Operaatio Birke ja Rovaniemen suojaksi tehty Ringwall –puolustuslinja vuonna 1944

© Kalevi Mikkonen 2017

Saksan sotaonnen kääntyessä itärintamalla vuoden 1943 aikana, Suomen johto alkoi hiljaisesti valmistella Suomen irrottamista sodasta ja erillisrauhaan pyrkiminen ei tullut saksalaisille kovinkaan suurena yllätyksenä. Saksan Lapissa olleen vuoristoarmeijan johto esitti jatkuvasti valituksia Pohjois-Suomen lehtien kirjoittelusta. Suomalaiset lehdet kun julkaisivat puolueettomien maiden ja myös liittoutuneiden välittämiä uutisia melko vapaasti, ja näissä uutisissa saattoi esiintyä Saksaan kohdistuvaa arvostelua.(1) Loppukesällä vuonna 1943 Saksan sotavoimien pääesikunta (OKW) ja Lapin Armeijan pääesikunta olivat pohtineet sitä tilannetta, joka syntyisi, jos Suomi antautuisi. Näiden neuvottelujen seurauksena annettiin 28.9.1943 ”Johtajan ohje n:o 50” (Führerweisung 50), jossa alettiin valmistella Suomen pohjoisten osien ja Pohjois-Norjan vahvistamista.(2)

Myös Rovaniemellä ja Rovaniemen maalaiskunnassa saksalaiset tekivät ohjeen mukaisesti linnoitustöitä ja pyysivät lupia mm. sirpalesuojien rakentamiseen entistä enemmän.(3) Varoittaakseen suomalaisia ryhtymästä erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa, kenraalieversti Eduard Dietl järjesti tammikuussa 1944 suuret taisteluharjoitukset Rovaniemellä Suutarinkorvan sillan tienoilla muka venäläisten laskuvarjojoukkojen mahdollisen hyökkäyksen varjolla. Näissä harjoituksissa saksalaiset konepistoolimiehet olivat asemissa maaherra Hillilän asunnon edustalla ja muissa kauppalan keskeisissä kohteissa.(4)

Puolustuksen vahvistamisen lisäksi Saksan armeijan johto kävi keskusteluja kenraalieversti Dietlin kanssa vetäytymisen mahdollisuudesta. Dietlin mukaan Lapin armeijan vieminen takaisin Pohjois-Norjaan oli äärimmäisen hankalaa ja aiheuttaisi suuria aineellisia ja miehistön menetyksiä, mikäli venäläiset jatkaisivat hyökkäyksiä perääntyviä saksalaisia vastaan. Dietlin käsityksen mukaan olisi ollut kunniakkaampaa yrittää taistellen läpimurtoa Suomen läpi Itämeren rannalle kuin nääntyä nälkään Jäämeren äärellä. Hitler kuitenkin halusi säilyttää Petsamon nikkelikaivoksen Saksan hallinnassa niin pitkään kuin mahdollista, ja hänen määräyksensä mukaan se tuli olemaan 20. Vuoristoarmeijan tärkein tehtävä, jonka sen tuli suorittaa Lapin alueella. Wehrmachtin päämajan sotapäiväkirjojen mukaan Hitlerille kerrottiin Saksan saavan 80 % nikkelistään Petsamosta, joten aluetta ei voinut luovuttaa viholliselle ilman taistelua.(5) Toisaalta varusteluministeri Albert Speer vakuutti Hitlerille Saksan teollisuuden tulevan toimeen ilman Petsamon nikkeliäkin, sillä nikkelivarastoja oli jo riittävästi varastoitu Saksaan.(6)

Tätä silmällä pitäen Saksan sodanjohto aloitti yksityiskohtaisen peräytymissuunnitelman Operaatio Birken tekemisen jo alkuvuodesta 1944, kun Suomen rauhantunnustelut, erillissotateesin korostaminen ja Saksan itärintaman vaikeudet saivat Saksan sodanjohdon uusiin ajatuksiin Suomessa ja Pohjois-Norjassa olevien joukkojensa suhteen. Birke valmistui 8.4.1944. Seuraavana päivänä annettiin käsky valmistelujen aloittamisesta. Kevään ja kesän aikana tehtiin suunnitelman edellyttämiä valmisteluja.(7)

Saksalaiset pelkäsivät tässä vaiheessa enemmän venäläisten tunkeutumista Suomen alueelle kuin suomalaisten sotatoimia. Lapin alueelle mahdollisesti tulevien venäläisjoukkojen elämä piti tehdä niin hankalaksi kuin vain mahdollista. Lapin hankalissa oloissa rakennuksista, varastoista, puuvarastoista, viestilaitteista, silloista ja kaikenlaisesta kalustosta olisi viholliselle suurta hyötyä, joten mitään ehjää ei saisi jättää heidän käyttöönsä. Koska toimet olivat ensisijaisesti suunnattu venäläisiä vastaan, Dietl kuvitteli saavansa suomalaiset avukseen Lapin hävittämisessä. Kaikki tämä suunnittelu tapahtui tietysti täysin salassa ja vain muutama 20. Vuoristoarmeijan korkea-arvoinen upseeri tiesi suunnitelman toteuttamisen yksityiskohdat. Peitekoodilla ”hakatkaa koivua” (Birke anschlagen) suunnitelman edellyttämiä suuria linnoitustöitä ja viestiyhteyksiä alettiin tehdä lumien sulettua kesäkuussa 1944 ja siinä vaiheessa niitä ei enää kokonaan voitu pitää salassa.(8) 

Kenraalieversti Eduard Dietl osallistui Birke-suunnitelman valmisteluun. Kuva: SA-kuva.

