Pallastunturin matkailumajan ensimmäinen vaihe vuosina 1938 – 1944

© Kalevi Mikkonen 2018 (päivitetty 1.9.2022)

Lapin luonnon vetovoima ja parantuneet mahdollisuudet sen saavuttamiseen käynnistivät 1930-luvulla kulttuuri-ilmiön ja myös elinkeinon, jonka vaikutus Lapin maakunnassa oli ja on ollut sen jälkeen merkittävä. Valtio osallistui tunturihotellien ja matkailumajojen verkoston luomiseen sekä sen sodanjälkeiseen jälleenrakentamiseen ja täydentämiseen. Suomen vanhimmat kansallispuistot, Pyhätunturin ja Pallas-Ounastunturin kansallispuistot perustettiin 1938. Luonnonsuojeluun liittyi silloin oleellisena osana matkailun edistäminen ja siksi alettiin rakentaa matkailumajoja ja hotelleja näihin kohteisiin.

Vuonna 1938 valmistui Suomen ensimmäinen tunturihotelli Pallastunturille tiettömän taipaleen taakse ylös tunturiin. Hotelli tai paremminkin Pallastunturin matkailumaja silloiselta nimeltään avattiin 7.3.1938. Sinne kyllä rakennettiin tie, mutta se ei ollut talvella auki. Sen takia talvisin vieraat kuljetettiin viimeiset 10 km Kutunivasta Jerisjärven luoteispäästä joko porokyydillä tai telaketjuilla ja suksilla varustetulla pakettiautolla, jolla myös tavara- ja ruokatäydennykset tuotiin perille. Kolmikerroksisen, funktionalismin tyylisen ja valkoisesta kivestä valmistetun matkailumajan suunnittelivat arkkitehdit Väinö Vähäkallio ja Aulis E. Hämäläinen, ja sen rakennutti Suomen Matkailijayhdistys. Huonekalut olivat Alvar Aallon ja hänen Artek-yrityksensä tuotteita. Kutsuvieraat matkailumajan vihkiäisiin tuotiin pitkässä pororaidossa läheisestä Kutunivan kylästä. Ohjelmassa oli mm. slalom-näytös. Vihkiäisistä oli radiossa suora lähetys. Pallastunturin matkailumajan rakentaminen tiettömään erämaahan aloitti uuden aikakauden Suomen matkailun historiassa. Siihen asti Suomea oli mainostettu lähes yksinomaan kesämatkailumaana.[1]

 Tältä näytti Pallastunturin matkailumaja vuosina 1938 - 1944. Kuva: Viljo Mäkipuro/Lapin maakuntamuseo.

Telaketjuilla varustettu pakettiauto matkailumajan pihalla vuonna 1938. Myös pororekeä laitetaan valmiiksi kuljettamaan  asiakkaita. Kuva: Otso Pietinen/Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma. 
Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0

Lapin maakuntamuseon kokoelmissa oleva Pallastunturin matkamuistomerkki. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Vaatimattomasti nimetty Suomen matkailijayhdistyksen Pallastunturin matkailumaja (hotelli) sijaitsi puurajalla Vatikurussa Pallastunturin etelärinteellä, 506 metriä merenpinnan yläpuolella. Vatikurua ympäröivät Laukukero (762 m), Taivaskero (Himmelriikki, 821 m) ja Pyhäkero (711 m). Palkaskurun puolella pyöri tuulimoottori ja sen takana kohoaa Palkaskero (705 m). Matkailumaja sijaitsi uudenaikaisessa kivirakennuksessa ja siinä oli 17 yhden hengen huonetta, 19 kahden, 4 kuuden ja 3 kahdeksan hengen huonetta, halli, 2 seurusteluhuonetta, 3 ruokasalia, 8 kylpyhuonetta, 7 suihkuhuonetta, 4 kuivaushuonetta ja 2 saunaa. Lisäksi siellä oli keskuslämmitys, juokseva lämmin ja kylmä vesi, sähkövalaistus, puhelin ja oma postitoimisto. Matkailumaja punaisine ulkorakennuksineen muodosti hienon kokonaisuuden tasaisesti pyöristyvällä tunturinrinteellä. Sen tarjoamat mukavuudet vastasivat parhainta kaupunkitasoa ja viihtyisyys oli samaa luokkaa. Myös pohjakerroksen yhteismajoitus oli mahdollista ja se olikin talon erikoisuus. Yhteismajoituksessa olo oli edullisempaa, mutta silti sai nauttia talon ”ylellisyyksiä”. Oleskelu Pallastunturilla tarjosi loistavia retkeilymahdollisuuksia mm. Pallas-Ounaksen kansallispuistoon ja useille autiotuville. Jokaisen matkailijan velvollisuus oli noudattaa tarkasti kansallispuistossa liikkumisesta annettuja ohjeita.[2] Pallastunturin matkailumajalla oli oma limonaditehdas ja myös bensamittari. Autolla sinne pääsi kuitenkin vain kesäaikana.[3]

