perjantai 11. tammikuuta 2019


Korkia Rättiselän (Rovajärven) vankileirialue Kemijärvellä


© Kalevi Mikkonen 2019 (päivitetty 21.1.2022)

Kemijärvellä nykyisellä Rovajärven ampuma-alueella oli ns. Rovajärven vankileiri (saksalaisten merkinnällä Kriegsgefangenen-Zweiglager Rovajärvi 59 km mitattuna Rovaniemeltä Kemijärventien kohdalle), joka oli Korkia Rättiselässä ollut leiri. Se sijaitsi Enijärventien varressa noin 4,6 kilometriä Kemijärventiestä. Enijärventiestä lähti leirille saksalaisten vangeilla teettämä muutaman sadan metrin pituinen kärrypolku, joka on vieläkin kulkukelpoinen. Leiri on merkitty perustetuksi 27.11.1941 ja se oli toiminnassa aina syksyyn 1944 saakka. AOK Norwegenin asiakirjoissa se on merkitty valmiiksi 28.12.1941. Ainakin alkuvaiheessa leirin vartiointikomennuskunta oli Geb.Trg.Batl.56:n miehistöä. Taloushallinnon osalta se oli Lds.Schtz.Batl.809:n hallinnassa. Leiri perustettiin polttopuiden hakkausta varten. Jo ennen saksalaisten saapumista, paikalla oli suomalainen metsätyömaa parakkeineen toiminnassa. Marraskuun alussa alueelle oli pystytetty 100:lle vangille kehikko samoin kuin oleskelutila. Rakentamisvaiheessa oli mm. taloushallintorakennus ja 200:lle vangille tarkoitettu parakki. Näiden rakennusten oli määrä valmistua 30.11.1941 mennessä. Leiriä varten tarvittiin tässä vaiheessa: 12 kamiinaa, 28 karbidilamppua, n. 350 litran kattila vankien ruokaa varten, n. 70 litran kattila (tai hella kattiloineen) vartijoiden ruokaa varten, 12 vesiämpäriä, 100 pesuvatia, 5 vesipataa, 5 karbiditynnyriä, 50 olkisäkkiä, 15 taskulamppua ja yksi radioaparaatti.(1)

Leirin tarkka vankimäärä ei ole selvillä, mutta eri aikoina siellä on ollut pysyvästi ainakin 150 - 200 vankia. Leiriä perustettaessa sinne oli tarkoitus sijoittaa jopa 560 vankia, mutta näin isoa määrää siellä tuskin on koskaan ollut. Leirin aloittaessa toimintansa sinne siirrettiin heti 440 vankia. Elokuussa 1943 leirillä oli 100 ukrainalaista, jotka siirrettiin sieltä Kempeleen häkäpönttöleirille metsätöihin täyttämään siellä olevaa työvoiman vajausta.(2)


Korkia Rättiselän vankileirialue. Kartta: Kalevi Mikkonen.

Saksalaiset toimivat yhteistyössä Metsähallituksen kanssa, kuten monissa muissakin vastaavissa kohteissa. Metsähallituksen metsätyömaa sijaitsi leirin kohdalta noin kolme kilometriä eteenpäin Enijärventietä Rättiselän pohjoispäähän, jossa vaaran laita loppuu suoalueeseen. Talvisin Enijärventie oli aurattu sinne saakka. Metsätyömaalla oli yksityisten omistuksessa olleet sirkkelit, joilla sahattiin tukit saksalaisten käyttöön. Sahatavara vietiin vankien kuljettamina kärrykolonnilla Ketolan lentokentälle. Sotavangit auttoivat suomalaisia työntekijöitä niin metsätöissä kuin sahalla. Sotavangit kuljetettiin metsätyömaalle aamuisin ja vietiin illalla takaisin leirille. Metsähallituksella oli metsätyömaan alueella parakki suomalaisia työntekijöitä varten ja toinen ”herroja” varten Enijärventien länsipuolella, jossa myös sahat olivat. Ne sijaitsivat noin 150 – 200 metriä Enijärventiestä suon lähellä olevan lähteen läheisyydessä. Saksalaisten vartiomiesten parakit, joita oli kaiketi kolme ja keittiöteltta sijaitsivat Enijärventien itäpuolella aivan tien läheisyydessä.(3) Myös saksalaisten asiakirjassa 6.11.1941 mainitaan tästä suomalaisesta sirkkelityömaasta (Enijärventien) 8 km:n kohdalla. Siellä oli kymmenen suomalaista miestä valmistelemassa sahan toimintaa. Asiakirjassa kerrotaan, että mikäli suomalaisten kanssa päästään yhteisymmärrykseen asiasta, sinne voitaisiin rakentaa parakki 200:lle vangille ja toinen parakki vartiomiehistölle joulukuun aikana.(4)

