Rovaniemen Keskuskansakoulu 

ja sen ympäristön saksalaisparakit

© Kalevi Mikkonen 2019 (päivitetty 3.1.2022)

Kun Rovaniemen kauppalan väkiluku kasvoi voimakkaasti, rakennettiin 1930-luvun lopulla kansakoulua varten uusi komea keskuskansakoulu, joka valmistui syksyllä 1939. Valkea iso Keskuskansakoulu (saksalaisten weisse Schule) sijaitsi Pohjolankadulla nykyisen Yliopiston harjoittelukoulun kohdalla. Koulu oli viitisen vuotta sotilaskäytössä. 

Rovaniemen vanha Keskuskansakoulu sota-aikana. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Rovaniemen keskeinen sijainti Pohjois-Suomessa aiheutti sen, että sota-aika muodostui Rovaniemen siihenastisen historian vilkkaimmaksi vaiheeksi. Talvisodan aikana 1939 - 1940 puolustusvoimien Lapin ryhmän komentajan kenraalimajuri Kurt Martti Walleniuksen esikunta sijaitsi Rovaniemen keskuskansakoulussa.[1] Kun saksalaiset saapuivat Rovaniemelle laajassa mitassa kesällä 1941 juuri ennen jatkosodan alkua, heidän päämajansa oli aluksi kauppalan alueella olevan rajavartioston tiloissa ja Kursungin leirialueen valmistuttua Kursungin Waldlagerissa. Vuoden 1941 kesästä lähtien otettiin pakkomajoituksen perusteella Rovaniemen koulurakennukset saksalaisten käyttöön. Saksalaisten esikunnan toimisto siirtyi Keskuskansakoulun tiloihin 29.9.1941.

Keskuskansakoulun kellarissa oli vuonna 1939 rakennettu muuntaja, joka oli tarkoitettu tulevalle III kauppalanosan verkostolle, mutta joka jatkosodan aikana oli pääosin saksalaisten käytössä.[2] Keskuskansakoulun katolla oli 20 mm:n ilmatorjuntapatteri.[3]

Saksan Norjan armeijan (AOK Norwegen) esikunta (Befehlstelle Finnland) eversti Erich Buschenhagenin johdolla tuli Rovaniemelle 15. kesäkuuta 1941. Lapin armeijan (Lappland Armee, AOK Lappland) perustamisen myötä 14.1.1942 rintaman takaiset päätoimistot siirrettiin Kursungin alueelta Keskuskansakoululle. Kenraali Eduard Dietlin johtama Lapin armeijan nimi muutettiin 22.6.1942 20. Vuoristoarmeijaksi (20. Gebirgsarmee). 

Kenraali Eduard Dietl heittämässä baijerilaista kiekkoa (Eissehiessen) Keskuskansakoulun pihalle tehdyllä jääradalla 26.3.1943. Kuva: SA-kuva.

Norjan valtakunnankomissaari Josef Terboven valmistautumassa vuoroonsa. Taustalla näkyy yksi pihalla olleista parakeista. Kuva: SA-kuva.

Terboven ja lääkintäkenraaliluutnantti Bingler odottavat vuoroaan. Kuva: SA-kuva. 

Nykyisen Keskuskansakoulun ja uimahallin tienoilla saksalaisilla oli lukuisia AOK:n asuin-, toimisto- ja varastoparakkeja, jotka säilyivät Rovaniemen tuhossa. Yhteensä näitä levyparakkeja oli 17 ja niiden lisäksi neljä käymälärakennusta. Yksi parakeista oli upseerikerho, ja yksi iso saunarakennus, joka oli pinta-alaltaan 5,50 x 13,50 metriä. Saunassa oli kaksi saunaosastoa pukeutumis- ja peseytymistiloineen ja kolme tulisijaa. Ruokalaparakki oli kooltaan 10,0 x 21,30 metriä ja siinä oli kuusi huonetta, neljä kamiinaa, kaksi pataa ja yksi liesihella. Saksalaisten vuokraamat maa-alueet kuuluivat Rovaniemen kauppalalle, Elli Sjöblomille, Lempi Tuiskulle ja Yliruokasen perikunnalle.[4]

Saksalaisten ottama ilmavalokuva alkuvuodesta 1942 Keskuskansakoulun alueesta. Kuva: Luftbildaufnahme von Rovaniemi. H.Qu. A.O.K. Lappland 1942.

