tiistai 22. elokuuta 2017

Jatkosodan aikaiset vankileirit Rovaniemen kauppalan ja maalaiskunnan alueella


© Kalevi Mikkonen 2017

Sotavankien määrän kasvaessa sotavuosien aikana, saksalaisten tarkoitus oli käyttää töissä nimenomaan sotavankityövoimaa. Arvion mukaan Lapissa työskenteli enimmillään 20 000 - 30 000 sotavankia, joista Rovaniemellä ja ympäristössä muutama tuhat. Lapin työmailla vallitsi melkoinen kielten ja kansallisuuksien sekamelska, kun työmaalla saattoi olla jopa 17 eri maan kansalaisia.

Vielä kesällä 1941 Saksan sotilasjohto arveli, että Suomessa otettavilla sotavangeilla ei ole mitään merkitystä, joten se suunnitteli heidän siirtämistään suomalaisille. Siksi Lapissa olevan armeijan ylin johto (Armeeoberkommando) sai hallintaansa Suomessa vain kaksi sotavankiyksikköä. Nämä olivat kantaleirit Stalag 309 ja 322 (Stammlager für kriegsgefangene Mannschaften und Unteroffiziere), jotka heinäkuusta 1941 alkaen aina Saksan peräytymiseen syksyyn 1944 saakka, sijaitsivat Sallan Kuolajärvellä ja Norjan alueella Elvenesissä, Kirkkoniemen lähellä. Kuolajärven leiri oli samalla kertaa keskusleiri, työleiri ja järjestelyleiri, ja sieltä huollettiin muita paikkakuntia ja yksiköitä sotavankileireillä. Stalag 309:n haaraleirejä (Zweiglager) oli yhdeksällä paikkakunnalla, joista yksi oli ZL Rovaniemi. Stalagin numerokoodi 30/32 merkitsee leiriä neuvostosotavangeille. Viimeinen numero on järjestysnumero.

Stalag 309 oli jaettu neljään hallintopiiriin, jotka olivat numerojärjestyksessä Ivalo, Rovaniemi, Salla ja Kuusamo. Sotavankien tarve kuitenkin kasvoi niin nopeasti, että Saksasta ei vain pyydetty lisää sotavankeja, vaan myös puheet sotavankien siirtämisestä suomalaisille haudattiin. Tätä toimintaa varten perustettiin erikoisyksikkö Einsatzkommando Finnland, viralliselta nimeltään Einsatzkommando der Sicherheitspolizei und des Sicherheitsdienst beim AOK Norwegen, Befehlsstelle Finnland, joka oli Saksan Pääturvallisuusviraston RSHA:n (Reichssicherheitshauptamt) alainen turvallisuuspoliisin erikoisyksikkö. Yksikköä komensi aluksi SS-Obersturmbannführer Gustav vom Felde ja kevättalvesta 1942 lähtien SS-Untersturmführer Wilhelm Laqua. Turvallisuuspoliisilla oli toimisto ja vankila myös Rovaniemellä.

Saksan sota Neuvostoliittoa vastaan oli selkeästi luonteeltaan tuhoamissotaa puolin ja toisin. Saksan sodanjohdon mukaan sota oli kahden maailmankatsomuksen välistä kamppailua, jossa ei tarvinnut noudattaa kansainvälisiä lakeja. Sodan luonne näkyi myös Pohjois-Suomen alueen taisteluissa ja vankien kohtelussa. OKW:n (Oberkommando der Wehrmacht) 19.5.1941 antaman Richtlinier für das Verhalten der Truppen in Russland -ohjeen mukaan Saksan armeijan oli noudatettava sotavankien suhteen erityistä varovaisuutta. Vangitsemisen jälkeen upseerit ja erityisesti komissaarit oli heti erotettava miehistöstä, jotta komissaarit eivät pääsisi tekemään työtään heidän joukossaan. Poliittiset komissaarit pyrittiin teloittamaan mahdollisimman pian. Myös kaikki ”poliittisesti epäluotettavat” vangit, kuten kommunistit, juutalaiset ja puna-armeijan upseerit oli mahdollisimman pian otettava erilleen ja kuulusteltava. Näiden seulominen oli SS:n turvallisuusorganisaation tehtävä. Rintamien takaista toimintaa varten muodostettu pahamaineinen Einsatzkommando Finnland toimi yhteistyössä Saksan armeijan tiedustelu-upseerien viraston (Abwehr) ja Suomen valtiollisen poliisin kanssa. Kumpikin saksalainen yksikkö toimi myös Pohjois-Suomessa.

OKW:n erityismääräyksessä 16.6.1941 todettiin, että sotavankeihin tuli suhtautua pidättyvästi ja heidän vähäiseenkin vastarintaan piti puuttua kovin ottein. Vangeille määrätyt ruoka-annokset määriteltiin 6.8.1941, ja koska Neuvostoliitto ei ollut allekirjoittanut Geneven sopimusta vuodelta 1929, Saksan käsityksen mukaan venäläisille vangeille ei tarvinnut antaa ruoka-annoksia Geneven sopimuksen mukaisesti. Sallan päävankileiri Stalag 309 hoiti yleensä puna-armeijan vankien kuulustelun, jaottelun ja edelleen sijoittamisen. Abwehr ja SD kuulustelivat vankeja myös Rovaniemellä.

Kriegsgefangenen Zweiglager Rovaniemi

Syyskuussa 1941 perustettiin Stalag 309:n alaleiri (Kriegsgefangenen Zweiglager Rovaniemi) Ounasjoen rannalle noin 100 metriä Rovaniemen Sahan luoteispuolelle, nykyisen Arktikumin viereen. Leiri oli 15 - 20 metrin etäisyydellä joesta ja sen vierestä meni pistoraiteelta tehty kenttärata myöhemmin rakennetulle sähkölaitokselle. Vuonna 1941 leirillä oli vain yksi parakki, jossa asui 150 - 180 vankia. Leirin vartijat asuivat leirin ulkopuolella entisessä tehdasrakennuksessa.

Myöhemmin leirin vankimäärä kasvoi, niin että siellä oli useampia parakkeja ja kaikkiaan arviolta 400 - 800 vankia kerrallaan. Vangit olivat pääasiassa venäläisiä ja ukrainalaisia, josta on syntynyt käsitys, että leirejä oli kaksi, eli ”venäläinen” ja ”ukrainalainen” leiri. Tosiasiassa kyseessä oli vain yksi ja sama leirialue, jossa oli molempien kansallisuuksien vankeja toki toisistaan eroteltuna, kuten leireissä oli määräyksenä.  Rovaniemen vankileiri oli erilainen kuin Stalag 309:n muut sivuleirit. Leirin perusti Landesschützen-Bataillon 809:n (kodinturvajoukkojen) toinen komppania, jonka sotilaat toimivat leireillä myös vartijoina.

Toukokuussa 1944 rakennettiin Pohjoisen Rantakadun ja pistoraiteen väliselle alueelle nykyisen Arktikumin kohdalle Heerin sotavankien vartioimisyksikön Kriegsgefangenen-Bereich II:n leirialue, jossa oli yhdistetty asiointi- ja asuinparakki, yhdistetty varustetila, sauna ja keittiöparakki, autotalli, hevostalli, käymälä ja sirpalesuoja. Vielä 1960-luvulle saakka nykyisen Arktikumin kohdalla oli jäänteitä saksalaisten paikalla olleesta sirpalesuojasta, jossa alueen lapset leikkivät.


Kriegsgefangenen-Bereich II:n leirialue nykyisen Arktikumin kohdalla. 
Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Zweiglager Rovaniemi oli keskuspaikka, josta vankeja toimitettiin töihin Rovaniemen kauppalan alueella oleviin työkohteisiin, mm. Rovaniemen Sahalle, saksalaisten sähkölaitokselle, metsä- ja lumenraivaustöihin, tietöihin ja rautatien lastausasemille ja myös Rovaniemen maalaiskunnan alueelle mm. Vikajärvellä olevalle saksalaisten kuorma-autovarikolle. Työntekijöiden tarpeen kasvaessa sotavuosien aikana, vankien ja leirien määrä kasvoi samassa suhteessa. Kussakin oli yleensä vain pienehkö määrä (10 - 50) vankeja kerrallaan. Rovaniemen kauppalan ja maalaiskunnan alueella oli yhteensä ainakin 41 - 42 leiriä tai pienempiä yhden tai kahden vankiparakin työleirejä eri aikoina. Näistä melkein kaikki olivat saksalaisten hallinnoimia leirejä. Yhden parakin pieniä vankiyksiköitä saattoi olla vielä paljon enemmänkin saksalaisten hallitsemilla leirialueilla.

Kaikki leirit olivat lähes poikkeuksetta ympäröity 2,5 metrin korkuisella kaksinkertaisella paaluista tehdyllä piikkilanka-aidalla. Niin Wehrmachtin kuin Organisaatio Todtin vangit asuivat yleensä 10 x 50 metrin suuruisissa lautaparakeissa tai pienemmissä helposti siirrettävissä suomalaisvalmisteisissa pahvi- tai vaneriteltoissa sekä metsätöissä metsätyökämpissä. Isoimmissa parakeissa oli kaksi- tai kolmikerroksiset laverit usein ilman patjoja tai vuodevaatteita. Pahvi- ja vaneriteltat eivät olleet erityisen lämpimiä tai laadukkaita ja niiden varustus oli minimaalinen. Vaneritelttaan saatiin mahdutettua 25 vankia, lautaparakkeihin koosta riippuen jopa satoja. Varsinkin venäläisvankeja saksalaiset kohtelivat varsin huonosti ja heitä menehtyi liian vähäisen ruokahuollon, tautien ja kehnon majoituksen uuvuttamana runsain määrin. Myös kuri vankeja kohtaan oli ankaraa ja heitä saatettiin teloittaa pienemmistäkin syistä. Marraskuussa 1942 Rovaniemen ”venäläisellä leirillä” kerrotaan teloitetun 10 miestä suklaalevyn varastamisesta.