Korkia Rättiselän vankileirillä oli mm. kivetty polku, jota sanottiin komendantin poluksi. Se näkyy vieläkin maastossa. Polku johti leiritieltä noin 43 metrin päässä olevaan kaksiosaiseen rakennukseen, joka lienee ollut leirin komendantin asunto. Rakennuksen jäänteet ovat näkyvissä. Maastossa näkyy lukuisia muitakin miehistö-, vanki- ja varastoparakkien jäänteitä sekä erilaisia kaivantoja, pesäkkeitä ja poteroita. Vielä 1970-luvun lopulla oli osa leirin pylväistä ja piikkilangoista pystyssä ja kaivettuja hautoja, joita oli yhteensä 16, oli näkyvissä Korkia Rättiselän laella. Nämä olivat mahdollisesti saksalaisten hautoja. Vainajien luut on siirretty muualle.(5) Venäläisten vankien hautausmaa sijaitsi ilmeisesti lähellä Enijärventietä läheisen suoa.lueen vieressä (merkitty karttaan oranssilla).

Kivillä reunustettu ns. komendantin polku näkyy vielä hyvin maastossa. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Leirillä oli ollut nykyisin näkyvien nurmikenttien kohdalla vankien parakit, jotka oli eristetty piikkilanka-aidalla. Lähdeojan eteläpuolella oli piikkilanka-aidan jäänteitä vielä pitkään. Tätä laajempaa aluetta ei kuitenkaan ollut aidoitettu. Enijärven tieltä päin tultaessa leiritietä  isoin rakennus oli keittiö-ruokalaparakki. Keittiössä oli ollut tuolloin mieskokki työssä. Ilmeisesti tätä samaa parakkia käytettiin myös elokuvateatterina. Myös alueen kyläläiset pääsivät joskus elokuvia katsomaan. Metsähallituksen ”herroilla” oli myös yksi parakki leirillä. Se sijaitsi leirille menevän tien varrella vaaran puolella noin 20 – 30 metriä leirin ulkopuolella. Metsähallituksen ”herrojen” tehtävänä oli mitata saksalaisille menevä puutavara ja laskutus. Saksalaiset käyttivät hyödyksi myös sahausjätteet varsin tarkkaan.(6)

Rakennusten jäänteiden lisäksi alueella on sirpalesuojien jäänteitä ja suomalaisten joukkojen sodan jälkeen tekemä noin 760 metriä pitkä taisteluhauta, josta erkanee neljä erillistä taisteluhautaa takamaastoon. Näiden erillisten taisteluhautojen pituudet etelän puolelta alkaen ovat noin 108 metriä, 147 metriä, 55 metriä ja 60 metriä. Takamaastossa on myös runsaasti pesäkkeitä ja poteroita ja vaaran etelä- ja kaakkoisrinteellä on myös kymmenittäin poteroita. Nämäkin ovat suomalaisten sodan jälkeen tekemiä. Myös muualla alueella ja tämän leirin ulkopuolisilla alueilla näyttäisi laserkeilausaineiston perusteella olevan paljon kaivantoja ja mahdollisesti taisteluhautoja, mutta näitä ei ole tutkittu. Nämä lienevät Suomen armeijan tekemiä kaivantoja. Alue on ollut ja on edelleen armeijan käytössä ampumaleirialueena.(7)

Korkia Rättiselän leirillä lapsena useasti vieraillut Reima Majava (s. 1937) kertoi leiristä seuraavaa:

”Saksalaiset saapuivat alueelle muistaakseni vuoden 1941 lopulla. He vierailivat taloissa tutustumassa paikalliseen väkeen. Alueelle alettiin rakentaa työleiriä sotavangeille. Kävimme seuraamassa leirin rakentamista. Parakit tehtiin levyistä. Siellä oli ns. komendantin polku, eli kivetty ja hiekoitettu polku, joka meni komendantin parakille. Sitä sai mielestäni vain komendantti käyttää.