Dietl lähetti Saksan pääesikunnalle pyynnön, että Suomen päämajalle kerrottaisiin tulossa olevasta asemien rakentamisesta.(9) Hän sai luvan kertoa, mutta vasta elokuussa, töiden jo alettua, Suomen päämajassa toimiva saksalainen yhteysupseeri kenraali Waldemar Erfurth sai paikkakuntakohtaiset tiedot käynnissä olevista linnoitustöistä.(10) Saksalaiset selittivät suomalaisille varautuvansa siihen mahdollisuuteen, että neuvostoliittolaiset pääsisivät tunkeutumaan suomalaisten ja saksalaisten joukkojen väliin. Tosin asian kanssa pähkäilevä Dietl oli jo kerran maininnut saunassa eversti Oiva Willamolle, että jos tilanne muuttuisi kestämättömäksi, niin saksalaiset joutuisivat hävittämään Lapin.(11)

Operaatio Birken suunnitelmien mukaisesti Rovaniemen ympäristöön ja Rovaniemeltä johtavien tieyhteyksien suojaksi linjalla Ylimaa-Auttinkylä-Kemijärvi määrättiin 29.7.1944 annetulla 20. Vuoristoarmeijan käskyllä rakennettavaksi Brückenkopf-Stellung Rovaniemi, joka muutettiin ensin muotoon Rovaniemi-Schutzstellung. Lopulta peitenimeksi tuli 10.8.1944 Ringwall.  Nimi Ringwall tuli puoliympyrän muotoisesta taisteluasemaketjusta. Saksankielistä nimeä toki käytettiin jo keskiaikaisista rakennelmista. Näiden asemien suunnittelu määrättiin uuden M. G. Ski-Brigade Finnlandin nimellä perustetun yksikön komentajan, entisen Vuoristoarmeijan operaatiopäällikön, eversti Hans Steetsin vastuulle. Rovaniemi-Schutzstellung -työ piti saada käyntiin ennen elokuun loppua heti kun tutkimusaineisto olisi käyty läpi ja työvoima saatu käyttöön. Työkohteille annettiin kaksi-kolme viikkoa aikaa saada ne alustavaan kuntoon jatkotoimenpiteitä varten.(12) Lapin sodan takia vain osittain linnoitettu Ringwall rakennettiin elokuussa ja alkusyksystä 1944.

Puolustusasemien tarkoitus oli suojata huoltoteitä, sodankäynnille tärkeitä kohteita ja turvata saksalaisten vetäytymistä kohti Pohjois-Norjaa ja Ivaloa. Rovaniemi oli saksalaisten vetäytymisliikenteen solmukohta ja Ringwall tehtiin nimenomaan Rovaniemen suojaamiseksi. Taisteluasemia rakennettiin Rovaniemeltä Ranualle, Posiolle ja Kemijärvelle johtavien teiden varsille, koska saksalaiset pelkäsivät, että venäläiset pyrkivät seuraamaan heitä panssarivaunuilla vahvistetuilla divisioonilla ja valloittamaan Rovaniemen ja siten mahdollisesti katkaisemaan vetäytymistien.(13)

Rovaniemen ympäristön Ringwall-asemat eivät kuitenkaan olleet niin mittavia linnoitustöitä kuin Ylä-Lapin linnoituskohteet ja niitä ei kaikkialla edes ehditty tehdä valmiiksi ennen saksalaisten vetäytymistä. Silti niillä oli paikoitellen merkitystä suomalaisten hyökkäysten viivyttämisessä Lapin sodan aikana. Puolustusasemien rakentaminen jätettiin hyvin pitkälti sekä pioneerijoukoille että Organisaatio Todtin joukoille. Toki monia muitakin yksikköjä, kuten 2./Landes-Schützen-Bataillon 309 ja Transport-Kompanie Speer, määrättiin mukaan.(14)

Kun Suomi sitten 4.9.1944 teki ensin aselevon ja 19.9.1944 välirauhansopimuksen Neuvostoliiton kanssa, suhteet Saksaan katkaistiin. Ajan voittamiseksi Adolf Hitler halusi Dietlin tilalle tulleen kenraalieversti Lothar Rendulicin säilyttävän neuvotteluyhteyden suomalaisiin niin pitkään kuin se oli mahdollista syyskuun 15. päivän jälkeen, jotta operaatio Birke voitaisiin toteuttaa joutumatta taisteluihin suomalaisten kanssa. Saksalaisten huolena oli myös polttoainepula, sillä polttoainetäydennys Saksasta loppui syksyllä 1944. Viivyttely sopi mainiosti myös suomalaisten suunnitelmiin, koska evakuoinnin onnistumisen lisäksi toivottiin Lapin säästyvän suuremmilta tuhoilta. Neuvostoliiton ankarasta painostuksesta johtuen Suomi joutui kuitenkin rikkomaan tämän herrasmiessopimuksen Saksan kanssa, ja oikea Lapin sota alkoi 1.10.1944 suomalaisten maihinnousulla Tornioon.(15) Näin Ringwall-linjan puolustusasemia jouduttiinkin pääosin käyttämään suomalaisia vastaan.

