torstai 28. joulukuuta 2017

Tornio ja Alatornio saksalaisaikana 1941 – 1944




© Kalevi Mikkonen 2017

Torniojoen varrella sijaitseva vuonna 1621 perustettu Tornio on Lapin kaupungeista vanhin. Tornion ympärillä Ruotsin rajaa lukuun ottamatta sijaitsi pitkään Alatornion kunta, joka kokonaisuudessaan liitettiin Tornion kaupunkiin vuonna 1973. Jatkosodan aikana Saksan armeija rakensi laajan huoltoverkoston, johon kuului monenlaisia varikko- ja varastoalueita. Nämä sijoitettiin strategisesti tärkeille paikoille saksalaisten huoltoreittien, kuten Tornion ja Alatornion, varrelle.

Suomen ja Saksan välisen sopimuksen perusteella saksalaiset toivat miltei kaikki elintarvikkeet ja muut tarvitsemansa tavarat Saksasta. Elintarvikkeet olivat suurimmaksi osaksi säilykkeitä tai kylmäkuljetuksia. Tarvikkeet tuotiin meritse Ouluun ja sieltä eteenpäin rautateitse tai autoilla. Myös Ruotsin kautta Haaparannalle ja sieltä Tornioon tuotiin rautateitse tavaraa. Tornion alue oli siten saksalaisille logistisesti tärkeä alue.

Saksalaisia sotilaita talviturkeissaan Tornion ja Kemin välisellä tiellä. Kuva: Lapin maakuntamuseo.

Saksan selusta-alueen organisaatio Kommandant des rückvertigen Armeegebietes eli Korück 525 vastasi mm. huoltotoiminnasta, majoituksesta ja vartioinnista. Korück 525:n johtokeskus oli Rovaniemellä. Sen alaisuudessa toimivat paikalliskomendantinvirastot (Ortskommandantur). Paikalliskomendantti tuli Tornioon vuoden 1942 alussa. Tornion kaupungissa oli maailmansodan edellä vain 2400 asukasta. Alatorniolla puolestaan oli hieman yli 9100 asukasta.

Tornion rautatieaseman seutu

Saksalaiset vuokrasivat kesällä 1941 VR:ltä 1 449 neliömetrin suuruisen alueen Tornion rautatieaseman lähettyviltä. Koko rautatieaseman alue oli jatkosodan aikana hyvin pitkälti saksalaisten käytössä. Myös suomalainen Höckertin Seuraajat Oy, joka oli saksalaisten alihankkija, toimi alueella. Sinne rakennettiin useita varastorakennuksia, vajoja ja toimistorakennuksia kuljetuksia varten. Rakennuksia aseman alueella oli ainakin kolmisenkymmentä. Asema-alueella oli myös asuntoparakkeja, autohalli, paja ja kellari. Torniojoen vastaisella ranta-alueella oli asuntoparakkeja, hevostalleja, sauna, kellari ja käymälöitä, yhteensä 13 rakennusta. Saksalaiset vuokrasivat myös VR:n varastoja käyttöönsä 1.7.1941 alkaen. Saksan armeija yksikkö oli Armee-Verpflegungsamt 517 (FpNr. 43605), joka toimi muuallakin Lapin alueella, mm. Rovaniemellä.

Tornion aseman seudun alue valvontakomissiota varten tehdyssä raportissa 31.3.1945. Kartta: Oulun maakunta-arkisto. Kartan muokkaus: Kalevi Mikkonen.

Kesäkuussa ja heinäkuussa 1941 Tornion rata ja Tornion aseman siirtokuormausmahdollisuudet joutuivat kovalle koetukselle, koska saksalaiset siirsivät joukkoja Norjasta Ruotsin kautta Tornioon ja sieltä edelleen kuljetettavaksi muualle Suomeen. Siirtokuormaukset järjestettiin siten, että päivittäin kuormattiin neljä junaa Haaparannassa ja sama määrä Torniossa. Hyvien ja määrätietoisten järjestelyjen ansiosta yleensä kaikki sujui häiriöittä ja laaditun suunnitelman mukaan. Tornion asemaa myös laajennettiin heti syksystä 1941 alkaen vastaamaan käyttötarvetta.

Marraskuussa 1941 he pyysivät kaupungilta lisäaluetta käyttöönsä huolto- ja parakkialuetta sekä armeijan siirtokuormausvarastoja ja puutavaravarastoja varten.

Pikku-Berliinin länsipuolen ja Kemiin vievän rautatien alkupään välissä olevalta alueelta saksalaiset vuokrasivat vuonna 1943 kaksi aluetta mm. puutavaran varastointia varten (Holzlager). Näiden välissä oleva alue oli jo aiemmin vuokrattu Wehrmacht-Umschlagstab Tornion (Fp.Nr. 000645) yksikön Umschlagstab Sineriuksen esikunnalle.

Aseman seudun alueiden vuokrat saksalaiset maksoivat säntillisesti, tosin sillä poikkeuksella, että heinäkuun 1944 vuokra jäi maksamatta. Kuitenkin aseman seudun joidenkin muiden rakennusten vuokrat oli maksettu etukäteen aina vuoden 1945 tammikuun loppuun asti.

Tuhottu auto Tornion asemarakennuksen lähellä. Kuva: SA-kuva.

Asema-alue:
Kohde 23: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 24: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 4, Tulisijoja 1. Levyparakki.
Kohde 25: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 4, tulisijoja 1. Levyparakki.
Kohde 26: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 5, tulisijoja 1. Levyparakki.
Kohde 26a: Kellari, 4x5 m. Huoneluku 2. Kiinteä rakenne.
Kohde 27: Asuntoparakki, 5x12 m. Huoneluku 4, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 28: Asuntoparakki, 10x26 m. Huoneluku 13, tulisijoja 9. Osittain levyparakki, osittain kiinteä rakenne.
Kohde 29: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 2. Tulisijoja 1. Levyparakki, katos.
Kohde 30: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 2, tulisijoja 1. Levyparakki, katos.
Kohde 31: Asuntoparakki, 6x17 m. Huoneluku 3, tulisijoja 2. Osittain levyparakki, osittain kiinteä rakenne.
Kohde 32: Asuntoparakki, 6x6 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 33: Varastoparakki, 6x6 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 45: Asuntoparakki, 6x26 m. Huoneluku 9, tulisijoja 6. Osittain levyparakki, osittain kiinteä rakenne.
Kohde 46: Autohalli, 7x15 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 47: Paja, 9x10 m. Huoneluku 1. Osittain kiinteä rakenne, osittain levyparakki.
Kohde 118: Asuntoparakki, 4x7 m. Huoneluku 2. Kiinteä rakenne.

Ranta-alue:
Kohde 34: Asuntoparakki, 6x35 m. Huoneluku 11, tulisijoja 10. Osittain levyparakki, osittain kiinteä rakenne.
Kohde 35: Asuntoparakki, 6x40 m. Huoneluku 14, tulisijoja 3. Levyparakki.
Kohde 36: Asuntoparakki, 6x24 m. Huoneluku 6, tulisijoja 3. Levyparakki, kaksi yhdessä.
Kohde 37: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 8, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 38: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 7, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 39: Asuntoparakki, 6x42 m. Huoneluku 6, tulisijoja 5. Levyparakki.
Kohde 40: Asuntoparakki, 6x6 m. Huoneluku 5, tulisijoja 4. Levyparakki.
Kohde 41: Talli, 5x10 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 42: Talli, 6x12 m. Huoneluku1. Levyparakki.
Kohde 43: Asuntoparakki, 17x34 m. Huoneluku 17, tulisijoja 7. Kiinteä rakenne.
Kohde X1: Asuntoparakki, 10x12 m. Huoneluku 1. Levyparakki. Suomalainen parakki.
Kohde X2: Asuntoparakki, 4x5 m. Huoneluku 1. Levyparakki. Suomalainen parakki.
Kohde 44: Sauna, 5x9 m. Huoneluku 3. Levyparakki.
Kohde 44A: Kellari, 3x4 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 44C: Käymälä, 2x6 m. Yhteensä kolme kpl. Kiinteä rakenne.

Pikku-Berliinin alue

Toukokuussa 1942 saksalaiset ottivat yhteyttä Tornion kaupunginhallitukseen ja pyysivät saada Torpin alueen, Torpinmäen koillispuolella, vuokrattavaksi parakkialuetta varten. Kesäkuun puolivälin jälkeen 19.6.1942 kaupunginhallitus suostui pyyntöön. Torpin alueen parakkialueen laajennussuunnitelma valmistui 3.6.1942 ja sen tekijänä oli ylirakennustarkastaja Westphal Wehrmachtin Rovaniemen rakennustoimistosta. Alueen hieman epäselvän aiemman vuokrasopimuksen (26.10.1942) tilalle tehtiin uusi vuokrasopimus taannehtivasti 10.6.1943. Saksalaisten puolesta sen allekirjoitti Heeresunterkunftverwaltung 267:n (Fp.Nr. 39330) edustaja. Vuokrat saksalaiset maksoivat ajallaan aina vuoden 1944 elokuun loppuun asti.

Saksalaisten suurinta varastoaluetta Torpissa, noin 1,5 km Tornion kirkosta itään ja noin puoli kilometriä rautatieasemalta koilliseen, kutsuttiin kaupunkilaisten keskuudessa nimellä Pikku-Berliini. Varastoalue oli sijoitettu Kemiin vievän rautatien välittömään läheisyyteen sen eteläpuolelle. Leiri oli nimeltään Armee Verpflegungslager Tornio (AVL) ja siellä oleva yksikkö Armee-Verpflegungsamt 517 (Fp.Nr. 43605), joka toimi myös muualla kuten Rovaniemen alueella. Alue oli 24,4 hehtaarin suuruinen ja sinne oli varastoituna pääasiassa elintarvikkeita, runsaasti alkoholia ja ammuksia, mutta myös paljon muuta tavaraa. Saksalaiset rakensivat alueelle vuosien 1942 ja 1943 aikana ensin tarvittavat huoltotiet ja sen jälkeen kymmeniä varasto- ja asuntoparakkeja sekä joitakin upseereiden parakkeja. Rakennustyössä oli mukana myös suomalaisia työntekijöitä. Lisäksi Pikku-Berliinissä työskenteli suomalaisia naisia ja tyttöjä siivous- ja keittiötöissä.

Kuvassa 1000 kg:n lentopommeja Pikku-Berliinin varastoista. Kuva: SA-kuva.


Lentokoneen varabensiinisäiliöitä Pikku-Berliinissä. Kuva: SA-kuva.

Varastoparakit, joita oli kaiketi alun perin 24 isoa parakkia, ja 10 pienempää, jotka oli merkitty hevostalliparakeiksi, oli rakennettu matalien sementtipilarien päälle ja rakennusmateriaalina olivat pääasiassa parakkilevyt. Yleisin kattomuoto oli harjakatto. Katon pintamateriaalina oli yleensä kattohuopa tai aaltopelti. Ikkunoita varsinkaan varastoparakeissa ei juuri ollut, ja jos oli, niin ne olivat kapeita kolmiruutuisia ikkunoita, jotka sijaitsivat parakin seinän yläosassa lähellä kattoa. Ovet olivat suuria kaksiosaisia varasto-ovia ja niiden edustalla oli lastauslaiturit. Sodan kuluessa parakkeihin tehtiin muutoksia ja osa niistä oli muussa kuin varastokäytössä. Parakkien välissä ja alueen ympäri kulki tieverkosto. Varastoparakkien pitkillä sivuilla oli joko tie tai kenttärata lastausta ja purkamista varten. Yhteystie alueelle rakennettiin alueen lounaispuolelle Kemintieltä. Katuvaloja alueella ei ollut.

Kenttäratajärjestelyt olivat mittavia. Alueelle rakennettiin kaksi lastausasemaa, veturitalli ja verstas, ratapiha ja itse kenttärataverkosto. Alueella parakkien välissä risteili 60 cm:n raideleveydelle rakennettu kenttärata, jonka rakentamista kaupunki ei olisi halunnut, mutta ei voinut estääkään. Varastoalueelle haarautui kuusi kenttärataa ja ne kulkivat Pikku-Berliinistä alueen luoteispuolella välittömästi Kemin radan eteläpuolella olevalle lastausasemalle. Siitä lähti kenttärata etelään kulkien Torpinmäen itäpuolen kautta kohti tavara-asemaa Kemintien alikulkusillan alitse Tornion ratapihalla olevalle toiselle lastausasemalle. Yksi kenttärata kulki myös rautatieaseman länsipuolelta. Veturitalli ja verstas sijaitsivat Torpinmäen koillispuolella. Tornion rautatieasemalta Pikku-Berliiniin rakennettiin sotilasraide (pistoraide), joka valmistui joulukuussa 1943.

Kenttäradan lisäksi myös kuorma-autoliikenne oli alueella vilkasta. Sodan jälkeen otetun ilmavalokuvan perusteella on todettu, että varastoalueen portin luona yhdystien kupeessa oli pysäköintipaikka. Alueen lounaiskulmaan metsäalueelle oli tehty U-muotoinen tie. Alueen kaakkoiskulmassa loivassa rinteessä oli pieni sorakuoppa, joka oli toiminut autojen kääntöpaikkana.

Miehistöä varten rakennettu majoitusalue sijaitsi varastoalueen lounaispuolella ja Kemin yhteystien luoteispuolella. Harjakattoisten miehistöparakkien (6 x 12 m) ja kasinon eli suomalaisittain upseerikerhoparakin (6 x 12 m) lisäksi Pikku-Berliinin alueella oli myös autotalli (9 x 21 m), hevostalli (6 x 20 m), veturitalli (7 x 12 m), keittiö- ja talousrakennus (6 x 36 m), päivystysparakki, sauna, vajoja ja käymälöitä. Kasinolla oli iso olohuone, jota reunustivat hienot nojatuolit. Saksalaiset kokit valmistivat ruuan, jonka tarjoilivat suomalaiset tarjoilijat. Viinin ja muut alkoholijuomat tarjoili sitä varten kasinolla työskennellyt saksalainen miestarjoilija. Suomalaiset eivät saaneet alkoholijuomiin koskea. Erillinen vartiorakennus sijaitsi yhteystien eteläpuolella varastoalueen portin vieressä. Kaikki rakennukset pyrittiin sijoittamaan 15 - 30 metrin etäisyydelle toisistaan ilmahyökkäysten ja tulipalojen varalta. 

Saksalaiset huoltojoukot poistuivat Pikku-Berliinistä 19.9.1944. Varastoja tyhjennettiin siihen asti, kunnes suomalaiset joukot ehtivät paikalle. Osa rakennuksista räjäytettiin. Lapin sodassa ainakin seitsemän isoa varastoparakkia tuhoutui, mutta valvontakomissiolle vuonna 1945 tehdyn inventoinnin mukaan Pikku-Berliinin alueella säilyi kaikkiaan yli 50 rakennusta. Sodan jälkeen siellä toimi Tornion Huoltokeskus (Tornion HK) ainakin elokuuhun 1945 saakka sekä Jalkaväkirykmentti 1:n (JR 1) 2. pataljoona vuoteen 1948 asti. Varikkoalueen lastausasemalla tapahtui heinäkuussa 1945 räjähdysonnettomuus, jossa kuoli 16 varusmiestä.

Saksalaisten parakit kuuluivat Neuvostoliitolle, mutta Suomen valtio osti ne maaliskuussa 1945. Tornion kaupunki osti valtiolta keväällä 1945 yhdeksän parakkia loppujen jäädessä Puolustusvoimien haltuun. Alue palautui 1940-luvun lopulla takaisin Valtion rautateiden ja Tornion kaupungin haltuun. Sittemmin parakkeja purettiin ja materiaali käytettiin uusien rakennusten tekemiseen. Vielä vuonna 1988 parakeista oli jäljellä kolme huonokuntoista varastoparakkia, yksi iso ja kaksi pienempää.

Nykyään Tornion Pikku-Berliini on Torpin kaupunginosaa, jossa on osin omakotiasutusta, kaupallista toimintaa ja pienteollisuutta. Nykyisin siellä ei ole enää yhtään saksalaisten sodanaikaista rakennusta jäljellä.

Pikku-Berliini:

Kohde 67: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 6, tulisijoja 5. Levyparakki.
Kohde 68: Varasto-keittiöparakki, 6x36 m. Huoneluku 6, tulisijoja 1. Levyparakki.
Kohde 69: Asuntoparakki, 6x6 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 70: Asuntoparakki, 6x10 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 71: Asuntoparakki, 6x14 m. Huoneluku 8, tulisijoja 4. Levyparakki.
Kohde 71a: Käymälä, 2x6 m. Yhteensä kolme kpl. Kiinteä rakenne.
Kohde 72: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 6, tulisijoja 5. Levyparakki.
Kohde 73: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 2, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 74: Asuntoparakki, 7x16 m. Huoneluku 8, tulisijoja 4. Kiinteä rakenne.
Kohde 75: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 6, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 76: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 4, tulisijoja 4. Levyparakki.
Kohde 77: Keittiöparakki, 4x5 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 78: Varastoparakki, 4x5 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 79: Käymälä, 2x6 m. Yhteensä neljä kpl. Kiinteä rakenne.
Kohde 80: Veturitalli, 7x12 m. Huoneluku 2. Kiinteä rakenne.
Kohde 81: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 5. Levyparakki.
Kohde 82: Talli, 6x20 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 83: Vaja, 4x5 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 84: Vaja, 4x4 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 85: Autotalli, 9x21 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 86: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 87: Asuntoparakki, 10x24 m. Huoneluku 4. Levyparakki.
Kohde 88: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 89: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 90: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 91: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 92: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 93: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 94: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 95: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohteet 96 - 117: Varastoparakki, 12x50 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.

Saksalaisten säilyneitä parakkialueita Tornion alueella valvontakomissiota varten tehdyssä raportissa 31.3.1945. Pohjoisen suunta oikealla. Kartta: Oulun maakunta-arkisto.

Muita saksalaisten parakkialueita ja heidän hallussaan olleita rakennuksia Tornion kaupungin alueella

Pikku-Berliinin ja Torniojoen länsipuolella olevalla Tornion kaupungin keskustan eli Suensaaren ja Seminaarin alueella oli asunto- ja varastoparakkeja, keittiö, autotalli, syöpäläisten puhdistusparakki (entlausungsanstalt), sikala, kellareita ja käymälöitä, yhteensä 19 rakennusta. Alue oli sodan jälkeen jonkin aikaa (1945 - 1946) Suomen armeijan JP1:n varuskunta-alueena. Tullirannassa oli asunto- ja varastoparakkeja, autotalli ja vaja, yhteensä seitsemän rakennusta.

Kaupungissa sijaitsi kaksi saksalaista sotasairaalaa, jotka olivat Wehrmachtin kenttäsairaalaosasto (Feldlazarett) 1/521 Seminaarin talossa (Seminaarinkatu 16) ja SS-Vuoristodivisioona Nordin pääsidontapaikka West Yhteislyseossa (Keskikadun ja Lukiokadun kulmassa) 15.10.1941 alkaen. Lipon talon, joka sijaitsi silloisten Rantakadun ja Eliaksenkadun kulmassa keskellä korttelia (sijaitsi nykyisen Jääkärinkatu 10:n kohdalla), ensimmäinen kerros oli vuokrattu saksalaisille upseerikerhoksi. Lipon talon ja ravintola Funkin (sijaitsi Hallituskadun alkupäässä) vieressä oli upseerien majoitusparakki. Lisäksi lähinnä upseereita oli yksityismajoituksessa eri puolilla kaupunkia. Tornion vanhalle torin laidassa olleelle Työväentalolle oli vuodenvaihteessa 1941 - 1942 majoitettuna yli 200 sotilasta. Kaupungin hiekkakuopan alueelta (nykyinen Pohjan stadion) saksalaiset olivat myös vuokranneet alueen.