Moninkertainen korkea piikkilanka-aita oli vain vankiparakkien ympärillä. Leiri oli metsätyötä varten. Vankeina oli paitsi venäläisiä sotavankeja myös saksalaisia ehkä poliittisia vankeja. Vankeja oli kerrallaan yli sata, korkeintaan 150. He saivat ruuaksi lähinnä lanttua, mutta heittelimme aidan raosta heille ruisleipää ja joskus saimme vastineeksi vankien tekemiä puuesineitä, kuten puulintuja. Kerran sain vangin tekemän jakkaran. Ruuan antaminen vangeille oli kiellettyä ja kerran vartija ampui ilmaan meitä säikytelläkseen. Aina he eivät olleet turhan tarkkoja. Aina kun näimme saksalaisia, yritimme saada heiltä hedelmäkaramelleja ja suklaata.

Vankeja kuitenkin kuoli leirillä sairauksiin ja karkureita ilmeisesti ammuttiin. Vankien hautausmaalla oli kolme saksalaisen vangin hautaa, joissa oli maalatut puuristit ja venäläisten hautoja, joiden ristit eivät olleet maalattuja.
Meillä oli kotona silppuamista varten käsileikkuri. Silppurilla tehtiin hevosille ruokaa oljista. Saksalaisilla oli olkipaaleja, ja he kävivät meillä silppuamassa. Mukana oli yleensä kaksi vankia työtä tekemään.

Kerran leirin itävaltalainen hevosmiesvääpeli, jolla oli kotona kaksi poikaa, pyysi minut yöksi sinne heidän leirilleen. Äiti ei olisi päästänyt, mutta pidin pääni. Yövyin parakissa ja aamulla kun heräsin, parakki oli tyhjänä. Minun huonot kenkäni olivat kadonneet. Jonkin ajan kuluttua vääpeli tuli takaisin. Hän oli vienyt kengät suutarille korjattavaksi ja ne olivat hyvässä plankissa.

Leiri oli olemassa aina syksyyn 1944, jolloin saksalaiset alkoivat purkaa leiriä, kun sotilaallinen tilanne oli muuttunut. Tällöin väki lähti evakkoon. Lähdimme viemään karjaa Kemijärventien risteykseen ja kun kuljimme karjan kanssa tietä pitkin pimeän aikaan, iso saksalaisten kuorma-autosaattue tuli lujaa vauhtia vastaan. Ehdimme juuri ja juuri saada viimeisenkin vasikan tieltä pois, ennen kuin saattue ajoi ohi. Ne olivat varmaan menossa leiriä tyhjentämään.

Evakosta palattuamme keväällä 1945 kaikki leirin rakennukset ja tien vieressä olleet puutavarakasat oli poltettu fosforiammuksilla. Piikkilanka-aidan tolpat oli räjäytetty. Keräsimme alueelta sinne jääneitä nauloja ym. tavaraa omiin tarpeisiimme.”(8)

Tutkimuksissa avustanut ja Naarmankairan kuin omat taskunsa tunteva Tapani Rantahalvari toimi mainiona oppaana! Kuva: Kalevi Mikkonen.
_______________

Kohteet:

Kohde 1: Leirialueen selkeästi tärkein rakennus, johon johtaa noin vajaa 2 metriä leveä ja 43 metriä pitkä kivin reunustettu ns. komendantin polku. Rakennus on kaksiosainen. Niiden välissä on polusta jatkuva käytävä. Koillisen puoleinen osa on 8,5 x 23 metriä, ja sen edessä luoteispuolella on kahden metrin levyinen terassin tapainen käytävä. Lounaan puoleinen rakennuksen osa on 8,5 x 19 metrin suuruinen. Sen kaakkoisreunalla on kaksiosainen ilmeisesti varastokäytössä ollut tila, jonka välissä on kivinen sokkeli. Rakennuksen alueella on tiilien ja betonirakenteiden jäänteitä. Rakennus on ollut leirin komentajan asunto ja kaiketi myös toimisto. ETRS-TM35FIN tasokoordinaatit: N 7403688, E 492148. Kohde näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa.


Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Kohde 2: Kohteeseen yksi johtava noin vajaa 2 metriä leveä ja 43 metriä pitkä kivin reunustettu luode-kaakko -suuntainen ns. komendantin polku, joka lähtee leiritiestä.
Kohde 3: Lounas-koillinen -suuntainen (pitkät sivut) rakennus, jonka koko on ollut noin 8 x 15 metriä. Sinne johtaa leiritietä myös kivin reunustettu polku. ETRS-TM35FIN tasokoordinaatit: N 7403723, E 492152. Kohde näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa.


Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Kohde 4: Leiritieltä rakennuksen 3 lounaisreunalle johtava kivin reunustettu luode-kaakko -suuntainen polku, joka on noin vajaat 2 x 46 metriä. Laserkeilauskuvan perusteella polku on jatkunut leiritien ylittäen luodetta kohti noin 50 metriä. Tätä jatketta ei voi enää havaita maastossa.

Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kohde 5: Tasattu ruohikkoinen maa-alue, jonka koko on noin 8 x 16 metriä. Tämä on ehkä parakin paikka.

Kohde 6: Iso parakkirakennus, koko noin 12 x 28 metriä. Luonnonkivisokkeli. Tämä on mahdollisesti ollut keittiö-ruokalaparakki, jossa kaiketi oli myös elokuvaesityksiä. Sinne on voitu myös majoittaa miehistöä. Kohde näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa.


Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Kohde 7: Tässä on ollut ilmeisesti parakkirakennuksen paikka. Alue on n. 10,5 x 18,5 metrin kokoinen. Kohde näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa.

Kohde 8: Tässä on ollut parakkirakennuksen (n. 8,5 x 15 metriä) paikka. Kohde näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa.

Kohde 9: Pesäke, joka on noin 2 x 2 metriä. Todennäköisesti vartiopesäke.

Kohde 10: Tässä on ollut parakkirakennuksen (n. 7 x 25 metriä) paikka. Kohde näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa, mutta ei enää maastossa.

Kohde 11: Tässä on ollut kaivanto, ehkä vartiopesäke komendantin polun varrella. Sitä ei voi enää havaita, koska se on nykyään osa taistelukaivantoa (noin 1 x 50 metriä), joka kulkee ns. komendantin polun vieressä kääntyen ennen rakennusta lounaaseen. Sen päässä on taistelupesäke. Vieressä on vielä hieman piikkilankaa ja kranaatin jäänne. Taistelukaivanto on suomalaisten sodan jälkeen tekemä (aikaisintaan 1950-luvulla). Taistelukaivannon vieressä on myös kaksi muuta kaivantoa, jotka ovat myös suomalaisten tekemiä sodan jälkeen.

Kuva: Tapani Rantahalvari.

Kohde 12: Tässä on pieni kaivanto. Tämä on mahdollisesti saksalaisten tekemä.

Kohde 13: Paksujen (noin 1 - 2 metriä) maavallien ympäröimä syvä (noin 1,5 metriä) kaivanto, jonka sisus on noin 5 x 11 metriä. Oviaukot ovat luoteen puoleisella seinustalla. Tämä on ehkä ollut ammusvarasto tai muu varasto. Vuoden 1950 ilmakuvan mukaan kuopan kohdalla näyttäisi olleen rakennus, joka oli n. 10 x 14 metriä paksut maavallit mukaan lukien. Kohde näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa.

Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kohde 14: Syvä (noin 1,5 metriä) kaivanto, jossa on paksut maavallit ympärillä. Sisus on noin 4 x 4 metriä, koko alue n. 6 x 7 metriä. Tämä voi varasto. Kohde näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa.

Kohde 15: Kaivanto, noin 4 x 4 metriä.

Kohde 16: Tässä on ollut parakkirakennuksen (n. 8,5 x 12,5 metriä) paikka. Kohde näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa, mutta ei enää maastossa.

Kohde 17: Rakennus, jonka kaakon puoleinen luonnonkivisokkeli on noin 10 metrin pituinen. Muutoin sitä on vaikea mitata, mutta rakennus on mahdollisesti ollut noin 6 x 10 metriä.

Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kohde 18: Luonnonlähde, jossa vieläkin on hyvälaatuista vettä. Sen vieressä on toinen, ehkä kaivoksi tarkoitettu ja mahdollisesti kaivettu samaan lähteeseen kuuluva osa, josta löytyy lautojen kappaleita. Tässä on ehkä ollut laudoilla päällystetty kansiosa, jossa on ollut reikä veden nostoa varten. Lähteestä länteen päin kulkevan lähdeojan eteläpuolella oli vankileirin piikkilanka-aidan pohjoisosa.

Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kohde 19: Tasattu puuton nurmikkoalue, jossa on jäänteitä rakennuksesta. Alueen koko on noin 15 x 30 metriä. Siinä on todennäköisesti ollut isohko vankiparakki.

Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kohde 20: Toinen laaja puuton nurmikkoalue, jossa on ollut ruostunut lapio pystyssä aina tähän vuoteen (2018) asti. Nyt joku on sen vienyt. Alueella on hieman romua ja kranaatin jäänne. Alueen koko on noin 20 x 40 metriä. Tässä on todennäköisesti sijainnut iso vankiparakki. Näiden nurmikkoalueiden ympärillä on ollut piikkilanka-aita.


Kuva: Tapani Rantahalvari.

Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kohde 21: Pienehkö rakennus, noin 4 x 4 metriä. Ehkä käymälä.

Kohde 22: Mutkainen sirpalesuoja tai taisteluhauta, leveys n. 1-1,5 metriä, pituus noin 33 metriä.

Kohde 23: Tämä on osittain edellisen kohteen jatke. Taisteluhauta, jossa pesäke, noin 1-1,5 metriä x 20 metriä, pesäke 1,5 x 2 metriä. Taisteluhaudan päässä kaivanto, noin 3 x 9 metriä, joka on ollut kaiketi miehistön korsu. Korsun vierellä kaakon puolella on myös pieni kaivanto, ehkä sirpalesuoja.

Kohde 24: Pesäke, noin 2 x 2 metriä.

Kohde 25: Tässä on kaivanto, ehkä korsu tai ruokakellari.

Kohde 26: Kaartuva sirpalesuoja, 1,5 x 40 metriä. Suojan lounaispäässä on vielä hieman suojan puuosia jäljellä.

Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Kohde 27: Mutkitteleva taisteluhauta, joka on noin 25 metriä pitkä ja metrin leveä. Viisi sivua, joista kukin noin 5 metriä. Tämä voi olla alun perin saksalaisten tekemä, mutta myöhemmin suomalaisten käyttöön ottama sodan jälkeen. Vierellä on pieni kaivanto, noin 1,5 x 3 metriä. Ehkä pesäke.

Kohde 28: Mutkitteleva taisteluhauta, jossa on 13 käännöstä, sivujen ollessa 3-5 metriä, leveys metrin. Taisteluhaudan pituus on noin 70 metriä. Aluksi se on lounas-koillinen -suuntainen, sitten kääntyy lähes pohjois-etelä -suuntaiseksi. Taisteluhauta päättyy toiseen lounas-koillinen -suuntaiseen taisteluhautaan, jonka pituus on noin 25 metriä, leveys metrin. Sen päässä on pesäke, joka on 2 x 2 metriä. Taisteluhaudan keskiosa on ehkä saksalaisten tekemä, mutta jatko-osat varmasti suomalaisten tekemiä sodan jälkeen (aikaisintaan 1950-luvulla).

Kohde 29: Saksalaisten tekemä taisteluhauta (n. 1,5 x 50 metriä), joka on myöhemmin peitetty. Kohde näkyy vuoden 1950 ilmakuvassa.

Kohde 30: Tällä kohdilla on ilmeisesti sijainnut venäläisten sotavankien hautausmaa. Haudat on avattu sodan jälkeen ja vainajien luut siirretty oikealle hautausmaalle. Vuoden 1950 ilmakuvassa näyttäisi näkyvän avattuja hautoja.

Kohde 31: Suomalaisten tekemä taisteluhauta. Lounaan suunnasta alkava ja ensin koilliseen menevä ja lopuksi etelään päin kääntyvä mutkitteleva noin 770 metriä pitkä taisteluhauta, josta erkanee neljä erillistä taisteluhautaa takamaastoon. Näiden erillisten taisteluhautojen pituudet lounaan puolelta alkaen ovat noin 95 metriä, 135 metriä, 60 metriä ja 56 metriä. Takamaastossa on myös runsaasti pesäkkeitä ja poteroita, joita ei ole kartoitettu. Taisteluhaudan leveys vaihtelee 1 metrin ja 3 metrin välillä. Paikoitellen voi olla leveämpikin. Koko taisteluhautasysteemi on suomalaisten tekemä pian sodan jälkeen (aikaisintaan 1950-luvulla).


Kuvat: Kalevi Mikkonen.