 Ruokailuhuone. Kuva: Otso Pietinen/Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma.
Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0

Sisäkuva huoneesta. Kuva: Otso Pietinen/Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma.
Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0

Matkailumajan moderni keittiö.  Kuva: Otso Pietinen/Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma. 
Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0

Alvar Aallon suunnittelemia ja Artekin valmistamia huonekaluja takkahuoneessa. Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat/Historian kuvakokoelma. Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0

Pallastunturin matkailumaja ehti olla vain vajaat pari vuotta normaalisti toiminnassa kun alkoi talvisota 30.11.1939. Talvisodan loppuvaiheessa se oli Lapin lääninhallituksen käytössä, sillä 10.2.1940 Lapin lääninhallitus siirrettiin sodan takia sinne. Asia oli niin salainen, ettei sitä voinut kirjata edes lääninhallituksen kokouksen pöytäkirjaan.[4] Välirauhan aikana se oli taas normaalikäytössä. Matkailumajassa yöpyi vuosina 1938–1941 noin 7000 henkeä vuodessa.

Jatkosodan (1941 – 1944) aikana saksalaiset järjestivät toipilaspotilaille, taisteluissa enemmän rasittuneille ja kunnostautuneille sotilaille hyvää hoitoa ja virkistystä tarjoavia lepokoteja (Erholungsheim), jotka valittiin erikoisella huolella rauhalliseen ja kauniiseen ympäristöön. Näitä lepokoteja oli mm. seuraavissa Suomen matkailijayhdistyksen retkeilyhotelleissa: Kolttaköngäs, Pallastunturi ja Aulanko. Lisäksi oli lepokoteja Oulussa, Kuopiossa ja Hangossa. Lepokodeissa oli tavallisesti kahden viikon vapaa oleskelu, mutta poikkeuksia tehtiin olosuhteet huomioiden runsaasti.[5] Saksalaisia alettiin majoittaa hyvää korvausta vastaan Pallastunturin matkailumajaan 8.12.1941 alkaen. Kesäkuun 4:n päivän määräyksessä Pallastunturin hotelli annettiin 16.6.1942 alkaen nimenomaan niiden pitkäaikaista lepoa tarvitsevien haavoittuneiden tai sairastuneiden sotilaiden, jotka eivät vielä voineet matkustaa lomalle kotimaahan, lepokodiksi. Lokakuussa (16.10.) 1942 Saksan (Geb.)AOK 20 antoi päiväkäskyn, jossa saksalaisia kiellettiin osallistumasta metsästykseen, koska alue oli Suomen valtion luonnonsuojelualue. Poikkeuksena metsästys sallittiin suomalaisten metsästysseurueissa. Lokakuun 19. päivän käskyssä (1942) hotellin käyttöön muodostettiin rekiyksikkö (Schlittenstaffel), jossa oli kahdeksan hevosreen valmius. Yksikköön kuului kaksi hevostenhoitajaa sekä kahdeksan hevosta Rovaniemen Armee-Pferdepark 462:sta, yksi upseeri ja kaksi hevosmiestä Armee Nachschub Führer 463:sta, neljä ukrainalaista hevosmiesluottovankia ja kuusi ukrainalaista luottovankitäydennysmiestä Rovaniemen vankileiriltä sekä kahdeksan rekeä Armee Geräte-Park Lapplandista. Hotellin huolto hoidettiin Rovaniemeltä ja polttopuu saatiin n. neljän kilometrin päästä hotellista. Vuonna 1942 puolen kuukauden välein laskettuna yöpymisiä oli keskimäärin 20 upseeria sekä 60 aliupseeria ja miehistön jäsentä. Vuonna 1943 hotellissa oli yöpymisiä peräti jo yhteensä 31 497, joista lähes kaikki johtuivat saksalaisten majoituksista.[6] Myös kenraalieversti Eduard Dietl yöpyi Pallastunturin hotellissa 20. - 21.9.1943 välisen yön matkallaan Pohjois-Norjaan. Erholungsheim Pallastunturin saksalaisena johtajana toimi kapteeni Schwender.