Jäljelle jääneistä parakeista muutama vuosi sitten ns. Partiolaisten kolona palvellut parakki paloi Pohjan stadionin kupeella. Pikku-Berliinistä sodan jälkeen tuotu toinen parakki oli Röyttän satamassa, mutta kun Tornion maakuntamuseon henkilökunta tuli paikalle, palopäällikkö kertoi, että palokunta oli juuri harjoitellut sammutustyötä ja polttanut parakin.

Tornionjoen silta. Taustalla Suensaari. Kuva: SA-kuva.

Saksalaisten pommeja Torniojoen sillalla. Kuva: SA-kuva.

Seminaarin alueen säilyneet rakennukset:
Kohde 1: Asuntoparakki, 12x19 m. Huoneluku 10, tulisijoja 4. Levyparakki.
Kohde 2: Keittiöparakki, 12x19 m. Huoneluku 6, tulisijoja 2. Levyparakki. Siellä oli kolme kiinteää pataa, 900 litran pesuallas, vesiallas, kaksi suihkua ja pesuhuone.
Kohde 3: Asuntoparakki, 12x24 m. Huoneluku 10, tulisijoja 3. Levyparakki.
Kohde 3a: Käymälä, 2x6 m. Kiinteä rakenne.
Kohde 4: Kellari, 6x10 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne. 
Kohde 4a: Kellari 3x4 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne, osittain maan alla.
Kohde 4b: Sikolätti, 5x9 m. Huoneluku 2. Sekä suomalaisten että saksalaisten elikoille oli oma lätti. Ei merkitty karttaan.
Kohde 4c: Täikaappi, 2x4 m. Huoneluku 1, tulisijoja 2. Kiinteä rakenne.
Kohde 5: Asuntoparakki, 7x12 m. Huoneluku 4, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 6: Asuntoparakki, 7x12 m. Huoneluku 4, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 7: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 8: Asuntoparakki, 7x12 m. Huoneluku 4. Levyparakki.
Kohde 9: Varastoparakki, 7x18 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 10: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 11: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 12: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 13: Varastoparakki, 7x18 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 14: Autotalli, 9x20 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 15: Varastoparakki, 10x24 m. Huoneluku 1. Levyparakki.

Tullirannan alue:
Kohde 16: Varastoparakki, 5x10 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 17: Autotalli, 9x20 m. Huoneluku 1, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 17a: Vaja, 6x7 m. Huoneluku 2. Kiinteä rakenne.
Kohde 18: Asuntoparakki, 10x21 m. Huoneluku 6, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 19: Asuntoparakki, 10x21 m. Huoneluku 8, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 20: Varastoparakki, 7x12 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 21: Varastoparakki, 7x18 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.

Funkin piha-alue:
Kohde 22: Asuntoparakki, 6,5x13 m. Huoneluku 3, tulisijoja 3. Levyparakki.

Pikku-Berliinin pohjoispuolella olevalla Pohjolan Liikenteen alueella oli asunto- ja varastoparakkeja, autotalleja, keittiö, keittiö-ruokala, paja, vaja, kellari ja käymälöitä, kaikkiaan 19 rakennusta.

Pohjolan Liikenteen alue:
Kohde 48: Asuntoparakki, 6x6 m. Huoneluku 3. Levyparakki.
Kohde 49: Ei tietoja.
Kohde 50: Autotalli, 10x21 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 51: Vaja, 4,5x7 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 52: Autotalli, 7x18 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 53: Varastoparakki, 6x17 m. Huoneluku 1. Levyparakki, osa palanut.
Kohde 53a: Varastoparakki, 4x4 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 54: Autotalli, 9x21 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 55: Kellari, 5x11 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 56: Asuntoparakki, 6x18 m. Huoneluku 7, tulisijoja 6. Levyparakki.
Kohde 57: Keittiö-ruokalaparakki, 6x20 m. Huoneluku 4, tulisijoja 1. Levyparakki.
Kohde 58: Asuntoparakki, 6x24 m. Huoneluku 10, tulisijoja 9. Levyparakki.
Kohde 59: Asuntoparakki, 6x24 m. Huoneluku 6, tulisijoja 2. Levyparakki.
Kohde 60: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 6, tulisijoja 3. Levyparakki.
Kohde 61: Asuntoparakki, 6x12 m. Huoneluku 4, tulisijoja 1. Levyparakki.
Kohde 62: Keittiöparakki, 6x6 m. Huoneluku 2. Kiinteä rakenne.
Kohde 63: Vaja, 3x4 m ja kolme käymälää, 2x6 m. Huoneluku 1. Kiinteä rakenne.
Kohde 64: Asuntoparakki, 6x6 m. Huoneluku 4, tulisijoja 1. Levyparakki.
Kohde 65: Asuntoparakki, 6x6 m. Huoneluku 1, tulisijoja 1. Levyparakki.
Kohde 66: Varastoparakki, 6x6 m. Huoneluku2.  Levyparakki.

Kaakamon alueen eläinlääkintäkeskus

Alatornion Kaakamon kylän Hirsikankaan länsirinteelle alkoivat saksalaiset kesällä 1941 tehdä isoa eläinlääkintäkeskusta. Tätä varten rahdattiin mm. Kemi Oy:n valmistamia parakkien seinä- ja lattialevyjä, tuoleja, lautoja, lankkuja, muuraustarpeita ja kamiinoita. Pystytyksessä oli saksalaisten lisäksi mukana suomalaisia työntekijöitä. Aluksi saksalaiset majoitettiin Kaakamon kouluihin, raittiusyhdistyksen taloon ja yksityiskoteihin. Kolmen kuukauden kuluessa leiri alkoi olla toimintakunnossa. Leirillä oli yli kuusikymmentä suurta tallirakennusta (10 x 21,5 m), ulkoiluaitauksia, kengityspaja (10 x 21,5 m), miehistön asuntoparakkeja (ainakin 12), toimisto- ja huoltorakennuksia, varastoparakkeja, autohalleja, keittiö- ja ruokalaparakkeja, pesula, sauna, käymälöitä sekä kahden parakin sotilassairaala. Leirialue oli aluksi eristetty ja vartioitu eikä sinne päässyt muuten kuin sulkupuomin kautta.

Syksystä 1942 alkaen vartiointi löystyi ja suomalaisetkin pääsivät alueelle käymään. Monet olivat myös siellä työssä mm. keittiö- ja pesulaparakeissa. Pikku hiljaa alueelle tehtiin kulkuväyliä, joiden reunoja koristeltiin luonnonkivireunuksilla ja kukkaistutuksilla. Kaakamajoen suuntaan tehtiin ratsastustie metsikön läpi. Sitä pitkin käytettiin hevosia joella uimassa ja juomassa. Kaakamon rautatiepysäkki oli pääosin saksalaisten käytössä koko jatkosodan ajan. Itse kenraalieversti Eduard Dietl vieraili leirillä syksyllä 1942 tervehdyskäynnillä. Rovaniemeltä tullut sotilassoittokunta juhlisti tapausta.

Kaakamon eläinlääkintäkeskukseen tuotiin hoidettavaksi haavoittuneita ja väsyneitä hevosia ja muuleja. Leirillä on ollut enimmillään jopa 3000 eläintä. Leirillä oli tätä varten eläinlääkäreitä ja muuta huoltohenkilökunta runsaasti. Eläimille oli varattu runsaasti valtavan isoja heinäpaaleja, kauraa ja olkia varastoihin. Upseerit vuokrasivat rantapalstan, jolle rakennettiin pyöröhirsinen huvila vapaa-ajan viettoa varten Kosolan tilan ja Kaakamon Ruottalan jakokunnan maalle. Saksalaisten ja paikallisten asukkaiden välit olivat hyvät ja jopa ystävyyssuhteita syntyi jonkin verran. Saksalaiset eläinlääkärit auttoivat myös kyläläisten karjan tai hevosten sairauksien hoitamisessa. Sotilaat auttoivat paikallisia peltotöissä ja antoivat hoidettavia hevosia maatilojen käyttöön tarvittaessa. Eläinten lantaa levitettiin korvauksetta kylän tilojen pelloille.

Näiden rakennelmien lisäksi Hirsikankaan itärinteelle tehtiin saksalaisten ampumarata mm. toipilaiden harjoitusammuntoja varten. Huoltojoukkoja ja potilaita alueella oli enimmillään noin 1500. Sotilaat ostivat maitoa taloista ja pesettivät myös pyykkinsä paikallisten luona kunnes leirille tehtiin oma pesula. Rahapalkan lisäksi he toivat joskus tullessaan kahvia, tupakkaa, makeisia ja viinaa vaivojen palkaksi. Vuoden 1944 aikana Saksan sotaonni oli jo kääntynyt heikoksi ja myös Kaakamon leiriltä alkoi väki vähentyä. Myöskään elikoita ei ollut leirillä enää entiseen malliin. Leiriä alettiin purkaa Suomen ja Neuvostoliiton lopetettua keskinäisen sotimisen. Kalustoa siirrettiin autoihin ja rehua hevosvankkureihin ja kaikkea alettiin kuljettaa pois kohti Rovaniemeä. Huoltojoukkojen sotilaat poistuivat alueelta 19.9.1944.

Tilalle tulleet saksalaiset SS-yksiköt alkoivat miinoittaa teitä ja asettaa lentopommeja siltoihin. Osa väestöstä lähti evakkoon, mutta monia jäi alueelle vartioimaan omaisuuttaan ja taloja. Saksalaiset ottivat kaakamolaisia siviilejä panttivangeiksi ja veivät mukanaan. Heidät vapautettiin myöhemmin Jaatilassa. Saksalaiset tuhosivat vain pienen osan Kaakamon leiristä ja sytyttivät rehuvarastot tuleen. Tuli kuitenkin sammui tuulen tyyntyessä ja märkä maasto suojasi rakennuksia. Säilyneitä rakennuksia, joita oli kaikkiaan 92, otettiin sodan jälkeen siirtoväen ja suomalaisen hevoskomppanian sairaalan käyttöön.

Kaakamon kylässä aikapommin sytyttämä talo 10.10.1944. Kuva: SA-kuva.

Saksalaiset ovat räjäyttäneet Kaakamon sillan päädyt. Kuva: SA-kuva.

Kaakamo:
Kohde 1: Toimistoparakki, 6,7x6,7 m. Huoneluku 2. Kiinteä levyparakki.
Kohde 2: Asuntoparakki, 6,7x6,7 m. Huoneluku 4. Kiinteä levyparakki.
Kohde 3: Asuntoparakki, 6,7x6,7 m. Huoneluku 4. Kiinteä levyparakki.
Kohde 4: Sauna, 4x6 m. Huoneluku 3. Kiinteä levyparakki.
Kohde 5: Vaja, 5x6 m. Huoneluku 1. Kiinteä lautaparakki.
Kohde 6: Asuntoparakki, 6,7x15 m. Huoneluku 6. Kiinteä levyparakki.
Kohde 7: Toimistoparakki, 6,7x12,5 m. Huoneluku 4. Kiinteä levyparakki.
Kohteet 8-19: Asuntoparakkeja, 6,7x12,5 m. Huoneluku yht. 21. Kiinteä levyparakki.
Kohteet 20-83: Talleja yht. 63, 10x21,5 m. Huoneluku yht. 198. Kiinteä levyparakki.
Kohde 84: Autotalli, 10x21,5 m. Huoneluku 1. Kiinteä levyparakki.
Kohde 85: Kengityspaja, 10x21,5 m. Huoneluku 3. Kiinteä levyparakki.
Kohde 86: Keittiöparakki, 10x21,5 m. Huoneluku 3. Kiinteä levyparakki.
Kohde 87: Keittiöparakki, 10x21,5 m. Huoneluku 3. Kiinteä levyparakki.
Kohde 88: Keittiöparakki, 6,1x6,7 m. Huoneluku 2. Kiinteä levyparakki.
Kohde 89: Sauna, 6,5x13,7 m. Huoneluku 6. Kiinteä levyparakki.
Kohteet 90-115: Kaivon pakkaskatoksia yht. 26, 4x4 m. Huoneluku yht. 26. Kiinteä lautaparakki.
Kohteet 116-124: Käymälöitä yht. 9.
Kohde 125: Varastoparakki. Ei tietoja.
Kohde 126: Varastoparakki. Ei tietoja.

Vojakkalan alueen ase- ja huoltovarikko

Alatornion Vojakkalaan tuli kesällä 1941 pieni ryhmä saksalaisia sotilaita. He majoittuivat aluksi Ala- ja Ylä-Vojakkalan kylien taloihin. Saksalaiset vuokrasivat myös eräältä Tornionjoen saarelta neljän hehtaarin alueen pystyttääkseen sinne hevostalleja. Vojakkalaan silloisen Arpelantien (nykyinen Paakkolantie) varrelle saksalaiset alkoivat rakentaa isoa ase- ja huoltovarikkoa. Se sijaitsi pohjoiseen menevän rautatien itäpuolella noin 500 metriä silloisten Muoniontien (nykyisen Jokivarrentien) ja Arpelantien risteyksestä. Varikon rakentaminen työllisti torniolaisia ja töitä riitti vielä sen valmistuttuakin huoltotöissä. Kyläläiset tulivat hyvin toimeen enimmäkseen itävaltalaisten sotilaiden kanssa. Paikallisista maataloista saksalaiset ostivat ruokatarvikkeita.

