nuori luotsi" -näytelmä vuodelta 1924. 

"Adalminan helmi" -näytelmä vuodelta 1925. 

Naisosassa esiintyvä Aino Mikkonen ilmeisesti näytelmässä "Nuori luotsi".

"Wermlantilaisia" -näytelmä vuodelta 1923. 

Rovaniemen Työväen Näyttämön näyttelijöiden pikkujoulu vuonna 1924.

Ylläolevat kuvat: Pentti Mikkosen valokuva-albumi/Lapin maakuntamuseo.

Tällä kaudella esitetyt huomattavimmat näytelmät olivat: ”Lalli”, ”Nukkekoti”, ”Tukkijoella”, ”Luonnonlapsia”, ”Lemmin poika”, ”Syysmanööverit”, ”Nuori luotsi”, ”Anna-Liisa”, ”Murtuneita”, ”Isä”, ”Murtovarkaus”, ”Työmiehen vaimo”, ym. Kuten luettelosta näkyy, on ohjelmistossa ollut laajuutta ja tasoa. Vahinko vain, että Näyttämön toiminta tyrehtyi vuonna 1930 lapualaisuuskaudella eikä se enää sen jälkeen ole päässyt saamastaan iskusta selviämään.

Pohjan Voima 11.12.1924. (Kuva: Kalevi Mikkonen)

Sosiaalinen toiminta

Toisen maailmansodan päätyttyä, jolloin kaikki oli luotava uudelleen, alkoi voimakas sosiaalinen toiminta. Yhdistyksen naisjaoston toimesta pyydettiin vuonna 1949 puuhaamaan Äitien lomakotia. Saman vuoden syksyllä ostettiin Rovaniemen maalaiskunnan puolelta Ounasjoen varrelta ”Seutulanharju” –niminen maapalsta ja aloitettiin noin 300 metriä pitkän tien pohjan raivaus. Kun rahaa oli alkuun lähdettäessä vain Ruotsin Luleån Sos.dem. naisilta lahjana saatu muutama tuhat markkaa, oli turvauduttava talkootyöhön. Sinne mentiin miehissä ja naisissa eikä työ peloittanut. Naisetkin tarttuivat kirveen ja kuokan varteen. Tienpohja aukeni ja tontilla olevat risut koottiin läjiin ja jäätiin odottamaan talvea. Keväällä alkoi työ uudelleen. Autot upposivat tien pohjalla pehmeään maahan lavaa myöten. Kahdesta autosta meni vetoakseli poikki ja ne raahattiin suosta maastoautolla, mutta kukaan ei esittänyt laskua vahingoistaan. Kolmantena sunnuntaina työn aloittamisesta ajoi auto ensimmäisen kerran omaa tietä perille saakka. Tämä työ oli koko rakennushankkeen vaikein osa. Nyt on paikalla talousrakennus, jossa on sauna, keittiö ja ruokasali. Erillisenä on tilapäinen äitien majoitusrakennus.

Seutulanharjun lomakodin kannatusyhdistys ry on ostanut lisää maata ja kerran kohoaa Seutulanharjulla lopullinen unelma – kodin päärakennus. Jo neljättä kesää ovat äidit saaneet viettää 10 päivää kestäneitä lomavuorojaan, keskimäärin 60 henkilöä kesässä. Pääosa työstä on suoritettu talkootyönä ja varat hankittu etupäässä keräys- ja talkootyöllä hoidetun Kansantalon ravintolan ovella. Talkootyötuntien lukumäärä kohoaa kymmeniin tuhansiin. Valtaosa niistä on naisten tekemiä. Huoletta voidaan sanoa, että yhdenkään vastaavan laitoksen vuoksi ei ole suoritettu niin paljon vapaaehtoista työtä. Tämä on yhdistyksemme naisjaoston suursaavutus, jossa on toteutunut sananlasku: ”Mitä nainen tahtoo, sitä tahtoo Jumalakin”. Äidit lomakodille otetaan koko Lapin läänin alueelta, joten sen vaikutus tuntuu koko läänin alueella. Lomakodin kannatusyhdistyksen puheenjohtajana on koko ajan perustamisesta saakka toiminut rouva Hellin Väyrynen.

Nuorempi sisar – Ensikoti

Yksinäisille äideille tarkoitettu Ensikoti aloitti toimintansa kuluvan vuoden alkupuolella. Hanketta ajamaan perustettiin 1952 kannatusyhdistys, joka keräämiensä varojen turvin osti kahdeksan miljoonan markan kiinteistön Korvanniemeltä, jossa koti nyt toimii. Se oli jo alun alkaen taloudellisesti suurempi yritys. Se syntyi Lapin Sos.dem. naispiirin aloitteesta ja sekin käsittää koko läänin alueen. Vaikka Ensikoti onkin varsinainen piirin sylilapsi, on senkin johdossa ja puuhaamisessa olleet naisjaostomme vapaaehtoiset jäsenet niin tarmokkaasti mukana, että voipi huoletta sanoa naistemme vierittäneen suuren kiven sen perustalle. Johtokunnan puheenjohtajana on perustamisesta lähtien toiminut rouva Kerttu Värn.

Muu sosiaalinen toiminta

Käynnit eri huoltolaitoksissa, avustuksien kerääminen puutteeseen joutuneille ja monet muut sosiaalitoiminnan muodot erikseen lueteltuina muodostaisivat niin pitkän historian, että sen yksityiskohtaiseen kertomiseen ei tässä ole tilaisuutta.

Poliittinen toiminta

Yhdistyksellämme on ollut se onni, että sen jäsenistössä on aina ollut poliittisesti erittäin valveutuneita henkilöitä. Sen vuoksi sen toiminta on näkynyt myös ulospäin. Jo ennen vuotta 1918 ovat sos.dem. puoluekokouksissa yhdistystä edustaneet Heikki Marttila ja Pekka Komulainen. Vuoden 1945 jälkeen edustajia ovat olleet Urho Piila, Niilo Saavalainen, Kerttu Värn ja kuluneena vuotena Tyko Hämäläinen. Puolueneuvostoon on vuoteen 1949 saakka kuulunut Niilo Saavalainen ja vuodesta 1948 sos.dem. kansanedustajana on toiminut varatuomari Vilho Väyrynen ja on edelleen.

Lapin sos.dem. piirijärjestöön on vuoden 1937 jälkeen ollut erittäin kiinteä yhteys. Yhdistys on ollut edustettuna jokaisessa piirin edustajakokouksessa. Muulloinkin on tärkeimmissä asioissa neuvoteltu piirin kanssa. Vuoden 1954 ajan on piiritoimikunnan enemmistö ollut Rovaniemeltä, piirin puheenjohtajanaan kansanedustaja Vilho Väyrynen. Naispiiritoimikunnassa on vuodesta 1946 ollut yhdistyksemme edustajia. Vuoden 1953 alusta piiritoimikunta on ollut Rovaniemellä puheenjohtajanaan Kerttu Värn. Piiritoimikunnassa on jäseniä Kemistä ja Kemijärveltä. Eräänlaisena saavutuksena voidaan mainita, että yhdistystämme on kaikissa piirikokouksissa vuoden 1937 jälkeen edustanut yhtenä edustajana kirvesmies Antti Mikkonen.

Antti Mikkonen pitämässä puhetta 3. hautausmaalla vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkin paljastustilaisuudessa vuonna 1954. Kuva: Pentti Mikkonen.

Yhdistys on aina osallistunut valtiollisten ja vuoden 1945 jälkeisten kunnallisten vaalien valmisteluihin.

Osuustoiminta on myös ollut toimintamme kohteena. Osuusliike Lapinmaan toimintaan on jäsenistömme ottanut osaa erittäin tarmokkaasti ja yhdistys on Osuuskunnan jäsen.

Osuusliike Lapinmaan vanha toimitalo ennen vuotta 1944. Kuva: Kalevi Mikkosen arkisto.

Rovaniemen kauppalan hallitukseen on vuosina 1940 – 1949 kuuluneet yhdistyksemme jäsenet johtaja Aarne Välimäki ja Johannes Lehtiö vuoden 1945 loppuun, vuoden 1949 loppupuolelta vuoteen 1953 asti johtaja Niilo Saavalainen ja vuodesta 1954 Tyko Hämäläinen ja on edelleen.

Valtuustoon on vuoden 1946 alusta alkaen ollut valittuna edustajia. Nykyisin on valtuustossa seitsemän edustajaa. Näistä on valtuuston varapuheenjohtajana ollut koko ajan johtaja Frans Hautala. Kauppalan eri lauta- ja johtokuntiin kuuluu ryhmästämme noin 40 eri henkilöä. 

Myös sanomalehti Pohjolan Työ on ollut jatkuvasti uurastuksen kohteena. Antti Mikkonen on vuodesta 1944 lähtien edustanut yhdistystä Kustannusosakeyhtiö Pohjolan Työn kokouksissa. Yhdistyksemme on osakkaana lehtiyhtiössä.

Kunnallisvaalit vuonna 1950. Lapin Kansa 3.10.1950. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Urheilutoiminta

Työväen ruumiillisen ja urheilukunnon kasvattamiseen on yhdistyksemme osallistunut tukemalla työväen urheilutoimintaa ja antamalla toimipaikan V & U –seura Reippaalle. Reippaan tyttöjen ja naisten liikuntaohjaajina ovat nykyisin Alli Malinen ja Aura Niska tehneet pitkän päivätyön. Seuran nykyinen puheenjohtaja Viljo Sakari Tuominen ja nuorten liikuntaohjaaja Pentti Mikkonen, kuten useat muutkin seuran toimitsijat ovat yhdistyksemme jäseniä. Seuran alaosastolla Saaren Reippaalla on oma oppilastorvisoittokunta, jonka johtajana on koko ajan toiminut kapellimestari Holger Sihvola.

Uusi Pohjan Kansa 22.2.1923. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Pohjan Voima 1.4.1925. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Pohjan Voima 30.3.1927. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Rovaniemen Reippaan urheilijoita koripalloharjoituksissa 1950-luvun alkupuolella. 

Kuva: Pentti Mikkosen valokuva-albumi.

Nuorisotoiminta

Sos.dem. Nuoriso-osasto ei myöskään ole yhdistyksemme alainen, vaikka sen toiminta liittyy läheisesti yhdistyksemme harrastusten piiriin. Vuosikymmenien kuluessa sen riveistä on yhdistys saanut toimeliaita ja koulutettuja jäseniä, joten se on toiminut ikään kuin järjestöihmisten pohjakouluna kasvattaen heitä poliittiseen ja yhteiskunnalliseen elämään kelpoisiksi. Nuoriso-osaston puheenjohtajana toimii nykyisin Silja Saarelainen ja sihteerinä Sirkka-Liisa Tauriainen.

Nuoret Kotkat

Tämä yhdistyksemme nuorin vesa perustettiin vuonna 1948. Vaikka sen järjestömuoto on sen jälkeen muuttunut, on yhdistys edelleen Nuorten Kotkien kannattajajäsen ja taloudellinen tukija. Nuoret Kotkat ovat järjestäneet useampana kesänä leiritoimintaa, retkeilyjä, talvella leikkejä ja askartelua ja muuta virkistystoimintaa. Talvisin on kokoonnuttu Kansantalon suojiin.

Osaston jäseniä on osallistunut Kolhon, Savonlinnan ja Hangon suurleireille. Ohjaajana on koko ajan toiminut Pentti Mikkonen. Osaston omia kasvatteja ovat ohjaajat Silja Saavalainen, Sirkka-Liisa Tauriainen ja Matti Mikkonen. Jäseniä on noin 40. Enemmänkin olisi mahdollista saada, mutta ohjaajapula asettaa määrättyjä rajoituksia.

Sosiaalidemokraattisten nuorten illanviettoa 1950-luvulla. Kuva: Pentti Mikkosen valokuva-albumi.

Raittiustyö

Raittiuskysymys on aina ollut työväenliikkeessä etualalla. Raittiustyöhön on myös osallistuttu, joskin toiminta ei ole ollut kovin positiivista. Yhdistys kuuluu jäsenenä Sos.dem. Raittiusliittoon. Jo ennen vuotta 1940 oli toiminnassa oma Liiton raittiusosasto. Myös opintokerhotyö on kuulunut toiminnan piiriin. Ennen sotia oli jaostolla oma lasten raittiusosasto.

Musiikkitoiminta

Yhdistyksellä on oma musiikkijaosto, jolla on musiikin opetusta varten oma piano. Oppilaita on ollut jokunen määrä, joskaan mitään suurempia tuloksia ei vielä ole ollut.

Elokuvatoiminta

Vuonna 1954 aloitti toimintansa Elokuvateatteri Kino Teno. Se toimii nykyisessä toimipaikassa Kansantalolla. Vaikka elokuvateatteri kuuluukin Kansantalo –osakeyhtiölle, mutta koska yhdistys on Kansantalo Oy:n suurin osakas, kuuluu toiminta välittömästi yhdistyksenkin toimintapiiriin. Teatterin taloudellinen asema ei vielä ole kyllin vahva johtuen suurista perustamiskustannuksista, mutta muodostunee se edullisemmaksi kauppalan keskustan siirtyessä enemmän uuden linja-autoaseman ympärille.