Määräys (4.6.1942) haavoittuneiden ja sairaiden sijoittamisesta Pallakselle. Lähde: AOK20:n arkisto.

Saksalaisia sotilaita ja muita vieraita Pallastunturin matkailumajalla. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Ulkona paukkuu pakkanen, mutta kauniin rakennuksen avariin, valoisiin huoneisiin pilkistävät jo kevätauringon ensimmäiset säteet. Toipilaskodin johtaja lausuu tervetulleeksi juuri saapuneet sotilaat, joilla on tilaisuus viettää lepokodissa kaksi levon ja virkistyksen viikkoa. Kuva: TK-valokuvaaja Frass/Signaali Fi nro 7/1. huhtikuun numero/1943.

 Takkatulen ääressä. Radio on yhdyssiteenä miesten ja kotimaan välillä. Kuva: TK-valokuvaaja Frass/Signaali Fi nro 7/ 1. huhtikuun numero/1943.

Kahden viikon tärkein tapaus. Toipilaskodin jalkaväen ja ilmavoimien edustajien välillä käytiin kireä shakkikilpailu. Kuva: TK-valokuvaaja Frass/Signaali Fi nro 7/ 1. huhtikuun numero/1943.

Lapin suunnattomaan erämaahan on rakennettu tämä majapaikka, jonka lähimaillakaan ei ole kylää, ei edes yksinäistä taloa. Väliin saapuu vieraita: porolaumat pyyhältävät pihalle ja saamelainen viivähtää joskus muutaman päivän jossakin sivurakennuksessa. Kuva: TK-valokuvaaja Frass/Signaali Fi nro 7/ 1. huhtikuun numero/1943.

Pallastunturin toipilaskodin huoltomääräys 13.8.1943. Lähde: AOK 20:n arkisto.

Matkailumajan evakuointi aloitettiin syyskuun loppupuolella ja suuri osa irtaimistoa ehdittiin kuljettaa Ruotsin Matkailijayhdistyksen varastoihin. Saksalaiset räjäyttivät heille tutuksi tulleen matkailumajan 26.10.1944. ”Pallas oli noussut taihvale”, kuvasi tapahtumaa poromies, joka katseli räjähdystä tunturista. Jopa kaksi suomalaista kaukopartiota marssi kymmenien kilometrien päästä pelastamaan rakennusta, mutta ne eivät ehtineet paikalle ajoissa. Jatkosodan aikana Saksan armeija oli ollut hyvä asiakas ja tuskin kukaan osasi tuolloin aavistaa, miten traagisesti ystävyys päättyisi.[7]

Sodan jälkeen Pallastunturin hotelli rakennettiin uudestaan tällä kertaa vähän alemmaksi Pallastunturin juurelle. Uuden hotellin vanhin, hirsinen osa avattiin 7.3.1948, ja sen suunnitteli arkkitehti Jouko Ylihannu. Sen jälkeen hotellia on laajennettu ja saneerattu.

