Luftwaffen lentokenttä Kaamasessa vuonna 1944

© Kalevi Mikkonen 2024

Saksan Luftwaffen valitsema Kaamasen lentokentän paikka sijaitsi Kaamasen kylän pohjoispuolella Inarin-Karigasniemen maantien (nyk. Kaamasentien) itäpuolella n. 30 km Inarista. Vuoden 1944 maaliskuun 9. päivän Työesikunta W:n (Arbeitsstabe W) kokousmuistiossa todettiin, että Führerweisung Nr. 50:n mukaan suunniteltua Kaamasen lentokentän rakentamista oltiin valmistelemassa. Kommandierender General der Deutschen Luftwaffe in Finnlandin komentopaikka sijaitsi tässä vaiheessa Nautsissa, mutta sen oli tarkoitus siirtyä myöhemmin Kaamaseen. Saman Työesikunnan kokouksessa 20.4.1944 todettiin, että Kaamasen lentokentän rakennustyö oli edennyt Birkeen liittyvän suunnitelman mukaisesti ja valmistuisi kesän kuluessa. Myös ilmatorjunnan järjestäminen Kaamasen kentälle oli edennyt suunnitelman mukaisesti.

Maanmittauslaitoksen ilmakuvat Kaamasen lentokentän alueesta vuosilta 1969 ja 2023.

Kaamasen lentokenttä vuonna 2015. Kuva: Tuomo Laamanen.

Kaamasen alueelle raivattiin lounas-koillinen -suuntainen pääkiitotie, joka oli n. 300 metriä leveä ja n. 1800 metriä pitkä. Lentokentän rakennustyöt aloitettiin siis vasta maaliskuussa 1944 ja ripeän toiminnan ansiosta ensimmäinen 2-moottorinen Luftwaffen pommikone laskeutui Kaamasen kentälle 11.7.1944. Kommandant des rückw. Armeegebiet 525:n tiejärjestysraportissa 1.7.1944 Kaamasessa sijaitsi  30,2 km:n kohdalla (mitat laskettu Inarista) Luftwaffen rakennusleiri (Lw. Baulager), jonka yhteydessä oli sahalaitos. Tämän leirin vahvuus oli tällöin kaksi pataljoonaa. Noin 31 kilometrin päässä oli Lufwaffen rakennushallinto (Lw. Bauleitung), 27 km:n kohdalla huoltoasema (Tankstelle) ja 25 km:n kohdalla Organisaatio Todtin talvipalvelun leiri (OT-Winterdienst) ja tietysti myös Luftwaffen lentohenkilökuntaa (Lw. Fliegendes Personal) oli majoitettuna Kaamasessa. Elokuussa 1944 Kaamaseen siirtyi mm. 1. Staffel (F) Aufkärungsgruppe 124 Junkers Ju 88 koneineen. Lennot ulottuivat Jäämerelle, Petsamon Kalastajasaarennolle ja rintaman takaisille alueille. Kaamasesta laivue siirtyi lokakuussa Norjan Banakiin ja Bardufossiin. Tukikohdan vahvuus isoimmillaan esikunnat ja lentokenttäpataljoonat mukaan lukien oli n. 1500 miestä. Miehistö majoitettiin kentän länsilaidan korsuihin ja telttoihin. Ammus-, muonitus- ja varustehuolto toimitettiin Rovaniemeltä.

Sami Oksmanin löytämiä Luftwaffen lastin merkitsemiseen tarkoitettuja metallisia tunnisteita Kaamasen lentokentältä, jotka ovat nyt Lapin maakuntamuseossa. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Lentokentän rakennuksia ja muita infrastruktuuriin liittyviä rakenteita sijoitettiin hajalleen lentokentän ympäristöön. Alueelle rakennettiin teitä, konepaikkoja, sirpalesuojia, taisteluhautoja ja -asemia, telttapaikkoja sekä korsuja.  Laajimman suunnitelman mukaan alueen koko olisi ollut n. 11 000 hehtaaria, mutta näin laajaksi tukikohtaa ei ehditty rakentaa ennen saksalaisten poistumista alueelta. Kiitorata-alueen laajuus oli n. 150 hehtaaria. Yhdystiet, lentokonesuojat ja muut rakenteet olivat n. 50 hehtaaria ja ilma- ja lähipuolustusasemat naamiohakkuineen n.100 hehtaaria. Pääasiassa yksityismailta vuokrattu alue oli yhteensä n. 300 hehtaaria. Sopimuskumppaneina olivat yksityiset maanomistajat ja Luftwaffe Suomen puolustusministeriön luvalla.

Kentän rakentamisesta vastasi pääasiassa Organisation Todtin Einsatz Finnland käyttäen enimmäkseen vankityövoimaa. Vankileiri (ZL Kaamanen, Stalag 309), joka oli piikkilanka-aidalla ympyröity, perustettiin 31.3.1944 ja se sijaitsi läheisen Haaraldinjärven rannalla. Sinne meni piikkilangoin aidattu kulkureitti laiturille, jossa vangit saattoivat peseytyä ja pestä vaatteitaan. Piikkilanka ulottui jonkin matkaa itse järveenkin, jotta eivät vangit pääsisi uimalla karkuun. Piikkilanka-aita on pääosin purettu. Vangit asuivat pahviteltoissa, joissa oli kamiina lämmittimenä.

Kentän reunoille rullausteiden varsille rakennettiin vahvoja sirpalesuojia lentokoneita varten. Varsinaisia lentokonehalleja ei rakennettu. Metsän keskellä olevat sirpalesuojat naamioitiin niin taitavasti, ettei niitä voinut ilmasta kovin helposti havaita. Myös miehistökorsut, miehistön teltat, polttoaine- ja ammusvarastot olivat vahvasti suojattuja ja naamioituja. Lisäksi lentokentän ympäristössä Tuuruharjulla, Kyöpperivaarassa ja Kaamasjoen länsipuolella oli vahvat ilmatorjunta-asemat. Tutkija Pertti Huttusen mukaan näillä alueilla oli ainakin kuusi 88 mm ja useita 40 mm ilmatorjuntatykkien pesäkkeitä. Lentokentällä toimineet suomalaiset yhteyshenkilöt ihmettelivät sitä, että Neuvostoliitto ei pommittanut lentokenttää sen toiminta-aikana.

Lentokoneiden sirpalesuoja. Kuva: Tuomo Laamanen.

Vaikka lentokentän käyttö jäi vain muutaman kuukauden mittaiseksi, oli se silti sijainniltaan ja myös toiminnaltaan tärkeä etappikenttä ilmasotatoimia varten Jäämeren, Petsamon ja Murmanskin suunnalla. Se oli tärkeä välilaskupaikka myös materiaalikuljetuksille ja siirtolennoille Suomesta Norjaan ja päinvastoin. Vetäytymiskuljetusten takia Kaamasessa toimi syys-lokakuussa 1944 edelleen mm. 1.(F)/124, III/JG5 sekä 1./NsGr.8.

Kentälle tuhoutui ainakin kaksi saksalaisten III/JG5:n Messerschmitt Bf 109 G-6 -konetta. Ilmeisesti teknisen vian takia joko korjattavana olleet tai pudonneet koneet tuhoutuivat lokakuussa 1944.

Messerschmittin tuhoutumispaikka ja koneen vähäisiä jäänteitä. Kuvat: Tuomo Laamanen.

Saksalaiset tuhosivat kaikki Kaamasen rakennukset lähtiessään. He myös räjäyttivät kiitoradalle 12 poikittaista kymmenien metrien pituista syvää kuoppaa, jotka paikallinen asukas tasoitti vuoden 1970 jälkeen. Kiitorata tuhottiin tietenkin siksi, että suomalaiset tai venäläiset eivät voisi hyödyntää sitä perääntyvien saksalaisten tuhoamiseksi. Myös kiitoradan viereinen tie tuhottiin räjäyttämällä sinne parikymmentä kuoppaa, joiden kraatterit näkyivät vielä vuoden 1969 ilmakuvassa. Nekin on pääosin tasoitettu.

Lentokentän rakenteiden jäänteitä. Kuvat: Tuomo Laamanen.