Saksalaiset järjestivät Keskuskansakoulun juhlasalissa joulujuhlia esikuntien väelle ja kutsutuille vieraille. Saksalaisten armeijan sisäohjesäännöissä kotoinen viihtyvyys otettiin täsmällisesti huomioon, milloin se oli mahdollista. Myös jouluohjelmissa pyrittiin perinteisiin menoihin, vaikka natsi-Saksan ja erityisesti SS:n viralliseen ideologiaan kuuluikin pakanallinen saksalainen muinaisuskonto. SS-joukot viettivät juhliaan usein pakanallisin muinaissaksalaisen mytologian mukaisin menoin. Keskuskansakoulun pihapiirissä oli ylimpien saksalaisupseerien käyttämä ja näyttävästi sisustettu AOK:n upseerikerho eli Offizier-Kasino, niin kuin saksalaiset kerhoja nimittivät. Rakennus oli pinta-alaltaan ehkä noin 10/12 x 21,30 metriä.[5]

Saksalaisten järjestämä joulujuhla Rovaniemen lapsille 24.12.1943. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Kerhon kabinettiosastoa kutsuttiin baijerilaisen maalaisravintolan mukaan Bauernstubeksi. Kabinetissa järjestettiin Saksan pohjoisen sodanjohdon kokouksia ja ruokailuja, ja mm. varusteluministeri Albert Speer ja Norjan valtakunnankomissaari Josef Terboven osallistuivat niihin Rovaniemen vierailuillaan. Kun Rendulicista tuli uusi komentaja, hän teki kabinettihuoneesta oman ruokailuhuoneensa. Hän halusi puhua ruokailun yhteydessä virka-asioita lähimpien upseeriensa kanssa, koska muutoin niiden käsittelyyn oli niukasti aikaa.[6]

Ylläolevat kuvat: Terbovenin käynti Dietlin vieraana Keskuskansakoulun upseerikerhon Bauernstubessa. Kuvat/Photos: Riksarkivet (National Archives of Norway).

Lottana AOK:n esikunnassa työskennellyt Wellamo Paananen kirjoitti seuraavan kuvauksen: "Rovaniemen Keskuskansakoulullakaan ei ollut käytettävissä tasakokoisia astioita. Varsinkin kahvikupit olivat erilaisia kooltaan. … Tavallisimmin upseereilla oli omat istumapaikat, joita harvoin vaihdettiin. Katoimme pöydät samassa järjestyksessä, joten pienet kupit osuivat aina samoihin pöytiin. Upseerit, jotka saivat pienet kupit, nostivat aika metakan saadakseen lisää teetä. Kahvista ei huomautettu, mutta aamutee oli tärkeä asia.”[7]

Kunniavartio Keskuskansakoulun pääoven vieressä. Kuva/Photo: Riksarkivet (National Archives of Norway).

Koulun miehistökeittiöllä (Mannschaftsküche) kokkasivat saksalaiset miehet, joilla kaikilla oli valkoiset isotaskuiset takit. Koulun keittiön isot ikkunat olivat pihamaan puolella. Sisällä ikkunoiden alla olivat tiskialtaat.[8] Lähialueen lapset kävivät usein syömässä keittiöllä. Pekka Holopainen (s. 1933) kertoi: ”Ruokana oli usein vahvasti maustettua vihanneskeittoa, joka laittoi vatsan koetukselle. Tarjolla oli myös hyvää leipää, pikkuleipiä, pullaa, vaniljapurkkeja jälkiruokana ja erityisesti makeisia, joita joskus myös jaettiin. Saksalaiset ostivat riistaa ja meillä kasvatettiin kaneja, enimmillään jopa 100 kania myytiin heille ruuaksi. Sitten joku alkoi huijata saksalaisia myymällä variksenlihaa heille, ja sen jälkeen he eivät ostaneet enää mitään.”[9] Rovaniemen kauppalan huoltolautakunnan antamalla päätöksellä keittiöltä sai myös lähinnä yksinhuoltajaperheiden äidit hakea ruokaa lapsilleen kolmena päivänä viikossa. Oma astia piti olla mukana ruuan kuljettamiseksi.[10] 

Koulun tiloissa toimi myös lääkäriasema, jossa hoidettiin suomalaisia siviilejä tarvittaessa.[11] Esikunnan työntekijöiden enemmistö asui koulun välittömässä läheisyydessä olevissa parakeissa tai muualla kauppalan alueella. Ylemmät upseerit asuivat hotelleissa ja yksityiskodeissa vuokralla. 

Saksalaiset räjäyttivät Keskuskansakoulun tuhansilla kiloilla lentopommeja niin perusteellisesti, että koulun raunioista suurin osa oli murskaantunut niin pieneksi, että ehjää tiiltä ei näkynyt tiili- ja betonimurskan seasta. Jotkut koulun lähellä olevat puutalot olivat ilmanpaineen suunnassa sananmukaisesti pyyhkäisty pois jätteiden peittäessä maanpintaa pieninä puunsiruina. Sen sijaan koulun piha-alueella ja lähiympäristössä olevat saksalaisten parakit säilyivät vahingoittumattomina samoin kuin useat Pohjolankadun suomalaistalot. Sodan jälkeen koulua käytiin ennen uuden rakennuksen valmistumista vuosikausia muissa tiloissa, mm. saksalaisilta koulun viereen jääneissä parakeissa, joita kunnostettiin koulukäyttöön. 

Keskuskansakoulun jäännökset lokakuussa 1944. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Saksalaisten parakkeja kunnostettiin myös asuinkäyttöön ja yksi isohko parakki annettiin kommunisteille työväentaloksi ja Suomi-Neuvostoliitto -seuralle toimitilaksi. Se oli myös Kansan Tahto -lehden toimisto. Se sijaitsi suurin piirtein nykyisen uimahallin vieressä luoteispuolella. Parakin salin keskellä oli kaksi pilaria, jotka kannattelivat kattoa. Sisäänkäynti oli pienen eteisaulan kautta.[12] Tämä asuntoparakkina ollut levyparakki oli pinta-alaltaan 10,2 x 28,6 metriä ja siinä oli viisi huonetta ja kuusi kamiinaa. Kaikki saksalaisten parakit kuuluivat aluksi valvontakomission hallintaan, kunnes ne myöhemmin tulivat läänin ja kauppalan omaisuudeksi. Kauppalalla oli vuokrattuna seitsemän saksalaisilta jäänyttä parakkia virastoina. Osa näistä oli yksityisten mailla. Myös Tie- ja vesirakennuspiiri vuokrasi osan parakeista. Sitä mukaa, kun uusia virasto- ja asuintaloja valmistui, parakit hylättiin. Parakit purettiin joskus 1950-luvun aikana.[13]

Työväentalona toiminut saksalaisparakki Mauri Suosalon tekemässä piirroksessa. Lähdeviite: Rovaniemen Työväentalon 50-vuotishistoriikki. Toim. Ensio Ylänen. Rovaniemi 2002, s. 11. (Kuva julkaistu Rovaniemen Työväentalosäätiön luvalla).

Pentti Mikkonen (s. 1925) kertoi seuraavaa: ”Olin sodan jälkeen kunnostamassa kahta näistä tuhotun kansakoulun vieressä olevista parakeista kahden perheen asunnoksi. Sinne kai majoittui kauppalan virkamiesten perheitä. Parakit sijaitsivat koulun vieressä lounaispuolella. Alueelle oli jäänyt pystyyn useita parakkeja, joita kunnostettiin viranomaisten, kuten poliisin käyttöön. Kommunistien parakissa, jota kutsuttiin ”Moskovaksi”, pidettiin heidän omien tapahtumiensa lisäksi kauppalan asioita käsitteleviä kokouksia ja Suomi-Neuvostoliitto -seuran kokouksia. Se sijaitsi suurin piirtein nykyisen uimahallin vieressä olevan parkkipaikan tienoilla. Nykyisten Kokintien ja Nuortenkadun kulmassa ollut parakki kunnostettiin viinakaupaksi.” [14]

Osa Keskuskansakoulun ympärillä säilyneistä saksalaisparakeista nimismies Kosolan vuonna 1945 vuokraamistarkoituksessa tehdyn piirustuksen mukaan. Kartta: Kalevi Mikkonen. 

Uusi koulu ilman lisäsiipeä vuonna 1948. Reunoilla näkyy vielä ehjänä säilyneitä saksalaisparakkeja. 

Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Keskuskansakoulun läheisyydessä ja osittain sen silloisella laajemmalla tontilla oli neljä saksalaisten parakkia, jotka kauppala vuokrasi ja kunnosti poliisilaitoksen käyttöön. Yksi parakki oli nimismiehen kanslia, yksi käräjähuoneisto, yksi järjestyspoliisin toimitila ja poliisivankila ja yksi rikospoliisin huoneisto. Viimeksi mainittu purettiin jo vuonna 1947. Muut parakit säilyivät 1950-luvun loppupuolelle saakka.[15]

Uuden koulun nelikerroksinen päärakennus valmistui vuonna 1948 ja sivurakennus hieman myöhemmin, jolloin koulu oli muodoltaan lähes aikaisemman koulun näköinen. Tässä koulurakennuksessa minäkin aloitin koulutieni syksyllä 1963. 

Lapin yliopiston harjoittelukoulu (ent. Keskuskansakoulu) nykyään. Kuva: Kalevi Mikkonen.

____________

English summary: Rovaniemi Central primary school and nearby German barracks during the WW2 and after it

The new Central primary school in Rovaniemi borough was opened in 1939. The Winter War began in 30.11.1939 and after that during the Continuation War (1941 - 1944) the school was almost all time in military use. The German Armeeoberkommando (AOK) headquarters was there from 29.9.1941 until September 1944. The Germans built many barracks around the school including the Offizier-Kasino (the Officer's Club). There was a room called Bayernstube which was a cabinet for the officers of AOK. There they had their meetings and spent their spare time in a room which was decorated nicely.

In the primary school assembly hall the Germans arranged Christmas feasts for children and other events. In 1943 minister Albert Speer participated in the Christmas feast. The Germans even gave rations to poor Finnish families during the Continuation War. The food was mainly spicy vegetable soup, excellent German bread, cookies, baked roll, vanilla cans and candies. In the school there was also a German medical center which helped also Finnish civilians.

When the Germans left Rovaniemi in October 1944 they destroyed the Central primary school so that nothing except rubble remained. Most of the German barracks around the school survived the destruction and after the war they were in use many years for example as a police station, an apartment building and one of the barracks as a communist people's house. The new Central primary school was opened in the same place in 1948.

____________

Lähdeviitteet:

[1] Jorma Ahvenainen, Rovaniemen historia II 1632 – 1960. Kuopio 1970, s. 513 – 515. 

[2] Mikko Jylhä ja Markku Torkko, Sata vuotta Rovaniemen energiaa 1913 – 2013. Kerava 2014, s. 50. 

[3] Oiva Konttijärven (s. 1930) haastattelu 23.3.2016. Valokuva-aineistoa. Lapin maakuntamuseo (LMM).
[4] Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. Oulun maakunta-arkisto (OMA). 

[5] Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. OMA. Lapin maakuntamuseon kuva-arkiston valokuvat. LMM. 

[6] Mikko Uola, Vallankumouksellisia, vakoilijoita ja aseveljiä. Myyttejä ja tosiasioita Lapin historiasta 1910-luvulta 1940-luvulle. Hämeenlinna 2010, s. 406, 459. 

[7] Wellamo Paananen, Lottana lippusiimassa. Muistoja Wehrmachtin Lapin esikunnasta. Jyväskylä 1998, s. 115.

[8] Paananen, s. 102.

[9] Pekka Holopaisen haastattelut 3.3.2015 ja 22.3.2016. 

[10] Marianne Junila, Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941 – 1944. Helsinki 2000, s. 324. Rovaniemen kauppalan kunnalliskertomus vuodelta 1942. Toim. Viljo Heino. Rovaniemen kaupunginarkisto (RKA). Rovaniemi 1943. Rovaniemen kauppalan kunnalliskertomus vuosilta 1943 - 1949. Turku 1951. RKA.
[11] Oiva Konttijärven haastattelu 23.3.2016.
[12] Rovaniemen Työväentalon 50-vuotishistoriikki. Toim. Ensio Ylänen. Rovaniemi 2002, s. 10 - 11.
[13] Lapin lääninhallituksen arkisto. Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. OMA. Haastattelutietoja. KM. Valokuvia. LMM.

[14] Pentti Mikkosen haastattelut 30.10.2013 ja 5.11.2013.
[15] Mauri Kosola, Hieman historiikkia Rovaniemen poliisitaloista. Totto II. Rovaniemi 1955.