Alueelle rakennettiin asunto- ja varastoparakkeja, autotalli, autokatoksia, vaunukatos, talli, sauna, huoltokorjaamo ja polttoainevarastoja. Vojakkalan varikon laiturivaihde valmistui 16.12.1942.

Lapin sodan aikana Vojakkalan alueella käytiin kovia taisteluita Muoniontien varrella. Saksalaiset tyhjensivät varikkonsa ja tuhosivat osan rakennuksista ja ne ammuksensa ja tavaransa, mitä eivät saaneet mukaansa. Leirille jäi kuitenkin valvontakomissiolle annetun luettelon mukaan 16 rakennusta, joista luettelo jäljempänä. Sodan jälkeen rakennukset olivat Rajajääkärirykmentti 1./R 6:n käytössä. Keroputaan rannalla on nykyään jäljellä joitakin taistelukaivantoja.

Vojakkala:
Kohde 1: Asuntoparakki, 6x6 m. Huoneluku 4. Levyparakki.
Kohde 2: Asuntoparakki ja käymälä, 3x3 m. Huoneluku 1 + 1. Kiinteä.
Kohde 3: Asuntoparakki ja käymälä, 3x3 m. Huoneluku 1. Kiinteä.
Kohde 4: Varastoparakki, 6x31 m. Huoneluku 4. Levyparakki.
Kohde 5: Varastoparakki, 6x8 m. Huoneluku 1. Kiinteä.
Kohde 6: Varastoparakki, 9x16 m. Huoneluku 3. Osittain kiinteä, osittain levyparakki.
Kohde 7: Varastoparakki, 3x5 m. Huoneluku 1. Kiinteä.
Kohde 8: Varastoparakki, 6x8 m. Huoneluku 1. Kiinteä.
Kohde 9: Autotalli, 9x21 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 10: Koju, 2x6 m. Huoneluku 1. Kiinteä.
Kohde 11: Sauna, 5x9 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 12: Talli, 4x6 m. Huoneluku 1. Levyparakki.
Kohde 13: Vaunukatos, 7x12 m. Huoneluku 1. Kiinteä.
Kohde 14: Autokatos, 7x25 m. Huoneluku 1. Kiinteä.
Kohde 15: Autokatos, 7x50 m. Huoneluku 1. Kiinteä.
Kohde 16: Käymälä, 2,5x5 m. Huoneluku -. Kiinteä.

Raumon vankityömaa

Alatornion Raumon kylällä oli saksalaisilla Vuohenmäen soramontulla vankityömaa, jonka vangit olivat venäläisiä sotilaita. Myös täällä kyläläisten ja saksalaisten välinen kaupankäynti kukoisti. Nykyään Tornion Raumolta voi löytää jäänteitä Lapin sodan aikaisista poteroista.

Suomalaisten ja saksalaisten yhteiseloa Torniossa

Koska Tornio oli kaukana itärajan taisteluista, pääasiassa itävaltalaisten huoltojoukkojen elämä oli siellä varsin leppoisaa. Saksalaisten oleskelu Tornion seudulla jatkosodan aikana aiheutti kuitenkin huolta päättäjissä. Nuorison ”turmelusta” pidettiin sitä pahempana, mitä kauemmin saksalaiset aseveljet oleskelivat kaupungissa. Muutaman huolestuttavan tapauksen tultua ilmi alettiin pelätä, että nuoriso seurustelee heidän kanssaan aivan liian tiiviisti. Asia otettiin siis vakavasti ja keväällä 1943 pidettiin kokous, jonka tarkoitus oli miettiä toimenpiteitä ”nuorison henkisen turmeluksen estämiseksi”.

Asiasta keskusteltiin vuoden 1943 kesällä myös kaupunginhallituksessa, ja siellä oltiin sitä mieltä, että nuorisoa pitäisi ohjata johonkin järkevään toimintaan, kuten opiskeluun ammattikoulussa tai opintokerhoihin. Ongelmana oli, että valtaosa kouluista ja muista julkisista tai järjestöjen tiloista oli joko Suomen tai Saksan sotavoimien käytössä. Mitään yksittäistapauksia suurempia ongelmia saksalaisten toiminta ei kuitenkaan Tornion seudulla aiheuttanut vaan yhteiselo sujui varsin hyvin kuten muuallakin Lapin alueella. Tornion seudun elinkeinoelämä ja yksittäiset ihmiset hyötyivät taloudellisesti saksalaisten kanssa toimimisesta ja hyväpalkkaisia työpaikkoja riitti kaikille halukkaille. Saksalaisten toiminnasta jäi jäljelle paljon erilaisia kansantarinoita jälkipolville kerrottavaksi.

Röyttän maihinnousu ja Tornion taistelut syksyllä 1944

Jatkosota Neuvostoliittoa vastaan päättyi aselepoon 4.9.1944. Rauhanneuvottelujen ehtoihin kuului, että Suomen tuli karkottaa tai internoida maassa olevat saksalaisjoukot (n. 220 000 miestä) 15.9.1944 mennessä. Neuvostoliitto painosti Suomea voimakkaasti aloittamaan todelliset sotatoimet ”leikkisodan” sijaan. Siksi kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo ryhtyi suunnittelemaan uhkarohkeaa Tornion maihinnousua.

Lapin sota alkoi Röyttän maihinnoususta 1.10.1944. Ensimmäisen vaiheen toteutti everstiluutnantti Wolf H. Halstin johtama Jalkaväkirykmentti 11 (JR 11). Oulun Toppilassa lastattiin 30.9.1944 kolmeen rahtilaivaan 2900 sotilaan osasto. Yö oli sateinen ja tuulinen, eivätkä uhkana olleet Kemin lentokentän saksalaiskoneet päässeet ilmaan. Sotilaallisesti hyökkäys oli uhkapeliä, sillä laivat olivat avomerellä täysin suojattomia, eikä maihinnousulla ollut lainkaan ilma- tai muuta tulitukea, ainoastaan tilapäisesti kannelle asennetut kevyet ilmatorjuntatykit. Maihinnousun tuli olla saksalaisille yllätys. Satamaan tullessaan laivojen oli kuljettava Laivaniemeen sijoitetun saksalaisen raskaan 88-millisen ilmatorjuntapatterin editse. Patteristo ei kuitenkaan havainnut aluksia. Maihinnousu oli saksalaisille täysi yllätys, sillä satamassa ei ollut lainkaan saksalaisia. Maihinnousujoukkojen purku rahtilaivojen ruumasta tapahtui kapeilla kulkusilloilla ja tarvikkeiden purku nostureilla.

Suomalaisia joukkojenkuljetuslaivoja matkalla Tornioon 3.10.1944. Kuva: SA-kuva.

Tornioon siirrettyjä suomalaisia sotilaita puretaan laivasta 3.10.1944. Kuva: SA-kuva.