Oikaraisenvaaran asemat

Nykyisen Kuusamontien vieressä lähellä nykyistä Permantokoskentien risteystä (Huom! Teitä ei sota-aikana ollut) noin 18 km:n päässä Rovaniemen keskustasta saksalaiset vuokrasivat syyskuussa 1943 M. Ylioikaraisen mailta Oikaraisenvaaran etelärinteeltä 50 000 neliömetrin (200 x 250 metriä) suuruisen alueen ”harjoitusasemien rakentamiseksi”.(16)

Oikaraisen taisteluhaudan päädyn korsun oviaukko.

 Taisteluhaudan sivustojen piikkilankaesteitä on jonkin verran jäljellä.

Saksalaisten rakentama taisteluhauta/puolustuslinja on 65 metriä pitkä ja luoteis-kaakko -suunnassa. Linjan leveys on ollut 1,5 - 2 metriä ja syvyys 1 - 1,5 metriä. Sen kaakkoispäässä on kaksi betonista valettua konekivääribunkkeria, joiden ulkomitat ovat noin 2 x 2 metriä. Bunkkerin sisäosa on noin 1,5 x 1,5 metriä, betoniringin leveys noin 80 cm ja bunkkerin syvyys vajaat kaksi metriä. Linjan päässä on vahvasti rakennettu korsu, jonka sisäosa on noin 3 x 3 metriä. Korsun rakenteet on tehty hirsistä. Vähän ennen taisteluhaudan keskikohtaa on toisen puukorsun jäännökset. Sen sisus on ollut noin 1,5 x 2 metriä, mutta se on hajonnut. Bunkkerit oli varustettu raskailla konekivääreillä. Ampuja seisoi betoniaseman sisällä korokkeella ja konekivääri pyöri laakereilla. Taisteluhaudan puuosat on viety sodan jälkeen polttopuuksi.(17) Konekivääribunkkerien tyyppi oli ilmeisesti Vf58c Ringstand, josta käytetään myös nimitystä ”Tobruk”. Näillä rengastelinekonekivääreillä oli 360 asteen ampumakenttä tarvittaessa.

Oikaraisenvaaran taisteluhaudan ns. Tobruk -mallinen konekivääribunkkeri 1.

Taisteluhaudan betonisen ns. Tobruk -mallisen konekivääriaseman 2 paikka. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Kuusamontien ja Permantokoskentien lähellä on tien reunan lähellä olevassa rinteessä pieni ilmeisesti sisäosaltaan noin 2 x 2 metrin kokoisen korsun paikka. Siinä on vielä hieman puuosia tallella. Alun perin korsu on voinut olla isompikin, mutta hiekka ja multa ovat valuneet reunoilta sen sisään. Rinteessä on myös ampumapoteroita.(18)

Näiden asemien suunnittelu määrättiin uuden M. G. Ski-Brigade Finnlandin nimellä perustetun yksikön komentajan, entisen Vuoristoarmeijan operaatiopäällikön, eversti Hans Steetsin vastuulle. Asemat rakensi saksalaisten pioneeriyksikkö (Armee-Pionier-Park) tuliasemille annettujen yleisohjeiden mukaisesti.(19)

Oikaraisenvaaran puolustuslinja oli osa Rovaniemen ympäristöön rakennettua Ringwall-puolustusketjua. Ketju rakennettiin loppukesällä ja alkusyksystä 1944 osana Operaatio Birke -suunnitelmaa suojaamaan saksalaisten vetäytymistä kohti Pohjois-Norjaa ja Ivaloa. Oikaraisenvaaran tuliasemien tarkoitus oli suojata jokivartta ja tarvittaessa viivyttää vihollisen etenemistä. Alueen puut puolustuslinjan edestä oli kaadettu isolta alueelta, jotta vaaralta oli suora näkyvyys parin sadan metrin päähän joelle asti. Taisteluasemien eteen rakennettiin kolmiotukien ympärille viritettyjä piikkilankaesteitä malliltaan ”Lappland-Zaun”. Piikkilankojen jäänteitä on vieläkin näkyvissä puolustuslinjan alapuolen rinteessä. Sivustat suojattiin miinakentillä.(20)

M. Ylioikaraisen mailta vuokrattiin elokuussa 1943 myös 30 x 150 metrin (4 500 neliömetriä) suuruinen alue aivan rantakaistaleelta harjoituskentäksi.(21)

Nykyisen Kuusamontien varrella on myös kaksi mahdollista taistelupesäkettä ja ilmeisesti kaksiosainen korsukaivanto tien pohjoispuolella noin 600 metriä ennen Permantokosken risteystä.(22) Nämä liittyvät ehkä  samaan puolustusketjuun kuin taisteluhautakin. 

Auttijoen asemat

Yksi osa Ringwall-nimellä tunnettua linjaa oli Auttijoen molemmin puolin tehdyt puolustusasemat. M. G. Ski-Brigade Finnlandin 13. ja 14. pataljoona oli linnoitustyössä Auttijoella.(23) Puolustuslinjan jäänteitä löytyy runsaasti Auttijoen rannoilta, etenkin Auttijoen länsipuolelta Posiolle johtavan maantien molemmin puolin. Metsähallituksen kulttuuriperintökohteiden inventointiprojektissa löydettiin erilaisia juoksuhautoja, taistelu­pesäkkeitä, ampumapoteroita, tykkiasema ja korsun jäännöksiä. Omassa kenttätutkimuksessa löysin vielä muutaman kohteen lisää, joten yhteensä niitä löytyi 55.(24)

Saksalaisten puolustuslinja Auttijoella. Kartta: Kalevi Mikkonen.

Auttijoen taisteluhautarakennelma joen länsipuolella. Kartta ja kuva: Kalevi Mikkonen.

Alueelta löytyy ainakin 24 ampumapoteroa, 12 V:n muotoista taistelupesäkettä, seitsemän taisteluhautaa, linjan suojatie, neljä rakennuksen paikkaa, kolme kranaatinheitinpaikkaa, panssariestekiviä ja yksi iso tykin paikka. Tykkiaseman alapuolella rinteen alaosassa on taisteluhauta, joka puuttui Metsähallituksen tekemästä kartasta. Metsähallituksen kartoituksessa mukana olleen yliluutnantti evp. Markku Ylivaaran mukaan saksalaisten linnoitustyöt alueella ja useat rakenteista jäivät keskeneräisiksi. Esimerkiksi lähellä Kuusamoon johtavaa maantietä sijaitseva suojatie ei ole valmis, samoin näyttäisivät puuttuvan taistelupesäkkeiden väliset taisteluhaudat.(25)

Auttijoen puolustuslinjan tykkiasema. Kartta ja kuva: Kalevi Mikkonen.

Linnoitusasema on tehty strategisesti erinomaiselle paikalle idästä Kuusamosta kohti Rovaniemeä johtavan tien molemmin puolin. Paikoin hyvin jyrkkäreunainen Auttijoki muodostaa luonnollisen suojan itä-länsi suuntaiselle etenemiselle ja joen korkea länsiranta on ollut hyvä alue puolustusvarustusten rakentamiselle. Rakenteiden tekemistä on huomattavasti helpottanut alueen hiekkainen maaperä, johon on ollut helppo kaivaa taisteluhautoja ja –pesäkkeitä. Vaikka rakenteet ovat täyttyneet osittain hiekalla ja puuosat ovat suurimmaksi osaksi lähes täysin lahonneet, ovat rakenteet silti yhä hyvin havaittavissa.(26)

Autiovaaran taisteluasemat

Auttikönkään pohjoispuolella olevan Autiovaaran itään päin laskevassa kivisessä rinteessä on kuusi tuliasemaa, joiden ampumasuunta on itään päin. Kaksi näistä on isompia kaivantoja. Toinen on noin vajaan metrin levyinen, metrin syvyinen ja 5,5 metriä pitkä suuren kiven taakse kaivettu juoksuhauta. Siinä on kaksi erillistä tuliasemaa. Toinen isompi kaivanto pohjois-eteläsuunnassa oleva 5 x 9 metrin ja metrin syvyinen kaivanto, jossa on kolme tuliasemaa itään päin ja kulkuramppi länteen. Seinät on kivetty ja idän, pohjoisen ja etelän puolella on puolen metrin korkuinen kivivalli. Muut tuliasemat ovat pienempiä 0,5 metristä 2,7 metriin kaivettuja poteroita.(27) Tuliasemat ovat osa saksalaisten syksyllä 1944 Rovaniemen alueen suojaksi kaivamia Ringwall -linnoitusasemia mahdollista venäläisten hyökkäystä vastaan. 

Autiovaaran tuliasema 4. Rakennelman koko on 9 x 5 metriä. Pitkä potero kulkee pohjoisesta etelään ja siitä on kolme tuliasemaa itään ja kulkuramppi länteen. Potero on metrin syvä kaivanto, jonka seinät on kivetty ja idän, pohjoisen ja etelän puolilla on puolen metrin korkuinen kivivalli. 

Kuva: Taisto Karjalainen/Lusto/Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma.

Kaalikankaan asemat

Pirttikosken ja Suorsan välillä olevalla Kaalikankaan itärinteellä, Autiovaaran koillispuolella, on taisteluasemia. Kaivanto on 11 metriä pitkä pohjois-eteläsuunnassa, leveys on neljä metriä ja syvyys noin metrin. Kaivanto mutkittelee kuin juoksuhauta ja siinä on kuusi mutkaa. Kaivannon lähettyvillä on kaksi poteroa, joista toinen on V-muotoinen.(28) Nämäkin taisteluasemat ovat saksalaisten syksyllä 1944 kaivamia Ringwall -linnoitusasemia.

Rovaniemen kauppalan seudun asemia

Rovaniemen lentokentän ympärillä oli jo aikaisemmin jatkosodan aikana tehtyjä puolustuslinjoja, joita ei kuitenkaan koskaan tarvinnut käyttää. Nekin olivat osittain keskeneräisiä. Samoin Nivavaarassa oli Lapin sodan aikaisia taisteluhautoja ja kaivantoja, joita myöskään ei tiettävästi käytetty. Ounasvaaran rinteillä oli Lapin sodan aikaisia taisteluhautoja ja runsaasti aiemmin ja myös Lapin sodan edellä kaivettuja pesäkkeitä ja poteroita pitkin rinteiden alaosia rautatien varresta Tottorakalle ja sieltä ampumaradan kautta takaisin radan varteen.

Ounasvaaralla oleva Lapin sodan aikainen taisteluhautakaivanto. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Ringwall-linjan lisäksi oli paljon jo aiemmin rakennettuja puolustusasemia, joita oli rakennettu parakkileirien suojaksi.

Ranuantien varren asemat

Kolpeneentien alkupään lähellä Ranuantien varrella Kirkonjyrhämän reunoilla ja lähellä Myllärin taloja on ollut saksalaisten Lapin sodan aikana kaivamia asemakaivantoja ja taisteluhautoja, mutta niistä ei enää ole kuin pari kaivantoa jäljellä.(29)

Pöyliövaaran alueella on myös jäänteet rinteeseen tehdystä mahdollisesti Lapin sodan aikaisesta puolustuslinjasta, jossa on hyödynnetty luonnon kivimuodostelmia ja lisäksi tehty vallituksia. Linja on Ranuantielle päin. Se on nykyisin hyvin vaikeasti havaittavissa kasvillisuuden takia. Alueelta löytyy myös kaivantoja, joissa on voinut olla korsuja tai taisteluasemia. Pöyliövaaran alueella on saksalaisten huoltoteitä, jotka ovat osittain nykyisin latuverkoston pohjana.(30)

 Heikosti erottuvan taisteluhaudan jäänteitä Pöyliövaaran rinteellä.

 Parakin ja metalliromun jäänteitä Pöyliövaaralla. Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Pöyliövaaran alueen saksalaisten taisteluhaudan piirros ja rakennelmien sijainti kartalla. Piirros ja karttamerkinnät: Kalevi Mikkonen.

Pöyliöjärven ja vanhan Ranuantien välisellä alueella ja osittain myös vanhan ja uuden Ranuantien välisellä alueella on korsujen, taistelupesäkkeiden ja ampumapoterojen jäänteitä ja yhden Pöyliöjärven rannalla olevan isomman rakennuksen jäänteet sekä huoltoteiden uria. Siellä on ollut myös lyhyehkö taisteluhautakaivanto, joka oli jotenkuten näkyvissä vielä 2000-luvun alussa, keskialueella, mutta siitä ei ole enää mitään näkyvissä. Parissa kohteessa on paikallisen asukkaan mukaan ollut korsuja, joista on löydetty saksalaisten kypäriä. Alueella on saksalaisten kartan mukaan ollut runsaasti sekä parakki- että tilapäistä pahvitelttamajoitusta Kemi-yhtiöltä ja rouva Sjöblomilta vuokratuilla mailla.(31) 

Kursungista Ranualle päin olevan Kroopinpalon tien alkupään alueella oli saksalaisilla Lapin sodan aikana Ringwall -linjan tykistöasemia, joissa oli Kailan kertoman mukaan kuusi 6½ tuuman tykkiä. Nämä tykit tulittivat Taipaleen kylän suunnalta tulevia suomalaisten joukkoja. Kroopinpalon ja Sapilasselän välisellä alueella oli Lapin sodan aikana saksalaisten tekemä laaja miinakenttäalue molemmin puolin tietä. Saksalaiset hakkasivat ja räjäyttivät runsaasti metsää, jättäen pitkiä kantoja tankkiesteeksi ja muutenkin liikkumisen hidastamiseksi. Metsäalueen kautta ei siten päässyt autoilla tai tankeilla kiertämään takaisin tielle räjäytettyjen tieosuuksien ohitse. Ranuantien varressa oli taistelujen jäljiltä runsain määrin kaikenlaista tavaraa, kuolleita hevosia, palaneita autoja, aseita ja verijälkiä.(32) Muutoinkin Ranuan tien varrella oli Lapin sodan aikana useissa kohdissa saksalaisten ja suomalaisten asemia, joiden jäänteitä on löydettävissä mm. Kivitaipaleen ja Ylimaan maastossa.(33) Näiden asemien rakentamisesta vastasivat pääosin M. G. Ski-Brigade Finnlandin 13. ja 14. pataljoona.(34)

Kivitaipaleen taistelun muistomerkki. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Korkalovaaran asemat

Sorakuopan eteläpuolelta radan takaa alkoi saksalaisten varsin vahva noin kaksi kilometriä pitkä puolustuslinja, joka ulottui ilmeisesti vaaran laitaa pitkin aina nykyisen Rakkatien päässä olevalle Korkalovaaran huipun alueelle saakka.(35) 

Se oli saksalaisten Lapin sodan aikana kiireesti tekemä osittain luonnon kivimuodostelmia hyväksi käyttävä puolustuslinja, jossa heillä oli ainakin kranaatinheittimiä ja ehkä tykistöä käytössään. Alueella olleelta Korkalovaaran sodanjälkeiseltä kaatopaikalta löytyi vuonna 1953 ammuksia,(36) ja lähistöllä on vieläkin joitakin poterokaivantoja ja yksi korsuaseman jäänne näkyvissä.(37) Saksalaisten kiivas konekiväärein ja tykistötulella vahvistettu vastarinta esti suomalaisten etenemisen sitä kautta.

Kemintien tilapäiset asemat

Kemintien ja Imarintien välisellä kaistaleella on luonnonkivivarustuksia ja kaivantoja, jotka näyttäisivät olevan jonkinlainen puolustuslinja Kemintien suuntaan, kokonaispituus noin 55 metriä. Se on todennäköisesti Lapin sodan ajoilta. Linjan vieressä on myös iso ehkä huoltoalueeksi tarkoitettu kaivanto. Alueella on hieman metalliromua.(38)

Kemintien varrella olevan Mustonkummun alueella on joitakin kaivantoja ja poteroita, jotka lienevät mahdollisesti saksalaisten Lapin sodan aikaisen Kemintien puolustamista varten määrätyn yksikön majoitustiloja. Majoitus on varmaankin ollut korsuissa tai teltoissa. Toinen mahdollisuus on, että siellä on ollut puusavottaleiri.  Alue on voinut olla myös suomalaisen Lapin sodan aikaisen yksikön majoituspaikka. Alueella ei ole havaittavissa romuja tai rakennusten jäänteitä. Alueella on polkuja ja teitä, joista osia on jo kasvanut täysin umpeen tai hävinnyt ojituksen vuoksi.(39)