Tältä näytti sisältä suomalaisten Sv.-leiri Nro. 8 K:n asuinparakki Kolosjoella.
Kuva: SA-kuva.

Saksalainen AOK 20 vangitsi 1941 - 1944 Pohjois-Suomen rintamilla noin 9 000 neuvostosotilasta. Lisäksi saksalaiset toivat keväästä 1942 alkaen Suomeen 20 000 neuvostoliittolaista sotavankia rakennus- ja metsätöihin. Kaikkiaan AOK perusti noin pari sataa leiriä näitä vankeja varten. Näiltä leireiltä saattoivat myös suomalaiset puutavarayhtiöt, teollisuusyritykset ja jopa yksityiset henkilöt tilata työvoimaa käyttöönsä. Kesällä 1943 työvoiman hinta oli 50 markkaa/päivä. Mikäli työvoiman tilaaja järjesti majoituksen ja muonituksen, maksu oli pienempi. Ounasvaaran kisojen järjestelyissä vuosina 1943 ja 1944 käytettiin myös vankityövoimaa. Kemiyhtiön käytössä olleita vankeja käytettiin hiihtostadionin rakentamisessa. Vangit tekivät lumesta istuimia katsomoon ja kuljettivat lunta hyppyrimäkeä varten. Kemiyhtiö halusi vankien tekevän työn hyvin, joten he myös ruokkivat vankeja hyvin liha- ja makkaravalmisteilla. Vangit saivat syödä kerrankin niin paljon kuin jaksoivat ja kolmen viikon reissun jälkeen vangit olivat jo saavuttaneet miltei entisenlaisen painonsa takaisin. 

Kantaleirit hoitivat sotavankiasioiden hallinnon ja leirit olivat vastuussa paitsi vankien rekisteröinnistä ja jakelusta, myös heidän työpanoksestaan. Kantaleirit alistettiin syyskuussa 1942 sotavankipiirikomendantille, joka yhdessä muun sotilasjohdon kanssa hyödynsi neuvostosotavankien työpanosta tehokkaalla tavalla. Siitä huolimatta koko ajan vallitsi ankara puute työvoimasta, mikä pakotti saksalaiset toimimaan varovaisesti käyttäessään sotavankiresurssejaan. Maailmankatsomukselliset näkemykset saivat silloin useimmiten työntyä syrjään pragmaattisen hyödyn tieltä. Ilman neuvostosotilaiden työtä, varsinkin tie- ja rautatierakennushankkeissa, talvisessa kunnossapidossa sekä poltto- ja rakennuspuiden hakkuussa ja jalostuksessa, Saksan armeija ei olisi kestänyt Lapin olosuhteissa neljää vuotta.

Siksi saksalaisten hallussa olevien neuvostosotavankien kohtelu oli Lapissa hieman parempaa kuin missään muussa Saksan itärintaman osassa. Tämä näkyi viimeistään sotavankien suhteellisen alhaisessa 10 % kuolleisuusluvussa. Muualla itärintamalla luku oli noin 50 % ja Suomen sotavankien keskuudessa noin 30 %. Menehtyneet neuvostosotavangit olivat tyypillisesti Saksan valtakunnan alueelta tai miehitetyiltä alueilta tuotuja henkilöitä, jotka olivat jo saapuessaan huomattavasti huonommassa kunnossa kuin omalta rintamalta saadut vangit.

Rovaniemen leireissä oli ainakin vuonna 1941 volgansaksalaisia, joista luotettavimmat siirrettiin Mukkalan hakkuuleirille. Kommunisteiksi tai juutalaisiksi epäillyt jätettiin Rovaniemelle jatkokuulusteluja varten. Heidän kohtalostaan ei ole tietoa, mutta tiettävästi ainakin joitakin poliittisia komissaareja teloitettiin Rovaniemellä SD:n vankilassa. Työhaluisia ja kuuliaisia vankeja tuli kohdella moitteettomasti. OKW:n ohjeiden mukaan vangit oli eroteltu kansallisuuksien perusteella siten, että venäläiset vangit olivat yleensä aina eristettynä muista vangeista niin leireillä kuin työkomennuskunnissa. Erityisesti ukrainalaiset ja volgansaksalaiset eroteltiin muista vangeista. Ukrainalaisia luottovankeja ja volgansaksalaisia kohdeltiin olosuhteisiin nähden jopa hyvin, sillä he saivat saksalaista sotilasmuonaa ja parempia vaatteita kuin tavalliset vangit. Vangit luokiteltiin myös heidän asemansa mukaan: Itätyöläiset (Ostarbeiter), yhteistyöhaluiset (Hilfswillige) ja vierastyöläiset (Fremdarbeiter).


Venäläisia vankeja nuotion ääressä. Kuva: SA-kuva.

Vuosina 1941 - 1942 suomalaiset, lähinnä Valtiollinen poliisi, vaihtoivat saksalaisten hallussa oleviin suomensukuisiin vankeihin yli 500 poliittista komissaaria ja muita poliittisia sotavankeja Gestapon/SD:n kuittauksella. Osa näistä saksalaisille annetuista vangeista oli merkitty kuolleiksi samana päivänä kuin heidät oli Gestapolle luovutettu. Myös Rovaniemen yksikön vankilassa on kommunistikomissaareja mitä ilmeisimmin surmattu, koska arkistojen mukaan heitä on sielläkin merkitty kuolleiksi samana päivänä kuin he saapuivat Rovaniemelle muualta Suomesta. Suomessa vallitsi tiukka sotasensuuri, joten näistä vaihdoista tiesi vain kourallinen henkilöitä ja ne tehtiin mahdollisimman salassa eikä näistä laajemmin keskusteltu sisäpiirin ulkopuolella.

Rovaniemen alueelta on tietoja yhteensä 288 haudatusta sotavangista. Haudat sijaitsivat Ounasvaaralla, Korkalovaarassa, Saarijärvessä, Leinolassa, Nivavaarassa, Juukuanjärvellä, Muurolassa, Jaatilassa, Niesissä ja Perungassa sekä lentokentän vankileirin lähellä Salmenojantien varrella sekä Viassa ja Misissä. Pohjolan suojeluskuntapiirin kenttäoikeus teloitutti vangittuja neuvostoliittolaisia desantteja ampumalla Ounasvaaran ampumaradalla ja Viirinkankaalla sijaitsevan neljännen hautausmaan länsipään kiviaidan takana. Hautausmaan kulmalle on pystytetty muistomerkki, ja sinne on haudattu eri puolilta Rovaniemen alueelta tuotuja vainajia yhteensä 277. Saksalaiset teloittivat poliittisia komissaareja nykyisen Lähteentiellä olevan Geologisen tutkimuslaitoksen kohdalla olleessa Sicherheitsdienstin ylläpitämässä vankilassa.

Pentti Mikkonen muisteli Rovaniemen tapahtumista seuraavaa: ”Nykyisten Konkelontien ja Kiertotien risteyksessä oli venäläisten sotavankien hauta, johon oli haudattu ilmeisesti seitsemän sotavankia. Siihen aikaan se oli asumatonta aluetta. Sodan jälkeen hauta oli merkitty hauta-alueeksi ja siellä oli myös jokin muistokivi ja kirjoitus. Vielä 1950-luvulla se oli olemassa, kunnes vainajat siirrettiin 4. hautausmaalle venäläisten sotavankien hautaan. Hauta-alue oli suurin piirtein Konkelontie 12:n vieressä Kiertotien puolella 25 - 30 metriä tiestä olevalla tasanteella.

Mäntyvaaran länsipuolella oli ennen sotia ja sen aikana Rovaniemen seurakunnan kämppä seurakunnan metsureille. Taisi olla kesällä 1944, kun saksalaisilta karanneet venäläiset vankikarkurit, joita oli ehkä kolme ja heitä avustanut suomalaisnainen jäljitettiin kämpälle ja saksalaiset ainakin silloin kerrotun tarinan mukaan polttivat koko kämpän karkulaisineen. Paikalla oli mökin palaneita jäännöksiä vielä 1970-luvulla jotenkuten näkyvissä ja paikalle oli tehty pienien kivien ympäröimä hautapaikka. Joskus 1970-luvun puolivälissä kommunistit pystyttivät paikalle pienen muistokiven. Nykyisin se ei ilmeisesti enää ole paikallaan, koska alueella on tehty metsäteitä ja muitakin töitä.”


Venäläisten sotilaiden hautausmaa ja hautamuistomerkki Viirinkankaan 4. hautausmaalla. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Yleisenä toteamuksena voi kuitenkin sanoa, että Saksan Suomessa olevat vankileirit eivät olleet tietenkään mitään lomakoteja mutta eivät myöskään venäläisten vankien tuhoamisleirejä. Vankien avulla toivottiin helpotusta työvoimapulan vaivaamille alueille. Poliittisten vankien surmaaminen oli sekä Saksan että Neuvostoliiton sodanaikaista raakaa toimintaa. Nämä maat tiesivät toistensa käytännöt eivätkä hyväksyneet kansainvälisiä sopimuksia näiden sotavankien kohtalosta. On huomattava, että suurin osa Neuvostoliittoon joutuneista saksalaisista sotavangeista ei selviytynyt pakkotyöstä ja teloituksista.

Suurin osa Suomessa teloitetuista venäläisistä sotavangeista oli nimenomaan pahamaineisen Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun poliittisia komissaareja, joita oli jokaisessa joukko-osastossa. Näillä henkilöillä ei ollut itselläänkään kovin puhtaita jauhoja pussissa vaan useimmat heistä olivat syyllistyneet omien kansalaistensa ja sotilaidensa sekä myös saksalaisten sotilaiden teloittamisiin. Neuvostoarmeijan sotilaat pelkäsivät omien kertomustensa perusteella yhtä paljon näitä omia komissaareja kuin saksalaisten vastaavia.

Rovaniemen ratapihan vankiparakki

Pentti Mikkonen kertoi, että ratapihan alueella oli myös venäläisille sotavangeille tarkoitettu piikkilanka-aidalla ympäröity vankiparakki: ”Jaoin vuodesta 1942 aina vuoden 1944 alkupuolelle saakka siviilipostia 4. kantopiirissä sekä siviileille että joskus myös saksalaisille, jos heille tuli postia kenttäpostin ulkopuolelta. Kerran, talvella 1942 - 1943, postinjaon yhteydessä havaitsin rautatieaseman tavaratoimistosta 200 metrin päässä olevan parakin vieressä olevassa jätemaakasassa ihmisen jalan. Muuta osaa ruumiista ei näkynyt. Kyseessä oli todennäköisesti joku venäläisvanki, joka oli jostain syystä joko tuupertunut sinne tai tapettu ja peittynyt lumen alle. Ilmoitin asiasta saksalaisten esikunnassa toimivalle suomalaiselle yhteysupseerille, joka välitti viestin eteenpäin saksalaisille. Myöhemmin ruumis haettiin sieltä pois. Saksalaisilla oli tavara-aseman läheisyydessä pieni yhden parakin piikkilangoilla ympäröity vankileiri, jossa oli ehkä toistakymmentä miestä saksalaisten junien lastaushommissa. Vankileiri sijaitsi junaradan takana 200 metriä Kansantalosta lounaaseen. Vankileirin yhteydessä oli myös vartijoiden parakki.”

Samasta vankileiristä kertoi myös Oiva Konttijärvi: ”Suurin piirtein sodan jälkeen paikalla olleen huoltoaseman kohdalla (huom. Erottajan ja Lappia-talon välisellä alueella) oli pieni piikkilangoin ympäröity yhden parakin vankileiri, jossa oli ehkä 10 - 20 venäläistä vankia. Vangit tekivät joskus puisia lentokoneita, joita he halusivat vaihtaa ruokaa vastaan. En tiedä, onnistuiko vaihtokauppa koskaan.”

Korkalovaaran vankiparakit

Korkalovaarassa nykyisten Evakkotien ja Uittomiehentien risteyksen lähellä oli suomalaisten ylläpitämä ja kauppalan rakentama venäläisten sotavankien parakki (Sotavankileiri N:o 9/G), joka valmistui maaliskuussa 1943. Pieni parakkialue oli ympäröity piikkilanka-aidalla ja sen Karhunkaatajantien puoleisella sivulla oli suomalaisten vartijoiden majoitusparakki. Korkalovaarassa kerrotaan olleen myös saksalaisilla pieni ehkä parin parakin vankileiri ns. Pikku-Berliinin alueella ainakin vuonna 1942. Todennäköisesti se oli tilapäinen leiri sen saksalaisten leirialueen rakentamista varten.

Auffanglager Rovaniemi

Pohjoisen Rantakadun (nykyisen Ounasjoentien) rannan puolella, silloisen pistoraiteen ja Rantakadun välisellä alueella sijaitsi saksalaisten karttojen ja vuoden 1945 ilmavalokuvien perusteella Luftwaffen vastaanottoleiri (Auffanglager Rovaniemi). Leirialue rakennettiin pääosin vuoden 1942 aikana. Alue sijaitsi suurin piirtein nykyisen Arktikumin parkkihallin puolivälistä Pohjoisranta 23 - 25:en tontin rajalle asti. Sinne tuotiin junalla pistoraidetta myöten sotavankeja, pakkotyöläisiä ja työvelvollisia Saksasta ja Saksan miehittämistä maista väliaikaista sijoittamista varten. Leiriltä heidät siirrettiin sitten eteenpäin työpisteisiin tai muille leireille. Leirillä oli ainakin 15 isompaa tai pienempää rakennusta, joista kaksi oli isokokoisia parakkeja. Parakkileirin ja pistoraiteen välissä oli ramppi lastaamista varten.

Leirillä on ollut myös leipomo ja elintarvikevarastoja nykyisen Ounasjoentie 21:n kohdalla tien toisella puolen. Parkkihallin ja Pohjoisranta 23 - 25:n välisellä alueella on vielä joitakin betonilattian jäänteitä ja hieman metalliromua löydettävissä.


Luftwaffe Auffanglager. Kartta: Rovaniemen kaupungin arkisto.

VR:n Sorakuopan (Lager Kiesgrube) vankileirit Rovaniemellä

VR:n Sorakuopan alueella oli sekä Luftwaffella että Heerin yksiköillä paljon rakennustoimintaa vuosina 1941 - 1944. Sinne tehtiin kymmeniä parakkeja ja varastoja sekä siellä olevien raiteiden ympärille suojakatoksia lastausta varten. Saksalaiset käyttivät vuodesta 1942 alkaen työvoimana venäläisiä sotavankeja, joten heillä on täytynyt olla siellä myös sotavankileiri näitä varten. 


Lager Kiesgruben karttaluonnos. Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.



Venäläisiä sotavankeja rakennustyössä VR:n Sorakuopan leirillä vuodenvaihteessa 1941 - 1942. 
Kuvat: Kaarlo Wegeliuksen valokuva-albumi/Lapin maakuntamuseo.

Saksalaisten vangiksi Lapin sodan aikana joutunut lentäjä Alpo Poutiainen kertoi, että Rovaniemellä oli Lapin sodan alkuvaiheessa suuri vankileiri, joka oli jaettu piikkilanka-aidalla kahtia. Toisella puolella oli suomalaisia, toisella venäläisiä. Siellä oli paljon parakkeja ja suunnattoman suuria varastorakennuksia, joiden välistä kulki junarata.

Suomalaisia oli ehkä 150, venäläisiä kolmisen sataa. Kun saksalaiset lähtivät vetäytymään Rovaniemeltä, he tuhosivat varastot lähtiessään. Myös radan kiskotukseen laitettiin runsaasti räjähdyspanoksia. Useita suuria varastorakennuksia lensi taivaan tuuliin. Vangit ajettiin siksi aikaa sirpalesuojaan, mikä tarkoitti pelloille tehtyjä kaivantoja, joissa oli nimeksi katosta päällä. Suklaalevyä, leipää ja juustoa lensi sakeana ilmassa. Niistä parakeista, mitkä eivät kokonaan tuhoutuneet, sinkoutuivat katot taivaan tuuliin. Ikkunoita rikkoontui kaikkialla.

Poutiaisen kertomuksen perusteella tuo tilapäinen vankileiri on sijainnut VR:n Santamäen Sorakuopan alueella, jossa saksalaisilla oli iso varastoalue ja jossa oli myös pistoraiteita.

SD:n vankila

Geologisen tutkimuslaitoksen kohdalla oli portaita ja kaivantoja ennen GTL:n taloa. Alue oli lasten suosittu leikkipaikka, josta löytyi runsaasti sodanaikaista tavaraa. GTL:n talon kohdalla oli saksalaisilla heidän omille vangeilleen tarkoitettu muuratuilla selleillä varustettu Sicherheitsdienstin (SD:n) vankila. Alue oli piikkilanka-aidalla ympäröity. Tämän vieressä on säilynyt isohko pengeralue, jossa ilmeisesti oli rakennuksia, joissa oli luonnonkivireunuksia. Vieressä on Lapin sodan aikainen taisteluhauta, joka on noin 50 metriä pitkä, syvyydeltään noin 1 - 1,5 metriä, ja leveydeltään noin 1 - 1,5 metriä. Keskellä ja pohjoispäässä on ilmeisesti ollut korsun paikka. 



SD:n vankilan alueen jäänteitä Ounasvaaran kupeessa. Kuvat: Kalevi Mikkonen.


Sähkölaitoksen vangit ja Ounasvaaran vankiparakki

Pentti Mikkonen oli töissä Pullinpuolella sijaitsevalla kauppalan sähkölaitoksella keväästä 1944 syksyyn 1944 saakka. Hän kertoi haastatteluissa seuraavaa: ”Puulauttoja uitettiin sähkölaitokselle Kemijokea pitkin Viirinkylän lähellä olevilta metsätyömailta. Venäläiset sotavangit (noin 8 - 10) purkivat lauttoja ja sahasivat pöllit metrin pituisiksi pölkyiksi, joita käytettiin polttopuuna sähkölaitoksen kahteen höyrykoneeseen. Puut kasattiin vinssillä rullavaunuihin. Olin juuri vinssillä työssä ja huolsin samalla laitteita laittamalla rasvaa. Kauppalan sähkölaitoksella oli yksi suomalainen vartiomies vankeja vartioimassa. Kerran paikalla oli huonokuntoisen näköinen saksalaisten hallussa oleva venäläisvanki, jolla oli toisessa jalassa vain säkki haavoittuneen jalkaterän suojana, eikä kenkää ollenkaan. Suomalaiset työntekijät olisivat halunneet puuttua asiaan, mutta he eivät voineet tehdä mitään. Seuraavana päivänä vanki ei enää ilmestynyt paikalle.

Puuvarasto sijaitsi myöhemmällä Valion tontilla. Alueella oli raiteita sekä poikittain että kohti vaaran alaosan rautatietä. Suomalaisten hallussa olevien venäläisten sotavankien piikkilanka-aidalla ympäröity leiriparakki oli radan takana Ounasvaaran rinteen puolella olevalla metsäalueella, suurin piirtein nykyisen uuden Kajaanintien kohdalla noin 100 metriä rautatiestä. Työt siellä loppuivat, kun Rovaniemen evakuointi alkoi. Venäläisten vankien kohtalosta minulla ei ole tietoa.”