Kun kenttä oli tasoitettu, se toimi pienlentokoneiden lentokenttänä. Paikalla on vielä itse lentokentän osittain ruohottunut ja reunoilta pusikoitunut hiekkainen pääkiitotie, joka ei ole enää käytössä. Lentokentän läheisyydestä löytyy lentokoneiden sirpalesuojien jäänteitä, joitakin rakennusten raunioita, korsu- ja taisteluasemakaivantoja, telttapaikkoja, taisteluhautaa ja jonkin verran romua ja lentokoneen jäänteitä. Aikaisemmin alueella oli paljon muutakin, mutta aluetta on puhdistettu sotajäänteistä ja vierailijoiden mukana on mennyt esineistöä. Luftwaffen tavaraa oli runsaasti myös muualla Kaamasen alueella ja Karigasniementien varrella. Kaamasen alue ja lentokenttä oli miinoitettu ja sodan jälkeen sieltä löytyi runsaasti miinoja ja räjähtämättömiä ammuksia aina nykyaikaan saakka ja aina silloin tällöin löytyy vieläkin. Myöskään henkilövahingoilta ei vältytty.

Lapin Kansa 20.7.1946.

Lapin Kansa 16.7.1947.

Lapin Kansa 19.10.1947.

Kaamasen alueelta vuonna 2000 löydettyjä palopommeja. Kuva: Leo Onkamo.

Lapin sodan Panssaridivisioonan Jääkäriprikaatin muistomerkki on Inarin Kaamasen tienristeyksestä noin 1 km etelään, Inarin suuntaan saksalaisten vanhan lentokenttäalueen laitamalla. Jääkärimuistomerkin suunnitteli lahjoitustyönä taiteilija Jouko Nivarpää ja sen pystytti Hämeen Jääkärikilta. Maa-alueen lahjoittivat Ursula ja Eino Sistonen. Muistomerkki paljastettiin 21.7.1984 ja luovutettiin Inarin kunnalle. Kaamasen kyläläiset kunnioittavat sankarijääkäreitä mm. itsenäisyyspäivänä jätkänkynttilöitä polttaen.

Lapin sodan muistomerkki Kaamasen lentokentän vieressä. Kuva: P. O. Welin/Kansallisarkisto.

Lähteet:

Aktennotiz über Besprechung des Arbeitstabes W am 9.3.1944. Abt. Ia/op. Nr. 50/44 gKdos Chefs. A.H.Qu., den 10.3.44. KTB (Geb.) AOK 20 Ia. Chefsachen-Anlagen-Band 1.1.44-30.6.44. AOK 20, 58629/10. T-312, R-1056. National Archives and Records Administration (NARA).

Aktennotiz über Besprechung des Arbeitstabes W am 19.4.1944. Abt. Ia/op. Nr. 104/44 gKdos Chefs. A.H.Qu., den 20.4.44. KTB (Geb.) AOK 20 Ia. Chefsachen-Anlagen-Band 1.1.44-30.6.44. AOK 20, 58629/10. T-312, R-1056. (NARA).

Alakulppi, Jaakko. Lapin ilmailuhistoria 1. Enontekiön kuumailmapallosta 1799 Lapin ilmasotaan 1944 - 1945. 2. korjattu painos 2004. Vaasa 2004, 325 - 326.

Jaakko Alakulpin tekemä tutkija Pertti Huttusen haastattelu 2.9.1999.

Kansallisarkisto. Yhteysesikunta Roin arkisto. Eversti Willamo kenraali Heinrichsille 17.7.1944.T 17215/2.

Laamanen, Tuomo. Valokuva-aineisto.

Valtonen, Hannu. Lapin lentokoneenhylyt. Yli 20 vuotta pohjoista lentokonearkeologiaa. Jyväskylä 1993, 245 - 246.

Valtonen, Hannu. Pohjoinen ilmasota. Suomeen liittyviä sotatoimia syksystä 1944 kevääseen 1945. Jyväskylä 1996, 376.

Verkehrsregelung. Als Anlage wird eine Sammelmappe für die Strassen Rovaniemi-Lakselv, Rovaniemi-Kittilä Skibotn, Rovaniemi-Pello-Muonio wie mündlich besprochen überreicht. Stand der Eintragungen 1.7.1944. Kommandant des rückw. Armeegebietes 525, Abt. Ia Nr. 130/44 gKdos. St.Qu.,den 6.8.1944. Anlagenband zum KTB, AOK 20,Ia. 1.7.1944-17.11.1944. AOK 20, 65635/16. T-312, R-1066.  NARA.

Eino Sistonen kertoi Kaamasen lentokentän historiasta syyskuussa 1990. https://www.youtube.com/watch?v=-d9Qod5gOOU.