Röyttään nousi kolme erää miehiä, yhteensä 8000 sotilasta, ennen kuin saksalaiset hävittäjät olivat paikalla. Neljännen erän saapuessa saksalaispommittajat upottivat S/S Boren ja S/S Mainingin, jolloin 60 sotilasta, 196 hevosta ja 120 tonnia tarvikkeita upposi Röyttän edustalle. Joukkoja tuotiin Röyttään yhteensä 12 500 miestä viidessä vaiheessa.

Canopus-laivaa puretaan Röytän satamassa 15.10.1944. Kuva: SA-kuva.

Saksalaisten kymmenen kilometrin päässä Laivaniemessä ollut raskas ilmatorjuntapatteristo tuhosi ampumalinjalla olleen Kuusiluodon saaren tähtäystä häiritsevät sahan ja asuinrakennukset. Kun rakennukset olivat palaneet, pääsi patteristo ampumaan Röytän satamaa saaren yli, ja sen onnistui tarkalla tulituksella vaurioittaa satamalaitureita. Myöhemmin suomalaiset tykkiveneet yrittivät tuhota saksalaisten pattereita.

Lapin sodan alkuvaiheessa Tornion taistelussa suomalaisjoukoille koitui vakava ongelma Tornion Pikku-Berliiniin sijoitetuista Saksan Lapin armeijan elintarvikevarastoista, joissa oli isoja viinavarastoja. Suomalaisyksiköiden vallattua varastot alkoi juomien hamstraus ja juopottelu. Osittain juominkeihin itsekin osallistuneet upseerit eivät tiedottaneet asiasta ylimmälle johdolle. Tilanne Pikku-Berliinin alueella kehittyi nopeasti kaaosmaiseksi. Eversti Wolf H. Halsti sai tiedon muutaman tunnin kuluttua juominkien alkamisesta ja määräsi kaikki liikenevät upseerit rauhoittamaan tilannetta. Humalaisia oli niin paljon, että I ja II pataljoona olivat menettäneet taistelukykynsä. Selväpäiset auttoivat upseereja miesten rauhoittamisessa, pahimmat räyhääjät vangittiin. Juopottelu aiheutti sen, että saksalaisille jäi aikaa varustautua ja sijoittaa lisäjoukkoja asemiin, mikä tiesi jatkossa suuria menetyksiä suomalaisjoukoille. Huolimatta siitä, että suomalaisjoukot ehtivät verottaa ja hamstrata varastoja raskaasti, jäi sotasaaliiksi silti 25 000 litraa alkoholia sekä suuria elintarvike- ja ammusvarastoja.

Raskas kranaatinheitin tulittaa saksalaisten asemia Tornion-Kemin maantien suunnassa 3.10.1944. Ammuntaa seuraamassa oli ulkomaalaisten lehtimiesten retkikunta. Kuva: SA-kuva.

Alatornion taisteluissa tuhottu saksalaisten panssarivaunu. Kuva: SA-kuva.

Torniosta viisi kilometriä Karunkiin päin jäi saksalainen pataljoona mottiin. Kuvassa suomalaisten saamaa sotasaalista, joka toimitettiin Neuvostoliittoon. Kuva: SA-kuva.

Tornion taistelut jatkuivat kiivaina monta päivää ja kummankin osapuolen menetykset olivat aika suuria. Ratkaisutaistelut käytiin 6.10.1944 jolloin saksalaiset huomasivat suomalaisten ylivoiman liian suureksi ja alkoivat vetäytyä pois Tornion alueelta jatkaen hävitystoimintaa. Saksalaisten jälkivarmistusjoukot pitivät suomalaiset joukot tulen alla, kunnes vetäytyminen oli tapahtunut. Pieni osa saksalaisten joukoista jäi mottiin eikä päässyt pakoon. Tornion alueen taisteluissa kaatui lähes 400 suomalaissotilasta ja arviolta 600 – 700 saksalaista. Molemmin puolin oli myös satoja haavoittuneita. Vangiksi jäi 337 saksalaissotilasta.

Suomalaisten ottamia saksalaisia sotavankeja Torniossa 10.10.1944. Heidän määränpäänsä oli neuvostoliittolainen orjatyöleiri. Kuva: SA-kuva.

Lapin sodan syttyessä muu Lapin väestö oli pääosin evakuoitu, mutta siviiliväki Torniossa, Alatorniolla ja Karungissa jäi paikoilleen, koska maihinnousu haluttiin pitää täysin salassa. Vasta 3.10. tuli lupa siirtyä turvaan Ruotsiin. Tornion alueen 13 900 asukkaasta noin 7 000 oli lyhyen aikaa evakossa Ruotsin puolella.

PS. Katso myös tämä artikkeli saksalaisten toiminnasta Kemin seudulla:

https://kalevimikkonen27.blogspot.fi/2017/11/kemin-kaupunki-ja-sen-lahiymparisto.html
________________

Lähteitä:

Sampo Ahto. Aseveljet vastakkain. Lapin sota 1944 - 1945. Hämeenlinna 1980. 
Veikko Erkkilä & Pekka Iivari. Jätetyt kodit, tuhotut sillat. Lapin sodan monta historiaa. Helsinki 2015.
Hannu Hyötyniemi. Kaakama, kalan ja kellojen kylä. Kemi 1987.
Mika Kulju. Tornion maihinnousu 1944. Lapin sodan avainoperaatio. Juva 2012.
Lageplan zur Aufstellung von 24 Lager Baracken für Armeereservelager und von 10 Pferdestallbaracken zur Erweiterungs des AVL in Tornio: 1:20000. O.U. den 3.VI 1942. Heeresbaustelle Rovaniemi. (Kopio) Tornionlaakson Maakuntamuseo.
Kerttu Lahdenkauppi. Kaakamon kylän synty ja sen vaiheet 1323 – 1979. Tornio 1987.
Lapin lääninhallituksen arkisto: Hs:5. Professori Hj. Brotheruksen ja nimismies Kosolan tarkastusmatkan 26.11. - 3.12.41 yhteydessä sotilasmajoituksesta tekemiä havaintoja. Oulun maakunta-arkisto.
Lapin lääninhallituksen arkisto: Hs:6. Saksalaisilta jääneitä parakkeja koskevat asiakirjat 1945. Oulun maakunta-arkisto.
Ilkka Teerijoki. Tornion historia 3. 1918 – 2000. Porvoo 2010.
Hannu-Matti Wahl: Pikku-Berliini – saksalainen varastoalue Tornion Torpissa. Kirjassa: Henri Nordberg (päätoim.). Tornionlaakson vuosikirja 2001. Tornio 2001, s. 42 – 71.