Lisätietoa: Saksalaisten rakennuttama leiritie vie leirialueen keskelle. Sen leveys on nykyisin noin 3 metriä. Evijärventien kohdalta alkava huoltotien alkupään ETRS-TM35FIN tasokoordinaatit: N 7403621, E 491713.

Kuva: Kalevi Mikkonen.

______________

English summary: POW camp in Korkia Rättiselkä in Kemijärvi

In Kemijärvi’s Korkia Rättiselkä there was a prisoner-of-war camp during the Continuation War. It was also called Camp Rovajärvi. The camp was in the wilderness about 4,6 kilometres north from the Kemijärvi-Rovaniemi main road by the road Enijärvi. The camp was managed by the German Wehrmacht but the Finnish Forest Agency was also involved. The purpose of this camp was logging. The Germans needed lots of sawn goods to build their camps in Ketola airport and in the surrounding camp areas.

In the Korkia Rättiselkä camp there were some barracks for guards and Russian prisoners, kitchen and also films were shown there. The commandant of the camp had a big barrack where he had his office and accommodation. A specially made about 40 metres long passageway lead to his barrack.

The actual logging and the Finnish Forest Agency sawmills were situated about three kilometres north of the Korkia Rättiselkä camp by the road Enijärvi. The guards made the prisoners walk there in the mornings to work all day and in the evenings they walked back to the main camp. There were also hired Finnish workers in the area.

This report is the first survey of this almost forgotten POW camp in Kemijärvi’s Naarmankaira wilderness.




Lähdeviitteet:

(1) Besondere Anordnungen für die Versorgung Nr. 167. Armeeoberkommando Norwegen. Befehlstelle Finnland. O.Qu./Qu 1. Anlage 635. O.U., den 27.November 1941. Anlagen zum KTB, AOK 20, O.Qu. Besondere Anordnungen für die Versorgung. Richtlinien für die Bevorratung und Instandsetzung. 1. Nov - 15 Dec 1941. AOK 20, 16103/6. T-312, R-997. U.S. National Archives and Records Administration (NARA). KTB 27.11.1941. Kriegstagebuch 5.6.1941 - 10.1.1942, AOK 20, O.Qu./Qu.2. AOK 20, 33166/1. T-312, R-1029. NARA. Anlage 269. 6.11.1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu/Qu.2. Zusammenarbeit mit Finnland auf dem Quartiermeister Gebiet. 19.5.1941 - 9.1.1942. AOK 20, 33166/2. T-312, R-1029. NARA.
(2) Qu.2. Anlage 367 30.11.41. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu/Qu.2. Zusammenarbeit mit Finnland auf dem Quartiermeister Gebiet. 19.5.1941 - 9.1.1942. AOK 20, 33166/2. T-312, R-1030. NARA. Armeeoberkommando Norwegen. Befehlstelle Finnland. Qu.2. Nr. 315/41. Anlage 221. 29.10.1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu/Qu.2. Zusammenarbeit mit Finnland auf dem Quartiermeister Gebiet. 19.5.1941 - 9.1.1942. AOK 20, 33166/2. T-312, R-1029. NARA. Oberkommando der 20. (Gebirgs-)Armee, Qu.2. 18. Dezember 1943. Tätigkeitsbericht für die Zeit vom 1.8. - 31.8.1943. AOK 20, 75038/1. T-312, R-1071. NARA.
(3) Reima Majavan (s. 1937) sähköpostiviestit kirjoittajalle 14.9.2018 ja 16.9.2018.
(4) Anlage 269. 6.11.1941. Anlagen zum Kriegstagebuch, AOK 20, O.Qu/Qu.2. Zusammenarbeit mit Finnland auf dem Quartiermeister Gebiet. 19.5.1941 - 9.1.1942. AOK 20, 33166/2. T-312, R-1029. NARA.
(5) Omat kenttätutkimukset 11.6.2018. KM. Tapani Rantahalvarin kertoma tieto 11.6.2018.
(6) Tapani Rantahalvarin kertomia tietoja 11.6.2018 ja Reima Majavan sähköpostiviestit kirjoittajalle 14.9.2018 ja 16.9.2018.
(7) Omat kenttätutkimukset 11.6.2018. KM.
(8) Reima Majavan (s. 1937) haastatteluäänite 20.8.2018. Haastattelun tekijä Tapani Rantahalvari. Äänitteeltä on koosteen tehnyt tämän artikkelin kirjoittaja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti