Saksan armeijan rakentamat parakit ja vuokratut tilat Rovaniemellä 1940 - 1944
Suomen ja Saksan suhteiden lähentyminen merkitsi suuria asioita Rovaniemen kehitykselle. Kauttakulkusopimuksen mukaisesti Suomeen saapuisi noin 550 moottoriajoneuvoa ja noin 5 000 ilmavoimien miestä, joista 2 200 miestä jäisi Vaasan, Oulun, Rovaniemen ja Ivalon etappeihin kauttakulun järjestelytehtäviin. Saksalaisten etappiorganisaatio oli varsin mittava ja varmaan ihan tarkoituksella luotu suurempienkin joukkojen siirtoja varten. Saksalaissotilaiden lomakuljetukset alkaisivat Vaasan tai Oulun satamista, jonne kumpaankin varattiin saksalaisia varten 500 henkilön majoitustilat. Rovaniemelle oli järjestettävä saksalaisten huolto- ja ohjausorganisaatiot sekä komendantin toimisto. Rovaniemelle oli myös järjestettävä teltat polttopuineen 1 500 miestä varten ja huoltojoukkoja varten majoitus 10 miehelle sekä parakkeja 500 miehelle.[1]
Kartat saa isommiksi avaamalla kartan uuteen ikkunaan ja klikkaamalla isommaksi!
Rovaniemen kauppalan 1. ja 2. kauppalanosan saksalaisalueet. Kartta: Kalevi Mikkonen 2025.
Rovaniemen kauppalan 3. kauppalanosan saksalaisalueet. Kartta: Kalevi Mikkonen 2025.
Hotelli Pohjanhovissa asui useita korkeimpia saksalaisupseereita pysyvästi ja varsinkin heidän vieraillessa Rovaniemellä. Kuva: Aarne Pietinen/Museovirasto.
Luftwaffen sotilaat marssivat Valtakadulla saunomisreissulla vuonna 1940. Kuva: Kurt Voigt/Lapin maakuntamuseo.
Aluksi kaikki Rovaniemen toimistot sijaitsivat rajavartioston alueella.[2] Rovaniemellä olevasta Lapin lääninsairaalasta varattiin 16.9.1940 alkaen neljä huonetta saksalaisten käyttöön mahdollisia sairaustapauksia varten. Myös sairaalan röntgen- ja laboratorio-osastot olivat saksalaisten käytössä. Saksalaiset käyttivät Lapin lääninsairaalaa maaliskuun 1943 alkuun asti, jolloin sairaalarakennukset luovutettiin kokonaan siviilikäyttöön.[3]
Lapin Rajavartioston portti. Rajavartiosto vuokrasi tai antoi saksalaisten ensimmäiseksi leirilalueeksi nykyisen uuden torin/K-Supermarket -alueen, jonne saksalaiset rakensivat tiiviin varastoalueen Rajavartioston harjoituskentälle. He myös saivat käyttöönsä joitakin rajavartioston rakennuksia ja rakensivat yhden parakin sinnekin. Kuva: Timo Vuolion arkisto.
Myös Eduard Dietlin Blockhaus sijaitsi Rajavartioston alueella. Kuva: Lapin maakuntamuseo.
Dietlin Blockhaus toiselta kulmalta 21.10.1942. Kuva: SA-kuva.
Syyskauden 22.9. - 2.10.1940 aikana Luftwaffen sotilaiden 1. Wellen kuljetukset alkoivat saapua Suomeen useassa vaiheessa,[4] mutta tiettävästi ensimmäiset saksalaiset tulivat Rovaniemelle jo 15.9.1940.[5] He perustivat Rovaniemen Kivikoululle kauttakulkuesikunnan, jota jo helmikuussa 1941 alettiin laajentaa vuoristoarmeijan huoltokeskukseksi. Nämä etujoukot majoittuivat aluksi Kivikoulun pihalle omiin telttoihinsa. Heidän tehtävänsä oli huoltaa ja varmistaa kauttakulkua Suomen kautta Norjaan. Rovaniemeläiset tietenkin huomasivat saksalaisten tulon, mutta heillä ei ollut oikein mitään käsitystä, miksi näitä joukkoja oli Suomessa. Suomessa vallitsi poikkeustila ja lehdistön sananvapautta oli rajoitettu. Suomalaisen yhteysupseerin Erkki Innolan johtaman täydennyskomppanian tehtäväksi annettiin aluksi rakentaa pikavauhdilla majoitusalue noin 3 000 miehen saksalaiselle sotilasosastolle. Tämä tarkoitti noin 150:en pahviteltan tai vastaavan pystyttämistä. Majoitusalueen maastoksi osoitettiin Korkalovaaran eteläpuolinen rinne, suuren ns. VR:n Sorakuopan yläpuolinen maasto, joka sijaitsi myöhemmän sodanjälkeisen suomalaisen rajavartioston alueen eteläpuolella. Innolan käytössä oli 40 miestä ja aliupseeria. Tarvikkeet toimitti paikalle silloinen prikaati tai suojeluskuntapiiri. Saksalaisia upseereita ei vielä tuolloin näkynyt majoitusalueella, mutta yhteyksien hoitamista varten oli jo perustettu toimisto. Rovaniemen asemalla toimi myös suomalainen rautatieupseeri, joka ilmeisesti oli jo ennakolta hyvin perehtynyt erikoistehtäväänsä.[6]
Aluksi saksalaisten miehistö joutui jopa telttamajoitukseen ennen kuin saivat vuokrattua ja rakennettua riittävästi majoitusta. Kuva: Kurt Voigt/Lapin maakuntamuseo.
Pahviteltta- ja parakkialueen pystytykseen ryhdyttiin kiireesti ja mökkejä alkoi nousta männikköalueelle. Innolan tehtäviin yhteysupseerina kuului myös varautua ottamaan saksalaiset kärkijoukot vastaan, ohjaamaan ne majoitusalueelle ja toimimaan paikkakunnan asiantuntijana, oppaana ja tulkkina. Vihdoin ensimmäinen saksalaisjuna tuli Rovaniemelle, mutta parakkikylä oli vielä pahasti keskeneräinen. Se seikka ei kuitenkaan tuntunut saksalaisia pahemmin haittaavan.[7]
Saksalaissotilaita vaatimattoman näköisen parakkinsa vieressä Rovaniemellä vuonna 1942. Paikka on joko urheilukenttä tai rajavartioston saksalaisleiri. Kuva: Oma arkisto (KM).
Korkalonniemi Veitikanharjulta kuvattuna 18.5.1942. Taustalla näkyy mm. tulvaveden ympyröimä saksalaisparakki, iso kasino eli upseerikerho sekä kirkko ja sairaalarakennuksia. Kuva: Pertti Keinänen.
Kauppalan kahvilat eivät olleet niin aamusta vielä auki eikä polttopuitakaan ollut varattu majoitusalueelle, joten saksalaisten ensimmäinen kuljetusyksikkö sai aamuteensä Lapin rajavartioston ruokalasta. Saksalaiset itse rakensivat Korkalovaaran parakkikylänsä valmiiksi. Parin viikon kuluttua tulostaan saksalaiset järjestivät leirialueellaan erikoisen juhlallisen nuotioillan, nimeltään Kameradschaftsabend, suomalaisille nostomiesrakentajille. Isohko rautalangoilla yhteen sidottu kokko oli keskellä joukkoja ja sen korkeus oli yli kymmenen metriä. Tuhatkunta saksalaista lauloi Edelweiß- ja Erika-lauluja, makkaraa syötiin ja Juno-tupakkaa poltettiin.[8]
Pian tämän jälkeen (2. Welle ajalla 7. - 16.10.1940) juna toisensa jälkeen saapui Rovaniemelle. Palokunnantalon edusta ja vierusta täyttyi ilmatorjuntatykkirivistöillä. Ensimmäinen kauttakulkusopimus päättyi virallisesti lokakuun puolivälissä 1940, mutta uusi kauttakulkusopimus solmittiin Suomen hallituksen ja Saksan sotilasviranomaisten kanssa jo marraskuun lopulla 1940. Kauttakulkusopimusta laajennettiin koskemaan viikoittain 400 lomalaisen kuljetuksen 10.12.1940 alkaen Rovaniemeltä Turkuun ja 9.1.1941 alkaen Turusta Rovaniemelle. Keväällä 1941 saksalaisten kauttakulkuliikenne Lapissa, joka vielä talvella oli käsittänyt kuukausittain noin 2 000 lomalaista ja sairasta, sai suuremmat mittasuhteet.[9]
Myöhemmin vuoden 1941 aikana saksalaiset rakensivat rajavartioston alueelle ja sen kentälle uuden parakkialueen.[10]
Rautatiehallituksen sotilastoimiston asiakirjojen mukaan kuljetettiin saksalaisia sotilashenkilöitä rautateillämme syyskuusta 1940 toukokuun 1941 loppuun mennessä seuraavasti: syksyllä 1940 kaikkiaan 343 upseeria ja 9 813 aliupseeria sekä miehistöä; talvella ja keväällä 1941 kaikkiaan 980 upseeria ja 10 942 aliupseeria ja miestä.[11] Kauttakulun huoltotehtävissä oli kevään 1941 alkupuolella 2 200 pysyvästi Lappiin sijoitettua saksalaista sotilasta. Määrä kasvoi alkukesällä sitä mukaa kun sotavalmistelut etenivät.[12]
Rovaniemen alue muuttuu parakkikyläksi
Rovaniemen kauppala oli sotien alkaessa varsin pieni asutuskeskus. Kauppalassa oli kolme sahaa, neljä pankkia ja satakunta pienteollisuusyritystä ja kauppaliikettä. Kenraali Dietlin adjutantti Kurt Herrmann kuvasi tuolloista Rovaniemeä seuraavasti: ”Siellä oli sekaisin matalia puuhökkeleitä ja miellyttäviä ruotsalaisia puutaloja… Niiden keskeltä kohosi nykyaikaisia kivi- ja betonipalatseja, joihin hallintoelimet, posti ja muut virastot olivat asettuneet.”[13] Parin vuoden kuluessa parakki oli vallitsevin ja leimaa-antavin rakennusmuoto kauppalan alueella. Rovaniemen kauppalan varsinaisten asukkaiden lukumäärä vuoden 1941 lopussa oli 8 190, ja iso osa miehistä oli rintamalla, joten saksalaisten osuus kaikista asukkaista oli varsin suuri. Rovaniemellä oli toki muualta Suomesta tullutta väestöä myös aika paljon.
Saksalaiset olivat jo etukäteen tutkineet huolellisesti Rovaniemen sopivuuden heidän huoltokeskuksekseen ja he tiesivät hyvin tarkkaan Rovaniemen autokorjaamot, huoltoasemat, tiet, sillat, sairaalat ja maaston. Alueella ei Rajavartioston aluetta ja suojeluskuntien taloja ja alueita lukuun ottamatta ollut sotilaskäyttöön soveltuvia rakennuksia. Jo helmikuussa 1941 he olivat aloittaneet Rovaniemellä sijaitsevan kauttakulkuesikunnan laajentamisen armeijan huoltokeskukseksi, silloin tietenkin salaa.[14]
Saksalaisten huoltolajit olivat seuraavat: 1) täydentävä huolto, johon kuuluivat taisteluväline-, polttoaine-, elintarvikehuolto (jakelu) ja korjaustoiminta, 2) taloushuolto, 3) lääkintähuolto, 4) eläinlääkintähuolto, 5) kenttäposti, 6) tienhoito, 7) järjestyksenpito, jonka piiriin kuuluivat sotapoliisi-, vartiointi ja liikenteenohjaus- sekä sotavankileiri- ja sotasaaliinkeruutehtävät.[15] Rovaniemi oli saksalaisten huollon keskuspaikka, mutta sen lisäksi huollon toimipisteitä, varikkoja ja pienempiä asemia tehtiin erityisesti päämaanteiden ja rautatieverkon varrelle sekä rintaman lähellä oleville alueille.
Saksalaissotilaita Rovaniemen rautatieaseman vierustalla. Aseman seinillä saksalaisten laittamia kylttejä. Kuva: Oma arkisto (KM).
Suomalaisia ja saksalaisia Koskikadulla Pohjanmaan Kauppiaiden talon edustalla. Talon katolla oli se kuuluisa "Klubi piristää"-valomainos. Kuva: Lapin maakuntamuseo.
Saksalaisilla oli sotilaallinen vastuu Pohjois-Suomen puolustamisesta ja rintamahyökkäyksistä, mutta kaikki Suomen maaperällä sijainneet rakennukset, maat ja luonnonvarat jäivät sopimuksen mukaisesti Suomen hallintaan. Suomalaisten omistamia rakennuksia saksalaiset saivat ottaa käyttöön vain suomalaisten viranomaisten luvalla. Saksalaiset alkoivat laajoihin rakennustöihin heti paikalle päästyään. Rovaniemen kauppalassa ja maalaiskunnassa vajaakäytössä ollutta rakennusmaata löytyi runsaasti jopa aivan kauppalan keskustastakin.[16]
Saksalaisten rakennustoiminta Rovaniemellä oli heti alusta alkaen erittäin vilkasta. Saksalaisten rakentamisen suunnittelusta vastasivat Luftwaffen yksikkö Feldbauamt Rovaniemi ja Heerin yksikkö Gruppe Heeresbaudienststelle 123 Rovaniemi.[17]
Maavoimien eli Heerin Heeresbaudienststelle VR:n sorakuopalla. Kuva: Lapin maakuntamuseo.
Sota-aikana sanottiin, että kaljupäiset eivät uskaltaneet nostaa kauppalassa hattuaan päästä, koska saksalaiset olisivat rakentaneet siihen parakin.[18] Kaikki pakkoluovutusvaatimukset ilman asianomaista lupaa olivat ehdottomasti kiellettyjä. Jokaiseen rakennushankkeeseen heidän oli anottava lupa paikkakunnan viranomaisilta ja kaikista yksityisten tai kunnan maa-alueista tai rakennuksista piti maksaa käypää vuokraa.[19]
Saksalaisten marraskuussa vuonna 1943 avaama uusi kirjakauppa Frontbuchhandlung Valtakadun kiinteistössä. Aiemmin se toimi vuokralla Oksamon talossa (Rovakatu 19). Kuva: Oma arkisto (KM).
Heerin eli maavoimien hammashoitola Pöykön talossa Valtakadun pohjoispäässä. Kuva: Oma arkisto (KM).
Vaikka saksalaisten rakennustoiminta edistyi nopeasti, he silti ottivat Rovaniemen koulut esikuntakäyttöön ja vuokrasivat taloja ja yksityisasuntoja erityisesti upseerien majoitusta varten. Saksalaiset laajensivat kauppalan asuttua pinta-alaa huomattavasti entiseen verrattuna. Mikäli mahdollista pyrittiin saksalaisten rakennusten sijoittelussa huomioimaan voimassaoleva asemakaava ja avaamaan kulkutiet asemakaavan mukaisten katujen kohdalle. Vaikka saksalaiset piirsivät rakennuslupahakemuksiinsa rakennukset ja maanrakennuskohteet kuten urheilukentät ja tiet asemakaavan mukaisesti, todellisuudessa asemakaavaa ei useinkaan noudatettu vaan rakennukset ripoteltiin alueille saksalaisten omien tarpeiden mukaan. Useimmilla uusilla alueilla ei edes ollut näitä asemakaavaan piirrettyjä katuja, puistoja ja asuinalueita vielä olemassakaan muuten kuin paperilla.[20]
Jo vuonna 1941 saksalaiset rakensivat Rovaniemelle ja sen lähiympäristöön yhteensä 630 parakkia. Syksyllä 1941 saksalaisten pääesikunta (AOK) siirtyi Rovaniemen Keskuskansakoululle, paikalliskomendantin virasto (Ortskommandantur) Yhteiskoululle ja rintamaesikunta (Frontsammelstelle, myöh. Frontleitstelle) Kivikoululle. Vuonna 1942 parakkien määrä kaksinkertaistui ja vuosina 1943 ja vielä 1944 rakentaminen jatkui varsinkin maalaiskunnan puolella kiihtyvällä tahdilla ylittäen reilusti paikallisen väestön rakennusten määrän. Uudisrakentamisen painopiste siirtyi kauppalan alueen rakentamattomille laidoille tai maalaiskunnan puolelle, vaikka keskustankin alueelle mahdutettiin lisärakennuksia sinne tänne. Rakennustoiminta tai ainakin sen suunnittelu näyttää jatkuneen lähes viimeisiin hetkiin asti.[21]
Saksan AOK 20:n esikunta sijaitsi Keskuskansakoulussa. Kuva: Lapin maakuntamuseo.
Kunniavartio Terbovenille Keskuskansakoulun ovella. Kuva: Riksarkivet (National Archives of Norway).
_(7134849443).jpg)
Dietl, Terboven ja muita saksalaisupseereita Keskuskansakoulun vierelle rakennetussa Bauernstube-parakissa, joka oli esikunnan ruokailuparakki. Kuva: Bundesarchiv.
Kenraali Erik Heinrichs ja kenraalieversti Eduard Dietl 24.5.1943 Keskuskansakoulun pihan ruokailuparakin edessä. Kuva: SA-kuva.
Heinrichs ja Dietl poistumassa koululta. Kuva: Lapin maakuntamuseo.
Rovaniemen Koulukatu (nyk. Kansankatu) vuonna 1942. Oikealla Kivikoulun, joka oli saksalaisille vuokrattu vuoteen 1943 asti, seinää ja vasemmalla ensimmäinen talo on Pelastusarmeijan talo, joka oli osittain vuokrattu saksalaisille. Kuva: Rudolf Rascken albumi.
Koulukatu toisesta suunnasta. Opettajien asuntoloita ja Kivikoulu. Kuva: Oma arkisto (KM).
Saksalaiset rakensivat Rovaniemen kauppalan ja maalaiskunnan alueelle kokonaan uusia asutusalueita. Varasto- ja asuntoparakkien lisäksi saksalaiset rakensivat runsaasti muita rakennuksia, kuten upseerien hirsitaloja, toimistoja, huoltorakennuksia, erilaisia majoitustiloja, teatteritalon, taiteilijakodin, sähkölaitoksen, bunkkereita, taisteluhautoja ja taistelupesäkkeitä. Saksalaiset rakensivat hyvin täsmällisesti ja siististi ja jopa koristelivat asuntoparakkejaan aidoilla ja kiveyksillä. [22]
Luftwaffen miehistöä Kivikoulun vieressä olevalla kauppalan urheilukentällä, joka oli Luftwaffen Alter Kolonnenhof -autovarikko. Kuva: Kurt Voigt/Lapin maakuntamuseo.
Lager Alter Kolonnenhof urheilukentällä. Kurt Voigt/Lapin maakuntamuseo.
Puurakenteisissa parakeissa tapahtui silloin tällöin tulipaloja. Tämä lautaparakki urheilukentällä paloi pohjaan saakka. Saksalaiset kärsivät näissä tulipaloissa myös mm. kuorma-autotappioita. Kuva: Kurt Voigt/Lapin maakuntamuseo.
Saksalaisten majoituksen järjestelyssä oli myös alkuhankaluutta. Puolustusministeriön yleisohjeen mukaan majoituksesta huolehtivat lääninhallitus ja sen alaiset majoituslautakunnat ja poliisi sekä Saksan puolustusvoimien puolelta Rovaniemelle sijoitettu esikunta Kommandant des Rückwärtigen Armeegebietes (Korück 525), jossa oli upseeri majoitusasioita varten, sekä esikunnan eri paikkakunnille sijoitetut paikalliskomendantit.[23]
Näiden lisäksi majoituskorvausten perinnässä toimi Puolustusvoimien pääesikunnan kauttakulkuliikenteen järjestelytoimiston Rovaniemen alaosasto. Jos saksalaiset eivät päässeet sopimukseen maanomistajien kanssa, puolustusministeriö neuvotteli asiasta ja tarpeen vaatiessa teki pakko-oton sotatilalain nojalla.[24]
Professori Hjalmar Brotheruksen ja nimismies Väinö Kosolan tarkastusraportista joulukuulta 1941 kuitenkin ilmeni, että saksalaisten majoitustilaukset eivät olleet yleensä siihen mennessä menneet majoituslautakunnan kautta vaan majoitustiloja oli vuokrattu suoraan väestöltä suomalaisen sotaväen, AOK:n osastojen ja Luftwaffen kautta. Usein oli syntynyt kilpailua majoitustiloista, jolloin saksalaiset olivat korkeita vuokria lupaamalla saaneet vuokratuksi tiloja muiden jäädessä ilman. Tällöin olivat tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat joutuneet kokonaan sivuun. Raportissa vaadittiin, että jatkossa majoitustilojen vuokraaminen tapahtuisi keskitetysti vain majoituslautakunnan kautta.[25]
Vuokrat Rovaniemen kauppalan alueella nousivat pilviin. Rovaniemen vuokrataso oli yli kaksinkertainen muihin kauppaloihin ja kaupunkeihin verrattuna. Saksalaiset vuokrasivat isolla rahalla tiloja kunnalta, seurakunnalta, työväen- tai rauhanyhdistyksiltä, yksityisiltä yrityksiltä ja yhdistyksiltä sekä paikallisilta asukkailta. Korkeimmilla upseereilla oli omat hirsitalot eli Blockhausit. Muille upseereille löytyi majoitusta Pohjanhovista, muista hotelleista tai yksityisiltä vuokratuista asunnoista. Vuoden 1942 lopulla lähes 150 upseeria oli hankkinut asunnon vapailta markkinoilta. Tämä aiheutti suomalaisille asuntopulaa, sillä he eivät tietenkään pystyneet kilpailemaan asuntomarkkinoilla saksalaisten kanssa.[26]
Pohjolan suojeluskuntapiirin esikunta eli ns. Pohjolanlinna oikealla. Jatkosodan aikana SK-piirin katolla oli 20 mm ilmatorjuntatykki ja edessä olevalla ruohikkoisella piha-alueella Luftwaffen Feldbauamtin rakennuksia. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy Lääninhallituksen talo ja keskellä Veitsiluodon talo. Saksalaisilla oli vuokrattuja tiloja kummassakin rakennuksessa. Feldbauamtin rakennuksia oli myös Lääninhallituksen piha-alueella. Kuva: Lapin maakuntamuseo.
Asuntopulan helpottamiseksi siviiliasuntoihin majoitettuja saksalaisia määrättiin siirtymään parakkeihin. Tämän takia saksalaisille myönnettiin lupia uusien parakkien rakentamiseen kauppalan alueelle, vaikka sopivat tontit olivatkin jo vähissä. Rakentamislupia myönnettiin sillä edellytyksellä, että rakennusmääräyksiä noudatettiin tiukasti ja tulipalojen ehkäisemiseksi etäisyys naapurirakennukseen oli oltava vähintään 30 metriä.[27]
Kasvaville markkinoille Puutalo Oy kehitti saksalaisia varten kaksi parakkityyppiä: isomman Polar-parakin, jonka sisäpinta-ala oli 80,6 neliömetriä (6,5 x 12,4 metriä) ja Tundra-parakin, jonka sisäpinta-ala oli 44,9 neliömetriä (6,5 x 6,9 metriä). Lisäksi Puutalo Oy valmisti standardimalleja varastoista, ajoneuvosuojista, talleista ja sotilaskodeista sekä toimitti pahvi- ja vaneritelttoja. Näiden lisäksi Saksa osti sekä Ruotsista että Norjasta parakkeja ja toi Saksasta sementtiä ja rakennustarvikkeita parakkien ja muiden rakennusten rakentamista varten. Keväällä 1942 Saksan varusteluministeriö kehitti kolme eri parakkimallia. Näistä A-parakki oli tarkoitettu siviilityöläisille (18 asukkaalle) ja C-parakki naistyöläisille (12). B-parakki oli tarkoitettu venäläisille sotavangeille (36 makuusijaa) ja sen varustelutaso oli vaatimattomin. Saksalaisten käyttämissä majoitusparakeissa upseereilla oli omat huoneet, mutta sotilaat ja muu henkilökunta sai tyytyä yhteismajoitukseen ja kerrossänkyihin kuten kasarmeissakin. Sotilaskodit, esikuntaparakit ja upseeriparakit rakennettiin usein ns. viipaleparakeiksi, joihin sisäänkäynti tapahtui erillisen eteishuoneen kautta. Tämä siksi, että talvella kylmä ilma ei päässyt sisälle asti oven avauksessa.[28]
Saksalaiset vuokrasivat vuosien 1941 ja 1942 aikana niin paljon kuin mahdollista olemassa olevia julkisia rakennuksia tai niiden osia ja eri järjestöjen sekä yksityisten rakennuksia tai yksittäisiä huoneita ja varastoja. Tämä johtui ensisijaisesti siitä, että he eivät vielä olleet ehtineet rakentaa riittävästi omia parakkialueitaan vuokraamilleen maa-alueille. Sitä mukaa kun heidän oma rakennustoimintansa eteni, vuokrattuja huoneita ja rakennuksia tarvittiin vähemmän ja niitä palautettiin muuhun käyttöön.