Uudelleen rakennettu Pallastunturin hotelli 1970-luvulla. Taustalla näkyy Pallastunturi. Kuva: Mauno Mannelin/Lapin maakuntamuseo.

---

Lähdeviitteet:

[1] Mauri Nieminen. Lapin luonto luo outoa taikaa. Helsinki 2014, s. 329. Museoviraston kuvakokoelman kuvat.

[2] Pallaksen matkailuesite vuodelta 1938. Kohteessa: Seppo J. Partanen (1). http://seppoj.suntuubi.com/?cat=18

[3] Nieminen 2014, s. 329.

[4] Seppo J. Partanen (2). Unelmia ja unelmien raunioita: Lapin matkailun perusta valettiin Petsamon tiellä, s. 18. http://matkailijayhdistys.com/PDF%20UUSI/2partanen.pdf

[5] A.O. Väänänen. Yhteysesikunta Roin toiminta. (Raportti). Helsinki 1947, s. 64. Lapin maakuntakirjasto. Signaali (lehti). 1. huhtikuun numero 1943. Fi Nr:7. Lapin maakuntakirjasto.

[6] Partanen (2), s. 18. Armeetagesbefehl Nr. 31. Oberkommando der 20. (Gebirgs)-Armee Abteilung IIa. A.H.Qu. 16.10.1942. KTB 2. Anlagenband XI 1.10.42-31.10.42. T-312 R-1018 (mikrofilmi). The National Archives and Records Administration (NARA). (USA). Betr.: Einsatz  einer Schlittenstaffel für Erholungsheim Pallastunturi. Oberkommando der 20.Gebigs-Armee. O.Qu./Qu.1. Nr. 853/42. O.U. 19.10.1942. Anlagen zum K.T.B. AOK 20. O.Qu. 1.10.-31.12.1942. 27252/39. T-312 R-1024. NARA. Betr.: Versorgung Pallastunturi. Oberkommando der 20.Gebigs-Armee. O.Qu./Qu.1. O.U., den 2.12.1942. Anlagen zum K.T.B. AOK 20. O.Qu. 1.10.-31.12.1942. 27252/39. T-312 R-1024. NARA. Oberkommando der 2.(Gebirgs-) Armee Abt. IIa/IIb. A.H.Qu., den 7.3.1943. Tätigkeitsbericht der Abteilungen IIa/IIb (Geb.) A.O.K. 20 für die Zeit vom 1.IV.1942 bis 31.XII.1942. Tätigkeitsbericht, AOK 20, IIa/IIb. 1.4. - 31.12.1942. AOK 20, 27252/33. T-312, R-1022. NARA.

[7] Partanen (2), s. 20. Partanen (1).

________________

English summary: Hotel Pallastunturi during 1938 - 1944

Pallastunturi fells is a group of seven fells in the municipalities of Muonio and Enontekiö in Lapland, Finland. The highest peak is 809,1-metre (2,654 ft) Taivaskero. The fells are a part of Pallas-Ounastunturi National Park which was established in 1938. 

Finland’s first fell hotel, a great monument to functionalism, was designed in 1938 by architects Väinö Vähäkallio and Aulis Hämäläinen. The living spaces, highlighted by the breathtaking scenery were the best Finland offered at that time with modern rooms, central heating, running hot and cold water, electric light, two saunas, eight bathrooms, modern kitchen, three dining rooms and many other facilities. The furniture was designed by Alvar Aalto and made by Artek. There was a road to the remote hotel but it was in use only in the summer. In the winter only way to get there was with sleigh pulled by reindeers or with the caterpillar delivery van.

During the Continuation War (1941 - 1944) the Germans rented the hotel at their disposal. In the year 1943 over 30 000 German soldiers visited the hotel. Wounded or distinguished soldiers could rest there for a week or more. The building was destroyed by German troops during the Lapland War in 26th October 1944.

After the Second World War the new Hotel Pallas was built in 1948.