 ________________

English summary: The German military presence in Tornio and Alatornio during the Continuation War 1941 - 1944

The town of Tornio was founded in 1621. Around it was the municipality of Alatornio, which is now part of the city of Tornio.

Finland and Germany were brothers in arms during the Continuation War. About 220,000 German soldiers served in Northern Finland between 1941 and 1944. They were responsible for defending the northernmost front from the Kainuu region to the Arctic Sea against the Soviets between June 1941 and Autumn 1944 until the peace between the Finns and Soviets came in 4 September, 1944.

During the war the German Army needed garrison and supply bases all over Northern Finland. The main operational headquarters of the German army on the northern front were located in Rovaniemi. Other smaller headquarters of various arms of the German military were established in several other locations in Northern Finland, including Tornio and Alatornio.

In many cases, these barrack areas were built on the outskirts of northern towns and communities like Tornio. These German supply bases in Northern Finland were often referred to as Pikku-Berliini (“Little Berlin”) by the local Finnish population.

These bases were located along communication and transportation lines, like railways and ports. The supply encampment in Tornio was important because the railroad carried troops from Norway through Sweden to Tornio. The railroad area was mainly under control of the Germans. Little Berlin in Tornio and other supply camps in Alatornio were built up because of the good wartime utilities, transportation, and communication connections. The Tornio supply base (Little Berlin), Armee Verpflegungslager Tornio (AVL), covered about 24 hectares built by the ALV during summer 1942. Barracks were used mainly to store food supplies, alcohol and ammunitions. Little Berlin in Tornio also had accommodation barracks for ordinary soldiers, for officers and some others related to food management.

There were other camps and barracks in many places in Tornio and Alatornio. In Tornio city area the Germans rented the ground story of a local residence for an officers’ club, building a housing barrack alongside it, but many officers still hired a room for themselves from Tornio residents. The Germans paid very fair rent and were many times remembered fondly after the war. In Alatornio’s Kaakamo there was a large hospital area for horses, mules and also for soldiers and in Vojakkala there was a base to store supplies and ammunitions.

During the WWII in autumn 1944 Tornio and especially Alatornio was the scene of some fierce street fighting at the onset of the Lapland War between Finland and Germany. For political reasons Finland had to rise against her old comrade in arms, Germany. The largest operation in this war was the landing of Finnish troops at Röyttä on 1.10.1944. Some fighting of note actually reached Tornio city area itself but Alatornio saw the bloodiest and most intense battles of the war.

After the Lapland War there were hundreds of German barracks in many parts of Tornio and Alatornio. The barracks in Tornio were used for recycling purposes in 1946. The town needed construction supplies and because of the shortage of items most of the German  barracks were disassembled to recycle the materials to construct new dwellings for the town residents. Tornio used some remaining barracks for storage purposes as late as 1988, when three deteriorating Little Berlin barracks were still standing and in use.

Now the architectural remains of Little Berlin and other German barracks in Tornio have been erased. 

2 kommenttia:

  1. Olen miettinyt vuosikymmenten aikana aina joskus, kerronko koko juttua kun se on uskomaton, eli Röyttän maihinnousu saksalaisen sukellusvenemiehen kertomana: "Me näimme sukellusveneestä, että joukkoja siirettiin rahtilaivoilla Oulusta Röyttään. Meillä olisi ollut torpedoja, joilla olisimme voineet upottaa ne miehistöineen kylmään veteen. Emme kuitenkaan niin tehneet".

    Eli aletaan alusta. Olin työmatkalla Saksan Düsseldorffissa joskus vuonna 1990 kuten kymmeniä kertoja aikaisemminkin. Menin iltasella alas kulmakuppilaan ja siellä oli asiakkaana vain yksi vanha mies, jonka kanssa aloin juttelemaan. Uteliaana käänsin puheen hänen sota-aikaisiin tekemisiin ja kertoi olleensa sukellusvenemiehenä. Kun hän kuuli myöhemmin, että olen Suomesta, kertoi että kyllä hänkin on käynyt Suomessa, mutta vain Röyttän ulkopuolella merialueella. Kun paikka oli tuolloin minulle tuntematon, jouduin kysymään missä se on ja kertoi sen olevan Tornion ulkosatama. Ihmettelin mielessäni, miten joku sisämaan sakemanni voi tietää Röyttän, kun ei ehkä tiedä missä on Turku. Hän kertoi sitten yllä kerrotun lauseen. Siihen ihmettelin hänelle, että mitä te siellä oikein teitte, eikö sukellusveneoperaatiot ole Atlantilla. Selitti joitain, että vene ei ollut vielä komissioitu merivoimille tai aivan valmis taisteluihin. Sukellusveneiden vesillelaskun jälkeen on noin kolmen kuukauden testausaika, ennenkuin se luovutetaan merivoimille.

    En suuresti epäile, etteikö he olisi olleet tuolla merialueella testauksissa ja nähneet vaikkapa periskoopilla rahtilaivat 1.10.1944. On toinen asia, että näkivätkö tai tiesivätkö niiden kuljettamista sotajoukoista. Jos näkivät, niin varmasti salakirjoittivat viestin merivoimien esikuntaan aamuyöstä kysyäkseen neuvoa. Ennenkuin saksalainen byrokratia ehti jauhaa, niin laivat oli sitä aikaa klo 6 jo satamassa. Jos kapteeni olisi ollut oma-alotteinen, olisi tullut julmaa jälkeä. Kun varsinainen Lapin sota sitten syttyi myöhemmin päivällä, varmaan sukellusveneen miehistö joutui palattuaan Saksaan antamaan uuden selvityksen. Tai sitten kertoja on ollut rahtilaivalla merimiehenä myöhemmin Röyttässä, Kemissä ja Oulussa, kun paikat oli hänelle tuttuja. En usko, että oli ollut maavoimissa Lapissa, oli senverran merihenkistä juttua. Asia tuntui olevan tälle vanhalle miehelle tärkeä. Jos asian todenperäisyyttä haluaa selvittää, Saksan merivoimista ei ehkä löydy enää sukellusveneiden paikkatietoa, mutta sukellusveneen valmistaneelta telakalta voi löytyä. -Enempää en asiasta tiedä ja tulipahan kerrottua, eikä kertoja muuten antanut minun maksaa oluttaan.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen ja jännittävä kertomus, jota tietenkin on melko mahdotonta varmistaa mistään. Voi se silti olla totta. Ehkä he luulivat niitä suomalaisia aluksia vain tavara- tai matkustajalaivoiksi, mitä ne oikeasti olivatkin, eivätkä siksi ampuneet. Ne suomalaiset joukot olivat pääosin laivan ruumassa, eikä niitä olisi voinut nähdä periskoopilla.Saksalaisilla ei voinut olla mitään tietoa maihinnoususuunnitelmasta kun ei tainnut olla edes Suomen päämajalla!

    VastaaPoista