Taistelupesäke Mustonkummun alueella. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kemijärven ja Savukosken linnoitustyöt

Käsky Kemijärven länsirannan puolustusasemien rakentamisesta annettiin 29.7.1944. Maastosuunnitelmien piti olla valmiina 10.8.1944 mennessä. Suunnitelmiin oli merkittävä taisteluasemien sijainti, joukkojen ryhmitys, rakennuskohteiden tärkeysjärjestys ja työvoiman määrä. Tärkeysjärjestyksessä painotettiin ennen muuta kirkonkylän pohjoispuolella Sorsajärvelle ja Peltojärvelle tehtävien asemien kiireellisyyttä. Näissä paikoissa oli jalkaväen ja tykistön painopistealueet. Toinen tärkeä suunta oli kirkonkylän eteläpuolella oleva Termusniemi.(40)

Kemijoessa oleville saarille kaivettiin konekivääripesäkkeitä, joiden avulla voitiin hallita laajaa aluetta vastarannalla. Kiväärimiehille varattiin suunnitelmiin vain poterot, mutta panssarintorjunta-asemat, tulenjohtopaikat ja komentopaikat tuli varustaa sirpalesuojakatoksilla ja miehistölle tuli rakentaa 10 miehen korsuja majoitustilaksi. Kuten muuallakin taisteluasemien eteen piti raivata ampuma-ala ja rakentaa Lappland-Zaun – piikkilankaeste. Sivustoille piti suojata miinakentillä. Myös Levärannan ja Tohmon puolustusasemat Kemijärven alueella olivat tärkeä osa saksalaisjoukkojen rakentamaa Ringwall-puolustuslinjaa. Kemijärven itäpuolen Tasasenvaaraan rakennettiin jo talvisodan aikana suomalaisten takimmainen puolustuslinja. Maastossa on vielä nähtävissä linjan rakenteiden jäänteitä. Saksalaiset kunnostivat näitä alueen taisteluhautoja Ringwall-linjan rakentamiseen liittyen syyskuussa 1944. (41) Kemijoen itäpuolelle tehtiin myös uusia ilmatorjunta-asemia. Alueilta löytyy vielä kaivantoja, pesäkkeitä ja poteroita. Pääosa tarvittavasta miehistöstä tuli Nachschub-Bataillon 463:n ja Kraftfahr-Abteilung 591:n joukoista. Myös monesta muusta yksiköstä irrotettiin pieni määrä miehistöä kaivamaan asemia.

Savukoskelta kaakkoon johtavan tien suunta oli linnoitettu jo välirauhan aikana, joten sen suunnan asemia vain vahvistettiin. Martinkylän ja Tanhuan kylien alueille tehtiin jonkin verran taisteluasemia.(42)

Raanseljänloma

Joitakin Kemijärventien puolustusasemia oli myös Lautavaaran ja varsinkin Raanseljänloman kohdalla. Raanseljässä oli neljän maanalaisen tuliaseman muodostama bunkkerikokonaisuus, joka sijaitsee n. 2,6 km:n päässä Lautavaaran tukikohdasta Kemijärvelle päin. Rakennelma on suojannut Lautavaaran tukikohtia ja lienee ollut myös osa Ringwall-suunnitelmaa. Kohde sijaitsee hiekkakankaalla, joka kohteen koillispuolella laskee jyrkästi suohon. Bunkkerin alueella on kauttaaltaan hiekkamaata ja rakennelman seinät sortuvat edelleen.(43)

Kohteessa on neljä bunkkeria 10 metrin etäisyydellä toisistaan. Rakennelmat kulkevat itä-länsi suuntaisena rivinä. Bunkkereiden keskellä on ollut neliön muotoinen puurakenteilla tuettu huone, jonka koko on ollut noin 5 x 8 m. Huoneen molemmista päistä on lähtenyt itään ja länteen päin noin 7 metrin pituiset juoksuhaudat. Bunkkereiden rintamasuunta on pohjoiseen ja kulkuaukot ovat etelässä. Nykyisin bunkkerit erottuvat 1,5 m syvinä monttuina, ja niiden reunoilla on metrin korkuisia hiekkakumpuja. Siellä täällä bunkkereissa erottuu pyöreitä pystypuita ja poikittaislankkuja, jotka on sidottu pystypuihin rautalangalla. Puurakenteet ovat estäneet hiekkavallin sortumisen. Koko rakennelman pituus on noin 100 m ja leveys noin 15 m. Rakennelman pohjoispuolella hiekkadyynin edessä avautuu suo. Rakennelman itäisimmän ja sitä seuraavan bunkkerin välissä kulkee hiekkatie koillisesta lounaaseen. Itäisimmän bunkkerin päällä kasvaa mäntyjä, muut ovat kasvustosta vapaita. Alueen maaperä on hienoa hiekkaa. Hiekka sortuu edelleen vallien reunoista. Ympärillä on ohut turve- ja jäkäläkerros.(44)

 Neljän maanalaisen tuliaseman muodostama bunkkerikokonaisuus. 

Kuva: Taisto Karjalainen/Lusto/Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma.

Bunkkerien sortuneissa kuopissa on vielä puisia tukirakenteita.

Kuva: Taisto Karjalainen/Lusto/Metsähallituksen metsätalouden kulttuuriperintöinventointikokoelma.

Saksalaisten vetäytyminen Suomesta

Osa Ringwall –puolustuslinjojen asemista ehdittiin tehdä varsin käyttökelpoiseen kuntoon elo-syyskuun aikana, mutta monissa paikoissa asemat jäivät pahasti keskeneräisiksi ja niitä jouduttiin parantelemaan hieman ennen taisteluiden alkamista. Joitakin asemia ei tarvittu ollenkaan ja joillakin kohdilla tehtiin nopeasti tilapäisiä poterokaivantoja suojaamaan vetäytymistä. Birken mukaisesti saksalaiset joukot vetäytyessään tuhosivat siltoja ja rakennuksia, miinoittivat teitä ja tekivät väliaikaisia puolustuslinjoja varsinkin Ranuan tiellä, Kittilän tiellä ja Jäämerentiellä. Kittilän tiellä näitä asemia oli ainakin Ylikylässä, Nivankylässä ja Sinetässä. Kaikilla vetäytymisteillä Norjaan saakka oli säännöllisin välein näitä puolustusasemia ja näiden lisäksi järeämmät puolustuslinjat Sturmbock-Stellung ja Schutzwall-Stellung.  Sturmbock (Muurinmurtaja) -Stellung rakennettiin pääosin vuonna 1944 Suomen käsivarren kapeimpaan kohtaan Karesuvantoon. Petsamon nikkelikaivoksen puolustamiseksi tehty Schutzwall (Suojavalli) -Stellung puolestaan rakennettiin vuonna 1944 Jäämerentien suuntaan Vuotso-Tankavaara tasalle.  Kaikkiin näihin asemiin jäi aina pienehkö puolustusosasto viivyttämään suomalaisia joukkoja, kun pääjoukot vetäytyivät. Näin saksalaiset pystyivät varsin pienin tappioin vetäytymään pois Suomesta.

English summary: Operation Birke and Ringwall defence line

The town of Rovaniemi is the capital of Lapland, the northernmost province of Finland. Rovaniemi was the German HQ in Lapland and also the base of Luftflotte 5 of the Luftwaffe. Relations between the German garrisons and the local populace in Lapland were generally rather good during the Continuation War. However, when the Finns signed a ceasefire on 4.9.1944 and later a separate peace with the Soviet Union in 19.9.1944, relations soured.

The first order to protect German troops in Northern Finland was the Führerweisung 50 in 28.9.1943. The Operation Birke was completed on 8 April 1944 and started next day. Its primary task was to provide protection to the then vital nickel mining operations at Petsamo. Orders for the operation were prepared in extreme detail. The operation consisted of several phases, the first of which, triggered by the code phrase "Birke anschlagen" (cut the birch), would consist of evacuation of military stores and preparation of defence lines for later phases. Operation Birke was primarily targeted against Russians.

The Germans had about 200 000 soldiers in mostly in Northern Finland and they were still at war with the Russians. Rovaniemi was the most important transportation centre in Lapland through which the sole railroad and several of the main roads passed making controlling it very important to the German evacuation effort.  It also lay on the road to the Petsamo area and the port in the north, Liinahamari.

The Soviet Union demanded that the Finns remove all German troops from their territory in two weeks, which was a logistically impossible.  The Lapland War started on 1 October 1944 when the Finns landed in the Kemi-Tornio region to convince the Russians of their intention to live up to the treaty. The real war between Finland and Germany started at that time. Simultaneously Finnish forces started advancing also along other roads towards north. The Finnish armoured division started its to advance north in the direction of Rovaniemi from direction of Ranua.

The Ringwall defence line was constructed along roads leading from Ranua, Posio and Kemijärvi towards Rovaniemi at the end of the Continuation war in August and September 1944. The defences were constructed to secure the German withdrawal towards northern Norway and Ivalo. The plan was to withdraw German units from the border between Finland and the Soviet Union to new positions in Northern Lapland and Norway.

Finnish and German forces clashed several times along the Ranua road, first at Ylimaa and later at Kivitaipale without decisive results. There were Ringwall defence lines along the Ranua road.

In Kemijärvi area the German defence stations which were part of the Ringwall defences constructed in 1944 to protect Rovaniemi can be found in Sorsajärvi, Peltojärvi, Termusniemi Tasasenvaara, Tohmo and Leväranta areas.

In Auttijoki (Autti River) area German soldiers built structures ranging from trenches to shooting holes and artillery positions. Their intention was that fighting in the Auttiköngäs area would delay Soviet troups during the withdrawal. The terrain there is good for defence. However, the Germans left the Auttijoki so rapidly that there were no batteries built and some of the structures were not finished. There were Ringwall lines also in Autiovaara and Kaalikangas.

Near Rovaniemi there were Ringwall and other defence lines in Oikaraisenvaara and Oikarainen, about 18 kms from Rovaniemi centre, and in Kroopinpalo and in Pöyliövaara. The defence line in Oikaraisenvaara had two machine gun bunkers, dugouts and trench. In other areas there were mainly trenches and dugouts except in Kroopinpalo there were also batteries. Along the road to Kemi there were temporary lines in Imari and Korkalovaara and along the road to Kittilä in Ylikylä, in Nivankylä and in Sinettä.