Bäckerei-Kompanie 602 Kühlanlagen vankiparakki

Ounasvaaran lounaispuolella ns. Soramonttua vastapäätä Ranuantien varressa tien länsipuolella Ranuantien ja nykyisen Ilvespolun välisellä alueella oli Heerin leipomokomppanian Bäckerei-Kompanie 602:n Kühlanlage (varasto- ja kylmiöalue), jossa oli ainakin 19 rakennusta. Alueella oli perunakellareita (4 kpl), ruokavaras-tomakasiineja (6 kpl), kylmiöitä (2 kpl), majoitusparakkeja (2 kpl), ukrainalaisten luottovankien majoitusparakki, toimistoparakki, sauna, keittiö ja puuvarasto. Alueen eteläreunalla kulki kenttätie (huoltotie). Aluetta rakennettiin ainakin vuonna 1943. Saksalaiset vuokrasivat heinäkuussa 1943 yhteensä 35 149 neliömetrin suuruisen alueen, joista veljekset Sukulan mailta 2 761 neliömetriä, Erkki Kiviniemen mailta ensin 25 775 neliömetriä ja vielä myöhemmin 301 neliömetriä ja Mikko Myllärin mailta 6 312 neliömetriä. Kylmiöistä vedettiin vesijohtoputki Kemijoen rantatörmälle, jossa saksalaisilla oli oma pumppuasema Lukkariniemen maa-alueen rannalla 20 metriä silloiselta rantatöyräältä. Pumppuasemalla oli työssä sodan aikana ukrainalaisia luottovankeja.


Leipomokomppanian kylmiöparakkileirissä oli myös ukrainalaisten luottovankien parakki. 
Kartta: Rovaniemen kaupunginarkisto.

Niskanperän vankiparakki

Niskanperä on osa Alakorkalon kylää, joka sijaitsee nelostien varressa Rovaniemen keskustasta etelään päin, noin seitsemän kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta. Niskanperän alueella saksalaisilla yksiköillä oli varastoja Niskanperän tienhaarassa. Mäntyniemen riihessä saksalaisilla oli hevostalli ja siellä muutamia sotavankeja töissä. Saksalaiset palkkasivat myös suomalaisia töihin ja ostivat heiltä halkoja ja muuta puutavaraa.

Hirvaan vankileiri

Hirvas on taajama ja kaupunginosa Nelostien, Kemi–Rovaniemi-rautatien ja Kemijoen varrella Rovaniemellä, noin 11 - 18 kilometriä keskustasta etelään. Hirvaan pysäkiltä rakennettiin saksalaisten käyttöön kenttärata, joka haarautui edelleen kahdeksi pussiraiteeksi ulottuen nykyisen Kemintien poikki. Raiteen samoin kuin parakkikylän rakentamisesta vastasi Höckertin Seuraajat Oy, joka palkkasi töihin suomalaisia työntekijöitä. Tämän radan varteen rakennettiin toistakymmentä noin 20 metriä pitkää varasto- ja asuntoparakkia ja suuret olkivarastot. Alueella oli saksalaisilla myös oma makkaratehdas, kasvihuone ja pieni vankileiri.

Muurolan vankileirit

Muurolan Kuusivaarassa noin 25 km:n kohdalla Rovaniemeltä oli sotavankileiri. Kuusivaarassa saksalaiset ovat kertomusten mukaan ampuneet heinäkuussa 1944 sotavankeja soramonttuun.

Myös Muurolan kylän keskustassa hyppyrimäen seudulla oli suomalaisten ylläpitämä vankileiri venäläisiä sotavankeja varten. Leiri oli Kemissä toimineen Sotavankileiri n:ro 9:n sivutoimipiste. Leiriä ympäröi piikkilanka-aita ja sen keskellä oli pieni vartiotorni. Leirissä oli 30 - 60 vankia ajankohdasta riippuen. Sotavankeja luovutettiin myös siviilitöihin ja heitä työskenteli mm. kunnalliskodissa. Leirin yhteydessä oli myös pieni vankien hautausmaa. Vankiparakki säilyi ehjänä Muurolaa tuhottaessa ja sodan jälkeen se kunnostettiin ja siellä järjestettiin tansseja. Paikka nimettiin Moskovaksi.

Lapin sodan aikana saksalaiset ottivat Jaatilan koulun haltuunsa ja heillä oli siellä suomalaisia vankeja.


Suomalaisten ylläpitämän vankileirin venäläiset vangit leivänjakopuuhissa. 
Kuva: SA-kuva.

Koskenkylän Kriegsgefangenen Lager u. Krankenrevier

Koskenkylä on kylä Rovaniemellä Kemijoen varrella muutaman kilometrin päässä keskustasta itään päin. Koskenkylässä oli melko suuri piikkilangoin ympäröity Heerin sotavankiyksikkö II:n vankileiri ja vankileirisairaala (Kriegsgefangenen Lager u. Krankenrevier des Kriegsgefangenen-Bereichs II), jonka kenttäpostinumero oli 27773, ns. Pallarinrannan alueella Rovaniemen suunnasta Koskenkyläntien vasemmalla puolella Mommon talon lähellä noin 4,5 – 4,7 kilometrin kohdalla Rovaniemen keskustasta. Siellä oli venäläisiä ja ukrainalaisia sotavankeja. Heitä käytettiin työssä leirin ulkopuolisissa kohteissa. Noin 4,7 kilometrin kohdalla tien oikealla puolella Jani Aholan ja Hannu Ylimommon mailta 1.9.1943 vuokratulla 40 x 50 metrin alueella (2 000 neliömetriä) sijaitsi sotavankileirin perunakellari. Hannu Ylimommolta ja Jani Aholalta vuokratuilla alueilla molemmin puolin Koskenkyläntietä 300 metrin matkalla sijaitsi ilmeisesti em. yksikön vuokraamia alueita, jotka olivat vankileiri- ja muussa käytössä. Alueilla on joitakin rakennusten jäänteitä, kaivantoja ja taisteluhautoja sekä metalliromua.

Perääntyessään syksyllä 1944 saksalaiset jättivät jälkeensä vähintään toistasataa huonokuntoista sotavankia. Rovaniemen Pallarin alueen vankileiriin heitä jätettiin kymmeniä. Silloin leirillä oli ainoastaan sairaalaparakki jäljellä, kaikki muut parakit oli tuhottu. T.W. Paavonkallio kertoi, että Pallarin leirillä saksalaisten poistuttua venäläiset ja ukrainalaiset vangit olivat valinneet itselleen johtajan keskuudestaan ja jääneet odottamaan suomalaisten tuloa. Suomalaiset muonittivat vangit ja kertomuksesta päätellen ainakaan kaikki vangit eivät olleet kovin sairaita.

Oikaraisen vankileiri

Oikarainen sijaitsee noin 20 km Rovaniemen keskustasta 20 km Kemijokea ylävirtaan. Kylä si-jaitsee molemmilla puolin jokea. Saksalaiset aikoivat rakentaa paremman teräsbetonisen sillan Jokkarannalta Tapion ja Pauli Tervon talojen välistä vastarannalle, jossa tuolloin oli Kalle Ylioikaraisen piha-alue. Paikalle tuotiin valukourut ja kapearaiteisia vaunuilla oli tarkoitus kuljettaa soraa kiskojen päällä Jokkavaarasta myötämäkeen. Sillan rakentaminen oli tarkoitus tehdä vankityövoiman avulla ja heidän majoittamisekseen saksalaiset pystyttivät Jokkalan maalle kymmeniä vaneritelttoja asunnoiksi. Tämä projekti jäi kesken ja saksalaiset räjäyttivät kaikki varusteet, vaneriteltat ja samalla koko kylän ennen lähtöään.

Ryssänlammen vankileiri

Ryssänlampi sijaitsee noin 25 km Rovaniemeltä itään korven keskellä Saha-Mustastaseljästä Ryssänlammelle kulkevan matalan harjun laella, hiekkatien ja Inuma-aavan välisessä maastossa. Alueella oli saksalaisten vankileiri venäläisille vangeille. Alueella oli useita kämppiä, mutta jälkiä on vain yhdestä kämpästä. Vankileirin kämppä on hiekkatien lounaispuolella aivan tien ojan tuntumassa. Kämpän koko oli 3 x 2,5 metriä. Pitkä sivu kulkee idästä länteen. Kämpän kaakkoiskulmassa on lieden kiviraunio. Muita kämppiä ei enää ole havaittavissa.

Ryssänlammen vankileirin vankikoppi. 
Kuva: Taisto Karjalainen/Metsähallituksen inventointiraportit 2009 – 2015.

Viirinkylän vankileiri

Viirinkylä sijaitsee 45 km Rovaniemen keskustasta Kuusamontietä itään. Kylän alueella oli saksalaisten ylläpitämä venäläisten sotavankien vankileiri Viirin päässä noin viiden kilometrin päässä kylästä. Saksalaisilla oli kylän alueella myös tilapäinen leiri lähinnä joukkojen siirtoja varten.

Pekkalan vankiparakki

Pekkalan kylä sijaitsee noin 60 km Rovaniemeltä Kuusamontien varrella. Alkukesästä 1944 Pekkalan talon kankaalle tuotiin venäläisiä sotavankeja, jotka aluksi rakensivat itselleen parakin, joka ympäröitiin piikkilangalla. Sen jälkeen he aloittivat pukkisillan rakentamisen Pekkalan lossin viereen Kemijoen ylitse Kaihuavaaran kohdalle. Koneet hakkasivat pitkiä tukkeja Kemijoen pohjaan ja kirvesmiehet rakensivat siltaristikot. Uittoa varten keskelle jätettiin leveämpi aukko. Sillan kansi oli tehty lankuista. Sillan leveys oli mitoitettu saksalaisten sotilasajoneuvojen mukaan. Silta valmistui syyskuussa. Silta ehti olla käytössä vain muutaman viikon, kunnes saksalaiset räjäyttivät sillan lähtiessään alueelta lokakuun aikana.

Pajakkalampien vankileiri

Pajakkalampien sijainti on noin 60 km Rovaniemeltä Kuusamontietä ja sen jälkeen noin 10 km Pekkalantietä, josta käännyttiin vankileirille ja metsätyöalueelle menevälle hevospolulle. Siellä oli venäläisten sotavankien vankileiri. Leiri sijaitsee Pajakkalampien länsi- ja pohjoispuolisella kivisellä mäntykankaalla ja osittain Pajakkalampia ympäröivällä suolla, jossa kasvaa koivuja. Vankeja käytettiin metsänhakkuutöissä. Leirin ympärille oli rakennettu piikkilanka-aita. Alueelta on vielä löydettävissä leirin jäänteitä, mm. viisi vankikämppärakennusta.

Pajakkalammin vankileirin aitaa. 
Kuva: Taisto Karjalainen/Metsähallituksen inventointiraportit 2009 – 2015.

Ylikylän vankiparakit

Ylikylä sijaitsee muutaman kilometrin päässä Rovaniemen keskustasta Ounasjoen varrella. Kommandierender General der deutschen Luftwaffe in Finnland vuokrasi 1.11.1943 alkaen Heikki Ylikunnarin perikunnalta 14 300 neliömetrin suuruisen maa-alueen Kittiläntien 5,2 km:n kohdalta (Lager/Kittiläntie 5,2 km) molemmin puolin silloista Kittiläntietä (nykyinen Ylikyläntie) parakkileirin rakentamiseksi. Alueelle rakennettiin majoitusparakkeja, varastoparakkeja, keittiöparakkeja, leirin päällikön toimistoparakki, perunakellari, kuorma-autohalleja, autokatoksia, varastokatoksia, lautavajoja ja ainakin kaksi sotavankiparakkia. Parakit olivat pääosin levyparakkeja. Sieltä löytyy myös korsujen paikkoja, kahden taisteluhaudan jäänteitä ja ampumapoteroita. Kaikkiaan rakennuksia tai katoksia säilyi yhteensä 46. Lähes kaikki alueen parakit säilyivät ehjänä ja niitä oli Lapin Rajajääkärikomppanian ja Pohjolan Liikenteen käytössä sodan jälkeen ja sittemmin ne purettiin jälleenrakennuksen tarpeisiin. Alueelle jäi runsaasti raunioita ja erilaisia kaivantoja sekä huoltoteiden jäänteitä. Nykyisin suurin osa on jo hävinnyt alueelle rakennetun uuden asuinalueen takia.

Sinetän työvelvollisten leiri

Sinettä sijaitsee noin 20 km Rovaniemen keskustasta luoteeseen. Organisation Todtin joukoissa oli pakolliseen työvelvollisuuteen määrättyjä valloitettujen alueiden tai liittolaismaiden työntekijöitä. Heille oli järjestetty erillinen majoitus mm. maakellareihin, joihin oli laitettu kamiina lämmikkeeksi. Kellareita rakennettiin isommiksi, jolloin sinne saatiin mahtumaan kaksikerroksiset puusängyt.

Aikalaisten kertoman mukaan Saksan sotaväen mukana olleissa työvelvollisissa ja sotavangeissa oli ranskalaisia, puolalaisia, belgialaisia, hollantilaisia, tšekkejä, slovakkeja, serbejä ja tanskalaisia, jotka ilman maksua auttoivat paikallisia asukkaita heinätöissä, teurastamalla sikoja ja kuljettamalla autoillaan.

Saarenkylän vankileiri

Saarenkylä sijaitsee Rovaniemen keskustasta koilliseen, heti joen toisella puolella nelostien itäpuolella. Saksalaisilla oli venäläisten vankien vankileiri Saarenkylän alueella Lankkutien varrella nykyisen Patteritien kohdalla Lankkutien itäpuolella. Monet vangeista, vaikka elivätkin jossain määrin kehnoissa ja ankarissa oloissa, eivät aikalaisten kertomusten mukaan silti olisi halunneet palata takaisin Neuvostoliittoon. Leirillä oli vankiparakkeja ja vartijoilla oma parakki. Piikkilanka-aita oli leirin ympärillä. Luottovankeja oli Saarenkylän tiloilla töissä. Ainakin 13 venäläistä vankia oli maataloissa työmiehinä. He mm. pilkkoivat polttopuita siten, että metrin pölkyt pilkottiin kolmeen osaan. Luottovankien sallittiin kulkea joillakin alueilla vapaasti. Kyläläiset saattoivat teettää heillä töitä. Monet ostivat heidän tekemiään sormuksia, korulippaita tai muita puuesineitä ja käsitöitä. Kerran kolme vankia karkasi leiriltä ja heidät saatiin kiinni ja ammuttiin toisten vankien silmien edessä.

Saarenkylän koululle rakennettiin keväällä 1942 sirpalesuoja. Sen rakentamiseen ja kai-vaustöihin käytettiin venäläisiä sotavankeja. Aluksi vankien majoituksessa oli vaikeuksia, mutta lopulta saatiin kunnan huostassa ollut entinen ns. Posion torppa Myllymäeltä vankien ja vartijoiden asunnoksi. 

Rovaniemen lentokentän alueen vankileirit

Rovaniemen lentokenttä sijaitsee noin yhdeksän kilometriä Rovaniemeltä pohjoiseen. Jatkosodan aikana se oli annettu täysin Luftwaffen hallintaan. Yhteysesikunta Roin raportin mukaan  saksalaisilla oli lentokenttäalueella käytettävissä vuoden 1943 alussa 500 sotavankia, 30 - 40 hollantilaista työpalvelumiestä ja palkattuna 70 suomalaista Tie- ja vesirakennushallituksen miestä. Lentokentän alueella silloisen lentokentän vierestä kulkeneen Norvajärventien varressa oli pieni kahden tai kolmen parakin piikkilanka-aidalla ympyröity vankileiri.

Lentokentän pohjoispäästä Salmenojantien (entinen vanha Norvajärventie) alusta noin 780 metrin kohdalta aina 300 metriä eteenpäin sijaitsi Luftwaffen lentokentän vankileirin alue. Tien molemmin puolin on runsaasti kaivantoja, pesäkkeitä ja rakennusten jäänteitä. Alueella on sijainnut venäläisten vankien vankileiri. Saksalaisten tekemän karttapiirroksen perusteella vankileirin alue oli ympäröity piikkilanka-aidalla. Leirissä oli kartan mukaan neljä vankiparakkia ja perällä ilmeisesti käymälärakennus. Leirin vieressä oli tiesulku ja konekivääripesäke.

Vankileirin alue. Kartta: Kalevi Mikkonen.

Koska koko tämä alue on sodan jälkeen ollut Suomen armeijan vakituisena harjoitusalueena, vankileiristä ei ole enää havaittavissa kuin pari piipun pohjaa. Kaikki piikkilanka-aidat ja rakennelmat on purettu kauan sitten. Pari piikkilanka-aidan jäännettä ja palanen paalua on kuitenkin löytynyt. Vankien hautausmaa on tien toisella puolella noin 100 metrin päässä tieltä. Siellä on avoimia hautoja, joista vainajien luut on kaivettu pois ja viety Viirinkankaan neljännelle hautausmaalle. Alueelta löytyy myös ortodoksien ristien jäännöksiä.

Vankileirin hautausmaan alue, jossa ortodoksiristien kappaleita. 
Kuva: Kalevi Mikkonen.

Vankileirin ympäristössä on löydettävissä 11 rakennuksen paikkaa, niiden betoni- ja tiilijäänteitä, korsun kuoppa, muita kaivantoja, mahdollisia saksalaisten taisteluhautakaivantoja ja metalliromua.

Vihviläjängän vankileiri

Poikajärven pohjoispuolella olevalla metsä- ja jänkäalueella on Vihviläjängän ja Hiukanniitun vieressä sijainnut saksalaisten puusavottaleiri. Metsätöissä työskenteli venäläisiä sotavankeja. Jängän vieressä oleva vankileiri oli ympäröity piikkilangalla, joka on sodan jälkeen kerätty useaksi isoksi kasaksi alueen reunoille. Leirin läpi kulkee leiritie, joka on vielä polkuna näkyvissä. Alueella on ollut useita parakkirakennuksia, keittiö, korsuja, kellareita, kaksi kaivoa ja varastoja. Parakkien kivijalat on tehty luonnonkivistä. Alueelta löytyy kahdeksan parakkirakennuksen paikkaa, kaivantoja, kamiinoita, vesipaljuja, piikkilankaa ja muuta romua.


Vihviläjängän vankileirin kartta. Kartta: Kalevi Mikkonen.

Vihviläjängän vankileirin jäänteitä. Kuva: Mika Aitta.

Vankileirin piikkilanka-aidan piikkilangat on kerätty kasoiksi. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Piikkilankaa. Kuva: Mika Aitta.

Parakin sokkeli. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kaivo. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Puolustusasema. Kuva: Kalevi Mikkonen.

Kulusniemen vankileiri

Olkkajärvi sijaitsee Rovaniemen keskustasta koilliseen noin 11 km Sodan-kyläntietä. Olkkajärven Kulusniemessä oli sotavankien leiri ja Veitsiluoto Oy:n lastaustyömaa rautatien varressa. Vangit nostivat tukkeja Kuluslahdesta, jonne ne oli uitettu metsätyöpisteiltä. Esko Kähkönen kertoo Rakas Rovaniemi -kirjassaan: ”Veitsiluoto Oy:llä oli työmaa Kuluksessa Kemijärven radan varressa Olkkajärvelle menevän pistoraiteen päässä. Siellä oli muutaman sadan venäläisen vankileiri. Suomalaispoikien tehtävänä oli valvoa venäläisvankeja, jotka siirsivät uittokekseillä puita nostolaitteen eli kiramon hakasiin. Kiramo nosti puut raiteella odottavaan rautatievaunuun. Iltaisin juna vei puut Rovaniemelle saksalaisten tarpeisiin. Erään kerran laitteen rikkouduttua elokuun lopulla 1944 saksalaiset komensivat vangit syvään veteen niin, että pöllit uivat heidän harteillaan ja tämä ketju jatkoi vaunujen lastausta. Vesi ei enää ollut kovin lämmintä ja märissä vaatteissa olevat vangit saivat poikien myötätunnon.”
Kuluksen pistoraiteen kiskot on purettu ja maastossa on näkyvissä enää lahonneita ratapölkkyjä ja ratapenkka, joka vielä näkyy hyvin sekä maastossa että ilmakuvassa.

Olkkajärven vankileiri

Saksalainen Heerin huoltoyksikkö (Versorgungstruppe) Nachschub-Stab z.b.V. 674 (kenttäpostinumero 34001) vuokrasi 30.6.1943 alkaen Juho Suutarin mailta Olkkajärven kylässä Rovaniemen suunnasta Jäämerentien oikealta puolelta Perunkajärven tien risteyksen kohdalta 7,5 hehtaarin alueen (Alue 1: 150 x 500 metriä) ja vasemmalta puolelta tietä kahden hehtaarin alueen (Alue 2: 100 x 200 metriä) parakkirakentamista ja leiritietä varten. Alue 1 sijaitsi 19,1 - 19,6 km:n päässä Rovaniemeltä, ja alue 2 19,4 - 19,6 km:n päässä Rovaniemeltä. Tien oikeanpuoleiselle 7,5 hehtaarin alueella sijaitsi myös venäläisten vankien vankileiri Rauhalankujan puolella.

Saksalaisten venäläisille vangeille ja ukrainalaisille luottovangeille rakennetussa piikkilangoin ympäröidyssä Rauhalankujan vankileirissä oli kolme parakkia ja pari sataa vankia. Leiristä ei ole enää mitään jälkiä olemassa. Sen kohdalle on rakennettu taloja, ja Sodankyläntien oikaisu on myös jyrännyt laajalti tätä laajaa leirialuetta.

Perunkajärven vankileiri

Perunkajärven kylä sijaitsee Rovaniemeltä noin 38 km Olkkajärvenkylän kohdalta pohjoiseen ja tunnetaan parhaiten luonnonkauniista Perunkajärvestä.

Perunkajärven pohjoisemman osan länsipuolella Ylipäänjängällä sijaitsi saksalaisten ylläpitämä vankileiri ilmeisesti ainakin vuonna 1944. Siellä on 5 x 11 metrin rakennelman jäänteet. Rakennus on ollut ilmeisesti puoliksi maahan kaivettu korsu. Seinät on tehty maa- ja kivivallista, joka on sisältä tuettu puuseinällä. Kohteesta etelään noin 200 metrin päässä on ollut venäläisten vankien hauta-alue. Paikalla on 2,5 x 7 metrin kokoinen, suorakaiteen muotoinen kaivanto, joka on metrin syvyinen. Haudat on tyhjennetty joskus 1950- tai 1960-luvulla ja siellä on ollut pienemmän kaivannon vieressä ortodoksiristi.

Mahdollisesti tähän samaan vankileiriin liittyy Perunkajärvellä järven yläpäässä vuosina 1942 - 1944 ollut saksalaisten polttopuusavotta, jossa työntekijöinä oli venäläisiä sotavankeja. Vangit olivat huonon ruuan ja kovan työn takia loppuun kuluneita, laihoja ja sairaita. Saksalaiset pitivät kylän tiet auki talvisin. Kesällä he kulkivat järvellä kahdella isolla ponttoonilla, joita kuljetettiin soutamalla. Vitikan talossa oli majoittuneina neljä, viisi saksalaisen huoltoporukan miestä ja Järvikankaalla oli riihi saksalaisten ruokavarastona. Huoltojoukkojen hevosmiehet auttoivat keväällä kyläläisiä lannanajossa ja pellonteossa.
Suomalaisilla ja saksalaisilla kaukopartiomiehillä oli myös yhteinen kapteeni Paatsalon johtama koulutus- ja majoitusleiri Rovaniemen maalaiskunnan Perungan Silmäjärven maastossa. Leirin nimi oli Eismeerlager Silmäjärvi. Leiriin mentäessä oli ajettava ensin 19 kilometriä Jäämerentietä ja sen jälkeen käännyttävä polulle, jota pitkin ajettiin vielä kymmenen kilometriä metsään. Siellä oli kaksi hirsimajaa ja sauna, jonka sotavangit olivat rakentaneet kauniille paikalle lammen rannalle. Leirillä koulutettiin venäläisiä loikkareita ja vankeja, jotka olivat suostuneet Suomen tiedustelupalvelun käyttöön vakoilutoimintaa varten. He elivät aivan vapaasti järven rantaan rakennetuissa majoissa.  Silmäjärvellä asusti parikymmentä venäläistä, joista kukaan ei yrittänyt paeta leiriltä.

Rättiaavan vankileiri

Ala-Namman Rättiaavan alueella ojitetulla rämealueella sijaitsi ilmeisesti saksalaisten ylläpitämä vankileiri, jonka alueelta on löydetty suon reunasta neljä tiheään sijoitettua rakennuksen jäännöstä, jotka voivat olla leirin vankikämppiä. Näiden reunat erottuvat turvevalleina ja muutamana lahona hirtenä. Rakennuksista löytyy myös kaksi uunin rauniota. Rakennusten koot ovat 4 x 8 metriä, 3 x 4 metriä, 3 x 4 metriä ja yksi mahdollisesti myös 3 x 4 metriä.

Haukivaaran metsätyömaaleiri

Haukivaara sijaitsee kuusi kilometriä Yli-Nammasta pohjoiseen Sodankyläntien varrella. Haukivaarassa oli saksalaisilla metsätyömaa, jossa työvoimana olivat venäläiset sotavangit ja lisäksi palkattuina hevoskuskeina suomalaisia paikallisia isäntiä. Vangit toimivat metsätöissä hakkuumiehinä ja ajoivat hevosilla puutavaraa puuvarastolle. Suomalaiset saivat normaalin palkan lisäksi ilmaisen ruokailun, tupakkaa ja konjakkia. Vangit elivät hyvin vähäisillä ruoka-annoksilla. Vangit oli majoitettu riihirakennukseen, joka talviaikaan oli varsin kylmä asumus. Riihen lähelle oli rakennettu lisärakennus, jossa oli keittiö ja vartiomiesten majoitus. Haukiojan varressa oleva iso sauna oli yhteinen. Muutoin saksalainen miehistö majoitettiin tilallisilta vuokrattuihin piharakennuksiin ja upseerit Haukivaaran vanhaan pirttirakennukseen.

Ala-Säynäjäjärvi/Holzeinschlag-Kommando 59 km

Rovaniemen ja Sodankylän välisellä maantiellä eli silloisella Jäämerentiellä 59 km Rovaniemeltä kaakkoon oli tien vasemmalla puolella (länteen päin) autolla ajettava noin kahden kilometrin mittainen sivutie, josta päästiin Ala-Säynäjäjärven sotavankileirille. Alue oli Holzeinschlag-Kommandon (puunhakkuukommandon) majoituspaikka. Alueella oli ainakin viisi rakennusta, joista yksi oli Blockhaus (hirsimökki) ilmeisesti leirin upseereita varten. Lisäksi oli varastorakennus tarvikkeita varten ja kolme muuta rakennusta. Tämän lisäksi alueelta vuokrattiin kesäkuussa 1944 Jaakko Sääskilahden mailta 3 000 neliömetrin lisäalue, jonne oli tarkoitus rakentaa hirsimökki ja vaja.

Ala-Säynäjäjärven puunhakkuukommandon leirialueen alustava karttaluonnos. 
Kartta: Rovaniemen kaupungin arkisto. Kuva: Kalevi Mikkonen.



Tiaisen puunhakkuuleiri


Jäämerentiellä 61,5 km:n kohdalla ja siitä kahdeksan kilometriä länteen päin sijaitsi saksalaisten ylläpitämä puunhakkuuleiri, jossa oli venäläisiä vankeja. Tämä sijaitsi mahdollisesti Komottajärven viereisellä Iso-Komottan alueella.


Niesintien pieni vankileiri


Nykyisen Niesintien varrella Heinäsen talon mailla sijaitsi ainakin vuosien 1943 ja 1944 aikana pieni saksalaisten leiri, jossa oli ehkä yksi tai kaksi vankiparakkia. Leiri oli todennäköisesti puunhakkuuleiri, jossa työvoimana olivat venäläiset vangit. Kuolleita vankeja oli haudattu leirin lähellä olevaan kuoppaan, josta vainajien luut on myöhemmin siirretty muualle.

Mukkala/Lager 69,1 km

Mukkala sijaitsee Sodankyläntien varrella 69,1 km Rovaniemen keskustasta pohjoiseen. Sinne rakennettiin kaksi kilometriä Jäämerentieltä itään päin sotavankileiri hakkuutöitä varten. Leiri oli Neuvostoliiton riveissä taistelleiden Saksan kannalta luotettavina pidettyjen ns. kansansaksalaisten sotavankien leiri (volkdeutsche Kriegsgefangenen). Syksyllä 1941 siirrettiin 80 volgansaksalaista neuvostosotavankia Rovaniemen Lager M:lle lähempää tutkimusta varten. Suoritetun seulonnan perusteella siirrettiin 46 luotettaviksi ja 10 jokseenkin luotettaviksi luokiteltua vankia Mukkalan leirille (Lager F). Loput siirrettiin Kuolajärven leirille. Mukkalaan vietyjä volgansaksalaisia ei pidetty enää sotavankeina, vaikkakin he olivat sotilaallisen valvonnan alaisina. Mukkalan leirillä ei ollut piikkilanka-aitaa ja he saivat täyden muonituksen. Vangit tekivät ruokansa eteen polttopuita palkatta. Saksalaiset harkitsivat heille jopa palkan maksamista, mutta tästä ajatuksesta luovuttiin. Myös Liettuasta siirrettiin tammikuussa 1943 sotavankeja leirille.

Vikajärvi/Armee-Kraftfahr-Park

Vikajärven kylä sijaitsee Vaattunkivaaran ja Raudanjoen- ja Vikajärven vesistömaiseman keskellä noin 27 km:n päässä Rovaniemen keskustasta.

Heerin yksikkö Kraftwagen-Werkstatt-Zug 525 (kenttäpostinumero 47345) vuokrasi Vilho Vikajärven mailta 1.7.1942 alkaen Jäämerentien varresta 27 kilometrin päästä Rovaniemeltä kahden hehtaarin suuruisen alueen. Vikajärven kylässä sijaitsi Kemijärventien kuorma-autovarikko Armee Kraftfahr Park (A.K.P.), jonka yhteydessä toimi erillinen sotavangeista muodostettu työkomennuskunta. Pienehkö vankiporukka mahtui ilmeisesti yhteen parakkiin.

Vian vankileirit

Vian kylä, tai ainakin Vianseutu, alkaa 30 kilometriä Rovaniemeltä Kemijärventietä olevasta liikennemerkistä "Vika 7”. Jatkosodan aikana heinäkuussa 1943 saksalaiset perustivat Vian aseman lähistölle Hannes Pöykön metsämaille Sallassa olevien rintamasotilaiden pääasiallisen muonitus- ja huoltokeskuksen (Armee Verpflegungslager Vika). Armeijan muonitusjoukkojen hallintotoimisto Armee-Verpflegungsamt 517 (kenttäpostinumero 43605) rakensi aseman alueelle ainakin nelisenkymmentä parakkia, pistoteitä ja pistoraiteita, varastoparakkeja, ruokalan, upseerikerhon, elokuvateatterin ja vankiparakkeja venäläisiä sotavankeja varten. Parhaimmillaan alueella oli noin 150 saksalaista sotilasta ja noin 100 venäläistä sotavankia.

Myllyrinteen länsipuolella Vian ja Kemijärventien välisellä tiellä lähellä Kemijärven maantietä molemmin puolin tietä oli rintamajoukoille tarkoitettu suurleipomo varastoineen. Armee-Verpflegungsamt 517:n Leipomokomppania 663 (Bäckerei-Kompanie 663) vuokrasi 1.3.1944 alkaen Hannes Pöykön mailta 39 000 neliömetrin suuruisen alueen, jossa oli leipomoparakkeja, toimistoparakkeja, miehistöparakkeja, kanttiini, keittiö, bensiiniasema, autohalleja, korjaamo, aggregaattihuone, sauna, sikatalleja, vihannesvarastoja ja leipävarastoja. Siellä oli myös ukrainalaisten luottovankien parakki. Tuotteet ajettiin autoilla asemalle ja sieltä junavaunuilla rintama-alueille.

Saksalaisilla oli myös omat vankinsa monissa eri tehtävissä varuskunnan alueella. Vian aseman vankileirin vankien tehtävänä oli viedä tavaroita varastoille aina, kun niitä tuli. He myös lastasivat rintamalle meneviä autoja. Vankeja toimi työtehtävissä myös leipomolla ja uittotöissä. Joskus joku vanki yritti karatakin alueelta, yleensä huonoin seurauksin. Saksalaisten menettelytavan mukaan karkulaiset lähes poikkeuksetta teloitettiin, vaikka Viassa tästä ei ole pitävää näyttöä olemassa. Heikkouteen tai sairauksiin kuolleita vankeja haudattiin useaan paikkaan ja 1950-luvulla heidän ruumiinsa haettiin pois ja siirrettiin jonnekin muualle tai vainajat palautettiin Neuvostoliittoon.

Vika/metsätyöleirit

Vian alueella hakattiin sekä valtion että yksityisten metsistä puutavaraa. Sitä varten sekä suomalaisilla että saksalaisilla joukoilla oli vankityövoimaa töitä tekemään. Suomalaisten pienempi sotavankileiri sijaitsi lähellä Leinolan seisaketta, jossa vangit majoitettiin metsätyökämppään. Vangit asuivat jätkien päässä ja vartijat herrojen puolella. Suomalaiset kohtelivat vankejaan melko hyvin, vaikka jokunen pahoinpitelytapaus ja yksi surmatapauskin ilmeni. Toinen isompi savottaleiri oli Junkualla. Hevosmiehiksi palkattiin suomalaisia. Keväisin tukit uitettiin Junkuajokea pitkin Köyryjärvelle, jossa Vikajoen uitto otti ne vastaan. Venäläisiä vankeja käytettiin näihin hakkuu- ja uittotöihin. Heillä oli apunaan paikallisia poikia ja tyttöjäkin.

Lautavaaran vankiparakit

Lautavaarassa Vikajärven lähettyvillä Kemijärventien länsi- ja pohjoispuolella (32,5 – 34,5 km:n kohdalla) oli Saksan rahoittama, mutta suomalaisten työntekijöiden pääosin rakentama autojen ja muiden kuljetusvälineiden laaja useampiosainen tukikohta-alue, jossa olivat Luftwaffen 106/III moottoriajoneuvoyksikön (Kraftwagen-Werkstatt-Zug der Luftwaffe 106/III) (kenttäpostinumero L49760) korjaamohallit ja generaattorikaasu-korjaamokomppanioiden 911 ja 913 (Gengas-Werkstatt-Kompanie 911 ja 913) työpajat ja huoltopisteet rakennus- ja käyttötoimintaa varten. 

Lautavaaran alue 3 sijaitsee Lautavaaran hiekkaisella mäntykankaalla Rovaniemi - Kemijärvi -tien itäpuolella, kallioleikkauksen pohjoispuolella. Tukikohdassa on yhdeksän rakennelmaa, mm. leipomorakennuksen jäänteet ja tuliasemat juoksuhautoineen tukikohdan laidoilla. Alueella on tuotantorakennuksia, jotka on poltettu. Suurimman rakennuksen nurkissa on betonipilarit. Seinien paikat erottuvat osin kivivalleina, ja lattian alue tasoitettuna maakenttänä. Tämä Gengas-Werkstatt-Kompanie 911:n alue rakennettiin vuoden 1943 kesällä ja syksyllä ja karttapiirroksen mukaan siellä on ollut 31 rakennusta. Alueella on ollut mm. komppanian miehistön ja upseerien majoitusparakkeja, työverstaita, generaattoreiden korjaushalli ja vankiparakki.

Lautavaaran alue 4 sijaitsee Rovaniemi- Kemijärvi -tien länsipuolella, Lautavaaran itärinteellä. Maasto on kivistä hiekkakangasta. Kohteessa on 44 rakennelmaa. Niiden lisäksi on lukuisia kuoppia, jätekasoja ja kiveyksiä. Rakennelmat ovat pääasiassa olleet rakennuksia, joissa on betonilaatta rakennuksen pohjana tai betonista valetut kivijalat. Tämä Lautavaara 4:n alue rakennettiin kesän ja syksyn 1943 aikana. Alueella toimi Luftwaffe-Werkstatt-Zug 106/III ja Heerin Gengas-Werkstatt-Kompanie 913 -yksiköt. Alueella on karttapiirroksen mukaan ollut lähemmäs 90 erilaista rakennusta ja rakennelmaa, mm. majoitusparakkeja, kuorma-autohalleja ja ukrainalaisten vankien parakkeja.

Varmaankin Lautavaaran muillakin alueilla on voinut olla lisää vankiparakkeja, mutta näistä ei ole tietoa.

Misin vankileiri

Misin kylä sijaitsee noin 50 km päässä Rovaniemen keskustasta itään, Kemijärven suuntaan. Misin alueella oli sijoitettuna lisäksi tykkejä, muita taisteluvälineitä, ajoneuvoja ja puutavaravarastoja sekä korjauspajoja ja sotavankileiri. Saksalaisten vankileiri venäläisille sotavangeille ja heidän omille rikoksia tehneille sotilaille sijaitsi Pirttilammen rannalla. Sotavankeja käytettiin pääasiassa puusavotoissa. Heidän tehtävänään oli hakkuiden lisäksi tehdä ratapölkkyjä, käyttää sirkkeliä sahalla ja tehdä polttopuita. Heidän tehtäviinsä kuului myös junavaunujen purkaus ja lastaus.

Viitakönkään vankileiri

Viitaköngäs on Kemijoen itäpuolentiestä erkanevan Aittajärventien vierellä kulkevan Ropsajoen koskialue. Vankileiri sijaitsi Ropsajoen mutkan länsirannalla, noin 800 metrin päässä Viitakönkään koskesta luoteeseen. Leirin alue erottuu osittain heinäkenttänä. Alueelle johtaa polku, joka seuraa leirille johtanutta hevostietä. Alueelta on löydetty kuusi rakennuksen pohjaa, joista kaksi on jonkinlaisia suorakaiteen muotoisia parakkeja, yksi on kellari ja yksi sauna. Kahden rakennelman merkitys on epäselvä.

Alueella on muutamia pieniä kiveyksiä ja tulisijan pohjia. Alueella on iso rakennuksen raunio, jonka mitat ovat 18,5 x 8 m. Pitkä sivu kulkee kaakko - lounaan ja itä - lännen välissä. Seinien paikoista on havaittavissa turvevalli, jossa on muutamia luonnonkiviä. Tätä on käytetty kivijalkana. Rakennelman sisällä on saksalaistyyppinen kamiina, joka on tehty tynnyrinpuolikkaasta ja pyöreä tukevasta raudasta tehty kamiina. Pyöreän kamiinan merkki on Imbert. Lisäksi rakennuksen lounaiskulmassa on pieni luonnon kivistä tehty uunikiukaan raunio. Rakennuksen sisältä löytyi öljylyhty, rautapata ja pesusoikko.

Viitakönkään vankileirin metalliromua.
Kuva: Taisto Karjalainen/Metsähallituksen inventointiraportit 2009 – 2015.

Muut alueen rakennukset ovat kooltaan 8 x 8 metriä (kellari), 9 x 7,5 metriä (ehkä hevostalli), 5 x 6 metriä, 5,5 x 4,5 metriä ja 12 x 5 metriä. Pienin näistä rakennuksista oli leirin sauna, jonka kiuas on myös säilynyt. Rakennusten kivijalat on pääosin tehty turvevalleista ja luonnonkivistä. Alueelta löytyy myös Kastor -merkkinen kamiina ja saksalaistyyppinen tynnyrikamiina. Viitakönkään vankileirin irtaimistossa on patoja, kattiloita, pesuvateja ja öljylamppuja. Esineet ovat osittain sulaneet, mistä päätellen ainakin osa leirin rakennuksista poltettiin. Myös Ropsajoen tukkikämppä oli sotavankien majoitus- ja savottakämppänä sota-ajan metsätöissä.


Lähteitä:

Heikki Annanpalo. Alakorkalon ja Niskanperän historia. Jyväskylä 1997.

Anna-Liisa Dannberg. Haukivaarassa sota-aikana. Nammankylien historiikki. Alanampa, Ylinampa, Tiainen ja Niesi. Toim. Eino Dannberg. Rovaniemi 1994.

Veikko Erkkilä ja Pekka Iivari. Jätetyt kodit, tuhotut sillat. Lapin sodan monta historiaa. Keuruu 2015.

Paavo Heikkilä. Alfredin peltirasia. Rovaniemi 2011.

Petteri Holma. Kolkkoja paikkoja. Lapin Kansa 17.2.2007.

Vasili S. Hristoforov. Sotavankileirit Suomessa ja Norjassa. Kirjassa: Lars Westerlund (toim.): Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki 2008.

Ilmakuva Rovaniemen alueesta 13.9.1945. Lapin maakuntamuseo.

Heikki Kaakinen. Julmaa sotaa Lapissa. Rovaniemi 2009.

Pentti Karppinen. Suomalaisten saksalaisille joukoille suorittamat kuljetukset Suomen sodassa 1941–1945. Tiede ja ase, vol. 24 (1966), s. 202–249.

Kaisa Kervinen. Hylsyjä tiellä. Saksalaisten ase- ja ammusvaruskunta Misissä 1941-1944Oulu 2017.

Konrad Knabe. Lapin lentotiedustelijat. Jyväskylä 1983. (Alkuteos: Das Auge Dietls, Leoni am Starnberger See 1978).

Antero Koivula.Koivula, Antero. Pikkupojan sota-ajan muistoja. https://ylakemijoenhistoria.files.wordpress. com/2012/03/sota-ajan-muistoja1.pdf

Kalle Korpi. Rintama ilman juoksuhautoja. Saksalaisten keskeiset rakentamiset, työmaat ja työvoima Pohjois-Suomessa 1941 - 1942. Tornio 2010.

Sylvi Kuoksa. Perunkajärvi. Meidän kylämme. Rovaniemi 1985.

Esko Kähkönen. Rakas Rovaniemi. Rovaniemi 2007.

Einar Laidinen. Saksalaiset neuvostosotavankileirit Karjalan pohjoisosassa ja Pohjois-Suomessa 1941 - 1944. Kirjassa: Lars Westerlund (toim.): Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki 2008.

Lapin lääninhallituksen luettelo haudatuista saksalaisista sotilaista ja neuvostosotilaista. Oulun maakunta-arkisto.

Luettelo Lapin läänissä sijaitsevista venäläisten sotilaiden hautapaikoista 14.12.2006. Lapin lääninhallitus.

Metsähallituksen inventointiraportit 2009 – 2015.

Markku Nummelin. Rovaniemen viisi asemaa. Resiina 4/2001, s. 4 – 18.

Reinhard Otto. Soviet Prisoners of War on the German Lapland Front, 1941 - 1944. Kirjassa: Lars Westerlund (toim.): Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki 2008.

T.W. Paavonkallio. Lapin tuho 1944. Suurtapahtumien varjossa nähtyä ja koettua. Hämeenlinna 1946.

Eino Piipponen. Saksalaiset Sinetässä. (Julkaisematon moniste, ei päivämäärää). 2005. Lapin maakuntamuseo.

Aarne Pirttijärvi. Missä Vika? Vika-nimisen kylän historia. Rovaniemi 2010.

Rovaniemen kauppala. Saksalaiskartat. Saksalaisten rakennuslupa-anomukset/vuokrasopimukset vuosilta 1941 - 1944. Rovaniemen kaupungin arkisto.

Rovaniemen lentokentän puolustussuunnitelma (karttapiirros). Rovaniemi Fliegerhorst. Plan zur Horstverteidigung vuodelta 1942. Lapin maakuntamuseo.

Rovaniemen maalaiskunnan majoituslautakunnan arkisto sota-ajalta 1942  -  1944. Sopimukset liitteineen. Rovaniemen kaupunginarkisto.

Susanna Runtti. Muurolan historia. Rovaniemi 1991.

Elina Sana. Luovutetut. Suomen ihmisluovutukset Gestapolle. Juva 2004.

Oula Silvennoinen. Salaiset aseveljet. Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933 - 1944. Keuruu 2008.

Hannes Viiri. Saksalaiset Yläkemijoen kyläkuvassa. Totto XVI. Rovaniemi 2002, s. 49–54.

Hannes Viiri. Oikaraisen ylikulkuongelmat ratkeamassa. Kolmas siltahanke toteutumassa. saNO Se (Oikaraisen kylälehti) 2/2009.

Lars Westerlund. Prisoners of war in Finland in WWII. Kirjassa: Lars Westerlund (toim.): Sotavangit ja internoidut. Kansallisarkiston artikkelikirja. Helsinki 2008.

Lars Westerlund. Saksan vankileirit Suomessa ja raja-alueilla 1941–1944. Helsinki 2008.

Yhteysesikunta Roin arkisto. Kansallisarkisto.

Lisäksi omat kenttä- ja arkistotutkimukset.

Haastattelut:

Heikki Kaakinen
Oiva Konttijärvi
Erkki Manninen
Onni Manninen
Pentti Mikkonen
Arvi Mylläri
Arvo Suutari
Reijo Suutari

English summary: German and Finnish PoW Camps in Rovaniemi area 1941 - 1944.

In  1941 - 1944, German troops were responsible for a front of nearly a thousand kilometers in Lapland, Northern Finland. The Germans built prisoner of war and labor camps in Lapland, and imprisoned some 20,000 - 30,000 Russian soldiers there. The prison camps and military bases, as well as their archives, were almost completely destroyed during the German retreat from Finland after the Lapland war.

The Germans, as also the Finns, built many prisoner of war camps (PoW) in Lapland and in Rovaniemi area, mostly for Russian prisoners. Since Lapland’s infrastructure was very poor, the prisoners were used as a workforce for tasks such as building and improving roads and bridges, building barracks and other military structures and also for logging.

The German 20th Mountain Army (Gebirgs-Armee-Oberkommando 20), Luftwaffe and Organisation Todt were the main organizers of PoW camps in Lapland and Rovaniemi area. Stalag 309 in Salla (today in Russia) was the only official German PoW camp in the Finnish Lapland, but there were almost 200 temporary camps, punishment camps and work camps in Lapland. Also Finnish Army had about 20 PoW camps under their control.

There were at least 41 - 42 PoW camps in the Rovaniemi area. Most of them were very small, consisting of only one or two barracks. The biggest camp was besides river Ounasjoki near modern Arktikum. In that camp there were about 400 – 800 prisoners of war. 




2 kommenttia:

  1. Erinomaisen hyvä artikkeli.

    Yhdestä asiasta olen eri mieltä. Artikkelissa lukee "Vuonna 1943 Sallan ja Rovaniemen kautta suomalaiset, lähinnä Valtiollinen poliisi, luovuttivat yli 500 poliittisia komissaaria ja muita poliittisia sotavankeja Gestapon/SD:n kuittauksella saksalaisille."

    Jukka Lindstedt on käynyt politrukkiasiaa tarkasti lävitse ja julkaissut tulokset Historiallisessa Aikakauskirjassa 2/2004 s144-165. Suurten sotavankiryhmien vaihdot (eri asia kuin luovutukset) tapahtuivat ajalla 29.10.1941 - 22.9.1942 ja sen jälkeen ainoastaan 4 politrukkia lähetettiin Saksaan. Tein graafin omaan blogiini http://www.jyrkinen.fi/historia/ida-suolahti-yhteinen-vihollinen-yhteinen-etu.html#Einsatzkommando

    Saksan ulkomaantiedustelu Abwehr ja SS olivat toistensa verivihollisia. Abwehrin komentaja hirtettiin sodan lopulla Hitlerin vastaiseen salaliittoon osallistumisesta. Jos pystyy todentamaan, kumman kanssa Valpo toimi yhteistyössä, niin asia on historiallisesti merkittävä.

    Tekninen kommentti. Käytössäni on Firefox Linux alustalla. Kun scrollaan hiirtä, niin koko sivu laajenee. Kannattaa harkita sellaisia asetuksia, että scrollaaminen kasvattaa ainoastaan fontin kokoa, mutta ei levitä sivua. Isokokoista ja 10-20cm leveää tekstiä olisi helpompi lukea.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista. Korjasin tuon vuosiluvun tekstiin. Kyllä tämä sivu pitäisi näkyä kaikilla selaimilla, myös Firefoxilla, ihan hyvin. Ainakaan minun koneella ei ole ongelmia. Linuxin alustaa minulla ei ole, joten sitä en ole katsonut. Asetukset ovat ne, jotka tässä Bloggerissa ovat valmiina. En ole muuttanut niitä. Täytynee katsoa, mitä sille voi tehdä.

    VastaaPoista