Toimitalo

Monipuolisen järjestötoiminnan yhtenä edellytyksenä on sopivan kokoontumispaikan omistaminen. Toimitalo sijaitsee Urheilukadun varrella. Alun perin sen rakensi Pohjolan Tukkityöläisten Rengas vuonna 1906 Tuomas Ruikalta vuokraamalleen tontille. Työ suoritettiin etupäässä talkootyönä. Talonrakennustyön johtajana mainitaan vanha tukkityöläinen Julius Tenhunen, jota ”Ukko Tenhuseksi” kutsuttiin. Talo oli Renkaan hallussa yhdistyksen toimintakauden päättymiseen saakka. Jo tässä vaiheessa sai sos. dem. yhdistys toimipaikan talolta. Se jatkui senkin jälkeen, kun Renkaan toiminta päättyi ja talo jäi Suomen Sahatyöväenliitolle. Se vuorostaan luovutti talon Rovaniemen Sos.dem. Työväenyhdistykselle, mitä se todellisuudessa oli Renkaan hajoamisesta saakka ollutkin. Kansalaissodan päätyttyä oli talo edelleen paikallisten järjestöjen hallinnassa.

Renkaan talo 1920-luvulla. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Viimeisen vaiheen aikana talo oli ns. Taloudellisena yhdistyksenä. Vuoden 1930 lapualaisuuden aikana Taloudellinen yhdistys hajosi, koska sen muodostaneet järjestöt hajoitettiin ja siinä kahakassa hävisi koko korvaamaton arkisto. Talo suljettiin ja sen taloudellisia asioita ei voitu hoitaa. Koska velkoja oli aika runsaasti, haettiin yhdistys vararikkoon ja talon osti konkurssipesältä O.T.K.:n (Osuustukkukauppa, huom. KM), K.K.:n (Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, huom. KM) ja Kansa-yhtiön perustama Kansantalo Oy, joka osti talon omakseen. Kun sos.dem. yhdistys perustettiin uudelleen vuonna 1931, alettiin kysellä talon vuokraamisen mahdollisuutta. Ja järjestyi sekin aikanaan ja jälleen oli päästy katon alle.

Toiminta jatkui hiljaisena vuoden 1939 syksyyn saakka. Silloin alkaneen sodan johdosta talo joutui suomalaisten sotilasmajoitukseen vuosina 1940 – 1941. Vuonna 1941 alkaneen uuden sodan aikana talo joutui uudelleen saksalaisten sotilasmajoitukseen, missä se pysyi vuoteen 1944 saakka. Vuonna 1943 muodostettiin yhtiö osakesiirtojen avulla uudelleen. Rovaniemen Sos.dem. Työväenyhdistys osti Kansa-yhtiön osakkeet, joista osa myytiin Sosialidemokraattiselle puolueelle. Näin sai Rovaniemen Sos.dem. työväenyhdistys ja Sos.dem. puolue määräysvallan talolla ja jälleen oli päästy oman katon alle. Yhdistys lainasi yhtiölle tarvittavan summan kiinnitysvelan maksuun. Vuonna 1944 saksalaiset hävittävät tämänkin historiallisen talon perusteellisesti. Korvausta saatiin vain yksi miljoona markkaa ja oltiin taivasalla. Vuonna 1947 aloitettiin rakennustyö uudelleen. Jatkuvan inflaation johdosta rakentaminen tuli kalliiksi. Alkuperäistä suunnitelmaa täytyi pienentää huomattavasti. Laajentuneen toiminnan vuoksi on tilanahtaus suuri, mutta toivottavasti tulee aika, jolloin suurempi laajentuminen käypi mahdolliseksi.

_________

English summary: The history of the Rovaniemi Social Democratic Workers’ Association between 1905 – 1955 by Antti Mikkonen. (Editor: Kalevi Mikkonen).

The Finnish social democratic party was founded as the Finnish Labour Party (Finnish: Suomen Työväenpuolue) in 1899. The name was changed to the present form in 1903. The SDP was closely afflicted with the Finnish trade unions. Also in Rovaniemi the first social democratic organisation was founded in 1905. It also had strong ties with the trade union. The trade unionists made the first people’s house in Rovaniemi in 1906. 

The party remained a chiefly extra-parliamentary movement until the universal suffrage of 1906 (before Finland's independence from Russia in 1917), after which the SDP's share of the votes at best reached 47% in 1916, when the party secured a majority in the parliament. The party lost its majority in the 1917 election, and in 1918, started a rebellion that escalated into the Finnish Civil War. 

After the Civil War also the social democrats in Rovaniemi were in disarray, as some of their members were executed and with communists and moderate social democrats competing against each other. Some social democratic organisations were governed by the illegal communists. In the early 1930s many of them also in Rovaniemi were shut down by the officials. The new local social democratic organisation was founded in 1931. After that it was governed by the real social democrats. 

After the World War Two the social democrats were one of the main forces in Rovaniemi politics with lots of activities in the Rovaniemi area. 

This before unpublished history covers all aspects of the activities of the social democrats in its area of operation in Rovaniemi between 1905 and 1955.