Saksalaisia sotilaskotisisaria ja saksalainen upseeri upseerikodin tai suomalaisittain upseerikerhon (Suojakatu 16) edessä. Kuva: Lapin maakuntamuseo.
Toveruuden talo valmiina. Kuva: SA-kuva.
Kuvassa oikealla Luftwaffen sähkölaitos Ounasjoen rannalla. Kuva: Aarne Uusipaavalniemi/Timo Vuolion arkisto.
Saksan armeijan orkesteri viihdyttää rovaniemeläisiä Valtakadulla vuonna 1942. Kuva: Oma arkisto (KM).
Lähdeviitteet:
- [1] Korhonen 1961. Pentti Karppinen, Suomalaisten saksalaisille joukoille suorittamat kuljetukset Suomen sodassa 1941 - 1945. Tiede ja ase, vol. 24 (1966).
- [2] Erkki Innola, Saksalaisten saapuminen Rovaniemelle syksyllä -40. Lapin Kansa 18.8.1965.
- [3] Rovaniemen kauppalan kunnalliskertomukset vuosilta 1940 - 1943. RKA.
- [4] Ibid.
- [5] Yksityinen tieto. KM.
- [6] Innola 1965.
- [7] Ibid.
- [8] Ibid.
- [9] Karppinen 1966.
- [10] Innola 1965. Bildplanskizze 1:5000 (Rovaniemi): Sonderluftbildabteilung des R.L.M. (Sobia) Sept. 1941.
- [11] Karppinen 1966.
- [12] Korhonen 1961.
- [13] Kurt Herrmann, Dietl – Napapiirin kenraali. Saksalaisten sotatoimet Pohjois-Skandinaviassa ja Suomessa toisen maailmansodan aikana. Loviisa 1957.
- [14] Junila 2000. Uola 2010.
- [15] Kauko Pesonen, Saksalaisten yhtymien huollon ja selustan järjestelyt Lapissa ja Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Tiede ja ase, vol. 24 (1966).
- [16] Junila 2000. Baracken-Übersicht Stand 10.11.1941, A.O.K. Norwegen, Befehlstelle Finnland, O.Qu.1. Anlagen zum KTB, AOK 20, O.Qu. Übersichten der Versorgung, Einrichtungen der Armee, Korps und Divisionen 11.1. - 25.12.1941, 16103/9, T-312/998. OYHL (mikrofilmi).
- [17] Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA.
- [18] Junila 2000.
- [19] Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:5. Saksalaisten majoitusasiat 1941 - 1944. OMA.
- [20] Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunta. Saapuneet kirjeet 1940 - 1949. RKA. Omat tutkimukset. KM.
- [21] Der Archiv des 20. Armeeoberkommandos. Anlageband zum Kriegstagebuch. AOK 20, Ia. Zustandsberichte AOK Lappland für OKW und OKH. OYHL (mikrofilmi). Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 194 - 1944. Sopimukset liitteineen. RKA. Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunta. Saapuneet kirjeet 1940 - 1949. RKA. Rovaniemen kauppala. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. RKA. Omat kenttätutkimukset ja haastattelutiedot. KM.
- [22] Ibid.
- [23] Junila 2000.
- [24] Saksalaisen sotaväen majoituksen järjestely Lapin läänissä. Puolustusministeriön ohje 30.10.1941. Puolustusministeriön ohjeet 4.9.1941 ja 7.8.1942. Lapin lääninhallitus. OMA.
- [25] Professori Hj. Brotheruksen ja nimismies Kosolan tarkastusmatkan 26.11. - 3.12.1941 yhteydessä sotilasmajoituksesta tekemiä havaintoja. Lapin lääninhallitus. OMA.
- [26] Junila 2000. Aufstellung über von der Ortskommandantur gemietete Räume im Ortskommandanturbereich Rovaniemi. Yhteysesikunta Roi. Hallinnollinen toimisto (toimisto X) 1941 - 1944: KDN:o 5480/X/D/215, Lapin lääninhallitus, Rovaniemi 28.10.1942 N:o F3284. KA.
- [27] Ibid.
- [28] Lars Westerlund, Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941 - 1944. Helsinki 2008.