---

Lähdeviitteet:

1. Marianne Junila. Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Helsinki 2000. Bibliotheca Historica 61.

2. Lapin sodasta kts. mm. seuraavat kirjat: Sampo Ahto, Aseveljet vastakkain. Lapin sota 1944 - 1945. Hämeenlinna 1980. Mika Kulju, Lapin sota 1944 - 1945. Juva 2013. Wolf H. Halsti, Lapin sodassa: JR 11:n mukana Oulusta Kaaresuvantoon, Keuruu 1972. Eero Elfvengren, Lapin sota ja sen tuhot. Kirjassa: Jatkosodan Pikkujättiläinen. Toim. Jari Leskinen ja Antti Juutilainen. Porvoo 2005.

3. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. Rovaniemen kaupunginarkisto (RKA).

4. Timo J. Tuikka. Kekkosen takapiru. Kaarlo Hillilän elämä. Keuruu 2011. Mikko Uola. Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle. Hämeenlinna 2010.

5. Sampo Ahto, Aseveli varpaisillaan – Operaatio Birke. Kirjassa: Suomi sodassa. Talvi- ja jatkosodan tärkeät päivät. Keuruu 1982.

6. Hans Petter Krosby. Finland, German,  and the Soviet Union, 1940 – 1941: The Petsamo Dispute. Madison 1968.

7. Elfvengren 2005. Ahto 1982.

8. Ahto 1980. Ahto 1982. Uola 2010.

9. 20. Vuoristoarmeijan esikunnan sanoma OKW:lle. (Geb.) A.O.K. 20 Ia Nr. 222/44 g.Kdos.Chefs. Viestissä ei ole päivämäärää, mutta se on lähetetty ilmeisesti kesäkuun alussa 1944. Oulun yliopiston historian laitos (OYHL).

10. 20. Vuoristoarmeijan esikunnan kirje kenraali Erfurthille 11.8.1944. Oberkommando der 20. (Gebirgs-) Armee Ia Nr. 320/44 g.Kdos.Chefs, den 11.8.1944. OYHL.

11. Elfvengren 2005. Tuikka 2011.

12. Betr. Stellungserkundung. (Geb.) A.O.K.20 röm. 1a/Op.Nr. 925/44 g.Kdos 29.7.1944. Bundesarchiv (kopio). Lapin maakuntamuseo (LMM). Armeepionierführer beim (Geb.) AOK 20 Abt. Pi.1. Betr. Rovaniemi-Schutzstellung. A.H.Qu., 10.8.1944. Bundesarchiv (kopio). LMM. Betr. Ausbau rückwärtiger Stellungen. Oberkommando der 20. (Gebirgs-) Armee Ia/Op.Nr. 1001/44 g.Kdos. A.H.Qu., den 11.8.1944. Bundesarchiv (kopio). LMM. Pentti Airio, Aseveljeys. Saksalaiset ja suomalaiset Itä-Lapissa 1941 - 1944. Saarijärvi 2014.

13. 20. Vuoristoarmeijan pioneeriyksikön päällikön (Armee Pionier Führer) käsky: Betr. Ausbau der Stellungen in Nordlappland. Oberkommando der 20. (Gebirgs-) Armee O.Qu./A.Pi.Fü., Pi.1/Ia/Op.Nr. 873/44 g.Kdos. A.H.Qu. den 19. Juli 1944. Bundesarchiv (kopio). LMM. Airio 2014.

14. Ibid.

15. Ibid.

16. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA.

17. Omat kenttätutkimukset. KM. Markku Saarinen, Oikaraisenvaaralta piti viivyttää vihollista. Lapin Kansa 3.7.2014.

18. Omat kenttätutkimukset. KM.

19. Airio 2014.

20. Saarinen 2014. Airio 2014.

21. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA.

22. Omat kenttätutkimukset. KM.

23. Betr. Stellungserkundung. (Geb.) A.O.K.20 röm. 1a/Op.Nr. 925/44 g.Kdos 29.7.1944. Bundesarchiv (kopio). LMM. Armeepionierführer beim (Geb.) AOK 20 Abt. Pi.1. Betr. Rovaniemi-Schutzstellung. A.H.Qu., 10.8.1944. Bundesarchiv (kopio). LMM.

24. Auttin tiedot perustuvat Metsähallituksen tekemään kartoitukseen (internetlinkki ei enää toiminnassa) ja omiin kenttätutkimuksiini (KM).

25. Ibid.

26. Ibid.

27. Metsähallituksen inventointiraportti 2009 - 2015. MH-tunnus: 150953.

28. Metsähallituksen inventointiraportti 2009 - 2015. MH-tunnus: 150970.

29. Omat kenttätutkimukset. KM. Arvi Myllärin haastattelu 15.6.2012.

30. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA. Joukko-osastotiedot: KM. Omat kenttätutkimukset. KM.

31. Omat kenttätutkimukset. KM. Haastattelutietoja. KM. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA.

32. Toivo T. Kaila, Lapin sota, Porvoo 1950. Heikki Kaakinen, ”Herrasmiessotaa” – Ranuantien taistelut Lapin sodassa. Kokkola 1994.

33. Omat kenttätutkimukset. KM.

34. Airio 2014.

35. Wolf H. Halsti, Lapin sodassa: JR 11:n mukana Oulusta Kaaresuvantoon, Keuruu 1972.

Omat kenttätutkimukset. KM.

36. Lapin Kansa 13.5.1953.

37. Omat kenttätutkimukset. KM.

38. Omat kenttätutkimukset. KM.

39. Omat kenttätutkimukset. KM.

40. Airio 2014.

41. Ibid.

42. Ibid.

43. Metsähallituksen inventointiraportti 2009-2015. MH-tunnus: 138855.

44. Ibid.