Nammankylien saksalaiset leirit jatkosodan aikana

© Kalevi Mikkonen 2025 (päivitetty 29.3.2025)

Alanampa sijaitsee Alanampajärven rannalla noin 40 kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta. Kylän pohjoispuolella sijaitsee naapurikylä Ylinampa Ylinampajärven rannalla. Mainittua kahta järveä yhdistää kapeahko Välijoki. Alanampajärvestä laskee Raudanjoki kohti etelää ja Vikajärveä, joka on myös Alanamman naapurikylä. 

Jo vuoden 1941 aikana siellä on aikalaisten kertomuksien mukaan ja myös Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan pöytäkirjan (30.12.1941) kirjauksien perusteella ollut läpikulkujoukkoja majoittuneena Alanamman koululla. Nämä joukot olivat Radfahr-Bataillon 233:n 1., 2. ja 3. kompanian, Radfahr-Abteilung 233:n 4. eskadroonan, Stab-Gebirgsjäger-Regiment 143:n esikunnan, Gebirgsjäger-Regiment 138:n sotilaita, jotka kaiketi olivat matkalla Norjaan tai sieltä lomalle Saksaan Suomen ja Saksan kauttakulkusopimuksen perusteella.

Saksalaiset rakensivat Alanamman kohdalle Jäämerentien varrella olevalle Huhtaniemen kankaalle, nykyisten Pajarannantien ja Huhtaniementien välille ja molemmin puolin, parakkialueen, johon oli majoittunut eri aikoina jopa satoja sotilaita. Leiri oli toiminnassa lähes koko jatkosodan ajan, kesästä 1942 lokakuuhun 1944. Saksan Puolustusvoimien yliesikunnan ja Suomen Puolustusministeriön välisen sopimuksen 1.4.1943 mukaan saksalaisille uudistettiin jo voimassa olevat vuokratut maa-alueet edelleen käyttöön. Sopimuksia oli tehty veljekset Rapakon kanssa ainakin jo 7.11.1942 alkaen 2400 neliömetrin (voimaan takautuvasti 1.9.1942 alkaen) ja 11990 hehtaarin maa-alasta, Mikko Huhtaniemen kanssa 8.10.1942 alkaen 3,12 hehtaarin maa-alasta ja Matti Huhtaniemen kanssa 8.10.1942 21226 hehtaarin maa-alasta. Nämä sopimukset astuivat voimaan takautuvasti 15.6.1942 alkaen.[1]

Alanamman leirin nimi oli saksalaisten asiakirjassa Kärtner-Lager[2] (mahdollisesti tarkoitettu Kärntner-Lager itävaltalaisen Kärntenin maakunnan mukaan). Leiri oli pääasiassa itävaltalaisten vuoristojääkärien, 2. Vuoristodivisioonaan kuuluvan Gebirgs-Jäger-Regiment 139:n (Fp.Nr. 12264) huolto- ja lepoleiri. Rykmentin Stab II Gebirgsjäger-Regiment 139 u. 6.-10. Kompanien esikunta (Fp.Nr. 15217) majoittui myös leirille. Vuonna 1944 24.3. alkaen leirillä oli Stab I u. 1.-5. Kompanie Gebirgsjäger-Grenadier-Regiment 139:n esikunta ja Stab I u. 1.-5. Kompanie Gebirgsjäger-Brigade 139:n esikunta (Fp.Nr. 12264) ja lisäsopimuksilla 8.10.1942 ja 7.11.1942 (alkaen takautuvasti 15.6.1942) Maschinengewehr (MG)-Bataillon 4:n esikunta (Fp.Nr. 18898). Leirillä majoittuivat rintamalta lepovuorossa olevat sotilaat viikon tai pari. Kenraali Eduard Dietlin kirjeessä kenraali Alfred Jodlille 23.9.1941 hän mainitseekin vuoristojääkärien yhden lepoleirin sijainneen Rovaniemellä ja toisen Petsamon-Salmijärven alueella. Alanamman leiri ei kuitenkaan ilmeisesti ollut ns. läpikulkuleiri (Durchgangslager) vaan kaiketi lomalaisleiri (Urlauberlager) niille rintamasotilaille, jotka eivät olleet päässeet vielä varsinaiselle lomalle kotimaahan. Leiri oli mahdollisesti Organisaatio Todtin rakentama ja ehkä heillä oli siellä jossain vaiheessa myös toimipiste. Alueelta löytyy toistakymmentä OT:n kamiinaa. Jäämerentien majoituskapasiteettiluettelossa 17.3.1942 Alanammassa oli kauttakulkujoukoille varattu majoituskapasiteettia 600 miehelle.[3]

Alanamman alueen maanomistajien ja saksalaisten kanssa tehtyjä vuokrasopimuksia. Kuva: Kalevi Mikkonen/Rovaniemen kaupungin arkisto.

Alanamman leiri oli lepopaikka Petsamon pääosin itävaltalaisille vuoristojääkäreille. Kuvat: Kalevi Mikkosen arkisto.

Leirialue oli n. 660 metriä pitkä ja 380 metriä leveä isoimmilta kohdiltaan. Sitä ei ollut aidattu. Parakkialueella oli kahvila, sairaala, asuinparakkeja, varikkoja ja korjaamotiloja. Alueen kaksi pääporttia näyttivät vuoden 1949 ilmakuvan perusteella sijainneen vanhan Petsamontien ja nykyisten Pajarannantien ja Huhtaniementien risteyksissä. Portin yläpuolen laudoituksessa oli leirin nimi kirjoitettuna. Leirille oli laitettu istutuksia ja jalkakäytävät oli reunustettu kivillä. Maastotutkimukseni perusteella alueella on ollut ainakin 60 parakkia, korsua ja vajaa, taistelu- ja sirpalesuojakaivantoja ja muita kaivantoja ja tieverkosto, josta kaksi tietä on edelleen käytössä. Saksalaiset rakensivat Alanampajärven rannalle myös pitkähkön laiturin mahdollisesti vesilentokoneita varten. Leirillä oli vankiparakkeja, jotka oli ympäröity piikkilanka-aidalla. Muuten leirialueen ympärillä ei ollut aitausta. Vankeja käytettiin kesällä uimassa Lietteenrannalla, jossa oli hyvä hiekkaranta. Vangit kuljetettiin parijonossa Huhtaniemen pihan läpi rannalle. Vangit tekivät kaikenlaisia puhdetöitä, mm. leikkikaluja, kaappeja ja rasioita, joista kyläläiset tekivät vankien kanssa vaihtokauppaa. Vartijat eivät olleet huomaavinaan kaupantekoa. Alueen ammusvarasto oli huonolla vartioinnilla ja pikkupojat ja vähän isommatkin kävivät hakemassa sieltä panoksia omiin paukkuleikkeihinsä. Joitakin vahinkoja heille sattui. Erään kerran varastelu huomattiin ja kuulusteluja tehtiin. Pojille ei tullut saksalaisten toimesta rangaistuksia, mutta kotiväki antoi selkäsaunan. Ammusvaraston vartijoille tuli varmaankin isommat rangaistukset.[4] Saksalaisilla oli leirialueella lentopallokenttä ja toinen Alanamman koulun pihalla.

Leirillä oli lääkäri, hammaslääkäri ja sairaanhoitajia, jotka hoitivat tarvittaessa myös kyläläisten sairauksia. Sekä Ala- että Ylinamman koululaiset kävivät hoidattamassa hampaitaan saksalaisten hammaslääkärin luona. Kyläläisillä oli erittäin hyvät suhteet saksalaisiin. Kylän naisille avautui työtä pyykinpesussa ja jotkut kyläläiset myivät saksalaisille maitoa, lihaa, kalaa ja ketunnahkoja saaden vastineeksi mm. leipää, konjakkia ja tupakkaa. Saksalaiset auttoivat paikallisia joskus myös heinätöissä. Venetvaarantien ja sen reunojen ojituksen saksalaiset laittoivat kuntoon.[5] Lapin sodan aikana saksalaisten Armeeoberkommando (AOK) sijaitsi jonkin aikaa Alanammassa. Alanamman alueelta perääntyessään syksyllä 1944, saksalaiset polttivat parakkinsa ja samalla paloi myös paljon läheisen mäntykankaan aluetta. Alanamman kylällä säilyivät lähes kaikki talot ehjinä, sillä vain kaksi taloa ja yksi navetta tuhoutuivat. Myös koulurakennukset säästyivät tuholta. Alueelle jäi saksalaisilta paljon sotatarvikkeita ja joitakin lapsia kuoli tai loukkaantui leikkiessään ammusten kanssa. Alue oli osittain myös miinoitettu.[6]

Omissa tutkimuksissa alueelta löytyi useita rakennusten paikkoja, toistakymmentä taisteluhautaa tai sirpalesuojaa, kaivoja ja kaivantoja. Yksi rakennus oli korsu, jossa oli vielä puuosia jäljellä. Lisäksi löytyi kymmeniä metriä pitkä, ellei jopa pitempikin, betonilla sivuilta varustettu maanalainen oja, jossa lienee ollut kaapeleita. Alueelta löytyi myös 14 saksalaista olutpulloa, joista 13 oli täysin ehjiä sekä yksi ehjä viinipullo, yksi viinapullo, Nigrolin-kenkärasvaa sisältänyt lasipurkki ja pieni lasipullo, jossa on ollut ehkä jotain muuta rasvaa. Yksi löytö oli kasa 7,92 x 57 mm Mauser -sotilaskiväärin patruunoita, joista osa oli vielä kiinni ammuskammassa, mm. viiden patruunan kampa.[7]

Olutpulloja. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Mauserin ammuskampoja. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kamiina ja kaasupullo. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Auton jäänne.

Organisation Todtin kamiinoita. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kaapelin betoninen suojakuori. Kaapeli on mennyt kymmeniä metrejä maan alla. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Ison (n. 11 x 16 metriä), ehkä autohallin tai -korjaamon, rakennuksen pohja, jonka edustalla molemmissa päissä on ollut ajoramppi (n. 4 x 4 metriä). Kuva: Jaakko Ylikulju.

Saman rakennuksen romujäänteitä. Kuva: Jaakko Ylikulju.

Rakennuksen, n. 6 x 10 metriä, betonipohja. Paikalla on lisäksi tiililattiaa ja kohteelta lähtee tuo aiemmin mainittu kaapelin betoninen suojakuori. Kuva: Jaakko Ylikulju.

Rakennuksen, n. 4 x 9 metriä, luonnonkiviperustus. Kuva: Jaakko Ylikulju.

Ison rakennuksen, n. 11 x 22 metriä, luonnonkivisokkeli. Kuva: Jaakko Ylikulju.

Rakennuksen, n. 5,5 x 10,5 metriä, paikka. Rakennuksella on luonnonkivireunukset. Kohteessa on myös OT-kamiina. Rakennuksessa on kaksi oviaukkoa, joista etelän puoleisesta pääsee toiseen huoneeseen, joka on n. 7 x 10,5 metriä. Paikalla on kamiinan jäännöksiä ja betonin kappaleita. Kuva: Jaakko Ylikulju.

 

Määrittelemättömän rakennuksen paikka, jossa on kaksi betoniseinän kappaletta pystyssä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Korsu, jossa on vielä puun kappaleita ja seinävarustusta jäljellä. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Yksi alueen lukuisista kaivoista. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Tässä on yksi alueen lukuisista taisteluhaudoista tai sirpalesuojista. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Vielä ajokunnossa oleva huoltotie. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Huoltotien ura. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Alanamman Rättiaavan alueella ojitetulla rämealueella sijaitsi ilmeisesti saksalaisten ylläpitämä vankileiri, joka lienee ollut puunhakkausleiri. Sen alueelta on löydetty suon reunasta neljä tiheään sijoitettua rakennuksen jäännöstä, jotka voivat olla leirin vankikämppiä. Näiden reunat erottuvat turvevalleina ja muutamana lahona hirtenä. Rakennuksista löytyy myös kaksi uunin rauniota. Rakennusten koot ovat 4 x 8 metriä, 3 x 4 metriä, 3 x 4 metriä ja yksi mahdollisesti myös 3 x 4 metriä.[8]

Saksalaisen yksikön Maschinengewehr (MG)-Bataillon 4:n esikunta (Fp.Nr. 18898) vuokrasi elokuussa 1943 Petsamontien länsipuolelta 43,5 km:n kohdalta lähtevän Mustavaaraan menevän tien varrelta harjoituskentän/ampumaradan. Tämä yksikkö taisteli mm. Sallan ja Petsamon suunnalla.[9] Saksalaisilla on ollut alueella pienehkö ampumaharjoitusrata, jossa on heitetty hyökkäysharjoituksissa mm. käsikranaatteja suoalueella oleville maaleille. Alueelta on löydetty myös paljon ammuksia, mm. luoteja ja varsikäsikranaatin puinen varsi, joissa on merkintä SS. Omassa tutkimuksessa löytyi 7,92 x 57 mm Mauserin hylsy (teksti: IV a1 8 39 P25, vuosiluku 1939), varsikäsikranaatin palanen ja 81 mm kranaatinheittimen ammuksen pyrstö.[10]

Saksalaisten karttaluonnos Mustavaaran harjoitusalueesta. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Alueen vuokrasopimuksen jäljennös. Asiakirja: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Kranaatinheittimen ammuksen pyrstö. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Suoalue, johon harjoituksissa ammuttiin kranaatteja ja heitettiin käsikranaatteja. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Ylinampajärven edustalla sijaitsee Ylinamman kylä. Saksalaisilla oli leirialue 46,5 - 48,5 km:n kohdalla silloisen Jäämerentien varrella. Sinne oli varattu majoituskapasiteettia 17.3.1942 300 miehelle.[12] Vuonna 1944 siellä oli sijoitettuna yksi pataljoona ja kaksi komppaniaa 47 km:n kohdalla olevalla leirillä.[13] Maanmittauslaitoksen vuoden 1949 ilmakuvan mukaan heidän pääleirinsä näyttäisi olleen 46,8 - 47 km:n kohdalla. Ilmakuvassa näkyy ilmeisesti aidattu alue, joka on n. 70 x 50 - 82 metrin kokoinen.

Erään tutkintapöytäkirjan (16.5.1942) mukaan maanviljelijä M.V. Kenttälä Ylinamman kylästä kertoi seuraavaa: ”… kun saksalaisia sotilaita tuli kesäkuun 7. päivänä 1941 Petsamosta päin, majoittui heistä noin 200 miestä 10 päivän ajaksi kertojan talon ulkohuonerakennuksiin. Saman vuoden syyskuun 22. päivänä tuli taas Petsamosta päin saksalaisia sotilaita, joista noin 100 sotilasta majoittui vuorokauden ajaksi kertojan asuin- ja ulkohuonerakennuksiin. Kertoja vaatii näistä majoituksista korvausta yhteensä 500 markkaa. Nämä sotilaat eivät olleet jättäneet kertojalle majoituskuittia, eikä kertoja ole saanut niistä mitään korvausta. Kertoja selittää näiden saksalaisten silloin porkanneen hänen ketojaan, eikä niistä silloin vielä ehditty satoa korjata ja ottivat sotilaat silloin kertojan ladosta heiniä noin sata kiloa jotka he käyttivät lattialla nukkuessaan pehmikkeiksi ja joista suurin osa meni pilalla. Kertoja vaatii ketojensa porkkauksesta ja sadasta kilosta heiniä yhteensä 200 markkaa. Kertoja selittää, että nämä samat saksalaiset sotilaat hakkasivat silloin kertojan omistamasta metsästä 50 kappaletta noin neljän metrin pituisia kuusia ja petäjiä, jotka he käyttivät naamiopuiksi sekä särkivät samojen saksalaisten hevoset silloin kertojan pihamaan ympäriltä 80 metrin pituudelta aitaa. Näistä puista ja aidasta kertoja vaatii korvausta yhteensä 200 markkaa. Kertojalla ei ole tietoa, mihin joukko-osastoon nämä saksalaiset sotilaat kuuluivat, eikä tiedä heidän kenttäpostiosoitettaan.” Todistaja Aikio kertoi saksalaisten sanoneen hänelle olleensa tulossa Norjan Narvikista.[14]

Poistuessaan alueelta Lapin sodan aikana saksalaiset jättivät paljon aseita ja ammuksia Ylilamminkankaalle Ylilammentien molemmille puolille, jossa oli saksalaisten ammusvarasto. Saksalaiset räjäyttivät ammusvaraston lähtiessään syksyllä 1944. Vuoden 1949 ilmakuvassa alueella näkyy lukuisa määrä räjäytyskuoppia. Maastossa on noin sadan metrin säteellä tuhoutuneita ammuslaatikoita ja muuta rautaromua, jonka seassa saattaa vieläkin olla räjähtämättömiä ammuksia.[11] Suomen puolustusvoimat on tehnyt ja tekee alueella räjähteiden raivaamista.

Ylilammentien varrelta löytyy vielä runsaasti romua, mm. tämä kranaatinheittimen ammusten kotelon osa. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Lähdeviitteet:

[1] Rovaniemen maalaiskunnan (majoituslautakunnan) kokouspöytäkirjat 1940-1947; Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunta II 9, Ea:1. Saapuneet kirjeet 1940 - 1943. Rovaniemen kaupunginarkisto (RKA). Joukko-osastotiedot: KM.

[2] Kommandant des rückw. Armeegebietes 525 Abt. Ia Nr. 130/44 gKdos. St.Qu., den 6.8.1944. Betr.: Verkehrsregelung. Anlage: 1 Sammelmappe. Straße Rovaniemi-Ivalo - Lakselv. Anlagenband zum Kriegstagebuch, AOK 20, Ia. 1.7.1944 - 17.11.1994. AOK 20, 65635/16. T-312, R-1066. National Archives and Records Administration (NARA); Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunta II 9, Ea:1. Saapuneet kirjeet 1940 - 1943. RKA; Joukko-osastotiedot: KM.

[3] Anlage zu A.O.K. Lappland Abt. Ia Nr. 798/42 geh. v. 17.3.1942. Unterkunfte an der Eismeerstraße. Anlagenband 3 zum Kriegstagebuch, AOK 20, Ia. Tagesmeldungen Ia AOK Lappland. 1.3. - 31.3.1942. AOK 20, 19692/4. T-312, R-1008. NARA; Joukko-osastotiedot: KM; Kurt Herrmann. Dietl - Napapiirin kenraali. Loviisa 1957, 199.

[4] Maija-Liisa Huhtaniemi. Muistelmia sota-ajalta ja evakosta, 31 - 32. Eino Dannberg. Sota-aika lapsena, 272. Kirjassa: Nammankylien historiikki. Alanampa, Ylinampa, Tiainen ja Niesi. Toim. Eino Dannberg. Rovaniemi 1994. Ulla Tupala, Alanampa. Peräpohjalainen kylä. Rovaniemi 1993, 16. Maanmittauslaitoksen vuoden 1949 ilmakuva. Omat (KM) tekemäni kenttätutkimukset Alanamman leirialueella 13.8.2022, 5.9.2022 ja 21.9.2022.

[5] Ibid.

[6] Tupala 1993, 16 - 17. Huhtaniemi 1994, 32. Dannberg 1994, 272. Leo Onkamon kertomia tietoja 29.7.2022.

[7] Omat kenttätutkimukset (KM).

[8] Metsähallituksen inventointiraportti 2009 – 2015. MH-tunnus 152615.

[9] Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 – 1944. Sopimukset liitteineen. RKA; Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunta II 9, Ea:1. Saapuneet kirjeet 1940 - 1943. Rovaniemen kaupunginarkisto (RKA).

[10] Leo Onkamon kertomia tietoja 29.7.2022. Oma kenttätutkimus 5.9.2022 (KM).

[11] Metsähallituksen inventointiraportti 2009–2015. MH-tunnus: 138885. Oma kenttätutkimus 29.7.2022 (KM).

[12] Anlage zu A.O.K. Lappland Abt. Ia Nr. 798/42 geh. v. 17.3.1942. Unterkunfte an der Eismeerstraße. Anlagenband 3 zum Kriegstagebuch, AOK 20, Ia. Tagesmeldungen Ia AOK Lappland. 1.3. - 31.3.1942. AOK 20, 19692/4. T-312, R-1008. NARA.

[13] Kommandant des rückw. Armeegebietes 525 Abt. Ia Nr. 130/44 gKdos. St.Qu., den 6.8.1944. Betr.: Verkehrsregelung. Anlage: 1 Sammelmappe. Straße Rovaniemi-Ivalo - Lakselv. Anlagenband zum Kriegstagebuch, AOK 20, Ia. 1.7.1944 - 17.11.1994. AOK 20, 65635/16. T-312, R-1066. NARA.

[14] Rovaniemen maalaiskunnan nimismiespiiri N. 190/42. Tutkintapöytäkirja. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunta II 9, Ea:1. Saapuneet kirjeet 1940 - 1943. Rovaniemen kaupunginarkisto (RKA).